Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Tuosta Hannu jutusta tuli mieleen, että vaikka olisikin ollut todellinen henkilö, niin miten hän oli päässyt sisään? Kirjoittaja sanoi juuri heränneensä aamulla ja Hannu oli olohuoneessa. Oliko hän tullut omilla avaimilla vai oliko ovi auki yön?
Asun itsekkin rintamamiestalossa ja meillä ainakaan ei pääse noin vaan livahtamaan huomaamatta selän takaa kun on sen verran pienet huoneet ja alakerrassa "kierretään huoneiden läpi".
90-2000 -luvun taitteessa olin 6. luokalla ja leirikoulussa jossain päin Keski-Suomea. Meitä oli ehkä noin 10 hengen tyttöporukka mökissä juoruilemassa ja istuskelin ikkunan vieressä katsellen välillä pihalle, pellolle. Oli joko myöhäinen syksy tai kevät, koska pellolla ei ollut heinää. Yhtäkkiä keskellä peltoa istui musta kissa jonka pitkä häntä kiemurteli ihmeellisesti ilmassa ja etujalalla kuopi ilmaa. En ole koskaan nähnyt kissan hännän sillä tavalla kiemurtelevan ja huudahdinkin ääneen muille että katsokaa tuota kissaa. Kun porukka noin silmänräpäyksessä käänsi katseensa ikkunaan, ei pellolla mitään kissaa ollut :D Sain kuulla tästä harhasta vinoilua koko päivän, mutta muistan ihan tarkkaan mitä näin ja en ymmärrä mihin se kissa katosi, se ei olisi ehtinyt luikkia pois ja heinää ei tosiaan ollut minne piiloutua. Mikäs kissahaamu se oli sitten?
Mua on jääny vaivaa noin 10vuoden takainen tapahtuma, kun olin hommannu ekan autoni, asennellut kunnon musavehkeet ja lisävalopatteriston 4kpl jne, olin yöllä syksyn pilkkopimeessä ajelemassa tuttuja hiekkateitä muuten vaan, noin 80km/h ja ihan puskista kaikki valot autostani katosi, musa hävisi, siis sähköt hävisi totaalisesti, ja auto tietenkin sammui, olin juuri tulossa jyrkkään mutkaan, ja jarrutin toki ja lihasmuistista yritin ohjata sen mutkan läpi sellanen S- mutka, virrat oli poissa noin 10-20sekuntia, ja pilkkopimeää, en nähnyt mitään auton sisällä enkä ulkona, noh sain pysäytettyä, MUTTA olin liikkunut tuossa sekuntien aikana noin 15kilometriä??? en edelleekään ymmärrä mitä tapahtui, olin juuri lähtenyt lähikylästä hiekkatietä kotiappäin 25km matkalle, ajettuani tosiaan tuohon tuttuun mutkaan joka on noin 15km päässä tuon hiekkatien päästä, ja olinkin yhtä äkkiä 500metriä tuon hiekkatien´--> yhdistelmästä.. olin selvinpäin, en väsynyt, ja hyvällä tuulella, en todella tajua mitä tapahtui. tuolloin minulla oli aina tapana nollata trippimittari autosta että näen miten se syö pensaa, mutta trippimittari ei ollut liikkunut tuollaa matkaa kuin noin 10km... mitäpä sitten ikinä lieneekään tapahtui, voitte vaan kuvitella ihmetykseni määrän...
Toi Hannu-juttu oli todella (karmaisevan) hyvä. Voisiko siitä saada lisätietoa? Jättikö Hannu lukemansa Hesarin huoneeseen? Oliko talon ovet lukossa? Mikä vuodenaika oli kyseessä, jäljet lumessa? Ja tosiaan, rintamamiestaloissa kuljettava huoneitten läpi että pääsee ulko-ovelle. Kirjoittajalla varmasti korvat auki, ei kukaan liiku talossa etteikö huomaisi/kuulisi takanaan liikkuvia askelia: mies katosi, nainen olisi kyllä kuullut liikehdinnän takanaan.
Miehellä pyhävaatteet päällään, kravaattia ja mustia housuja myöten..
Jos multa kysytte, mies oli demoni ihmisen olomuodon ottaneena. Siitä naisen hirvittävä pelkotila tapauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta Hannu jutusta tuli mieleen, että vaikka olisikin ollut todellinen henkilö, niin miten hän oli päässyt sisään? Kirjoittaja sanoi juuri heränneensä aamulla ja Hannu oli olohuoneessa. Oliko hän tullut omilla avaimilla vai oliko ovi auki yön?
Asun itsekkin rintamamiestalossa ja meillä ainakaan ei pääse noin vaan livahtamaan huomaamatta selän takaa kun on sen verran pienet huoneet ja alakerrassa "kierretään huoneiden läpi".
Eräs kaveri asuu rintamamiestalossa ja ulko- ovi on pihan puolella ja jää joskus auki. Kerran oli aamulla ollut nuori nainen alakerrassa nukkumassa. Oli ollut kavereiden kanssa baarissa ja tulossa jatkoille, mutta erehtynyt talosta ja nukahtanut olohuoneen sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Mua on jääny vaivaa noin 10vuoden takainen tapahtuma, kun olin hommannu ekan autoni, asennellut kunnon musavehkeet ja lisävalopatteriston 4kpl jne, olin yöllä syksyn pilkkopimeessä ajelemassa tuttuja hiekkateitä muuten vaan, noin 80km/h ja ihan puskista kaikki valot autostani katosi, musa hävisi, siis sähköt hävisi totaalisesti, ja auto tietenkin sammui, olin juuri tulossa jyrkkään mutkaan, ja jarrutin toki ja lihasmuistista yritin ohjata sen mutkan läpi sellanen S- mutka, virrat oli poissa noin 10-20sekuntia, ja pilkkopimeää, en nähnyt mitään auton sisällä enkä ulkona, noh sain pysäytettyä, MUTTA olin liikkunut tuossa sekuntien aikana noin 15kilometriä??? en edelleekään ymmärrä mitä tapahtui, olin juuri lähtenyt lähikylästä hiekkatietä kotiappäin 25km matkalle, ajettuani tosiaan tuohon tuttuun mutkaan joka on noin 15km päässä tuon hiekkatien päästä, ja olinkin yhtä äkkiä 500metriä tuon hiekkatien´--> yhdistelmästä.. olin selvinpäin, en väsynyt, ja hyvällä tuulella, en todella tajua mitä tapahtui. tuolloin minulla oli aina tapana nollata trippimittari autosta että näen miten se syö pensaa, mutta trippimittari ei ollut liikkunut tuollaa matkaa kuin noin 10km... mitäpä sitten ikinä lieneekään tapahtui, voitte vaan kuvitella ihmetykseni määrän...
Oon lukenu paljon tän tapaisista ufo sieppauksista
Minua ihmetyttää, että kaikki jotka tunsivat minut lapsena ovat sanoneet että kuinka kiltti ja iloinen minä aina olin lapsena. Minä kun itse muistan, että minä olin erittäin itsepäinen, kiukkuinen ja uhmakas lapsi, joka aina riiteli kaikkien kanssa, herätti aikuisissa pahennusta huonolla käytöksellään ja uhmasi koko ajan vanhempien käskyjä vastaan. Muistan selvästi senkin, kuinka koulussa kiusasin muita, pinnasin, lunttasin ja olin usein jälki-istunnossa mutta kuuleman mukaan olin erittäin hyvä oppilas ja todistuksenikin ovat hyviä, mitä en ymmärrä ollenkaan. Minä kun olin ja olen aina ollut tyhmä, koulussakin olin aina ihan pihalla kaikessa, mitä siellä opetettiin eli miten minunlaiseni vähämielinen kakara sain todistukseen melkein pelkkiä ysejä kaikista aineista? Olin normaalikoulussa enkä siis missään apukoulussa, missä minun olisi pitänyt omasta mielestäni olla.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kaikki jotka tunsivat minut lapsena ovat sanoneet että kuinka kiltti ja iloinen minä aina olin lapsena. Minä kun itse muistan, että minä olin erittäin itsepäinen, kiukkuinen ja uhmakas lapsi, joka aina riiteli kaikkien kanssa, herätti aikuisissa pahennusta huonolla käytöksellään ja uhmasi koko ajan vanhempien käskyjä vastaan. Muistan selvästi senkin, kuinka koulussa kiusasin muita, pinnasin, lunttasin ja olin usein jälki-istunnossa mutta kuuleman mukaan olin erittäin hyvä oppilas ja todistuksenikin ovat hyviä, mitä en ymmärrä ollenkaan. Minä kun olin ja olen aina ollut tyhmä, koulussakin olin aina ihan pihalla kaikessa, mitä siellä opetettiin eli miten minunlaiseni vähämielinen kakara sain todistukseen melkein pelkkiä ysejä kaikista aineista? Olin normaalikoulussa enkä siis missään apukoulussa, missä minun olisi pitänyt omasta mielestäni olla.
Tapahtuiko tämäkin Intiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kaikki jotka tunsivat minut lapsena ovat sanoneet että kuinka kiltti ja iloinen minä aina olin lapsena. Minä kun itse muistan, että minä olin erittäin itsepäinen, kiukkuinen ja uhmakas lapsi, joka aina riiteli kaikkien kanssa, herätti aikuisissa pahennusta huonolla käytöksellään ja uhmasi koko ajan vanhempien käskyjä vastaan. Muistan selvästi senkin, kuinka koulussa kiusasin muita, pinnasin, lunttasin ja olin usein jälki-istunnossa mutta kuuleman mukaan olin erittäin hyvä oppilas ja todistuksenikin ovat hyviä, mitä en ymmärrä ollenkaan. Minä kun olin ja olen aina ollut tyhmä, koulussakin olin aina ihan pihalla kaikessa, mitä siellä opetettiin eli miten minunlaiseni vähämielinen kakara sain todistukseen melkein pelkkiä ysejä kaikista aineista? Olin normaalikoulussa enkä siis missään apukoulussa, missä minun olisi pitänyt omasta mielestäni olla.
Tapahtuiko tämäkin Intiassa?
Ei vaan ihan täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kaikki jotka tunsivat minut lapsena ovat sanoneet että kuinka kiltti ja iloinen minä aina olin lapsena. Minä kun itse muistan, että minä olin erittäin itsepäinen, kiukkuinen ja uhmakas lapsi, joka aina riiteli kaikkien kanssa, herätti aikuisissa pahennusta huonolla käytöksellään ja uhmasi koko ajan vanhempien käskyjä vastaan. Muistan selvästi senkin, kuinka koulussa kiusasin muita, pinnasin, lunttasin ja olin usein jälki-istunnossa mutta kuuleman mukaan olin erittäin hyvä oppilas ja todistuksenikin ovat hyviä, mitä en ymmärrä ollenkaan. Minä kun olin ja olen aina ollut tyhmä, koulussakin olin aina ihan pihalla kaikessa, mitä siellä opetettiin eli miten minunlaiseni vähämielinen kakara sain todistukseen melkein pelkkiä ysejä kaikista aineista? Olin normaalikoulussa enkä siis missään apukoulussa, missä minun olisi pitänyt omasta mielestäni olla.
Tapahtuiko tämäkin Intiassa?
Joo kirjoitustyylin tunnistaa :D
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Pakettiautoja ei valmisteta Uudessakaupungissa. Mukava uni kylläkin.
Menikö eilisessä SKE:n kokouksessa kaikki aivan oikein? En ehtinyt paikalle nyt kuullu kaikenlaista juttua.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Öööm hyi
Vierailija kirjoitti:
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Heräsin teholta. Tuttuni oli osannut aavistaa minun tekevän itsemurhan ja soittanut hätänumeroon. Poliisit olivat löytäneet Marevan -purkin ja sen johdosta minulle oli osattu antaa jotain vitamiinia, joka toimii vastamyrkkynä Marevanille. Kaikista ruumiinaukoistani oli tullut verta. Jopa kyynelkanavista oli tihkunut verta. Tehohoista päästyäni jouduin olemaan vielä useita viikkoja sairaalassa. Lopulta minut siirrettiin psykiatriseen sairaalaan. Kerroin unestani psykiatrille ja hän totesi sen olleen sairaan mielen näkemää unta.
Olen siis ilmeisesti yhä edelleen mielisairas, koska näen säännöllisesti tuota samaa unta. Osaan jopa nimetä kaikki työmiehet. Yksi miehistä on työnjohtaja, hän on se joka potkii maassa makaavan kaivinkoneenkuljettajan leukaluun hajalle. Uneen on muodostunut jonkinlainen logiikka. Kaivinkonekuski on kaivannut jonkun kaapelin poikki ja siksi työnjohtaja tappaa hänet. Se mies, jonka pää lyödään ensimmäisenä sillä metalliputkella hajalle, on aliurakoitsija, joka oli käyttänyt virolaista vuokratyövoimaa. Työmaalle oli hänen ansiostaan tullut suomea osaamattomia miehiä, jotka olivat vain istuneet ja polttaneet tupakkaa.
Pakettiautolla tulleet miehet olivat entisiä rakennustyömiehiä, joilta halpatyövoima oli vienyt työpaikat. He olivat kuitenkin saaneet töitä Uudenkaupungin autotehtaalta ja siksi autossa ei ollut lainkaan maalipintaa. Miehet olivat varastaneet auton autotehtaalta ja tulleet sillä hävittämään virolaisten työmiesten ruumiita ja kaivonkonekuskin jämää. Työmaapäällikön lempinimi on "Teukka" ja yksi autotehtaan miehistä kutsuu häntä "Toukaksi". Oli antanut hänelle ensimmäisenä lapun käteen YT-neuvotteluiden jälkeen. Haukkumisen jälkeen työmaapäällikkökin työnnetään elävänä lihasilppuriin.
Ai että sellaista sinne Intiaan tällä kertaa kuuluu. Kaikkea siellä kyllä sattuu ja tapahtuu, ei voi muuta sanoa.
Lähdimme ystäväni kanssa risteilylle ja tulin kipeäksi. Minulla oli jo bussissa kuumeinen olo ja laivassa halusin vain lepäämään , ystäväni veti ykköset ylle ja sanoi lähtevänsä kiertelemään laivaa. Nukahdin.
Heräsin koputukseen ovelta ja kun avasin, vaalea nainen tervehti iloisesti "Moi Johanna! ", työnsi minulle muovipussin ja poistui. Katsoin pussiin ja siellä oli karkkia, limsaa ja pehmohylje. Oletin pussin olevan ystävältäni, en voinut kysyä kun kännykkä oli lakannut toimimasta laivan lähdettyä satamasta ( miksihän enää ei käy niin ?). Sitten aamulla kun krapulainen ystäväni heräili yläpediltään, kysyin että kävitkö eilen tax freessä jolloin sanoi "Ai niin joo on mulla sulle jotain " ja ojensi likööripullon sekä suklaalevyn, minä puolestani näytin vaalean naisen tuomaa muovipussia että " Eikö nääki ole sulta?" "Hä ? No ei oo!"
Mysteeriksi jäi, kuka nainen oli ja miksi tuli hyttiini. Hylje on yhä lipastoni päällä.
Vierailija kirjoitti:
Lähdimme ystäväni kanssa risteilylle ja tulin kipeäksi. Minulla oli jo bussissa kuumeinen olo ja laivassa halusin vain lepäämään , ystäväni veti ykköset ylle ja sanoi lähtevänsä kiertelemään laivaa. Nukahdin.
Heräsin koputukseen ovelta ja kun avasin, vaalea nainen tervehti iloisesti "Moi Johanna! ", työnsi minulle muovipussin ja poistui. Katsoin pussiin ja siellä oli karkkia, limsaa ja pehmohylje. Oletin pussin olevan ystävältäni, en voinut kysyä kun kännykkä oli lakannut toimimasta laivan lähdettyä satamasta ( miksihän enää ei käy niin ?). Sitten aamulla kun krapulainen ystäväni heräili yläpediltään, kysyin että kävitkö eilen tax freessä jolloin sanoi "Ai niin joo on mulla sulle jotain " ja ojensi likööripullon sekä suklaalevyn, minä puolestani näytin vaalean naisen tuomaa muovipussia että " Eikö nääki ole sulta?" "Hä ? No ei oo!"
Mysteeriksi jäi, kuka nainen oli ja miksi tuli hyttiini. Hylje on yhä lipastoni päällä.
Jos kaverisi oli kertonut jollekin sinusta, että makaat kipeänä hytissä, ja tämä ystävällinen sielu oli selvittänyt nimesi jo hytin numeron. Aika ihana yllätys :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdimme ystäväni kanssa risteilylle ja tulin kipeäksi. Minulla oli jo bussissa kuumeinen olo ja laivassa halusin vain lepäämään , ystäväni veti ykköset ylle ja sanoi lähtevänsä kiertelemään laivaa. Nukahdin.
Heräsin koputukseen ovelta ja kun avasin, vaalea nainen tervehti iloisesti "Moi Johanna! ", työnsi minulle muovipussin ja poistui. Katsoin pussiin ja siellä oli karkkia, limsaa ja pehmohylje. Oletin pussin olevan ystävältäni, en voinut kysyä kun kännykkä oli lakannut toimimasta laivan lähdettyä satamasta ( miksihän enää ei käy niin ?). Sitten aamulla kun krapulainen ystäväni heräili yläpediltään, kysyin että kävitkö eilen tax freessä jolloin sanoi "Ai niin joo on mulla sulle jotain " ja ojensi likööripullon sekä suklaalevyn, minä puolestani näytin vaalean naisen tuomaa muovipussia että " Eikö nääki ole sulta?" "Hä ? No ei oo!"
Mysteeriksi jäi, kuka nainen oli ja miksi tuli hyttiini. Hylje on yhä lipastoni päällä.
Jos kaverisi oli kertonut jollekin sinusta, että makaat kipeänä hytissä, ja tämä ystävällinen sielu oli selvittänyt nimesi jo hytin numeron. Aika ihana yllätys :)
Meinasin kirjoittaa samaa, että kännissä avautunut jollekulle ja tämä joku päättänyt piristää.
Mua jäi vaivaamaan mihin katoavat kaikki hyvät keskustelut, sen jälkeen kun niistä on ilmoitettu ylläpidolle?
Jos ne olivat jonkun Hannun collegehousut.