Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Odoton vuonna 1997 toista lastani. Raskaus oli vielä melko alussa ja meillä oli sisareni miejrnsä kanssa meillä kylässä. Olin kertonut heille juuri, että odotatan toista lasta. Sisareni kysyi, että koska on ladkettu syntymäaika ja minä vadtasin, 21 päivä maaliskuuta seuraava vuonna. Silloin lattialla leikkivä vajaat 3-vuotias esikoinen sanoi, että "Ei! Maaliskuu, 28 päivä. Silloin vauva tulee". Minä olin ihmeissäni kun lapsi osasi sanoa niin pitkän ja vaikean sanan kuin kahdeskymmeneskahdeksas. Muutrn hän oli käyttänyt lyhyempiä ja helpompia sanoja puheessaan.

Sitäpaitsi esikoisen ennustus kävi toteen. Toinen lapsi syntyi luomuna alateitse 28.3.1998. Synnytystä ei siis käynnistetty eikä tehty sektiolla että esikoisen ennustus kävi toteen tai minkään muun syyn takia vaan synnytys alkoi itsestään 27 päivä elokuuta ja vauva syntyi 28 päivä kolmelta aamuyöllä.

Aika pitkä synnytys, jos käynnistyi 27. elokuuta, mutta lapsi syntyi vasta 28. maaliskuuta.

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kaksoisolento saattaa olla todella sukua, esim. oma sisar tai veli, josta ei ole tiedetty? Eihän sitä tiedä, mitä isä on aikoinaan puuhannut...

Tai äiti.

Kerrotaan, että eräs Ruotsin kuningas oli tavannut itsensä näköisen miehen ja kysellyt tältä, oliko mahdollisesti hänen äitinsä ollut linnassa piikana.

Ei ollut ollut. Mutta isänsä oli ollut tallirenkinä.

Vierailija kirjoitti:

Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D

Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.

Pesettekö pyykkiä taloyhtiön suuressa sivusta ladattavassa koneessa? Ovat voineet jäädä rumpuun kiinni, eikä joku toinen käyttäjä ole hoksannut pyöräyttää rumpua sitä tyhjentäessään. Itse opin tuon jo lapsena. Nyt omassa taloudessa on ollut vain päältä ladattavia pesukoneita, joista näkee kertavilkaisulla onko rumpu tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D

Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.

Itelläni taas on mystisesti kadonneet melko uudet alushousut! Ettei oo siellä? Sloggin valkoiset : )

Ei mut oikeesti. Mihin ihmeeseen voi hävitä?? Onko joku kähveltänyt?

Kun urheileva serkkupoikani täytti aikoinaan 18v hän alkoi käydä kisamatkoilla isänsä autolla. Muistan miten sitä ihmeteltiin suvun voimin, miten voi ilmestyä auton takapenkille naisten alushousut, eikä kukaan tiedä miten.

Olisko ne sitten olleet sinun?

Vierailija kirjoitti:

Yhteen aikaan asuessani kerrostalossa joka ilta tasan kello 23.00 naapurista alkoi kuulumaan ääni joka syntyy kun huonekaluja siirretään paikasta toiseen. Tasan kello 23.15 se ääni loppui ja tätä jatkui varmasti vuoden. Koko ajan siellä asui sama asukas. Vieläkään en ymmärrä, että miksi niitä huonekaluja täytyi siirtää paikasta toiseen joka ikinen päivä juuri tuohon kellonaikaan. En kehdannut kysyä sitä häneltä itseltään.

Vuodesohva. Pöytä ja nojatuolit yms siirrettävä pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Persujen piti voittaa nämä vaalit, mutta taas kerran jäätiin muiden taakse. Miksi vain yksi kymmenestä tukee meitä? Vasta neljänneksi suurin puolue. Koko yö meni taas miettiessä.

Tehän voititte vaalit, koska teidän kannatus kasvoi selvästi eniten.

Vierailija kirjoitti:

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Ainakin mun tallentavalla digiboksilla on ajastetun tallennuksen vaihtoehtona myös katsomisen ajastaminen eli ohjelman alkaessa kanava vaihtuu oikeaksi, vaikka laite ei ohjelmaa tallennakaan.

Olisitko sitten selannut TV:n ohjelmaopasta, merkannut jonkun ohjelman joko tarkoituksella tai tahallaan katsottavaksi ja sitten unohtanut koko jutun?

Vierailija kirjoitti:

Muutin perheeni kanssa omakotitaloon, jonka naapurissa asui pariskunta jonka yksi lapsi oli teini-ikäinen poika. Muut tuon perheen jäsenet ymmärsivät ja puhuivat suomea mutta tuo poika puhui vain englantia. En vuosien aikana saanut tietää, että miksi hän ei puhunut suomea. Hän puhui täydellistä englantia mutta ei koskaan suomea. Puhuin kerran hänen isänsä kanssa ja kerroin, että minulla on sulukaisia ulkomailla mihin hän totesi että että heidän sukunsa oli syntynyt ja elänyt sukupolvien ajan täällä suomessa. Siis tuo poikakin oli mitä ilmeisemmin syntynyt suomessa ja luulisi, että hänen täytyi osata suomea koska ainakin kaikki muut perheenjäsenet puhuivat suomea. Kun tuon pojan kanssa puhui, niin täytyi puhua englantia sillä jos hänelle puhui suomea niin hän suuttui ja alkoi haukkumaan puhujaa törkeillä englanninkielisillä haukkumanimillä. Koskaan en saanut tietää varmasti, että osasiko hän suomea ja miksi hän puhui aina englantia. Ainakin hän oli selvästi vanhempiensa biologinen lapsi eikä adoptiolapsi koska hän oli aivan isänsä näköinen. En sitten kehdannut kysyä hänen vanhemmiltaan asiasta.

Hohhoijaa! Miten sä jaksat keksiä näitä tylsiä mysteerejä?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka veljeni oli juuri täyttänyt 7v ja minä olin 10v. Oli koulun kesäloma ja koulu alkaisi miutaman viikon päästä kun eräänä päivänä äiti sanoi veljelle, että "Pian sinäkin olet jo koululainen". Siihen veli vastasi, että hän ei mene koskaan kouluun. Siihen äitk totesi, että kyllä veljestäni pian tulisi koululainen, koska koulu alkaisi pian ja kaikki sinä vuonna 7 vuotta täyttävät menevät kouluun. Muistan yhä selvästi 30 vuoden takaa, että kuinka veli sanoi surullisena näin: "En minä ehdi koskaan menemään kouluun koska minä kuolen" ja vanhemnat katsoivat järkyttyneinä toisiaan.

Muutaman päivän jälkeen veli juoksi yllättäen kotipihalta autotielle suoraa nopeasti ajavan auton alle ja kuoli melkein heti. Niin veljen ennustus kävi toteen. Hän ei mennyt koskaan kouluun.

Painus nyt jo helvettiin satuilemasta ja toivottavasti jäät itse sanonko minkä alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin perheeni kanssa omakotitaloon, jonka naapurissa asui pariskunta jonka yksi lapsi oli teini-ikäinen poika. Muut tuon perheen jäsenet ymmärsivät ja puhuivat suomea mutta tuo poika puhui vain englantia. En vuosien aikana saanut tietää, että miksi hän ei puhunut suomea. Hän puhui täydellistä englantia mutta ei koskaan suomea. Puhuin kerran hänen isänsä kanssa ja kerroin, että minulla on sulukaisia ulkomailla mihin hän totesi että että heidän sukunsa oli syntynyt ja elänyt sukupolvien ajan täällä suomessa. Siis tuo poikakin oli mitä ilmeisemmin syntynyt suomessa ja luulisi, että hänen täytyi osata suomea koska ainakin kaikki muut perheenjäsenet puhuivat suomea. Kun tuon pojan kanssa puhui, niin täytyi puhua englantia sillä jos hänelle puhui suomea niin hän suuttui ja alkoi haukkumaan puhujaa törkeillä englanninkielisillä haukkumanimillä. Koskaan en saanut tietää varmasti, että osasiko hän suomea ja miksi hän puhui aina englantia. Ainakin hän oli selvästi vanhempiensa biologinen lapsi eikä adoptiolapsi koska hän oli aivan isänsä näköinen. En sitten kehdannut kysyä hänen vanhemmiltaan asiasta.

Hohhoijaa! Miten sä jaksat keksiä näitä tylsiä mysteerejä?

Ei tätä tarvinnut keksiä koska tämä on todella tapahtunut.

Paskat ole. Olet kirjoittanut tänne jo kymmeniä samalla kaavalla eteneviä, itseään toistavia satuja, jotka surkea mielikuvituksesi on kehitellyt. Ketjun idea oli kertoa oikeasti tapahtuneita vaivaamaan jääneitä tapahtumia.

Mulla on samansuuntainen kokemus kuin AP:lla. Sain joskus 90-luvun puolivälin tienoilla käyttööni isäni vanhan kännykän ja samalla myös hänen vanhan liittymän ja numeron. Kun numero oli ollut mulla käytössä useamman vuoden, niin aloin samaan puheluita, jotka oli tarkoitettu johonkin rakennusliikkeeseen. Ensimmäisen kerran puhelu tuli eräänä lauantai aamuna, kun makoilin kotona krapulassa. Soittaja kyseli vihaisena, että miksi remontti ei ole edennyt sovitusti, eikä meinannut millään uskoa, että mulla ei ole mitään tekemistä ko. firman kanssa. Soittaja väitti myös kivenkovaan, että hän on soittanut tähän numeroon useasti ennenkin ja numero on varmasti oikein. Ensimmäinen ajatus oli, että kaverit ovat päättäneet tehdä pilapuhelun, kun olen krapulassa. Soittaja oli kuitenkin täysin tosissaan, eikä meinannut millään suostua lopettamaan puhelua. Vastaavia puheluita tuli tuon jälkeen muutaman vuoden ajan aina silloin tällöin ja taisi tuo samainen henkilökin soittaa joskus uudestaan. Kaikille puheluille oli yhteistä se, että he väittivät soittaneensa samaan numeroon kuin aina ennenkin ja numero on heillä tallennettuna puhelimessa. Sen verran aikanaan selvitin tuota, että sain selville firman jolle puhelut olivat tarkoitettu, mutta olin sen verran nuori, ettei kiinnostanut selvittää asiaa sen pidemmälle. Isäni oli tuon kyseisen numeron ensimmäinen omistaja, eli se ei ole ollut muilla kuin minulla ja isälläni käytössä. Isälläni ei myöskään ollut mitään yhteyksiä firmaan jota tavoiteltiin.

Parhaan ystävän itsemurha. Hirtti itsensä parvekkeelle.

Kännykän oli jättänyt parvekkeen pöydälle ja hajonnut sateessa. Ei sitä koskaan edes poliisi tainnut saada auki. Ei koskaan selvinnyt miksi teki niin ja oliko kenties soittanut tai viestitellyt jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D

Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.

Pesettekö pyykkiä taloyhtiön suuressa sivusta ladattavassa koneessa? Ovat voineet jäädä rumpuun kiinni, eikä joku toinen käyttäjä ole hoksannut pyöräyttää rumpua sitä tyhjentäessään. Itse opin tuon jo lapsena. Nyt omassa taloudessa on ollut vain päältä ladattavia pesukoneita, joista näkee kertavilkaisulla onko rumpu tyhjä.

Pyörittelen nykyään pesun jälkeen kädellä rumpua josko sinne olisi joku sukka jäänyt. Toinen paikka on taloyhtiön kuivausrumpu (tai kone) jonne jää myös helposti yhden pienen syvennyksen taa sukkia. Meillekin on kertynyt jotain outoja sukkia ja veikkaan, että ovat tulleet samalla tavalla asuntoon.

Tämän takia suosin samanlaisia sukkapaketteja joissa on mustia sukkia koossa 37-39. Voidaan miehen kanssa molemmat käyttää ja löytyy sukille vielä pari. Mikseivät alushousut tai muut, vaikka vauvanvaatteet voisi kadota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syödäänkö Intiassa näkkileipää?  Entä tuo maito, juodaanko siellä sitä ihan samalla tavalla kuin meillä?  Voisiko tuo päiväkotiin jäänyt kirjoittaja selventää nämä asiat ja vielä tuon katulamppujen loisteessä näkyneen lumisateen?

Miten niin vanhemmat eivät saaneet lastaan pois päiväkodista ennen kuin viikonlopun jälkeen?  Ymmärrän, että monissa asioissa Intia on ollut ja on vieläkin melkoinen takapajula, mutta että ei edes viranomaisten avulla olisi saatu lasta pois lukkojen takaa....? 

Kyllä Intiassa maitoa juodaan, mutta ei samalla tavalla kuin meillä täällä suomessa. Intiassa sitä juodaan toisella tapaa.

KIrjoittaja lienee tarkoittanut kysymyksellään, että juodaanko Intiassa maitoa ruuan kanssa, niin kuin meillä tehdään.  Ei ehkä enää niin usein, kuin joskus vaikkapa minun lapsuudessani, jolloin maito oli niin lasten kuin aikuistenkin ruokajuoma.

Mistä muuten Intiassa saadaan maitoa, kun lehmät on pyhiä, eikä niitä voi lypsää, vai lypsetäänkö?  Saako pyhään lehmään edes koskea saati sen tissejä lypsää?  Aika laihoilta kantturoilta ne siellä kaduilla kuljeskelevat lehmät näyttää, niin että tuleeko niiltä edes mitään?

Juoko Intialaiset vuohenmaitoa?  Se lienee riittävän "epäpyhää," niin että ihmisetkin saa sitä lypsää ja juoda.

Sinänsä nämä intiahöpinät täällä on pelkkää fuulaa.  Joku näistä ilmeisesti saa jotain tyydytystä elämäänsä, kun näitä tänne aika ajoin viljelee.  

Kyllä Intiassa lypsetään lehmiä, ne laihimmat on yleensä sonneja joista ei huolehdita yhtä hyvin kuin lypsylehmistä. En muista näinkö Intiassa ollessani kenenkään aikuisen juovan maitoa mutta chai teetä kyllä ryystettiin aamusta iltaan ja siihen laitetaan maitoa.

Vuohia jopa syötiin, varmaan lypsettiinkin.

En tiedä oliko seuraava sattumaa vai tarkoitus tapahtua. Tästä on jo muutamia vuosia aikaa. Olin tavannut eräällä clubilla Helsingissä miehen joka vaikutti mukavalta. Sovimme treffit seuraavalle viikolle mutta jostain syystä emme vaihtaneet puhelinnumeroita ja tiesimme toisistamme ainoastaan etunimet. Menin sitten sovittuun paikkaan sovittuna aikana ja pettymyksekseni mies ei tullut. Odottelin parikymmentä minuuttia ja lähdin sitten kiertelemään tavarataloihin kun nyt kerran olin tullut keskustaan. Parin tunnin kuluttua sain tarpeekseni ja lähdin kohti rautatieasemaa ja yllätys yllätys törmäsin kyseiseen mieheen aseman nurkilla. Hän oli myös käynyt treffipaikalla ja todennut pettyneenä että olin tehnyt oharin. Jostain syystä meillä oli vaan eri käsitys sopimastamme kellonajasta, hänellä tuntia myöhemmin kuin minulla. No lähdettiin siitä sitten treffeille ja tulihan meistä pari. Kai se sitten oli niin tarkoitettu. ♥️

Ja jatkan vielä että yleensä en törmää Helsingin keskustassa lähes ikinä keheenkään tuttuun, eli oli todella erittäin pieni mahdollisuus että olisimme törmänneet!

Minkähänlaisia juttuja arvoisa raati tänne odottaa ja hyväksyy, kun kovin moniin tulee alanuolia ja kielteistä palautetta? Toki minkäkin ymmärrän, että osa on ihan huuhaata, mutta kyllä monet ovat varmaan ihan todellisia asioita kertojalle. Silti lähes kaikki teilataan surutta viitaten Intiaan. Koettakaa nyt vähän hellittää tiaranne säätöä ja ilmoittakaa turhat viestit mieluummin asiattomiksi kuin turhaan jankutatte niiden oikeellisuudesta.

Virallinen Valvoja kirjoitti:

Minkähänlaisia juttuja arvoisa raati tänne odottaa ja hyväksyy, kun kovin moniin tulee alanuolia ja kielteistä palautetta? Toki minkäkin ymmärrän, että osa on ihan huuhaata, mutta kyllä monet ovat varmaan ihan todellisia asioita kertojalle. Silti lähes kaikki teilataan surutta viitaten Intiaan. Koettakaa nyt vähän hellittää tiaranne säätöä ja ilmoittakaa turhat viestit mieluummin asiattomiksi kuin turhaan jankutatte niiden oikeellisuudesta.

Sehän tässä just on, kun tuo yksi satuilee kokoajan ja ilmeisesti porukka ei enää erota, mitkä jutut on hänen satuja ja mitkä ei -> ketju pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 1990-luvun lopulla käydessäni lukiota. Kävelin muutaman kilometrin koulumatkan talvisin, ja olin taas eräänä pimeänä pakkasaamuna matkalla. Vastaan tuli koiranulkoiluttaja, joka seisoi kohdalle tullessani tien reunassa selkä minuun päin koiran haistellessa ojassa. Jostain mieleeni tuli, että entinen alakoukuaikainen luokkakaverini (sanotaan häntä vaikka Petriksi) siinä ulkoiluttaa koiraansa. En ollut koskaan nähnyt kyseistä poikaa koulumatkallani, enkä edes tiedä oliko hänellä koiraa, mutta siinä hetkessä olin varma asiasta. En itse asiassa ollut kuullut koko ihmisestä mitään yläkoulun jälkeen, oletin hänen jatkaneen johonkin ammattikouluun.

En siis sanonut mitään ohi mennessäni, enkä jäänyt tuijottamaan, kun toinen kerran seisoi selin. Myöhemmin saman päivän aikana koulussa tiedettiin kertoa, että samainen "Petri" oli edellisenä päivänä tehnyt itsemurhan. Olin ihan ällikällä lyöty siitä, miten olin luullut nähneeni hänet aamulla pimeällä tiellä.

Ties vaikka olisi jonkin lapsuuden edesmenneen koiransa kanssa tullut vielä katselemaan kotiseutuja. :)

Kun esikoiseni (tyttö) oli n. kaksivuotias alkoi kylpyläreissulla Aulangolla puhumaan vanhasta naisesta, joka kulkee vanhalla Putsiini merkkisellä autolla. Hän asuu yksin meren takana ja isoon taloon johtaa tie, jonka varrella kasvaa isoja puita. Ja kun kysyttiin, että onko se vanha nainen elossa - vastasi että on kuollut. Kauan sitten...

Täytyy sanoa, että kyllä änkyräateistiltakin meni kylmät väreet kuunnellessa. Kielsin kertomasta esim. taikauskoisemmalle äidilleni, ettei se se ihan sekoa. On kyllä jäänyt mieleen.