Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

OhiOn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.

Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.

Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.

Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.

Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?

Edellinen viestini oli tarkoitettu vastaukseksi tähän. Sorry jos hämmensi.

Eli ei ole luottamista näihin huumetesteihin!  Ja luokitellaan potilas huumeidenkäyttäjäksi virheellisen testituloksen takia. Kai ne poliisilla on edes luotettavat ?  Veljelläni oli kyllä käytössä ADHD-lääkkeitä, jotka sisältävät pieniä määriä amfetamiinia. Voisiko tälläisestä olla kysymys..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.

Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.

En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.

Vähän vastaava mutta täysin erilainen tapaus Tukholmasta. Oltiin risteilyllä ja pyöritty pitkin keskustaa ja päätettiin lähteä metrolla takaisin laivalle. Ehdin sanoa lipunmyyjälle ”två biljetter”, kun tämä jo vastasi ”till Gärdet?”, joka siis oli Silja-linen terminaalia lähinnä oleva metroasema.

Suomalaiset turistit varmaan laivan lähtöaikaan ostavat tyypillisesti lipun juuri Gärdetiin.

Siskoni oli menossa joskus työhaastatteluun ja kysyi bussikuskilta, että meneehän tämä Hakkilaan. Kuski oli vastannut, että joo pääsee Keskolle. Sisko ihmetteli, että mistä tuo näki hänen määränpäänsä ja arvelin, että kaikki ulkopaikkakuntalaiset Hakkilaa kyselevät olivat luultavasti aina juuri Keskoon suuntaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta peuran kokoisesta rusakosta tulee mieleen kun itse näin kultaisennoutajan kokoluokkaa olevan mustan kissan. Ei ole mahdlolista, että suomessa eläisi noin isoja kissaeläimiä mutta siinä se vaan meni, aamuauringon loisteessa keittiön ikkunan ohi noin kahden metrin päästä. Olin 15, enkä ole otusta unohtanut vaikka aikaa on kulunut jo 25 vuotta. Mikä ihme se oli?!

Ahma? Ilves?

Onpas palstalla paljon sekopäitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.

Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.

En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.

Vähän vastaava mutta täysin erilainen tapaus Tukholmasta. Oltiin risteilyllä ja pyöritty pitkin keskustaa ja päätettiin lähteä metrolla takaisin laivalle. Ehdin sanoa lipunmyyjälle ”två biljetter”, kun tämä jo vastasi ”till Gärdet?”, joka siis oli Silja-linen terminaalia lähinnä oleva metroasema.

Suomalaiset turistit varmaan laivan lähtöaikaan ostavat tyypillisesti lipun juuri Gärdetiin.

Siskoni oli menossa joskus työhaastatteluun ja kysyi bussikuskilta, että meneehän tämä Hakkilaan. Kuski oli vastannut, että joo pääsee Keskolle. Sisko ihmetteli, että mistä tuo näki hänen määränpäänsä ja arvelin, että kaikki ulkopaikkakuntalaiset Hakkilaa kyselevät olivat luultavasti aina juuri Keskoon suuntaamassa.

Ei ollut läheskään laivan lähtöaika. Jos olis ollut, niin mehän olis myöhästytty laivasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa kokenut näköhäiriön, jossa koko maailma heilahtaa silmieni edessä. Siis näkökenttäni jotenkin keinahtaa kauttaaltaan. Toinen kerta vieläpä tapahtui sairaalassa. Tämä kestää vain ihan sekunnin, mutta tosiaan koko näkökenttä heilahtaa ja palaa sitten suoraan.

Olen nuorempana myös kokenut joitakin kertoja migreeniauroja ilman varsinaista migreenipäänsärkyä. Ne loppuivat lasten syntymän jälkeen. Veikkaan tässä olevan kyseessä joku samantyyppinen ilmiö.

Samoja oireita ja lisäksi visual snow.

Jos lapsen saaminen auttaa, niin huonompi tuuri näin miehenä.

Makkara ov. kirjoitti:

Minulle on aina ollut mysteeri, että miksi uskovaisia ei suljeta mielisairaaloihin. Oikeasti jos joku on niin vaikeasti psykoottinen, että uskoo johonkin yli 2000 vuotta sitten kirjoitetun satukirjojen satuhahmoihin, niin hänen paikkansa on hullujenhuoneella.

Lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muutaman kerran lopettanut yhteydenpidon ihan täysin joihinkin ihmisiin ja se on voinut vaikuttaa siltä, että se tapahtuu lennosta. Mutta olen mäkin kokenut tuon äkkifeidaamisen, ja se tuntuu todella pahalta varsinkaan jollei mitään merkkejä ole ilmassa etukäteen ja se tapahtuu yhtäkkiä. Omalla kohdallani se on johtunut siitä, että kaveri on soittanut väärässä paikassa suutaan ja ollaan muutenkin oltu aivan eri aaltopituuksilla valmiiksi, niin se ei ole ollut kauhean ihmeellistä laittaa välejä poikki lopettamalla yksinkertaisesti yhteydenpito. Olin itse vielä lapseton sinkku, tein tutkintoa ja kävin töissä, niin koin aika pitkästyttävänä ja turhana ne monet soitot kaverilta, joka elämäntapaloisi ja siihen jatkoksi teki vielä muksun perään ja harmitteli kun on pakko palata kouluun. Sitten hän itki mulle usein, miten ei saa kelasta ja sossusta kuin 1800 euroa kuussa (ja itse en opiskelijana saanut kuin ehkä puolet tuosta summasta tekemällä niska limassa töitä). Siinä kohtaa kun hän räjähti mulle puhelimessa miksi en käy ikinä katsomassa häntä (siis viikottain hänen luonaan tiskaamassa, mutta tekosyynä oli se, ettei lapsi unohda minua wtf) ja menen aina joka viikonloppu vain "ryyppäämään", niin minulle riitti.  Ryyppäämsieni oli sitä, että tapailin tuohon aikaan erästä miestä jonka kanssa vietin mielummin aikaani viikonloppuisin raskaan työviikon ja opintojen ohella kuin vahtimalla vajaa vuodenikäistä lasta perjantai-iltana, johon ei oikeastaan ollut mitään siteitä. Mitään omaa elämää ei siis olisi saanut olla ja tuollaista vääristelyä soopaa elämäntilanteestani en kuuntele, varsinkaan jollei kaveri pyydä edes anteeksi.  

Minäkin olen yksi mysteerikadonnut kaveri. Tarpeeksi pitkään kuuntelin ”kaverilta”, joka oli minua pulleampi, mm. piikittelyä ulkonäöstäni ja suunnilleen kaikesta mitä tein (opiskelin väärää alaa, käytin vääränlaisia vaatteita, tykkäsin vääränlaisista miehistä...). Haukkui mm yhden tapailemani miehen. Sitten kuulin, että kun en ollut ollut paikalla, tämä kaveri oli yrittänyt iskeä tätä haukkumaansa miestä. Napsahti viimeinen tikki ja mitään sanomatta estin ja poistin kaverin kaikkialta. Ei oo ollut ikävä. Yritti tavoitella kerran, mut vissiin tajusi oman idioottimaisuutensa ja lopetti. Olen muuten tuon saman miehen kanssa nyt :-)

Taisit halveksia kaveriasi valmiiksi sen takia, että hän oli sinua lihavampi?

Ollessani nuorena aikuisena erään tapaturmaisesti kuolleen sukulaiseni (ei läheinen) hautajaisissa aistin hyvin selkeästi hänen läsnäolonsa ja mielenmaisemansa siellä. Hän oli oikein hyväntuulinen, rauhallinen ja hyvinvoiva. En nähnyt, kuullut, tuntenut tai haistanut, mutta silti vahvasti aistin hänet - eri tavalla kuin koskaan ennen tai sen jälkeenkään. En ole pystynyt selvittämään koskaan, mistä tuossa oli kyse.

Nyt vanhempana olen kokemaani pohtinut ja taidan uskoa siihen, että todella aidosti hän oli siellä ja aistin hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin saanut ajokortin pari kuukautta aiemmin ja ajoimme pikkusiskoni kanssa pimeällä tiellä. Olimme autossa kahdestaan, mutta yhtäkkiä joku sanoi takapenkiltä: Laita pitkät päälle. Laitoin pitkätvalot päälle ja näimme tiellä suoraan edessämme hirven. Kolari oli kiinni sekunneista. Takapenkillä ei ollut ketään. 

Oli kai vuosi -97 ja olimme iloisena nuorisoporukkana ajamassa autollamme Ruisrockista kotiin. Musa pauhasi ja autossa oli riehakas tunnelma. Poikkis ajoi aika reipasta vauhtia.

Mulla tuli yhtäkkiä mieleeni sellainen ajatus, että:”Varokaa, tiellä on hirviä!” Sanoinkin heti, että hiljennä, täällä voi olla hirviä. Poikakaveri hiljensikin ja HETI pienen kumpareen takana oli tielle tulossa pari hirveä ja kuski ehti väistää. Ilman tuota hiljennystä ja valpastumista olisimme ajaneet suoraan kolarin.

Koko auton väki hiljentyi ja ihmeteltiin, että mistä mä tiesin... Jaa-a? Suojelusenkeli? Intuitio?

Meille sattui tällainen tapahtuma hirvien kanssa: joskus 15 vuotta sitten ajeltiin mieheni kanssa kotiin iltahämärissä. Yhtäkkiä näin kun tielle hyppäsi rusakko ja jäi istumaan ajoradallemme. Hiljensin kovasti vauhtia, jotta en olisi ajanut päälle. Tullessani lähelle, rusakko hyppi tieltä pois. Ajoin muutamia metrejä eteenpäin ja metsästä paukkasi eteen hirvi vähän matkan päässä. Ehdin hyvin jarruttaa, koska rusakon vuoksi ajonopeus oli paljon hitaampi kuin aiemmin. Hirvikolari olisi ollut todennäköinen ilman rusakkoa. Mietittiin siinä sitten mieheni kanssa, että suojelusenkeli esti hirvikolarin rusakon muodossa.

Tai sitten rusakko yritti saada teidät törmäämään hirveen, koska ilman hidastamista olisitte ehtineet ajaa ohi ennen kuin hirvi tuli tielle?

Vierailija kirjoitti:

Asuin nuorena pienellä kylällä josta niihin aikoihin katosi eräs mies. Hän oli kadonnut talvella, ilmeisesti ilman minkäännäköisiä jalkineita kylpytakki päällä. Oli yksin kotosalla ja ulko-ovikin oli jäänyt auki. Joitakin vuosia myöhemmin lapset olivat leikkineet metsässä ja löysivät sen miehen ruumiin 15 metrin korkeudesta puusta. Mitenhän se mies oli sinne päässyt ja miksi..

Predator

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan vuokrayksiöön ja kaikki naapurit oli selvästi keskimäärin iäkkäämpää porukkaa. Olisiko mennyt joku kuukauden päivät, kun ovikelloani soitettiin. Ovisilmästä katsoin, että joku keski-ikäinen mies. Ovea en koskaan tuntemattomille avannut joten näin vaan, kun mies lähti hissiin ja poistui talosta. Sama alkoi toistumaan viikottain, oven takana oli miehiä ja naisia. Täysin eri ikäistä porukkaa, joka oli mielestäni hämmentävää. Naapurini jo eläkkeellä ollut rouva kävi päivittäin koiransa kanssa ulkona, mutta ei ollut koskaan nähnyt ketään. Eikä hänen ovikelloansa oltu soiteltu. Kukaan tutuista, ystävistä tai perheestä ei ollut käynyt vierailulla. En muista kuinka kauan tätä kesti, mutta heitän arviota 1-2kk kunnes ovikellon soittelu loppui kuin seinään. En tiedä keitä he olivat ja mitä asiaa heillä olisi minulle ollut. Hyvin mahdollista, että osa on ollut jotain kaupustelijoita tai uskonnon edustajia. En silti usko että hekään kymmeniä ellei satoja kertoja tulisi uudelleen ja uudelleen vierailulle. Isännöitsijältä kuulin, että kämppä oli ollut pitkään tyhjänä ennen mua. Sukunimenikin oli sen verran harvinainen, että tuskin kukaan sekoitti sitä keskenään.

Ennen vanhaan ainoa keino saada tietää, kuka soittaa ja millä asialla oli vastata puhelimeen. Ja siihen vastattiin aina.

Nykyään ei vastata, jos ei tunnisteta numeroa. Eikä avata ovikelloa soittaville ovea.

Sitten ihmetellään, että millähän asialla ne mahtoi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa. 

Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua. 

Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois. 

Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme. 

Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä. 

EXällä ei ollut kavereita, mutta kuitenkin hänen kaverinsa päivysti naapuritalon pihassa?

Näemmä yksi ja sama ihminen käy joka ikiseen juttuun heittämässä tällaisen täysin turhan yksilauseisen kommentin. Tämä oli vielä kerännyt peukkuja, ei luoja. Tässä joku kertoo, miten sen ex on notkunut kotinurkilla ja sinun mielestäsi oleellisin asia on juuri tuo? Kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku on mopoineen tuntikausia vahtaamassa, tuohan on vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävää kyttäämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa. 

Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua. 

Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois. 

Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme. 

Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä. 

EXällä ei ollut kavereita, mutta kuitenkin hänen kaverinsa päivysti naapuritalon pihassa?

Näemmä yksi ja sama ihminen käy joka ikiseen juttuun heittämässä tällaisen täysin turhan yksilauseisen kommentin. Tämä oli vielä kerännyt peukkuja, ei luoja. Tässä joku kertoo, miten sen ex on notkunut kotinurkilla ja sinun mielestäsi oleellisin asia on juuri tuo? Kyllä minäkin ihmettelisin, jos joku on mopoineen tuntikausia vahtaamassa, tuohan on vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävää kyttäämistä. 

Sisälukutaito on myös todella hyvä. Voihan exällä ollut olla joku yksi tai kaksi kaveria, vaikka oli muuten koulussa suht epäsuosittu. Siinä sulle pohtimista. - ap kirjoittaja 

Niiskuneiti kysyi Nipsulta, mikä on keltainen, nelijalkainen ja laulaa, mutta oikeaa vastausta ei kerrottu. Mikähän se mahtaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin yläasteella, meillä kotona kävi pari sosiaalityöntekijää juttelemassa. Jäimme ihmettelemään, miksi he kävivät. Mitään epätavallista ei ollut niihin aikoihin tapahtunut enkä ollut mikään ongelmanuori. Koulussakin meni ihan hyvin.

Meillä kävi kaksi poliisia. Soittivat ovikelloa ja kun avasin oven, niin hieman hätkähdin. Kysyivät veljeäni nimeltä. Pyysin veljeni ovelle. Poliisit kysyivät, onko hänellä tietynmerkkinen auto. No ei ollut.

Veli yritti kysyä, mitä asia koskee, mutta poliisit vain juttelivat keskenään ja osoittelivat muistiinpanojaan ja poistuivat sitten.

Päättelimme, että joku autolla törttöillyt tai hänen kaverinsa oli antanut poliisille väärää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ppp988 kirjoitti:

Tulin LauantainaHelsingistä lentokoneella Ouluun.

Viimeisten 3v aikana olen jokaisella lentokerralla joutunut "satunnaiseen huumetestiin", 8-lentoa ja joka kerta.!!

Eli ei kuulosta kovin satunnaiselta, puhtaasti matemaattisestikin ei voi enää olla satunnainen sattuma. 

En ole koskaan mitään huumeta käyttänyt enkä poliisin kanssa ole ollut tekemisissä elämäni aikana kuin pari kertaa lievästtä ylinopeudesta.

Ilmeisesti minut on syystä taikka toisesta tullin/poliisin tietokonesofta profiloinut huumeiden käyttäjäksi, ilman pienintäkään todellisuus pohjaa?

Onko kellään muulla ollut samoin?

Huumetestiin? Jäljempänä kirjoittavat puhuvat pyyhkäisytestistä, mutta siinähän tutkitaan räjähdysainejäämiä, itsekin olen tälläiseen joutunut.  Mikä tuo huumejuttu on?

Räjähdysainejäämiä siinä tosiaan testataan, joskus kysyttiin kun teinipoika joutui testiin toistuvasti. 

Pyyhkäisytestissä paljastuu kyllä molemmat. Sekä huumeiden, että räjähteiden jäämät.

Vierailija kirjoitti:

Hukkasin edellisessä asunnossa asuessani kaulakorun. Etsin sitä ihan jokapaikasta pitkän aikaa. Siitä muutama vuosi eteenpäin kun olin jo vuoden päivät asunut uudessa kodissa, vein roskat ja huomasin roskiskatoksen lattialla jotain kiiltävää. Se oli kaulakoruni jonka olin hukannut aikapäiviä sitten. Kyllä jäi mietityttämään tapahtumaketju kuinka se oli sinne päätynyt ja minun löydettäväkseni! :D

Oliko varmasti sinun vai oliko vain samanlainen?

Poikani ollessa vajaat 3v hän alkoi toistella meidän vanhempien kuullen pojan nimeä, jossa oli 2 etunimeä peräkkäin. En kerro oikeaa nimeä täällä mutta olkoon se vaikka Ville Petteri. Poika saattoi leikkien lomassa alkaa yllättäen toistelemaan nimeä Ville Petteri. Kun mieheni kanssa kysyimme, että kuka on Ville Petteri, niin poika vastasi, että "Marin vauva" tai "Henrin vauva". Mari on siskoni ja Henri hänen miehensä, heidänkin nimet on tässä muutettu. Kun pojalta kysyi, että missä kyseinen vauva on, niin hän totesi, että "Ei missään". Sitten poika totesi kerran ruokapöydässä jotain siihen suuntaan, että "Nyt Ville Oskari on Marin mahassa". Tarkkaa sanamuotoa emme miehen kanssa enää muista mutta muistaaksemme poika lopetti kyseisen nimen toistelemisen sen jälkeen. Pian sisareni kertoi minulle, että hän odottaa vauvaa ja myöhemmin hän sai pojan, jonka nimi oli Ville Oskari. Poika ei tiettävästi toistellut näitä asioita kenenkään muun kuullen kuin minun ja mieheni kuullen, kukaan ei ainakaan muistanut että poika olisi näitä asioita heidän kuulleen puhunut kun vauvan ristiäisten jälkeen kyselimme asiasta heiltä eli pojan puheista tiesi vain minä, mieheni ja poika. Esim. sisareni ja tämän mies eivät tienneet pojan toistelleen tuota nimiyhdistelmää joten he eivät olisi voineet napata pojalleen nimeä siitä. Erikoista oli myös se, että poikamme tiesi vauvan olevan sisareni mahassa koska hänelle ei oltu ihmisen lisääntymisestä kerrottu sitä ennen eikä sisareni raskaudesta tiennyt silloin muuta kuin hän itse ja hänen miehensä. Me mieheni kanssa kun olimme ensimmäisten joukossa kuulemassa asiasta koska sisko kertoi asiasta kun paikalla oli meidän vanhemmat, minä, mieheni, poikamme ja miehen veljen vanhemmat. Myös poika sai vasta tuolloin tietää, että hänen tätinsä mahassa on pieni vauvan alku kasvamassa. Ennen hänelle ei oltu kerrottu esim. sitä, että vauvat kehittyvät äitinsä mahassa mutta poika ei vaikuttanut yllättyneeltä. Hän käyttäytyi aivan kuin kyseessä on maailman luonnollisin asia jonka hän tiesi jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ehkä ihan selittämätön-kategoriaan mene, mutta itseäni on jäänyt mietityttämään.

Nuorena asuin asunnossa jonka ikkunoista ja parvekkeelta näki hyvin vastapäisen talon ikkunoista sisään. Poltin tuohon aikaan tupakkaa ja siinä parvekkeella ollessani aloin huomaamaan vastapäisissä ikkunoissa kummallisia toistuvia asioita. Tässä niistä muutamia: 

Eräässä asunnossa oli TV suoraan ikkunan alla. Se oli päällä AINA. Tämä ei ole liioittelua, tv pauhasi valehtelematta aina kun katsoin ikkunaan ja otinkin jossain vaiheessa tehtäväkseni tarkastaa myös päivän eri aikoihin, että onko tv päällä. Muuta asunnossa ei näkynyt, ei ollut koskaan muita valoja päällä, pelkkä tv siellä meuhkasi. En myöskään koskaan nähnyt asunnossa ihmisiä. 

Toisessa asunnossa taas taisi asua joku vanhus tai jotain, se on ainut selitys jonka olen keksinyt. Ikkunasta näkyi lähes kalustamaton asunto, tässä asunnossa oli aina valot päällä eikä verhoista tietoakaan. Ikkuna oli jotenkin kummallisen sumuinen eikä siitä nähnyt selkeästi läpi, mutta sen verran kuitenkin että erotin ihmisen hahmon ja se liikkui asunnossa aina alasti ja hyvin hitaasti. Sillä oli myös hyvin erikoiset liikkeet, tästä päättelin että kyseessä voisi olla joku vanhus joka on semmoisella tavalla sairas, että vaikuttaa hänen liikkumiseensa. Tuo näky oli todella aavemainen, kun tyhjässä asunnossa laskeutui seinille kummallisesti liikkuvan ihmishahmon uhkaava varjo joka myöskin tietenkin liikkui jotenkin luonnottoman näköisesti. Vaikea selittää, mutta minusta tuntui aina pahalta kun huomasin hahmon taas liikuskelevan asunnossa. En halunnut katsoa sitä suoraan, se sekä kiinnosti että pelotti. 

Samaisessa talossa asui myös nainen joka juoksi asuntoaan ympäri aina kaikki illat. Hän aloitti joskus 16 tienoilla ja lopetteli sitten 21-22 välillä. Hän ihan siis urheiluvaatteissa siellä ravasi ympyrää. Ehkä joku syömishäiriön tyyppinen juttu, en tiedä, mutta jotenkin surulliseksi teki, kun ei lähtenyt hyvilläkään säillä ulos juoksemaan, vaan ravasi siellä kotonaan pientä ympyrää. 

Yhdellä tuon talon tuuletusparvekkeella oli myös aina sama poika istuskelemassa tunteja putkeen. Hän istui siellä varsinkin viikonloppuisin, joskus myös arkena. Hän ei näyttänyt tekevän mitään, ei ollut kahvikuppia eikä tupakkaa, ei tietokonetta, kirjaa, lehteä tms. Hän vain istui siellä. Monesti mietin että olikohan hän itsetuhoinen, se parveke oli niin korkealla että sieltä hypätessään olisi varmasti päässyt hengestään. 

Eräs tuttavani töistä myös asui tässä talossa ja hän joskus kertoi että ei ollut koskaan törmännyt yhteenkään naapuriinsa. Oli kyllä aika viinaanmenevä tämä tuttavani, joten voi olla ettei vain muistanut tai että kuljeskeli rapussa sellaisiin aikoihin että kaikki olivat jo nukkumassa (paitsi tuo kummallinen ihmishahmo joka ei tuntunut nukkuvan koskaan, siellä vaan haahuili ympäri asuntoaan). Tuo talo oli mielestäni jotenkin pelottava, kun siellä tuntui joka ikkunassa olevan jotain omituista meneillään ja moni asunto oli tyhjillään. 

Jos tämä on keksitty novelli niin ilmaisen kiukkuni siitä että se on täällä. Mutta tämä oli kyllä mukava lukea, mielikuvitusta kutkuttava ja ihan hyvin keksitty ja kirjoitettu.

Hassua että tämä on jotenkin epäuskottavampi juttu kun moni muu täällä :) 

Mutta siis ei ole keksitty novelli, asuin tuossa asunnossa viisi vuotta ja ehdin sen aikaa seurata tuota menoa. Tuo tv-homma ja se alaston vanhus olivat koko asumiseni ajan ihan aktiivisia ilmiöitä, kun taas tuo juoksentelija vain asumiseni alkuajat (varmaan maksimissaan kaksi vuotta muutostani) ja parvekepoika taas siellä loppupäässä, en osaa sanoa tarkalleen aikamääreitä kun oli niin "satunnainen" juttu (ehkä kerran viikossa tms) ja kesti hetken edes tajuta, että sehän ei tee siellä koskaan yhtään mitään. Mitä noihin tyhjiin asuntoihin tulee, niin voi toki olla että olen tehnyt turhan suoria oletuksia sellaisista asunnoista joissa en koskaan nähnyt valoja tai liikettä. Ja voi myös olla, että osa tuosta kummallisesta tunnelmasta johtui alueestakin, ei mikään idyllisin nimittäin (Helsingin Kallio, terkut tunnistajille!). Yhdessä ikkunassa ainakin oli jotain foliota tms ja veikkaan että siellä saatettiin joko kasvattaa huumeita tai sitten vaan joku vainoharhoissaan on vuorannut ne ikkunat umpeen, outoa mutta ei erityisen hurjaa. Haluaisin tähän kirjoittaa jotain lieventävää tuosta tv:stä tai siitä vanhusoletetusta, mutta en oikeasti ole keksinyt vieläkään mitään millä edes itselleni voisin noita selittää. Ja niinkun jo alkuperäisessä viestissäni mainitsin, niin tuo talossa asunut tuttavani ei ollut ehkä mikään kaikista luotettavin tietolähde naapureidensa tarkkailun suhteen, mutta lisäsi kyllä omaa karmivaa oloani tuosta ko. rakennuksesta ja sen asukkaista. 

Foliot yms näköesteet selittyy sillä, että kyseinen asukas oli huomannut vastapäisestä talosta parvekkeella tupakalla käyvän tuijottelevan häntä kaiket päivät.