Sivut

Kommentit (5690)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.

Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.

Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...

Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.

Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.

Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!

Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.

Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.

Muutin aika nopeaan pois.


Näissä tilanteissa kannattaisi vaihdattaa lukot heti kun tulee epäilys, että joku käy asunnossa luvatta.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.

Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.

Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...

Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.

Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.

Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!

Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.

Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.

Muutin aika nopeaan pois.

Hyi, tämä oli paha :(( Asunnossa hiippaileva elävä ihminen on vielä kammottavampi ajatus kuin kummitukset.

Mitäkähän hiiviskelijä oikein etsi? Ja aika noheva oli, kun huomasi kameran.

Tiesi missä sinun valvontakamerasi uusi sijainti aina oli koska oli itse aiemmin jo asentanut asuntoosi oman kyttäyskameran ?

  • ylös 32
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Teininä yritimme jostain syystä parin kaverin kanssa pelata "spiritismiä". Tuijotimme lasia varmaa vartin, ja se oikeasti liikahti! Pelästyimme ihan helvetisti, eikä leikitty moista enää.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joskus Vuonna 2010 olimme olleet illan humpsuttelemassa mieheni kanssa. Oltiin kyllä joo humalassa kotiin tullessamme, mutta emme mitenkään kaatokännissä vaan ihan sellaisissa sopivissa.

Aamulla mies katsoi puhelintansa ja huomasi, että yöllä (kun olimme jo nukkumassa) minä olin soittanut hänelle kaksi kertaa 5min välein.

Erityisen jännittävän tässä asiassa tekee sen, että et tietääkseni ole koskaan harrastanut unissakävelyä ja puhelimeni oli vetoketjulla suljetussa käsilaukussani eteisessä. Jotenkin sieltä vaan oli kaksi puhelua soitettu..

No ihan selvä, jurrissa painautunut laukussa puhelin ja soittanu puhelut.

Vierailija

Riparilla sattui eräs erikoinen juttu. Siellähän piti toki tyttöjen tuvassa yön tunteina sekä pelata spiritismiä (mistä ei mitään kummoista tullut) että kokeilla ajatustenlukua. Mulla oli hyvä ystävä "Jenni", jonka kanssa asetuimme ajatustenlukupareiksi siten, että minun oli tarkoitus lukea Jennin ajatukset. Muut seurasivat vieressä, ja sanottavia tuloksia ei muiden vastaavilla yrityksillä ollut ollut. Sovimme, että Jennin pitäisi ajatella jotain asiaa sen huoneen sisältä, jossa olimme (mikä toki rajasi koko hommaa), ja mun pitäisi tietää, mikä se oli. Katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin, me hyvät ystävät, ja yhtäkkiä kuulin Jennin äänen sanovan mielessäni: "Kaisalla on huskypaita." Pelästyin niin, että toistin lauseen saman tien, ja silloin Jenni suunnilleen hyppäsi ilmaan säikähdyksestä. Hän ainakin väitti ajatelleensa juuri tuota lausetta. Tupakaverillamme Kaisalla tosiaan oli huskykuvioinen paita päällä, ja kukaan muu huoneessa olija ei ollut kuullut mitään puhetta!

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Sattui ihan Juhan Af Gran tasoa oleva yliluonnollinen tapahtuma. Työpaikkaruokalassa oli lautanen voita varten. Se oli tyhjä. Otin leipää ja samalla voiveitsi ilmestyi kilahtaen lautaselle voinokareen kanssa.

Olinko sipaissut veitsen ja voinokareen hihaan leipää ottaessani vai miten tuo tapahtui... Tahroja ei ollut missään ja voinokare oli siisti kuin suoraan paketista leikattuna..... aliens....

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten olin sanomalehden varhaisjakelijana postilla. Yhtenä aamuna palatessani jakelupaikkaan en löytänyt aurinkolasejani autosta enkä työtakkini taskuista, vaikka ne lasit olivat mukana. Sanoin asiasta muille työntekijöille ja heistäkin pari tutki auton, mutta ei löytynyt.enkä itsekään vaikka miten tutkin.
No, olko sitten seuraava tai sitä seuraava aamuyö kun tulin töihin ja kannoin lehtiniput autoon. Käväisin vielä pikaisesti sisällä ja tulin auton luo. Ja siinähän ne lasit olivat, apukuskin paikalla lehtinipun päällä! Mutta miten siihen ilmestyivät? Jos joku oli tuonut ne siihen kun käväisin sisällä, hänen olisi pitänyt olla tosi nopea, eikä sittenkään olisi mielestäni ehtinyt. Tuo on nimittäin ainoa vaihtoehto minkä keksin! Olisihan joku voinut löytää ne lasit vaikka maasta ja häveliäänä ihmisenä olisi tuonut lasit "salaa" autoon.
Työkaverit eivät onneksi myöhemmin kyselleet olivatko lasit löytyneet. Mitähän he olisivat ajatelleet jos olisin kertonut miten ne löysin 🙂

Olit varmaan itse löytänyt lasit autossa, mutta olit muissa mietteissä ja vain ajatuksissasi laitoit lasit istuimelle.

Vierailija

Mulla häiritsee, onko muistikuvani tosia vai valemuisto. Kun perehdyin Dean Corll:n mur ha uh reihin, ja näin kuvia ru u m i i s ta jotka oli ha uda t tuina, mieleeni palautui vahva muistikuva, että olen nähnyt samaa ennenkin. Lapsena, sedän pakkasessa.

Tämä setä on p e d o fii li , mutta ei tiettävästi ole syyllistynyt he n kirik okseen .
Asuu oulun lähettyvillä, ja tapahtuma mitä muistelen on sattunut n.vuonna -85-86.
Täti tietää p e da ri miehensä touhuista, joihin omalla tavallaan osallinen.

Muistan, että pakastimeen ei saanut koskea, vahtivat sitä. Muistikuva, että setä (oli ivallinen ja ilkeä) pyysi kurkkaamaan ja tavallaan usutti siihen. Kurkkasin sinne, ja olin näkevinään r u u m i i n osia. En päätä kylläkään, mutta muita osia. Kertoivat, että sinulle käy samalla tavalla jos et tottele, ja pelästyin suunnattomasti jolloin täti väitti ettei ne ole ihmisen vaan eläimen.

Samalla reissulla äijä teki pe da rijuttujaan, ja uh kasi t a p p a a vanhempani ja minut, jos puhun.

Heillä oli myös huone, johon kukaan ei saanut koskaan mennä, oli kai lukossa, ja vahtivat toden teolla että sinne ei kukaan mene. Aikuisena muistelin tuota huonetta kahdelle vanhemmalle siskolleni ja he muistavat saman asian. Yhdessä pohdittiin, miksi se huone oli niin salainen?!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla häiritsee, onko muistikuvani tosia vai valemuisto. Kun perehdyin Dean Corll:n mur ha uh reihin, ja näin kuvia ru u m i i s ta jotka oli ha uda t tuina, mieleeni palautui vahva muistikuva, että olen nähnyt samaa ennenkin. Lapsena, sedän pakkasessa.

Tämä setä on p e d o fii li , mutta ei tiettävästi ole syyllistynyt he n kirik okseen .
Asuu oulun lähettyvillä, ja tapahtuma mitä muistelen on sattunut n.vuonna -85-86.
Täti tietää p e da ri miehensä touhuista, joihin omalla tavallaan osallinen.

Muistan, että pakastimeen ei saanut koskea, vahtivat sitä. Muistikuva, että setä (oli ivallinen ja ilkeä) pyysi kurkkaamaan ja tavallaan usutti siihen. Kurkkasin sinne, ja olin näkevinään r u u m i i n osia. En päätä kylläkään, mutta muita osia. Kertoivat, että sinulle käy samalla tavalla jos et tottele, ja pelästyin suunnattomasti jolloin täti väitti ettei ne ole ihmisen vaan eläimen.

Samalla reissulla äijä teki pe da rijuttujaan, ja uh kasi t a p p a a vanhempani ja minut, jos puhun.

Heillä oli myös huone, johon kukaan ei saanut koskaan mennä, oli kai lukossa, ja vahtivat toden teolla että sinne ei kukaan mene. Aikuisena muistelin tuota huonetta kahdelle vanhemmalle siskolleni ja he muistavat saman asian. Yhdessä pohdittiin, miksi se huone oli niin salainen?!

Soita poliisit ja vinkkaa sedästä, jos oikeasti epäilette m*rhaa ja ties mitä!!! Nyt olette aikuisa, älkää enää suojelko setäänne!

  • ylös 13
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla