Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies1981 kirjoitti:
Minun lapsuudessani on joitakin mysteereitä. Esimerkiksi se, että äitini mukaan kävin useana vuonna noidaksi naamioituneena virpomassa erään naapurissani asuneen tytön ja tämän pikkuveljen kanssa naapurustossa. Minä kyllä muistan, että leikin heidän kanssaan, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa, että minut olisi puettu johonkin noita-asuun, kasvoni olisi maalattu näyttämään noidan kasvoilta, että olisin askarrellut virpomisoksia tai että olisin käynyt virpomassa. Luulisi, että siitä olisi edes jotain mieleen jäänyt, mutta ei ole. Sitä paitsi epäilen, että en olisi suostunut pukeutumaan noidan vaatteisiin tai antanut maalata kasvojani. En myöskään ole koskaan oikein pitänyt askartelusta enkä juuri koskaan askarrellut muuta kuin päiväkodissa tai koulussa kun oli pakko ja olin lapsena erittäin ujo, niin olen melko varma, että en olisi uskaltanut mennä tuntemattomien ihmisten pihaan saati soittamaan heidän ovikellojaan vaikka mukana olisi ollut muitakin lapsia. Kuitenkin asuin omakotitalolla ja päästäkseen toisten ulko-ovelle olisi pitänyt mennä heidän pihaansa.
Muitakin tällaisia kummallisuuksia on, joita äitini on sanonut todeksi, mutta joista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Esimerkiksi, että me olisimme hänen kanssaan leikkineet tuntikausia duploilla eli niillä isokokoisilla legoilla, että minulla oli iso, keltainen teddykarhu ja iso nukke. Tuo nukke esimerkiksi ihmetyttää minua siksi, että minä en muista minulla olleen lapsena mitään nukkeja, koska ainakaan minun lapsuudessani 1980-luvuilla ei saanut nukeilla leikkiä,
päinvastoin niitä pidettiin vain tyttöjen leluina ja minua kiellettiin koskemasta niihin, kun yritin niillä vaikka päiväkodissa leikkiä.Käyvätkö lapset Intiassakin virpomassa samalla tapaa kuin täällä Suomessa?
Intia-tyyppi on siis mies, tätä en ollut aiemmin ymmärtänyt. Ei suuresti yllätä.
Taisipa yllättääkin, kun et sitä aiemmin ymmärtänyt. Tosin vieläkään et sitä varmaksi voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yläasteella kotitaloustunnilla minusta kuulosti ihan siltä, että eräs luokkakaverini olisi pieraissut, ja se yllätti minut, koska luokkakaverini eivät koskaan piereskelleet ainakaan tuntien aikana ja muiden kuullen. Se ei koskaan varmasti selvinnyt, oliko se oikea pieru, mutta kuulosti ainakin melko aidolta. Tämä kaveri siis ei koskaan ottanut siihen kantaa.
Tämä on kertakaikkiaan hyvä!
Tutkikaamme huolella pieruja sekä pierunkaltaisia äännähdyksiä!
Makaan tässä sohvalla ja päästin pitkän pierun ja mitä luinkaan sen aikana? Ni tuon yllä olevan viestin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yksi mahdollinen selitys olisi, että "Reetan" poika oli kutsunut äitiään etunimellä kaupassa, myyjä oli kuullut sen ja ajatteli sitten olevansa hyvä asiakaspalvelija puhutellessaan asiakasta tämän etunimellä? Tai sitten "Reetan" lompakossa oli jokin kortti, josta hänen nimensä näkyi, kun Reetta otti poikansa rahat lompakostaan, ja edelleen tässä tapauksessa myyjä halusi osoittaa asiakasystävällisyyttä.
Taidat olla jonkin sortin avaruusolio? Lapset eivät puhuttele vanhempiaan etunimillä.
Niinhän sitä luulisi. Muistan kuitenkin lapsuudestani kaksikin lasta, joista toinen puhutteli äitiään ja toinen isäänsä etunimeltä. Olivat siis eri perheistä. En nyt muista, että käyttivätkö myös toisesta vanhemmastaan etunimeä.
Minä puhuttelin vanhempiani aina etunimeltä, lapsesta asti. Vaikka ihmettelivät miksen puhu isästä ja äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies1981 kirjoitti:
Minun lapsuudessani on joitakin mysteereitä. Esimerkiksi se, että äitini mukaan kävin useana vuonna noidaksi naamioituneena virpomassa erään naapurissani asuneen tytön ja tämän pikkuveljen kanssa naapurustossa. Minä kyllä muistan, että leikin heidän kanssaan, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa, että minut olisi puettu johonkin noita-asuun, kasvoni olisi maalattu näyttämään noidan kasvoilta, että olisin askarrellut virpomisoksia tai että olisin käynyt virpomassa. Luulisi, että siitä olisi edes jotain mieleen jäänyt, mutta ei ole. Sitä paitsi epäilen, että en olisi suostunut pukeutumaan noidan vaatteisiin tai antanut maalata kasvojani. En myöskään ole koskaan oikein pitänyt askartelusta enkä juuri koskaan askarrellut muuta kuin päiväkodissa tai koulussa kun oli pakko ja olin lapsena erittäin ujo, niin olen melko varma, että en olisi uskaltanut mennä tuntemattomien ihmisten pihaan saati soittamaan heidän ovikellojaan vaikka mukana olisi ollut muitakin lapsia. Kuitenkin asuin omakotitalolla ja päästäkseen toisten ulko-ovelle olisi pitänyt mennä heidän pihaansa.
Muitakin tällaisia kummallisuuksia on, joita äitini on sanonut todeksi, mutta joista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Esimerkiksi, että me olisimme hänen kanssaan leikkineet tuntikausia duploilla eli niillä isokokoisilla legoilla, että minulla oli iso, keltainen teddykarhu ja iso nukke. Tuo nukke esimerkiksi ihmetyttää minua siksi, että minä en muista minulla olleen lapsena mitään nukkeja, koska ainakaan minun lapsuudessani 1980-luvuilla ei saanut nukeilla leikkiä,
päinvastoin niitä pidettiin vain tyttöjen leluina ja minua kiellettiin koskemasta niihin, kun yritin niillä vaikka päiväkodissa leikkiä.Käyvätkö lapset Intiassakin virpomassa samalla tapaa kuin täällä Suomessa?
Intia-tyyppi on siis mies, tätä en ollut aiemmin ymmärtänyt. Ei suuresti yllätä.
Miten on mahdollista ettet tiennyt:D Mikä muu se voisi edes olla. Miten jollakin naisella olis niin tylsä elämä että viettäisi aikansa satuillen scheissea jossain palstalla:D
Eikös tämä palsta ole nimestään huolimatta suunnattu lähinnä äideille, siis naisille? Tuskin tänne vauvat kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on muutama vuosi aikaa. Asuimme silloin vanhassa pienessä hirsitalossa. Oli joulunalusaika ja meillä oli olohuoneen lipaston päällä jouluseimiasetelma, jossa paloi led-tuikkukynttilä. Oli myöhäinen ilta, lapset olivat pieniä ja olleet nukkumassa jo useamman tunnin. Olin itse lähdössä myös nukkumaan ja sammutin olohuoneesta yöksi kaikki jouluvalot ja -kynttilät. Käännyin vielä ovella katsomaan taakseni ja varmistin ettei mikään jäänyt palamaan, ja huone oli pimeä. Kävin vielä nopeasti vessassa ja sieltä palatessani ihmettelin, miksi olohuoneesta näkyy valon kajastus. Menin ovelle katsomaan, niin seimiasetelman tuikussa paloi valo :) Lapset olivat umpiunessa omissa sängyissään, eikä talossa ollut muita. Mysteeriksi jäi, kuka tai mikä valon sytytti.
Nykyajan tuikuissa ja muissa paristoilla toimivissa valoissa on usein kolmiasentoinen kytkin. On - Off - Timer. Tuossa ajastinasennossa lamppu syttyy, palaa tietyn ajan, esim 6 tuntia ja syttyy samaan aikaan seuraavana päivänä.
On siis mahdollista, että olit kääntänyt sen yhden tuikun edellisenä iltana epähuomiossa sammuttamisen sijaan ajastinasentoon ja seuraavana päivänä se sitten kun sammutit valot taas samoihin aikoihin, tuikku syttyi ajastimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain soiton naiselta joka tavoitteli miehensä entistä avovaimoa liittyen johonkin mummon astioihin, mikä piti saada takaisin. Vakuutin olevani väärä henkilö, saman miehen kanssa jo kymmenettä vuotta
" Sähän olet Häkkisen Tuija?" (nimi muutettu)
"Joo mutta meitä on aika pa"..
" Asut kirkon luona niissä pienissä kerrostaloissa? Sulla on kilpikonna?"
"Joo, mutta.."
" Miksi sä valehtelet?"
Asuin tuon puhelun aikana todellakin kirkon lähellä ja minulla on kilpikonna. Ainoa looginen selitys olisi pila mutta miksi kukaan kolme, neljäkymppinen tekisi ystävälleen tuollaisen pilan? Emme olleet enää teinejä. Selvitin soittajan tiedot myöhemmin ja oli joku uppo-outo nainen.
Vierailija kirjoitti:
Esimies googletti sairaslomatodistuksen diagnoosin ja soitti esiintyen tutkijana.
Eihän se diagnoosi kuulu millään tavalla esimiehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että sain joululahjaksi laminoidun BMI-taulukon ja diettikirjan! Paketissa ei ollut antajan nimeä, ja kukaan ei myöntänyt! Lisäksi sen taulukon mukaan BMI on 21, joten ei ole hirveästi tarvettakaan...
Dieetillä voidaan myös nostaa painoa. Ehkä olit lahjan antajan mielestä liian laiha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kadonnut sukka tulee takaisin pakastusrasian kantena, joka ei käy mihinkään rasiaan.
Tämä on totta. Vaikka minkälaisen inventaarion teen ja heitän pois jokaisen pakasterasian, mihin ei ole kantta, ja jokaisen kannen, mihin ei ole sopivaa rasiaa, silti jonkun ajan kuluttua kaapissa on toisiinsa tykkänään sopimattomia kansia ja rasioita.
Sama ilmiö toistuu joka vuosi säilöntäaikaan lasipurkkien ja kansien kanssa. Aina on jossain ylimääräinen kansi, joka ei käy mihinkään, ja purkki, johon mikään kansi ei sovi.
Samoin käy tietysti sukkien kanssa. Jostain syystä sukkalaatikkoni pursuaa sukkia, joille ei ole paria. Olen kerran tehnyt niin, että heitin kaikki sukkani pois, kun kyllästyin setvimään niihin pareja. Ostin uusia sukkia, ja päätin olla näiden kanssa nyt tarkkana. Ei onnistunut. Taas sukkalaatikko pursuaa käyttökelvottomia parittomia sukkia.
Mä ratkaisin tuon ongelman niin, että aloin sukkaparien sijaan käyttää pelkästään sukkia. Esim kahta mustaa sukkaa voi käyttää aivan hyvin, vaikka eivät olisi pari keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpa oman kokemukseni, jolle en tiedä selitystä:
Kymmenisen vuotta sitten olin paikallisessa ravintolassa juopottelemassa ja menin siellä alakertaan pieneen vessaan, jossa oli kusiaarin lisäksi kaksi koppia ja koska hätä oli isompi, niin menin istunnolle koppiin ja pian kuulin, kun joku tuli vessaan ja meni sitten toiseen koppiin. Yhtäkkiä kuului kova lasin räsähdys, ihmettelin siinä, että mikä meni rikkki ja kun pian tulin kopista, niin itseltäni pääsi ääneen huudahdus, että mitä v.ttua, vaikka en yleensä kiroile. Molemmat peilit lavuaarien päältä olivat maassa peilipuoli maata kohden ja kummassakin oli reunoissa pienet säröt niissä kohdin, missä kiinnikkeet olivat olleet, mutta muuten näyttivät ainakin takaosasataan ehjiltä. En jäänyt pesemään käsiä, enkä selvittämään tapahtunutta, koska en keksinyt, miten tuon voisi selittää henkilökunnalle, vaikka tiesin, että se toinen kopissa istuja tiesi minut syyttömäksi aivan kuten minä tiesin hänet. En siis tuossa vaiheessa kuullut, että vessan ovi olisi käynyt tai että siellä olisi ollut joku muu kuin me kaksi. Katsoin sitten yläkerrassa kuinka tuo toinen tyyppi myös aivan pokkana tuli vessasta ja käveli omaan pöytäänsä ilman, että tunsi tarvetta ilmoittaa tapahtuneesta henkilökunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies googletti sairaslomatodistuksen diagnoosin ja soitti esiintyen tutkijana.
Eihän se diagnoosi kuulu millään tavalla esimiehelle?
No sillälailla kuuluu, että esim silikonitissileikkauksen jälkeinen sairasloma ei kuulu työnantajan maksettavaksi. Eikä esim käsittääkseni abortti?
Tarttuvat taudit, tuki ja liikuntaelimistön sairaudet ja vaikkapa syöpä kuuluvat.
Eli tästä syystä diagnoosi on esimiehen nähtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kaunokirjoitusharjoituksesta sain kerran kirahvimerkin kun kaikki muut saivat seepramerkin. Asia on jäänyt vaivaamaan.
Me saatiin ala-asteen ekalla tai tokalla luokalla kirjoituksista leimoja vihkoon. Yksi luokan pojista esitteli vihkonsa aukeamaa, jossa oli varmaan liki kymmenen leimaa. Ei siksi, että yksittäinen kirjoitus olisi ollut niin monen leiman arvoinen, vaan siksi, että aukeama oli täynnä 1-2 rivin mittaisia kirjoituksia, joista oli jokaisesta tullut yksi leima.
Hommassa askarruttaa lähinnä se, että miksi olin niistä leimoista hänelle niin kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies googletti sairaslomatodistuksen diagnoosin ja soitti esiintyen tutkijana.
Eihän se diagnoosi kuulu millään tavalla esimiehelle?
No sillälailla kuuluu, että esim silikonitissileikkauksen jälkeinen sairasloma ei kuulu työnantajan maksettavaksi. Eikä esim käsittääkseni abortti?
Tarttuvat taudit, tuki ja liikuntaelimistön sairaudet ja vaikkapa syöpä kuuluvat.
Eli tästä syystä diagnoosi on esimiehen nähtävä.
Kyllä se on lääkärin tehtävä määrittää se diagnoosi ja päättää oikeuttaako se palkalliseen lomaan vai ei. Miksei esimiehellä ei olisi muuten lupaa tutkia työntekijän oma-kanta saman tien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikallani minulle tarjoutui mahdollisuus parempaan tehtävään. Asia oli jo selvä, kunnes esimiehen asemassa oleva tuli järkyttyneenä kertomaan saaneensa soiton ja sen perusteella homma meni jäihin. Olenkin miettinyt kuka vainoojani oli.
Vierailija kirjoitti:
Teimme mieheni kanssa isohkon palapelin, 1500 palaa. Tietenkin se yksi viimeinen pala sitten puuttui/hukkui. Kävimme suurennuslasin kanssa läpi koko sen huoneen, jossa palapeli koottiin - puisteltiin matot, katsottiin huonekalujen alle jne. Ei löytynyt.
Noh, kuukausi episodin jälkeen tämä puuttuva palanen lepäsi keskellä mattoa, täysin näkyvillä, kuin se olisi siihen aseteltu. En tajua, missä se on piileskellyt ja miten se yhtäkkiä päätyi sillä lailla esille. Noh, nyt on palapeli koossa.
Käsittämättöminhän tässä oli tosiaan se, että se oli VIIMEINEN pala, joka puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Sain soiton naiselta joka tavoitteli miehensä entistä avovaimoa liittyen johonkin mummon astioihin, mikä piti saada takaisin. Vakuutin olevani väärä henkilö, saman miehen kanssa jo kymmenettä vuotta
" Sähän olet Häkkisen Tuija?" (nimi muutettu)
"Joo mutta meitä on aika pa"..
" Asut kirkon luona niissä pienissä kerrostaloissa? Sulla on kilpikonna?"
"Joo, mutta.."
" Miksi sä valehtelet?"
Asuin tuon puhelun aikana todellakin kirkon lähellä ja minulla on kilpikonna. Ainoa looginen selitys olisi pila mutta miksi kukaan kolme, neljäkymppinen tekisi ystävälleen tuollaisen pilan? Emme olleet enää teinejä. Selvitin soittajan tiedot myöhemmin ja oli joku uppo-outo nainen.
Se vaan jostakin syystä oli saanut väärän käsityksen, että olisit sen exän kanssa. Ehkä faktat oli muuntuneet juoruketjussa ennen kuin tavoittivat hänet tjtn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, on se jännä että täällä Perämerellä on nyt parin vuoden sisään ollut yhtäkkiä useita maanjäristyksiä. Mutta eihän niistä kannata puhua, kun täytyy pitää yllä mielikuvaa, ettei meillä sellaisia ole ja on niiiin vakaa tää maaperä.
Maanjäristys kuulostaa vähän kuin voimakkaalta ukkosen jyrinältä tai siltä niin kuin viereisellä tiellä menisi jokin armottoman suuri ja äänekäs, maata tärisyttävä ajoneuvo. Se ääni ja järinä tavallaan liikkuu samalla lailla.
Maanjäristys ei kuulosta yhtään miltään. Elokuvissa vain niihin laitetaan äänitehosteet. Olen itse asunut maassa, jossa on maanjäristyksiä ja kokemuksesta tiedän, että ei niihin liity ääntä.
Kyllä niihin nyt vaan liittyy - ainakin noihin, jotka täällä Perämerellä on ollut. Minäkin olen niitä kokenut ja tuo yllä oleva kuvaus äänistä osui nappiin.
Riita poikki ja voita väliin! Valistunut arvaukseni geologina (asia on enemmän seismologien alaa) on tämä: järistys aiheuttanee ääniä vain lähellä järistyksen keskusta.
Perämeren maanjäristykset johtunevat erittäin todennäköisesti kallioperän hitaasta palautumisesta/noususta viime jääkauden jään painon aiheuttaman painuman jälkeen (glasiaali-isostasia). Nämä järistykset ovat pieniä, joten jos ne huomaa, täytyy olla hyvin lähellä maanjäristyksen keskusta – ja kuulohavainto lienee silloin myös uskottava. Nämä järistykset tapahtuvat yleensä myös lähellä pintaa, joten ääniaallon synty vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta.
Toinen kirjoittaja puolestaan asuu todennäköisesti laattarajalla, joissa järistykset ovat isoja ja aallot kulkevat pitkiä matkoja. Tällöin havaitaan vaan maan liike, eikä itse järistyksestä mahdollisesti syntynyttä ääntä. (Syvät järistykset ja merenpinnan alla tapahtuvat järistykset tuskin aiheuttavat ääntä).
Minä kuulin Oulussa myös tämän järistyksen. En tietenkään tiennyt heti kyseessä olleen järistyksen. Kuvittelin että joku ajoi jollain koneelle liian läheltä kotini seinää. Mahdollisesti ääni siis lähti tässä tapauksessa rakenteiden paukkeesta?
Minä kuulin myös Oulun keskustassa tämän. Kuulosti samalta kuin lumiaura ajaisi ohi, mutta ääni ei noussut ja vaiennut samalla tavalla kuin ohiajavassa autossa, vaan jatkui vain. Moni ystävänikin kuvasi ääntä samalla tavalla.
Voisitko vielä tarkentaa, miten ääntä kuvataan?
Vai tarkoititko, että he kuvailevat sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille Ilmestyi joskus yhtäkkiä miesten XL kokoiset collegehousut. Mieheni on koko L ja ihmetteli kenen housut olivat. Kysyttiin niiltä muutamalta meillä käyneeltä sukulaismieheltä housuista, mutta heistä kukaan ei tunnustanut niitä omakseen. Ja en ollut pettänyt miestäni eikä kukaan ulkopuolinen mies meillä ollut koskaan käynyt edes. Myöskään pyykkihuonetta ei ollut. Housut vaan heitettiin sitten pois jossain vaiheessa kun niille ei käyttöä ollut.
Mies oli ollut kaveriporukan illanvietossa, mökkireissulla tms ja siellä oli lähteneet vahingossa mukaan?
Tai sitten ne olivat sen miehen salaisen homoilukaverin housut jotka olivat jääneet sinne asuntoon kun se kaveri oli käynyt nus si mas sa sitä miestä.
Teininä olin palailamassa kotiin yöllä ja oikaisin tien kautta missä oli metsää ympärillä eikä mitään valaistusta. Yhtäkkiä näin valokiilan joka pyyhki tien reunassa olevaa metsää. Oli ihan hiljaista eikä ollut siis helikopteri tai muu normaali lentävä esine. Juoksin loppumatkan kotiin niin nopeasti kuin vain jaloistani pääsin.
Työkaveri jätti autonsa parkkiin ja kun oli lähdössä kotiin, niin ikkuna(t) oli auenn(u/ee)t sillä aikaa. Vika auton ohjelmistossa.
Sama voinee käydä myös vanhalla autolla, jos rispaantuneet johdot tms aiheuttavat oikosulun.