Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.
Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.
Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.
Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)
Jotkut ihmiset ei kiinnitä ympäristöönsä niin paljon yksityiskohtaista huomiota kuin sinä. Voi olla ettei edes muista sua tai tajua kuinka usein "törmäätte".
Miten tämä liittyy tähän? En väitäkkään, että hän mitenkään liittyisi minuun. Häneen vain niin monta kertaa törmättyäni olen väistämättä vaan alkanut pohtimaan, että mitkä on ne syyt miksi hän toimii näin ja mikä on hänen tarinansa. Kysymällähän se tosiaan selviäisi, niinkuin joku ehdottikin.
Ei pahalla, mutta minusta sinä vaikutat oudommalta kuin nuo kuvailemasi käveleskelijät. Eka tyypillä saattoi olla tapana käydä aina rutiininomaisesti ystävällään kylässä jossain siinä lähellä, toka tyyppi jäi bussipysäkille aina odottamaan jotain kyytiä joka ei ollut se bussi mihin itse menit vaan tuttu henkilöautolla.
Onko joku ongelma kun et tajua mistä täällä keskustellaan? Mikä on jäänyt häiritsemään, ja tässä tapauksessa kirjoittajaa mietityttää mihin nuo tyypit olivat aina menossa ja miksi 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.
Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.
Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.
Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.
Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.
Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.
Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.
En tiedä millä tavalla nuo puhelut olivat omituisia, mutta mieleeni tuli, että hän ei vaan jostain syystä halunnut tai voinut soittaa omasta puhelimesta, koska silloin puhelun vastaanottaja näki kuka soittaa. Vastaanottaja ei ehkä olisi vastannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.
Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.
Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.
Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.En tiedä millä tavalla nuo puhelut olivat omituisia, mutta mieleeni tuli, että hän ei vaan jostain syystä halunnut tai voinut soittaa omasta puhelimesta, koska silloin puhelun vastaanottaja näki kuka soittaa. Vastaanottaja ei ehkä olisi vastannut?
Mietin samaa kuten myös sitä, että hänellä saattoi olla jonkun sukulaisen toimesta estot puhelimessa. Tuohon numeroon soittaminen ei nimittäin kovin halpaa ollut. Ja en nyt kovin yksityiskohtaisesti halua muiden puheluita avata, mutta olivat sävyltään suhteellisen vainoharhaisia.
Kerran opiskeluaikoina näin tosi kuumaa seksiunta tuntemattomasta miehestä. TOSI kuumaa ja hyvin elävän tuntuista, vaikkei mies ollutkaan yhtään minun tyyppiäni. Unessa miehen asunto oli kaupungin toisella puolen, korkeassa kerrostalossa.
Herättyäni lähdin normaalisti pyöräilemään kouluun. Menin samaa reittiä kuin yleensä, pyöräteitä pitkin kunnes lähellä koulua piti seisahtua liikennevaloihin. Pysäytin pyörän ja katsahdin suojatien toiselle puolelle ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, vastapäätä seisoi uneni mies polkupyörän kanssa!! Ja hän vieläpä tuijotti minua kiinteästi. Kaiken lisäksi mies oli tulossa juuri sieltä suunnalta, jossa hän oli unessani asunut. Siinä seisoimme ja tuijotimme toisiamme (se ei varmasti ollut kuin pieni hetki mutta tuntui sitäkin pidemmältä), tuntui aivan kuin hän olisi nähnyt samaa unta...
Eipä siinä mitään, valot vaihtuivat, ohitimme toisemme, minä menin kouluun ja hän minne ikinä olikaan menossa. Tämä ei ole ainut kerta kun mulle tapahtuu outoja, mutta on todella jäänyt mieleen. En nähnyt miestä enää unissani enkä valveilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran koiran kanssa eräällä luontopolulla, menin autolla sinne koska matka olisi ollut kävellen liian pitkä. Tämä tapahtui joskus vuonna 2007. Alkoi hämärtymään (muistaakseni oli syksy aikaa) ja koiran kanssa kiiruhdin autolle että lähetään takas kotiin. Lähdettiin sitten ajamaan pois metsätietä pitkin ja oli jo aika pimeää siinä vaiheessa.
Kesken ajamisen huomasin kun joku tumma hahmo menee metsätien yli. Se näytti vähän kuin karhulta eli oli sellainen pyöreä perästään mutta ihan kun se ois kävelly samalla tavalla kuin apinat/gorilla. Jotenkin tosi oudosti. Eikä ollut mikään kovin iso elukka, eli ei esim täysikasvuinen karhu olisi voinut olla mitenkään.
Pysähdyin siinä kohin kun se oli mennyt tieltä sinne metsään ja aukasin ikkunankin ja koitin katsella että mikä ihme se oli. Mutta ei näkyny/kuulunu mitään.
Tämä tapahtuma on vaivannu näihin päiviin asti. Susi se ei voinut olla, koska ei ollut suden muotoinen, eikä muutenkaan koiramainen. Eikä näyttänyt hirveltä.
Ainoa järkevä selitys on karhunpentu tai joku nuori karhu (pennut kai on aika pieniä ja tää ei ollut mikään karhunpennun kokonen vaan mielestäni isompi) eli voisiko olla joku nuorempi karhu? Täysikasvuinen karhu on sen verran iso ettei voinut olla sellanen.
Toki muistikuvat ovat vuosien saatossa saattaneet sumentua, mutta aika hyvin muistan kyllä sen tilanteen kun se tumma olento siitä tien yli meni.
Tapahtui maaseudulla, eli ei missään kaupungin liepeillä.
Olisi ehkä voinut olla ahma.
Tämä oli ihan hyvä ehdotus, hyvinkin voi olla mahdollista
Joo, ahma liikkuu vähän kuin apina/gorilla, ikäänkuin viskoo itseään puolelta toiselle. Näit harvinaisen eläimen!
Vierailija kirjoitti:
Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.
Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.
Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.
Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.
Mahdollisia syitä:
Estot puhelumessa, (maksullinen lääkäripalvelu, ei siis "tavallinen" numero),
prepaid-liittymä (puheaika loppu, pelkäsi puheajan loppuvan kesken puhelun),
halusi säästää puhelinlaskussa (antoi sulle kolikoita, mut paljonko puhelut oikeasti maksoi),
vainoharhat (pelkäsi että hänen puhelinta kuunnellaan),
yksinäisyys (ei muuten osannut ottaa kontaktia kun pyytämällä jotain)
Tuossa nyt jotain mitä tuli mieleen. Itse uskoisin, että jos puhelut oli tosi hämäriä niin oisko pelännyt että hänen puhelinta kuunnellaan, tai sit yksinkertaisesti ei halunnut vaan maksaa kalliita puheluita, joten antoi vaan jotain hiluja sulle.
Niin, joskus itsekin ihmettelen miten naapurit tietää asioita, mut toiset vaan seuraa enemmän mitä talossa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
Noin voi käydä, kun lasi jännittyy äärimmilleen esim. lämpötilan ja kosteuden muutoksesta. Minullakin pamahti itsekseen vintillä käärmeeni vanha terraario, onneksi mieheni alan ihmisenä tiesi heti kertoa mistä se johtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.
Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.
Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.
Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?
Joku apteekin oma yskänlääke, johon ei tarvi reseptiä, tai unikonsiemenet leivän/sämpylän päällä, nuo nyt ainakin vois näkyä kipulääkkeenä huumetestissä.
Sämpylän unikon siemenet tuli minulle myös mieleen! Tai hetkinen.. Oliko silloin olemassa vielä vatsalääke nimeltä jokin tannopon(?), siinä oli unikkoa mielestäni ainesosana ja kerran itse törmäsin aiheeseen kun ihmettelin kuinka farmaseutti varoitti ajamasta, kun sitä ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut kolme tapausta.
Ensimmäinen kävi joskus 90-luvun alussa. Olin ratsastusleirillä sellaisessa vanhanaikaisessa maatalossa ja keskellä yötä piti päästä vessaan. Maatalossa oli vain ulkohuusit. Lähdin kävelemään pihan poikki ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että joku katselee minua. Ilmassa oli sellainen kesäinen aamu-usva ja yritin katsoa ympärilleni, mutta mitään en nähnyt. Kävely muuttui nopeammaksi ja pääsin vihdoin vessaan. Kun olin sulkemassa ovea niin näin ehkä n 50 metrin päässä niityn toisella puolella miehen, jolla oli punainen flanellipaita päällä ja kädessä viikate. Mies vain seisoi paikallaan ja katseli minua. Taisin kirkaista ja suljin vessaan oven. Olin todellakin kauhusta jäykkänä ja yritin järkeillä, että mielikuvitus on tehnyt tepposensa. Sisällä vessassa kuitenkin havahduin siihen, että minun oli mentävä miehen ohitse päästäkseni takaisin maataloon. Kun vihdoin uskalsin avata oven uudelleen, hahmo oli edelleen samassa paikassa ja tuijotti intensiivisesti minua. Lähdin juoksemaan majapaikalleni enkä ikinä ole juossut yhtä kovaa kuin silloin. Sivusilmästä näin, että mies ei hievahtanutkaan paikaltaan. Sen sijaan se alkoi nauramaan kovaan ääneen. Se nauru siinä aamu-usvassa tuntui jotenkin niin karmivalta. Pääsin takaisin huoneeseeni ja edelleen tänä päivänäkään en osaa selittää tätä tapausta.
Toinen tapaus sattui pari vuotta sitten autolomalla Ruotsin puolella. Olimme edenneet Uumajaan, jossa päätimme yöpyä. Aloin etsiä hotelleita ja löysinkin erään hotellin Uumajan keskustassa. Kävimme kysymässä vapaita huoneita ja hotellissa oli enää yksi huone vapaana, jonka sitten päätimme ottaa. Hotelli (Stora Hotellet) on varsin korkeatasoinen ja sisutustyyliltään tummahko. Illalla kun olimme menossa nukkumaan mieheni sanoi, että hänellä on sellainen tunne, että emme ole yksin huoneessa. Minä naurahdin ja vastasin, että älä nyt hulluja puhu. Koska oli kesä ja valoisaa, niin laitoimme pimennysverhot kiinni, jolloin huoneesta tuli säkkipimeä. Me kummatkin yritimme saada unen päästä kiinni, mutta huoneen tunnelmassa oli jotain todella ahdistavaa. Tuntui jotenkin, että hengittäminen oli vaikeaa ja hetken päästä tunnin, että joku kosketti minun jalkaan. Säpsähdin ja laitoin valot päällä. Mies oli myös täysin hereillä ja kertoi, että jokin oli liikuttanut hänen hiuksia. Pyysin, että hän avaa pimennysverhot. Saman tien kun hän sen teki, ilma muuttuikuin veitsellä leikaten. Huoneessa pystyi jälleen hengittää ja sellainen ahdistava tunnelma lakkasi. Edelleen en osaa selittää tätä yötä. Tässä vielä kuvia hotellista, jossa yövyimme https://storahotelletumea.se/vara-gastrum/aventyr
Viimeinen tarina on hieman hauskakin. Yövyimme vanhempieni luona. Talo on lapsuuden kotini. Sellainen moderni omakotitalo, jossa minulla ei ole koskaan ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia. Miehini kävi keskellä yötä vessassa ja vessaan mennessä, hänen piti ohittaa veljeni huone, joka on käytävän varrella. Hän kertoi, että vanhempieni koira ei nukkunut tavallisessa paikassa huoneen vieressä. Kun hän meni huoneen ohi, valot syttyivät yhtäkkiä huoneeseen. Hän säpsähti ja meni vessaan. Varmaan joku katkaisin vika? Kun hän tuli vessasta ulos, huone oli jälleen pimeänä ja hän ajatteli kuvitelleensa tilanteen. Kuitenkin jälleen kerran kun hän ohitti huoneen valot syttyivät. Kun hän tuli viereeni, hän herätti ja onnistui säikäyttämään minut. Aamulla aamiaispöydässä kerroimme, mitä yöllä oli tapahtunut ja vanhempani alkoivat nauraa! Isä kertoi asentaneensa liiketunnistimet alakertaan. Kuka asentaa valoliiketunnistimia sisälle? 😀 Selvisi kuitenkin tämä ”kummitustarina”.
Tuota huonetta tuossa hotellissa markkinoidaan nimellä adventure room,eli saitte just sitä mitä olitte hakemassa seikkailua...
Muutin luhtitaloon ja pian seinänaapurilta tuli lappu, jossa pyysi että kun hakisin postini ottaisin myös hänen postinsa ja toisin laatikkoon oven eteen. Kuulosti erikoiselta, mutta ajattelin että on joku huonojalkainen vanhus ja eihän se minulle nyt iso vaiva ole. Joten vein päivittäin postit, myös mainokset pahvilaatikkoon oven vieressä. Samalla kiinnitin huomiota siihen miten iso kannellinen lasipurkki, jota käytti tuhkakuppina oli usein täynnä mutta ikinä en nähnyt tämän naapurin polttavan. Seinään nojasi lukittu polkupyörä, jonka renkaat olivat tyhjät ja keittiön ikkunassa oli aina edessä verhot. Kerran tulin myöhään yöllä kotiin ja näin pienikokoisen, laihan , tummiin puetun hahmon räpläämässä sitä tuhkapurkkia, minut nähdessään hahmo ryntäsi purkkeineen sisälle ja siinä vaiheessa selvisi, ettei ainakaan jaloissa vikaa ollut !
En saanut selvää iästä enkä sukupuolesta, tuo oli myös ainut kerta kun tämän mystisen naapurin näin. Pari viikkoa myöhemmin asunto oli yhtäkkiä tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin luhtitaloon ja pian seinänaapurilta tuli lappu, jossa pyysi että kun hakisin postini ottaisin myös hänen postinsa ja toisin laatikkoon oven eteen. Kuulosti erikoiselta, mutta ajattelin että on joku huonojalkainen vanhus ja eihän se minulle nyt iso vaiva ole. Joten vein päivittäin postit, myös mainokset pahvilaatikkoon oven vieressä. Samalla kiinnitin huomiota siihen miten iso kannellinen lasipurkki, jota käytti tuhkakuppina oli usein täynnä mutta ikinä en nähnyt tämän naapurin polttavan. Seinään nojasi lukittu polkupyörä, jonka renkaat olivat tyhjät ja keittiön ikkunassa oli aina edessä verhot. Kerran tulin myöhään yöllä kotiin ja näin pienikokoisen, laihan , tummiin puetun hahmon räpläämässä sitä tuhkapurkkia, minut nähdessään hahmo ryntäsi purkkeineen sisälle ja siinä vaiheessa selvisi, ettei ainakaan jaloissa vikaa ollut !
En saanut selvää iästä enkä sukupuolesta, tuo oli myös ainut kerta kun tämän mystisen naapurin näin. Pari viikkoa myöhemmin asunto oli yhtäkkiä tyhjä.
Traumaperäinen stressihäiriö? Sosiaalisten tilanteiden pelko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joka sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mieheni ei työreissujen takia ollut paljoa kotona, joten olin todella usein yksinänin. Poltin vielä tuolloin tupakkaa ja ainoa paikka missä pystyo polttamaan oli taloyhtiön pihalla oleva tupakkapaikka. Monesti kirosin itseäni, että miksi pitää polttaa kun jouduin monta kertaa päivässä ravaamaan nuo rappuset ylös ja alas. Talo yhtiössä asui myös eräs vanhempi henkilö, johon olin aluksi törmännyt vain pari kertaa ja joka kerta hän oli jupissut minulle hiljaa jotain kirosanoja.
Kerran sitten olin taas tapani mukaan tulossa tupakalta olin tulossa ensimmäisiä rappusia ylös kun edessäni olevassa kerroksessa aukesi ovi ja tämä vanhus seisoi ovella ja pyysi jos saisi lainata puhelintani. Koska kyseessä oli vanha ihminen ja hän vaikutti hiukan hätääntyneeltä annoin hänen soittaa puhelimestani. Tosin koska vaikutelma tästä ihmisestä oli hiukan hämärä niin näpyttelin itse hänen haluaman numeron ja odotin, että toisessa päässä vastattiin (maksullinen lääkäripalvelu) ja annoin puhelimen. Hän oli piitänyt minut täksi aikaa eteiseen seisomaan joten kuulin koko puhelun, jonka sisältö oli kieltämättä suhteellisen eriskummallinen. Mutta suurin hämmennys oli, että näin hänen keittiön pöydällä kännykän. Lopetettuaan puhelun ajoi minut jopa vähän töykeästi ulos ja antoi muutaman kolikon.
Tämä alkoi toistua säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska en koskaan rohjennut kieltäytyä kuulin myös aina nämä puhelut ja ne olovat joka kerta yhtä omituisia. Mielessäni myös kävi, että kaipasiko ehkä ihmiskontaktia kun eli yksin ja yritin muutamasti rupatellakkin jotain, mutta aina puhelun loputtua hääti minut ulos. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että minua pelotti kulkea hänen ovensa ohi, joten yleensä yritin tulla mahdollisimman hiljaa, en sytyttänyt valoja ja loikin mahdollissimman nopeasti tuon oven ohi. Kyselin myös parilta tutulta naapurilta oliko heille tapahtunut samaa, mutta kielsivät tämän ja ihmettelivät kokemaani myös. Hiukan häiritseväksi touhu meni siinä vaiheessa kun tämä vanhus ilmestyi ovemme taakse pyytämään puhelinta lainaan! Ei pelkästään siksi, että halusi taas soittaa omituisen puhelun vaan koska en ollut koskaan hänelle sanonut nimeäni tai että missä asunnossa asumme. Hän asui 1. Kerroksessa ja me ylimmässä. Talossa oli myös kova muuttovirta kumpaankin suuntaan, joten en usko, että siitäkään on voinut päätellä. Onko hän stalkannut kulkemisiani ja äänten perusteella osannut arvioida missä asumme? Kerran nimittäin muistan kun olin lähössä kuulin kun jossain rappukäytävässä aukesi ovi. En ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota kunnes tulin alimmalle tasanteelle ja siellä tämä henkilö oli minua jo ovensuussa vastassa. Lopulta en enää mennyt avaamaan ovea, vaikka tämä heniklö saattoi jäädä soittamaan kelloa useammaksikin minuutiksi. Yritimme kysellä hänestä naapureilta ja vuokranantajalta koska aloimme miettiä pitäisikö johonkin hänen omaiseensa yrittää ottaa yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävän hänestä mitään. Ongelma ratkesi vasta siinä vaiheessa kun muutimme pois.
Tapauksessa minua siis jäi häiritsemään, että miksi näihin omituisiin puheluihin piti lainata puhelinta ja mistä hän tiesi missä asunnossa asuin. Lisäksi tosiaan silloin ei koskaan "häirinnyt" kun mieheni oli kotona tai kun rapussa oli joku muu samaa aikaa.Mahdollisia syitä:
Estot puhelumessa, (maksullinen lääkäripalvelu, ei siis "tavallinen" numero),
prepaid-liittymä (puheaika loppu, pelkäsi puheajan loppuvan kesken puhelun),
halusi säästää puhelinlaskussa (antoi sulle kolikoita, mut paljonko puhelut oikeasti maksoi),
vainoharhat (pelkäsi että hänen puhelinta kuunnellaan),
yksinäisyys (ei muuten osannut ottaa kontaktia kun pyytämällä jotain)Tuossa nyt jotain mitä tuli mieleen. Itse uskoisin, että jos puhelut oli tosi hämäriä niin oisko pelännyt että hänen puhelinta kuunnellaan, tai sit yksinkertaisesti ei halunnut vaan maksaa kalliita puheluita, joten antoi vaan jotain hiluja sulle.
Niin, joskus itsekin ihmettelen miten naapurit tietää asioita, mut toiset vaan seuraa enemmän mitä talossa tapahtuu.
Noita estoja mietin itsekkin ja henkilö huomioonottaen kaikki vaihtoehdot hyvinkin todennäköisiä. En usko kuitenkaan, että säästää halusi nimittäin kerran yhden pitkän puhelun jälkeen anroi minulle 20e setelin.
Tässä tapauksessa ehkä myös jäi häiritsemään se, että aliin epäillä, ettei kyseisen henkilön mielenterveys ole ihan kunnossa ja mietin että pitäisikö asialle tehdä jotain. (Siksi kyseltiin naapureilta jos jotain sukulaisia olisivat tienneet.) Asia kuitenkin jäi kun muutettiin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää, että miten äitini kehtaa väittää, että minä muka varastan häneltä esim. rahaa ja lääkärin hänelle määräämiä lääkkeitä. Jos hän ajattelisi vähänkään asioita omilla aivoillaan, niin hän ymmärtäisi taatusti, että kukaan hänen lapsistaan ei ole ollut hänelle yhtä kiltti ja auttavainen kuin minä esim. kun hän jäi leskeksi. Muistisairauttakaan hänellä en oikein uskoisi olevan, päinvastoin hänen muistinsa on minusta erittäin hyvä eikä hän ole kuin 60-vuotias. Silti hän väittää, että minä olen hänen luonaan käynyt salaa ja vienyt häneltä esim. lompakosta 50 euroa ja lääkepurkista puolet lääkkeistä, vaikka hän tietää hyvin, että minä olen ollut omassa kotikaupungissani yli 40 kilometrin päässä tapahtumahetkellä, minulla ei ole omaa avainta hänen asuntoonsa joten en sinne pääsisi kun hän on poissa kotoa ja että hänelle määrätyt nukahtamista auttavat rauhoittavat lääkkeet ovat sellaisia, että jos hän hakee niitä kerralla 30 kappaletta kerrallaan apteekista, niin se purkki on heti avattaessa vain puolillaan niitä lääkkeitä eikä täynnä joten hänen on turha väittää minun niitä ottaneen. Minä tosin syön itsekin kyseisiä lääkkeitä ahdistuksen poistoon, mutta minulle riittää hyvin apteekista saamani lääkkeet enkä olisi niin raukkamainen, että niitä häneltä varastaisin eikä minulla ole edes omaa autoa juuri nyt käytössä joten en lähtisi linja-autolla tai junalla toiseen kaupunkiin varastamaan häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran opiskeluaikoina näin tosi kuumaa seksiunta tuntemattomasta miehestä. TOSI kuumaa ja hyvin elävän tuntuista, vaikkei mies ollutkaan yhtään minun tyyppiäni. Unessa miehen asunto oli kaupungin toisella puolen, korkeassa kerrostalossa.
Herättyäni lähdin normaalisti pyöräilemään kouluun. Menin samaa reittiä kuin yleensä, pyöräteitä pitkin kunnes lähellä koulua piti seisahtua liikennevaloihin. Pysäytin pyörän ja katsahdin suojatien toiselle puolelle ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, vastapäätä seisoi uneni mies polkupyörän kanssa!! Ja hän vieläpä tuijotti minua kiinteästi. Kaiken lisäksi mies oli tulossa juuri sieltä suunnalta, jossa hän oli unessani asunut. Siinä seisoimme ja tuijotimme toisiamme (se ei varmasti ollut kuin pieni hetki mutta tuntui sitäkin pidemmältä), tuntui aivan kuin hän olisi nähnyt samaa unta...
Eipä siinä mitään, valot vaihtuivat, ohitimme toisemme, minä menin kouluun ja hän minne ikinä olikaan menossa. Tämä ei ole ainut kerta kun mulle tapahtuu outoja, mutta on todella jäänyt mieleen. En nähnyt miestä enää unissani enkä valveilla...
Tästä tuli mieleeni hauska tapaus, kun kaupassa kassajonossa edelläni ollut, tuntematon, kivannäköinen mies, laittoi kalikan ostostensa perään nyökkäsi minulle ja hymyili ujosti, mutta hippusen "liian pitkään" silmiin katsoen. Lähdimme siitä kumpikin tahoillemme.
Kotona avasin facebookin, ja tämä samainen mies oli heti ensimmäisenä "ihmisiä, joita saatat tuntea"-ehdotuksena :D
Äidilläsi voi olla alkava dementia. Eräällä naapurilla se alkoi juuri noin ja kaiken lisäksi hän koko ajan korosti hyvää muistiaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi voi olla alkava dementia. Eräällä naapurilla se alkoi juuri noin ja kaiken lisäksi hän koko ajan korosti hyvää muistiaan.
Aivan, kummitädilläni alkoi dementia juuri noin. Hän alkoi syyttää yhtä lapsistaan, että tämä käy hänen luonaan omilla avaimillaan silloin, kun täti oli itse pois kotoa. Kuitenkaan näin ei ollut. Sitten hän alkoi väittää, että eräs hänen naapurinsa käy hänen luonaan varastamassa kahvikuppeja. Vaikka hänelle näytettiin, että kaikki kahvikupit ovat tallella, hän ei uskonut. Sitten hän väitti jo vaatteitaankin katoavan ja syyllisiä olivat jo kaikki naapurit. Dementia voi alkaa jo aika nuorenakin. Eräs tuttuni sairastui siihen vielä työelämässä ollessaan, alle kuusikymppisenä.
Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.
Vierailija kirjoitti:
Tannopon-lääkkeestä tuli aina mukavan raukea ja lämmin olo. Minulla oli nuorena usein vatsavaivoja, joihin se auttoi. Opin vasta myöhemmin, että siinä oli uniikkia.
Siis unikkoa.
Mutta ei kannata pestä astiapesukoneessa, tai käy juuri noin että ne astiat poksahtaa jossain vaiheessa.