Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksette ole kertonut että klassinen musiikki on näin hienoa?
En ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia niitä satunnaisia pätkiä ja Finlandiaa enempää ja nyt ihan sattumalta eksyin spotifyssä kuuntelemaan ja mun maailma räjähti. Siis tää Sibeliuksen tuonelan joutsen (mikä onkaan oikea nimi), ihan törkeän hieno ja herkkä!
Nyt kertokaa omia klassisen musiikin suosikkejanne, haluun kuunnella lisää.
Kommentit (371)
Verdi: Amami, Alfredo (Rakasta minua, Alfredo)
Ooppera: La Traviata.
Ensi-iltayleisö lähti 1800-luvulla kesken esityksestä pois. Nyt maailman suosituimpia oopperoita.
Aikalaiset eivät suinkaan aina ole oikeassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puccini: Humming Chorus (Madame Butterfly)
Koko Madama Butterfly-ooppera on mieletön, kannattaa kuunnella. Jos ei heti uskalla koko hommaa niin ensin voi kuunnella otteita. Suosittelen seuraavia levytyksiä:
Karajan 1974 - Pavarotti, Freni
Barbirolli 1966 - Bergonzi, Scotto.
Verdi: O mio rimorso
Ooppera: La Traviata
Kaikki yllämainitut oopperat ovat upeita kokonaisuuksia. Toki aarioita voi kuunnella, mutta esim. Rigilettossa ei minun mielestäni ole yhtään turhaa musiikkia. Jokainen hetki on vaan niin hieno.
Aloittelijalle suosittelen tosiaan Rigolettoa, ehkä myös Aidaa ja La Traviataa. Puccinilta Butterfly, Tosca ja La Boheme.
Mascagnin Cavalleria Rusticana on myös tosi kiva italialainen ooppera.
Valitettavasti (allekirjoittaneen mielestä) oopperaproduktiot ovat nykyään usein luokattoman huonoja, ja monet nykylaulajat myös. Ei ihme, jos yleisö ”ei pidä” oopperasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Giuseppe Verdin koko tuotanto. Etsi Youtubesta esim. haulla "Best of Verdi". Samalla logiikalla kannattaa hakea esim. Best of Mozart/Beethoven/Bach/Puccini...
Ludvig van seitsemäs sinfonia, toinen osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mozartin Dies Irae Requiemista.
Kuuntele sitten alkuun Vivaldin neljä vuodenaikaa. Ehkä muutaman melodian ansiosta teoksella on kliseinen maine, mutta jos tykkäsit Sibeliuksestakin, lupaan, että tämä voimallisen upea teos räjäyttää pään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ensinnäkin onneksi olkoon, että olet löytänyt itsellesi aivan uutta musiikkia, joka kolahti! Olet avannut oven kokonaiseen maailmaan täynnä historian jännittäviä kerrostumia, eri tyylejä, lukemattomia eri tunteita, tunnelmia ja värejä, tarinoita laidasta laitaan. Ei ole olemassa vain yhtä "klassista musiikkia", vaan on yhteensä tuhatvuotinen historia ja käsittämättömän laaja kirjo mitä erilaisempaa musiikkia. Eri aikakausien säveltäjien tuotannot vuoroin ammentavat vaikutteita edeltäjistään ja vievät perinnettä eteenpäin, vuoroin tekevät järisyttäviäkin irtiottoja ja kehittävät tyylejä rohkeasti eteenpäin.
Kokeile kuunnella ennakkoluulottomasti mahdollisimman monenlaista musiikkia. Kaikki ei välttämättä kolahda heti, mutta löydät varmasti itsellesi monia mieleisiä musiikinlajeja, tyylejä ja säveltäjiä eri aikakausilta. Jotkut tyylit ja teokset ovat helpommin lähestyttäviä, heti vetäviä, koskettavia tai viihdyttäviä, osa voi olla monimutkaisempaa, tuntua aluksi vaikeammalta tai itselle vieraalta. Silti ei kannata heti lyödä rukkasia naulaan. Kun kuuntelukokemusta karttuu lisää, saatat kiinnostua yhä uusista tyyleistä ja huomata, että ns. "vaikeampi" teos aukeaa sinulle. Näissä teoksissa hauskaa on se, että saat joka kuuntelukerralla uusia kiksejä ja ahaaelämyksiä. Teoksiin ei kyllästy.
On vaikea antaa yhdenlaista vinkkiä, mitä kuunnella. Riippuu mistä pidät ja minkä tyyppinen olet. Millaisia elämyksiä etsit.
Jos olet hempeä romantikko, kuuntele 1700-luvun lopun ja 1800-luvun (etenkin alkupuoliskon) teoksia:
Mozart (esim. pianokonsertto A, K.488, 2. osa, esim. Murray Perahia pianistina)
Bellini (esim. Norma-oopperan kuuluisa aaria "Casta diva", Maria Callas on kuuluisa tulkki)
Chopin (pianotuotanto, esim. 2 pianokonserttoa, nocturnet, 4 upeaa balladia...)
Schumann (pianotuotanto ja laulusarjat, esim. Dichterliebe, kuuntele Ian Bostridgen laulamana)
Mendelssohn (viulukonsertto. Italialainen sinfonia on elämäniloista musiikkia)
Jos pidät selkeästä, svengaavasta ja sopivan tunteikkaasta mutta ei siirappisesta musiikista, kuuntele barokkia:
Vivaldin konsertit, esim. 4 vuodenaikaa
Bachin brandenburgilaiset konsertot sekä Goldberg-variaatiot Glenn Gouldin soittamana
Händelin oopperat ja Messias-oratorio (josta kuuluisin numero Halleluja-kuoro)
Varhainen barokki ja renessanssimusiikki tarjoavat omanlaisiaan helmiä, erityisesti laulumusiikkia:
taivaallista harmoniaa: Paletrinan Missa Papae Marcelli, esim. osa Kyrie
Iki-ihana Dowland: Flow my tears
Purcell: Dido's lament
Älä unohda Beethovenia!!!
Jos pidät dramaattisesta musiikista ja suurista tunteista etkä kaihda voimakkaita ja rajujakaan kohtauksia niin kuuntele 1800-luvun loppupuoliskon ja 1900-luvun musiikkia, esim
helposti lähestyttävä, värikäs ja vetävä Bizrt'n ooppera Carmen
Wagnerin oopperat ovat valtavan pitkiä ja jo aika kovaa kamaa, mutta voit aloittaa alkusoitoista ja yksittäisistä kohtauksista:
Lohengrin-oopperan alkusoitto
Tristan ja Isolde oopperan alkusoitto sekä Isolden lemmenkuolo teoksen lopusta
Nurnbergin mestarilaulajien alkusoitto
Verdin oopperat ovat melodisia mutta etenkin myöhemmät oopperat sisältävät myös vaikuttavaa dramatiikkaa ja orkestraalisia tehoja, esim. Aida ja Otello
Mahler'illa on huikeita pitkiä sinfonioita, joissa kuvataan mielen ääritunteita ja ristiriitoja. Ei iske kaikille, mutta monien lempimusiikkia. Aloita sinfonioiden hitaista osista, esim. 5., 6. ja 9. sinfonian hitaista osista.
Richard Straussilla on upeaa ja dramaattista orkesterimusiikkia ja oopperoita sekä lauluja: kuuntele 4 viimeistä laulua Soile Isokosken laulamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1800-1900-luvun taite on rikas ja äärettömän monipuolinen.
Sibeliuksen musiikki, esim Kullervo, 7 sinfoniaa, viulukonsertto, Lemminkäissarja (jossa Tuonelan joutsen)
Stravinkin iskevät ja värikkäät baletit Kevätuhri ja Tulilintu
Prokofjevin baletti Romeo ja Julia
Sostakovitsin monumentaaliset, syvälliset ja välillä banaalit sinfoniat
Debussyn ihastuttavat Faunin iltapäivä ja La mer sekä preludit pianolle
Ravelin värikkäät ja aistilliset Bolero sekä Daphnis ja Chloe -baletti
Copland: Appalakkien kevät (helposti lähestyttävää, jopa leffamaista musiikkia)
Gerswin: Rhapsody in blue (vetävää, värikästä, jazz-vaikutteita)
Tässä vain pienen pieni otos. 1900-luvulla muuten aivan valtava tyylien kirjo ja myös 2000-luvulla sävelletty vetävää musiikkia.
Kuuntelun iloa!
Itse taannoin löysin prokofjevin juttuja. Niin ilahduttavan lähellä star wars meininkiä paikoitellen etten voinut olla tykkäilemättä. Tässä lyhyt pätkä malliksi:
aijai! Ja volumee isommalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bach ja Mozart, kaikki teokset.
Jos tykkää humppati-pomppati-klassisesta, niin valitse Mozart.
Oma suositukseni on Einojuhani Rautavaaran sinfoniat Angel of light tai The Journey.
-Buu Mozart on hienoa kuunneltavaa.
Klassista kiireettä kirjoitti:
"Nopean" klassisen musiikin ystäville Vivaldia, huippua!
https://www.youtube.com/watch?v=7E-RTI-H2oI Konsertto kahdelle viululle
https://www.youtube.com/watch?v=jEQ0N9D1NQs Kiva oboe konsertto
En jaksa selvittää, kenen versioita nuo ovat, mutta Vivaldin tapauksessa on hyvä muistaa, että esityksellä on todella suuri osuus. Vivaldia voi esittää täysin mekaanisesti ja mielikuvituksettomasti tai sitten yhtye voi panostaa siihen, että tähdätään autenttiseen tyyliin, johon kuuluu kaikenlaista ylimääräistä värittämistä ja improvisointia. Nuoteissa on vain perusta, jonka päälle esittäjä rakentaa. Pitää muistaa, että Vivaldi oli itse äärimmäisen virtuoosimainen soittaja aikalaisten kertoman mukaan.
Kyllähän klassillinen musiikki on hienostelevien pönöttäjien musiikkia (orkesterikikin aina mustissa ykkösvetimissä). Vanhaa aataminaikuista pömpoosia musiikkia, jossa soittajien määrällä korvataan laatu, jota sitten kuunneellaan muka "haltioituneina", jottei erotuttaisi kaikista muista hienostelijoista.
Vierailija kirjoitti:
Koko Eric Satie'n tuotanto.
Etenkin Reinbert de Leeuw:in esittämänä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän klassillinen musiikki on hienostelevien pönöttäjien musiikkia (orkesterikikin aina mustissa ykkösvetimissä). Vanhaa aataminaikuista pömpoosia musiikkia, jossa soittajien määrällä korvataan laatu, jota sitten kuunneellaan muka "haltioituneina", jottei erotuttaisi kaikista muista hienostelijoista.
Liikuttava trollaus. 😄 Voin kuvitella että tuolta klasari joillekin sellaiselle näyttääkin joka ei jaksa/halua/pysty ennakkoluulojaan ylittämään sen vertaa että selvittäisi itse mistä on kysymys.
Klassiseen musiikkiin vasta aikuisena hullaantuneena tämä varmasti erityisesti hymyilytti koska olen hyvin iloinen että itse ymmärsin uhrata ennakkoluuloni ja mennä konserttiin, useamman kerran. Nykyään onneksi jo lapsiakin altistetaan enemmän.
Siitä musiikista kun on mahdollista haltioitua. Ja suurin osa ei todellakaan ”haltioidu” musiikista josta ei pidä tai joka ei ole hyvää muodon vuoksi, asiasta käydään tulisiakin keskusteluja, ihastustaan ja vihastutaan, kriitikkojen sanat sivaltaa ja euforian kyyneleet kimaltelee silmäkulmissa. Joskus taas ei vaan lähde eikä sekään jää huomaamatta.
Määräkään ei korvaa laatua, usein voi vain unelmoida tilanteesta jossa on sekä määrä että laatu, mutta sellainen on hyvä orkesteri.
Ne mustat vetimetkin vedetään ylle vaan jotta sekä muusikot että yleisö voisi keskittyä ennenkaikkea musiikkiin ja soittamiseen eikä vaatekriiseilemään ja siihen mitä kelläkin on yllä.
Maksim Mrvica: Pähkinänsärkijä-kooste (uusi)
Huikea kroatialainen pianotalentti!
Alue: Aihe vapaa
Rolando Villazon: Questa o quella (Verdi, ooppera: Rigoletto)