Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yölliset kauhukohtaukset... kokemuksia?
22.12.2017 |
Lapsella on ollut jo pitkään, ehkä pari vuotta tapana herätä usein noin tunnin sisällä nukahtamisesta johonkin kauhukohtaukseen. Joskus monta kertaa viikossa ja välillä on pidempiä taukoja. Olen itse tulkinnut, että taitaa olla siitä kyse eikä mikään tavallinen painajainen. Ensin makuuhuoneesta alkaa kuulua kiihtyvä hengitys ja ähinä ja sitten alkaa hirveä paniikki-itku. Aina sama kaava. Usein lapsi on alkanut ravata edestakaisin kuin ei tietäisi mitä tehdä ja näen, että kohta tulee pissit housuun. Joskus tullutkin, jos en ole ehtinyt viedä vessaan tai suoraan kylpyhuoneeseen varapotalle. Meillä siis erillinen vessa ja kylppäri. Jos pissivahinko tulisi edes siellä kylppärin puolella niin lattiat voisi vaan huuhdella. Muualla siihen putsaamiseen menisi hiton paljon enemmän vaivaa. Lapsi ei kuuntele välttämättä mitään kehotusta sen parkumisen aikana eikä välttämättä katso silmiin. Silmät on auki mutta on kuin olisi jossain muualla. Ei vastaa puhutteluun eikä toimi käskyn mukaan. Joskus lapsi on mennyt jopa tietokonenurkkaan ja pissinyt sinne kun en ole ehtinyt mennä katsomaan. Onneksi ei saanut mitään sähköiskua. Joitain kertoja on siis pitänyt luututa lattioilta isot pissilammikot ja oikeastaan koko kämppä kun pissivanat ympäri asuntoa kun pitänyt viedä pesulle.
Olen monta kertaa sanonut että jos herää unesta niin yrittäisi muistaa että menee heti vessaan ihan itse koska kieltämättä ottaa jo päähän herätä siihen parkumiseen harva se ilta jos olen itsekin kerennyt nukahtaa ja sitä reaktioaikaa ei ole välttämättä kauan.
Miten nuo saisi loppumaan?
Tänäkin iltana lapsi alkoi parkua samalla tyylillä. Tosin taisi vaan nousta polvilleen sängyssään. En jaksanut mennä katsomaan kun ajattelin että taas tätä. Ajattelin vaan että katsotaan lähteekö liikkeelle ja kuseeko taas housuunsa. Katsoin kellosta että ehkä 2-3 minuuttia jaksoi parkua siellä yksin minkä jälkeen luovutti ja nukahti uudestaan. Ärsyttää vaan tuo jos ei ikinä tiedä että tajuaako se mennä itse vessaan jos on tarve vai alkaako ravata ympäri asuntoa ja kusee housuun paniikissa. Lapsi on 6-vuotias ja on kyllä muuten ns. kuiva ollut jo pitkään.
Ei ole tutkittu missään enkä ole tuosta missään puhunut. Netistä olen vaan lukenut että ei tuohon oikein ole mitään erityistä apua paitsi yrittää olla kiva ja sitä perushommaa mistä ei haittaakaan ole.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Jos todella ongelma, niin oishan siitä hyvä jonkun kanssa puhua. Eikö vaan.
Mitä sä veikkaat, että ongelmana on? Kenen pitäisi puhua ja kenen kanssa? Lapsi ei tunnu muistavan aina noita tilanteita seuraavana päivänä. Minun ongelmani on, että minulla ei ole aikaa (käyn töissä) eikä rahaakaan (paska palkka). Jokainen lääkärikäynti tarkoittaa minulle käytännössä päiväpalkan menetystä ja jos jotain lääkäriapua tarvitaan niin mieluummin jotain konkreettista hyötyä kuin vain puhumisen ilo ja sama uudestaan 3-6 kuukauden päästä? Mielellään jos olisi jotain tietoa vaihtoehdoista, niin sitä voisi antaa eikä pihdata niin kuin noilla ammattilaisilla on usein tapana. Jos jollain on kokemusta tämmöisestä vaivasta ja millä siitä on päässyt eroon ja millä aikataululla, niin voisi semmoisesta kertoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni ajastaan ohi. Ei käyty lääkärissä, koska koin normaaliksi kehitysvaiheeksi eikä niistä ehtinyt tulla ongelmaa. Hain aina syliin, en yrittänyt herättää vaan joskus käytiin ulkona, lämpötilan muutos havahdutti kohtauksesta joko hereille tai normaaliuneen. Sun kannattaa ainakin kokeilla, että kun kohtaus on alkamassa, haet potalle ja sitten sylittelet ja supattelet, älä yritä herättää, pidä vaan "turvassa" ja ole lähellä.
Kauhukohtaukset menevät vanhemmiten ohi, mutta tietääkseni niitä ei voi mitenkään estää tai päästä eroon. Pissaongelma noh... ei sillekään voine mitään.
Itselläni on aikuisiän kauhukohtauksista kärsivä ystävä, ja eipä hänelle voi kohtauksen aikana paljon mitään muuta kuin kutsua nimellä ja puhua jotain rauhoittavaa.
Onko sinun ongelmasi hätääntynyt lapsi vai se että joudut siivoamaan niitä pissoja ?
Meillä kanssa jotain samantapaista,ei yleensä juoksentele minnekään eikä pissaile,mutta välillä ei meinaa rauhoittua millään,joskus aamulla sanonut että näki pahaa unta.
Meillä auttanut iltojen rauhoittaminen,iltapala aina klo8 tabletit ym. Samalla pois,jos töllö päällä ei saa katsoa kuin ei kiinnostavia aikuisten ohjelmia ja muutenkin aletaan rauhoittumaan ja klo 21 nukkumaan.
Poika on 5v8kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pikkusiskolla oli pienenä vaihe kun se rääkkyi kun hullu eikä nukkunut. Meni ohi ajan kanssa eikä valitettavasti keksitty mitään keinoa.
Meilläkin oli kauhukohtauksia lapsella, ei kyllä pissannut housuun. Illalla ei kannata lapsen juoda paljoa ja pissalla kannattaa käydä nukkumaan mennessä. Menee ajan kanssa ohi, vaikka stressaa vanhempiakin, kun ei voi oikein auttaa, rauhoitella voi. Voimia! Kannattaa ehkä neuvolassa puhua asiasta. Rauhalliset iltahommelit ja tv: n katsomista rajoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tytöllä oli myös pitkään noita kauhukohtauksia, noin 1-2,5 vuotiaana.
Meni ajan kanssa ohi, mutta olen kuullut että älylaitteiden sininen valo saattaa olla näihin yhteydessä.
Eli kannattaa ehdottomasti olla ilman tablettia ainakin viikko ja kokeilla olisiko vaikutusta!
Mun tytöllä oli pienempänä näitä kauhukohtauksia. Noin tunnin päästä nukahtamiaesta kauhea huuto ja itku. Jos koitti ottaa syliin rimpuili vaan ja huusi kahta kauheammin. Noi on tosi raastavia kun on itsekin väsynyt,koita jaksaa. Ne menee aikanaan ohi. Meillä tyttö on nyt 12 v ja kävelee satunnaisesti unissaan mutta huutaminen on jäänyt pois. Ei tohon vaivaan tarvii mitään lääkäriä,menee ohitse kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kohta 5v:llä sama ollut viime keväästä. Välillä monta viikkoa väliä ettei näitä tule ja sit taas saattaa tulla peräkkäsinä öinä, jolloin käy melko raskaaksi. Ja välillä herää toisetkin lapset siihen karjuntaan kun ei lapseen ota mitään järjellistä "kontaktia". Meillä parhaiten toimii kun kantaa sen huutavan lapsen vessan pöntölle istumaan, ja lapsi saatava siis hereille, muuten ei hellitä. On kokeiltu pitää sylissä, ottaa vanhempien sänkyyn ja silitellä mutta tuntuu että vaan kiihtyy siitä se huuto. Kuitenkin kun hereille saa rauhoittuu usein melko nopeasti ja nukahtaa nopeasti takaisin. 3v jäi yövaippa pois, eikä nytkään ole edes noiden kohtausten aikaan tullut pissa vahinkoja, tekee kyllä yleensä pöntölle pissat kun siihen nostaa. Mutta se huuto on kyllä välillä tosi raastavaa ja kun itsekkin yleensä vasta kerinny uneen niin hyppäät siinä sitten tokkurassa toista rauhoittelemaan ennen kun herää koko perhe... neuvolassa oli asiasta puhe mutta eipä tuo täti ottautunut asiaan sanoi vaan että ne on niitä kauhukohtauksia ja niitä tulee toisille lapsille ja menevät kyllä ohi kun lapsi kasvaa.. sitä odotellessa..
Neuvolasta ja neuvolan psykologilta kannattaa kysyä neuvoa. Lapsi tarvitsee apua. Pissaamiseen voi löytyä myös lääkityksen kautta apua yökastelijoilla. Meillä kauhukohtauksia 4-vuotiaalla "hoidettu" siten, että tiiviisti käytiin päivän kuulumiset päivähoidon ja lapsen kanssa läpi (jos ei nukkunut päiväunia tai hoidossa joku puri tms niin kohtaus tuli melko varmasti yöllä). Lapsi oppi muutaman tuskaisen kuukauden jälkeen rauhoittumaan syliin, yhä nopeammin meni kohtaus ohi lieventyen pikkuhiljaa ja nyt on ollut kuukausi ilman kauhukohtauksia. Meillä lapsi oppi lopulta unen läpi luottamaan turvassa sylissä oloon kun kevyesti piteli ja sama toistui todella monena yönä. Rasitus selvästi edesauttaa kohtausten ilmenemistä meidän lapsella. Voimia ja jaksamista teille vanhemmille, turvallisuuden tunnetta lapsen pakokauhuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös tulllut näitä, tosin nuorempana, eniten ehkö siinä 2-3 vuoden ikäisenä.
Meillä ainakin huomas suoran yhteyden aina päivän tekemisten js touhujen ja näiden kohtausten välillä.
Pahin oli jos illalla oli liian myöhään jotai liian virittynytta tai riehakasto toimintaa. Esim. Jos oli vieraita myöhään ja mentiin siitä ns. suoraan nukkumaan. Älylaitteiden vaikutusta en osaa sanoa, ku lapsi ei tuolloin niitä käyttänyt käytännössä ollenkaan.
Itse muistan lapsena (alle kouluikäisenä) kokeneeni vastaavaa. Herättyäni olin sekava, itkin hysteetisesti ja ravasin edes takaisin. Äiti ohjasi ensin aina pissalle ja sen jälkeen juomaan lasin vettä. Yleensä tämä rutiini jo sai ravisteltua nykyhetkeen.
En tiedä, mistä tämä johtui ja meni ajan kanssa ohi. Tietääkseni ei mitään traumaattista lapsuudessa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lapsena (alle kouluikäisenä) kokeneeni vastaavaa. Herättyäni olin sekava, itkin hysteetisesti ja ravasin edes takaisin. Äiti ohjasi ensin aina pissalle ja sen jälkeen juomaan lasin vettä. Yleensä tämä rutiini jo sai ravisteltua nykyhetkeen.
En tiedä, mistä tämä johtui ja meni ajan kanssa ohi. Tietääkseni ei mitään traumaattista lapsuudessa ollut.
Omat kokemukseni alle kouluikäisenä ovat hyvin samankaltaisia. Muistan, että näin silloin aina jotakin pelottavaa unta, mutta niin epämääräistä, että en pystynyt sen sisältöä selittämään. Puhuin vain joistakin hyvin pelottavista epämääräisistä suurista "möhkäleistä".
Kun aikanaan sitten oma poikani oli samassa iässä, hänellä oli ajoittain vastaavanlaisia kauhukohtauksia. Ankaraa kauhunsekaista itkua, silmät suurina kuin lautaset ja ne tuijottivat jonnekin muualle, kunnes poika pikku hiljaa alkoi heräillä ja rauhoittua. Sitten myöhemmin kun kysyin, minkälaista unta hän muistaisi nähneensä, vastaus oli, että sellaisia isoja "möhkäleitä". En voinut kuin ajatella, että isänsä poika.
Toinen on paniikissa ja sä oot kylmäkiskoinen. Ei ihme että pissii alleen.
8-vuotias saanut koko ikänsä kauhukohtauksia. Selvästi syynä stressi jos niitä tulee vaikka virallisesti ei kai syytä tiedetä. Neuvolassa asiasta puhunut, lapselle voi ilmeisesti antaa rauhoittavia jos ei muuten saa loppumaan.
Lapsi ei itse ikinä muista niistä mitää ja nyt kun on isompi puhutaan asiasta ja välillä vähän nauraakin kun kerron mitä yöllä on taas tehnyt.
Olisi kuulemma jo tuon ikäiselle pitänyt loppua mutta jouluaatto oli taas stressaavaa ja sain itse herätä yöllä katsomaan mitä huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni ajastaan ohi. Ei käyty lääkärissä, koska koin normaaliksi kehitysvaiheeksi eikä niistä ehtinyt tulla ongelmaa. Hain aina syliin, en yrittänyt herättää vaan joskus käytiin ulkona, lämpötilan muutos havahdutti kohtauksesta joko hereille tai normaaliuneen. Sun kannattaa ainakin kokeilla, että kun kohtaus on alkamassa, haet potalle ja sitten sylittelet ja supattelet, älä yritä herättää, pidä vaan "turvassa" ja ole lähellä.
Meillä auttaa välillä syliin ottaminen, välillä ei anna koskea. Puhun aina rauhallisesti ja välillä lapsi vastaa. Muutamassa minuutissa ne menee ohi vaikka ei heräisi.
Meillä pojan kauhukohtaukset loppuivat, kun tajusimme lapsen nukahdettua ottaa peiton puoliksi päältä pois. Lämmin talo, yöpaita ja peitto tiukasti päällä aiheutti sen, että poika oli hiestä litimärkä tunnin kuluttua nukahtamisesta. En alkuun kiinnittänyt hikisyyteen huomiota, kaikki huomio meni kauhukohtaukseen.
Jossain vaiheessa hiffasin laskea 1+1, ja otimme peiton sivuun heti nukahtamisen jälkeen. En tiedä miksei hän itse koskaan ottanut peittoa päältään, vaikka alkoi tulla hikiseksi. Näin jälkikäteen kyllä tekisi mieli potkaista itseään päähän.
Aika kylmästi kirjoitettu aloitus, ihan tuli paha mieli. Lapsellasi on varmasti joku ihan ratkaistavissa oleva ongelma, rutiineissa jotain korjattavaa tai päiväkodissa harmia. Oletteko tarpeeksi yhdessä, saako hellyyttä? Kuulostat siltä että olet vähän hermostunut, se ei ainakaan auta mitään. Opettele rauhoittamaan itsesi ensin. Se auttoi mulla.
Olen lukenut, että yksi keino on herättää lapsi hyvissä ajoin ennen kauhukohtausta. Käyttää vessassa ym. Pissavahingosta taas ei kannata hermostua, se saa tilanteen vaan enemmän solmuun. Itsekin olen kyllä hermostunut, mutta kamalalta se aina jälkikäteen tuntuu.
Huoh. Jos todella ongelma, niin oishan siitä hyvä jonkun kanssa puhua. Eikö vaan.