Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessani yöllä heräsin sellaiseen ääneen, kuin joku olisi vetänyt sormiaan huoneeni kiinniolevaa ovea vasten niin että kuului sellainen riipivän kitisevä ääni. Huoneeni oli omakotitalon yläkerrassa, eikä siellä asunut muita ja olisin varmasti kuullut jos joku perheen pilailija olisi portaita karannut alas, niitä kun ei äänettä kuljeta. Aina välillä mietityttää vieläkin, että kuka/mikä sen äänen teki.
Hiiret oravat ja lemmikit kissat koirat liikkuu myös yöllä . Tosin on myös varkaita jotka voi hiipiä taloissa . Mutta hiiret pitää pesää seinissä vintillä ja vuorivilloissa ne pissaa sinne ja kuljettaa ruokaa hiiri pennuille . Oravat yleensä kerää taloista sitä eriste villaa pesiinsä ja piilottaa ruokaa. Ne voi viedä sitä villaa taloista vaikka metsään . Mökeiltä myös. Tiedät hiiristä että jos näkyy mustia pieniä pipanoita lähellä seiniä tai jopa nojatuolissa . Tai vintillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasenkätinen tekijä. kirjoitti:
Poliisit selvitti Kyllikki saaren murhaa että se puutikku oli veistetty vasemmalla kädellä. Miten ihmeessä sen voi selvittää . Kertokaapa se.
Teemu Keskisarjan kirjassa siteerataan rikostutkimuskeskuksen muistiota, joka selventää asiaa:
https://books.google.fi/books?id=Fv4uEAAAQBAJ&pg=PT178&lpg=PT178&dq=vas…
Yhteen aikaan kuljin usein työmatkat kävellen. Työmatkan varrella oli lasten leikkikenttä. Työvuoroni saattoi joskus loppua kohtalaisen myöhään ja kun kuljin illalla leikkipuiston ohi, niin siellä keinut keinuivat itsestään vaikka kukaan ei istunut niissä. Samoin karuselli saattoi pyöriä itsekseen ilman, että kukaan ei ollut siinä. Tuuli ei niitä pystynyt aiheuttamaan. Olisiko lapsena kuolleiden lasten masn päälle jääneet sielut käyneet leikkimässä siellä koska sieltä ei ollut hautausmaalle kuin noin kilometri.
Järkyttävää varastelua uskonnolla kirjoitti:
Helluntaiseurakunta saalem tultiin sanomaan että rakastatko enemmän sitä koiraa kuin Jumalaa näillä sanoilla että pitää antaa koira heille . Ei sitten enää ikinä mennä varkaitten parasiitti en paratiisiin .....että heille mutta ei meillä saisi olla koiraa mutta heillä kyllä tuli mieleen heidän omat pedon merkit ja varastamisen synnit . Älä himoitsee mitään mikä on toisen omaa.
Sulla nyt ainakin on skitsofrenia 100% varmasti! Oot se sama joka on puhunut siitä kun "näkyy kiinahahmoja" ja "helluntailaiset käy asunnossa varastelemassa". Etkä osaa koskaan vastata kun sinulta kysytään joitan. Jos et suostu ottaa lääkitystä niin voitko ees mennä pois näistä ketjuista.
Tehdään uudet pelastuslaivat kirjoitti:
Estonia meni monta tuntia saada pelastuskopterit sinne myrskyssä vasta tuuli kova eikö voisi olla erikseen jykevä pelastuslaiva joka on pieni mutta leveä tukeva ja nopea , ne laivojen pelastus lautat täyttyy vedellä kovissa aalloissa ja niihin ei pääse millään vellovassa vedessä . Ihminen ei pysty nousemaan siihen ja vesi on jääkylmää ,vaatteet painaa. Pelastusliivit oli kiinni toisissaan ihmiset ei saanut niitä päälleen ja tavarat lenteli ihmisten päälle niin lujaa että luita meni poikki . Tavarat kuuluu olla kiinni myös lentokoneissa .
on näitä uusia kehitetty. Ne on kuin sukellusaluksia, täysin vesitiiviitä mollukoita. Esim. Costa Condcordialla oli jo semmoset ja ihmiset meni niihin sisälle, ovi kiinni, ja ne tippuu mereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se voi ollakin. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki Saaren hautaaminen on minulle mysteeri. Kun hän katosi, niin ensin kesti monta kuukautta ennen kuin hänet edes löydettiin ja kun hänen ruumiinsa lopulta löydettiin, niin sitä ei haudattu hautausmaahan vaan keskelle jotain suota eikä haudalle laitettu edes hautakiveä vaan siihen iskettiin vain joku puinen, päästään teroitettu keppi siihen haudalle. Siellä Kyllikki yhä makaa suohaudassa eikä kukaan enää edes muista missä hänen hautansa sijaitsee vaikka hänellä taatusti on elossa olevia sukulaisia (kuten sisaruksen lapsenlapsia) jotka tahtoisivat taatusti käydä kauan kadoksissa olleen sukulaisensa haudalla. Ja että hänen tappajaansa ei muka tiedetä vaikka ainakin hänen kotikylällään tiedettiin, että sen teki Hans Assman.
Olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin lehdestä lukemasi jutun, jonka mukaan ruumis löytyi etsinnössä suohon haudattuna.
Kyllikin murhanneet ihmiset hautasi hänet metsään vetiseen suopitoiseen maahan ja jätti merkin päälle tai peitti sillä puun oksalla sen tavallaan kuin siinä kasvaisi puu ettei sitä löydettäisi . Koska Kyllikin kengät kuitenkin löytyi niin siellä on ollut kiire. Muuten kengät olisi hävitetty tai haudattu. Toisaalta usein metsän eläimet liikuttaa tavaroita ja sateet lumi jää. Kaikki viittasi siihen että haudan kaivajan sormenjäljet jäi ottamatta ja kenen se lapio oli. Mutta varikset harakat varastelee kiiltäviä esineitä myös kelloja koruja. Jos metsään kuolee joku sen ruumis katoaa nopeasti vaatteet jää ja niiden väri muuttuu kosteudesta että jos olette metsässä törmännyt kenkiin saappaisiin housuihin....metsistä löytyy myös käsi ja matkalaukkuja usein. Kyllikki haudattiin sitten tutkimusten jälkeen oikein ja oikeaan hautaan. Suomessa ei kristityt harjoita mitään rituaaleja tai uhraamista eikä kunniamurhia paitsi vapaissa suunnissa. Joku heimot. Ennen syytettiin tyttöjä raiskaajien teoista esim.minihametta vaikka raiskatulla olisi ollut pitkät housut tai pitkä hame. ASS man oli kai arabivenäjän vakooja joka kulki mittaamassa teitä siltoja jne.
Todellakin Assman oli myös suomittaaja ja tunsi suopaikat.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäinen kun kuulin myöhään yöllä ikkunani ohi menevät juoksuaskeleet, asuin kuudennessa kerroksessa. Aamuyöstä isäpuoli sai sydänkohtauksen mutta selvisi.
Parikymppisenä joku toi asuntoni ovelle mustia ruusuja, ei lähettäjän nimeä eikä kukaan tunnustanut. Parin päivän päästä muuan ystäväni hukkui kännissä.
Minulla oli ollut jo kauan ihme vatsakipuja joita ei tk:ssa sen kummemmin noteerattu, yhtenä päivänä pesin normaalisti vessassa käsiäni ja äkkiä vesi oli punaista, kuin raanasta tulisi verta. Viikon päästä minua kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan ja palasin kotiin avanteen kanssa.
Tuhannen dollarin kysymys on, saanko oikeasti jotain enteitä, varoituksia vai olenko, kuten äitini sanoo "harhainen ja huomionkipeä". En oikein uskalla enää näistä asioista puhua kun ystävillenikin asia on vitsi " Katso sateenkaari, kyllä sä Minna saat nyt peräpukamat!"
Ne ruusut olivat joltain listijäsakilta tiedpalvelulta tai huumemafialta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuore tapaus: sain exältäni vuosia sitten kauniin kaulakorun jonka laitoin pois käytöstä laatikkoon suutuspäissäni eron tullen. Nyt löysin sen pitkästä aikaa, ja kiukun tunteiden jo haalistuttua päätin laittaa korun taas kaulaani. Muutaman päivän päästä tallasin matolla kuitenkin samaisen korun päälle, vaikka ketju on edelleen kaulassa ja korukin on ehjä?!?
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.
Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona.
Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.
En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja?
Home tuli ekana mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin itselleni kissan kun muutin asumaan yksin ollessani 20v. Se ei ollut mikään sylikissa eikä se viihtynyt ihmisten sylissä hetkeäkään. Jostain syystä pikkusiskoni oli poikkeus. Hänen sylissään se suostui olemaan kun perheeni kävi meillä. Sisko oli 10v kun muutin omasn kotiin.
Kissani ehti olla minulla vain 3 vuotta ennen kuolemaansa. Viimeisenä iltana kun se vielä eli niin se pyrki syliini kun istuin sohvalla katsomassa televisiota. Se tuli vapaaehtoisesti syliini, oli siinä ainakin 2-3 tuntia, kehräsi ja kerjäsi huomiota. Se oli täysin poikkeuksellista sille koska koskaan ennen se ei ollut galunnut itse tulla syliini, olla muutenkaan sylissäni tai kerjännyt huomiotani. Se ei koskaan ollut mitenkään huomionkipeä kissa.
Seuraavana päivänä kun olin tulossa töistä ja kaupasta, niin laskin ostoskassit lattialle kun kissa karkasi ovenraosta rappukäytävään (asuin kerrostalossa). Nappasin avaimet mukaan ja lähdin kissan perään. Onneksi hissi oli vapaa niin menin sillä alakerrokseen jossa ajattelin ottaa kissan kiinni jos se tulisi sinne asti ja tulihan se. Harmi vain eräs naapuri tuli juuri silloin kotiin ja kissa pystyi pakenemaan rappukäytävän ovesta ulos. Minä menin perässä mutta en saanut kissaa kiinni kun se juoksi autotielle ja jäi auton tönäisemäksi. Kissa eli vielä mutta oli sen verran vakavasti vamnautunut, että jouduin viemään sen eläinlääkäriaseman päivystykseen. Siellä sen todettiin olevan sen verran vaikeasti vammautunut, että se piti lopettaa. Sitä ei olisi pystynyt pelastamaan.
Tässä on parikin mysteeriä. Miksi kissa viihtyi eläessään siskoni sylissä mutta ei muiden sylissä? Sisko oli kissan eläessä siis 10-13v. Toinen mysteeri on se, että miksi kissa halusi olla omasta halustaan sylissäni ja kerjäsi huomiota sille täysin luonteenvastaisesti sen toiseksi viimeisenä elinpäivänä?
Kissalla saattoi olla sairaus. Kuolemaa tekevät kissat käyttäytyvät usein oudosti.
Pelailin yömyöhään sängyssä kännykällä ja kuulin hitonmoista kolinaa, ajattelin että kissat vaan riehuu. Kunnes tajusin, että kumpikin kissa on kanssani makuuhuoneessa ja tuijottaa ovea. Kolina yltyi kuin joku olisi paiskonut tuoleja asunnossani ja lakkasi, mitä seurasi välittömästi olohuoneesta lähtevä ja makuuhuoneen seinää pitkin kulkeva terävä raapiva ääni kuin tuoleja viskonut ihminen olisi nyt alkanut juosta vetäen kirvestä tai muuta terävää seinää pitkin! Ääni kulki makuuhuoneen seinää pitkin ja loppui kylpyhuoneen ovelle.
Menin katsomaan varmana siitä, että asunto on sekaisin ja seinässä naarmuja. Ei ollut. Kissat käveli tyynesti olohuoneeseen kuin sanoen "se meni pois, relaa hooman".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.
Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona.
Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.
En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja?
Home tuli ekana mieleen.
Raskas olo voi tulla homeesta, mutta tuskinpa kuuloharhoja. Askeleet vintiltä ei voi johtua mistään homeesta, ellei sitten vaikka oma sydän lyö niin lujaa, että kuulee sen korvissaan kuin askeleina jostain. Mutta kyllä jokainen ihminen omat sydämenlyöntinsä tunnistaa, eikä sydän "hyppää tasajalkaa."
Kummittelevassa talossa asuneena minun on pakko uskoa siihen ilmiöön, koska itse näin ja kuulin. Ja lisäksi muutkin talossa asuneet näki ja kuuli. Kaikkiko me muka oltiin hulluja ja nähtiin ja kuultiin harhoja? Pikkulapsia myöten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.
Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona.
Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.
En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja?
Home tuli ekana mieleen.
Raskas olo voi tulla homeesta, mutta tuskinpa kuuloharhoja. Askeleet vintiltä ei voi johtua mistään homeesta, ellei sitten vaikka oma sydän lyö niin lujaa, että kuulee sen korvissaan kuin askeleina jostain. Mutta kyllä jokainen ihminen omat sydämenlyöntinsä tunnistaa, eikä sydän "hyppää tasajalkaa."
Kummittelevassa talossa asuneena minun on pakko uskoa siihen ilmiöön, koska itse näin ja kuulin. Ja lisäksi muutkin talossa asuneet näki ja kuuli. Kaikkiko me muka oltiin hulluja ja nähtiin ja kuultiin harhoja? Pikkulapsia myöten?
Kyllä voi tulla harhoja ihan ihmisestä tai homeesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoinpitely ja kumma lovestoori...
Toisen miehen kanssa oli niin on-off tarinaa ainakin parin vuoden ajan ja itse olisin ollut valmis sitoutumaan. Sitten kerran mies sanoi, että jospa nyt alkaisimme seurustella oikein kunnolla. Siihen sanoin, että sitä vain olen odottanut. Sitten ei kuitenkaan tapahtunut mitään kummempaa, mutta eräänä iltana en saanut unta ja lamppukin paloi vielä keskellä iltaa ikkunallani. Sitten mies yhtäkkiä ilmestyi ovelleni kaatokännissä (ei juuri käyttänyt alkoholia yleensä). Sitten ryhtyi koviin panopuuhiin aivan kuin se olisi viimeinen kerta... Minä olin kuulemma maailman paras nainen, jonka on koskaan tavannut on sanonut minulle jossain vaiheessa ja olin myös hyvännäköinen hänen mielestään.
Kun mitään ei sitten kuitenkaan taaskaan kuulunut niin päätin mennä hänen kämpilleen katsomaan... Matkaeroa asunnoillamme oli vajaat kaksi kilometriä. Mutta mies ei ollut kotona. Kurkistin postiluukusta sisälle ja mitä näinkään... Asunto oli muuttokunnossa... siellä oli vain laatikoita... Olin aivan järkyttynyt. Mitä hän on salannut minulta - onko koko ajan ollut joku toinenkin nainen... oliko hän ehkä tullut raskaaksi ja nyt tämmöinen pikamuutto??? Mies oli kyllä kunnollinen joten voisin ajatella...
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely ja kumma lovestoori...
Toisen miehen kanssa oli niin on-off tarinaa ainakin parin vuoden ajan ja itse olisin ollut valmis sitoutumaan. Sitten kerran mies sanoi, että jospa nyt alkaisimme seurustella oikein kunnolla. Siihen sanoin, että sitä vain olen odottanut. Sitten ei kuitenkaan tapahtunut mitään kummempaa, mutta eräänä iltana en saanut unta ja lamppukin paloi vielä keskellä iltaa ikkunallani. Sitten mies yhtäkkiä ilmestyi ovelleni kaatokännissä (ei juuri käyttänyt alkoholia yleensä). Sitten ryhtyi koviin panopuuhiin aivan kuin se olisi viimeinen kerta... Minä olin kuulemma maailman paras nainen, jonka on koskaan tavannut on sanonut minulle jossain vaiheessa ja olin myös hyvännäköinen hänen mielestään.
Kun mitään ei sitten kuitenkaan taaskaan kuulunut niin päätin mennä hänen kämpilleen katsomaan... Matkaeroa asunnoillamme oli vajaat kaksi kilometriä. Mutta mies ei ollut kotona. Kurkistin postiluukusta sisälle ja mitä näinkään... Asunto oli muuttokunnossa... siellä oli vain laatikoita... Olin aivan järkyttynyt. Mitä hän on salannut minulta - onko koko ajan ollut joku toinenkin nainen... oliko hän ehkä tullut raskaaksi ja nyt tämmöinen pikamuutto??? Mies oli kyllä kunnollinen joten voisin ajatella...
Huh, onpa ikävä juttu. Etkö saanut tuohon mieheen koskaan enää yhteyttä tai selitystä asialle?
Kaverin kuolema. Tuskin koskaan saan tietää oliko itsemurha vai tappo
Numerotiedustelusta saat soittajan nimen jos numero ei ole salainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 19 kun kyllästyin vanhempien nurkissa asumiseen ja aloin etsimään omaa huushollia, isä löysi sitten minulle TALON. Pienen ok-talon jossa oli olohuone, keittokomero, makuuhuone, vessa yhdessä kerroksessa, ylhäällä vintti ja alhaalla suihku + sauna. Vuokra oli aika kova teinille mutta vanhemmat maksoi takuuvuokran. Frendit oli onnensa kukkuloilla että "jee sulla on oma bileluola" ja tuntuihan se aika luksukselta kun sai soittaa musiikkia kovaa ym.
Talossa oli kuitenkin "vatsaa vääntävä", outo tunnelma jo kun menin sitä katsomaan mutta luulin että vaan jännitän omille muuttamista. Paha olo ja ahdistus ei kuitenkaan väistyneet kun sain kamat sisään. Tuntui kuin olisi samaan aikaan ollut merisairas ja ukkonen päällä, semmoinen raskas olo ja mahaa väänsi. Äitikin ihmetteli raskasta ilmaa ja eräs frendi sai joka kerta migreenin mun luona.
Kuulin myös öisin askeleita vintiltä ja unihan siinä karisi kun tuijotin kattoon ja mietin kuka v""u siellä kävelee! Karmein oli se kerta kun askeet pysähtyi heti yläpuolelleni ja hyppäsi tasajalkaa.
En tiedä voisiko home tehdä semmoisen olon, ja kuuloharhoja?
Home tuli ekana mieleen.
Raskas olo voi tulla homeesta, mutta tuskinpa kuuloharhoja. Askeleet vintiltä ei voi johtua mistään homeesta, ellei sitten vaikka oma sydän lyö niin lujaa, että kuulee sen korvissaan kuin askeleina jostain. Mutta kyllä jokainen ihminen omat sydämenlyöntinsä tunnistaa, eikä sydän "hyppää tasajalkaa."
Kummittelevassa talossa asuneena minun on pakko uskoa siihen ilmiöön, koska itse näin ja kuulin. Ja lisäksi muutkin talossa asuneet näki ja kuuli. Kaikkiko me muka oltiin hulluja ja nähtiin ja kuultiin harhoja? Pikkulapsia myöten?
Äitini kertoi, kuinka teini-ikäisenä oli heidän talonsa vinttikamarissa kaverinsa kanssa juttelemassa. He olivat talossa kahden.
Molemmat kuulivat, kuinka alakerran (lukittu) ulko-ovi selvästi kävi, raskaat askeleet nousivat portaita pitkin ja pysähtyivät heidän vinttikamarinsa oven taakse. He tuijottivat toisiaan kauhuissaan. Mitään ei tapahtunut, joten aikansa odotettuaan tytöt menivät kurkistamaan ovesta kättä pitempää mukanaan.
He tutkivat koko paikan. Talo oli tyhjä ja ulko-ovi lukittu. Myöhemmin äitini kertoi kuulleensa, että oli yleisessä tiedossa, että tuossa paikassa kummitteli. Enempää kummallisuuksia ei tapahtunut, mutta molemmat kokijat muistavat tuon tapauksen hyvin. Ja äitini ei ole mikään hörhö, vaan selväjärkinen ihminen jalat maassa. Hän sanoi vannovansa, että tämä tapaus on totta.
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Intiassa lomamatkalla. Jo ensimmäisenä päivänä perillä lomakohteessa lähtiessäni ulos hotellista luokseni tuli pieni, musta koira, joka nuuski minua tarkasti ja lähti sitten perääni. Se seurasi minua kaikkialle mihin menin, siis aivan joka paikkaan. Se oli jotenkin erikoinen koira, koska se söi, joi, kakki ja pissi normaalisti, mutta kertaakaan se ei haukkunut tai äännellyt muutenkaan. Se ei myöskään antanut minun koskettaa itseään vaikka se seurasi minua joka paikkaan. Lisäksi muut ihmiset olivat kumman välinpitämättömiä sitä kohtaan. Aivan kuin sitä ei olisi olemassa tai he eivät olisi nähneet sitä. Vaikka asuin hotellissa, jonne oli eläinten vienti kielletty, niin henkilökunnasta tai muista asukkaista ei sanonut mitään vaikka koirani seurasi minua sinne. Edes huonesiivoojat eivät valittaneet mitään vaikka koira teki tarpeitaan huoneeni lattialle. Kävin monissa kaupoissa, ravintoloissa ja paikoissa johon lemmikkieläimet eivät olleet tervetulleita, niin kukaan ei koskasn sanonut mitään vaikka koira seurasi minua sinnekin.
Kun minun piti palata takaisin Suomeen, niin ajattelin, että koiran olisi paras jäädä Intiaan mutta se seurasi minua itsepäisesti taksiin, jolla matkustin lentokentälle ja sielläkin se seurasi minua itsepäisesti lentokoneeseen. Ihme kyllä nytkään ei kukaan sanonut minulle mitään esim. että koiraa ei saa tuoda taksiin, lentokentälle tai lentokoneeseen. Kukaan ei edes reagoinut siihen kun se juoksenteli pitkin lentokoneen käytävää ja teki tarpeitaan lattioille.
Kun lentokone sitten laskeutui Suomen maaperälle ja minä poistuin lentokoneesta, niin koira seurasi minua yhä. Mutta kun poistuin lentokentältä, niin koira lähti kulkemaan pois luotani ja sitten sitä ei yllättäen näkynyt ihmisvilinässä vaikka katsoin pitkään sen perään. Kotona huomasin, että kaikki Intiasta sille ostamani tavarat olivat kadonneet eikä koiraa näkynyt myöskään matkalla ottamissani valokuvissa vaikka otin siitä monta kuvaa matkan aikana.
Tästä on pian 10 vuotta ja yhä ihmettelen, että mikä tuo koira oikein oli?
Intiassa aina sattuu ja tapahtuu!
Abduktiossa tullut haava?