Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin kaupassa ja maksoin ostokseni. Kassalla pakkasin ostokseni kasseihin ja lähdin kotiin. Kotona ihmettelin kun ostosteni joukossa oli tuotteita, joita en taatusti ollut ostanut eikä niitä lukenut ostoskuitissakaan. Kassalla olin pakannut 100% varmuudella vain omat ostokseni kasseihin enkä ollut vahingossa saati tahallani ottanut toisen asiakkaan ostoksia kun ne olivat siellä kassan loppupäässä vierekkäin. Siellä minne omat ostokseni kassalla menivät pakkaamista varten ei ollut keneltäkään muulta unohtuneita ostoksia, sen mitä näin jo kun aloin laittamaan ostoksia hihnalle. Pakkasin kasseihin vain ja ainoastaan omat ostokseni mutta kotona kasseissa oli tavaroita, joita en ollut ostanut tai pakannut kasseihin. Kassit olivat myös tyhjät kun aloin pakkaamaan ostoksia niihin. Kaiken lisäksi nämä ylimääräiset ostokset olivat melko kalliita, siis sellaisia, joita minä köyhä opiskelija en olisi raaskinut ostaa koska minulla ei ollut niihin varaa.

Lopeta jo, Henna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kaupassa ja maksoin ostokseni. Kassalla pakkasin ostokseni kasseihin ja lähdin kotiin. Kotona ihmettelin kun ostosteni joukossa oli tuotteita, joita en taatusti ollut ostanut eikä niitä lukenut ostoskuitissakaan. Kassalla olin pakannut 100% varmuudella vain omat ostokseni kasseihin enkä ollut vahingossa saati tahallani ottanut toisen asiakkaan ostoksia kun ne olivat siellä kassan loppupäässä vierekkäin. Siellä minne omat ostokseni kassalla menivät pakkaamista varten ei ollut keneltäkään muulta unohtuneita ostoksia, sen mitä näin jo kun aloin laittamaan ostoksia hihnalle. Pakkasin kasseihin vain ja ainoastaan omat ostokseni mutta kotona kasseissa oli tavaroita, joita en ollut ostanut tai pakannut kasseihin. Kassit olivat myös tyhjät kun aloin pakkaamaan ostoksia niihin. Kaiken lisäksi nämä ylimääräiset ostokset olivat melko kalliita, siis sellaisia, joita minä köyhä opiskelija en olisi raaskinut ostaa koska minulla ei ollut niihin varaa.

Lopeta jo, Henna.

Valitettavasti en ole Henna, kuka hän sitten lieneekään vaan aivan toinen, miespuolinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä kuka täällä kirjottaa noita psykoottisia jeesusviestejä, mutta Intia-hullu sen sijaan kuulostaa pelottavasti eräältä aikaisemmalta palstahullulta. Siis siltä yhdeltä, jolla oli myös blogi ja olipa tuo veijari uutisissakin koska oli myös stalkkeri ja kirjoitti blogiinsa ihan perverssejä juttuja oikeista ihmisistä. Tietäjät tietää. Jotenkin kirjoitustyyli ja tietty lapsenomaisuus näissä teksteissä tuo mieleen kys. henkilön. Jos vaan kuvittelee, että hän olisi vähän rauhoittunut, jättänyt pervoimmat jutut pois ja yrittää uutena innostuksenaan kirjoittaa jännärigenreä.

Hennaa minäkin olen koko ajan epäillyt, mutta kyllähän täällä muitakin sekopäitä pyörii. Eikä noissa sepustuksissa ole mitään jännittävää, omaperäistä tai mielenkiintoista, eikä niitä ole kirjoitettu hyvin. Ne ovat ihan vain autistista jankkaamista ja luettelointia, johon normaalit ihmiset eivät sorru.

Huomaa sana "yrittää". Kakkaahan tuo teksti on sataprosenttiesti.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ihan tänä kesänä. Olin juopotellut lomien kunniaksi pari päivää putkeen. Sitten meni muisti. Nyt tullut pikkuhiljaa muistikuvia, että olen tahtomattani jotenkin sekaantunut johonkin epämääräiseen huumejuttuun, ja että minut on huumattu ja jotain pahaa on tapahtunut. Tietoisestien huumeisiin sekaantuisi.  Nyt mielikuva siitä että joku on tulossa perimään jotain velkaa tai kostamaan jotain tms. Tai että poliisi tulee tekemään kotietsinnän ihan lähiaikoina. Kävin lääkärissäkin näiden muistikuvien ja paniikkioireiden takia. Lääkäri sanoi että kyseessä ovat harhakuvitelmat ja määräsi mielialalääkettä. Kovasti toivon että kyseessä on vain mielikuvitus ja harhaiset ajatukset, mutta pelottavan todelta nämä eräänlaiset flashbackit tuntuvat.

Helle ja parin päivän törpöttelyt aiheuttavat krapulavaihessa harhoja ja painajaisia.

Olin vanhempien kanssa kesämökillä. Minä olin ehkä 5v ja istuimme pihalla. Yllättäen minä sanoin, että "Tuolla seisoo joku mies". Äiti ja isä ihmettelivät, että kuka mies ja missä. Minä selitin, että metsän reunassa ja osoitin suuntaa. Kuvailin vanhaa miestä jolla oli vanhanaikaiset vaatteet. Äiti ja isä eivät nähneet ketään. Sitten mies lähti kävelemään meitä kohti ja käveli aivan ohitsemme metsään. Vieläkään äiti ja isä eivät nähneet ketään. Tästä on jo yli 30 vuotta aikaa ja minä ihmettelen yhä, että mitä näin. En koskaan ennen ollut nähnyt tai nähnyt sen jälkeen ihmisiä joita muut eivät nähneet.

Mies 40v kirjoitti:

Olen keskimmäinen viidestä sisaruksesta. Sisaruksistani pidettiin aina aina hyvää huolta. Heillä oli aina puhtaat, ehjät, uutena kaupasta ostetut vaatteet. Heitä pestiin ja he saivat peseytyä säännöllisesti joten he olivat aina puhtaina. Heitä kohdeltiin hyvin ja heitä selvästi rakastettiin. Heille syötettiin hyvälaatuista, ravitsevaa ruokaa ja he saivat sitä aina tarpeeksi. Heille järjestettiin syntymäpäiväjuhlia, he saivat lahjoja esim. syntymäpäivälahjoja ja joululahjoja. Heitä hoidettiin kun he sairastuivat tai loukkaantuivat ja tarpeen tullen he pääsivät lääkärin vastaanotolle. Heidän koulumenestystään kehuttiin vaikka se oli vain kohtalaista (keskiarvo todistuksessa yleensä vähän yli 7). He pääsivät huvipuistoihin, mökille, retkille ja moniin erilaisiin paikkoihin. Kaksi vanhinta heistä (keskenään samaa sukupuolta) asuivat samassa huoneessa, jossa oli heille oikeat sängyt, leluja, kirjoja, urheiluvälineitä, työpöytä läksyjen tekemistä varten ja kaikkea mitä lasten huoneessa kuuluukin olla. Sama oli kahden nuoremman kanssa (hekin keskenään samaa sukupuolta). Hekin jakoivat yhteisen huoneen. Heidän ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja he saivat viikkorahaa, jonka he saivat käyttää mihin halusivat. Heitä kuljetettiin harrastuksissa ja heille suotiin mahdollisuus harrastuksiin kodin ulkopuolella vaikka se olisi ollut kohtalaisen kallista. Kaiken kaikkiaan heillä oli selvästi onnellinen lapsuus.

Sitten olin minä, joka jouduin käyttämään melko kuluneita, selvästi vanhoja ja minulle yleensä liian isoja vaatteita, joissa oli usein likatahroja jotka eivät lähteneet edes pesussa pois. Vaatteitani ei pesty usein enkä minäkään päässyt usein pesulle, en välttämättä edes joka viikko eli minä haisin. Huono vaatetus ja haju sai muut lapset kiusaamaan minua. Kun muu perhe söi yhdessä niin minä jouduin odottamaan ja sitten minä sain syödä toisilta yli jääneitä tähteitä ja / tai jotain selvästi mahdollisimman halvalla ostettua ruokaa joka ei ollut kovin ravitsevaa ja joka joka oli usein jo melkein pilaantunutta. Koskaan en saanut tarpeeksi ruokaa paitsi koulussa ruokatunneilla. Minulla ei ollut juurikaan leluja ja nekin mitä oli olivat huonolaatuisia samoin kuin vaatteet. Aivan kuin roskiksesta kaivettuja. Minulla ei ollut todellakaan omaa huonetta enkä jakanut huonetta kenenkään kanssa. Minun sänkyni oli vaatehuoneen lattialla oleva ohut patja jonka päällä oli ohut peitto ja tyyny. Leluni oli tungettu vaatekaapin perälle. Kovin paljon tilaa ne ne eivät vieneet enkä minä niillä usein ehtinyt leikkimäänkään koska melko pienestä minä jouduin tekemään paljon kotitöitä. Opin tekemään kaikki kotityöt jo varhain ja jouduin usein tekemään niitä ikääni ja voimiini nähden liian paljon ja taitoihini nähden liian vaikeita töitä. Sitten sain piiskaa jos joku työ meni pieleen. Minä olin meistä ainoa, joka sai piiskaa. Koskaan minulle ei järjestetty syntymäpäiväjuhlia enkä saanut lahjoja syntymäpäivänä tai jouluna. Olin jo saavuttaa täysi-ikäisyyden kun vanhemmat sukujuhlissa paljastivat, että sukulaisten vuosien aikana minulle lähettämät lahjat olivat lentäneet suoraan roskiin avaamatta. Minä en ollut edes tiennyt lahjoista mitään. Koulunkäynnissä minua ei lainkaan kannustettu eikä avustettu saati kehuttu vaikka todistusteni keskiarvo oli yleensä lähemmäs 9. Minua kohdeltiin todella huonosti, pilkattiin, vähäteltiin ja kiusattiin ensin vanhempien mutta myöhemmin myös sisarusten taholta. Kun muutin pois kotoa, niin vanhemmat ja sisarukset lakkasivat pitämästä yhteyttä minuun.

Syytä minun huonoon kohteluun ei ole selvinnyt eli se on asia joka ei ole selvinnyt.

Naisen asema Intiassa on tunnetusti huonompi kuin miesten.

Vierailija kirjoitti:

Mies 40v kirjoitti:

Olen keskimmäinen viidestä sisaruksesta. Sisaruksistani pidettiin aina aina hyvää huolta. Heillä oli aina puhtaat, ehjät, uutena kaupasta ostetut vaatteet. Heitä pestiin ja he saivat peseytyä säännöllisesti joten he olivat aina puhtaina. Heitä kohdeltiin hyvin ja heitä selvästi rakastettiin. Heille syötettiin hyvälaatuista, ravitsevaa ruokaa ja he saivat sitä aina tarpeeksi. Heille järjestettiin syntymäpäiväjuhlia, he saivat lahjoja esim. syntymäpäivälahjoja ja joululahjoja. Heitä hoidettiin kun he sairastuivat tai loukkaantuivat ja tarpeen tullen he pääsivät lääkärin vastaanotolle. Heidän koulumenestystään kehuttiin vaikka se oli vain kohtalaista (keskiarvo todistuksessa yleensä vähän yli 7). He pääsivät huvipuistoihin, mökille, retkille ja moniin erilaisiin paikkoihin. Kaksi vanhinta heistä (keskenään samaa sukupuolta) asuivat samassa huoneessa, jossa oli heille oikeat sängyt, leluja, kirjoja, urheiluvälineitä, työpöytä läksyjen tekemistä varten ja kaikkea mitä lasten huoneessa kuuluukin olla. Sama oli kahden nuoremman kanssa (hekin keskenään samaa sukupuolta). Hekin jakoivat yhteisen huoneen. Heidän ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja he saivat viikkorahaa, jonka he saivat käyttää mihin halusivat. Heitä kuljetettiin harrastuksissa ja heille suotiin mahdollisuus harrastuksiin kodin ulkopuolella vaikka se olisi ollut kohtalaisen kallista. Kaiken kaikkiaan heillä oli selvästi onnellinen lapsuus.

Sitten olin minä, joka jouduin käyttämään melko kuluneita, selvästi vanhoja ja minulle yleensä liian isoja vaatteita, joissa oli usein likatahroja jotka eivät lähteneet edes pesussa pois. Vaatteitani ei pesty usein enkä minäkään päässyt usein pesulle, en välttämättä edes joka viikko eli minä haisin. Huono vaatetus ja haju sai muut lapset kiusaamaan minua. Kun muu perhe söi yhdessä niin minä jouduin odottamaan ja sitten minä sain syödä toisilta yli jääneitä tähteitä ja / tai jotain selvästi mahdollisimman halvalla ostettua ruokaa joka ei ollut kovin ravitsevaa ja joka joka oli usein jo melkein pilaantunutta. Koskaan en saanut tarpeeksi ruokaa paitsi koulussa ruokatunneilla. Minulla ei ollut juurikaan leluja ja nekin mitä oli olivat huonolaatuisia samoin kuin vaatteet. Aivan kuin roskiksesta kaivettuja. Minulla ei ollut todellakaan omaa huonetta enkä jakanut huonetta kenenkään kanssa. Minun sänkyni oli vaatehuoneen lattialla oleva ohut patja jonka päällä oli ohut peitto ja tyyny. Leluni oli tungettu vaatekaapin perälle. Kovin paljon tilaa ne ne eivät vieneet enkä minä niillä usein ehtinyt leikkimäänkään koska melko pienestä minä jouduin tekemään paljon kotitöitä. Opin tekemään kaikki kotityöt jo varhain ja jouduin usein tekemään niitä ikääni ja voimiini nähden liian paljon ja taitoihini nähden liian vaikeita töitä. Sitten sain piiskaa jos joku työ meni pieleen. Minä olin meistä ainoa, joka sai piiskaa. Koskaan minulle ei järjestetty syntymäpäiväjuhlia enkä saanut lahjoja syntymäpäivänä tai jouluna. Olin jo saavuttaa täysi-ikäisyyden kun vanhemmat sukujuhlissa paljastivat, että sukulaisten vuosien aikana minulle lähettämät lahjat olivat lentäneet suoraan roskiin avaamatta. Minä en ollut edes tiennyt lahjoista mitään. Koulunkäynnissä minua ei lainkaan kannustettu eikä avustettu saati kehuttu vaikka todistusteni keskiarvo oli yleensä lähemmäs 9. Minua kohdeltiin todella huonosti, pilkattiin, vähäteltiin ja kiusattiin ensin vanhempien mutta myöhemmin myös sisarusten taholta. Kun muutin pois kotoa, niin vanhemmat ja sisarukset lakkasivat pitämästä yhteyttä minuun.

Syytä minun huonoon kohteluun ei ole selvinnyt eli se on asia joka ei ole selvinnyt.

Naisen asema Intiassa on tunnetusti huonompi kuin miesten.

Siis minä olen mies ja kun olin lapsi niin olin poika. Silti minua kohdeltiin huonommin kuin sisaruksiani.

Tämä tapahtui minulle n. 13 vuotta sitten, kun työskentelin lähihoitajana pienessä yksityisessä hoitokodissa. Ko. hoitokodissa asukkaita oli vain 10, joten yövuorossa työskenneltiin yksin. Iltavuorolaisten lähdettyä kiersin kaikkien asukkaiden huoneet ja tällä kierrolla huomasin erään asukkaan kastelleen sänkynsä. Kyseessä oli sokea, kehitysvammainen ja liikuntarajoitteinen henkilö. Vaihdoin hänen vaipan ja vaatteet sekä sängyn petivaatteet. Olin huoneessa reilusti yli puoli tuntia. Kaikki oli normaalisti. Uudella kierrolla parin tunnin päästä huoneessa soi musiikki. Ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että kyseinen asukas olisi osannut, saati mitenkään kyennyt laittamaan musiikkia soimaan. Myöskään sähkökatkoa tms. ei yön aikana ollut, mikä olisi saattanut käynnistää cd-soittimen. Cd-soitin oli suljettuna ja sammutettuna koko ajan, kun olin häntä aiemmin hoitamassa. Ei myöskään ollut mahdollista, että joku toinen asukas olisi käynyt huoneessa. En koskaan keksinyt selitystä tapahtuneelle.

Kommenttejani poistetaan vain ja ainoastaan Damiano David -ketjussa ;D

Myös ne joissa tykkään bändistä ja laitan videoita, niin ne joko poistetaan tai alapeukutetaan. Erittäin kummallista ;D

Vanhempieni erottua isäni osti pienen omakotitalon. Talo on vanha ja pian muuton jälkeen tutuksi tuli koputtava ääni tiskipöydän suunnalta, isä sanoi putkien kolkuttavan.  Kerran olin taas isäviikolla ja join kahvia keittiössä kun tuttu koputus alkoi ja koveni sitten äkkiä niin rajuksi, että tiskipöydällä likoamassa ollut kattila hyppi ja koko lattia tuntui tärisevän. Isä huusi olohuoneesta mitä oikein riehun ja huusin takaisin että tuu auttaa, talo hajoo! Samalla sekunnilla kun isä astui kynnyksen yli keittiöön, meteli ja tärinä loppui. Ilmiö ei enää koskaan toistunut , isäni selitys sille  oli rekka. 

Työkaverille tuli vihainen soitto joltain naiselta joka väitti työkaverin soitelleen sille hämyjä useamman kerran. Kaverini oli ihmeissään että miten tällaista voi tapahtua, koska ei tuntenut edes kyseistä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Entä jos kaverin kuolinsyy olikin oikeasti itsemurha, mutta hän sai sen näyttämään tapaturmalta?

On myös mahdollista että vanhemmat eivät halunneet tiedottaa todellista kuolinsyytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Entä jos kaverin kuolinsyy olikin oikeasti itsemurha, mutta hän sai sen näyttämään tapaturmalta?

Tuntuu aika käsittämättömältä, että niin nuori kuin neljännen luokan oppilas tekisi itsemurhan.

Ei ole ollenkaan mahdotonta. Siitä ei ole kauaakaan kun lehdessä oli juttua 9 vuotiaasta joka mietti itsemurhaa.

Jos tuota poikaa oli vaikka käytetty hyväksi ja hän ei kestänyt sitä, tai joku muu kauhea syy.

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alussa asuin eräällä seudulla missä aina välillä vastaan tuli joku ihminen omituisen eläimen kanssa. Se eläin oli selvästi kissa, vain tavallista maatiaiskissaa selvästi isompi mutta kuitenkin selkeästi kissa. Sen eleet ja kävelytyyli muistuttivat selkeästi kissan eleitä ja kävelytyyliä. Meillä oli ollut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan kissoja niin minä tiedän ja tunnen hyvin kissan eleet ja tavan millä se kävelee.

Kuitenkin tuo eläin haukkui, oli kiinnostunut koirista jotka myös olivat kiinnostuneita siitä. Toisia koiria tavatessaan se ei käyttäytynyt kissan vaan koiran tavoin, esim. haisteli toisten koirien takamuksia ja antoi niiden haistella omaa takamustaan. Se myös merkkasi reviiriään eli nosti takajalkaa vaikka puuta vasten ja virtsasi siihen kuten uroskoirat tekevät. 

Tämä asia jäi. Siitä eläimestä tuli mieleen kissan ja koiran risteytys mutta kissa ja koira eivät pysty lisääntymään keskenään. En vain kehdannut mennä kysymään sen omistajalta, että mikä eläin se oikein oli,

Usko nyt jo, että kirjoitustyylisi tunnistaa eikä kukaan usko näitä sinun "mysteerejäsi"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli  olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova  teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.

Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo  ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas  ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona. 

Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.

En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja? 

Home tuli ekana mieleen.

Raskas olo voi tulla homeesta, mutta tuskinpa kuuloharhoja.  Askeleet vintiltä ei voi johtua mistään homeesta, ellei sitten vaikka oma sydän lyö niin lujaa, että kuulee sen korvissaan kuin askeleina jostain.  Mutta kyllä jokainen ihminen omat sydämenlyöntinsä tunnistaa, eikä sydän "hyppää tasajalkaa."

Kummittelevassa talossa asuneena minun on pakko uskoa siihen ilmiöön, koska itse näin ja kuulin.  Ja lisäksi muutkin talossa asuneet näki ja kuuli.  Kaikkiko me muka oltiin hulluja ja nähtiin ja kuultiin harhoja?  Pikkulapsia myöten?

Mykotoksiini voi aiheuttaa huonovointisuutta, ahdistusta ja jopa harhoja.

Hoitaja kirjoitti:

Tämä tapahtui minulle n. 13 vuotta sitten, kun työskentelin lähihoitajana pienessä yksityisessä hoitokodissa. Ko. hoitokodissa asukkaita oli vain 10, joten yövuorossa työskenneltiin yksin. Iltavuorolaisten lähdettyä kiersin kaikkien asukkaiden huoneet ja tällä kierrolla huomasin erään asukkaan kastelleen sänkynsä. Kyseessä oli sokea, kehitysvammainen ja liikuntarajoitteinen henkilö. Vaihdoin hänen vaipan ja vaatteet sekä sängyn petivaatteet. Olin huoneessa reilusti yli puoli tuntia. Kaikki oli normaalisti. Uudella kierrolla parin tunnin päästä huoneessa soi musiikki. Ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että kyseinen asukas olisi osannut, saati mitenkään kyennyt laittamaan musiikkia soimaan. Myöskään sähkökatkoa tms. ei yön aikana ollut, mikä olisi saattanut käynnistää cd-soittimen. Cd-soitin oli suljettuna ja sammutettuna koko ajan, kun olin häntä aiemmin hoitamassa. Ei myöskään ollut mahdollista, että joku toinen asukas olisi käynyt huoneessa. En koskaan keksinyt selitystä tapahtuneelle.

Intiassa cd-soittimet alkavat usein soida ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni erottua isäni osti pienen omakotitalon. Talo on vanha ja pian muuton jälkeen tutuksi tuli koputtava ääni tiskipöydän suunnalta, isä sanoi putkien kolkuttavan.  Kerran olin taas isäviikolla ja join kahvia keittiössä kun tuttu koputus alkoi ja koveni sitten äkkiä niin rajuksi, että tiskipöydällä likoamassa ollut kattila hyppi ja koko lattia tuntui tärisevän. Isä huusi olohuoneesta mitä oikein riehun ja huusin takaisin että tuu auttaa, talo hajoo! Samalla sekunnilla kun isä astui kynnyksen yli keittiöön, meteli ja tärinä loppui. Ilmiö ei enää koskaan toistunut , isäni selitys sille  oli rekka. 

Tuo on ihan yleistä Intiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Entä jos kaverin kuolinsyy olikin oikeasti itsemurha, mutta hän sai sen näyttämään tapaturmalta?

On myös mahdollista että vanhemmat eivät halunneet tiedottaa todellista kuolinsyytä.

Ei kyseessä voinut olla itsemurha. Hän kuoli tapaturmaisesti sellaisella tavalla, että hän ei olisi voinut aiheuttaa sitä itse. Tapahtumasta kerrottiin paikallisessa lehdessäkin ja siinäkin hänen kerrottiin kuolleen samalla tavalla kuin mitä meille koulussa kerrottiin. Syy oli siis sellainen, että hän hän ei voinut itse aiheuttaa sitä.

Minä ihmettelin, kun tyhjästä syntyi universum. Se on suurin mysteeri.

Alkuperäinen kertoja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Entä jos kaverin kuolinsyy olikin oikeasti itsemurha, mutta hän sai sen näyttämään tapaturmalta?

On myös mahdollista että vanhemmat eivät halunneet tiedottaa todellista kuolinsyytä.

Ei kyseessä voinut olla itsemurha. Hän kuoli tapaturmaisesti sellaisella tavalla, että hän ei olisi voinut aiheuttaa sitä itse. Tapahtumasta kerrottiin paikallisessa lehdessäkin ja siinäkin hänen kerrottiin kuolleen samalla tavalla kuin mitä meille koulussa kerrottiin. Syy oli siis sellainen, että hän hän ei voinut itse aiheuttaa sitä.

Aaa. No sitten onkin erikoisempi juttu.