Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Olin maalaistyttönä ensimmäistä kertaa parikymppisenä "isossa" kaupungissa eli Tampereella liikkeellä. Etsin silloisen sukulaisen osoitetta Pirkkalan alueella. Oli erittäin sumuista ja kello oli jotain kolme aamuyöstä. Näin sumussa jonkun seisovan suojatien laidalla. Lyhyehkö hahmo, sumussa en erottanut sukupuolta. Tämä tyyppi kuitenkin kökötti vaan paikallaan joten en uskaltanut mennä kysymään. Parkkeerasin erään talon pihaan etsimään sitä osoitetta kartasta. Silloin ei ollut mitään älypuhelimia/edes kännyköitä olemassakaan eli paperikarttaa tiirailin. Päätin että nukun yön yli autossa koska tarkoitus oli alumperin hakeutua sinne sukulaisen luo vasta aamulla. Heräsin aikaisin aamulla ja ilma oli yhä sumun peitossa. Menin samaa tietä missä tämä suojatien ylittävä hahmo oli ollut, ja siinä se kökötti edelleen. Painoin kaasun pohjaan ja kysyin apua muuan ohi kulkeneilta ihmisiltä. Karmii yhä, mikä/kuka se seisoja oli.

Vierailija kirjoitti:

Olin maalaistyttönä ensimmäistä kertaa parikymppisenä "isossa" kaupungissa eli Tampereella liikkeellä. Etsin silloisen sukulaisen osoitetta Pirkkalan alueella. Oli erittäin sumuista ja kello oli jotain kolme aamuyöstä. Näin sumussa jonkun seisovan suojatien laidalla. Lyhyehkö hahmo, sumussa en erottanut sukupuolta. Tämä tyyppi kuitenkin kökötti vaan paikallaan joten en uskaltanut mennä kysymään. Parkkeerasin erään talon pihaan etsimään sitä osoitetta kartasta. Silloin ei ollut mitään älypuhelimia/edes kännyköitä olemassakaan eli paperikarttaa tiirailin. Päätin että nukun yön yli autossa koska tarkoitus oli alumperin hakeutua sinne sukulaisen luo vasta aamulla. Heräsin aikaisin aamulla ja ilma oli yhä sumun peitossa. Menin samaa tietä missä tämä suojatien ylittävä hahmo oli ollut, ja siinä se kökötti edelleen. Painoin kaasun pohjaan ja kysyin apua muuan ohi kulkeneilta ihmisiltä. Karmii yhä, mikä/kuka se seisoja oli.

Taisit nähdä Pirkkalan Valten :)

https://www.google.fi/search?q=pirkkala+valte&tbm=isch&source=iu&ictx=1…:

Moni joka ei tiedä, menee vipuun ihan ilmankin sumusäätä :D Siinä tönöttää katua ylittämässä vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.

Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.

Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.

Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.

Mahdollisia syitä:

Estot puhelumessa, (maksullinen lääkäripalvelu, ei siis "tavallinen" numero),

prepaid-liittymä (puheaika loppu, pelkäsi puheajan loppuvan kesken puhelun),

halusi säästää puhelinlaskussa (antoi sulle kolikoita, mut paljonko puhelut oikeasti maksoi),

vainoharhat (pelkäsi että hänen puhelinta kuunnellaan),

yksinäisyys (ei muuten osannut ottaa kontaktia kun pyytämällä jotain)

Tuossa nyt jotain mitä tuli mieleen. Itse uskoisin, että jos puhelut oli tosi hämäriä niin oisko pelännyt että hänen puhelinta kuunnellaan, tai sit yksinkertaisesti ei halunnut vaan maksaa kalliita puheluita, joten antoi vaan jotain hiluja sulle.

Niin, joskus itsekin ihmettelen miten naapurit tietää asioita, mut toiset vaan seuraa enemmän mitä talossa tapahtuu.

Noita estoja mietin itsekkin ja henkilö huomioonottaen kaikki vaihtoehdot hyvinkin todennäköisiä. En usko kuitenkaan, että säästää halusi nimittäin kerran yhden pitkän puhelun jälkeen anroi minulle 20e setelin.

Tässä tapauksessa ehkä myös jäi häiritsemään se, että aliin epäillä, ettei kyseisen henkilön mielenterveys ole ihan kunnossa ja mietin että pitäisikö asialle tehdä jotain. (Siksi kyseltiin naapureilta jos jotain sukulaisia olisivat tienneet.) Asia kuitenkin jäi kun muutettiin pois.

Jos puhelin oli rikki eikä ollut varaa uuteen/ ei osannut käyttää kuin myynnistä poistunutta mallia?

Vierailija kirjoitti:

Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.

Oliko niissä yskänpastilleissa, vai mitä imeskeltäviä yskänlääkkeitä ne on, nimeltään joku Codetabs tmv, kodeiinia? Ne maistui salmiakille, en tiedä onko vielä olemassa.

Vai oliko niin että niistä piti poistaa se kodeiini että saa myydä ilman reseptiä?

Siinä ois kans yksi selitys että näkyy huumetestissä positiivisena, ja just voimakkaana kipulääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.

Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.

Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.

Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.

Mahdollisia syitä:

Estot puhelumessa, (maksullinen lääkäripalvelu, ei siis "tavallinen" numero),

prepaid-liittymä (puheaika loppu, pelkäsi puheajan loppuvan kesken puhelun),

halusi säästää puhelinlaskussa (antoi sulle kolikoita, mut paljonko puhelut oikeasti maksoi),

vainoharhat (pelkäsi että hänen puhelinta kuunnellaan),

yksinäisyys (ei muuten osannut ottaa kontaktia kun pyytämällä jotain)

Tuossa nyt jotain mitä tuli mieleen. Itse uskoisin, että jos puhelut oli tosi hämäriä niin oisko pelännyt että hänen puhelinta kuunnellaan, tai sit yksinkertaisesti ei halunnut vaan maksaa kalliita puheluita, joten antoi vaan jotain hiluja sulle.

Niin, joskus itsekin ihmettelen miten naapurit tietää asioita, mut toiset vaan seuraa enemmän mitä talossa tapahtuu.

Noita estoja mietin itsekkin ja henkilö huomioonottaen kaikki vaihtoehdot hyvinkin todennäköisiä. En usko kuitenkaan, että säästää halusi nimittäin kerran yhden pitkän puhelun jälkeen anroi minulle 20e setelin.

Tässä tapauksessa ehkä myös jäi häiritsemään se, että aliin epäillä, ettei kyseisen henkilön mielenterveys ole ihan kunnossa ja mietin että pitäisikö asialle tehdä jotain. (Siksi kyseltiin naapureilta jos jotain sukulaisia olisivat tienneet.) Asia kuitenkin jäi kun muutettiin pois.

Jos puhelin oli rikki eikä ollut varaa uuteen/ ei osannut käyttää kuin myynnistä poistunutta mallia?

Tuo tuli mieleen kanssa, tai että lääkärikeskus ei hänen numeroonsa halunnut vastata jos puhelut oli aina sekavia?

Tai sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö tms, ei halunnut lähteä maksamaan puhelinlaskua tai ostamaan puheaikaa, jos hänellä ei ollut verkkopankkitunnuksia tai tietokonetta, niin että ois voinut maksaa laskut kotona. Tai ei osannut käyttää verkkopankkia vaikka kone ois ollutkin?

Henkilöllä voisi olla myös jostain syystä edunvalvoja, ja jotain ongelmia sen takia uuden puhelimen hankkimisessa tai edunvalvojan asettamat estot puhelimessa. Tai aiempien isojen puhelinlaskujen takia laskut maksamatta joten liittymä kiinni, jos lääkäriin soittaminen oli kallista.

Vierailija kirjoitti:

Hävitin kesälomalla tablettini jonnekin olohuoneeseen, enkä ole vieläkään löytänyt sitä.

Olisiko joulusiivouksen paikka?

Katso sohvatyynyjen alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran opiskeluaikoina näin tosi kuumaa seksiunta tuntemattomasta miehestä. TOSI kuumaa ja hyvin elävän tuntuista, vaikkei mies ollutkaan yhtään minun tyyppiäni. Unessa miehen asunto oli kaupungin toisella puolen, korkeassa kerrostalossa.

Herättyäni lähdin normaalisti pyöräilemään kouluun. Menin samaa reittiä kuin yleensä, pyöräteitä pitkin kunnes lähellä koulua piti seisahtua liikennevaloihin. Pysäytin pyörän ja katsahdin suojatien toiselle puolelle ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, vastapäätä seisoi uneni mies polkupyörän kanssa!! Ja hän vieläpä tuijotti minua kiinteästi. Kaiken lisäksi mies oli tulossa juuri sieltä suunnalta, jossa hän oli unessani asunut. Siinä seisoimme ja tuijotimme toisiamme (se ei varmasti ollut kuin pieni hetki mutta tuntui sitäkin pidemmältä), tuntui aivan kuin hän olisi nähnyt samaa unta...

Eipä siinä mitään, valot vaihtuivat, ohitimme toisemme, minä menin kouluun ja hän minne ikinä olikaan menossa. Tämä ei ole ainut kerta kun mulle tapahtuu outoja, mutta on todella jäänyt mieleen. En nähnyt miestä enää unissani enkä valveilla...

Tästä tuli mieleeni hauska tapaus, kun kaupassa kassajonossa edelläni ollut, tuntematon, kivannäköinen mies, laittoi kalikan ostostensa perään nyökkäsi minulle ja hymyili ujosti, mutta hippusen "liian pitkään" silmiin katsoen. Lähdimme siitä kumpikin tahoillemme.

Kotona avasin facebookin, ja tämä samainen mies oli heti ensimmäisenä "ihmisiä, joita saatat tuntea"-ehdotuksena :D

Tyyppi stalkkasi sinua. Noin käy juuri kun käy uuden ihmisen face-sivulla, FB voi ehdottaa häntä kaveriksi. Itselle kävi noin nettitreffien eka tapaamisen jälkeen. FB ehdotti naista kaverikseni (hän tiesi oikean nimeni). Profiilini ei ole edes julkinen. FB voi yhdistää teidät myös muiden tilien kautta, pelkkä nimesi googlaaminen samalla kirjautuneena esim. Gmailiin voi tehdä tuon. Juuri tästä syystä kirjaudun aina ulos esim. gmailista, joka on pahin tässä suhteessa.

Mies siis katsoi nimesi kassalla esim. pankkikortistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.

Oliko niissä yskänpastilleissa, vai mitä imeskeltäviä yskänlääkkeitä ne on, nimeltään joku Codetabs tmv, kodeiinia? Ne maistui salmiakille, en tiedä onko vielä olemassa.

Vai oliko niin että niistä piti poistaa se kodeiini että saa myydä ilman reseptiä?

Siinä ois kans yksi selitys että näkyy huumetestissä positiivisena, ja just voimakkaana kipulääkkeenä.

Ei ole codetabseissa kodeiinia. En nyt muista minkä puun kuoriuute on vaikuttavana aineena. Ja on vielä olemassa siis noita.

Vilkaisin kauppakeskuksen käytävältä viereiseen ravintolaan ja näin että joku naisihminen katsoi minua. Katsoin hetken päästä uudelleen ja huomasin että hän oli seurannut minua katseellaan ja seurasi kunnes huomasi että katsoin takaisin. Harmittaa kun en pääse hänen päänsä sisään, etenkin kun kyseessä oli tuntematon, että mikä mahtoi olla mielenkiinnon taustalla. Oliko se pukeutuminen, kehon muodot vai mikä? Tällä kropalla ja olemuksella tuollainen kokemus on melkoista luksusta. Omasta mielestäni olen ruma ja ei-haluttava.

Luin sohvalla pitkähihanen pusero päällä, sohvan käsinoja on tietenkin pehmustettu eikä sohvan lähellä ole teräviä esineitä. Äkkiä kättä alkoi polttaa todella voimakkaasti joten¨nostin hihan ja menin peilin eteen katsomaan, käsivarressa oli kaksi punaista koholla olevaa pitkää naarmua. Niitä poltteli pahasti koko loppuillan ! 

Mieleeni on muistunut yksi tarina lapsuudesta, josta en ole varma, että tapahtuiko se ihan oikeasti, vai oliko se vain todentuntuista unta. Elettiin vielä jotain 80-lukua, ja olin varmasti silloin reilusti alle kouluikäinen. Olin isäni kanssa kesällä jossain ulkoilmakirppiksellä, ja harhailin siinä yksiksenikin ihmisten keskellä. Siinä sitten eräs vastaan tullut tuntematon mieshenkilö ojensi minulle sellaisen oikein vanhanaikaisen kattokiskoon asennettavan spottivalaisimen, ja valoista ja lampuista silloin kiinnostuneena olin tietysti ilahtunut saamastani. Muistan vielä sen, kun illemmalla kotona istuin pihakeinussa se valaisin kädessä, ja haaveilin, että miten sen saisi käyttöön. Isäni sanoi, että se vaatii kiskon, ja alkoi tapansa mukaan hermostumaan, että taisi tulla riesa jo siitä lampusta.

Vaikka tapauksen näin suurpiirteisesti muistan noinkin elävästi, mutta muuten yksityiskohtaisemmin on muistikuvat melko hatarat, ja olen nyt aikuisiällä epäillytkin koko tarinan todenperäisyyttä, että olisikohan se sittenkin ollut vain unta. Ensinnäkin, miksi joku tuntematon vastaantuleva mies olisi juuri minulle, pienelle tuntemattomalle pojannappulalle halunnut antaa jonkun vanhan spottivalaisimen. Isänikään ei muista koko tapausta, enkä muista missään meidän nurkissa kyseistä valaisinta sen jälkeen lojuneen. Tämä tarina on siis jäänyt myöhemmin mysteeriksi, että tapahtuiko se oikeasti, vai oliko se vain todentuntuista unta.

Porukalla ollaan mietitty että mitä tapahtui maidanille lahjotetuille rahoille?

Oliko heillä vauvahälyttimet? Olisiko sen kautta voinut joku laittaa vihjettä vauvan oletettuun ruoka aikaan.

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.

1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.

1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.

Kyllä nyt 1998 olisi joku kännykkä tai edes lankapuhelin ollut jolla soittaa :DD kyllä tekstistä muutenkin taas tunnisti tän Intian päiväkotiin jätetyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.

1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.

Kyllä nyt 1998 olisi joku kännykkä tai edes lankapuhelin ollut jolla soittaa :DD kyllä tekstistä muutenkin taas tunnisti tän Intian päiväkotiin jätetyn.

Niin, jos kännyköitä ei vielä pahemmin ollut, niin mihin sä sillä lankapuhelimella oisit soittanut?

Jos siis nää ketä yrittää tavoitella on jossain kaupungilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siis ymmärrätte, mitä tarkoitan. kirjoitti:

Leijonankyynel ov kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana hoitamassa siskon ja tämän miehen puolivuotiasta vauvaa kun he itse olivat ulkona, kävivät elokuvissa, ravintolassa syömässä ja sitten vielä baarissa juomassa yhdet. Vauva nukkui sängyssä ja minä luin kokeisiin odottaessani siskoa ja tämän miestä kotiin. Kello oli jotain 23, asunnossa oli melko hämärää kun yllättäen vauvan sängystä kuului selvä suomenkielinen huuto: "Antakaa maitoa äkkiä äkkiä". Minä pelästyin todella kovasti ja meinasin alkaa itkemään. Menin vauvan sängyn luokse ja vauva makasi siellä nukkuen, mutta hetken päästä se heräsi ja alkoi itkemään, jolloin minä lämmitin sille maitoa.

Tästä on kulunut jo 20 vuotta aikaa ja tuo vauva on nykyään aivan normaali 20½-vuotias nuorimies, mutta minä en vieläkään tiedä, että mitä silloin tapahtui. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään, ettei minua suljettaisi mielisairaalaan, sillä eihän tuon ikäinen vauva osaa tietenkään puhua ainakaan noin pitkää lausetta. Silloin ei edes ollut kännyköitä, että olisin voinut soittaa siskolle, mutta hän tuli miehen kanssa hetken päästä kotiin.

Tämä taisi tapahtua siellä Intiassa, jos kerran 20 vuotta sitten eli vuonna 1998 ollut kännyköitä ja 12-vuotias joutui vahtimaan noin myöhään yksin vauvaa.

Jutussa kirjoitettiin, että ei ollut kännyköitä.

1998 kännykät olivat vielä uusi asia. Eivät ne silloin olleet vielä kovin yleisiä, yleistyivät 2000-luvulla.

Kyllä nyt 1998 olisi joku kännykkä tai edes lankapuhelin ollut jolla soittaa :DD kyllä tekstistä muutenkin taas tunnisti tän Intian päiväkotiin jätetyn.

Niin, jos kännyköitä ei vielä pahemmin ollut, niin mihin sä sillä lankapuhelimella oisit soittanut?

Jos siis nää ketä yrittää tavoitella on jossain kaupungilla?

No vaikka sinne ravintolan, baarin puhelimeen? Niin olis tuohon aikaan sovittu, jos tää olis totta. Ei 12v jätetä vahtimaan noin pientä vauvaa yksin ilman mitään yhteydenottokeinoa ja lähdetä pitkän kaavan mukaan ulos. Eikä tuo ole ainoa asia mikä tarinassa mättää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.

Oliko niissä yskänpastilleissa, vai mitä imeskeltäviä yskänlääkkeitä ne on, nimeltään joku Codetabs tmv, kodeiinia? Ne maistui salmiakille, en tiedä onko vielä olemassa.

Vai oliko niin että niistä piti poistaa se kodeiini että saa myydä ilman reseptiä?

Siinä ois kans yksi selitys että näkyy huumetestissä positiivisena, ja just voimakkaana kipulääkkeenä.

Ei ole codetabseissa kodeiinia. En nyt muista minkä puun kuoriuute on vaikuttavana aineena. Ja on vielä olemassa siis noita.

Onko mulla väärä mielikuva että niitä jotenkin muutettiin, aikaa siitä ois reilusti yli 10v.

Joo tiedän että on myynnissä vieläkin eikä niissä oo kodeiinia, mut siis onko niissä joskus ollut jotain, jonka takia niitä piti jotenkin muuttaa että saa myydä, vai höpötänkö ihan omiani?

Edelleen sitä että miten ihmeessä entinen pomoni sai paikan ns.pöydän alta ja sai olla tehtävässä 5 vuotta ennen kuin firmani tajus että tyyppi oli täysin sopimaton tehtävään. Ehti hajottamaan koko työyhteisönsä luottamuksen ja yhteishengen tässä ajassa ennen potkuja. Mutta viisi vuotta meni nauttien pomon palkkaa ja etuja.