Lue keskustelun säännöt.
Miksette ole kertonut että klassinen musiikki on näin hienoa?
En ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia niitä satunnaisia pätkiä ja Finlandiaa enempää ja nyt ihan sattumalta eksyin spotifyssä kuuntelemaan ja mun maailma räjähti. Siis tää Sibeliuksen tuonelan joutsen (mikä onkaan oikea nimi), ihan törkeän hieno ja herkkä!
Nyt kertokaa omia klassisen musiikin suosikkejanne, haluun kuunnella lisää.
Kommentit (371)
Sibeliuksen Myrsky,Kuusi,Valse Triste ja Impromptu. Pidän Sibeliuksen muistakin sävellyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sibeliuksen Myrsky,Kuusi,Valse Triste ja Impromptu. Pidän Sibeliuksen muistakin sävellyksistä.
Lisäisin Erik Satien Gymnopedien ja Kalevi Kiviniemen soittama urkumusiikki.Erityisesti Vanha virsi taalainmaan ajoilta ( toivottavasti tuli oikein kirjoitettua), ja Lampaanpolska. Nämä tuli tässä vastaheränneenä mieleen.
Heino Kaski = Yö meren rannalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Revolutionary Chopinilta. Valtavan hieno biisi, jota itse harjoittelen myös parhaillaan. Vaatii kuuntelijaltakin ensin pienen keskittymisen, että saa melodiasta kiinni. Sen jälkeen voikin vaan fiilistellä ja odottaa toineen toistaan hienompia saundeja.
Tässä esim. Khatian soittamana:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen musiikki on todella kaunista. Lapset osaa tulkita klassista musiikkia aivan loistavasti, olemme kuunnelleet autossa usein, lapset oikeasti hiljentyy kuuntelemaan ja jossain vaiheessa he saavat siitä tarinan aikaan. Minun mielestä nykyinen metallimusiikki ei ole kovin kaukana klassisesta, itseasiassa moni metallia kuunteleva kuuntelee yhtä tunteella myös klassista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymusiikki kuten avicii jota soitetaan yökerhoissa on vain mölyä ja ääntä. Musiikilla ei siellä ole mitään esteettistä merkitystä vaan vain tarkoitus instrumettinä tuottaa melua. Se on taantumista jonnekin kivikaudelle.
Taidat olla aika vajaa. Onko äitisi tiputellut sua lattialle kun olit vauva?
Tokkopa hän on. Aviciiista en tiedä muuta kuin että on vainaa. Kuuntelen Ganesista Griegiin ja olen huomannut, että rokki vaikuttaa suoraan selkäytimeen, mutta klassinen aivoihin. Eli nauttiakseen klassisesta on ihmisellä oltava aivot.
Vaikka nämä Aviciit ja muut ovat mitä ovat, konemusiikilla on paljon läheisempi suhde klassiseen musiikkiin kuin rock-musiikilla. Konemusiikkihan on samaan tapaan säveltäjälähtöistä kuin klassinen ja siinä on paljon laajempi äänivalikoima käytössä kuin soittajalähtöisessä ja pieneen yhtyeeseen pohjaavassa rock-musiikissa.
Konemusiikin historia alkaa myös juuri klassisten avantgardistien yrityksistä tuoda klassiseen musiikkiin thereminin, primitiivisten syntetisaattoreiden tai ihan konkreettisten koneiden (aeolifoni) ääniä. Myös musique concrèten montaasitekniikka on suoraa sukua samplaamiselle ja myöhemmille tape loop -efekteille sekä yritys laajentaa klassisen äänimaailmaa sinfoniaorkesterin ulkopuolelle, lähes rajattomuuksiin asti.
Tietenkin vahvimmin klassisen/konemusiikki-kytkös elää jossain ambientissa, noisessa ja industrialissa, mutta miksei myös kunnianhimoisessa tanssimusiikissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisen paljon iskee kamarimusiikki. Suosikkiaikakausi on viime vuosisadan alkupuoli. Erityisesti ranskalaiset ja heidän sävelmaalailua harrastavat hengenheimolaisensa.
Tykkään myös uudemmasta ja kokeellisestakin kamasta, joskaan en noppaa heittämällä sävelletystä sarjallisuudesta. Mikrointervallit ja "spektralismi" on tosi ok.
Ravel, Debussy, Sibelius, Ligeti, Takemitsu, Messiaen, Scelsi, Grisey, Lindberg, Feldman, Šostakovitš. jne.
Minulla on Tampere Filharmonian kausikortti. Valtaosa ohjelmistosta on perusklassikkoja, joille olen alkanut myös lämmetä. Aiemmin pidin perinteistä klassista "peruukkimusiikkina" ja "mummojenmiellyttämismusiikkina", mutta nykyisin kyllä tykkään Mozartista ja Beethovenistakin.
m42
Sama aikakausi on myös minun tämän hetken suosikkini, eniten pidän Bartokista. Ranskalaisia säveltäjiä kuuntelen rentoutuakseni.
Olen myös alkanut hiljattain lämmetä barokkimusiikille (siis sitäpä peruukkimeininkiä juuri).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisen paljon iskee kamarimusiikki. Suosikkiaikakausi on viime vuosisadan alkupuoli. Erityisesti ranskalaiset ja heidän sävelmaalailua harrastavat hengenheimolaisensa.
Tykkään myös uudemmasta ja kokeellisestakin kamasta, joskaan en noppaa heittämällä sävelletystä sarjallisuudesta. Mikrointervallit ja "spektralismi" on tosi ok.
Ravel, Debussy, Sibelius, Ligeti, Takemitsu, Messiaen, Scelsi, Grisey, Lindberg, Feldman, Šostakovitš. jne.
Minulla on Tampere Filharmonian kausikortti. Valtaosa ohjelmistosta on perusklassikkoja, joille olen alkanut myös lämmetä. Aiemmin pidin perinteistä klassista "peruukkimusiikkina" ja "mummojenmiellyttämismusiikkina", mutta nykyisin kyllä tykkään Mozartista ja Beethovenistakin.
m42
Sama aikakausi on myös minun tämän hetken suosikkini, eniten pidän Bartokista. Ranskalaisia säveltäjiä kuuntelen rentoutuakseni.
Olen myös alkanut hiljattain lämmetä barokkimusiikille (siis sitäpä peruukkimeininkiä juuri).
Ai niin, piti vinkata suosikkeja... Bartokin jousikvartetit 4 ja 5:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassista musiikkia, tai länsimaista taidemusiikkia, jos niin haluaa, on sitäkin monenmoista. Ei minua ainakaan kaikki erityisesti säväytä. Omia pitkäaikaisia suosikeitani ovat olleet mm. Mendelssohnin Die Hebriden ja sitten siitä aika kaukana oleva Solage: Fumeux fume. Ensimmäinen on mahtipontinen, jälkimmäinen ikivanha ja humoristinen. Smetanan Moldauta olen kuunnellut kovasti hiljattain. Vivaldin Filiae Maestae Jerusalem puhuttelee. Olin pitkään kovasti vastaan kaikkea uutta musiikkia, mutta Sallisen Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista on hyvä, samoin Schönbergin Verklärte Nacht.
Toisaalta, Bachilla on loputtomasti kantaatteja, joista nyt en erityisesti innostu. Mozartin monet pianosonaatit ovat... no, pianosonaatteja :D Mutta näilläkin herroilla on erinäisiä sävellyksiä, jotka ovat vallan mahtavia.
Parasta klasarissa on varmaankin materiaalin tolkuton määrä. Vaikka olen ollut vuosikymmenet musiikin ammattilainen, silti tulee vastaan löytöjä.
Tuossa edellä pohdittiin konemusiikin, rockin ja klassisen suhdetta. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, joten en lähtisi kovin kapeita katsantokantoja esittämään. Yllätyksiä löytyy. Esimerkiksi Metallican Orion on itseasiassa sonaattimuotoinen. Biisinikkarina häärinyt Cliff Burton oli tietämäni mukaan enempi tahi vähempi musiikillisesti koulutettu. No, joka genressä on hienoja teoksia, ja sitten hirveä määrä sellaisia, jotka eivät poikkea edukseen mitenkään. Kuuntelen joskus örinämetalliakin, mutta räppi ei kerta kaikkiaan uppoa. Rytmistä runonlausuntaa se on, ja niineen ehkä joskus ansiokasta. Eikä minua haittaa se, jos jossakin biisissä on mukana räppäystä. Mutta pelkkä hokeminen isoäidin aikaisella kansakoulurytmillä synteettisen biitin päälle ei herätä minussa mitään myönteistä. Muille herättää, hyvä niin.
Kuunnelkaa ihmiset klassista! Ja soittakaa edes vähän!
Parasta se on konserteissa!
Kannattaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassista musiikkia voi myös esittää näin:
Sibeliuksen Finlandia digiharmonikalla yhden naisen sinfoniaorkesterina ilman taustanauhoja.
Ja tässä Netta Skog esittää Finlandian yhdessä Jarkko Aholan kanssa
Netta Skog voitti digiharmonikan maailmanmestaruuden 2015 (Coupe Mondiale) ja tosiaan soolokeikoillaan soittaa looperpedaalia hyödyntäen kaiken itse ilman taustanauhoja. Aikaisemmin voitti Kultaisen harmonikan 2006 soittamalla Nightwishiä perinteisellä haitarilla.
Kuunele Jacques Offenbachin Jacqueline's tears. Tulee kyyneleet silmiin kun tätä kuuntelee, todella herkkä kappale
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten on nää hieman erikoisemmat tapaukset kuten Holstin planetat :p
(uranus oma lempiplaneetta, tosin usemmat tykkää enemmän marssista tai jupiterista)
Tai ravelin bolero. Sinänsä tunnettu ja tykätty vaikka onkin kuulemma musikaallisesti järjetön osaajien mukaan jolloin ravel kuulemma vastaisi syytökseen "aivan!"
Bolero on yksi seksikkäimmistä tietämistäni kappaleista.
Ravelin mukaan kappaleen oli alunprin tarkoitus kritisoida koneiden ylivaltaa, kappale on monotoninen ja konemainen. Kaipa seksi on sitten monotonista.
Musiikkimakuja on monia niin klassisessa kuin muissa. Hienoa, että olet löytänyt elämyksiä.
Olen kertonut, et ole kuunnellut.
Erityisen paljon iskee kamarimusiikki. Suosikkiaikakausi on viime vuosisadan alkupuoli. Erityisesti ranskalaiset ja heidän sävelmaalailua harrastavat hengenheimolaisensa.
Tykkään myös uudemmasta ja kokeellisestakin kamasta, joskaan en noppaa heittämällä sävelletystä sarjallisuudesta. Mikrointervallit ja "spektralismi" on tosi ok.
Ravel, Debussy, Sibelius, Ligeti, Takemitsu, Messiaen, Scelsi, Grisey, Lindberg, Feldman, Šostakovitš. jne.
Minulla on Tampere Filharmonian kausikortti. Valtaosa ohjelmistosta on perusklassikkoja, joille olen alkanut myös lämmetä. Aiemmin pidin perinteistä klassista "peruukkimusiikkina" ja "mummojenmiellyttämismusiikkina", mutta nykyisin kyllä tykkään Mozartista ja Beethovenistakin.
m42