Lue keskustelun säännöt.
Sisko suuttui, kun emme ostaneet lapsilleen joululahjalistan mukaista settiä...
aloittaja
23.12.2017 |
Lisäksi emme ole huomenna menossa viemään lahjoja ennen heidän pukkiaan (Porista Mikkeliin).
Samalla periaatteella on lista toimitettu kaikille sukulaisille ja kummeille heidän vanhempiaan myöden ja listan saaminen on ollut siskplleni lupaus ostaa sillä olevat lahjat. Tällä sisko on sitten kirittänyt uhrejaan - että sitä joulua vaan...
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tällaisia ihmisiä oikeesti olemassa?? Suomessa? Olen vähän järkyttynyt.
Siis sanoiko siskosi suoraan asiasta vai mitä? On kyllä ihmisillä pokkaa...
En usko. Vasta on kuultu ap:n versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Jos listassa on 100 € Lego -pakkaus ja itse olet ajatellut 25 € lahjaa, niin heti tulee vaikeuksia toteuttaa lahjaa. Meillä on 5 kummipilttiä, eikä todellkaan laitettaisi 500 € heidän lahjoihinsa. Toisaalta lapsilla on niin fiksut vanhemmat ettei mitään lahjalistoja tule.
Suunnilleen 20 euron arvoisia toiveita kehiin niin ei tarvitse loukkaantua ja valittaa että ”kynitään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Jos listassa on 100 € Lego -pakkaus ja itse olet ajatellut 25 € lahjaa, niin heti tulee vaikeuksia toteuttaa lahjaa. Meillä on 5 kummipilttiä, eikä todellkaan laitettaisi 500 € heidän lahjoihinsa. Toisaalta lapsilla on niin fiksut vanhemmat ettei mitään lahjalistoja tule.
Niin. Siinä tilanteessahan voi sanoa, että antaa siihen legopakettiin rahaa oman osuutensa tai antaa vain sen 25 euroa tai kysyy, olisiko jotain 25 eurolla tai osallistuu kolmen muun antajan kanssa siihen sadan euron pakettiin ja ostaa kimppalahjan.
Sen sijaan että antaa 25 eurolla jotain mitä ei haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Jos listassa on 100 € Lego -pakkaus ja itse olet ajatellut 25 € lahjaa, niin heti tulee vaikeuksia toteuttaa lahjaa. Meillä on 5 kummipilttiä, eikä todellkaan laitettaisi 500 € heidän lahjoihinsa. Toisaalta lapsilla on niin fiksut vanhemmat ettei mitään lahjalistoja tule.
Niin. Siinä tilanteessahan voi sanoa, että antaa siihen legopakettiin rahaa oman osuutensa tai antaa vain sen 25 euroa tai kysyy, olisiko jotain 25 eurolla tai osallistuu kolmen muun antajan kanssa siihen sadan euron pakettiin ja ostaa kimppalahjan.
Sen sijaan että antaa 25 eurolla jotain mitä ei haluta.
Mitä ei haluta 😂 ... kysehän ei nyt ole siitä eihän 😁 Perheillä on muutenkin kiirettä joulun aikoihin, ei heidän tarvitse lähteä keräämään kimppalahjalistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä ole kuullut tällaisista lahjalistoista mitään. Sanokaa ettei se ole kovin yleistä, pliis.
Olen kuullut yhden työkaverin manailevan veljensä vaimon lähettämää kallista lahjalistaa. Itse en ole tuohon törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Jos listassa on 100 € Lego -pakkaus ja itse olet ajatellut 25 € lahjaa, niin heti tulee vaikeuksia toteuttaa lahjaa. Meillä on 5 kummipilttiä, eikä todellkaan laitettaisi 500 € heidän lahjoihinsa. Toisaalta lapsilla on niin fiksut vanhemmat ettei mitään lahjalistoja tule.
Niin. Siinä tilanteessahan voi sanoa, että antaa siihen legopakettiin rahaa oman osuutensa tai antaa vain sen 25 euroa tai kysyy, olisiko jotain 25 eurolla tai osallistuu kolmen muun antajan kanssa siihen sadan euron pakettiin ja ostaa kimppalahjan.
Sen sijaan että antaa 25 eurolla jotain mitä ei haluta.
Mitä ei haluta 😂 ... kysehän ei nyt ole siitä eihän 😁 Perheillä on muutenkin kiirettä joulun aikoihin, ei heidän tarvitse lähteä keräämään kimppalahjalistoja.
Millä lailla keräämään ja millä lailla lähteä?
Minä kun luulin että lahjan on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa... mutta ilmeisesti se onkin ensisijaisesti jokin sairaan vallanhalun ilmentymä.😳
Itse hankin joululahjat jo hyvissä ajoin ennen joulua. Nytkin kaikki hommattuna jo marraskuun alussa. Tarkasti mietitty toiveiden mukaisiksi saajan ilo johtotähtenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän että mua joskus ärsyttänyt kun toivetta kysynyt ihminen ei ole hankkinut sitä mitä on toivottu. Vaan on pitänyt yrittää keksiä osuvampaa kuin lapsen oma toive (koska eihän nyt tyttö voi haluta pikkuautoja) tai on haluttu ostaa kalliimpaa (koska muovailuvahailu-tarvikkeet on "liian halpoja"). Sittemmin olen tajunnut olla antamatta mitään oikeita toiveita muille, mutta käytännössä tämä tarkoittaa turhaa krääsää kun pitää (pyynnöstä) keksimällä keksiä ylimääräisiä toiveita joilla ei niin ole väliä.
Oikeasti olen tosi onnellinen että lapsillani on ihmisiä jotka välittää heitä ja haluaa ilahduttaa heitä! <3 Lahjaärsytykset on mikroskooppisia siihen verrattuna. Ja lahjan antaja tietysti päättää mitä haluaa antaa jos mitään, ja ajatus on tärkein. En kuitenkaan ymmärrä miksi toiveita kysytään jos niistä viis veisataan tai miksei voi vaikka sanoa että ei kyllä kuulosta meidän jutulta, keksitään muuta / onko muita toiveita.
Oma kokemus taas on ettei kukaan halua ostaa mitään ilman että kysyvät toiveen. Ja itse koitan sitten hiki hatussa keksiä jotain järkevää ja halpaa, koska tietenkään en halua pyytää mitään kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Toki on parempi ostaa pohauttaa liian pieni vaate, vaate joka on jo, lelu joka hajoaa heti, lelu joka pitää helvetillistä meteluä, lelu joka ei mahdu mihinkäään, lelu jonka äitikin oati, lelu jota ei toivottu vain siksi että pojalle pitää opettaa mikä on pojan lelu jne.
Tärkeintä on lahjalla aiheuttaa mahdollusimman paljon vaivaa ja pahaa mieltä.
Näillä meilläkn mennään.
Kyllä mäkin ymmärrän sen, ettei ole kivaa saada liian pieniä vaatteita tai roinaa, josta kukaan ei välitä. Ja jos itselläkään ei ole hirveästi ylimääräistä rahaa, niin on ihanaa, jos joku kysyy toiveita. Mutta toiveiden pitää silti olla kohtuuhintaisia (ellei kysymyksen esittäjä aseta jotain hintaa, kuten esim. isäni tekee). Eikä mitään voi vaatia ja sitten loukkaantua, jos vaatimusta ei noudateta.
Niin. Kuka on vaatinut?
Meille kannetaan turhaa krääsää satasella ja seuraavat 20 vuotta kytätään joka kyläreiasulla missä se krääsä on.
Jos yritän sanoa että emme halua mitään tai että jos haluaa, halutessaan voi laittaa esim kympin lapsen tilille, saan kuulla että lahjat on joulussa tärkeintä ja että vanhempana minun tehtäväni on elättää lapsi.
Aloittajan sisko on vaatinut ja suuttunut. Se kai on ketjun aihe.
Mun siskoni on koukussa siihen lahjanantohetkeen. Hän haluaa jotenkin yllättää, pohauttaa ja olla ihan paras.
Nyt meidän lapset on 15 ja 13 ja he kielsi lahjat, koska eivät voi sietää niitä kaikkia ei-toivottuja kääröjä, joihin sen velkaongelmaisen tädin kaikki rahat menee.
Ja arvatenkin sieltä tulee taas ne 15 turhaa pakettia ja hirvee stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä ole kuullut tällaisista lahjalistoista mitään. Sanokaa ettei se ole kovin yleistä, pliis.
On ihan yleinen tapa, että lapset kirjoittavat joulupukille ja laativat toivelistoja. Sen sijaan ostokäskyjen jakelu sukulaisille ei onneksi ole yleistä.
Se lapsen joulupukin lista jää meillä ainakin perheen aikuisten käyttöön eikä sitä jaella sukulaisille ja kummeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Toki on parempi ostaa pohauttaa liian pieni vaate, vaate joka on jo, lelu joka hajoaa heti, lelu joka pitää helvetillistä meteluä, lelu joka ei mahdu mihinkäään, lelu jonka äitikin oati, lelu jota ei toivottu vain siksi että pojalle pitää opettaa mikä on pojan lelu jne.
Tärkeintä on lahjalla aiheuttaa mahdollusimman paljon vaivaa ja pahaa mieltä.
Näillä meilläkn mennään.
Kyllä mäkin ymmärrän sen, ettei ole kivaa saada liian pieniä vaatteita tai roinaa, josta kukaan ei välitä. Ja jos itselläkään ei ole hirveästi ylimääräistä rahaa, niin on ihanaa, jos joku kysyy toiveita. Mutta toiveiden pitää silti olla kohtuuhintaisia (ellei kysymyksen esittäjä aseta jotain hintaa, kuten esim. isäni tekee). Eikä mitään voi vaatia ja sitten loukkaantua, jos vaatimusta ei noudateta.
Niin. Kuka on vaatinut?
Meille kannetaan turhaa krääsää satasella ja seuraavat 20 vuotta kytätään joka kyläreiasulla missä se krääsä on.
Jos yritän sanoa että emme halua mitään tai että jos haluaa, halutessaan voi laittaa esim kympin lapsen tilille, saan kuulla että lahjat on joulussa tärkeintä ja että vanhempana minun tehtäväni on elättää lapsi.
Aloittajan sisko on vaatinut ja suuttunut. Se kai on ketjun aihe.
Ap:n versio tapahtumista. Ei välttämättä totuus.
Nyt ostat 10kg konvehteja ym hyvää karkkia huoltsikalta /per lapsi. Anna karkit heti lapsille ja vaadi syömään heti puolet, tai tädille tulee paha mieli kun lahjoista ei tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää mikä siinä listan noudattamisessa on niin kamalaa. Säästäisi aivan kaikkia. Ja luontoa.
Meillä minun äitini haluaa aina ostaa vaatetta. Ei voi kuunnella mitä trvittaisiin ja mitä ei. Saati kokoa. Käsitykset lastenvaatteista on 60-luvulta. Saadaan aina jotain liian kallista, liian pientä, päivähoidoss käyttökelvotonta tai hankala, tyyliin liian pieni kirjoneule joka mahtuu juuri ja juuri päälle, jossa on ahdas pääntie ja jonka nurja puoli on täynnä langanjuoksuja, joihin lapsen aormet jää kiinni. Tai toppapuku jossa on normihousut, jolloin selkä jää kykkiessä paljaaksi ja joka ei pidä vettä. Ja joka myös nippa nappa menee päälle.
Jos joskus kuin ihmeen kaupalla tulee jotain järkevää ja oikeankokoista, se on jotain jonka olen ostanut jo.
Jos listassa on 100 € Lego -pakkaus ja itse olet ajatellut 25 € lahjaa, niin heti tulee vaikeuksia toteuttaa lahjaa. Meillä on 5 kummipilttiä, eikä todellkaan laitettaisi 500 € heidän lahjoihinsa. Toisaalta lapsilla on niin fiksut vanhemmat ettei mitään lahjalistoja tule.
Niin. Siinä tilanteessahan voi sanoa, että antaa siihen legopakettiin rahaa oman osuutensa tai antaa vain sen 25 euroa tai kysyy, olisiko jotain 25 eurolla tai osallistuu kolmen muun antajan kanssa siihen sadan euron pakettiin ja ostaa kimppalahjan.
Sen sijaan että antaa 25 eurolla jotain mitä ei haluta.
Mitä ei haluta 😂 ... kysehän ei nyt ole siitä eihän 😁 Perheillä on muutenkin kiirettä joulun aikoihin, ei heidän tarvitse lähteä keräämään kimppalahjalistoja.
Millä lailla keräämään ja millä lailla lähteä?
Minä kun luulin että lahjan on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa... mutta ilmeisesti se onkin ensisijaisesti jokin sairaan vallanhalun ilmentymä.😳
Itse hankin joululahjat jo hyvissä ajoin ennen joulua. Nytkin kaikki hommattuna jo marraskuun alussa. Tarkasti mietitty toiveiden mukaisiksi saajan ilo johtotähtenä.
Meidän lapsen toiveet ovat ehtineet muuttua jo marraskuusta joulukuuhun. Aina on ilahtunut kummien lahjoista, vaikka ei minkään listan mukaan ole ostettu. Meillä vanhemmat vastaa toivelistan hankinnoista (tai hankimatta jättämisistä) ja muu on ylimääräistä yllätystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni on koukussa siihen lahjanantohetkeen. Hän haluaa jotenkin yllättää, pohauttaa ja olla ihan paras.
Nyt meidän lapset on 15 ja 13 ja he kielsi lahjat, koska eivät voi sietää niitä kaikkia ei-toivottuja kääröjä, joihin sen velkaongelmaisen tädin kaikki rahat menee.
Ja arvatenkin sieltä tulee taas ne 15 turhaa pakettia ja hirvee stressi.
Kulostaa painajaiselta.
Minun siskoni ainokainen, hemmoteltu poika meni naimisiin. Äitinsä kehotti minua ostamaan tuolloin hyvin suosittua ja kallista astiasarjaa - kermakko ja sokerikko. Hätkähdin, sillä ne olivat minun budjetilleni hirvitys. Ostin silti.
Muutamaa vuotta myöhemmin katkaisin välit sisareeni ja tästä on jo kauan aikaa - en ole katunut.
Siis onko tällaisia ihmisiä oikeesti olemassa?? Suomessa? Olen vähän järkyttynyt.
Siis sanoiko siskosi suoraan asiasta vai mitä? On kyllä ihmisillä pokkaa...