Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:
Leijonankyynel ov kirjoitti:
Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.
Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.
Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.
Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.
1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.Olet joko nuori tai huonomuistinen. Juuri 90-luvun lopussa alkoi "kaikilla" olla kännykkä. Vuonna 1998 minäkin viimein ostin ensimmäisen kännykkäni.
Itse olen syntynyt -95 perheeseen missä molemmat vanhemmat olivat joutuneet työttömiksi. Meillä ei ollut lankapuhelinta eikä kännykkää. Vasta 2000-luvulla isä sai ostettua puhelimen. Sitä ennen muistan, että äiti kävi aina puhelinkopista soittamassa. Sain ensimmäisen oman kännykän kai joskus 8-9 v:nä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.
Oliko niissä yskänpastilleissa, vai mitä imeskeltäviä yskänlääkkeitä ne on, nimeltään joku Codetabs tmv, kodeiinia? Ne maistui salmiakille, en tiedä onko vielä olemassa.
Vai oliko niin että niistä piti poistaa se kodeiini että saa myydä ilman reseptiä?
Siinä ois kans yksi selitys että näkyy huumetestissä positiivisena, ja just voimakkaana kipulääkkeenä.Ei ole codetabseissa kodeiinia. En nyt muista minkä puun kuoriuute on vaikuttavana aineena. Ja on vielä olemassa siis noita.
Onko mulla väärä mielikuva että niitä jotenkin muutettiin, aikaa siitä ois reilusti yli 10v.
Joo tiedän että on myynnissä vieläkin eikä niissä oo kodeiinia, mut siis onko niissä joskus ollut jotain, jonka takia niitä piti jotenkin muuttaa että saa myydä, vai höpötänkö ihan omiani?
Oli niissä ennen kodeiinia ja sitten niitä muutettiin. Nykyään joku kokillaanauute tmv. Maku on sama kuin ennenkin, valitettavasti teho ei ole yhtä hyvä. Muuten en noista vaikutuksista tiedä. Ja nimi oli muuten alunperin Codesan. Sisältö taisi muuttua eri aikaan kuin nimi, en muista kumpi ensin.
Muistan lapsuudestani erilaisia tilanteita ja maisemia, mutta en osaa "paikantaa" niitä. Olen jotain yrittänyt kuvailla vanhemmillenikin, mutta he eivät ole tienneet mistä puhun. Olisi hauska tietää, onko kyseessä unia, valemuistoja vai todellisia tapahtumia. Oudon yksityiskohtaisesti kuitenkin muistan jotain maisemiakin, mutta en tiedä milloin olisin voinut kyseisenlaisessa paikassa olla.
Ihmisen ihonväri voi vaihdella erittäin tummanruskeasta vaaleaan. Ihonvärin aiheuttaa melaniinipigmentti.
Yleisesti ottaen päiväntasaajalta poispäin mentäessä auringonsäteilyn määrä vähenee ja ihmisten ihonväri vaalenee. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon hajoamiselta, mutta silti sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Vaaleaihoiselle ihmisille ihosyöpävaara on korkeampi päiväntasaajan seudulla, kun taas tummaihoinen voi kärsiä pohjoisen pimeydessä D-vitamiinin puutoksesta. Keskimäärin naisilla on hieman vaaleampi iho kuin miehillä, mikä voi johtua suuremmasta kalsiumin tarpeesta raskauden ja imettämisen aikana.
Viime yönä en saanut unta. Vielä kello 3 pyörin sängyssä unettomana. Juuri silloin alkoi korvan juuressa soida "nyt toivotus hyvän joulun"-sävelmä. Kuin soivan postikortin kilkutus, samaan tyyliin. Pomppasin istumaan, laitoin valot ja katselin aivan hämmästyneenä yöpöytää, josta ääni tuli.
En ymmärrä. Unta se ei ainakaan ollut ja paikalla ei ollut mitään, josta ääni olisi tullut.
Selittäkää! Tämä ei ole vitsi eikä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä en saanut unta. Vielä kello 3 pyörin sängyssä unettomana. Juuri silloin alkoi korvan juuressa soida "nyt toivotus hyvän joulun"-sävelmä. Kuin soivan postikortin kilkutus, samaan tyyliin. Pomppasin istumaan, laitoin valot ja katselin aivan hämmästyneenä yöpöytää, josta ääni tuli.
En ymmärrä. Unta se ei ainakaan ollut ja paikalla ei ollut mitään, josta ääni olisi tullut.
Selittäkää! Tämä ei ole vitsi eikä provo.
Ystävälläni tuli tuollaisia oireita kun käytti alkoholia joka ilta tissutellen.
Eli aivot jotenkin vaurioituivat tai järkyttyivät. Pieniä juoppohulluus kohtauksia.
Sellaisia mitä ennen kirjailijat ihan hakivat itselleen inspiraatioksi.
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä en saanut unta. Vielä kello 3 pyörin sängyssä unettomana. Juuri silloin alkoi korvan juuressa soida "nyt toivotus hyvän joulun"-sävelmä. Kuin soivan postikortin kilkutus, samaan tyyliin. Pomppasin istumaan, laitoin valot ja katselin aivan hämmästyneenä yöpöytää, josta ääni tuli.
En ymmärrä. Unta se ei ainakaan ollut ja paikalla ei ollut mitään, josta ääni olisi tullut.
Selittäkää! Tämä ei ole vitsi eikä provo.
Olet kuitenkin voinut olla unessa. Itse olen muutaman kerran ollut mielestäni hereillä, kun puoliso on huutanut minua alakerrasta ja havahduttuani hereillä, hän onkin nukkunut vieressäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:
Leijonankyynel ov kirjoitti:
Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.
Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.
Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.
Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.
1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.Olet joko nuori tai huonomuistinen. Juuri 90-luvun lopussa alkoi "kaikilla" olla kännykkä. Vuonna 1998 minäkin viimein ostin ensimmäisen kännykkäni.
Vuonna 1997 sain ensimmäisen oman kännykän, ja olin ensimmäinen koko koulussa. Oppilaita oli kuitenkin yli 400, joten ei se kovin yleistä vielä ollut silloin.
Ja minäkin olen ollut lapsenvahtina 12-vuotiaana hoitamassa alle vuoden ikäistä vauvaa, joten ei ole sekään mitään ennenkuulumatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä en saanut unta. Vielä kello 3 pyörin sängyssä unettomana. Juuri silloin alkoi korvan juuressa soida "nyt toivotus hyvän joulun"-sävelmä. Kuin soivan postikortin kilkutus, samaan tyyliin. Pomppasin istumaan, laitoin valot ja katselin aivan hämmästyneenä yöpöytää, josta ääni tuli.
En ymmärrä. Unta se ei ainakaan ollut ja paikalla ei ollut mitään, josta ääni olisi tullut.
Selittäkää! Tämä ei ole vitsi eikä provo.
Olet kuitenkin voinut olla unessa. Itse olen muutaman kerran ollut mielestäni hereillä, kun puoliso on huutanut minua alakerrasta ja havahduttuani hereillä, hän onkin nukkunut vieressäni.
Kiitos asiallisesta (ja edeltävästä vähemmän asiallisesta juoppohulluus-) kommentista. Arvoitus ratkesi. Ostin muutama aika takaperin kiinakaupasta herätyskellon, jossa on mahdottoman monimutkainen ja hankala käyttötapa. Ilmeisesti olen jossain vaiheessa painanut herätyksen päälle ja tuon joululaulun lisäksi löysin happy birthday -herätyksen! Kyllä oli karmiva olo kello 3.00 viime yönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran opiskeluaikoina näin tosi kuumaa seksiunta tuntemattomasta miehestä. TOSI kuumaa ja hyvin elävän tuntuista, vaikkei mies ollutkaan yhtään minun tyyppiäni. Unessa miehen asunto oli kaupungin toisella puolen, korkeassa kerrostalossa.
Herättyäni lähdin normaalisti pyöräilemään kouluun. Menin samaa reittiä kuin yleensä, pyöräteitä pitkin kunnes lähellä koulua piti seisahtua liikennevaloihin. Pysäytin pyörän ja katsahdin suojatien toiselle puolelle ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, vastapäätä seisoi uneni mies polkupyörän kanssa!! Ja hän vieläpä tuijotti minua kiinteästi. Kaiken lisäksi mies oli tulossa juuri sieltä suunnalta, jossa hän oli unessani asunut. Siinä seisoimme ja tuijotimme toisiamme (se ei varmasti ollut kuin pieni hetki mutta tuntui sitäkin pidemmältä), tuntui aivan kuin hän olisi nähnyt samaa unta...
Eipä siinä mitään, valot vaihtuivat, ohitimme toisemme, minä menin kouluun ja hän minne ikinä olikaan menossa. Tämä ei ole ainut kerta kun mulle tapahtuu outoja, mutta on todella jäänyt mieleen. En nähnyt miestä enää unissani enkä valveilla...Tästä tuli mieleeni hauska tapaus, kun kaupassa kassajonossa edelläni ollut, tuntematon, kivannäköinen mies, laittoi kalikan ostostensa perään nyökkäsi minulle ja hymyili ujosti, mutta hippusen "liian pitkään" silmiin katsoen. Lähdimme siitä kumpikin tahoillemme.
Kotona avasin facebookin, ja tämä samainen mies oli heti ensimmäisenä "ihmisiä, joita saatat tuntea"-ehdotuksena :D
Tyyppi stalkkasi sinua. Noin käy juuri kun käy uuden ihmisen face-sivulla, FB voi ehdottaa häntä kaveriksi. Itselle kävi noin nettitreffien eka tapaamisen jälkeen. FB ehdotti naista kaverikseni (hän tiesi oikean nimeni). Profiilini ei ole edes julkinen. FB voi yhdistää teidät myös muiden tilien kautta, pelkkä nimesi googlaaminen samalla kirjautuneena esim. Gmailiin voi tehdä tuon. Juuri tästä syystä kirjaudun aina ulos esim. gmailista, joka on pahin tässä suhteessa.
Mies siis katsoi nimesi kassalla esim. pankkikortistasi.
Hauska ajatus, mutta en ole pätkääkään hyvännäköinen, enkä usko, että kukaan näkisi noin paljon vaivaa käydäkseen katsomassa fb-tiliäni. Se pitkä katsekin saattoi olla omaa toiveajatteluani ;-)
Olen lääkäri, ja lähettelin muutamia tekstiviestejä harvakseltaan entiselle opiskelukaverilleni. En saanut koskaan vastausta. Yhden kerran sitten tuli tekstiviesti, että olet lähetellyt näitä viestejä aikaisemminkin, ja tämä on sen ja sen kunna päivystävän lääkärin puhelin. Tulihan selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä asuin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja asuntoni oli ainoa siinä kerroksessa, oveni vieressä oli hissi. Huolimatta siitä, että olin parhaassa biletysiässä elämäni pyöri opiskelun ympärillä ja olin kotihiiri, monesti valvoin myöhään yöhön kahvia lipitellen ja nenä kiinni kirjassa.
Muutin elokuussa ja pari viikkoa muuton jälkeen kuulin jonkun juoksevan portaita korkokengissä taikka puukengissä, en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota sillä oletin jonkun naapurin kiirehtivän bileisiin tai jotain. Mutta kun ääni alkoi toistua, huomasin muutaman oudon seikan jotka nostivat niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, en koskaan kuullut kopinaa aamuisin tai päivisin ja lisäksi ulko-ovi ei koskaan käynyt , askeleet vain lakkasivat kuulumasta. Rappukäytävään ei myöskään sytytetty valoa! Kuka hullu nyt ravaa huvikseen pimeässä portaikossa korkkarit jalassa?
Kerran avasin oveni ja huusin pimeään että kuka siellä on, vastausta ei tullut mutta tuon yön jälkeen ääni muutti pysyvästi reittiään niin että askeleet kopisivat alas, oveni ohi ja loppuivat seinään (kirjaimellisesti) aivan kuin kopistelija olisi häiriintynyt siitä että huutelin sille.
Oveni takaa alkoi myös kuulua raapimista ja kerran ovikelloni soi, kahdelta yöllä ilman että ulko-ovi olisi avautunut tai rappuun sytytetty valoa. En kehdannut puhua ongelmistani kellekään, enkä kysyä naapureilta kuulivatko he öisin rapusta mitään...
Kevättalvella olin ollut tavoistani poiketen bilettämässä ja tulin aamuyöstä kotiin hilpeässä laskuhumalassa, kun kaivelin pihalla avaimiani näin oven takana rapussa kaksi punaista pistettä jotka näyttivät silmiltä, minua tuijottivat punaiset silmät pimeästä. Tilasin taksin takaisin ja lähdin vanhemmilleni yöksi, asunto meni välittömästi vaihtoon (tai siis heti kun uuden sain). Toivotin mielessäni onnea seuraavalle onnettomalle asukkaalle ja mietin jo puolitosissani että jätänkö lapun "älä huutele kopistelijalle!"
Tämä tapahtui 90-luvun puolessa välissä Etelä-suomessa eikä asia tule jättämään minua rauhaan niin kauan kuin elän. Naapurin kiusantekoa vai jotain yliluonnollista, en tiedä.
Oliko loppujen lopuksi syy asunnossa ja yliluonnollisissa tapahtumissa, vai siinä, että vietit yömyöhään kahvia juoden nenä kiinni kirjassa ilman muun elämän kontakteja, pelkästään hallusinoiden siinä yksinäisyydessäsi.
Jos puhelin kiersi aina päivystäjältä toiselle, kun tekstasit vuorossa olija eivätkä tuntenut sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun heräsin eräänä aamuna itkien todella todellisen tuntuiseen painajaiseen siitä että hukun. Selvisi myöhemmin sinä aamuna, että Aasian tsunami iski täsmälleen samaan aikaan Sri Lankaan. Tuo on jäänyt kummittelemaan ainiaaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran opiskeluaikoina näin tosi kuumaa seksiunta tuntemattomasta miehestä. TOSI kuumaa ja hyvin elävän tuntuista, vaikkei mies ollutkaan yhtään minun tyyppiäni. Unessa miehen asunto oli kaupungin toisella puolen, korkeassa kerrostalossa.
Herättyäni lähdin normaalisti pyöräilemään kouluun. Menin samaa reittiä kuin yleensä, pyöräteitä pitkin kunnes lähellä koulua piti seisahtua liikennevaloihin. Pysäytin pyörän ja katsahdin suojatien toiselle puolelle ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, vastapäätä seisoi uneni mies polkupyörän kanssa!! Ja hän vieläpä tuijotti minua kiinteästi. Kaiken lisäksi mies oli tulossa juuri sieltä suunnalta, jossa hän oli unessani asunut. Siinä seisoimme ja tuijotimme toisiamme (se ei varmasti ollut kuin pieni hetki mutta tuntui sitäkin pidemmältä), tuntui aivan kuin hän olisi nähnyt samaa unta...
Eipä siinä mitään, valot vaihtuivat, ohitimme toisemme, minä menin kouluun ja hän minne ikinä olikaan menossa. Tämä ei ole ainut kerta kun mulle tapahtuu outoja, mutta on todella jäänyt mieleen. En nähnyt miestä enää unissani enkä valveilla...Tästä tuli mieleeni hauska tapaus, kun kaupassa kassajonossa edelläni ollut, tuntematon, kivannäköinen mies, laittoi kalikan ostostensa perään nyökkäsi minulle ja hymyili ujosti, mutta hippusen "liian pitkään" silmiin katsoen. Lähdimme siitä kumpikin tahoillemme.
Kotona avasin facebookin, ja tämä samainen mies oli heti ensimmäisenä "ihmisiä, joita saatat tuntea"-ehdotuksena :D
Tyyppi stalkkasi sinua. Noin käy juuri kun käy uuden ihmisen face-sivulla, FB voi ehdottaa häntä kaveriksi. Itselle kävi noin nettitreffien eka tapaamisen jälkeen. FB ehdotti naista kaverikseni (hän tiesi oikean nimeni). Profiilini ei ole edes julkinen. FB voi yhdistää teidät myös muiden tilien kautta, pelkkä nimesi googlaaminen samalla kirjautuneena esim. Gmailiin voi tehdä tuon. Juuri tästä syystä kirjaudun aina ulos esim. gmailista, joka on pahin tässä suhteessa.
Mies siis katsoi nimesi kassalla esim. pankkikortistasi.
Hauska ajatus, mutta en ole pätkääkään hyvännäköinen, enkä usko, että kukaan näkisi noin paljon vaivaa käydäkseen katsomassa fb-tiliäni. Se pitkä katsekin saattoi olla omaa toiveajatteluani ;-)
Varmaankin taustalla on jokin paikannusjuttu. Fb tiesi, että olette olleet samassa paikassa samaan aikaan, joten saattaisitte tuntea toisenne. Aika pelottavaa tämä nykyaika!
Muistoja että lapsuudessa on ollut lähellä hukkua kun jalka sotkeutunut köyteen ja olen sitten kaatunut veneen reunan yli veteen. Isä kummiskin väittää ettei semmosta koskaan ole tapahtunut.
Löydän kotona aina välillä vaatteita jotka en muista nähneen ennen.
Vieraat sukat, en tiedä onko miehen vai naisen. Saattoi kenties olla minun äidin jättämiä kun oli muutama päivä kyläilemässä jotain kuukausia sitten.
Mieheni väitti viime vuonna että yksi pari isoja mies sukkia pesukoneessa eivät olleet hänen, kyseli jopa kuka olen tänne päästänyt.. itse arvelin sen olevan hänen veljen jättämiä kun oli yökylässä kerran, saunassa ja suihkussakin kun kävi, en vaan tiiä miks pyykkikoriin ois heivannut kun nähdään ehkä kerran pari vuodessa.
Toinen kerta väitti että yhdet kalsaritkaan eivät olleet hänen omia, taas sain syytökset syrjähypyistä, olenhan päivät pitkät kotona ja mies työssä... (ajatteli minun jaksavan miehiä viihdyttää vastasyntyneen itkien yötä päivää 5 minuutin välein ja raskauden aikana kertyneen 25 extra kiloineen houkuttavan seksikumppaneita.. en tiiä vieläkään suuttuako vai nauraa asialle.)
Itse laitoin nää miehen huonoon muistin piikkiin tai ehkä vaatteet olivat pesussa muuttuneet jotenkin erilaisiksi ettei enää tunnistanut niitä?
Viime viikolla kummiskin löysin komerostani pikkuhousut jotka olivat liian pienet ollakseen mun omat, ihme kiinalais merkkisetkin.. Eivät millään voineet kuulua äidillekään täll kertaa ja muita vieraita ei ole ollutkaan.
Jos en ois kotona jatkuvasti vauvan ja taaperon kanssa voisin varmaan rupee kuvitella että miehelläni ollut joku naikkonen täällä kun aina niin nopeasti syyttää mua uskottomuudesta, mutta en usko mieheni saavaan ketään tänne yritämälläkään eikä ole monta tuntia saanut olla yksin kotonakaan viimeiset vuodet.
Jos ollut muualla ja ottanut pikkuhousut mukaan kotiin ja sitten vaan jättänyt ne mun komeroon niin menee jo yli mun ymmärrystä...
Voisiko jollakin olla avain asuntoonne? Kyttäisi, ja kun olette pois kotoa vie "löydöksiä" teille.
Raisa Räisäsen katoamistapaus.
Alue: Aihe vapaa
Olet joko nuori tai huonomuistinen. Juuri 90-luvun lopussa alkoi "kaikilla" olla kännykkä. Vuonna 1998 minäkin viimein ostin ensimmäisen kännykkäni.