Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Koiran kuoleman jälkeen noin viikon ajan olin näkevinäni ja kuulevinani hänet monissa tilanteissa ja aina tarkemmin katsoessani, koiraa ei ollutkaan siinä. Myös yöllä heräilin siihen, että koira tapansa mukaan maiskutteli unissaan ja kävi juomassa vettä tai yritti kömpiä hiljaa viereeni. Tämä tuntui hassulta, mutta ymmärsin kyseen olevan siitä, että mieli ei ollut täysin sopeutunut koiran poissaoloon. Koira oli todella kiinni minussa eläessään siten että seurasi jokaista askeltani niin vessaan kuin suihkuunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 37v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorena   ryyppäämässä kavereiden kanssa ,  olimme sellaisella metsän ympäröimällä uimarannalla jonne vie kapea hiekkatie, parin kilsan päässä taloja. Puhuimme mm. Salaista kansioista, ufoista ym ja naureskelimme että oispa kivaa nähdä uhvomies tai kummitus . Menin sitten  pissalle  puiden sekaan ja  samassa alkoi sellainen Mörkömäinen huuto, juoksin kirkuen housut nilkoissa kavereiden luo ja  kaikki olivat ihan paniikissa että mitä vi""ua tuo on?  Kukaan ei jälkeenpäin edes kuittallut siitä ,että minä juoksin metsästä esiin bilde paljaana tai että porukkamme kovin kundi lähti niin vauhdilla karkuun että kaljat jäi.  Eikä muuten enää ryypätty siinä rantsussa!

Suomen metsissä kulkee ilmeisesti jonkinlainen Muumien Mörön kaltainen olento. Itse en ole koskaan tosin nähnyt (ja toivon, että en koskaan näekään), mutta olen lukenut luotettavista lähteistä, kuten Suomi24:n keskustelupalstoilta, että sellainen olento todella on olemassa täällä ja että ilmeisesti se on vuosisatoja vanha. Ihme kyllä, että sitä ei ole otettu kiinni, ammuttu tms.

Se , tai ne sillä vaikea uskoa että otuksia olisi vain yksi! ilmeisesti vartijoivat reviiriään sillä ahdistelevat marjanpoimijoita, lenkkeilijöitä ja ryyppääviä teinejä.  Tarkoitus tuntuu olevan ajaa pois, ei satuttaa sillä uskon kyllä että saisivat ihmisen kiinni jos tahtoisivat, eivät vain tahdo. Ne tyytyvät mörisemään ja kirkumaan  näkymättömissä tai kulkemaan perässä ja jos joku siinä saa sydärin niin voi voi.

Kiitos Toven näitä tarinoita ei oteta vakavasti. Ihmiseen, joka väittää nähneensä Mörön suhtaudutaan kuin kuin tämä väittäisi nähneensä Freddy Kruegerin " se on vain satuhahmo".

Tästä tuli mieleen kun ystävän kanssa oltiin yökävelyllä. Oltiin teinejä ja vuosi oli ehkä 2007. Mentiin yhdelle rannalla olevalle leikkipuistolle ja keinuttiin siellä hetki, päätettiin lähteä kotiin kun alkoi takapuolet paleltumaan ja lunta tihkuttamaan. (Oli muistaakseni tammikuu) käveltiin sitten rantaa pitkin ja yhtäkkiä kaverini pysähtyi. Hän jäi tuijottamaan merelle ja siellä olevaan saareen päin. Minäkin katsoin sinne ja saaren puiden seasta jäälle "liukui" iso musta hahmo, sellainen leveä ja todella aavemainen. Samalla mereltä tuli todella vahva tuulenpuuska ja kuului sellaista mouruavaa matalaa ääntä. Lähdettiin yhtäaikaa juoksemaan poispäin rannasta, ei puhuttu mitään juostiin vaan tuhatta ja sataa n.3 kilometriä minun talolle. Kun päästiin perille kaveri kysyi mikä helvetti se oli ja näinkö minä kun se liikkui. Kaveri ei uskaltanut lähteä kävelemään kotiinsa, "jos se liikkuu tuolla ja vaikka seuraa". Laitettiin ovet lukkoon ja mentiin minun huoneeseen ihan vainoharhaisissa tunnelmissa. Kurkittiin jostain säleverhojen raosta pihalle, ei oikein saatu rauhoituttua nukkumaan.

Ei muuten menty enää ikinä yöllä sinne luodolle, minulle on ihan sama mikä karhu tai otus siellä asuu, en halua nähdä sitä enää koskaan. Se luihin ja ytimiin menevä kauhu oli ihan liikaa. Ei kerrottu asiasta kenellekään, edes muille ystävillemme koska Muumien mörön kaltainen olento on ajatuksena jo niin naurettava ettei kukaan meitä olisi uskonut. Olisi kai luultu että kuviteltiin koko juttu mutta molemmat näki saman asian ja lähdettiin karkuun yksissätuumin mitään huutelematta/osoittelematta.

Kyllähän tuuli pitää jäällä vaikka mitä ääntä mutta tuommoista mourua en ole kuullut sitä ennen enkä jälkeen. Se möykky tosiaan liukui saarelta rantaa kohti, ei jääty paikalle asiaa selvittämään niinkuin amerikkalaiset teinit kauhuelokuvassa.

On muuten tullut muuallakin internetissä vastaan juttua, jossa kerrotaan kohtaamisista muumien mörön kaltaisen otuksen kanssa.

Tämä saa miettimään, että olisiko Suomen metsissä jokin outo eläinlaji, joka on tähän asti pysynyt tuntemattomana. Kuumottava ajatus kyllä, että törmäisi tuollaiseen esimerkiksi telttaretkellä pimeässä metsässä.

Olin teininä kesällä yöllä tupakalla pihalla ja puhuin kaverin kanssa puhelimessa. Talomme on hassusti yhden isomman tien toisella puolella, teitä yhdistää pieni tienpätkä. En osaa selittää tätä mitenkään hienommin, mutta tämä tarkoittaa sitä että tämän tien puolelta pääsee naapurin pihalta oikaisemalla meille. Ja tuon ison tien päässä on julkinen rakennus, jossa teinit pörräävät kännäämässä välillä.

Noniin. Eli. Juttelin puhelimessa. Olin ei-talomme viereisen tien varrella. Ohitseni ajoi auto, mikä ei ollut outoa, alueen tuntevat oikaisivat tätä kautta usein. Aikaa kuluu, puhelu loppuu. Olin kävellyt lähelle julkisen rakennuksen pihaa ja siellä ei ollut ketään, joten menin autokatokseen tupakalle. Kuulen auton ääntä. Se äsken ohi ajanut auto kurvasi taas samaa reittiä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida, joten odotin että auto katosi näkyvistä ja lähdin äkkiä takaisin kodin suuntaan. Kävelen hyvin ripeää tahtia. Kun olen puolessavälissä tietä, alkaa taas kuulua auton ääntä. Vilkaisen nopesti, ja se on se sama auto. Nyt alkaa pelottaa. kun auto on kohdallani, se alkaa hidastaa. Pinkaisin ihan helvetinmoista vauhtia naapurin pihan poikki, äkkiä kotiin ja ovet lukkoon. Ei ehkä niin selittämätön tapaus, mutta vieläkin karmii mitä kuski halusi ja olisinko päätynyt kadonneiden listalle jos asiat olisivat menneet toisin.

Vierailija kirjoitti:

Olin teininä kesällä yöllä tupakalla pihalla ja puhuin kaverin kanssa puhelimessa. Talomme on hassusti yhden isomman tien toisella puolella, teitä yhdistää pieni tienpätkä. En osaa selittää tätä mitenkään hienommin, mutta tämä tarkoittaa sitä että tämän tien puolelta pääsee naapurin pihalta oikaisemalla meille. Ja tuon ison tien päässä on julkinen rakennus, jossa teinit pörräävät kännäämässä välillä.

Noniin. Eli. Juttelin puhelimessa. Olin ei-talomme viereisen tien varrella. Ohitseni ajoi auto, mikä ei ollut outoa, alueen tuntevat oikaisivat tätä kautta usein. Aikaa kuluu, puhelu loppuu. Olin kävellyt lähelle julkisen rakennuksen pihaa ja siellä ei ollut ketään, joten menin autokatokseen tupakalle. Kuulen auton ääntä. Se äsken ohi ajanut auto kurvasi taas samaa reittiä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida, joten odotin että auto katosi näkyvistä ja lähdin äkkiä takaisin kodin suuntaan. Kävelen hyvin ripeää tahtia. Kun olen puolessavälissä tietä, alkaa taas kuulua auton ääntä. Vilkaisen nopesti, ja se on se sama auto. Nyt alkaa pelottaa. kun auto on kohdallani, se alkaa hidastaa. Pinkaisin ihan helvetinmoista vauhtia naapurin pihan poikki, äkkiä kotiin ja ovet lukkoon. Ei ehkä niin selittämätön tapaus, mutta vieläkin karmii mitä kuski halusi ja olisinko päätynyt kadonneiden listalle jos asiat olisivat menneet toisin.

Autoilija eksynyt ja ajatteli kysyä sinulta tietä, kun ketään muutakaan ei näkynyt.

Ja sitten katsoi hölmistyneenä, kun juokset kirkuen pakoon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 37v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorena   ryyppäämässä kavereiden kanssa ,  olimme sellaisella metsän ympäröimällä uimarannalla jonne vie kapea hiekkatie, parin kilsan päässä taloja. Puhuimme mm. Salaista kansioista, ufoista ym ja naureskelimme että oispa kivaa nähdä uhvomies tai kummitus . Menin sitten  pissalle  puiden sekaan ja  samassa alkoi sellainen Mörkömäinen huuto, juoksin kirkuen housut nilkoissa kavereiden luo ja  kaikki olivat ihan paniikissa että mitä vi""ua tuo on?  Kukaan ei jälkeenpäin edes kuittallut siitä ,että minä juoksin metsästä esiin bilde paljaana tai että porukkamme kovin kundi lähti niin vauhdilla karkuun että kaljat jäi.  Eikä muuten enää ryypätty siinä rantsussa!

Suomen metsissä kulkee ilmeisesti jonkinlainen Muumien Mörön kaltainen olento. Itse en ole koskaan tosin nähnyt (ja toivon, että en koskaan näekään), mutta olen lukenut luotettavista lähteistä, kuten Suomi24:n keskustelupalstoilta, että sellainen olento todella on olemassa täällä ja että ilmeisesti se on vuosisatoja vanha. Ihme kyllä, että sitä ei ole otettu kiinni, ammuttu tms.

Se , tai ne sillä vaikea uskoa että otuksia olisi vain yksi! ilmeisesti vartijoivat reviiriään sillä ahdistelevat marjanpoimijoita, lenkkeilijöitä ja ryyppääviä teinejä.  Tarkoitus tuntuu olevan ajaa pois, ei satuttaa sillä uskon kyllä että saisivat ihmisen kiinni jos tahtoisivat, eivät vain tahdo. Ne tyytyvät mörisemään ja kirkumaan  näkymättömissä tai kulkemaan perässä ja jos joku siinä saa sydärin niin voi voi.

Kiitos Toven näitä tarinoita ei oteta vakavasti. Ihmiseen, joka väittää nähneensä Mörön suhtaudutaan kuin kuin tämä väittäisi nähneensä Freddy Kruegerin " se on vain satuhahmo".

Tästä tuli mieleen kun ystävän kanssa oltiin yökävelyllä. Oltiin teinejä ja vuosi oli ehkä 2007. Mentiin yhdelle rannalla olevalle leikkipuistolle ja keinuttiin siellä hetki, päätettiin lähteä kotiin kun alkoi takapuolet paleltumaan ja lunta tihkuttamaan. (Oli muistaakseni tammikuu) käveltiin sitten rantaa pitkin ja yhtäkkiä kaverini pysähtyi. Hän jäi tuijottamaan merelle ja siellä olevaan saareen päin. Minäkin katsoin sinne ja saaren puiden seasta jäälle "liukui" iso musta hahmo, sellainen leveä ja todella aavemainen. Samalla mereltä tuli todella vahva tuulenpuuska ja kuului sellaista mouruavaa matalaa ääntä. Lähdettiin yhtäaikaa juoksemaan poispäin rannasta, ei puhuttu mitään juostiin vaan tuhatta ja sataa n.3 kilometriä minun talolle. Kun päästiin perille kaveri kysyi mikä helvetti se oli ja näinkö minä kun se liikkui. Kaveri ei uskaltanut lähteä kävelemään kotiinsa, "jos se liikkuu tuolla ja vaikka seuraa". Laitettiin ovet lukkoon ja mentiin minun huoneeseen ihan vainoharhaisissa tunnelmissa. Kurkittiin jostain säleverhojen raosta pihalle, ei oikein saatu rauhoituttua nukkumaan.

Ei muuten menty enää ikinä yöllä sinne luodolle, minulle on ihan sama mikä karhu tai otus siellä asuu, en halua nähdä sitä enää koskaan. Se luihin ja ytimiin menevä kauhu oli ihan liikaa. Ei kerrottu asiasta kenellekään, edes muille ystävillemme koska Muumien mörön kaltainen olento on ajatuksena jo niin naurettava ettei kukaan meitä olisi uskonut. Olisi kai luultu että kuviteltiin koko juttu mutta molemmat näki saman asian ja lähdettiin karkuun yksissätuumin mitään huutelematta/osoittelematta.

Kyllähän tuuli pitää jäällä vaikka mitä ääntä mutta tuommoista mourua en ole kuullut sitä ennen enkä jälkeen. Se möykky tosiaan liukui saarelta rantaa kohti, ei jääty paikalle asiaa selvittämään niinkuin amerikkalaiset teinit kauhuelokuvassa.

On muuten tullut muuallakin internetissä vastaan juttua, jossa kerrotaan kohtaamisista muumien mörön kaltaisen otuksen kanssa.

Tämä saa miettimään, että olisiko Suomen metsissä jokin outo eläinlaji, joka on tähän asti pysynyt tuntemattomana. Kuumottava ajatus kyllä, että törmäisi tuollaiseen esimerkiksi telttaretkellä pimeässä metsässä.

Näitä tarinoita varmasti on enemmänkin, mutta ihmiset pelkäävät joutuvansa naurunalaisiksi. Vähän kuin jos sanoisi nähneensä Freddy Kruegerin .  Mörköähän pidetään fiktiivisenä ´hahmona.

Vierailija kirjoitti:

Koiran kuoleman jälkeen noin viikon ajan olin näkevinäni ja kuulevinani hänet monissa tilanteissa ja aina tarkemmin katsoessani, koiraa ei ollutkaan siinä. Myös yöllä heräilin siihen, että koira tapansa mukaan maiskutteli unissaan ja kävi juomassa vettä tai yritti kömpiä hiljaa viereeni. Tämä tuntui hassulta, mutta ymmärsin kyseen olevan siitä, että mieli ei ollut täysin sopeutunut koiran poissaoloon. Koira oli todella kiinni minussa eläessään siten että seurasi jokaista askeltani niin vessaan kuin suihkuunkin.

Sama oli minulla kissan(15v) poismenon jälkeen. Kissalla oli tapana tulla aamuisin nukkumaan viereen ja tunsin unissani vielä kuoleman jälkeen, kuinka kissa hyppäsi viereeni, sängyn jouset napsahtelivat ja kissa tassutteli jalkopäädystä ja lopulta käpertyi kainaloon

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli eilen vapaapäivä ja makasin aamupäivällä sängyssäni ja selasin kännykkääni, kun yllättäen kuulin sellaisen äänen kuin mies olisi nauranut tai pikemminkin miehen ääni sanoi ääneen "Ha ha ha ha ha". Olen varma, että se ääni tuli kännykästäni, mutta en ymmärrä, että miten se sieltä pystyi kuulumaan. En ollut soittanut epähuomiossa kenellekään miehelle eikä kukaan ollut soittanut minulle eikä ääni edes muistuttanut kenenkään tuntemani miehen ääntä.

Mulle on käynyt hyvin samantapainen juttu. Kuuntelin viime talvena autoa yksin ajaessani etupenkillä olevasta puhelimesta podcastia tai oikeastaan olin jo vaipunut omiin ajatuksiini ja keskustelu pyöri taustalla, kunnes loppui ilman että kiinnitin siihen mitään huomiota. Hetken hiljaisuuden jälkeen puhelimesta kuului yht'äkkiä kovaääninen, pelottavan ja lähes mielipuolisen kuuloinen nauru, ja säpsähdin. Päättelin että kyseessä oli joku outo "easter egg" kuuntelemani podcastin perässä ja koska ei ole tapana räplätä puhelinta ajaessa juttu jäi siinä kohtaa selvittämättä ja unohtui. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut selvää, mistä tuossakin oli kyse, koska nyt en enää muista mitä tuolloin kuuntelin, että voisin tarkistaa nauhan... Sen verran outo ylläri tuo kuitenkin oli.

Vierailija kirjoitti:

Noista sivusilmällä näihdyistä hahmoista; tuttavani kertoi sarveiskalvon osittaisen irtoamisen aiheuttaneen hänelle tällaisia näkyjä. Eli silmälääkärillä kannattaa käydä nyt ainakin aluksi jos näkyy epämääräisiä hahmoja.

Täysin ot mutta en ole ikinä ennen kuullut sarveiskalvon irtaumasta. Olisiko kuitenkin lasiaisen tai verkkokalvon irtauma kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 8-vuotias 1990-luvun laman aikaan. En uskonut enää Joulupukkiin ja minulle oltiin selitelty, että kovin montaa lahjaa ei ole varaa ostaa eikä kalliisiin lahjoihin ole varaa. Sitten tuli jouluaatto ja lahjat jaettiin. Minä olin ihmeissäni, kun sain ison paketin, jossa oli iso ja kaunis nukke, josta lapsikin pystyi näkemään, että se oli kallis. Olin ihmeissäni, että sain sellaisen kalliin lahjan, vaikka sellaiseen ei pitänyt olla varaa, mutta olin nukesta onnellinen ja leikin sillä koko illan. Illalla otin nuken viereeni nukkumaan nuken sänkyyn. Aamulla nuken sänky oli tyhjä eikä nukkea löytynyt mistään. Kysyin asiasta vanhemmiltani, mutta he sanoivat, että en minä ollut saanut mitään nukkea lahjaksi. Kuitenkin tiesin saaneeni sen, mutta vanhemmat kielsivät asian. Sitten vanhemmat veivät kamerasta filmirullan kehitettäväksi ja kun kuvat saatiin, niin niiden joukossa oli kuva minusta jouluna istumassa kuusen edessä tuolilla se nukke sylissä. Kun vanhemmat näkivät kuvan, niin he olivat todella hämmästyneen näköisiä. Muistan sen tilanteen yhä niin selvästi, että olen varma, että se hämmästys oli aitoa eikä näyteltyä, joten olin saanut sen nuken lahjaksi, mutta se oli mystisesti kadonnut eivätkä vanhemmat vain muista sitä.

Intiassa sattuu ja tapahtuu. Oot kirjoittanut näitä valokuva tarinoitakin aikaisemmin, oli joku sisar aina kuvissa jonka vain sinä näit mutta muut ei.

Ois kiva jos tänne tulisi tositarinoita.

Ei tää ollut se Intia-tyyppi, ihan erilainen kirjoittaja.

Ehkä vähän ns joulun taikaa on kyllä tässä lisänä. Uskon kyllä että lahja olisi voinut stressaantuneilta vanhemmilta unohtua, jos vaikka oli iso sukujoulu ja lahjan sujautti pukin pussiin joku sukulainen vanhempien tietämättä. Ja joku serkku tms sitten saman tien varasti sen.

Minä olen se henkilö, joka kirjoitti sen tekstin siitä joululahjaksi saadusta nukesta, joka oli kadonnut yöllä. Minä vietin joulua kolmisin vanhempien kanssa enkä saanut lahjoja muita kuin heiltä eli heidän oli täytynyt ostaa se nukke minulle ja jompi kumpi oli ottanut minusta kuvan kun olin sen nuken kanssa sohvalla. Kuitenkin nukke oli aamulla kadonnut, vaikka olin laittanut sen illalla sänkyni vieressä olevaan nukensänkyyn ja mitään nukkea ei vanhempien mukaan ollut minulle lahjaksi tullut, vaikka olin kyseisessä kuvassa se nukke sylissäni sohvalla. Kuvan taakse on vielä kirjoitettu, että "Liisa jouluna 1993 joululahjanukkensa kanssa",

Olisikohan jompikumpi vanhempi vahingossa rikkonut nuken, ja ratkonut asian näin epäkypsästi.

Tai esim. nukke oli tarkoitettu lahjaksi jollekulle muulle, kuten vaikka sukulaistytöllesi, paketti mennyt vahingossa sinulle, ja vanhempasi reilukerhona ratkaisseet asian nyysimällä nuken sinulta.

Aika erikoiselta se tuntuu, koska he olivat silloin melko köyhiä eikä heillä ollut rahaa ostaa montaa lahjaa minulle ja sitten he olisivat ostaneet sellaisen varmasti paljon maksaneen nuken sukulaislapselle. Sitä paitsi me asuimme silloin Intiassa ja kaikki sukulaiset Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin eronnut alkuvuodesta 2014 silloisesta miehestäni. Asuin tuolloin vanhassa rintamamiestalossa. Jäin asumaan taloon eron jälkeen hetkeksi yksin. Eräänä aamuna heräsin normaaliin tapaan yläkerran makuuhuoneesta. Puin tohvelit jalkaan ja lähdin kävelemään rappusia pitkin alakertaan keittiöön. Keittiössä tein normaaleja aamurutiineja mm. keitin kahvia ja laitoin puurokattilan liedelle. Sitten kuului sellainen ääni joka kuuluu kun joku lukee sanomalehteä ja kääntää sivua. Jäin hetkeksi paikoilleni. Sitten päätin käydä kurkkaamassa olohuoneeseen. Ajattelin tuolloin eksäni tulleen omilla avaimillaan asunnolle hakemaan tavaroitaan ja jääneen lukemaan lehteä.

Olohuoneessa istuikin minulle täysin tuntematon mieshenkilö lukemassa hesaria. Hän oli reilun 60-vuoden ikäinen. Vanhentunut iho, pälvikalju, silmälasipäinen. Hänellä oli yllään vaalea kauluspaita jossa kulki valkoisia pystysuunnassa kulkevia viivoja. Kravatti oli väritykseltään tumman punainen. Jaloissaan hänellä oli mustat suorat housut ja valkoiset tennissukat. Mies istui pitäen toista jalkaa sylissään olohuoneen divaanin nurkassa. Hän vilkaisi minua muttei lausunut sanaakaan. Vasta kun kysyin kuka hän oli, hän ilmoitti nimekseen "Hannun"

Kysyin häneltä mitä "Hannu" mahdollisesti teki asunnossani, hän kertoi olevansa vain käymässä ja pyysi saada kupin kahvia mustana. Mielessäni pyöri ajatus että mies liittyi jotenkin eksääni. Miehen käytös oli aivan tavallista ja rauhallista enkä siksi pelännyt häntä ollenkaan. Kävin hakemassa hänelle kupin kahvia. Tullessani takaisin olohuoneeseen, oli mies kadonnut. Koin tuolloin järkytyksen ja pelon jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. 

Tapauksen takia olen joutunut käymään psykologin luona useita kertoja mm. nukahtamisvaikeuksien takia. Olen myös nähnyt painajaisia tuosta "Hannusta" useita kertoja. Minkäänlaista järkevää selitystä tapahtuneelle on hyvin vaikea keksiä. En ole mielisairas enkä käytä huumeita. Psykologin mielestä kyseessä on täytynyt olla todellisen henkilön. Mies saattoi livahtaa selkäni takaa eteiseen ja sieltä muualle asuntoon. Minä en juurikaan muista tapahtumien kulkua miehen katoamisen jälkeen. Menin suorinta tietä olohuoneesta vessaan karkuun ja laitoin oven lukkoon. Vessassa sain jonkinlaisen pelkotilan joka esti minua toimimasta järkevästi.

Herranjestas, karmeaa!! Olisiko mitenkään mahdollista jos olisit nähnyt tuolloin unta (sanoit olevasi juuri herännyt), tai olisitko ollut vaikka kuumeessa? Karmiva juttu kertakaikkiaan.

Meille Ilmestyi joskus yhtäkkiä miesten XL kokoiset collegehousut. Mieheni on koko L ja ihmetteli kenen housut olivat. Kysyttiin niiltä muutamalta meillä käyneeltä sukulaismieheltä housuista, mutta heistä kukaan ei tunnustanut niitä omakseen. Ja en ollut pettänyt miestäni eikä kukaan ulkopuolinen mies meillä ollut koskaan käynyt edes. Myöskään pyykkihuonetta ei ollut. Housut vaan heitettiin sitten pois jossain vaiheessa kun niille ei käyttöä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eronnut alkuvuodesta 2014 silloisesta miehestäni. Asuin tuolloin vanhassa rintamamiestalossa. Jäin asumaan taloon eron jälkeen hetkeksi yksin. Eräänä aamuna heräsin normaaliin tapaan yläkerran makuuhuoneesta. Puin tohvelit jalkaan ja lähdin kävelemään rappusia pitkin alakertaan keittiöön. Keittiössä tein normaaleja aamurutiineja mm. keitin kahvia ja laitoin puurokattilan liedelle. Sitten kuului sellainen ääni joka kuuluu kun joku lukee sanomalehteä ja kääntää sivua. Jäin hetkeksi paikoilleni. Sitten päätin käydä kurkkaamassa olohuoneeseen. Ajattelin tuolloin eksäni tulleen omilla avaimillaan asunnolle hakemaan tavaroitaan ja jääneen lukemaan lehteä.

Olohuoneessa istuikin minulle täysin tuntematon mieshenkilö lukemassa hesaria. Hän oli reilun 60-vuoden ikäinen. Vanhentunut iho, pälvikalju, silmälasipäinen. Hänellä oli yllään vaalea kauluspaita jossa kulki valkoisia pystysuunnassa kulkevia viivoja. Kravatti oli väritykseltään tumman punainen. Jaloissaan hänellä oli mustat suorat housut ja valkoiset tennissukat. Mies istui pitäen toista jalkaa sylissään olohuoneen divaanin nurkassa. Hän vilkaisi minua muttei lausunut sanaakaan. Vasta kun kysyin kuka hän oli, hän ilmoitti nimekseen "Hannun"

Kysyin häneltä mitä "Hannu" mahdollisesti teki asunnossani, hän kertoi olevansa vain käymässä ja pyysi saada kupin kahvia mustana. Mielessäni pyöri ajatus että mies liittyi jotenkin eksääni. Miehen käytös oli aivan tavallista ja rauhallista enkä siksi pelännyt häntä ollenkaan. Kävin hakemassa hänelle kupin kahvia. Tullessani takaisin olohuoneeseen, oli mies kadonnut. Koin tuolloin järkytyksen ja pelon jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. 

Tapauksen takia olen joutunut käymään psykologin luona useita kertoja mm. nukahtamisvaikeuksien takia. Olen myös nähnyt painajaisia tuosta "Hannusta" useita kertoja. Minkäänlaista järkevää selitystä tapahtuneelle on hyvin vaikea keksiä. En ole mielisairas enkä käytä huumeita. Psykologin mielestä kyseessä on täytynyt olla todellisen henkilön. Mies saattoi livahtaa selkäni takaa eteiseen ja sieltä muualle asuntoon. Minä en juurikaan muista tapahtumien kulkua miehen katoamisen jälkeen. Menin suorinta tietä olohuoneesta vessaan karkuun ja laitoin oven lukkoon. Vessassa sain jonkinlaisen pelkotilan joka esti minua toimimasta järkevästi.

Herranjestas, karmeaa!! Olisiko mitenkään mahdollista jos olisit nähnyt tuolloin unta (sanoit olevasi juuri herännyt), tai olisitko ollut vaikka kuumeessa? Karmiva juttu kertakaikkiaan.

Minulle tulee ekana mieleen että tuo Hannu oli käymässä väärässä talossa, ja karkasi äkkiä pois tajuttuaan asian. Tai joku eksän tuttu joka oli hakemassa jotain, ja eksä unohti ilmoittaa asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eronnut alkuvuodesta 2014 silloisesta miehestäni. Asuin tuolloin vanhassa rintamamiestalossa. Jäin asumaan taloon eron jälkeen hetkeksi yksin. Eräänä aamuna heräsin normaaliin tapaan yläkerran makuuhuoneesta. Puin tohvelit jalkaan ja lähdin kävelemään rappusia pitkin alakertaan keittiöön. Keittiössä tein normaaleja aamurutiineja mm. keitin kahvia ja laitoin puurokattilan liedelle. Sitten kuului sellainen ääni joka kuuluu kun joku lukee sanomalehteä ja kääntää sivua. Jäin hetkeksi paikoilleni. Sitten päätin käydä kurkkaamassa olohuoneeseen. Ajattelin tuolloin eksäni tulleen omilla avaimillaan asunnolle hakemaan tavaroitaan ja jääneen lukemaan lehteä.

Olohuoneessa istuikin minulle täysin tuntematon mieshenkilö lukemassa hesaria. Hän oli reilun 60-vuoden ikäinen. Vanhentunut iho, pälvikalju, silmälasipäinen. Hänellä oli yllään vaalea kauluspaita jossa kulki valkoisia pystysuunnassa kulkevia viivoja. Kravatti oli väritykseltään tumman punainen. Jaloissaan hänellä oli mustat suorat housut ja valkoiset tennissukat. Mies istui pitäen toista jalkaa sylissään olohuoneen divaanin nurkassa. Hän vilkaisi minua muttei lausunut sanaakaan. Vasta kun kysyin kuka hän oli, hän ilmoitti nimekseen "Hannun"

Kysyin häneltä mitä "Hannu" mahdollisesti teki asunnossani, hän kertoi olevansa vain käymässä ja pyysi saada kupin kahvia mustana. Mielessäni pyöri ajatus että mies liittyi jotenkin eksääni. Miehen käytös oli aivan tavallista ja rauhallista enkä siksi pelännyt häntä ollenkaan. Kävin hakemassa hänelle kupin kahvia. Tullessani takaisin olohuoneeseen, oli mies kadonnut. Koin tuolloin järkytyksen ja pelon jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. 

Tapauksen takia olen joutunut käymään psykologin luona useita kertoja mm. nukahtamisvaikeuksien takia. Olen myös nähnyt painajaisia tuosta "Hannusta" useita kertoja. Minkäänlaista järkevää selitystä tapahtuneelle on hyvin vaikea keksiä. En ole mielisairas enkä käytä huumeita. Psykologin mielestä kyseessä on täytynyt olla todellisen henkilön. Mies saattoi livahtaa selkäni takaa eteiseen ja sieltä muualle asuntoon. Minä en juurikaan muista tapahtumien kulkua miehen katoamisen jälkeen. Menin suorinta tietä olohuoneesta vessaan karkuun ja laitoin oven lukkoon. Vessassa sain jonkinlaisen pelkotilan joka esti minua toimimasta järkevästi.

Herranjestas, karmeaa!! Olisiko mitenkään mahdollista jos olisit nähnyt tuolloin unta (sanoit olevasi juuri herännyt), tai olisitko ollut vaikka kuumeessa? Karmiva juttu kertakaikkiaan.

Minulle tulee ekana mieleen että tuo Hannu oli käymässä väärässä talossa, ja karkasi äkkiä pois tajuttuaan asian. Tai joku eksän tuttu joka oli hakemassa jotain, ja eksä unohti ilmoittaa asiasta?

Niin. Eksynyt väärään taloon. Ehkä dementia?

Kadonneet keskustelut ja sanoman suojelussa olevat henkilöt

Hyss ei saa puhua, jokuhan voisi vaikka jäädä kiinni. Jos se joku on sanoman ystävä. Julkisuuden henkilö. Annetaan ihmisillä leikkiä koska julkkis.

Vierailija kirjoitti:

Olin joku vuosi sitten eräänä syysiltana kävelylenkillä. Reitti menee erään kuntopolun ja asuinalueen välisen metsän poikki, siinä kulkee jonkinlainen metsäautotie tai leveä polku. Olin tulossa siis valaistulta kuntopolulta kohti tätä asuinaluetta, tulossa kotiin lenkiltä. Kello oli noin yhdeksän maissa illalla ja oli pimeä tähtikirkas yö eikä kuutamoa joten oli varsin pimeää. Vain autojen äänet kuuluivat vaimeina parin kilometrin päässä olevalta moottoritieltä, muuten ei kuulunut juuri mitään ja oli oikeastaan ihan tyyntä.

Kävellessäni metsän poikki yhtäkkiä takaani alkoi kuulua voimakas kohiseva ääni ja lehdettömien koivujen ja mäntyjen latvukset alkoivat heilumaan. En ymmärtänyt yhtään mistä on kyse ja täytyy myöntää että aika voimakas kauhun tunne sai vallan. Kohinaa ja puiden heiluntaa kesti vain muutama sekunti ja sitten oli taas hiljaista. Katselin siinä vähän aikaa ympärilleni ja ylöspäin mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut, oli taas hiljaista ja vain autojen ääni kuului taas vaimeana moottoritieltä. Sain jotenkin rauhoitettua itseni ja käännyttyä takaisin menosuuntaani. Kävelin aika vauhtia kohti asuinaluetta, tuntui hyvältä päästä katuvalojen alle taas.

En vieläkään tiedä mistä oli kyse, mikä sai aikaa voimakkaan hetkellisen tuulenpuuskan tms. aivan kirkkaana ja tuulettomana  syysiltana.

Tervetuloa metsään :D Luultavasti joku iso lintu/linnut pölähti lentoon. Siis vaikka pöllö, joka on ensin istunut siellä näkymättömissä aivan hiljaa ja päättää sitten vaihtaa maisemaa. Siinä ei paljoa kerkeä nähdä, vain puut heiluu hetken kuin olisi kova tuulenpuuska. Tai sitten vaikka vaanimassa ollut kettu hyppäsi salamana hiiren kimppuun jonkun puskan läpi, sai sen hampaisiin ja jähmettyi hiljaa paikalleen odottamaan että kävelet pois ja saa syödä rauhassa. Pöllö tekisi kyllä kovemman äänen ja tuulen, voivat olla aika valtavia.

Minulla on melko omituisia muistikuvia erään koulutaksin kuljettajan ajotavasta ajalta, jolloin olin ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kovin paljon en muista niistä vuosista, mutta muistiini on selvästi jäänyt jotkut, jolloin kuski nojaili päätään istuimen selkänojalla oleviin käsiinsä ja ohjannut rattia polvillaan. Nyt aikuisena tämä kuulostaa todella omituiselta, mutta olen varma, että noin kävi ainakin joskus, mutta kertaakaan hän ei kuitenkaan ajanut kolaria, ajanut ojaan tai päin puuta tms.

Juu, toi Hannu -juttu oli karmiva 😟

Vierailija kirjoitti:

Meille Ilmestyi joskus yhtäkkiä miesten XL kokoiset collegehousut. Mieheni on koko L ja ihmetteli kenen housut olivat. Kysyttiin niiltä muutamalta meillä käyneeltä sukulaismieheltä housuista, mutta heistä kukaan ei tunnustanut niitä omakseen. Ja en ollut pettänyt miestäni eikä kukaan ulkopuolinen mies meillä ollut koskaan käynyt edes. Myöskään pyykkihuonetta ei ollut. Housut vaan heitettiin sitten pois jossain vaiheessa kun niille ei käyttöä ollut.

Minä käytän miesten collegehousuja, en nyt muista oliko xl... Naisten xxl-koossakaan ei ritä mulle lahkeet joissain tokmannin housuissa. En kyllä miellä itseäni niin kauhean "isoksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille Ilmestyi joskus yhtäkkiä miesten XL kokoiset collegehousut. Mieheni on koko L ja ihmetteli kenen housut olivat. Kysyttiin niiltä muutamalta meillä käyneeltä sukulaismieheltä housuista, mutta heistä kukaan ei tunnustanut niitä omakseen. Ja en ollut pettänyt miestäni eikä kukaan ulkopuolinen mies meillä ollut koskaan käynyt edes. Myöskään pyykkihuonetta ei ollut. Housut vaan heitettiin sitten pois jossain vaiheessa kun niille ei käyttöä ollut.

Minä käytän miesten collegehousuja, en nyt muista oliko xl... Naisten xxl-koossakaan ei ritä mulle lahkeet joissain tokmannin housuissa. En kyllä miellä itseäni niin kauhean "isoksi".

Tulleet joistakin treeneistä tai poikien saunaillasta/ mökkireissulta vähingossa mukaan?