Lue keskustelun säännöt.
Ihastus on niin tyly mulle etten kestä
23.12.2017 |
Sydän särkyy. Tylytys alkoi kun huomasi ihastukseni. Silti yritän jatkuvasti parantaa itseäni että eiittäisin hänelle ja haluan häntä vain enemmän.
Kommentit (16)
Puhuu tylymmällä äänensävyllä kuin muille. Arvostelee tiukemmin työskentelyäni ja vaikuttaa näkyvästi siltä ettei ole kiinnostunut jutuistani ja seurastani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei ihastuksesi kaipaa mitään sutinoita ja yrittää tylytyksellään palauttaa sinut sinne kaveritasolle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei ihastuksesi kaipaa mitään sutinoita ja yrittää tylytyksellään palauttaa sinut sinne kaveritasolle.
No toimisi paremmin jos olisi kaverillinen. Tuo tylytys vaan lisää mun kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei ihastuksesi kaipaa mitään sutinoita ja yrittää tylytyksellään palauttaa sinut sinne kaveritasolle.
No toimisi paremmin jos olisi kaverillinen. Tuo tylytys vaan lisää mun kiinnostusta.
Tätä olen usein ihmetellyt, miksi naisilla se menee niin että mitä tylympi mies niin sen kiinnostavampi? Voisitteko valottaa asiaa. Kyllä minä miehenä pelkään enemmän kaverillisuutta ja sen voimistavan niitä ihastumistuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei ihastuksesi kaipaa mitään sutinoita ja yrittää tylytyksellään palauttaa sinut sinne kaveritasolle.
No toimisi paremmin jos olisi kaverillinen. Tuo tylytys vaan lisää mun kiinnostusta.
Tätä olen usein ihmetellyt, miksi naisilla se menee niin että mitä tylympi mies niin sen kiinnostavampi? Voisitteko valottaa asiaa. Kyllä minä miehenä pelkään enemmän kaverillisuutta ja sen voimistavan niitä ihastumistuntemuksia.
Tuntuu että mies esittää vaikeaa. Varsinkin jos elekieli näyttää kiinnostunutta. Tai katselee avoimen ihaillen mutta käytös on ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei ihastuksesi kaipaa mitään sutinoita ja yrittää tylytyksellään palauttaa sinut sinne kaveritasolle.
No toimisi paremmin jos olisi kaverillinen. Tuo tylytys vaan lisää mun kiinnostusta.
Tätä olen usein ihmetellyt, miksi naisilla se menee niin että mitä tylympi mies niin sen kiinnostavampi? Voisitteko valottaa asiaa. Kyllä minä miehenä pelkään enemmän kaverillisuutta ja sen voimistavan niitä ihastumistuntemuksia.
Tuntuu että mies esittää vaikeaa. Varsinkin jos elekieli näyttää kiinnostunutta. Tai katselee avoimen ihaillen mutta käytös on ihan muuta.
Tyly mies täällä hei. Itse teen noin, koska olen melko kokematon naisten kanssa, enkä uskalla ryhtyä intiimimpiin puuhiin koska uskon, että siitä tulisi vaan mielipahaa jommallekummalle tai kummallekin. Siksi tyydyn ihailemaan kauempaa, se on ihan hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on inhottavaa ja häiritsee työskentelyä, kun joku pyrkii kokoajan hakemaan katse kontaktia, vaikka itse haluaisi vain tehdä työnsä rauhassa....
Ensi rektiona sitä turvautuu helposti kyynisyyteen, toivoen, että tuo häiritsevä katseen hakeminen loppuisi.
Paras tapa kuitenkin pyrkiä olemaan täysin normaalisti, vaikka tälläinen vaivaannuttava ja kiusallinen tilanne tekee siitä hyvin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea sitä onkin. Kunnioita nyt edes vähän itseäsi ja anna tylyttäjälle samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä koko jäbä väliin. On aika mäntin oloinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä vähemmänkin tylyjä ihmisiä.
Ei nämä jutut ole yleensä helppoja, ihastuneena alkaa mielessään pyörittelemään ajatuksia toisen suhtautumisesta itseensä.
Tunteet poukkoilevat välillä ihastuksesta vihastukseen, kiukutteluun, jne jos vastapuolen reaktiot eivät ole sellaisia mitä itse on odottanut.
Itse olin ihastunut (olen edelleen) naistyötoveriin, joka tuli uutena työntekijänä taloon. Erittäin viehättävä, hymyilevä ja muut huomioon ottava. Mielestäni tulimme alusta asti todella hyvin juttuun ja hän vaikutti viihtyvän seurassani.
Hänen kanssaan oli vaan niin helppoa jutella, tai vain olla lähellä.
En koskaan kuitenkaan yrittänyt lähestyä häntä, vaan annoin hänelle aina "tilaa", uskon kuitenkin, että hänelle tuli selväksi kiinnostukseni.
Muutaman viikon jälkeen hänen käytöksensä kuitenkin muuttui minua kohtaan todella ristiriitaiseksi, välillä oli todella mukava ja toisinaan taas käytös oli lähes loukkaavaa.
Muita kohtaan hän oli aina erittäin ystävällinen
Olin aivan ihmeissäni ja tottakai myös loukkaannuin tälläisestä käytöksestä.
Jälkeenpäin järkevästi ajateltuna olisi heti tilanteen tapahtuessa pitänyt kysyä, mikä mättää, mutta tilanne tuli aina niin yllätyksenä, etten voinut kuin suurinpiirtein kääntyä mahdollisimman kohteliaasti takavasemmalle.
Taas kun hän oli ystävällinen, en halunnut ottaa asiaa puheeksi, ettei hän pakenisi paikalta.
Tämän johdosta en enää juurikaan ollut häneen yhteydessä, paitsi joskus ohimennen yritin kysellä niitä näitä... jolloin tilanne tuntui vain pahenevan entisestään, itse yritin olla kyllä aina hänelle kohtelias.
Olen kyllä totaalisen hämmentynyt tuollaisesta pikkulapsen kaltaisesta kiukuttelusta, kyseessä oli sentään noin 50v. nainen. En enää tiennyt mitä olisin sanonut, tai uskallanko sanoa mitään.
Välillä tuntui siltä että hän olisi halunnut enemmän huomiota, etenkin kun teimme yhdessä töitä, kaikki meni hyvin, mutta jos joutui olemaan jokusen tunnin yksin, niin taas alkoivat kiukunpurkaukset :(
No, tämän tositarinan opetuksena on, että pysähtykää, istukaa alas ja puhukaa toisillenne, jos tulee ongelmia toisen käytöksessä jollaista ette ymmärrä.
Minulle se on jo myöhäistä, koska hän siirtyi jo toiseen työpaikkaan.
Ikävä on kova, koskaan en varmaan pysty unohtamaan häntä.
miten hän tylyttää sua?