Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7975)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus useampi vuosi sitten soitin miehelleni. Puhelin yhdistyi kuitenkin jollekin aivan vieraalle ihmiselle vaikka olin numeron ottanut puhelinluettelostani, esim. jos mieheni oli aiemmin soittanut minulle. Tämä tapahtui n. 5 kertaa ja vastaanottaja kuulosti jo vähän ärtyneeltä väärien soittojeni vuoksi.
Toinenkin liittyy puhelimeen, minua ärsytti puhelimen kaikuminen ja tokaisin että ihan kuin joku kuuntelisi meitä. Kaikuminen loppui välittömästi tämän sanottuani.
Näitä lukiessa harmittaa,kun ei tiedä mikä on totta ja mikä ei
Aikoinaan lueskelin sohvalla pimeänä syysiltana, kun äkkiä koko taivas välähti kirkkaanpunaiseksi. Luulin jo ydinsodan tai vastaavan alkaneen!
Minut hakattiin aika pahasti ollessani nuori ja jouduin olemaan pitkään sairaalassa. Tekijät olivat yleisesti tiedossa ja heidän henkilöllisyytensä ilmoitettiin poliiseille mutta nämä eivät edes ruvenneet tutkimaan asiaa eivätkä tekijät saaneet mitään tuomiota vaikka moni ihminen pystyi todistamaan, että he pahoinpitelivät minut niin että istun yhä reilun 20 vuoden jälkeen pyörätuolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin ensimmäisessä omassa asunnossani, johon oli avain vain minulla ja vanhemmillani. Kerran kävin kaupassa ja kun tulin kotiin, niin keittiön pöydällä oli silmälasit joita ei niissä taatusti ollut siinä kun minä lähdin kauppaan. Tämä oli todella outo juttu, koska minulla ei ollut tai ole vieläkään silmälaseja käytössä joten minun lasini ne eivät olleet ja sen tiedän, että vanhempani eivät olisi asunnossani käyneet sillä aikaa kun olin poissa. He asuivat kohtalaisen kaukana minusta joten olisi ollut aika epätodennäköistä, että he olisivat tulleet käymään luonani ilmoittamatta sitä minulle ja käyneet omalla avaimellaan sisällä asunnossani kun en avannut ovea kun soitin sitä. Kummallakin vanhemmillani oli tuolloin jo silmälasit mutta nämä eivät selvästikään olleet kummankaan heidän lasinsa. Soitin heille ja he sanoivat, että eivät olleet käyneet luonani tai unohtaneet lasejaan minulle eivätkä he tunnistaneet laseja kun heidät seuraavan kerran nähdessäni näytin ne heille. En vieläkään yli 20 vuoden jälkeen tajua, että mistä lasit pöydälle ilmestyivät kun olin poissa.
Toisen kerran saman keittiön seinällä olevaan hyllykköön oli yllättäen ilmestynyt valokuva jossa oli 2 nuorta naista vierekkäin. Tästäkään kuvasta en tajua, että mistä se oli ilmestynyt ja ketkä kuvan naiset olivat sillä kukaan sukulainen tai tuttava jolle näytin kuvaa ei tuntenut heitä. Kuva oli vain yllättäen ilmestynyt sinne hyllykköön sillä pari päivää aikaisemmin sitä ei ollut vielä siellä.
Näkisin vain 3 vaihtoehtoa:
- huoltomies
- vanha asukas jolla avain tallessa
- vuokranantaja
Kenties skitsofreniaa ja/tai dementiaa kärsivä joka kävi muistelemassa vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 84 kesälomalla lukiosta. Kesätyö oli alkamassa vasta juhannuksen jälkeen. Pänttäsin ruotsia koska olin siinä huono. Äitini yhtäkkiä halusi minut mukaani. Ajattelin automaattisesti että hän haluaa apua jossain, rehusäkin kantamisessa tai muussa vastaavassa.
Kyläkaupana pihassa hän sanoi että voin jäädä autoon. Myöhemmin näin hänen tulevan kaupasta, laittavan kassit takapenkille. Laitettuaan tavarat takapenkille hän häipyi jonnekin.
Jatkoin lukemista (minulla oli menossa hyvä scifi-kirja).
Kohta oveni avattiin ja äitini oli siinä sanoen että nouse ylös seisomaan auton viereen äläkä vilkuile yhtään mihinkään. Ehkä outoa mutta olin kiinnostunut kirjastani enemmän kuin mistään muusta.
Siinä vaiheessa heräsi tietty mielenkiinto joten katselin auton sivupeilistä että äitini keskusteli joidenkin ihmisten kanssa.
Äitini tuli takaisin ja ajoimme takaisin maatilalle.
Menin huoneeseeni. Kävin jossain vaiheessa ulkona. Isäni tuli töistä kl 4 (pm) jälkeen.
Kuulin kun äitini puhui isälleni : "ne oli kuin kaksi marjaa. sillä toisella oli kamera ja kuvasi kaikkea". Sitten äitini ilmeisesti huomasi että olin paikalla ja kävi sulkemassa oven joten enempää en kuullut.
Jos sun äiti ei halunnut sun kuulevan mitä puhuu joidenkin kanssa, niin miksi ihmeessä käski nousta pois autosta? Varmasti ulkona kuulet/näet enemmän kuin autossa
Äitini keskusteli jonkun pariskunnan kanssa viereisellä parkkipaikalla. Äitini puheista isälleni sain käsityksen että pariskunnan mukana olisi ollut minun näköiseni lapsi (jolla oli siis kamera..) Minut kutsuttiin ulos että toinen pariskunta olisi nähnyt minut (näin päättelin).
Ajaessamme kotiin äitini vielä sanoi että jos kyselen asiasta hän repii multa korvat päästä.
Mietin että onko minulla ollut kaksonen joka olisi annettu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 84 kesälomalla lukiosta. Kesätyö oli alkamassa vasta juhannuksen jälkeen. Pänttäsin ruotsia koska olin siinä huono. Äitini yhtäkkiä halusi minut mukaani. Ajattelin automaattisesti että hän haluaa apua jossain, rehusäkin kantamisessa tai muussa vastaavassa.
Kyläkaupana pihassa hän sanoi että voin jäädä autoon. Myöhemmin näin hänen tulevan kaupasta, laittavan kassit takapenkille. Laitettuaan tavarat takapenkille hän häipyi jonnekin.
Jatkoin lukemista (minulla oli menossa hyvä scifi-kirja).
Kohta oveni avattiin ja äitini oli siinä sanoen että nouse ylös seisomaan auton viereen äläkä vilkuile yhtään mihinkään. Ehkä outoa mutta olin kiinnostunut kirjastani enemmän kuin mistään muusta.
Siinä vaiheessa heräsi tietty mielenkiinto joten katselin auton sivupeilistä että äitini keskusteli joidenkin ihmisten kanssa.
Äitini tuli takaisin ja ajoimme takaisin maatilalle.
Menin huoneeseeni. Kävin jossain vaiheessa ulkona. Isäni tuli töistä kl 4 (pm) jälkeen.
Kuulin kun äitini puhui isälleni : "ne oli kuin kaksi marjaa. sillä toisella oli kamera ja kuvasi kaikkea". Sitten äitini ilmeisesti huomasi että olin paikalla ja kävi sulkemassa oven joten enempää en kuullut.
Jos sun äiti ei halunnut sun kuulevan mitä puhuu joidenkin kanssa, niin miksi ihmeessä käski nousta pois autosta? Varmasti ulkona kuulet/näet enemmän kuin autossa
Äitini keskusteli jonkun pariskunnan kanssa viereisellä parkkipaikalla. Äitini puheista isälleni sain käsityksen että pariskunnan mukana olisi ollut minun näköiseni lapsi (jolla oli siis kamera..) Minut kutsuttiin ulos että toinen pariskunta olisi nähnyt minut (näin päättelin).
Ajaessamme kotiin äitini vielä sanoi että jos kyselen asiasta hän repii multa korvat päästä.
Mietin että onko minulla ollut kaksonen joka olisi annettu pois.
Onpa sulla mukava äiti. Ei väkivallalla saa uhata lasta ja varsinkaan kun et ollut tehnyt mitään. Onneks jotkut pystyy puhumaan vanhempiensa kanssa avoimesti.
Mut joo, ymmärsin kyllä pointin että oli kyse samannäköisistä lapsista
Mies 40v kirjoitti:
Koulussa puhuttiin eri ammateista ja opettaja kysyi luokkani oppilailta heidän toiveammattejaan. Minä vastasin, että haluaisin olla haudankaivaja. Tästä opettaja jostain syystä raivostui ja käski minut jälki-istuntoon vaikka minä yritin selittää olevani tosissani. Jälki-istunnossa opettaja piti minulle puhuttelun aiheesta, että kuinka vakavilla aiheilla kuten kuolemalla ei pidä pelleillä. Minä yritin selittää, että minä olin tosissani ja että haluan olla isona haudankaivaja mitä opettaja ei selvästikään uskonut vaan otti yhteyttä vanhempiini. Hekin olivat minulle selvästi vihaisia ja sanoivat, että vakavilla asioilla ei pidä pelleillä vaikka minä yritin selittää heillekin, että minä ihan totta haluan olla haudankaivaja mikä olikin totta. Se oli silloin minun unelma-ammattini.
Tuliko susta haudankaivaja, vai jäikö haaveeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 84 kesälomalla lukiosta. Kesätyö oli alkamassa vasta juhannuksen jälkeen. Pänttäsin ruotsia koska olin siinä huono. Äitini yhtäkkiä halusi minut mukaani. Ajattelin automaattisesti että hän haluaa apua jossain, rehusäkin kantamisessa tai muussa vastaavassa.
Kyläkaupana pihassa hän sanoi että voin jäädä autoon. Myöhemmin näin hänen tulevan kaupasta, laittavan kassit takapenkille. Laitettuaan tavarat takapenkille hän häipyi jonnekin.
Jatkoin lukemista (minulla oli menossa hyvä scifi-kirja).
Kohta oveni avattiin ja äitini oli siinä sanoen että nouse ylös seisomaan auton viereen äläkä vilkuile yhtään mihinkään. Ehkä outoa mutta olin kiinnostunut kirjastani enemmän kuin mistään muusta.
Siinä vaiheessa heräsi tietty mielenkiinto joten katselin auton sivupeilistä että äitini keskusteli joidenkin ihmisten kanssa.
Äitini tuli takaisin ja ajoimme takaisin maatilalle.
Menin huoneeseeni. Kävin jossain vaiheessa ulkona. Isäni tuli töistä kl 4 (pm) jälkeen.
Kuulin kun äitini puhui isälleni : "ne oli kuin kaksi marjaa. sillä toisella oli kamera ja kuvasi kaikkea". Sitten äitini ilmeisesti huomasi että olin paikalla ja kävi sulkemassa oven joten enempää en kuullut.
Jos sun äiti ei halunnut sun kuulevan mitä puhuu joidenkin kanssa, niin miksi ihmeessä käski nousta pois autosta? Varmasti ulkona kuulet/näet enemmän kuin autossa
Äitini keskusteli jonkun pariskunnan kanssa viereisellä parkkipaikalla. Äitini puheista isälleni sain käsityksen että pariskunnan mukana olisi ollut minun näköiseni lapsi (jolla oli siis kamera..) Minut kutsuttiin ulos että toinen pariskunta olisi nähnyt minut (näin päättelin).
Ajaessamme kotiin äitini vielä sanoi että jos kyselen asiasta hän repii multa korvat päästä.
Mietin että onko minulla ollut kaksonen joka olisi annettu pois.
Onpa sulla mukava äiti. Ei väkivallalla saa uhata lasta ja varsinkaan kun et ollut tehnyt mitään. Onneks jotkut pystyy puhumaan vanhempiensa kanssa avoimesti.
Mut joo, ymmärsin kyllä pointin että oli kyse samannäköisistä lapsista
Äitini oli selvästi sopinut tuon tapaamisen. Olen kuitenkin geenitestin mukaan vanhemmilleni läheistä sukua joten minua ei ole adoptoitu.
Mulle tapahtui selittämätön juttu pari vuotta sitten. Siis ei mitään niin "jäätävää", kuten täällä monelle, aika pikku juttu, mutta olin vähän "huuli pyöreänä".
Eli oltiin menossa mökkeilemään ja muistin, että mökillä ei ollut puukkoa, joten päätin ostaa sellaisen marketista. Siis sellaisen punakahvaisen peruspuukon, jonka olen todennut käytännölliseksi puuhaan kuin puuhaan. Eli kuorin ja pilkon sillä juureksia helpommin kuin juuresveitsellä, teen pajutöitä ja vihtoja ym. Avaan multasäkkejä... No tarviiko selittää, miksi kyseinen puukko on älyttömän kätevä mökkeillessä?
Kassalla istuva rouvashenkilö katsoi minua terävästi ja tivasi tiukasti ( ei siis huumorimielellä leppoisasti):" mihinkäs tarkoitukseen tämä puukko on?" Tarkkaa sananmuotoa en muista, mutta ääni oli että jassoo, mitäs oikein suunnittelet.
Multa loksahti leuka siinä vaiheessa ja se kassarouvakin vähän punastui, ei jatkanut keskustelua eikä enää katsonut mua.
Eli hän ikään kuin vihjaili, etten osta puukkoa ihan viattomiin tarkoituksiin?
Tuli sellainen olo, että näytänkö mä jotenkin "niuvanniemestä karanneelta"? Mä olen hiukan alle 160cm, hentorakenteinen rääpäle. Mulla on sellaiset, kuulemma hellyyttävät "baby-face-piirteet" tai "hoitsu-naama" eli ammatti näkyy kuulemma kasvoista.
Olin pukeutunut sinisiin farkkuihin, beigeen trenssitakkiin ja burberry shopper-kassi. Hiukset ponnarilla ja kevyt ehostus. Eli sellaisiin vaatteisiin, joita löytyy suurimmalta osalta suomalaisnaisista, komerosta.
Habitukseni ei siis ollut minkään "rankan mimmin", joka elää niin jännää elämää, että tarvitsee puukkoa turvakseen tai jonkun "vaihtoehto uskonnon" edustajan, joka uhrailee vauvoja öisissä bakkanaaleissa.
Siis miksi se kassarouva kysyi multa siitä puukosta???
Jos mä olisin ostanut jonkun keittiöveitsen tai sakset niin olisiko silloin kysynyt mitään?
Onneksi mulla ei ollut lapsia mukana. Se ei varmaan silloin olisi suostunut myymään sitä puukkoa. Entä, jos mä olisin ostanut myös sen kirveen, mitä mä myös suunnittelin?
Menin niin hämilleni ja sanattomaksi, etten älynnyt tiedustella syytä moiseen kysymykseen.
Asia kuitenkin jäi vaivaamaan takaraivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan 15 vuotta sitten radio Novalla oli visailu. Samaa sanaa yritettiin arvailla viikko toisensa jälkeen eikä se vain ratkennut. En koskaan saanu tietää vastausta. Kysymys kuului: "Pohjoismaiden ainoa...?"
Tuo nousee välillä mieleen kummittelemaan. Pikkasen harmittaa kun en tiedä mikä se vastaus lopulta oli ja on. Vai onkohan enää. Vuosia on kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Minut hakattiin aika pahasti ollessani nuori ja jouduin olemaan pitkään sairaalassa. Tekijät olivat yleisesti tiedossa ja heidän henkilöllisyytensä ilmoitettiin poliiseille mutta nämä eivät edes ruvenneet tutkimaan asiaa eivätkä tekijät saaneet mitään tuomiota vaikka moni ihminen pystyi todistamaan, että he pahoinpitelivät minut niin että istun yhä reilun 20 vuoden jälkeen pyörätuolissa.
Tuli todella paha mieli puolestasi 😥 olen pahoillani siitä mitä sinulle tapahtui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin kerran lapsena kun vanhempani puhuivat minusta. En tiedä, että mistä he minusta puhuivat mutta äiti sanoi, että minulla on tiedettävä totuus syntymästäni mutta isä sanoi, että ei koska se järkyttäisi minua liikaa. Sen jälkeen en kuullut enää heidän puhuvan asiasta. Minulle he eivät kertoneet mistä he puhuivat enkä minä ottanut asiaa puheeksi heidän kanssaan. Nyt he ovat jo kuolleet joten eivät voi kertoa että mistä he puhuivat. Myöskään sukulaiset eivät kertoneet minulle mitään mistä asiasta josta vanhemmat puhuivat eli joka liittyy jotenkin alkuperääni. En tiedä, että tietävätkö he tästä asiasta koska en ole koskaan kysynyt heiltä sitä mitään eivätkä he ole puhuneet siitä minulle. Sitä minä vain ihmettelen, että mikä salaisuus minun syntymääni kuuluu.
En ymmärrä miten ihmiset pystyy käyttäytymään noin. Jos itse kuulisin jotain tollasta, niin en todellakaan antaisi asian olla, vaan vaatisin saada tietää mistä on kyse!
Inhoon epävarmuutta ja haluan aina selvittää asiat
joskus 2009 tai 2010 vuodenvaihteen jälkeen oli lumipyryjä melkein joka päivä. Kun lähdin aikaisin töihin maassa oli siis puhdas lumi. Huomasin useana päivä peräkkäin kuin sivukadulta tuli jalanjäljet autotallin ovelle, sitten ne kääntyi takaisin tai jatkoi pääkadulle päin. Meidän autotallit ja parkki oli näiden kahden kadun kulmassa. Hiukan myöhemmin jouduin lähtemään aiemmin töihin, niin näin kun joku papparainen renkkas autotallin ovea. Piti lähtee vauhdilla ja ottaa äijä kuulusteltavaksi, mutta tietenkin lumi teki minusta akrobaatin pihalle ja äijä pääsi karkuun.
Sinänsä vaan ihmettelen mikä tässä oli tarkoituksena?
Harmi että ketju hiljeni ja yksi alkoi satuilemaan, juuri kun löysin tämän
Kiva kun ketju täyttyi hulluista...
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 vuotta sitten lähdössä kauppaan 5-vuotiaan poikani kanssa. Asuimme rauhallisella rivitaloalueella, jossa ei ollut koskaan tapahtunut mitään rikoksia. Menimme poikamme kanssa rappukäytävään ja poika ehti portaat alas ennen minua. Kun minä pääsin ulos, niin poikaa ei ollut siellä. Pihalla oli tuntemiani naapureita ja kysyin heiltä, että ovatko he nähneet poikaani mutta he sanoivat, että kukaan ei ollut tullut ulos talosta. Minä menin takaisin rappukäytävään, huutelin poikaani nimeltä ja etsin häntä, mutta en löytänyt häntä. Palasin takaisin kotiin ja soitin poliiseille poikani katoamisesta. He tulivatkin nopeasti paikalle ja auttoivat pojan etsinnöissä. Poikaa ei löytynyt pihalta, rappukäytävästä, talon kellarista eikä mistään. Poliisit jopa kävivät tarkistamassa jokaisen talon asunnon ja muut asukkaat päästivät heidät suosiolla kotiinsa ymmärtäen huoleni mutta poikaa ei ollut missään muussa huoneistossa, ei myöskään meidän omassamme. Poikaa etsittiin lähialueilta ja lopulta yhä kauempaa. Pojan etsintöihin kului vuosia, siihen osallistui varmasti satoja poliiseja ja tuhansia siviilejä jotka yhdessä etsivät poikaa. Poliisikoiriakin oli runsaasti etsimässä poikaa mutta nekään eivät saaneet hajujälkeä pojasta vaikka saivat nuuskia pojan tavaroita ja sitten etsiä poikaa. Ne selvästi tunsivat pojan tuoksun rappukäytävässä aina ulko-ovelle asti mutta eivät siitä eteenpäin. Pojasta julkistettiin kuvia monissa lehdissä, julkisilla paikoilla ja monen viikon ajan joka päivä televisiouutisissa mukana tieto, että kuvan poika on kadonnut ja jos joku tietää jotain asiasta niin pitää soittaa heti lähimmälle poliisiasemalle mutta yhtään vihjeitä ei tullut. Poika on yhä kadoksissa. Hän olisi nyt 45 vuotias jos hän elää vielä. Se tässä onkin pahinta, että ei tiedä, että mitä hänelle on tapahtunut, että onko hän elossa vai kuollut ja jos hän elää, niin missä hän on ja mitä hänelle kuuluu. Sitä eniten ihmettelen, että miten poika pystyi siellä rappukäytävässä katoamaan parissa minuutissa niin, että että häntä ei ole löydetty vieläkään. Ulkona olijatkin kun sanoivat, että eivät olleet poikaa nähneet ulos tulleen minkä uskon koska talon ulko-ovet olivat turvallisuussyistä sellaiset sellaiset, että alle 10-vuotias lapsi ei niitä ylettynyt aukaisemaan rappukäytävän puolelta niin että pääsisi ulos rappukäytävästä eli poika ei olisi itse päässyt ulos. Ulkopuolelta ovet olivat taas sellaiset, että ne piti avata avaimella minkälainen oli vain jokaisella talossa asuvalla aikuisella, ei edes talossa olevilla lapsilla. Tämäkin turvallisuussyistä että ulkopuoliset eivät päässeet rappukäytävään koska elimme melko rauhattomalla seudulla missä oli paljon alkoholisteja, rikollisia ja väkivaltaisia ihmisiä.
Eli elittekö te rauhallisella alueella jossa ei tapahtunut koskaan rikoksia vai vai rauhattomalla seudulla, jossa oli paljon alkoholisteja, rikollisia ja väkivaltaisia ihmisiä?
Olin vuosia sitten juuri tullut Tukholmasta ja päätin mennä Helsingissä keskustassa Vanhan Kellari-ravintolaan nauttimaan pienet ennen kotiin menoa. Lentokoneessa olin saanut asiapaperini valmiiksi ja nyt rentoutumaan. Olinkin saanut juuri tilauksen tehtyä ja täysi juoma kädessäni ihmettelin miksi paikan vastaava, naishenkilö alkoi tuijottaa tiiviisti vähän matkan päässä. Ravintola oli siirtynyt HOK:lle ja kohta alkoikin tapahtua. Nuori tarjoilijanainen ryntäsi luokseni, tempaisi juoman kädestäni ja alkoi välivaltaisesti raahata minua ovelle, kähisten samalla jotain täysin käsittämätöntä josta ei saanut mitään selvää. "Nyt saat mitä sulle kuuluu jne". Mitään selitystä asiaan ei annettu. Naishovimestarikin tuijotti edelleen kauempana.
Mietin jälkeenpäin että ketä mahdoin muistuttaa, ilmiselvästi erehtyivät henkilöstä, mutta näin tökeröä käytöstä ja asian selvittämisen pakoilua en vielä ollut kohdannut muissa ravintoloissa koskaan.
Koska kiinnikäyminen oli sen verran rajua tarjoilijatar raivottaren suunnalta, vakavissani mietin myös rikosilmoitusta. Tuntien Suomen oikeuskäytännön, en sitä kuitenkaan tehnyt. Odotat vuoden kaksi että asia edes käsitellään ja mitä siellä sitten tapahtuu.
Myöhemmin tapasin eräässä edustustilaisuudessa saman tarjoilijattaren, olimme vuokranneet koko ravintolan. Nyt tarjoilijatar oli kuin sulaa vahaa, mateli matona edessäni, kai oli huomannut rikoksensa kun tunnisti minut.
Kuulin kerran lapsena kun vanhempani puhuivat minusta. En tiedä, että mistä he minusta puhuivat mutta äiti sanoi, että minulla on tiedettävä totuus syntymästäni mutta isä sanoi, että ei koska se järkyttäisi minua liikaa. Sen jälkeen en kuullut enää heidän puhuvan asiasta. Minulle he eivät kertoneet mistä he puhuivat enkä minä ottanut asiaa puheeksi heidän kanssaan. Nyt he ovat jo kuolleet joten eivät voi kertoa että mistä he puhuivat. Myöskään sukulaiset eivät kertoneet minulle mitään mistä asiasta josta vanhemmat puhuivat eli joka liittyy jotenkin alkuperääni. En tiedä, että tietävätkö he tästä asiasta koska en ole koskaan kysynyt heiltä sitä mitään eivätkä he ole puhuneet siitä minulle. Sitä minä vain ihmettelen, että mikä salaisuus minun syntymääni kuuluu.