Elämä alkaa nelikymppisenä

Hyvä enää reilu vuosi paskaa jäljellä

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Kellä alkaa, kellä ei. Kiva jos susta tuntuu tuolta.

Minun elämäni on mennyt jo 45 vuotta parempaan suuntaan. Toivottavasti suunta ei vielä hetkeen käänny.

Olen nelikymppinen ja en voi sanoa että olisi tapahtunut mitään erikoista transformaatiota 39-vuotiaasta nelikymppiseksi siirryttyäni. Samaa paskaa tämä on ollut heti sieltä synnytyslaitokselta tähän päivään.

Vain hopeakettu voi tietää sen...

Yhä vähemmän jaksaa miettiä että mitä muut musta ajattelee.

Mä täytänkin kohta jo 40. Ootko ap kade?

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Täytin juuri 40v, samaa vanhaa paskaa kuin ennenkin, paitsi nykyään ei jaksa enää sitä mitä nuorena.

Öh... 6 vuotta sitten täytin 40 v. Aamupäivän aerobic- ohjaaja sanoi, että "ai sinäkin olet nyt sitten nelikymppisten kerhossa". Olin tuolloin hyväkuntoinen eikä reistailuja ym, joten totesin, että kuka tässä nyt enää haluaisi olla kolmekymmentä. Öh.. nyt on siis 6 v kulunut ja voin sanoa, että kun vanhemmat tekevät kuolemaa ja huomaat olevasi sukusi vanhin mohikaani ja etenemiset uralla oli sit aikalailla tässä niin... ei enää naurata. Pikku hiljaa pienempää ja isompaa kremppaa ja tukka harmaantuu ja ihoon tulee laikkuja... Mut hei, nyt tajuaa elämän rajallisuuden. Ja onhan sitä viisastunut ihan p...leesti kuudessa vuodessa, meinaa vaan välillä unohtua että kuinka paljon.

Kolmekymppisenä kainalossa oli kaksikymppisiä tyttöjä.

Neljäkymppisenä olin pervo, kun ihastelin 20-vuotiaiden raikkautta.

Kyllä minulla on parantunut. Lapset ovat niin isoja, että on helppo lähteä lenkille tai jopa iltamenoihin, miehen kanssa on taas kahden aikuisen suhde, kaikkea kiinnostavaa tapahtuu, rahaa on enemmän kuin koskaan ennen, lainat alkavat olla maksettu jne.

Suosittelen.

T. 44v

Kyllä.Itse odotin suorastaan malttamattomana. 41 oli uusi 31, tosihyvä fiilis. Nyt vastikään 45 täyttäneenä on taas jotain uutta menossa.

Vierailija kirjoitti:

Öh... 6 vuotta sitten täytin 40 v. Aamupäivän aerobic- ohjaaja sanoi, että "ai sinäkin olet nyt sitten nelikymppisten kerhossa". Olin tuolloin hyväkuntoinen eikä reistailuja ym, joten totesin, että kuka tässä nyt enää haluaisi olla kolmekymmentä. Öh.. nyt on siis 6 v kulunut ja voin sanoa, että kun vanhemmat tekevät kuolemaa ja huomaat olevasi sukusi vanhin mohikaani ja etenemiset uralla oli sit aikalailla tässä niin... ei enää naurata. Pikku hiljaa pienempää ja isompaa kremppaa ja tukka harmaantuu ja ihoon tulee laikkuja... Mut hei, nyt tajuaa elämän rajallisuuden. Ja onhan sitä viisastunut ihan p...leesti kuudessa vuodessa, meinaa vaan välillä unohtua että kuinka paljon.

En ole kuin vuoden nuorempi, eikä musta tunnu yhtään tuollaiselta. Vauhti voi hidastua mutta se vain säätää itseään sopivammaksi.

Toinen vanhemmista meni jo 4 v sitten ja uraa aion vaihtaa, ehkä jo vuoden päästä. Kremppaa, kyllä, mutta kuntoilu on keksitty, lääkitys on kunnossa, ehkä tuo työnkuvan muutoskin helppaa. Vastuuta suvun asioista olen ottanut ja jakanut muillekin vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Mitä ajattelit tehdä sen seuraavat 40 v, minkä todnäk. vielä elät..?

Olen 42 ja huomasin lievää kehitystä itsessäni tuossa pari vuotta sitten. On jotenki helpompi olla. Ei jaksa nipottaa enää turhasta, jotenki rennompi fiilis. Ja rohkeuttakin on tullut, neuroosit hävinneet ja realiteetteja ja kohtuullisuutta olen oppinut. En vaadi itseltäni niin paljon. Kiitollisuutta ehkä myös ja sosiaalisia taitoja, itseluottamusta. Se, mikä ärsyttää, niin kaiken tuon kääntöpuolenahan on menetetty kroppa ja lievä saamattomuus liikuntasuorituksissa, kun tietty ankaruus on jäänyt taa.

Minusta tuntuu että elämä vasta kunnolla alkoi 40v jälkeen.

Itsevarmuus alkoi olla kohdallaan, näki lopultakin sen että on naisena ja äitinä ihan ok (vähän harmittelin etten tajunnut olleeni nuorempana siro ja kaunis, exän syy), työssä edistyin ja  menestyin hyvin, oli jo varaa tehdä kaikenlaista, rakensimme nykyisen mieheni kanssa vielä toisen talon kun olin 46v, kuopuksen sain kun olin 42v. Naisellisuuteni ja seksuaalisuuteni on ollut huipussaan vasta 40+ ikäisenä.

Ja on/olen tuota kaikkea edelleenkin vielä näin 50+ ikäisenä.

Mun vanhemmat kuolivat kun olin 34v ja 40v mutta se ei vaikuttanut masentavasti mun elämääni, päinvastoin tajusin että jokainen hetki pitää elää täysillä ja nauttia.

Uraakin olen vaihtanut monta kertaa vielä 40v päivän jälkeenkin; 46v:nä, 48v:nä, 52v:nä ja 54v:nä mut pyydettiin parempiin hommiin. Eli ei työssä eteneminen katso ikää.

Matkustelukin on lisääntynyt huomattavasti 40v jälkeen kun lapset alkoi olemaan isoja ja rahaa jäi muuhunkin kuin jokapäiväiseen elämään.

Kremppaa alkaa toki olemaan mutta pidän kunnostani ja painostani huolta, treenaan 1-2 x viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä päättyy nelikymppisenä. Sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Toivottavasti elämäsi oli tähän asti upeaa.

Sama fiilis, tää oli nyt tässä. Paska reissu, mut tuli tehtyä. Ei enää muuta odotettavissa kuin vaihdevuodet ja mummoutuminen.

Huh huh, ikävää että tunnet noin jo nyt! Tuolla asenteella seuraavat 40v on todella ankeat:(

Mulla vv tuli ja meni, suoranainen helpotus! Mieliala parani 110% verrattuna entiseen PMS kiukutteluun joka kuukausi, rakastellakin voi vaikka joka päivä eikä matkoja tarvitse miettiä menkkakalenterin mukaan:D

Ja mummokin olen, kohta syntyy 3. lapsenlapsi<3 Ihanaa, vielä onnellisessa asemassa kun voin downsiftata sen verran että olen aina näiden pienten käytettävissä kun tarvitaan.

Mummoutunut?? No en mikäli tarkoitat 4 seinän sisälle umpioitunutta katkeraa naista? Enkä aiokkaan vielä muutamaan vuoteen.

18

Olen nyt 42-vuotiaana tyytyväisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Nuorempana kärsin ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta. Siinä mielessä en oikein osannut nauttia nuorena ja kauniina olosta kun oli niin paha olla. Nyt olen vihdoin kliseisen ilmauksen mukaisesti löytänyt itseni. Minulla on äärimmäisen tyydyttävä ja kiinnostava työ, kaksi ihanaa lasta ja kolmevitosena löysin rinnalleni vihdoin myös hyvän miehen, joka tukee ja rakastaa. Koen että elämässä on vielä paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa, joten mielenkiinto säilyy.Työurani on nousujohteinen ja uskon, että parhaat työvuoteni ovat vielä edessä päin. MIkäs tässä on ollessa!