Elämä alkaa nelikymppisenä

Pah. Olen 41. Asun edelleen vuokralla ja sinnittelen pikkuruisilla tuloilla. Töissä ei ole minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Olo on kipeä ja väsynyt koko ajan. Lapsia ei ole, mutta vielä voi tulla. Eläkepäiviä odotan, sitten ei tarvitse ainakaan töissä enää kuunnella valitusta joka päivä.

Olen 46v ja elän tähän astisen elämäni parasta aikaa. Lapset alkaa olla aikuisia ja on aikaa omiin harrastuksiin. Tulin juuri myös isovanhemmaksi ja on mahtava viettää välillä aikaa myös uuden nuoren sukulaisen kanssa :)

Joo, kyllä tämä olis elämän parasta aikaa muuten, mutta kun terveys reistaa ja huolet painaa työttömänä ja tukkakin alkanut lähteä ja nivelrikko kiusaa, niin ne on negatiiviset puolet. Henkisesti olisin paremmassa jamassa kuin nuorempana, mutta tämä fyysinen puoli alkanut vauhdilla luhistua.

Nuoruus oli kamalinta aikaa, olin pahasti ahdistunut, mutta sillon ei ollut fyysisiä ongelmia. Nyt sitten toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Itse 40 pahemmalla puolella ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kuolema kolkuttelee. Nuoruus loppui 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Pah. Olen 41. Asun edelleen vuokralla ja sinnittelen pikkuruisilla tuloilla. Töissä ei ole minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Olo on kipeä ja väsynyt koko ajan. Lapsia ei ole, mutta vielä voi tulla. Eläkepäiviä odotan, sitten ei tarvitse ainakaan töissä enää kuunnella valitusta joka päivä.

Harvoin saman työpaikan sisällä naiset etenee eikä palkkakaan nouse kuin parikymppiä vuodessa. Suosittelen vaihtamaan työpaikkaa ja neuvottelemaan kunnon palkankorotuksen siinä samalla. Ainoa todellinen keino edetä. Näin itse nostin palkkaani  n 1000€ 10 vuodessa.

18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pah. Olen 41. Asun edelleen vuokralla ja sinnittelen pikkuruisilla tuloilla. Töissä ei ole minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Olo on kipeä ja väsynyt koko ajan. Lapsia ei ole, mutta vielä voi tulla. Eläkepäiviä odotan, sitten ei tarvitse ainakaan töissä enää kuunnella valitusta joka päivä.

Harvoin saman työpaikan sisällä naiset etenee eikä palkkakaan nouse kuin parikymppiä vuodessa. Suosittelen vaihtamaan työpaikkaa ja neuvottelemaan kunnon palkankorotuksen siinä samalla. Ainoa todellinen keino edetä. Näin itse nostin palkkaani  n 1000€ 10 vuodessa.

18

Siis 1000€/kk

Omalla kohdalla kyllä tuntuu näin 44 v että elämä alkaa olla ehtoopuolella. Kaikenlaisia kolotuksia, raikkaus hävinnyt kasvoista ja rypyt ja juonteet alkavat vallata alaa. Hiukset ohenee ja keho alkaa muuttua nuoruuden vetreydestä ja elastisuudesta jäykäksi. Nämä ihan fyysisiä muutoksia. Henkinen puoli; tavallaan tietää mitä elämä on iloineen ja suruineen, on muodostanut aika selkeän näkemyksen tästä maailmankaikkeudesta ja nuoruuden typeryydet ja ilakointi on ohitse. Mutta valitettavasti en voi henkisesti hyvin tämän ikäisenä enkä enää koe että elämällä olisi ainakaan mitään kovin positiivista enää annettavana. Eli tietyt valinnat oli ja meni. Päivästä toiseen sinnittelen kuoppaa kohden. Valitettavasti näin, mutta ymmärrän että toiset joilla elämä mennyt toisella tavalla elävät ja ajattelevat hyvin toisella tavalla ja kokevat yli nelikymppisinä tietyn vapauden ja sen että nyt vasta on elämänsä vireessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

Vain sen verran on tulevaisuutta jäljellä, että hakeuduin psykoterapiaan. Keskeisin käsiteltävä asia on juuri se, että olen pettynyt elämääni ja se tuntuu menneen ohitse ilman että pystyin siitä nauttimaan tai edes kokemaan omakseni. Jos elämä ei tule paremmaksi, niin ehkä sitten lyhyemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

Vain sen verran on tulevaisuutta jäljellä, että hakeuduin psykoterapiaan. Keskeisin käsiteltävä asia on juuri se, että olen pettynyt elämääni ja se tuntuu menneen ohitse ilman että pystyin siitä nauttimaan tai edes kokemaan omakseni. Jos elämä ei tule paremmaksi, niin ehkä sitten lyhyemmäksi.

Entä jos rakastut? Voitat lotossa? Saat unelmien työpaikan? Löydät uuden harrastuksen? Tulet isoäidiksi?

Eikö tuo viimeinenkään hetkauta mitenkään?

Mun isäni aloitti uuden elämän vielä 74v:nä äidin kuoleman jälkeen, rakastui tulisesti ja vietti ihanat 4v rakastettunsa kanssa ennen kuolemaansa. Isä kuoli jo 17v sitten mutta toissailtana tämä "tyttöystävä" - nyt jo 91v - soitti minulle kuten joka joulu. Yhä muistelee rakkaudella isääni joka antoi hänelle muutaman ihanan vuoden.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

Vain sen verran on tulevaisuutta jäljellä, että hakeuduin psykoterapiaan. Keskeisin käsiteltävä asia on juuri se, että olen pettynyt elämääni ja se tuntuu menneen ohitse ilman että pystyin siitä nauttimaan tai edes kokemaan omakseni. Jos elämä ei tule paremmaksi, niin ehkä sitten lyhyemmäksi.

Minulla ihan sama olo ja psykoterapiaan hakeutumassa myös. Olen tuo aluksi kommentoinut. En tosi. Usko, että siitä on apua, mutta eipä tässä nyt ole parempaakaan tekemistä. Elämä on todellakin mennyt ohitse suurena pettymyksenä. En usko, että tämä voi tästä kummemmaksi muuttua, kun en nuorenakaan ole saanut elämälläni mitään aikaiseksi. Mitä vanhemmaksi tulee sitä useampi ovi alkaa sulkeutua. Ilman että uusia ikkunoita avautuu.

Ainakin jos olet nainen niin valitettavasti ulkonäön hehkeys on ollut jo pitkään menetetty tuossa iässä.

Täällä vaan paranee nelikymppisten lähestyessä. Pitkä parisuhde kunnossa, lapsi aikuistumassa, velat maksettu, uusi ala opiskeltu, jatko-opinnot suunnitteilla. Olen hävyttömän onnellinen. Tähän saakka onkin ollut melkoista takkuamista ihan viime vuosia lukuun ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Näköpiirissä ei ole mitään, eli en mitään. Kaikki haaveet on kuopattu, tämä elämä meni nyt sitten näin. Odottelen vain, että lapset kasvaa ja saa aikuisuudesta kiinni. Sen aikaa olisi tarkoitus pysytellä maisemissa.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

Vain sen verran on tulevaisuutta jäljellä, että hakeuduin psykoterapiaan. Keskeisin käsiteltävä asia on juuri se, että olen pettynyt elämääni ja se tuntuu menneen ohitse ilman että pystyin siitä nauttimaan tai edes kokemaan omakseni. Jos elämä ei tule paremmaksi, niin ehkä sitten lyhyemmäksi.

Minulla ihan sama olo ja psykoterapiaan hakeutumassa myös. Olen tuo aluksi kommentoinut. En tosi. Usko, että siitä on apua, mutta eipä tässä nyt ole parempaakaan tekemistä. Elämä on todellakin mennyt ohitse suurena pettymyksenä. En usko, että tämä voi tästä kummemmaksi muuttua, kun en nuorenakaan ole saanut elämälläni mitään aikaiseksi. Mitä vanhemmaksi tulee sitä useampi ovi alkaa sulkeutua. Ilman että uusia ikkunoita avautuu.

Mitä olette tehneet paremman elämän eteen? Vai oletteko vain odotelleet että jotain ihmeellistä tapahtuu ilman että itse täytyy ponnistella yhtään? Eihän elämässä saa mitään jos ei näe vaivaa sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos olet nainen niin valitettavasti ulkonäön hehkeys on ollut jo pitkään menetetty tuossa iässä.

Mä koen olleeni kauneimmillani vasta 40+, myös mieheni mielestä. Tosin hänen mielestään olen upea vielä yli viiskymppisenäkin:) Siitäkin huolimatta että olen vanhempi kuin hän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos olet nainen niin valitettavasti ulkonäön hehkeys on ollut jo pitkään menetetty tuossa iässä.

Mä koen olleeni kauneimmillani vasta 40+, myös mieheni mielestä. Tosin hänen mielestään olen upea vielä yli viiskymppisenäkin:) Siitäkin huolimatta että olen vanhempi kuin hän

Valitettavasti ei ole olemassa naista joka olisi viehättävämpi muulloin kuin 16-25v iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos olet nainen niin valitettavasti ulkonäön hehkeys on ollut jo pitkään menetetty tuossa iässä.

Mä koen olleeni kauneimmillani vasta 40+, myös mieheni mielestä. Tosin hänen mielestään olen upea vielä yli viiskymppisenäkin:) Siitäkin huolimatta että olen vanhempi kuin hän

Valitettavasti ei ole olemassa naista joka olisi viehättävämpi muulloin kuin 16-25v iässä.

kommentoija taitaa kuulua niihin säälittäviin, kurtistuviin, omaa vanhenemistaan tajuamattomiin 35+ miehiin, jotka ovat jääneet henkisesti teni-ikäisiksi bensalenkkareiksi ja yrittävät epätoivoisen katkeruuden vallassa viritellä juttuja itseään 15v nuorempien tyttöjen kanssa. Kun tämä ei ihan toimi, katkeruus naisia kohtaan vaan sitten lisääntyy ja purkaantuu täällä...

mutta omapahan on menetyksesi! ;)

Ei ole mitään uutta elämää, sama elämä se on vaan erilainen. Eläkää tätä päivää, huomenna voi kaikki olla toisin. En ole nähnyt kaunista yli nelikymppistä mutta kriteerit ovatkin hyvin kaukana tavallisen mamman ajatuksista.

Mulla oli samat fiilarit 40-kymppisenä. Elämäni tunnossa. Nyt lähempänä viittäkymppiä työttömänä ja ilman kumppania ei paljon naurata.