Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Isäni: "Minä en ole heidän lapsenvahti". (puhuu minusta ja isosiskosta)

Sain kuulla tuon jälkikäteen äidiltä. Ero prosessin jälkeen tuollainen kommentti. Ei tuollaista pysty ihan heti unohtamaan. Että "kiitos ISÄ". 

Ketju on nyt sitten pilalla, kiva :(

Muutin lapsena perheeni kanssa vanhaan omakotitaloon jossa alkoi kuulumaan erilaisia ääniä melkein heti kun muutimme sinne. Sekä vanhemmat että me lapset kuulimme ne äänet. Selvää askelten narinaa portaissa, pienen lapsen itkua vaikka kukaan meistä sisaruksista ei itkenyt, ääntä joka syntyy kuin keinutuolilla keinutaan, koiran haukuntaa ja kissan maukumista vaikka meillä ei ollut eläimiä, epämääräistä ja hiljaista puhetta josta ei saanut selvää, että mitä siinä sanottiin tai edes mitä kieltä se oli ja usein olohuoneesta kuului kovaäänistä kuorsausta jopa keskellä päivää vaikka kukaan ei ollut siellä eikä meidän perheessä kukaan kuorsannut. Emme kestäneet sitä pitkään vaan meidän oli pakko muuttaa sieltä pois jo muutaman kuukauden päästä.

Minä tiesin lapsena asioita, joita minun ei olisi pitänyt tietää sillä kukaan ei ollut kertonut niistä minulle.

Esimerkiksi kolmevuotiaana saadessani pikkuveljen minä aloin hokemaan, että ei minun pikkuveli kuole. Kun minun kanssani puhuttiin asiasta ja kysyttiin, että miksi minä sanon niin, niin olin onnistunut selittämään jotain sellaista, että isän pikkuveli kuoli kun isä oli pieni poika. Se oli totta. Isäni oli saanut 4-vuotiaana pikkuveljen mutta tämä oli kuollut muutaman viikon ikäisenä. Asia oli isovanhemmille eli isän vanhemmille vaikea asia eikä asiasta puhuttu suvussa edes aikuisten kesken. Kukaan ei siis olisi kertonut asiasta minulle pienelle lapselle koska asia oli suvussa tabu josta ei puhuttu.

Muutenkin tiesin monia asioita joita minun ei olisi pitänyt tietää. Tunnistin valokuvista henkilöitä vaikka näin kuvan ensimmäisen kerran eikä minulle oltu kerrottu, että keitä kuvassa on. Oman isoäitini tunsin heti kuvassa jossa hän oli nuori vaikka minä en ollut nähnyt hänestä ennen valokuvaa jossa hän on nuori ja isän tunsin hänen koulukuvastaan heti muiden lasten joukosta vaikka en ollut ennen isän lapsuudenkuvia nähnyt. Sitten tunsin kuvista henkilöitä joita en ollut koskaan tavannut ja joista en ollut ennen kuvia nähnyt eli minun ei olisi pitänyt tietää, että keitä kuvassa on.

Noin 4-vuotiaana olin yllättäen alkanut puhumaan, että kuinka isovanhempien lapsuudessa oli vaikeaa. Ei ollut aina paljon ruokaa ja lapsia oli perheissä monta mutta monta heistä oli kuollut lapsena. Nämä asiat pitivät paikkansa mutta minulle ei oltu kerrottu niistä eli minun ei olisi pitänyt tietää niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?

Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin. 

Ei mitään mystistä. Itse kävin 90-luvun alussa joskus yksin Lontoossa ja olin varannut huoneen halvimmasta mahdollisesta hotellista. Minulle ojennettiin respassa avain ja löysin huoneen mutta sielläpä olikin jo jonkun tavarat levällään, onneksi ei itse asukas ollut paikalla. Hotelli oli ylibuukattu ja jotenkin se oli jäänyt respassa huomaamatta - siihen aikaan pelattiin varauskirjoilla ainakin tuollaisissa pienemmissä paikoissa. Minut saateltiin sitten lähistöllä olevaan parempaan hotelliin :)

Voi kun tuolle satusedälle voisi perustaa oman ketjun, jonne nuo tarinat ohjautuisi automaattisesti.

Hän saisi juttunsa näkyville, eikä hyvä ketju menisi pilalle. Tai taisi mennä jo. Ei tänne enää juuri kukaan muu kirjoita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mitätön juttu verrattuna moniin muihin ketjun juttuihin, mutta on jäänyt askarruttamaan minua.

Minulla on tuttu, jonka kanssa ollaan tunnettu jo kauan. Silloin tällöin tavataan. Hänellä on erikoinen suhtautuminen klassiseen musiikkiin. Itse kuuntelen paljon klassista.

Aina kun ollaan oltu tilanteessa jossa on klassista musiikkia joko soimassa (esim. elokuvassa jota katsomme) ja mainitsen siitä jotain, hän vaikenee totaalisesti ja näyttää siltä kuin pidättelisi jotain voimakasta negatiivista tunnetta. Jos tilanne sallii, hän poistuu sanomatta sanaakaan. Jos sanon jotain, vaikka "tää on hieno kappale, Schubertia", hän ei sano siihen mitään eikä vastaa edes eleellä vaan tuijottaa poispäin. Hän ei koskaan muulloin käyttäydy niin oudosti. Reaktio on jossain suuttumuksen ja hermostuneisuuden välillä.

Nyt en enää ole muutamaan vuoteen sanonut mitään klassiseen musiikkiin liittyen hänen läsnäollessaan. Olen miettinyt onkohan hänellä jokin trauma, josta kaikki (!) klassinen musiikki muistuttaa vai inhoaako hän sydämensä pohjasta kaikkea klassista musiikkia. Jotkuthan inhoavat jotain tyylisuuntaa, esim. räppiä tai heviä, sydämensä pohjasta. Ehkä hän inhoaa klassista. En ymmärrä. Eikä tämä ole asia, jonka voisi ottaa puheeksi, olisi liian omituista yhtäkkiä kysyä tällaisesta.

Minulla on tuttu, jolla on hieman saman tyylinen reaktio, mutta ei musiikkiin, vaan tiettyihin muihin asioihin. Kerroin hänelle ostaneeni erään tietynlaisen urheiluvaatteen, jolloin hän meni aivan hiljaiseksi. Luulin kuvittelevani vain. En kuitenkaan kuvitellut asiaa, koska myöhemmin kun tuli uudelleen puheeksi sama vaate, taas hän meni kuin hiljaiseksi inhoa pidättelevän ilmeen saattelemana. Todellakaan ei saanut mitään irti, miksi hän meni sellaiseksi. Myöhemmin sama asia kävi lenkillä, kun hän sanoi ensin minulla olevan hienot kengät. Kerroin käyttäväni vanhoja salikenkiä nyt lenkillä. Hän meni taas aivan hiljaiseksi. Mietin, että ehkä hän jotenkin tuomitsi nuo vaatteeni, jotka olivat hänen mielestä vääränlaisia tms., mutta en siltikään koskaan ole ymmärtänyt noin voimakasta reaktiota jonkun toisen vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanasti sanottu, supertietokone joka teeskentelee taskulaskinta! Näinhän se varmasti on, ajan kanssa tiedekin pystyy enemmän selittämään.

Etiäisetkin on tiede jo tunnustanut. Aivopuoliskojen eritahtisuudella. Aivohäiriö siis sekin. En jaksa selittää, mutta löytyy niille, jotka asiasta kiinnostuvat.

Ollessani päiväkodissa niin päiväkoti sijaitsi samalla kadulla kuin kotini noin 500 metrin päästä kotoa samalla puolella tietä kuin kotinikin oli. Aloin käymään siellä reilut 2-vuotiaana ja kävin siellä kunnes aloitin peruskoulun. Muutaman aamun äiti saattoi ja haki minut sieltä mutta sen jälkeen sain mennä matkat yksin. Äiti lähetti minut aamulla yksin päiväkotiin ja sieltä lähetettiin minut alkuillasta kotiin. Vaikka kotimatka olikin kävelyä suoraan eteenpäin tien viertä pitkin rauhallisella seudulla eikä matkan aikana tarvinnut esim. ylittää tietä tai muuta vastaavaa niin silti ihmettelen, että miten parivuotias lapsi päästettiin yksin kulkemaan noinkin pitkä matka yksin kodin ja päiväkodin väliä. Eihän sitä koskaan tietä, että mitä kaikkea minä olisin keksinyt tehdä matkan aikana tai vaikka joku pahoissa aikeissa ollut aikuinen olisi napannut minut mukaansa vaikka matka oli lyhyt. Se oli 1980-lukua se, tuskin tämä nykyään olisi mahdollista.

Luin koko tämän ketjun läpi useamman viikon aikana ja ehdottomasti av:n parhaita ja viihdyttävimpiä ketjuja.

Sitten joku sekosi tänne ja oksentaa tuota matskuaan nyt jo kiihtyvällä tahdilla.

Ehdotus ylläpidolle, lukitkaa ketju.

Ehkä tämä henkilökin sitten saa rauhan ja hyvä ketju pysyy edes jotenkin kasassa.

Joskus vaahtosammuttimen mittaisena olin tullut saunasta ennen porukoita ja olin kai aikeissa hakea jotain yläkerrasta, jossa siis sijaitsi vain isän tietokoneet sun muut ja ovi vintille

Olin sitten siinä rappusten edessä lähdössä kipeämään ylös, kunnes kuulin selvää näppäimistön naputusta. (Vanhemmat edelleen saunassa)

Fiksuna muksuna otin vieressä olleesta työkalupakista ruuvimeisselin ja lähdin ylös, todeten sitten, ettei siellä ollut ketään :-)

Toinen on tuo meikäläisen entinen ja siskon nykyinen huone. Se on pienempi kuin omani oli ja itsekin nukuin siellä 4-11v, kunnes sain sen isomman.

Sänky on aina ikkunan vieressä ja siitä näkee kaiken, mutta silti on sellainen fiilis, ettei siellä ole yksin. Pikkusiskoni päästyä sinne about 4v vanhana, pelkäsi jatkuvasti jotain, muttei osannut selittää että mitä.

Myös siinä isommassa huoneessa kummitteli; tavarat tippuivat hyllyiltä yöllä, tavarat vaihtoivat paikkaa ja kerran kuulin askelia, vaikka olin huoneessa yksin, yöllä kuuluu myös outoa pauketta (epäilen jonkun henkiolennon asuvan "komerossa" jonka ovi on edelleen siinä huoneessa, mutta se on ruuvattu kiinni ja toisella puolella on vessa)

Vierailija kirjoitti:

Luin koko tämän ketjun läpi useamman viikon aikana ja ehdottomasti av:n parhaita ja viihdyttävimpiä ketjuja.

Sitten joku sekosi tänne ja oksentaa tuota matskuaan nyt jo kiihtyvällä tahdilla.

Ehdotus ylläpidolle, lukitkaa ketju.

Ehkä tämä henkilökin sitten saa rauhan ja hyvä ketju pysyy edes jotenkin kasassa.

Jep, on tainnut viimiset 100 sivua olla enemmän tai vähemmän tämän yhden palstahullun kirjoituksia. Tämä ketju ei aja enää asiaansa niin parempi jos pistetään lukkoon…

Ketju oli hyvä kunnes tämä yksi alkoi sitä pilata :/

Asiasta toiseen, muutamia selityksiä. Luin parikin juttua siitä, miten entiset luokkakaverit ovat kokonaan unohtaneet kirjoittajan olemassaolon luokalla ja tästä tietysti seuranneita "lopeta intiasekoilija" yms kommentteja. No, yksinkertainen selitys tälle on se, ettei sitä välttämättä oman luokkansa kaikkia henkilöitä muista varsinkin jos siitä on jo aikaa ja jos ei ole ollut se kaikkein äänekkäin/näkyvin henkilö.

Toinen on nämä "siskoni/veljeni katosi ja vanhempani eivät suostuneet puhumaan asiasta" jutut. Mietin sitä, että onko tämä "kadonnut lapsi" kenties kuollut äkillisesti syystä tai toisesta ja kaikki jäljet hänestä hävitetty, koska asia on ollut niin kipeä vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanasti sanottu, supertietokone joka teeskentelee taskulaskinta! Näinhän se varmasti on, ajan kanssa tiedekin pystyy enemmän selittämään.

Etiäisetkin on tiede jo tunnustanut. Aivopuoliskojen eritahtisuudella. Aivohäiriö siis sekin. En jaksa selittää, mutta löytyy niille, jotka asiasta kiinnostuvat.

Miten sitten minun tapauksessa? Meitä oli kaksi jotka samaan aikaan koimme etiäisen. Onko meillä molemmilla aivohäiriö? Tämän kummemmin en lähde tapauksesta kertomaan, sillä ei ole väliä. Tiede yrittää selittää asiat sormia napsauttamalla. Kuinka jotkut tahot jotka eivät koe yliluonnollisia kokemuksia, voisivat tietää näistä mitään?

Ala asteella jossa siivoan iltaisin,on työkaveri toki mukana,mutta muutaman kerran kun olen luvannut olla myöhempää töissä esimiehen luvalla siis ja jään yksin,niin koulusta kuuluu iltaisin askelia yms ääniä,ihan hemmetin pelottavaa,enkä ole ainoa joka näitä ääniä kuulee jos jää yksin,työkaverinikin kertoi että selviä kaikumaisia askelia ja puheensorinaa kuuluu vaikka ketään ei näy missään:/ nytkin pelottaa olla yksin viimeiset 2 tuntia yksin ennenkuin suorastaan juoksen ulos koulusta...

Olin 10 ja ainoa muksu kun muutettiin, uudessa kodissa oli ylhäällä yksi makuuhuone sekä vessa ja pitkä vinttikomero, alhaalla keittiö ja olohuone toinen makuuhuone, kellarissa sauna toinen vessa ja suihku. Mä sain sen yläkerran makuuhuoneen. Vintti oli huoneeni oven takana ja kuulin sieltä öisin koputuksia sekä raapimista minkä vanhemmat kuittasi hiirinä, sitä en vaan osaa sanoa miten hiiret vastasi koputuksiin... mä  siis kommunikoin sen jonkun kanssa, tyhmä muksu kun olin. 

Kun olin 13  sain  pikkusisaren, 15 vuotiaana  muutin pois kotoa opiskelemaan ja veli sai sen vanhan huoneeni. Ei uskaltanut nukkua siellä kun kuuli koputuksia ym ääntä ja juoksi aina alakertaan vanhempien väliin. Lopulta vanhemmat muutti yläkertaan ja laittoi jotain myrkkysyöttejä  vintille kun "hiiret pitää öisin jumalatonta meteliä".

Isä on nyttemmin nukkunut pois ja äiti siirtynyt huonon jalkansa kanssa takaisin alakerran makuuhuoneeseen. Jos olen puolisoni kanssa yökylässä, nukumme olohuoneen vuodesohvalla. Yläkerrasta on tullut jonkinlainen romuvarasto.

Joku huumenainen antoi puhelin numeron puotilassa että on Hollannissa asuvan miehen numero ...suunta oli Venäjälle .

Vierailija kirjoitti:

No, itselläni kävi niin kerran kun kävin Tarotennustajalla yhdessä keskiaikaistapahtumassa. Yhden kysymyksen kohdalla tämä ennustaja levitti kortit pöydälle ja pyysi minua valitsemaan kortit vasemmalla kädellä. En enään muista ohjeistiko pitämään vasenta kättä korttien yläpuolella, mutta pidin kumminkin kun mietin mitkä korteista ottaisin. Siinä se outon juttu olikin kun tunsin aivan selvästi neljästä eri kohdasta "säteilevän" kuumaa ilmaa. Vähän kuin olisi pitänyt kynttilää käden alla, se oli niin selvä kuuma hohde minkä tunsin. Ja tämä korostui siksi koska tuo ennustuspaikka oli maakellarin tapaisessa viileässä paikassa. Mutta kun otin kortin siitä mistä tunsin lämmön tulevan, niin kortti ja pöytä olivat täysin viileitä sekä kun kortin oli ottanut pois niin siitä kohtaa katosi myös lämpö. Enkä suoraan sanoen keksi millä kikalla se ennustaja oli tuon tempun tehnyt koska jos hänellä jokin lämpöpatteri olisi ollut pöydän alla niin kortti sekä pyödänkin kuuluisi olla kuuma O.O

Juu tuttu ilmiö on tuollaisen kuumuuden aistiminen, olen lukenut Tarot-korteista itselleni vuosia ja valitsen kortit juuri sen perusteella. Joskus tosin kuuman sijaan saattaa tuntua väreilyä, pistelyä tai yksi terävä pisto sormissa. Olen huomannut, että käsien täytyy olla lämpöset, jotta tuo aistiminen toimii. Liian kauan tehtynä käsistä häviää lämpö ja niitä pitää lämmittää, esim. yhteen hankaamalla.

Tulipa jossain juhlissakin kerran vedettyä tällä menetelmällä kymmenen arvan joukosta juuri se ainoa, mistä tuli voitto. Kyllä porukka ensin vähän katsoi pitkään, että mitähän toi tekee, kun liikuttaa kättään arpojen päällä noin pitkään, eikä jo valitse... Mutta kun piti tunnustella huolella, että mikä niistä väreili. 😊

Onko muitakin, joilla vastaavan aistimista?

Vierailija kirjoitti:

Multa hävisi tosi hyvä kuorimaveitsi, ei löydy mistään...epäilen varasta tai sitten mennyt vahingossa kuorien mukana jotenkin roskiin...

Te, joilta häviää jatkuvasti aterimia: erään taloyhtiön kompostin tyhjennys oli vuosien ajan vastuullani, ja voi sitä pikkulusikoiden ja veisten määrää, mitä sieltä kompostimössön seasta löytyi. Olkaahan hei tarkkoja siinä mitä biojätteen mukana menee! Muoviakin oli aina harmittavan paljon, vaikkei se sinne kuulu, muu kuin varmasti biohajoava muovi.

Vierailija kirjoitti:

Itse osaan "ennustaa" mikä biisi soi radiossa seuraavaksi. Kuuntelen radiota yleensä vain työmatkoilla. Autossa tulee vietettyä jonku verran aikaa ja jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen kuinka usein veikkaukseni seuraavasta biisistä osuvat oikeaan.

Voisi kuvitella, ettei tuo nyt oo mitenkään ihmeellistä: jokainen radiokanava soittaa samoja biisejä jatkuvasti, joten ihan tuurillakin voi usein osua oikeaan.

Kerroin "kyvystäni" naureskellen ystävilleni kun olimme pitkällä automatkalla viime kesänä. Noin 2 tunnin ajan kuuntelimme radiota, vaihdellen kanavia, ja 90% veikkauksistani osui oikeaan. Tunnelma alkoi olla jo hieman creepy joten siirryimme kuuntelemaan Spotifyä, josta saimme itse päättää musiikin.

En enää hirveesti kuuntele radiota.

Juuri olin aikeissa kirjoittaa omasta vastaavasta "kyvystäni". Joku biisi lähtee soimaan päässä tai tulee fiilis, että haluaisin kuulla jonkun tietyn biisin ja sitten se tuleekin seuraavana radiosta. Tällaisia biisietiäisiä tulee myös, kun kuuntelen jotakin Spotify-listaa sekoituksella.