Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Minulle on mysteeri se, että miten eräs tuntemani aikuinen ihminen on täysin tietämätön siitä, että miten kuuluu käyttäytyä ja miten toisia tulee kohdella. Hän saattaa olla ihan aidosti hämmästynyt siitä, että toisia ei saa uhkailla kuolemalla tai että toisten tavaroita ei saa ottaa ilman lupaa. Hänellä ei ole ainakaan autismin kirjon häiriötä tai kehitysvammaa joka selittäisi tuollaisen käytöksen. Hän on aina ollut sellainen ja on vasta vähän yli 40-vuotias joten muistisairaudesta ei voi olla kyse. Hän on usein todella ilkeä muille mutta ei selvästikään tajua sitä itse ja väittää kaikkien muiden olevan ilkeitä hänelle. Hän saa omasta mielestään huutaa, kiroilla, uhkailla toisia ja pilkata toisia miten paljon tahansa mutta kun häntä käskee ystävällisesti lopettamaan, niin hän raivostuu heti kun hänelle ollaan niin ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten tapahtunut.
Poikaystäväni sai uuden puhelimen tutultaan. (Puhelimen antaja oli todella outo vanhempi nainen jolla taisi olla jonkinnäköinen pakkomielle ystävästäni.Huom! Hän ei pitänyt minusta ollenkaan ). Hän toi puhelimen kotiin. Se oli paketissa ja paketti oli avaamaton. Paketin sinetti oli myös ehjä. Kokeilimme soittaa ensimmäisen puhelin minun puhelimeeni. Puhelin ei edes hälyttäyt. Aloimme ihmetellä asiaa ja soiteltiin muihin numeroihin ja puhelin toimi ihan normaalisti. Ainoa puhelinnumero johon se puhelin ei yhdistäny oli minun numeroni. Se oli jotenkin estetty. Mutta miten ?! Yritimme monta monta kertaa. Lopulta heitettiin koko puhelin pois.
Taisi olla noiduttu puhelin tai jotain ?
Höpö höpö.
Asumme vähän sivussa, valtatien valot näkyy puiden lomasta pihaamme mutta harvemmin tontillemme kukaan eksyy. Yhtenä iltana lapsi oli suihkussa ja mies töissä kun joku ajoi pihaan, menin kuistille katsomaan että kukapa siellä ja mukaani tuli perheemme rotweiler. Koira jäi kuistille rapsuttelemaan kun kävelin auton luo, sininen paku josta nousi nainen selittäen että tulivat katsomaan myytävää tonttia, vastasin ettei tontimme ole myynnissä. Nainen intti olenko varma ja autosta nousi myös mieshenkilö kysellen olenko yksin. Samassa koiramme ilmestyi varjoista viereeni jolloin nainen loikkasi kirkaisten autoon ja mies mutisi jotain väärästä talosta ja nousi myös autoon, minkä jälkeen tekivät rajun u-käännöksen pois pihastamme.
Lähimpään naapuriimme on kilometri, eikä sielläkään tietääkseni tonttia kaupitella. Tulee mieleen että pariskunta oli muissa aikeissa ja nousee yhä kylmät väreet, kun muistaa miehen kysymyksen "Oletko ihan yksin?" Kumpikin puhui suomea ja oli vaaleita, noin kolmekymppisiä. Ihan tavallisen oloinen pari.
Lapsiperheen äiti tässä terve. Yhteen aikaan riitelimme jatkuvasti, siis minä ja lasteni isä. Kerran illalla istuimme takkahuoneessa karjumassa, kun pesuhuoneesta (eli oven takaa) kuului ääni, kuin joku shampoopullo tms. olisi pudonnut, suorastaan romahtanut, kovaa hyllyltä lattialle. Hätkähdimme, katsoimme pesuhuoneeseen, mutta mitään ei näkynyt.
Kerran istuin illalla olohuoneen nurkassa ja riitelimme pahanpäiväisesti. Mies meni tuohtuneena ulos laittamaan linnuille ruokaa :) ja kulki tavanomaista reittiään juuri sen nurkan ohi. Kuulin kaksi todella voimakasta iskua seinään ulkopuolelta. Kun mies tuli sisälle, aloin raivota, että alkaako se nyt hajottaa taloakin. Se ihmetteli ja sanoin äänistä. Mies hölmistyi ja sanoi, ettei ole hakannut seinää. Menimme tsekkaamaan pihaa. Mitään ei näkynyt.
Nämä eivät ole ainoita kertoja.
Olemme tulkinneet, että _äänet käskevät_ meitä olemaan sovussa... Kieltämättä näiden jälkeen on tullut sellainen yhteinen "mitä hemmettiä" -tunne, ja riita on loppunut.
Tuohon koulukiusaamiseen voisin minäkin jotain kirjoittaa, vaikka se kohdallani olikin ohimenevää, eikä se siis ole mitään yliluonnollista. Mutta onhan se aina mysteeri, kun opettaja ei puutu mitenkään, vaan päinvastoin oikein lietsoo sitä kaikkea. Itse sain kokea tämän kansakoulun neljännellä, kun muutin syrjäkylältä keskustaan ja jouduin siellä isoon kouluun. Opettajalla ei mitään tajua siitä, miten uusi oppilas otetaan vastaan ja että tätä pitäisi neuvoakin asioissa eikä kuvitella, että nämä oppilaat täällä ottavat tämän uuden oppilaan tasavertaisesti joukkoonsa ja neuvovat ja opettavat, missä mikäkin luokka on jne. Päinvastoin, minua oikein tarkoituksellisesti harhautettiin ja sitten naurettiin kun sain opettajalta läksytyksiä, kun en osannut mennä oikeaan paikkaan tai muuten tiennyt, missä mennään, missä on urheilukenttä, missä on pukukoppi, missä on käsityötuntiluokka jne. Silloin oli näköjään eri kouluilla erilaiset opetussuunnitelmatkin. Mutta minulle ei opettaja jakanut edes tarvittavia kirjoja vaan haukkui sitä kyläkouluani, kun siellä luettiin eri aineita. Tästä lukuvuodesta jäi minulle traumaattinen kokemus.
Onneksi pyrin ja pääsin oppikouluun ja sain jättää tuon ikävän koulun ja opettajan taakseni.
Yliluonnollisiakin asioita on minulle tapahtunut, mutta en oikein tahtoisi tuota koulukiusaamiskokemustakaan luonnollisena asiana pitää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon koulukiusaamiseen voisin minäkin jotain kirjoittaa, vaikka se kohdallani olikin ohimenevää, eikä se siis ole mitään yliluonnollista. Mutta onhan se aina mysteeri, kun opettaja ei puutu mitenkään, vaan päinvastoin oikein lietsoo sitä kaikkea. Itse sain kokea tämän kansakoulun neljännellä, kun muutin syrjäkylältä keskustaan ja jouduin siellä isoon kouluun. Opettajalla ei mitään tajua siitä, miten uusi oppilas otetaan vastaan ja että tätä pitäisi neuvoakin asioissa eikä kuvitella, että nämä oppilaat täällä ottavat tämän uuden oppilaan tasavertaisesti joukkoonsa ja neuvovat ja opettavat, missä mikäkin luokka on jne. Päinvastoin, minua oikein tarkoituksellisesti harhautettiin ja sitten naurettiin kun sain opettajalta läksytyksiä, kun en osannut mennä oikeaan paikkaan tai muuten tiennyt, missä mennään, missä on urheilukenttä, missä on pukukoppi, missä on käsityötuntiluokka jne. Silloin oli näköjään eri kouluilla erilaiset opetussuunnitelmatkin. Mutta minulle ei opettaja jakanut edes tarvittavia kirjoja vaan haukkui sitä kyläkouluani, kun siellä luettiin eri aineita. Tästä lukuvuodesta jäi minulle traumaattinen kokemus.
Onneksi pyrin ja pääsin oppikouluun ja sain jättää tuon ikävän koulun ja opettajan taakseni.
Yliluonnollisiakin asioita on minulle tapahtunut, mutta en oikein tahtoisi tuota koulukiusaamiskokemustakaan luonnollisena asiana pitää....
Kerro niistä yliluonnollisista!
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äiti tässä terve. Yhteen aikaan riitelimme jatkuvasti, siis minä ja lasteni isä. Kerran illalla istuimme takkahuoneessa karjumassa, kun pesuhuoneesta (eli oven takaa) kuului ääni, kuin joku shampoopullo tms. olisi pudonnut, suorastaan romahtanut, kovaa hyllyltä lattialle. Hätkähdimme, katsoimme pesuhuoneeseen, mutta mitään ei näkynyt.
Kerran istuin illalla olohuoneen nurkassa ja riitelimme pahanpäiväisesti. Mies meni tuohtuneena ulos laittamaan linnuille ruokaa :) ja kulki tavanomaista reittiään juuri sen nurkan ohi. Kuulin kaksi todella voimakasta iskua seinään ulkopuolelta. Kun mies tuli sisälle, aloin raivota, että alkaako se nyt hajottaa taloakin. Se ihmetteli ja sanoin äänistä. Mies hölmistyi ja sanoi, ettei ole hakannut seinää. Menimme tsekkaamaan pihaa. Mitään ei näkynyt.
Nämä eivät ole ainoita kertoja.
Olemme tulkinneet, että _äänet käskevät_ meitä olemaan sovussa... Kieltämättä näiden jälkeen on tullut sellainen yhteinen "mitä hemmettiä" -tunne, ja riita on loppunut.
Tuosta shampoopullokokemuksesta muistin yhden jutun 90-luvulta. Asuin silloin kerrostalossa ja naapurin pariskunta, luultavasti yläkerrassa, riiteli usein öisin. Huuto häiritsi minua ja yhtenä yönä menin sitten kiukkuisena kylpyhuoneeseen, otin shampoopullon ja heitin sen ammeeseen. Ääni oli tietysti kova ja sinä yönä huuto loppui siihen.
Muuten on sattunut myös sellaista, että kova riita on saanut kattolampun vilkkumaan. Olen siinä tilanteessa kiistellyt sukulaisen kanssa hänen kotonaan ja olemme alkaneet huutaa toisillemme. Kun lamppu alkoi vilkkua, päättelimme, että nyt on aika hiljentyä. Vilkkuminen loppui, kun rauhoituimme. Sitä en tiedä, olisiko joku ulkopuolinen voinut vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan - ollessani apaut 12v - silloinen kaverini sanoi, että sinun tuleva vaimosi on nimeltään Sanna Hendriksson. Nimi on jäänyt ikuisesti mieleen. Vielä ei kyseistä henkilöä ole vastaan tullut / tai edes nimeltä mainittu elokuvien lopputeksteissä yms. En ole googletellut näiden 20v. aikana.
Tämä viestiketju ja "Sanna" tuli eilen mieleen. Aloin miettimään, että eikö tosiaan näitä Hendrikssoneja ole yhtään. Jotenkin ajatus siirtyi siihen toimittaja Sannaan (Ylellä). Avasin tänään aamulla koneen, ja eikös kyseisen henkilön kasvot sitten ollut Iltapäivälehden lööpissä erouutisen vuoksi. (Sanna Ukkola).
Oli aivan pakko googlettaa tyttönimi :D
Ei natsannut.
Vierailija kirjoitti:
Asumme vähän sivussa, valtatien valot näkyy puiden lomasta pihaamme mutta harvemmin tontillemme kukaan eksyy. Yhtenä iltana lapsi oli suihkussa ja mies töissä kun joku ajoi pihaan, menin kuistille katsomaan että kukapa siellä ja mukaani tuli perheemme rotweiler. Koira jäi kuistille rapsuttelemaan kun kävelin auton luo, sininen paku josta nousi nainen selittäen että tulivat katsomaan myytävää tonttia, vastasin ettei tontimme ole myynnissä. Nainen intti olenko varma ja autosta nousi myös mieshenkilö kysellen olenko yksin. Samassa koiramme ilmestyi varjoista viereeni jolloin nainen loikkasi kirkaisten autoon ja mies mutisi jotain väärästä talosta ja nousi myös autoon, minkä jälkeen tekivät rajun u-käännöksen pois pihastamme.
Lähimpään naapuriimme on kilometri, eikä sielläkään tietääkseni tonttia kaupitella. Tulee mieleen että pariskunta oli muissa aikeissa ja nousee yhä kylmät väreet, kun muistaa miehen kysymyksen "Oletko ihan yksin?" Kumpikin puhui suomea ja oli vaaleita, noin kolmekymppisiä. Ihan tavallisen oloinen pari.
Kuulostaa kyllä pelottavalta, mutta luultavasti kysyi siksi että ajatteli esimerkiksi miehesi asioineen heidän kanssa sitten sinulta salaa, kun et tiennyt asiasta. Mutta olivat erehtyneet kokonaan paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme vähän sivussa, valtatien valot näkyy puiden lomasta pihaamme mutta harvemmin tontillemme kukaan eksyy. Yhtenä iltana lapsi oli suihkussa ja mies töissä kun joku ajoi pihaan, menin kuistille katsomaan että kukapa siellä ja mukaani tuli perheemme rotweiler. Koira jäi kuistille rapsuttelemaan kun kävelin auton luo, sininen paku josta nousi nainen selittäen että tulivat katsomaan myytävää tonttia, vastasin ettei tontimme ole myynnissä. Nainen intti olenko varma ja autosta nousi myös mieshenkilö kysellen olenko yksin. Samassa koiramme ilmestyi varjoista viereeni jolloin nainen loikkasi kirkaisten autoon ja mies mutisi jotain väärästä talosta ja nousi myös autoon, minkä jälkeen tekivät rajun u-käännöksen pois pihastamme.
Lähimpään naapuriimme on kilometri, eikä sielläkään tietääkseni tonttia kaupitella. Tulee mieleen että pariskunta oli muissa aikeissa ja nousee yhä kylmät väreet, kun muistaa miehen kysymyksen "Oletko ihan yksin?" Kumpikin puhui suomea ja oli vaaleita, noin kolmekymppisiä. Ihan tavallisen oloinen pari.
Kuulostaa kyllä pelottavalta, mutta luultavasti kysyi siksi että ajatteli esimerkiksi miehesi asioineen heidän kanssa sitten sinulta salaa, kun et tiennyt asiasta. Mutta olivat erehtyneet kokonaan paikasta.
Murtovarkaita selvästi etsimässä kohdetta.
Luin ketjua kohtuullisen pitkään, mutta ei tullut vastaan sellaista ilmiötä jonka olen itse havainnut noin viisi kertaa elämäni aikana. Kahdessa eri talossa on tapahtunut niin että päiväsaikaan on ikkunan takana suoraan ylhäältä alas ''leijuva'' vaalea pyörylä. Liike on ollut hidas, pyörylä on ollut näkökentässä usean sekunnin ajan, ei siis mikään nopea valonvälähdyksen kaltainen, vaan kuin tavanomaista tiivimmäksi palloksi muodostunut asia. Ensimmäisellä kerralla tämä tapahtui kun meitä nuoria oli erään asumattoman talon vintissä pitämässä pienimuotoisia bileitä. Alkoholia (puhumattakaan muista huumeista) ei nautittu. Ainakin kolme meistä havaitsi asian ja ryntäsimme ikkunaan katsomaan alaspäin että mikä se oli. Mitään ei enää näkynyt siinä vaiheessa. Aika hiljattain näin nykyisen taloni ikkunan takana saman ilmiön. Näiden kahden tapauksen väliin mahtuu vielä muutama samanlainen kokemus.
Nettiä selatessani silmiin osui kerran kirjoitus, jossa kerrottiin miten tuonpuoleisista asioista, mm ihmissieluista puhuttaessa perheen lapsi oli puuttunut puheeseen ja kertonut asiantuntevasti, että ''sielut ovat pyöreitä''. En muista kirjoitusta sanasta sanaan, mutta tuon ydinkohdan muistan, koska yhdistin sen heti näihin näköhavaintoihini.
En ole nykyään uskovainen, pikemminkin epäileväinen kaikkien aaveitten suhteen. Kaikkein eniten uskon nykyään sattumaan, pidän sitä selityksenä lähes kaikelle mitä tapahtuu. Näihin näköhavaintoihin vain en pysty sattuma-selitystä liittämään. Kunakin kertana ilmiö on jäänyt selittämättömäksi. Havainto on ollut samanlainen joka kerta, leijuva juttu, samanmuotoinen ja leijunut aina ikkunan taitse ylhäältä alas.
Havainto ei ole aiheuttanut pelkoa, vain ihmetystä että mikä sen alkuperä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme vähän sivussa, valtatien valot näkyy puiden lomasta pihaamme mutta harvemmin tontillemme kukaan eksyy. Yhtenä iltana lapsi oli suihkussa ja mies töissä kun joku ajoi pihaan, menin kuistille katsomaan että kukapa siellä ja mukaani tuli perheemme rotweiler. Koira jäi kuistille rapsuttelemaan kun kävelin auton luo, sininen paku josta nousi nainen selittäen että tulivat katsomaan myytävää tonttia, vastasin ettei tontimme ole myynnissä. Nainen intti olenko varma ja autosta nousi myös mieshenkilö kysellen olenko yksin. Samassa koiramme ilmestyi varjoista viereeni jolloin nainen loikkasi kirkaisten autoon ja mies mutisi jotain väärästä talosta ja nousi myös autoon, minkä jälkeen tekivät rajun u-käännöksen pois pihastamme.
Lähimpään naapuriimme on kilometri, eikä sielläkään tietääkseni tonttia kaupitella. Tulee mieleen että pariskunta oli muissa aikeissa ja nousee yhä kylmät väreet, kun muistaa miehen kysymyksen "Oletko ihan yksin?" Kumpikin puhui suomea ja oli vaaleita, noin kolmekymppisiä. Ihan tavallisen oloinen pari.
Kuulostaa kyllä pelottavalta, mutta luultavasti kysyi siksi että ajatteli esimerkiksi miehesi asioineen heidän kanssa sitten sinulta salaa, kun et tiennyt asiasta. Mutta olivat erehtyneet kokonaan paikasta.
Murtovarkaat ja ryöstäjät saattavat kysyä onko joku yksin. Miksi olisivat sitten oikein lähteneet pakoon jos olisivat olleet vain katselemassa taloa. Tuskinpa nainen olisi kirkaissut elleivät olisi olleet pahat mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Noin viikko sitten kävin kauppakeskuksen naistenhuoneessa, jossa oli lavuaareja rivissä. Niissä oli sellaiset hanat, jotka alkavat toimia, kun työntää kädet hanan alle. Pesin kädet ja kävelin peräseinällä olevan pyyhetelineen luo. Ohi kulkiessani kaksi hanaa alkoi itsekseen sylkeä vettä täysillä. Ketään muuta ei ollut paikalla.
Toissa yönä olin lähtemässä töihin (olen työssä, joka alkaa aamuyöllä). Otin takkini eteisen naulakosta ja työnsin rivakasti käteni sen hihaan. Samalla hetkellä kenkäni singahti noin metrin päähän, kuin joku olisi singonnut sen voimalla. Seisoin ihan paikoillani, en horjahtanut tai mitään niin että jalkani olisi liikkunut.
Jo vuosikausien ajan katulamput ovat toisinaan sammuneet kohdallani ja tähän olen jotenkin jo tottunut, mutta nämä äskeiset tapaukset jäivät askarruttamaan. Elämäntilanteeni on tällä hetkellä hyvin kuormittava, mutta olen järkeväksi tunnettu, akateemisesti koulutettu ihminen.
Oliko sulla haijastin jossain takissa tai laukussa?automaattihanat menevät päälle heijastimen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnallinen hammaslääkäri muutti uuteen paikkaan ja muistan miten ekaa kertaa näissä uusissa tiloissa käydessä näin vessojen luona kyltin "pyytäkää wc:n ovien avaamista palvelutiskiltä" ja mietin että onpas epäkäytänöllistä, vessat siellä peränurkassa ja tiskille pitkä matka!
Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli taas hammaslääkäri ja kävin pyytämässä tiskiltä vessanoven avausta, vastaus oli "ei se ole lukossa" . Kun menin katsomaan onko todella noin, kyltti seinältä oli poissa ja ovi auki.
Heräsin kerran syvästä unesta hätkähtäen, tunsin että jotain oli vialla. Katsoin kelloa ja painoin kellonajan mieleeni. Oli epämääräinen, selittämätön huono olo. Kävin juomassa vettä ja menin takaisin sänkyyn ja yritin saada unta. Päivällä luin, että lempiartistini oli tehnyt itsemurhan juuri tuohon aikaan kun heräsin ja tunsin että jotain on vialla.
Televisiostamme näkyi kerran pätkä elokuvaa, jota en ole nähnyt koskaan sen jälkeen, mikä on outoa, sillä muistaakseni kaikki muut videovuokraamosta vuokratut tai elokuvateatterissa tai jossain muualla katsotut elokuvat olen nähnyt ennemmin tai myöhemmin telkkaristakin.
Filmi jäi vähän jännään kohtaan, joten on jäänyt askarruttamaan, että miten siinä lopulta kävi.
Se tuli maksulliselta FilmNet -kanavalta, jota emme olleet tilanneet, joten on jälkeenpäin tullut mieleen, että onkohan tässä tapahtunut jonkinlainen kosminen vääristymä, että televisiomme otti hetken aikaa vastaan radioaaltoja jostain toisesta ulottuvuudesta, vaikka se sillä hetkellä näytti ihan normaalilta elokuvalta.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua kohtuullisen pitkään, mutta ei tullut vastaan sellaista ilmiötä jonka olen itse havainnut noin viisi kertaa elämäni aikana. Kahdessa eri talossa on tapahtunut niin että päiväsaikaan on ikkunan takana suoraan ylhäältä alas ''leijuva'' vaalea pyörylä. Liike on ollut hidas, pyörylä on ollut näkökentässä usean sekunnin ajan, ei siis mikään nopea valonvälähdyksen kaltainen, vaan kuin tavanomaista tiivimmäksi palloksi muodostunut asia. Ensimmäisellä kerralla tämä tapahtui kun meitä nuoria oli erään asumattoman talon vintissä pitämässä pienimuotoisia bileitä. Alkoholia (puhumattakaan muista huumeista) ei nautittu. Ainakin kolme meistä havaitsi asian ja ryntäsimme ikkunaan katsomaan alaspäin että mikä se oli. Mitään ei enää näkynyt siinä vaiheessa. Aika hiljattain näin nykyisen taloni ikkunan takana saman ilmiön. Näiden kahden tapauksen väliin mahtuu vielä muutama samanlainen kokemus.
Nettiä selatessani silmiin osui kerran kirjoitus, jossa kerrottiin miten tuonpuoleisista asioista, mm ihmissieluista puhuttaessa perheen lapsi oli puuttunut puheeseen ja kertonut asiantuntevasti, että ''sielut ovat pyöreitä''. En muista kirjoitusta sanasta sanaan, mutta tuon ydinkohdan muistan, koska yhdistin sen heti näihin näköhavaintoihini.
En ole nykyään uskovainen, pikemminkin epäileväinen kaikkien aaveitten suhteen. Kaikkein eniten uskon nykyään sattumaan, pidän sitä selityksenä lähes kaikelle mitä tapahtuu. Näihin näköhavaintoihin vain en pysty sattuma-selitystä liittämään. Kunakin kertana ilmiö on jäänyt selittämättömäksi. Havainto on ollut samanlainen joka kerta, leijuva juttu, samanmuotoinen ja leijunut aina ikkunan taitse ylhäältä alas.
Havainto ei ole aiheuttanut pelkoa, vain ihmetystä että mikä sen alkuperä on.
Maailmassa ei kuitenkaan mikään perustu sattumaan. Kaikki maailmassa pyörii saman syyn ja seurauksen lain alla. Mikään asia ei siis tapahdu sattumalta, koska kaikella on aina taustansa ja alkuunpanijansa ja kaikkea säätelee sama lainalaisuus. Tietenkin kaikki näyttää sattumalta. Mutta ei ole.
Kukaan ei esim. sairastu sattumalta. Sairaus ilmaantuu jonkun syyn perusteella, ja sillä syyllä on omat perusteensa ja sillä taas omansa jne. loputtomiin.
Jos hirvi juoksee auton eteen ja joku kuolee tai loukkaantuu, sekään ei ole sattumanvarainen tapaus, vaan asiat vain menivät siihen pisteeseen, koska autolla lähdettiin jostain syystä juuri siihen tiettyyn aikaan ja ajettiin tiettyä nopeutta jne ja koska hirvi lähti - taas jotain omasta syystään - liikkeelle juuri tiettyyn aikaan ja jostain syystä päätti ylittää tien juuri siihen aikaan, kun auto oli tulossa sitä kohti. Aina siellä taustalla on se syy. Ja syyllä syynsä.
Ei joku ajatuskaan vain ilman mitään syytä pälkähdä päähämme sattumoisin, vaikka se siltä tietenkin tuntuukin. Jokin asia senkin ajatuksen synnytti, vaikka sitä onkin mahdoton täydellisesti jäljittää.
Luonnonolosuhteillakin on lainalaisuutensa, ei sadekaan synny sattumalta eikä tulivuori purkaudu täysin holtittomasti vailla alkusyytä.
Voiko sattumaa säädellä? Voi ajatella niin, mutta silloinkin tapahtuu vain niin, että puututaan asiaan, ja se taas tapahtuu omasta syystään, jolla taas on syynsä jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos syyn ja seurauksen laki ei toimi, silloin on kyse ihmeestä.
Mieleeni pälkähti yllättäen eräänä lauantaiaamuna oma alakoulun opettajani 30 vuoden takaa. Enpä ollut häntä sen liiemmin kuitenkaan miettinyt näinä vuosina.
Sanoin miehelleni, että jännä miten se eka ope on pienelle ekaluokkalaiselle niin tärkeä - vähän kuin äiti ja muistelin jotain ala-asteen juttuja.
Menin käymään n. kuukauden päästä vanhemmillani ja jossakin vaiheessa äiti kaivoi esille paikallislehdestä kuolinilmoituksen ja sanoi:”Se sun ekan luokan opettaja on muuten kuollut.”
Jäin ihmettelemään, että miten tuo opettajani oli tullutkin tuolloin mieleeni. Käviköhän hän kuollessaan moikkaamassa entisiä oppilaitaan?
Kaapeli kirjoitti:
Televisiostamme näkyi kerran pätkä elokuvaa, jota en ole nähnyt koskaan sen jälkeen, mikä on outoa, sillä muistaakseni kaikki muut videovuokraamosta vuokratut tai elokuvateatterissa tai jossain muualla katsotut elokuvat olen nähnyt ennemmin tai myöhemmin telkkaristakin.
Filmi jäi vähän jännään kohtaan, joten on jäänyt askarruttamaan, että miten siinä lopulta kävi.
Se tuli maksulliselta FilmNet -kanavalta, jota emme olleet tilanneet, joten on jälkeenpäin tullut mieleen, että onkohan tässä tapahtunut jonkinlainen kosminen vääristymä, että televisiomme otti hetken aikaa vastaan radioaaltoja jostain toisesta ulottuvuudesta, vaikka se sillä hetkellä näytti ihan normaalilta elokuvalta.
Joskus maksukanavilla on ollut ilmaisviikonloppuja.
Onpas pimeä tyyppi!