Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Dorothy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kadonnut sukka tulee takaisin pakastusrasian kantena, joka ei käy mihinkään rasiaan.

😂 ihana! Ja niin totta!

Mihin sitten kadonneet oikean käden hanskat joutuvat kesän jäljiltä? 🤔

Nekin voivat inkarnoitua parittomana sukkana, jos pakastusrasian kansiosastolla on tunkua!

Mua on jo pitkään ihmetyttänyt ja hämmentänyt, että seukkaako H ja S? Välillä vaikuttaa siltä, että ei ja sitten taas kyllä... Kesällä H tinderöi samaan aikaan kun vaikutti seukkaavan S:n kanssa. Toisaalta S on nähty usein vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa. Mutta sitten taas erinäiset todisteet ovat seurustelusuhteen kannalla.

To Be or not To Be.

Itse en tätä muista, mutta minulle on kerrottu, että kolme ja vuotta vanhana kun usein leikkinyt muille näkymättömien lasten kanssa ja olin sanut, että nämä lapset olivat ennen vanhaan asuneet siellä talossa. Olin touhunnut kovasti, järjestellyt leikkejä, tarjoillut leikkiruokaa näille lapsille ja puhunut heidän kanssaan. Olin sanonut, että he haludivat "näkyä vain minulle" ja tulla leikkimään minun kanssani. Olen suurperheen nuorin lapsi jolla ei kuitenkaan ollut kovin usein ikäistäni seuraa koska sisaruksistani nuorinkin on minua 5 vuotta vanhempi eikä lähistöllä asunut paljon ikäisiäni lapsia. Vasta myöhemmin selvisi, että tuossa vanhassa talossa jossa asuimme oli aikaisemmin asunut perhe, josta oli kuollut 5 ja 3 vuotta vanhat lapset juuri siellä talossa. Olinko vain kuvitellut leikkitovwrini vai olinko nähnyt noiden kahden lapsivainajan sielut jotka olivat jääneet sinne jumiin?

Minulle on myös kerrottu, että kun äitini odotti minua, niin Isoäitini oli sanonut äidille, että hän oli nähnyt monesti unta, jossa syntyi poika joka muuttui tytöksi ja vaikka sitten synnyin poikana niin äitini oli pukenut minut "tyttöjen värisiin" vaatteisiin, siis mieluummin punaisiin ja mentäisiin vaatteisiin kuin vaikka sinisiin vaatteisiin. Pienenä olin leikkinyt mieluummin tyttöjen kanssa esim. nukeilla kuin poikien kanssa vaikka autoilla. Reilun vuoden ikäisenä olin katsonut itseäni usein peilistä hokien olevani iso tyttö. Muutama vuosi sitten tajusin reilut 30-vuotiaana olevani oikeasti nainen vaikka minulla on miehen keho. Olen siis mielestäni syntynyt väärään sukupuoleen ja sitä oli enteillyt jo isoäidin unet ja äidin tunteet jo aikaisemmin. Minun olisi pitänyt syntyä tyttönä eikä poikana.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tätä muista, mutta minulle on kerrottu, että kolme ja vuotta vanhana kun usein leikkinyt muille näkymättömien lasten kanssa ja olin sanut, että nämä lapset olivat ennen vanhaan asuneet siellä talossa. Olin touhunnut kovasti, järjestellyt leikkejä, tarjoillut leikkiruokaa näille lapsille ja puhunut heidän kanssaan. Olin sanonut, että he haludivat "näkyä vain minulle" ja tulla leikkimään minun kanssani. Olen suurperheen nuorin lapsi jolla ei kuitenkaan ollut kovin usein ikäistäni seuraa koska sisaruksistani nuorinkin on minua 5 vuotta vanhempi eikä lähistöllä asunut paljon ikäisiäni lapsia. Vasta myöhemmin selvisi, että tuossa vanhassa talossa jossa asuimme oli aikaisemmin asunut perhe, josta oli kuollut 5 ja 3 vuotta vanhat lapset juuri siellä talossa. Olinko vain kuvitellut leikkitovwrini vai olinko nähnyt noiden kahden lapsivainajan sielut jotka olivat jääneet sinne jumiin?

Minulle on myös kerrottu, että kun äitini odotti minua, niin Isoäitini oli sanonut äidille, että hän oli nähnyt monesti unta, jossa syntyi poika joka muuttui tytöksi ja vaikka sitten synnyin poikana niin äitini oli pukenut minut "tyttöjen värisiin" vaatteisiin, siis mieluummin punaisiin ja mentäisiin vaatteisiin kuin vaikka sinisiin vaatteisiin. Pienenä olin leikkinyt mieluummin tyttöjen kanssa esim. nukeilla kuin poikien kanssa vaikka autoilla. Reilun vuoden ikäisenä olin katsonut itseäni usein peilistä hokien olevani iso tyttö. Muutama vuosi sitten tajusin reilut 30-vuotiaana olevani oikeasti nainen vaikka minulla on miehen keho. Olen siis mielestäni syntynyt väärään sukupuoleen ja sitä oli enteillyt jo isoäidin unet ja äidin tunteet jo aikaisemmin. Minun olisi pitänyt syntyä tyttönä eikä poikana.

Mielenkiintoista! Olen itsekin miettinyt, että voisiko olla niin, että homo/transihmiset ovat henkitasollaan ja inkarnoituneessa kehossaan menneet vahingossa ristiin?

Olin muuttanut juuri tänne missä nyt asun kun olin ensimmäisiä kertoja kävin tuolla lähikirjastossa kun luokseni tuli minulle tuntemattomia ihmisiä kyselemään, että onko siellä kirjastossa lainattava jokin kirja. Minä vastasin, että en tiedä koska en ole siellä töissä ja olin vasta muuttanut sinne. He suuttuivat ja ihmettelivät kirjaston työntekijän huonoa palvelua. Olen asunut täällä nyt puoli vuotta ja monta kertaa minua on pidetty kirjaston työntekijänä enkä minä tiedä miksi. Usein on sanottu vaikka jotain lehteä lukiessani tai asiakastietokoneella ollessani, että minun pitäisi jatkaa työntekoa huuhtelun sijaan. Minulle on myös suututtu kun en ole osannut vastata johonkin kysymykseen johon vain kirjaston työntekijät osaavat vastata tai olen sanonut, että en ole siellä töissä. Puhuin asiasta erään siellä pitkään töissä olleen kirjastovirkailijan kanssa. Kirjastoon on saatu huonoa palautetta ilmeisesti minuun liittyen siksi, koska olen huono työntekijä. Hän oli kovin ihmeissään koska siellä ei ole tai ole ollut koskaan minun näkymistäni työntekijää johon minut voisi selittää. Sitäpaitsi olen sen verran erikoinen näköinen että minua ei ihan helposti voi sekoittaa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun on juuri muutettu uuteen kämppään ja pieni lapsi osoittaa tyhjää nurkkaa että "äiti, mitä toi vieras setä täällä tekee?" ':o

Ah, aina pitäisi muistaa vaan käskeä lasta kysymään ihan itse. *brrrh* onneksi ei ole lapsia itsellä... vielä :D ihan varmasti osuu kohdalle joku kummituskuiskaaja kakkonen lapseksi..

Minun ja exäni silloisessa kodissa oli ihmeellistä "doppelgänger"-meininkiä. Minä näin itseni kävelevän keittiöön ja juoksin tietysti perässä, eikä siellä ketään ollut. Ex taas näki vessanoven avatessaan itsensä istumassa vessanpytyn kannella ja sitten tunsi kuin olisi tehnyt kuperkeikan, ja istuikin vessanpytyllä katsoen, kun seisoi pirullisesti hymyillen ovella. Löysin exän ihan hysteerisenä kylppärin lattialta hokemasta,että äsken mä olin tossa ja nyt oon tässä.

Yhdessä taas koimme sellaista että makoilimme sängyllä ja olohuoneessa meni telkka päälle äänet täysillä, menimme yhdessä sammuttamaan sitä ja näimme että jotkut istuvat sohvalla pimeässä, emme jääneet katsomaan ketkä tai mitkä vaan painelimme ulos ja autoon.

Tämä tapahtui Englannissa vanhassa talossa jossa oli muutenkin todella outo tunnelma.

Kuka söi ne viimeiset nakit silloin juhannuksena 1976?

Vierailija kirjoitti:

Aaveita? kirjoitti:

Isoisäni kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli melko suuren yrityksen pedantti toimitusjohtaja. Hänen asuntonsa sijaitsi tuon yrityksen toimitilojen yläkerrassa, siellä ei ollut muita asuntoja. Asuntoon johtavaan ns rappukäytävään oli oma ulko-ovensa, mutta asunnon oven taakse pääsi myös sisäkautta yritystiloista. Toimitilat olivat iso varastotila.

Kun vaarini kuoli, tätini eli hänen tyttärensä tuli tyhjentämään vaarin asuntoa ja pyysi minut kaverikseen jäämään vaarin asunnolle yöpymään (täti asui itse kaukana). Aamulla tätini kyseli varovasti, olinko kuullut yöllä ovien aukeamista sekä askeleita alhaalta, varastotilan puolelta. Sanoin nukkuneeni sikeästi ja ajattelin tädin vain kaipaavan isäänsä. Hän kuitenkin oli varma kuulemastaan.

Nyt lähivuosina vaarin toinen lapsi on asunut vaarin asunnossa ja hänen lapsensakin eli serkkuni, aikuiset miehet, yöpyvät siellä välillä. Toinen heistä oli kerran yöpynyt siellä ja kuullut yöllä niin selvät askeleet, että hän oli luullut jonkun toisen olevan talossa. Hän oli keskellä yötä laskeutunut rappuset alas, laittanut valot päälle ja käynyt katsomassa varastotiloissa kaikkien hyllyjenkin välit, mutta missään ei ollut ketään. Hän oli säikähtänyt niin, että oli nukkunut loppuyön muualla. Myös vaarini kolmas lapsi on vaarin asunnolla ollessaan, keskellä päivää luullut, että eräs työntekijä tulee takaisin töihin reissultaan, kuullut selvää kovaa kolinaa ym, mutta pihalla ei olekaan ollut autoa, eikä rakennuksessa ketään muuta. Paikka vielä sijaitsee vähän syrjässä, kaukana muista asuinrakennuksista. Yrityksessä on tuolla vain pari työntekijää, eikä heistä kukaan osaa selittää tapahtumia.

"Melko suuren yrityksen toimitusjohtaja"? Silti toimitilat noin pienet ja pari työntekijää?

Siis firmassa on useita toimitiloja, tuo oli vain yksi niistä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui muistaakseni joulukuun alussa: Olin kävelemässä kadulla ja näin kun edestäni juoksi jokin pieni eläin jalkakäytävän yli poikittain ajotielle. Halusin nähdä, mikä söpö jyrsijä on kyseessä, ja astuin lähemmäs katsomaan, mutta eläin katosi siinä silmieni edessä asfaltilta olemattomiin ennen kuin ehdin nähdä tarkemmin mikä se oli.

Tositarina, mutta en voi tietää tapahtuiko tämä oikeasti vai näinkö jotenkin väärin syystä tai toisesta. Kyllä se mietitytti jonkin aikaa.

Metsän eläimet ovat uskomattoman taitavia piilottelemaan ja häviämään näkyvistä. Se on niiden elinehto. Ei mitään kummallista tässä.

Miten se kovaan asfalttiin olisi piiloutunut?

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut juuri tänne missä nyt asun kun olin ensimmäisiä kertoja kävin tuolla lähikirjastossa kun luokseni tuli minulle tuntemattomia ihmisiä kyselemään, että onko siellä kirjastossa lainattava jokin kirja. Minä vastasin, että en tiedä koska en ole siellä töissä ja olin vasta muuttanut sinne. He suuttuivat ja ihmettelivät kirjaston työntekijän huonoa palvelua. Olen asunut täällä nyt puoli vuotta ja monta kertaa minua on pidetty kirjaston työntekijänä enkä minä tiedä miksi. Usein on sanottu vaikka jotain lehteä lukiessani tai asiakastietokoneella ollessani, että minun pitäisi jatkaa työntekoa huuhtelun sijaan. Minulle on myös suututtu kun en ole osannut vastata johonkin kysymykseen johon vain kirjaston työntekijät osaavat vastata tai olen sanonut, että en ole siellä töissä. Puhuin asiasta erään siellä pitkään töissä olleen kirjastovirkailijan kanssa. Kirjastoon on saatu huonoa palautetta ilmeisesti minuun liittyen siksi, koska olen huono työntekijä. Hän oli kovin ihmeissään koska siellä ei ole tai ole ollut koskaan minun näkymistäni työntekijää johon minut voisi selittää. Sitäpaitsi olen sen verran erikoinen näköinen että minua ei ihan helposti voi sekoittaa muihin.

Siellä Intiassa sattuu ja tapahtuu.

Tulin kerran kotiin ja vilkaistessani eteisestä makuuhuoneeseen näin itseni  penkomassa vaatekaappia, olin niin väsynyt että raahustin vain keittiöön laittamaan syömistä ja sitten  havahduin että "hetkinen...wtf?"  Tuo saattoi  kuitenkin selittyä työpäivän aiheuttamalla fyysisellä ja avioeron aiheuttamalla henkisellä väsymyksellä. 

Oli syystalvi, ja vietimme rauhallista viikonloppua poikaystäväni vanhempien mökillä korpikylillä kahdestaan, olin hiljattain tullut täysi-ikäiseksi. Aikaisemmin oli käyty saunomassa, ja katseltiin pienestä televisiosta jotain elokuvaa olohuoneen puolella. Kello ei ollut vielä erityisen myöhään lauantaiyönä ja illan aikana alkoholiakin olin ottanut vain parin normaalin lonkerotölkin verran. Mökin vierestä menee hiekkatie joka oli varsinkin iltaisin hyvin hiljainen, ja istuin sohvalla tämän tienpuoleisen ikkunan vieressä ja nojasin käteeni. Yhtäkkiä sivusilmällä huomaan tätä kylätietä pitkin kulkevan lämpimänkeltaisen valon joka välillä himmenee ja selvästi värisee osuessaan ennen taloa oleviin nimismiehenkiharoihin. Seurasin valoa silmilläni, muistan sen etten kääntänyt päätäni kun nojasin sohvan selkänojaan. Tunnistan valon vanhan pyörän dynamovaloksi joka selvästi kääntyy mökin pihaan ja huikkaan toisella sohvalla puhelintaan räpläävälle poikaystävälleni että joku ajoi juuri pyörällä pihaan, käytännössä aivan mahdollista sillä lähialueella asui useita hänen vanhempiensa tuttuja joilla oli tapana tulla käymään jos näkivät että paikalla on porukkaa. Sydänkäpyseni kurtistaa kulmiaan ja lähtee harppomaan pelkässä pyyhkeessä pihalle, välimatkaa tielle on ehkä viitisentoista metriä. Tulee takaisin hetken päästä vakavana ja toteaa että ei siellä ollut kyllä yhtään ketään, ei pihassa eikä tietä ajamassa. Olin hyvin hämmentynyt, koska olin jo vetämässä enemmän vaatteita päälle vieraita varten.

Poikaystävästä tuli avopuoliso ja nyt vuosikymmen myöhemminkin silti usein mietin tuolla mökillä käydessäni että minkähän valoin mahdoin nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ja exäni silloisessa kodissa oli ihmeellistä "doppelgänger"-meininkiä. Minä näin itseni kävelevän keittiöön ja juoksin tietysti perässä, eikä siellä ketään ollut. Ex taas näki vessanoven avatessaan itsensä istumassa vessanpytyn kannella ja sitten tunsi kuin olisi tehnyt kuperkeikan, ja istuikin vessanpytyllä katsoen, kun seisoi pirullisesti hymyillen ovella. Löysin exän ihan hysteerisenä kylppärin lattialta hokemasta,että äsken mä olin tossa ja nyt oon tässä.

Yhdessä taas koimme sellaista että makoilimme sängyllä ja olohuoneessa meni telkka päälle äänet täysillä, menimme yhdessä sammuttamaan sitä ja näimme että jotkut istuvat sohvalla pimeässä, emme jääneet katsomaan ketkä tai mitkä vaan painelimme ulos ja autoon.

Tämä tapahtui Englannissa vanhassa talossa jossa oli muutenkin todella outo tunnelma.

Kuulemma home voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Vanhassa talossa on voinut olla hometta tai muita epäpuhtauksia ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minun ja exäni silloisessa kodissa oli ihmeellistä "doppelgänger"-meininkiä. Minä näin itseni kävelevän keittiöön ja juoksin tietysti perässä, eikä siellä ketään ollut. Ex taas näki vessanoven avatessaan itsensä istumassa vessanpytyn kannella ja sitten tunsi kuin olisi tehnyt kuperkeikan, ja istuikin vessanpytyllä katsoen, kun seisoi pirullisesti hymyillen ovella. Löysin exän ihan hysteerisenä kylppärin lattialta hokemasta,että äsken mä olin tossa ja nyt oon tässä.

Yhdessä taas koimme sellaista että makoilimme sängyllä ja olohuoneessa meni telkka päälle äänet täysillä, menimme yhdessä sammuttamaan sitä ja näimme että jotkut istuvat sohvalla pimeässä, emme jääneet katsomaan ketkä tai mitkä vaan painelimme ulos ja autoon.

Tämä tapahtui Englannissa vanhassa talossa jossa oli muutenkin todella outo tunnelma.

Pelottavaa! Kyseessä ei myöskään oikein voi olla vain ”glitch in the matrix” kun nuo toiset vaikuttavat olevan kokonaan kuin eri ihmisiä, vaikka ovatkin tavallaan samoja.

Luin tällaisesta ilmiöstä joltain ulkomaalaiselta nettisivulta. Joku mies kertoi kokemuksen siltä ajalta kun oli asunut opiskelija-asuntolassa. Joku yritti tulla hänen huoneeseensa avaimilla ja lopulta tämä poika/mies oli vähän suuttunut kun oli kuvitellut jonkun kämppiksensä pelleilevän tai olevan kännissä kun ei lähtenyt ovelta pois. Hän avasi oven ja järkyttyi pahanpäiväisesti. Ovella oli hän itse, mutta eri vaatteissa. Myös tämä ovella oleva toinen minä järkyttyi todella pahasti ja juoksi karkuun. Mies kertoi, että tuon toisen ”minän” järkytys teki asian vielä pahemmaksi, eikä saanut häntä tuntemaan oloaan mitenkään rauhallisemmaksi. Toinen ”minä” oli myös jotenkin inhottavan vihertävän värinen. Mies voi todella pahoin tämän jälkeen ja kärsi kovista vatsakrampeista, jotka tapahtuma aiheutti. Tapahtuma tuntui siis täysin todelliselta.

Vierailija kirjoitti:

Aaveita? kirjoitti:

Isoisäni kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli melko suuren yrityksen pedantti toimitusjohtaja. Hänen asuntonsa sijaitsi tuon yrityksen toimitilojen yläkerrassa, siellä ei ollut muita asuntoja. Asuntoon johtavaan ns rappukäytävään oli oma ulko-ovensa, mutta asunnon oven taakse pääsi myös sisäkautta yritystiloista. Toimitilat olivat iso varastotila.

Kun vaarini kuoli, tätini eli hänen tyttärensä tuli tyhjentämään vaarin asuntoa ja pyysi minut kaverikseen jäämään vaarin asunnolle yöpymään (täti asui itse kaukana). Aamulla tätini kyseli varovasti, olinko kuullut yöllä ovien aukeamista sekä askeleita alhaalta, varastotilan puolelta. Sanoin nukkuneeni sikeästi ja ajattelin tädin vain kaipaavan isäänsä. Hän kuitenkin oli varma kuulemastaan.

Nyt lähivuosina vaarin toinen lapsi on asunut vaarin asunnossa ja hänen lapsensakin eli serkkuni, aik

uiset miehet, yöpyvät siellä välillä. Toinen heistä oli kerran yöpynyt siellä ja kuullut yöllä niin selvät askeleet, että hän oli luullut jonkun toisen olevan talossa. Hän oli keskellä yötä laskeutunut rappuset alas, laittanut valot päälle ja käynyt katsomassa varastotiloissa kaikkien hyllyjenkin välit, mutta missään ei ollut ketään. Hän oli säikähtänyt niin, että oli nukkunut loppuyön muualla. Myös vaarini kolmas lapsi on vaarin asunnolla ollessaan, keskellä päivää luullut, että eräs työntekijä tulee takaisin töihin reissultaan, kuullut selvää kovaa kolinaa ym, mutta pihalla ei olekaan ollut autoa, eikä rakennuksessa ketään muuta. Paikka vielä sijaitsee vähän syrjässä, kaukana muista asuinrakennuksista. Yrityksessä on tuolla vain pari työntekijää, eikä heistä kukaan osaa selittää tapahtumia.

"Melko suuren yrityksen toimitusjohtaja"? Silti toimitilat noin pienet ja pari työntekijää?

"... Yrityksessä on tuolla vain pari työntekijää ..."

Avainsana on "tuolla". Siitä lukutaitoinen voi päätellä, että kyseessä on yksi yrityksen toimipisteistä, pieni sellainen. Muualta ilmenee, että kokonsosuutena yritys on melko suuri.

Ollessani 9 – 11 –vuotias heräsin sängyssäni keskellä yötä janoon, ja pyysin viereisessä huoneessa olevaa äitiäni hakemaan vettä. Äiti toi mukillisen vettä jonkin ajan kuluttua. Muki oli sellainen neonvihreä termospullon korkki / muki. Kiitin ja jatkoin unia.

Aamupalapöydässä tulin maininneeksi äidille tästä yöllisestä episodista. Hänelle tämä tieto tuli uutena asiana. Lisäksi tajusin, että kuppiakaan ei astiakaapissamme ollut enää joihinkiin vuosiin. Itselle tuo yöllinen tapahtuma oli tuntunut todelta, mutta tarkemmin mietittynä kupin ojentanut ”taho” oli enemmänkin hahmo, jolla utuiset ääriviivat. Siinä unenpöpperössä sitä ei vain tullut ajatelleeksi.

Vanhempana on tullut lueskeltua unihalvauksista, valveunista jne.

Muutama vuosi takaperin olin saunassa muutaman vuoden nuoremman veljeni kanssa ja puheeksi tuli unet jne. maailmankaikkeuden oudommat keissit. Tiedän, että hänkin oli kaivellut netin syövereistä tietoutta unista yms.

Tulin sitten maininneeksi tuon yllämainitun 20 vuotta aiemmin tapahtuneen episodin. Kertoilin tapahtuneesta aika tarkasti: missä huoneessa nukuin, miten sänky oli sijoittunut, pää seinää vasten jne. Kerronnan aikana veljeni kasvot muuttuivat ”hämmentyneen kauhistuneiksi”. Ihmettelin tätä. Sekin sitten selvisi kotvan kuluttua: hän oli nähnyt täsmälleen samanlaisen unen ja täsmälleen samassa paikassa – ja samanlaisella sängyn + pään sijainnilla.

Meillä huonejärjestykset muuttuivat aika usein, ja jossain kohtaa velikin asusteli tuossa oman episodini huoneessa omassa sängyssään. Käsittääksemme unissamme oli ollut muutaman vuoden ero.

Hänen uneensa liittyy vielä sellainen yksityiskohta, että hänelle ojennettiin oma nimikkomukinsa - väriltään vaaleanpunainen. Myöskin tämä muki oli heitetty pois jo aikaa sitten.

***

Nyt kun lähdin näitä muistoja kaivelemaan niin muistui  mieleen taas pitkästä aikaa seuraava juttu: eräänä perjantai-iltana olin kotona äidin ja isän kanssa pöydän ääressä istumassa. Ikää oli varmaankin 9. Veli oli nukkumassa.

Siinä pöydän ääressä notkuessa katseeni kiinnittyi unissakävelevään veljeeni (hänellä oli tuohon aikaan tapana kävellä unissaan). Hän sijoittui siten, että vanhempani eivät voineet häntä nähdä ja minullakin oli häneen vain hetken ajan katsekontakti kunnes katosi kulman taakse. Etäisyyttä oli kuutisen metriä ja valoa riitti. Tulin sitten maininneeksi vanhemmille tästä vihreässä pyjamassa kulkeneesta hiipparista.

Käytiin sitten tarkastamassa tilanne, ja siellä sängyssään kaveri veti sikeitä keltaisessa pyjamassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Olisiko viereisessä autossa ollut ikkuna auki ja puhelimen ääni kuulunut teille autoon?

Tai jos joku oli unohtanut kännykkänsä katollenne ja lentänyt myöhemmin alas.

Samaan silloin aikanaan päädyimme, että olisi kuulunut viereisestä autosta, mutta aika epätodennäköistä se oli, koska olimme Tampereella Viinikan liikenneympyrässä ja siinä liikenteen melu on melkoinen.

Jospa se olikin puolisosi kakospuhelin, josta sinä et tiedä mitään. Normisti äänettömällä, mutta oli unohtanut äänet päälle ja käry meinas käydä.

Todennäköisesti oli salaluuri. Joskus toisinaan ihmettelen näiden kirjoittajien naiviutta.

90-luvun alussa olin kaupassa töissä. Olin 15v. Meidät ryöstettiin. Ryöstäjillä oli mustat kommandopipot. Kiinnitin huomiota yhden miehen sinisiin silmiin ja vaaleisiin kulmakarvoihin. Ryöstö oli osa laajempaa kuviota (Honda-liiga) ja ryöstäjät jäivät sittemmin kiinni. Yhdelläkään tuomituista ei ollut sellaisia silmiä ja kulmakarvoja mitä muistan. Tuntomerkit tietty heti annoin ja myöhemminkin tunnistuksessa sanoin, että tämä kaveri ei ole kukaan noista mutta sitä ei huomioitu. Olen edelleen varma että yksi tekijä meidän ryöstössä ei ollut tuomittujen joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Onneksi päädyit tänne kysymään, etkä mennyt millekään puoskarille huijattavaksi.

Kirjoitit, että silloin oli kevättalvi. Hyvä kun kirjoitit tuon, sillä se on avain ratkaisuun tapauksessasi.

Jos et ole jo muuttanut pois naapurisi läheltä, se kannattaa tehdä nopeasti. Samalla nimi kannattaa vaihtaa. On nimittäin aivan selvää, että sisaresi kävi kertomassa asian. Nyt, kohta 20 vuoden jälkeen, asian tietää koko naapurin suku sekä työkaverit jne. Etkö ole kaupassa ja muualla huomannut virneitä, joita sinun suuntaan tulee. Etkö tunne niitä selässäsi?

Kyllä olikin ajattelematon teko sinulta mennä siskolle moista kertomaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten omat ajatukset kannattaisi pitää omina. Tuota et noudattanut ja nyt sinulla on riesa koko loppuelämäsi ajan.