Käyttäjä32496

Kiva ketju ollut lukea, piti pohdiskella omia kokemuksia ja tämä setti tuli mieleen yhdeltä ja tähän asti ainoalta Interrail-reissulta:

- Glitch1: Tässä vaiheessa reissua olin yksikseni Munchenissä ja menin mukaan Pub Crawl -kuppilakierrokselle. Olisikohan yhteensä 20-30 tyyppiä ollut kierroksella. Eräässä kuppilassa sitten istahdettiin alas tietyllä viiden hengen porukalla alas ja juttelemaan. Minä, plus miehiä Saksasta, Uudesta-Seelannista, Etelä-Koreasta ja taisi olla joku muukin. Kävi ilmi, että kaikilla on sama nelikirjaiminen etunimi. Pakko oli ottaa kuva pöytäseurueesta.

- Glitch2: No ilta sitten jatkui ja siinä ehtii muodostumaan kuppikuntia. Jossain kohtaa ihmeteltiin, että mihin yksi heppu hävisi. Ei sitten sen koommin hänestä kuultu. Asia jäi vähän vaivaamaan, ei tiedetty numeroa yms. Ihan tarkalleen en muista missä kaikkialla pyörin Munchenin jälkeen viikon verran ennen saapumistani Berliiniin. Kävin päiväsaikaan holokausti-muistomerkilla ja siellä oli muutama muukin turisti pyörimässä. Nousi nyhdelle kivipaaseista saadakseni paremman kuvan. Eikös se viikko sitten kadonnut heppu huomannut minut siitä kiven päältä killumasta...

Olin itse tuon ikäisenä mies. 1 lapsi.

Käytin stunttia.

Aikoinaan - ollessani apaut 12v - silloinen kaverini sanoi, että sinun tuleva vaimosi on nimeltään Sanna Hendriksson. Nimi on jäänyt ikuisesti mieleen. Vielä ei kyseistä henkilöä ole vastaan tullut / tai edes nimeltä mainittu elokuvien lopputeksteissä yms. En ole googletellut näiden 20v. aikana.

Tämä viestiketju ja "Sanna" tuli eilen mieleen. Aloin miettimään, että eikö tosiaan näitä Hendrikssoneja ole yhtään. Jotenkin ajatus siirtyi siihen toimittaja Sannaan (Ylellä). Avasin tänään aamulla koneen, ja eikös kyseisen henkilön kasvot sitten ollut  Iltapäivälehden lööpissä erouutisen vuoksi. (Sanna Ukkola).

Oli aivan pakko googlettaa tyttönimi :D

Ei natsannut. 

Ollessani 9 – 11 –vuotias heräsin sängyssäni keskellä yötä janoon, ja pyysin viereisessä huoneessa olevaa äitiäni hakemaan vettä. Äiti toi mukillisen vettä jonkin ajan kuluttua. Muki oli sellainen neonvihreä termospullon korkki / muki. Kiitin ja jatkoin unia.

Aamupalapöydässä tulin maininneeksi äidille tästä yöllisestä episodista. Hänelle tämä tieto tuli uutena asiana. Lisäksi tajusin, että kuppiakaan ei astiakaapissamme ollut enää joihinkiin vuosiin. Itselle tuo yöllinen tapahtuma oli tuntunut todelta, mutta tarkemmin mietittynä kupin ojentanut ”taho” oli enemmänkin hahmo, jolla utuiset ääriviivat. Siinä unenpöpperössä sitä ei vain tullut ajatelleeksi.

Vanhempana on tullut lueskeltua unihalvauksista, valveunista jne.

Muutama vuosi takaperin olin saunassa muutaman vuoden nuoremman veljeni kanssa ja puheeksi tuli unet jne. maailmankaikkeuden oudommat keissit. Tiedän, että hänkin oli kaivellut netin syövereistä tietoutta unista yms.

Tulin sitten maininneeksi tuon yllämainitun 20 vuotta aiemmin tapahtuneen episodin. Kertoilin tapahtuneesta aika tarkasti: missä huoneessa nukuin, miten sänky oli sijoittunut, pää seinää vasten jne. Kerronnan aikana veljeni kasvot muuttuivat ”hämmentyneen kauhistuneiksi”. Ihmettelin tätä. Sekin sitten selvisi kotvan kuluttua: hän oli nähnyt täsmälleen samanlaisen unen ja täsmälleen samassa paikassa – ja samanlaisella sängyn + pään sijainnilla.

Meillä huonejärjestykset muuttuivat aika usein, ja jossain kohtaa velikin asusteli tuossa oman episodini huoneessa omassa sängyssään. Käsittääksemme unissamme oli ollut muutaman vuoden ero.

Hänen uneensa liittyy vielä sellainen yksityiskohta, että hänelle ojennettiin oma nimikkomukinsa - väriltään vaaleanpunainen. Myöskin tämä muki oli heitetty pois jo aikaa sitten.

***

Nyt kun lähdin näitä muistoja kaivelemaan niin muistui  mieleen taas pitkästä aikaa seuraava juttu: eräänä perjantai-iltana olin kotona äidin ja isän kanssa pöydän ääressä istumassa. Ikää oli varmaankin 9. Veli oli nukkumassa.

Siinä pöydän ääressä notkuessa katseeni kiinnittyi unissakävelevään veljeeni (hänellä oli tuohon aikaan tapana kävellä unissaan). Hän sijoittui siten, että vanhempani eivät voineet häntä nähdä ja minullakin oli häneen vain hetken ajan katsekontakti kunnes katosi kulman taakse. Etäisyyttä oli kuutisen metriä ja valoa riitti. Tulin sitten maininneeksi vanhemmille tästä vihreässä pyjamassa kulkeneesta hiipparista.

Käytiin sitten tarkastamassa tilanne, ja siellä sängyssään kaveri veti sikeitä keltaisessa pyjamassaan.