Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Isäni sairasti melko pitkään. Olimme käyneet sairaalassa tervehtimässä häntä joulupäivänä, jolloin hän vielä vitsaili. Näimme kyllä että kunto oli huono, mutta emme tienneet paljonko aikaa oli jäljellä. Tapaninpäivän jälkeisenä yönä hän kuoli. Veljeni vaimo soitti asian klo 5.30 aamulla ja romahdin lattialle itkemään ja kiittämään siitä, että hän oli saanut armon. Samana päivänä myöhemmin puhelussa selvisi, että hän oli kuollut klo 4.45. Heräsin tuolloin siihen, että makkarissa päälle jättämäni sähkökynttelikkö alkoi vilkkua muutaman kerran ja tasaantui sitten. Sähköt toimivat normaalisti.

Lähdimme sairaalan ruumishuoneelle. En oikein tiennyt, voiko/pitääkö vainajan käsiin tuoda kukkia. Paikkakunnalla oli tuolloin kukkakauppa. Ajoin sinne ja totesin että kiinni on. Samassa näin kukkakaupan omistajan siinä pihalla ja kysyin olisiko hänellä avaimet mukanaan. Kerroin mitä oli tapahtunut. Hänellä oli valkoisia pieniä tasetteja, jotka myi privaatisti minulle. Vein ne isäni ristittyjen käsien väliin ruumishuoneella. Suutelelin kylmää otsaa ja toivotun hyvää matkaa. Hän oli valkoinen ja tyyni.

Oli kaikenlaisia merkkejä isästä muutaman päivän ajan, liittyivät yleensä sähköön. Tuulikaapin ja eteisen välinen ovi avautui hiljaa. Samalla tavalla rauhallisesti kuin isäni oli sen avannut. Sanoin: tule vaan sisään viettämään aikaasi tänne, isä. Sanoin aina, kun huomasin outoja asioita.

Näin paljon unia. Viimeisessä kaksi isoa hahmoa talutti väsynyttä isääni eteenpäin tukien käsistä häntä kohti vihreätä, kaunista maisemaa. Maisemassa oli jalokiviä ruohikossa.

Puolta vuotta ennen hänet oli jo melkein todettu kuolleeksi. Maksa ja munuaiset lakkasivat toimimasta. Hän selviytyi kuitenkin silloin. Kahviossa isä kertoi kyyneleet silmissään miten hän oli katsonut itseään kuolleena katonrajasta alas laverille. Kuullut ja nähnyt hoitajien ja lääkärien kiireen. Ja oli ajatellut, että nyt täytyy olla ihan hiljaa, etteivät ne huomaa että hän onkin täällä ylhäällä. Hän ei kertonut tätä asiaa kenellekään muulle kuin minulle. Hän oli nähnyt aaveita jo nuorukaisena.

Itsellä viimeksi tänään kaksi outoa merkkiä kuolleesta anopistani. Puhuin hänelle ja pyysin erästä pientä asiaa, joka sitten järjestyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä joku lievä diagnosoimaton aivojuttu. Käy joskus niin että en "näe" sitä mitä ihan silmien edessä on. Tämä erityisesti, jos on sotkuista tai hämärää. Mutta on ollut valoisassakin.

Juuri menneellä viikolla aamulla oli mielenkiintoinen tilanne, kun en millään löytänyt silmälasejani töihinlähtöpuuhissa. Laitoin päähän vanhat rillitkin että näin etsiä. Jättelen niitä rillejä kyllä minne sattuu, se on normaalia. Mutta se ei ole, että kun katson sohvalta edestä, takaa ja nojan päältä enkä löydä. Ja sitten minuutin päästä löydän ne ihan näkyvistä keskeltä sohvatyynyä! Ja vielä kännykän kanssa. Oli kyllä hämärää, mutta ei pimeää.

Näin käy myös joskus tavaroiden kanssa jota laitan käsilaukkuun. Jokin hukkuu ja etsin hulluna kaikki kolot laukusta. Sitten luovutan ja laitan kamat takaisin ja siellä se etsitty huomenna sitten onkin jossain kolossa jota en muka katsonut.

Luottokortille kävi kerran niin, että se oli pudonnut taskusta sängyn viereen ja jotenkin alle olin kai sen potkaissut. Tietysti taas etsin ja etsin kaikki paikat, myös sieltä sängyn alta. Ei missään, joten kuoletin kortin. Viikon päästä se vanha kortti löytyi sängyn alta, ihan läheltä, ei perältä.

Niin sanokaas, mitä hemmettiä tämä on? Joko minulla on joku aivohäiriö, jos tiedätte mikä niin kertokaa! Tai sitten kotonani on joku musta aukko, johon tavara menee ja tulee sitten takaisin.

Nuorena kun joskus näin kävi vielä pelottikin kotiavainkin teki tän tempun. Nyt olen vaan, että aha oli taas tätä, just... Ei tapahdu joka viikko tai edes kuukausi.

Miten tällaista voisi edes tutkia? Muuten olen ihan normaali, ei ole lukihäiriötä tai adhd tms. Akateeminen, vaativassa työssä, jossa paljon lankoja käsissä ja palloja ilmassa ja pärjään hyvin.

Oi. Ilmapallokauppias. :)

Niinpä. Hän on vieläpä akateemisena heittäytynyt tuohon työhön, vaikka kokee sen vaativaksi, mutta pärjää kuitenkin hyvin. :)

Asuin yhden tyttökaverin kanssa yhdessä Eirassa. Käytiin bailaamassa jossain, jossa ei ollut yhtään menoa tai hauskaa. Kaveri meni vessaan, minä istuin käsi poskella kyllästyneenä pöydässä. Siihen tuli joku kundi joka höpötti että mitä luulen: lähtiskö toi tai toi tanssimaan. Vastailin mutta sitten kysyin miksei hae mua. Mikä mussaa on vikana? Kundi vetäytyi kauemmaksi ja sanoi että sähän olet kundi, japanilainen kundi. Olen nainen, jolla tumma tukka ja ruskeat silmät. Puhuttiin suomea.

Seuraavana aamuna tyttökaveri lähti aiemmin töihin, mä jäin meikkaamaan. Töölössä hänen piti vaihtaa bussia ja katsoi bussi 14:n ikkunoita ja ällistyi että miten mä siinä istun kun jäin vielä kotiin. Nousi bussiin kuitenkin ja näki että minuksi luulemansa ihminen oli japanilainen mies. Tuolloin japsit ja muut itämaalaiset olivat harvinainen näky jopa Helsingissä.

Molemmilla kerroilla, kun olen epäillyt olevani raskaana ja ollutkin, olen löytänyt tutin maasta. Toisen iltalenkillä, toisen kaupungilta parkkipaikalta oman autoni vierestä. Muulloin en ole tutteja löytänyt.

Yläasteella yksi tyttö alkoi väittämään, että olen varastanut häneltä laukun. Moni oli kuulemma nähnyt minut sen laukun kanssa, vaikka en todellakaan vienyt sitä. Muuten saatoin olla sekaisin siihen aikaan, mutta varastanut en koskaan. Kiinnostaisi kuka sen laukun oikeasti vei :(

Jos maksa lakkaa toimimasta, kuolee muutamassa tunnissa. I call bullshit.

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppisenä töissä yhdessä liikkeessä. Lähdin sieltä toisiin töihin. Ehkä noin vuosi myöhemmin entinen pomoni otti yhteyttä ja syytti minua varkaudesta.

Olin hoitanut yhden asiakkaan tilauksen ja hän oli omien sanojensa mukaan maksanut sen minulle. Rahoja tai tositetta maksusta ei kuitenkaan kuulemma löytynyt. En enää muista, miten koko juttu meni, mutta olin ihan paniikissa syytöksistä.

Aikaa oli kulunut enkä muistanut yksittäisiä asiakkaita. Summa oli aika iso, tuhansia markkoja. En todellakaan ollut rahoja ottanut, mutta pomo pisti minut tiukoille ja minulla oli kuulemma motiivikin varkauteen, loma poikaystävän kanssa. Ei auttanut vaikka itkun kanssa monia kertoja sanoin, ettei mulla ole niitä rahoja. En voinut todistaa mitään. Eivät hekään voineet todistaa, että minä olisin ne ottanut, mutta uhkailivat poliisilla ja asiansjajilla jne. Lopulta maksoin summan, kun olin niin paniikissa enkä keksinyt muutakaan keinoa. Mietin jopa, että ehkä olin heittänyt rahat tai sen pankkikorttiköylän kuitin roskiin vahingossa. Jälkikäteen ajatellen en tiedä mitä poliisi olisi tehnyt vuoden vanhan asian kanssa?

Firma oli hiukan epämääräinen kaikin puolin, joten olin varmaan helppo uhri taloussotkuille. Ehkä asiakas kusetti, tai joku firmassa oli itse sössinyt eikä kirjanpito täsmännyt. Edelleenkin mietin joskus, että mitähän tässä oikein tapahtui? Harmittaa edelleen, että syyttömänä jouduin tällaiseen sotkuun.

Mulla harmittaa sun puolesta, että maksoit. Tässä jutussa on niin moni asia väärin.

Vierailija kirjoitti:

Asuin yhden tyttökaverin kanssa yhdessä Eirassa. Käytiin bailaamassa jossain, jossa ei ollut yhtään menoa tai hauskaa. Kaveri meni vessaan, minä istuin käsi poskella kyllästyneenä pöydässä. Siihen tuli joku kundi joka höpötti että mitä luulen: lähtiskö toi tai toi tanssimaan. Vastailin mutta sitten kysyin miksei hae mua. Mikä mussaa on vikana? Kundi vetäytyi kauemmaksi ja sanoi että sähän olet kundi, japanilainen kundi. Olen nainen, jolla tumma tukka ja ruskeat silmät. Puhuttiin suomea.

Seuraavana aamuna tyttökaveri lähti aiemmin töihin, mä jäin meikkaamaan. Töölössä hänen piti vaihtaa bussia ja katsoi bussi 14:n ikkunoita ja ällistyi että miten mä siinä istun kun jäin vielä kotiin. Nousi bussiin kuitenkin ja näki että minuksi luulemansa ihminen oli japanilainen mies. Tuolloin japsit ja muut itämaalaiset olivat harvinainen näky jopa Helsingissä.

Niin? Mitä outoa tässä on? Näytät japanilaiselta. Moni suomalainen omaa sellaisia piirteitä.

Japanilaiset piirteet yhdistettynä suomalaiseen ruumiinrakenteeseen voi hyvinkin antaa vaikutelman miespuolisesta henkilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa vajaa kymmenen vuotta sitten. Isoisäni jäämistöistä, teipattuna piiloon vanhan kirjan kannen ja kansilehtisen väliin, löytyi valokuva jossa isoisäni pitelee kainalossaan nauravaa naista. Naisella on vastasyntynyt vauva sylissään. Kuvan takana lukee isoisäni käsialalla "Usko, Toivo & Rakkaus", ei päiväystä mutta vaatetuksen ja isoisäni kampauksen perusteella kuva on otettu joskus 1970-luvun loppupuolella. Isoisäni nimi oli Usko.

Äitini syntyi 1963 ja jäi ainoaksi lapseksi, vaikka isovanhemmat tiedettävästi yrittivät ja halusivat isomman perheen. Äiti on yrittänyt selvittää mm. Facebookin avulla kuka tuo nainen voisi olla, mutta mitään vihjeitä ei ole tullut. Kirkonkirjoihin ei isoisälleni ole merkattu muita lapsia kuin äitini. Isovanhemmillani oli ainakin ulospäin hyvä ja rakastava avioliitto, eikä kukaan isoisän sisaruksista tai ystävistä ei tiedä tai tunnusta tietävänsä. Isosetäni pitää täysin mahdottomana että isoisäni olisi elänyt kaksoiselämää, sillä he pyörittivät 70-80-luvulla yhteistä yritystä ja olivat tekemisissä käytännössä koko ajan.

Tuskin eli kaksoiselämää. Ovat sopineet keskenään asioista ja jatkaneet elämää tahoillaan. Yhden valokuvan ottamiseen ei paljon aikaa mene, eikä kenenkään menemisiä voi täysin tietää, vaikka kuinka olisi liikekumppani tai puoliso.

Silti olisi varmasti sinulle mielenkiintoista löytää tuohenkilö. :)

Vierailija kirjoitti:

Jukka Lones kirjoitti:

Tavallinen perjantai ryypättiin kolomen kaverin kaa, mun  kämpillä eikä päästy etes pubiin asti. Aamulla vessan lattialta löytyi käytetty paskalle haiseva kondomi. Kukaa meustä ei oo perätuuppari. On vähän häirinny että mitä tapahtu varsinki kun loppu ilta on hieman hämäränpeitossa.

Kavereita ei lasketa, kokeilumielessä. Kellä oli aamulla pää ja pylly kipeänä?

Kyllähä me siinä miehissä tarkastettiin toisten röörit ja haisteltiin, munat. Mutta ei siitä oikee ottanu selevää ko kaikki haisi muutenki niin pahalta. Itehä oo meleko varma että en mihinkää tommosii hinuri hommii oo lähteny, mutta nii on kaveritki. Enää ei olla ryypätty nii palijoa viinaa yhessä että muisti menis.

Yläasteella yks rinnakkaisluokkalainen tyttö vihasi minua. Kuulin tämän aluksi muiden kautta, mutta hän otti sen pari kertaa itsekin esille. Emme olleet edes samassa kaveriporukassa, mutta jotain yhteisiä tuttuja meillä oli. Lisäksi hän nimitteli minua lesboksi, vaikken tehnyt mitään siihen viittaavaakaan.

Kiinnostaisi vain tietää, että miksi hän minua niin hirveästi vihasi, kun emme olleet edes puhuneet toisillemme - ennen kuin hän tuli ilmoittamaan päin naamaani "mä vihaan sua". Olin siihen aikaan niin hiljainen ja harmitonkin kuin olla voi. Toki ihmisillä on outoja päähänpinttymiä, mutta silti🤔

Vain 2 juttua

1. Kumpi oli ensin muna vai kana ?

2. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti niinku 4real ?

Joskus lapsena kerroin isälleni, että haluaisin syödä jälkiuunileipää iltapalalla. Hän vastasi, ettei meillä enää taida olla jälkiuunileipää, mutta käy tarkastamassa autotallin pakastimesta (meillä oli kaksi pakastinta) sillä aikaa, kun olen saunassa.

Saunasta tultuani isä kertoi, että koiramme oli päässyt karkuun. Hän ei myöskään muistanut tarkistaa ruisleipätilannetta. Puin äkkiä päälleni ja menin ulos etsimään koiraa. Koira tulikin aika äkkiä luokseni, suussaan kokonainen jälkiuunileipä. Mistä lie käynyt hakemassa! :D

Nämä lapsuusmuistot 2v ja allekin eivät ole totta. Ne syntyvät siten että joku (yleensä vanhempi tai sisarus) on kertonut tapahtumasta vanhempana ja sitten siitä on rakentanut itselleen valemuiston. Ne ovat siis tapahtuneet ja ovat siinä mielessä totta, mutta tapahtuma on rakennettu päässä jälkeenpäin kertomusten perusteella. Itse kertomus on voitu kuulla jo kymmeniä vuosia sitten esim. 4 vuotiaana ja siksi sitä on vaikea erottaa oikeasta muistosta. Veljeni on esim. muistanut että joku tapahtuma on tapahtunut hänelle lapsena vaikka se on tapahtunut minulle. Itse olen 100% varma että se tapahtui minulle. Mutta eivät molemmat voi olla oikeassa. Isäni kertoi aina eräästä lapsena tekemästään jutusta. 10v isäni kuoleman jälkeen isän sisko kertoi täsmälleen saman kokemuksen omanaan...

Olin kesälomalla äitini ja kahden koiramme kanssa mummolassa. Pappa oli kuollut pari kuukautta aiemmin ja mummo oli läheisessä vanhainkodissa - pidimme äitini kanssa siis mummolataloa "pystyssä". Toinen koirista oli vahtikoira pihalla ja toinen rauhallisempi seurakoira, joka oli meidän kanssa makuukammarissa. Keskellä kesäyötä alkoi kuulua sen pihakoiran haukunta. Heräsimme äidin kanssa katsomaan. Kammarista lähtiessä sammutin sieltä valot, kun ajattelin, ettei kukaan niitä siellä silloin tarvitse. Pihakoira uikutti ja tärisi kuistin alla, oli vetänyt itsensä kaulapannastaan irti. Rauhoittelimme siinä pihalla äidin kanssa koiraa ja katselimme ympärillemme. Ällistyin huomatessani, että makuukammarissamme näkyikin palavan valot - minähän olin sammuttanut ne! Kun piha kerran vaikutti olevan hiljainen eikä kitään pahaa ollut näkyvissä, rauhoittelimme koiraa ja menimme takaisin sisälle. Kiertelimme ensin eteisen ja tuvan eikä siellä ollut mitään erityistä. Sisäkoira tuli vastaan ja läähätti jotenkin omituisesti. Silittelin ja hyvittelin sitä, rauhoittui. Mutta kun menimme kammareiden puolelle, huomasimme, että ensinnäkin makuukammarissamme ei ollut valo päällä. Ja makuukammarissamme ollut kassi, jossa oli liinavaatteita, oli kaatunut ja sen sisältö oli hujan hajan lattialla - nähdäksemme sotku oli isompi kuin jos vaikka koira olisi vahingossa kaatanut kassin. Hurjin juttu oli, että viereisen kammarin seinäkellon sivuluukku oli auennut. Emme äitini kanssa edes olleet tienneet, että sellainen luukku oli olemassa!

Seuraavana päivänä kävi sellainenkin hassuus, että kun olin pomputtamassa palloa pihassa, niin pihan reunalla olevan huussin haka aukesi itsekseen ja ovi sitten heilui auki-kiinni aavemaisen näköisesti.

Äitini oli sitä mieltä, että kyse oli siitä, että riitaisan perinnönjaon osapuolet kävivät vaivihkaa pelottelemassa meitä. Minusta taas kyse oli jostain sattumasta, satunnaisesta koiraa pelotelleesta kulkijasta tai sitten vaikka pappa kävi katselemassa taloaan vielä viimeisen kerran :P

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella yks rinnakkaisluokkalainen tyttö vihasi minua. Kuulin tämän aluksi muiden kautta, mutta hän otti sen pari kertaa itsekin esille. Emme olleet edes samassa kaveriporukassa, mutta jotain yhteisiä tuttuja meillä oli. Lisäksi hän nimitteli minua lesboksi, vaikken tehnyt mitään siihen viittaavaakaan.

Kiinnostaisi vain tietää, että miksi hän minua niin hirveästi vihasi, kun emme olleet edes puhuneet toisillemme - ennen kuin hän tuli ilmoittamaan päin naamaani "mä vihaan sua". Olin siihen aikaan niin hiljainen ja harmitonkin kuin olla voi. Toki ihmisillä on outoja päähänpinttymiä, mutta silti🤔

Hän oli kaapissa oleva lesbo joka tunsi vetovoimaa sinuun ja kanavoi nämä vaikeat tuntemukset tuollaisella yläasteikäisen jäätävään vihaan

Minulla oli reilu 10 vuotta sitten 60 litran akvaario ja siellä muutama pieni kala, kuten platyja ja miljoonakaloja. Kerran sitten siivotessani löysin akvaarion alta kuolleen ja kuivuneen kalan, joka näytti minusta palettikalalta. Minulla oli ollut niitä aikaisemmin, mutta paljon isommassa akvaariossa ja eri asunnossa kuin siinä missä asuin silloin. En vieläkään käsitä, että miten se kala oli asuntooni ilmestynyt. En ollut ostanut sinne pitkään aikaan uusia kasveja, joiden mukana ne se olisi päätynyt sinne mätimunana tai pienenä poikasena. Sitä paitsi kaupasta, josta ostin kalat ja kasvit niin siellä oli kasvit akvaariossa, jossa ei ollut kaloja, joten kasvien mukana se ei ollut voinut tulla minulle eikä kukaan olisi voinut tuoda sitä akvaariooni huomaamattani, sillä luonani kävi silloin vain vähän ihmisiä ja heistäkään kukaan ei ollut kiinnostunut akvaarioista, joten tuskin kukaan heistä olisi tuonut sitä kalaa akvaariooni ja jos siellä olisi sellainen kala ollut, niin olisin kyllä huomannut sen siellä. En todellakaan ymmärrä, että miten tuo mysteerikala oli päätynyt asuntoni lattialle. Ei se ollut mitenkään ollut voinut päätyä sinne sieltä isostakaan akvaariosta, koska tuo pieni akvaario ei ollut käytössä samaan aikaan isomman kanssa ja sieltä ei siirretty mitään pieneen akvaarioon, vaikka siellä isossa akvaariossa palettikaloja olikin. Miten se siis päätyi asuntooni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa vajaa kymmenen vuotta sitten. Isoisäni jäämistöistä, teipattuna piiloon vanhan kirjan kannen ja kansilehtisen väliin, löytyi valokuva jossa isoisäni pitelee kainalossaan nauravaa naista. Naisella on vastasyntynyt vauva sylissään. Kuvan takana lukee isoisäni käsialalla "Usko, Toivo & Rakkaus", ei päiväystä mutta vaatetuksen ja isoisäni kampauksen perusteella kuva on otettu joskus 1970-luvun loppupuolella. Isoisäni nimi oli Usko.

Äitini syntyi 1963 ja jäi ainoaksi lapseksi, vaikka isovanhemmat tiedettävästi yrittivät ja halusivat isomman perheen. Äiti on yrittänyt selvittää mm. Facebookin avulla kuka tuo nainen voisi olla, mutta mitään vihjeitä ei ole tullut. Kirkonkirjoihin ei isoisälleni ole merkattu muita lapsia kuin äitini. Isovanhemmillani oli ainakin ulospäin hyvä ja rakastava avioliitto, eikä kukaan isoisän sisaruksista tai ystävistä ei tiedä tai tunnusta tietävänsä. Isosetäni pitää täysin mahdottomana että isoisäni olisi elänyt kaksoiselämää, sillä he pyörittivät 70-80-luvulla yhteistä yritystä ja olivat tekemisissä käytännössä koko ajan.

Tuskin eli kaksoiselämää. Ovat sopineet keskenään asioista ja jatkaneet elämää tahoillaan. Yhden valokuvan ottamiseen ei paljon aikaa mene, eikä kenenkään menemisiä voi täysin tietää, vaikka kuinka olisi liikekumppani tai puoliso.

Silti olisi varmasti sinulle mielenkiintoista löytää tuohenkilö. :)

Totta kai minullekin, mutta ennen kaikkea äidilleni joka on ainut lapsi ja menetti molemmat, terveet ja elinvoimaiset vanhempansa yllättäen onnettomuudessa vasta vähän päälle nelikymppisenä. Eniten häntä tietenkin mietityttää onko kuvassa oleva vauva sisarpuoli ja jos on, tietääkö tämä henkilö todellista isäänsä.

Olisiko joutunut kuoltuaan johonkin akvaarion rakenteisiin ja tippunut sitten aikanaan esiin. Onko akvaario hankittu käytettynä ?

Hypännyt joskus pois akvaariosta, kiemurrellut sen alle kuivunut sinne ja pudonnut sieltä.

Löysin joitain vuosia sitten ullakkokomerossa säilyttämästäni talvivaatelaatikosta vaatteitten joukosta kirjekuoren jossa oli sisällä kaksi 500 markan seteliä. Yksi mahdollisuus on että joku on aikanaan ne ommellut kirpputorilta ostamani takin vuoreen ja ovat sieltä sitten laatikkoon tippuneet, mutta olin pessyt takin lukuisia kertoja ennen tätä löytöä. Eikä siinä takissa ole salataskuja tai repeämiä tms joka selittäisi mysteerin. Rahoja ei voinut enää vaihtaa euroiksi :(