Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alakouluikäisenä paljon kahdestaan kaverini kanssa koulupäivien jälkeen jommankumman kodissa ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin. Joinakin päivinä pystyttiin leikkimään ihan normaalisti, mutta monesti meitä pelotti ihan älyttömästi ja kuultiin muka jotain ääniä ulkoa ja oikein lietsottiin sitä pelkoa toisissamme.

Yksi kerta istuttiin sisällä portaissa taas ihan pelokkaina ja molemmat tuijotettiin eteisen ovea (meitä pelotti aina, että joku ulkopuolinen tulee taloon sisälle, vaikka ulko-ovikin oli lukossa). Yhtäkkiä nähdään molemmat kun eteisen oven kahva painuu alas ja ovi "raksahtaa" auki. Mentiin molemmat ihan paniikkiin, mutta myöhemmin vähän rauhoituttuamme uskallettiin käydä tarkastamassa tilanne, eikä siellä tietenkään ketään ollut. Vanhemmat meitä sitten rauhoitteli, että veto tai muu vetäisi oven auki. Juujuu mutta ei sellaisen oven kahva painu alas, vaikka ovi aukeaisi itsestään esim. just vedon takia. Ja talon ikkunatkin olivat kiinni.

Olenkin myöhemmin miettinyt, että oliko tää joku meidän itseaiheuttama energiajuttu, kun molemmat tuijotetaan ovea intensiivisesti ja saadaan ihmeellisiä juttuja tapahtumaan. :D Jotain muitakin juttuja oli, mutta ne olen voinut laittaa mielikuvituksen piikkiin, mutta tämä nähtiin tosiaan molemmat samanaikaisesti.

Mulla on samanlaisia kokemuksia. Olin muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla ja mulla oli koulussa vain yksi kaveri, joka oli samalla paras kaveri. En muista mistä kaikki edes alkoi, ehkä niistä kummituksia jahtaavista ohjelmista. Nämä tapahtui koulussa:

Nähtiin muka jotain merkkejä kaikkialla ja kummatkin alkoi oikeesti pelkäämään. Milloin joku esine oli vaihtanut itsestään paikkaa tai tv:n heijastuksessa näkyi jotain. Lopulta emme uskaltaneet mennä wc-koppiin yksin tekemään tarpeita. Toinen tuli aina seisomaan naama seinään päin. Välillä mietin kuinka pimeetä toi meininki oikein oli. Pelkäsin välillä olla yksin kotona ja kaveri soitteli kotoota jos outoa tapahtui. Välillä oon miettinyt mahtoiko kaveri vaan lietsoa mua vai miten tilanne meni tosi pahaksi. 

Taitaa olla jokin normaali kehitysvaihe. Itse myös  kaverin kanssa soiteltiin toisillemme ja kiljuttiin paniikissa  milloin mistäkin varjoista ja äänistä jota muka näkyi tai kuului kun aina oltiin yksin kotona,  jos olisi ollut kännyköitä tuolloin olisi varmasti menty ulos puhumaan. Oltiin päiväsaikaankin ihan vauhkoina että iik mikä se oli, iik mitä tuo oli.  9-10 vuotiaita oltiin ja meillä se lähti varmasti Noidan käsikirjasta sekä Yöjuttu-lehdistä.

Nykyään jo naurattaa muistella mutta silloin oli ihan karmeaa se pelko ja varmuus, että kotona kummittelee! 

Vierailija kirjoitti:

Olin 8 tai 9 kun leikin kotini läheisellä kalliolla alkuillasta kun äkkiä näin kalpean mustaan viittaan pukeutuneen miehen joka viittoi  luokseen ja hymyili. Miehellä oli torahampaat. Juoksin hysteerisenä kotiin ja isäni sekä kylässä ollut setäni lähtivät katsomaan tätä vampyyriä, eikä siellä enää ketään ollut. Äitini syytti isää joka oli antanut minun katsoa vanhaa mustavalkoista dracula-leffaa mitä sitten olin pelästynyt. Äiti  raivosi, että nyt tyttö sitten näkee näkyjä! Mutta oliko se  harhanäky joka  johtui siitä leffasta? Olinhan pelästynyt Muumien mörköäkin, enkä silti nähnyt mörköjä hiipimässä pihapuskissa.  Tuolloin oli lokakuun alku ja muuten voisi ajatella että se oli joku etuajassa liikkeelle ollut halloween-hörhö, mutta ei 90-luvun alussa suomalaisessa pikkukaupungissa juhlittu halloweenia. Eikä ollut nettikauppoja josta saisi  tilattua tekotorahampaita sun muuta. Vampyyritkaan eivät tainneet olla  vielä muodissa. 

Muistan miehen elävästi yhä näin kolmenkymmenvuoden jälkeenkin:  pitkän ja hoikan hahmon, syvät tummat silmät, tosi pitkät torahampaat ja sen pitkän mustan viitan. Perus-leffavampyyri siis. 

Pilailukaupoissa myytiin jo tuolloin  torahampaita. Vampyyrit eivät olleet ehkä yleisesti muodissa, mutta saattoihan se olla joku Anne Ricea liikaa  lukenut nörtti joka oli kalvennut liiasta sisällä istumisesta.

Äiti ja isä tahtovat muuttaa maalle vaikka pelkäsin sitä taloa jo kun käytiin katsomassa,  umpeenkasvanut pelto vieressä ja muuten ympärillä pelkkää metsää, itse talo ruma ripulinvärinen tiililaatikko. Mutta mitäpä 11vee voi sanoa kun vanhemmat tekee päätöksen! Muutettiin lokakuussa mikä ei tosiaan tehnyt oloani yhtään mukavammaksi sillä  ilman katuvaloja oli pimeää kuin lehmän pyllyssä. Ja koulun jälkeen olin tunteja yksin! Kerran sitten tein läksyjä keittiössä kun  näin miten oven kahva painui  hiljaa alas ja nousi ylös kuin joku koettaisi huomaatta  hiipiä sieltä kimppuuni, juoksin kiljuen toisesta ovesta ( keittiöön  johti siis 2 ovea,  toisesta pääsi eteiseen ja toisesta keittiöön) vessaan ja lukitsin itseni sinne turvaan kunnes vanhempani tulivat. Tuon jälkeen aloin kuulla talossa ääniä aina yksin ollessani  ja  väitin hysteerisenä että muutetaan pois, täällä kummittelee. Jälkeenpäin kuitenkin uskon että kuvittelin kaiken, olin valmiiksi peloissani ja  koulussa kerrottiin muodikkaita kummitusjuttuja. Nyt aikuisena nimittäin olen ollut talossa ja pihaan myöhemmin rakennetussa vierasmajassa öitä enkä ole ikinä kokenut mitään outouksia, päin vastoin paikka on aivan ihana hämärinä syysiltoina kun puissa roikkuu lyhtyjä  ja    tähdet loistavat kirkkaina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aikanaan sain ruotsinkielen opettajalta myös väärin -merkinnän, kun olin hänen mielestään tehnyt virheen suomennoksessa.  Olin suomentanut lauseen näin:  Tämä laji on Suomessa hyvin pidetty.  Se oli hänen mielestään väärin.  Oikea suomennos olisi ollut: Tästä lajista Suomessa pidetään hyvin paljon.

Ja opettaja ei suostunut ottamaan mitään kantaa, kun sanoin, että sanotaanhan suomenkielessä noin.  Yritin antaa esimerkkejä.  Kuten että "Aleksis Kivi on meillä hyvin rakastettu kansankirjailija."  Tai "Mämmi on meillä suosittu perinneruoka."   Ei käynyt,  opettaja vain pyöritteli päätään, että ei noin sanota.

Tämä jäi mieleeni, koska pidin sitä epäoikeudenmukaisena.  Olen ajatellut sittemmin, että se opettaja oli alkujaan suomenruotsalainen, eikä puhunut suomea aivan täysin oikein, äänsikin ruotsalaisittain.  Mutta sai siis opettaa meille suomea äidinkielenään puhuville ruotsia, ja päättää itse, onko meidän puhumamme kieli oikein vai ei.

Oliskohan ollut tarkoitus kääntää sanatarkasti eikä ajatuksellisesti? "Denna art är omtyckt i Finland" vs. "Denna art är mycket populär i Finland".

Siinä suomennettavassa lauseessa oli juuri tuo ilmaisu: mycket omtyckt.  Siis "paljon pidetty."  Opettajan mielestä suomen kieleen ei kuulunut tällaista ilmaisua.  "Pidetään paljon" oli hänestä oikein ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui reilut 20 vuotta sitten enkä ole keksinyt tälle muuta selitystä kuin että jälle3ndyntymä on olemassa.

Poikani oli silloin 4-vuotias kun hän eräänä päivänä tuli luokseni ja sanoi, että "Ethän suutu mutta minulla on ikävä sitä toista äitiä". Kun minä ihmettelin, että mitä toista äitiä, koska minä olen hänen ainoa äitinsä. Poika vastasi, että "Niin mutta ensin minä olin sen toisen äidin luona. Hän yritti hoitaa minua hyvin mutta minulla oli koko ajan kipeä olo. Sitten ne tulivat ja veivät minut Taivaan Isän luokse takaisin. Sitten minä tulin sieltä sinun ja isän luokse". Vaikka olen kuinka miettinyt tätä, niin en ymmärrä että miten poika olisi voinut keksiä tämän koska hänelle ei oltu puhuttu silloin mitään esimerkiksi kuolemasta, uskonnosta tai jälleensyntymästä.

Muutama viikon kuluttua tuon tapahtuman jälkeen poika näki kuvan suojelusenkelistä ja sanoi, että "Tuollaiset minut kävivät hakemassa".

Intiassa jälleensyntymä on ihan normaali asia.

Kyllä, hinduille ja buddhalaisille reinkarnaatio on ihan arkinen asia. Minäkin uskon siihen itseasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut juuri tänne missä nyt asun kun olin ensimmäisiä kertoja kävin tuolla lähikirjastossa kun luokseni tuli minulle tuntemattomia ihmisiä kyselemään, että onko siellä kirjastossa lainattava jokin kirja. Minä vastasin, että en tiedä koska en ole siellä töissä ja olin vasta muuttanut sinne. He suuttuivat ja ihmettelivät kirjaston työntekijän huonoa palvelua. Olen asunut täällä nyt puoli vuotta ja monta kertaa minua on pidetty kirjaston työntekijänä enkä minä tiedä miksi.

Joskus poikkesin jossain tusinatavaraputiikissa (siis isossa yksityisessä kaupassa, joka myi kaikkea mahdollista ja tavarat aivan sekaisin ja käytävät täynnä jne.). Siinä kulkiessani toppatakki päällä ihan asiakkaan näköisenä tuli mies kysymään että "mistä löydän rullamittoja".

Ja kysymyksen luonne ei ollut sellainen "mahdatkohan tietää" vaan oletus oli että "tottahan minä tiedän kun olen täällä töissä" -tyylinen.

Häkeltyneenä sanoin että "työkaluosastolta?" johon mies tiuskasi että "no missä sellainen on?"

Jälkimmäisestä en tiedä, mutta tuo kirjaston työntekijäksi luultu varmaan näytti jotenkin stereotyyppiseltä kirjastonhoitajalta, joten siitä oletus että on töissä siellä.

Itse erehdyin kerran Jokapoika-paidassa museoon, jonka työntekijöillä oli samaiset paidat työvaatteinaan.

Arvaatte varmaan lopun, ei nimittäin tullut oltua hetkeäkään rauhassa sillä kierroksella.

Mistä uusi korona-virus oikeasti sai alkunsa?

 

Minulle on mysteeri että miksi minua ei vauvana vain heitetty roskiin vaikks kaikki minun tuntemani ihmiset ovat vihsnneet minua syntymästäni lähtien. Miksi esim. lääkärit js hoitsjat alkoivat hoitaa vauvaa jota he vihasivat. T: kaikki vihaavat minua.

Vierailija kirjoitti:

Väsymys, stressi, valvominen ja unettomuus aiheuttavat myös olemattomia ääniä, näköharhoja ym. joita jotkut täällä selittävät kummituksina ja yliluonnollisina juttuina.

Jos olen valvonut yli vuorokauden, alan nähdä silmäkulmasta mustia, nopeasti liikkuvia ihmismäisiä hahmoja. Alkoi aikuisiällä ja pelästytti aluksi hieman, mutta tajusin kyllä heti, että unen puutteestahan tämä johtuu. Matkustan paljon, ja koska en osaa nukkua liikennevälineissä, tulee ajoittain valvottua ihan liikaa.

Viime vuonna alkusyksystä olin käymässä toisessa kaupungissa asuvien sukulaisten luona kun näin autotiellä muutaman sadan metrin matkalla maassa makaavia kuolleita oravia todella monta, ainakin 20. Runtyi että mihin tahansa katsoi niin taas oli kuollut orava tiellä ja minusta ne olivat kaikki juuri oravia. Muutqman päivän päästä takaisin tullessa niitä ei enää ollut siellä eli olisivatko haaskansyöjät saaneet siitä herkkuaterian mutta en käsitä, että mikä oravien joukkoitsemurha vai epäonnistunut joukkomuutto niillä oravilla oli ollut.

Kaksosrni syntyivät vuonna 2000 reilut 1500g painavina keskosina. Jostain ayystä eräs aikuinen tuttavani alkoi sen jälkeen inttämään, että niin pienet keskoset eivät jää eloon ja että kaksoset ovat aina samaa sukupuolta eli minun kaksoseni eivät voi olla kaksoset kodka he ovat tyttö ja poika. Muutaman päivän ajan jaksoin tätä jankutusta kuunnella kunnes pistin häneen välit poikki ja tein selväksi, että minuun ei kannata enää olla misdään yhteydessä mikä hänelle sopi kuulemsn mukaan oikein hyvin. Tähän päivään mennessä emme ole olleet kertaakaan yhteydessä toisimme mutta kuulin, että hän oli myöhemmin yrityänyt saada esim. sisaruksistani tietää, että joko lapseni ovat kuolleet.

Vieläkään en ymmärrä, että mikä häneen meni mutta hän tosiaan jankutti minulle, että "Sinun lapset ovat liian pieniä jäämään eloon" ja "Tyttö ja poika eivät voi olla kaksoset koska kaksoset saavat aina alkunaa yhdestä munasolusta ja siittiöitä". Hän oli itse reilut 30-vuotias neljän lapsen äiti jonka yksi oma lapsi oli syntynyt keskosena joten en todella tajua, että mikä hönellä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen kaunokirjoitusharjoituksesta sain kerran kirahvimerkin kun kaikki muut saivat seepramerkin. Asia on jäänyt vaivaamaan.

Jos ne oli tarroja niin ehkä seeprat loppui vain kesken. Mutta jos esim. leimasin niin en kyllä tiedä miksei voinut käyttää samaa.

Ope tarkastanut papereita eri aikaan, eri paikoissa?

Vierailija kirjoitti:

Kaksosrni syntyivät vuonna 2000 reilut 1500g painavina keskosina. Jostain ayystä eräs aikuinen tuttavani alkoi sen jälkeen inttämään, että niin pienet keskoset eivät jää eloon ja että kaksoset ovat aina samaa sukupuolta eli minun kaksoseni eivät voi olla kaksoset kodka he ovat tyttö ja poika. Muutaman päivän ajan jaksoin tätä jankutusta kuunnella kunnes pistin häneen välit poikki ja tein selväksi, että minuun ei kannata enää olla misdään yhteydessä mikä hänelle sopi kuulemsn mukaan oikein hyvin. Tähän päivään mennessä emme ole olleet kertaakaan yhteydessä toisimme mutta kuulin, että hän oli myöhemmin yrityänyt saada esim. sisaruksistani tietää, että joko lapseni ovat kuolleet.

Vieläkään en ymmärrä, että mikä häneen meni mutta hän tosiaan jankutti minulle, että "Sinun lapset ovat liian pieniä jäämään eloon" ja "Tyttö ja poika eivät voi olla kaksoset koska kaksoset saavat aina alkunaa yhdestä munasolusta ja siittiöitä". Hän oli itse reilut 30-vuotias neljän lapsen äiti jonka yksi oma lapsi oli syntynyt keskosena joten en todella tajua, että mikä hönellä oli.

Provo.

Vierailija kirjoitti:

Kaksosrni syntyivät vuonna 2000 reilut 1500g painavina keskosina. Jostain ayystä eräs aikuinen tuttavani alkoi sen jälkeen inttämään, että niin pienet keskoset eivät jää eloon ja että kaksoset ovat aina samaa sukupuolta eli minun kaksoseni eivät voi olla kaksoset kodka he ovat tyttö ja poika. Muutaman päivän ajan jaksoin tätä jankutusta kuunnella kunnes pistin häneen välit poikki ja tein selväksi, että minuun ei kannata enää olla misdään yhteydessä mikä hänelle sopi kuulemsn mukaan oikein hyvin. Tähän päivään mennessä emme ole olleet kertaakaan yhteydessä toisimme mutta kuulin, että hän oli myöhemmin yrityänyt saada esim. sisaruksistani tietää, että joko lapseni ovat kuolleet.

Vieläkään en ymmärrä, että mikä häneen meni mutta hän tosiaan jankutti minulle, että "Sinun lapset ovat liian pieniä jäämään eloon" ja "Tyttö ja poika eivät voi olla kaksoset koska kaksoset saavat aina alkunaa yhdestä munasolusta ja siittiöitä". Hän oli itse reilut 30-vuotias neljän lapsen äiti jonka yksi oma lapsi oli syntynyt keskosena joten en todella tajua, että mikä hönellä oli.

Jospa se sekoitti asian siihen faktaan, että identtiset kaksoset on aina samaa sukupuolta, koska ne on samasta hedelmöittyneestä munasolusta jakautuneet.    Epäidenttiset kaksoset taas tulee, kun kaksi eri siittiötä hedelmöittää eri munasolut, silloin syntyy ns. erimunaiset kaksoset ja ne toki on kaksoset nekin.  Tietenkin.  Ja ne voivat olla eri sukupuolta.  Nämä lapset on niin kuin sisarukset yleensä, ei tarvitse olla edes samannäköisiä.  Identtiset kaksoset on samannäköiset ja itse asiassa toistensa peilikuvat.  Muistan mun luokalta kaksospojat, jotka oli identtiset, niillä meni hiuksissa jakaus muuten ihan samalla tavalla mutta eri puolella päätä eli vastakkain seisoessaan ne oli toistensa peilikuvat.  Aikuisenakaan en ole pystynyt niitä toisistaan erottamaan, kun en koskaan muista sitä jakausjuttua, että kummalla oli kummin päin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjua kohtuullisen pitkään, mutta ei tullut vastaan sellaista ilmiötä jonka olen itse havainnut noin viisi kertaa elämäni aikana. Kahdessa eri talossa on tapahtunut niin että päiväsaikaan on ikkunan takana suoraan ylhäältä alas ''leijuva'' vaalea pyörylä. Liike on ollut hidas, pyörylä on ollut näkökentässä usean sekunnin ajan, ei siis mikään nopea valonvälähdyksen kaltainen, vaan kuin tavanomaista tiivimmäksi palloksi muodostunut asia. Ensimmäisellä kerralla tämä tapahtui kun meitä nuoria oli erään asumattoman talon vintissä pitämässä pienimuotoisia bileitä. Alkoholia (puhumattakaan muista huumeista) ei nautittu. Ainakin kolme meistä havaitsi asian ja ryntäsimme ikkunaan katsomaan alaspäin että mikä se oli. Mitään ei enää näkynyt siinä vaiheessa. Aika hiljattain näin nykyisen taloni ikkunan takana saman ilmiön. Näiden kahden tapauksen väliin mahtuu vielä muutama samanlainen kokemus.

Nettiä selatessani silmiin osui kerran kirjoitus, jossa kerrottiin miten tuonpuoleisista asioista, mm ihmissieluista puhuttaessa perheen lapsi oli puuttunut puheeseen ja kertonut asiantuntevasti, että ''sielut ovat pyöreitä''.  En muista kirjoitusta sanasta sanaan, mutta tuon ydinkohdan muistan, koska yhdistin sen heti näihin näköhavaintoihini.

En ole nykyään uskovainen, pikemminkin epäileväinen kaikkien aaveitten suhteen. Kaikkein eniten uskon nykyään sattumaan, pidän sitä selityksenä lähes kaikelle mitä tapahtuu. Näihin näköhavaintoihin vain en pysty sattuma-selitystä liittämään. Kunakin kertana ilmiö on jäänyt selittämättömäksi. Havainto on ollut samanlainen joka kerta, leijuva juttu, samanmuotoinen ja leijunut aina ikkunan taitse ylhäältä alas.

Havainto ei ole aiheuttanut pelkoa, vain ihmetystä että mikä sen alkuperä on.

Maailmassa ei kuitenkaan mikään perustu sattumaan.  Kaikki maailmassa pyörii saman syyn ja seurauksen lain alla.  Mikään asia ei siis tapahdu sattumalta, koska kaikella on aina taustansa ja alkuunpanijansa ja kaikkea säätelee sama lainalaisuus.  Tietenkin kaikki näyttää sattumalta.  Mutta ei ole.  

Kukaan ei esim. sairastu sattumalta.  Sairaus ilmaantuu jonkun syyn perusteella, ja sillä syyllä on omat perusteensa ja sillä taas omansa jne. loputtomiin.  

Jos hirvi juoksee auton eteen ja joku kuolee tai loukkaantuu, sekään ei ole sattumanvarainen tapaus, vaan asiat vain menivät siihen pisteeseen, koska autolla lähdettiin jostain syystä juuri siihen tiettyyn aikaan ja ajettiin tiettyä nopeutta jne ja koska hirvi lähti - taas jotain omasta syystään -  liikkeelle juuri tiettyyn aikaan ja jostain syystä päätti ylittää tien juuri siihen aikaan, kun auto oli tulossa sitä kohti.  Aina siellä taustalla on se syy.  Ja syyllä syynsä.

Ei joku ajatuskaan vain ilman mitään syytä pälkähdä päähämme sattumoisin, vaikka se siltä tietenkin tuntuukin.  Jokin asia senkin ajatuksen synnytti, vaikka sitä onkin mahdoton täydellisesti jäljittää.  

Luonnonolosuhteillakin on lainalaisuutensa, ei sadekaan synny sattumalta eikä tulivuori purkaudu täysin holtittomasti vailla alkusyytä.  

Voiko sattumaa säädellä?  Voi ajatella niin, mutta silloinkin tapahtuu vain niin, että puututaan asiaan, ja se taas tapahtuu omasta syystään, jolla taas on syynsä jne.  Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  

Jos syyn ja seurauksen laki ei toimi, silloin on kyse ihmeestä. 

Eli mikään, mikä jonkun mielestä tuntuu ihmeeltä, ei kuitenkaan ole ihme? Eli jos esim. joku ei kuole sellaiseen, jonka luulisi tarkoittavan ehdottomasti varmaa kuolemaa, ei kuitenkaan ole ihme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksosrni syntyivät vuonna 2000 reilut 1500g painavina keskosina. Jostain ayystä eräs aikuinen tuttavani alkoi sen jälkeen inttämään, että niin pienet keskoset eivät jää eloon ja että kaksoset ovat aina samaa sukupuolta eli minun kaksoseni eivät voi olla kaksoset kodka he ovat tyttö ja poika. Muutaman päivän ajan jaksoin tätä jankutusta kuunnella kunnes pistin häneen välit poikki ja tein selväksi, että minuun ei kannata enää olla misdään yhteydessä mikä hänelle sopi kuulemsn mukaan oikein hyvin. Tähän päivään mennessä emme ole olleet kertaakaan yhteydessä toisimme mutta kuulin, että hän oli myöhemmin yrityänyt saada esim. sisaruksistani tietää, että joko lapseni ovat kuolleet.

Vieläkään en ymmärrä, että mikä häneen meni mutta hän tosiaan jankutti minulle, että "Sinun lapset ovat liian pieniä jäämään eloon" ja "Tyttö ja poika eivät voi olla kaksoset koska kaksoset saavat aina alkunaa yhdestä munasolusta ja siittiöitä". Hän oli itse reilut 30-vuotias neljän lapsen äiti jonka yksi oma lapsi oli syntynyt keskosena joten en todella tajua, että mikä hönellä oli.

Jospa se sekoitti asian siihen faktaan, että identtiset kaksoset on aina samaa sukupuolta, koska ne on samasta hedelmöittyneestä munasolusta jakautuneet.    Epäidenttiset kaksoset taas tulee, kun kaksi eri siittiötä hedelmöittää eri munasolut, silloin syntyy ns. erimunaiset kaksoset ja ne toki on kaksoset nekin.  Tietenkin.  Ja ne voivat olla eri sukupuolta.  Nämä lapset on niin kuin sisarukset yleensä, ei tarvitse olla edes samannäköisiä.  Identtiset kaksoset on samannäköiset ja itse asiassa toistensa peilikuvat.  Muistan mun luokalta kaksospojat, jotka oli identtiset, niillä meni hiuksissa jakaus muuten ihan samalla tavalla mutta eri puolella päätä eli vastakkain seisoessaan ne oli toistensa peilikuvat.  Aikuisenakaan en ole pystynyt niitä toisistaan erottamaan, kun en koskaan muista sitä jakausjuttua, että kummalla oli kummin päin.  

Muuten olet ihan oikeassa, mutta identtiset kaksoset voivat olla myös täysin identtisiä kaksosia. Nämä on itseasiassa yleisempiä kuin peilikuvakaksoset, joita on noin 25% samanmunaisista kaksosista. Se kummanlaiset identtiset kaksoset syntyy, riippuu tavasta, jolla ne jakautuvat ollessaan kohdussa. Peilikuvakaksosista toisella kaikki elimetkin on kaksosensa peilikuva, eli esim. sydän on oikealla puolella, kun normaalisti ihmisellä se on vasemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Musta Hendriksson kuulostaa just tyypillisestä lasten keksimältä sukunimeltä, sellaiselta omasta päästä keksityltä , 'hienolta" sukunimeltä. Vähän kuin omassa lapsuudessa joku Margareta oli olevinaan tosi hieno nimi, eikä aavistustakaan mistä se tuli tempaistua jokaisen barbin nimeksi, nimi säteili kaikkea hienostunutta glamouria, ja osaan hyvin kuvitella että Margareta Hendrikkson olisi upeuden tiivistyä, tai 9v mielikuvituksen huipentuma.

Tuo autistisen 4v n tiukka lause oli aika huima, vielä kun oli ja jäi ainoaksi lauseeksi ikinä. Mystiset ja oudot aivot, hän on täysin läsnä ja sanavalmis kun ärsytyskynnys ylittyi. Kerran.

Oma veljeni myös on autistinen, ja puhuu aikuisenakin vain vähän ja epäselvästi. Toistelee vain tiettyjä sanoja mantran omaisesti. Puhumaan oppi edes joitakin lyhyitä lauseita vasta kouluiässä. Muistan yhden kerran kun leikimme hänen kanssaan erästä laululeikkiä jota olimme leikkineet monta kertaa ennenkin. Hän yhtäkkiä lauloi pitkän aikaa kyseistä laulua aivan täydellisesti ääntäen, jota ei siihen aikaan todellakaan normaalisti osannut. Se ei koskaan toistunut. Kaksi muutakin ihmistä kuulivat saman ja kaikki vaan olivat ihmeissään, että kuulevatko oikein.

Voi saisiko näitä tarinoita lisää? Tosi jänniä :)

- Kuuntelin autossa cd-levyä, Eppu Normaalin levyä jonka olin kaupasta ostanut ja huomasin että yksi biisi puuttui! Lempibiisini.  Se luki kotelossa, mutta oli haihtunut levyltä kuin tyhjään

- Tulin myöhään illalla festareilta kotiin ja näin  minut itseni  istumassa sohvan käsinojalla, friikkasin ja pakenin rappuun ja ajoin äitini luokse

- Siivosin iltatyönä yksin   tehdashallia joissa ei enää ketään muuta ollut paikalla , olin juuri siistinyt taukotilan ja sammuttanut valon kun joku koputti nopeasti ja voimakkaasti taukotilan oveen sisäpuolelta, pimeästä huoneesta jonka olin juuri todennut tyhjäksi

- Juttelimme mieskaverini kanssa pimennys-rullaverholla ja paksuilla sivuverhoilla pimennetyssä makuuhuoneessä  kun samassa välähti kirkas valo kuin joku olisi ottanut kuvan salama päällä

Joskus lapsena  seisoin bussipysäkillä kun aloin tuntea vetämistä ja tajusin sekä takissani että repussani olevien heijastimien sojottavan vaakasuorana metsään, koetin kiskoa heijastimia takaisin ja silloin bussi tuli ja vetäminen loppui.

Parikymppisenä olin menossa kaupungille kun metrossa pieni tyttö rattaissa alkoi hokea "Kikka! Kikka!",hymyilin ja naurahdin että "taidan olla vaan väärä Kikka." En miettinyt asiaa sen kummemmin, lapsi oli vain sotkenut minut johonkin toiseen punatukkaiseen Kirstiin jota myös Kikaksi kutsutaan. Mutta sitten liukuportaissa ventovieras nainen tuli halaamaan hokien "Kikka! Tuu kaljalle!" eikä meinannut uskoa ettei tunneta. Ja kirsikkana kakun päälle joku puliukko seurasi pyörällään melkein kotipihaan mölisten mitäpä muuta, kuin Kikkaa. Oli niin friikki kokemus että pelkäsin seuraavana päivänä poistua kotoa.

Keitin kahvia ja seurasin sen tippumista pannuun mainoslehtiä selaillen kun ovikello soi, menin katsomaan ja siellä oli joku kaupustelija. Totesin että ei kiitos ja menin   ottamaan kahvia paitsi että kahviapa ei enää ollut,  oli vain tilkka pohjalla.  Ymmärrän että ajatuksissaan "autopilotilla" voi juoda mukillisen mutta puoli pannua?

Olin isovanhemmillani käymässä ja autoin maalaamaan pihavajaa päälläni  niskalenkkitoppi ja sortsit, selkä paloi siinä  puuhastellessa  mikä nyt vielä on normaalia mutta sen lisäksi selkään myös ilmestyi suuri käden  jälki, vaarini kämmentäkin isompi. Jälki oikein loisti valkoisena punaisessa nahassa ja näkyi kauan.