Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti kristallikulhon yllättävästä räjähdyksestä. Viime viikolla tämä kävi itselleni!

Omistan vanhoja n 1,5l kulhoja, tosi paksuja, joita käytän kissojen Vesikulhoina. Säikähdin olkkarissa keittiöstä kuuluvaan kovaan lasinkilahdukseen, luulin että kissat remuaa. Mutta ei, ketään ei keittiössä ja kulho palasina! Ilmeisesti nuo vanhat ”räjähtävät” kun tarpeeksi ottaneet osumaa, tulee ehkä jotain jännitteitä? Itse pesen tiskikoneessa vaikka tiedän ettei saisi, hyvin ovat kestäneet. Tai sitten ei...

Tuo on normaalia. Lasissa ollut jännite alun perinkin ja kun se tarpeeksi saa lämmönvaihtelua siellä tiskikoneessa niin käy joskus noin, varsinkin jos ei ole hyvälaatuinen. Ei varmaan ole sitä, jos kissojen vesiastiana käytät.

Aikoinaan oltiin lasinpuhallusta katsomassa. Valmiit työt laitettiin koreihin, ja yleisö sai kierrellä näitä katselemassa.

Pamahteluja kuului vähän väliä näistä koreista, kun jokin lasiesine pamahti paskaksi itsekseen.

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt37v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaapo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttåreni, silloin suunnilleen puolen vuoden ikäinen, istui vauvanistuimessaan. Vilkaisin häntä siinä ohimennessäni ja yhtäkkiä hänen kasvojensa paikalla vilahti hyvin selvästi melko vanhan naisen kasvot. Kasvot eivät olleet mitenkään tutut, ihan vieraan ihmisen olivat. Kasvolla oli jotenkin hiukan kova ja katkera ilme, mikä hätkähdytti. Se oli tosiaan vain ohimenevä vilahdus mutta jäi lähtemättömästi mieleen hiukan pelottavana. Tästä on aikaa useita vuosikymmeniä ja tytärkin ylittänyt keski-iän, mutta ei hän mitenkään muistuta sitä näkemääni naista, eli ei se mikään tulevaisuuden näky ollut. 

Mulle kävi näin molempien exien kohdalla kirkkaassa päivänvalossa. Kasvot ikäänkuin muuntuivat vanhoiksi versioiksi, isiänsä muistuttaviksi ja takaisin. Selvinpäin. Hämmentävää.

Minullekin on käynyt näin. Tuijotin pitkään miestäni ja yritin painaa mieleeni ne "vanhat" kasvot. Eivät ne kauaa näkyneet mutta jäi mieleen ja epäilin syyksi vauvan auheuttamaa väsymystä.

Sattuipa minulle myös toinen pelottava juttu. Jostain syystä väsyneenä aloin tai jäin tuijottamaan leikki-ikäiseni kasvoja ja hän tuijotti takaisin. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat vieraaksi, en siis tunnistanut häntä ja säpsähdin. Mutta siihen itse epäilen että aivot menivät jotenkin jumiin tai kävi sama ilmiö kuin toistellessa jotain sanaa ja sen sanan merkitys häviää.

Kokeilkaapa itse mennä tuijottamaan itseä peilistä ja samalla tietoisesti ajattelette jotain, vaikka rallattelee mielessään jonkun laulun sanoja ja samalla tutkailee omia silmiä ja kulmakarvoja. Tämäkin temppu on opittu väsyneenä. On pelottavaa koska aivojen viestit menevät sekaisin, kuin olisit jonkun muun pään sisällä.

Minulla tuli joskus lapsena aina välillä sellainen kummallinen tunne, että minusta tuntui todella oudolta se, että minä olen todella ihminen ja että minä olen tosiaan olemassa tässä kehossa. Siis että sieluni on tässä kehossa ja että tämä on minun kehoni. Jotenkin vain oma kehoni tuntui minulle vieraalta, minua ihmetytti että se todella on oma kehoni ja että minä olen elävä, tunteva ja liikkuva ihminen kuten kaikki muutkin ja että minulla on oma keho kuten heilläkin. Nämä oudot lyhyen aikaa jatkuneet hetket loppuivat ehkä joskus 12-vuotiaana, kun murrosikäni alkoi.

Juu, joskus näkee itsensä ihan vieraana, se on outoa ja pelottavaakin, onneksi on vain pieni hetki. Olen lukenut että joku dissosiaatiohäiriö? Joskus tulee myös peiliin katsomatta, vaikka kävellessä hetken tuntuu että mikä ruumis tämä on. Muuten olen ihan normaali.

Minullakin oli edellä kuvattuja poissaolohäiriöitä lapsena ennen murrosikää. Ja parikymppisenä aloin tuntea sängyllä maatessa että pullistun yhtäkkiä koko kropaltani kuin ilmapallo. Tuo yleensä stressin yhteydessä. Kropan rajat ikään kuin katoavat. Dissosiaatioko?

Kehon asentoaisti eli proprioseptiikka joskus nukkumaan mennessä alkaa "nukahtaa" kun itse on vielä hereillä. Tästä syystä saattaa tuntua, että esim. raajat lyhenevät tai omaa asentoaan ei tunne ollenkaan. Aistin saa herätetyä takaisin päälle liikkumalla. Täysin normaali nukahtamiseen liittyvä ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)

Jotkut ihmiset ei kiinnitä ympäristöönsä niin paljon yksityiskohtaista huomiota kuin sinä. Voi olla ettei edes muista sua tai tajua kuinka usein "törmäätte".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)

Jotkut ihmiset ei kiinnitä ympäristöönsä niin paljon yksityiskohtaista huomiota kuin sinä. Voi olla ettei edes muista sua tai tajua kuinka usein "törmäätte".

Miten tämä liittyy tähän? En väitäkkään, että hän mitenkään liittyisi minuun. Häneen vain niin monta kertaa törmättyäni olen väistämättä vaan alkanut pohtimaan, että mitkä on ne syyt miksi hän toimii näin ja mikä on hänen tarinansa. Kysymällähän se tosiaan selviäisi, niinkuin joku ehdottikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)

Jotkut ihmiset ei kiinnitä ympäristöönsä niin paljon yksityiskohtaista huomiota kuin sinä. Voi olla ettei edes muista sua tai tajua kuinka usein "törmäätte".

Miten tämä liittyy tähän? En väitäkkään, että hän mitenkään liittyisi minuun. Häneen vain niin monta kertaa törmättyäni olen väistämättä vaan alkanut pohtimaan, että mitkä on ne syyt miksi hän toimii näin ja mikä on hänen tarinansa. Kysymällähän se tosiaan selviäisi, niinkuin joku ehdottikin.

Ei pahalla, mutta minusta sinä vaikutat oudommalta kuin nuo kuvailemasi käveleskelijät. Eka tyypillä saattoi olla tapana käydä aina rutiininomaisesti ystävällään kylässä jossain siinä lähellä, toka tyyppi jäi bussipysäkille aina odottamaan jotain kyytiä joka ei ollut se bussi mihin itse menit vaan tuttu henkilöautolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole mitenkään outo tapaus, mutta häiritsee minua tietyllä tapaa edelleen. Tai itseasiassa niitä on kaksi.

Kuljin aikoinani yläasteelle bussilla ja aina joka aamu näin saman miehen kävelevän tien vieressä, satoi tai paistoi. Voi hyvinkin olla, että oli matkalla esim. Töihin, mutta jotain eriskummallista ja hyytävää siinä miehessä oli, oli jotenkin oudon näköinen. Näin hänet myös muutamasti kävelemässä takaisinpäin, mikä sitten taas ajallisesti ei tue tuota työpaikka teoriaa. Edelleen pohdin välillä, että miksi se mies sitä tien vartta käveli päivittäin edestakas. Ehkä sitten vain tykkäsi kävelystä.

Toinen vähän samantyyppinen kulkija asuu myös nykyisella kotipaikkakunnallani. Kulkiessani bussila töihin tämä mies ilmestyi aina samalla kellon lyömällä siihen pysäkille ja meni istumaan penkille. Koskaan ei noussut kyytiin ja kyseiseltä pysäkiltä ei kulkenut kuin yksi linja. Pari kertaa kesällä kulkiessani tämän pysäkin ohi näin sen miehen siellä istuskelemassa. Muutamasti hän on tullut myösminua vastaan kun on ilmeisesti ollut matkalla tälle pysäkille tai pois päin. Hänkin on ulkoisesti vähän kummallisen näköinen. Ilmeetön ja epäsiisti. Tuijottaa vain eteenpäin. Olen päätellyt, että on varmaan ainakin työtön ja syrjäytynyt. Ehkä nämä päivittäiset kävelylenkit ovat hänen ainoa rutiininsa mikä pitää edes vähän järjissään?

Entä jos menisitkin juttelemaan sille miehelle. Ja palaisit sitten tähän ketjuun kertomaan, miten kävi. Ties vaikka jotain mielenkiintoista tapahtuisi.

Myönnän, että rohkeus ei riitä. Minun on muutenkin vaikea jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Kieltåmättä ehdotuksessasi olisi kyllä hyvä. Toisaalta myös kokemukseni tästä henkilöstä on hyvin ignorantti. Ensimmäisen kerran kun samalle pysäkille satuttiin,seisoin tämän penkin edessä kopin toisessa laidassa melkein kiinni. Tämä henkilö kun saapui hän sanaakaqn sanomatta rojahti istumaan siihen taakseni, niin että osui minuun ja horjahdin sekä jouduin siirtymään, ettei hän ole aivan kiinni minussa. Penkille olisi mahtunut muutenkin istumaan ja tietysti olisin väistänyt jos hän olisi pyytänyt. (en siis huomannut kun hän saapui koska katselin toiseen suuntaan eli siihen mistä bussi tulee.)

Jotkut ihmiset ei kiinnitä ympäristöönsä niin paljon yksityiskohtaista huomiota kuin sinä. Voi olla ettei edes muista sua tai tajua kuinka usein "törmäätte".

Miten tämä liittyy tähän? En väitäkkään, että hän mitenkään liittyisi minuun. Häneen vain niin monta kertaa törmättyäni olen väistämättä vaan alkanut pohtimaan, että mitkä on ne syyt miksi hän toimii näin ja mikä on hänen tarinansa. Kysymällähän se tosiaan selviäisi, niinkuin joku ehdottikin.

Ei pahalla, mutta minusta sinä vaikutat oudommalta kuin nuo kuvailemasi käveleskelijät. Eka tyypillä saattoi olla tapana käydä aina rutiininomaisesti ystävällään kylässä jossain siinä lähellä, toka tyyppi jäi bussipysäkille aina odottamaan jotain kyytiä joka ei ollut se bussi mihin itse menit vaan tuttu henkilöautolla.

Mielestäni yritin tuoda ilmi sitäkin, että näillä kulkijoilla todennäköisesti on joku syy tähän heidän päivittäiseen kävelyynsä, en mielestäni antanut olettaa, että pitäisin heitä omituisina hiippareina. Syy kun voi olla, että molemmat vain tykkäävät tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Sen kyllä toki sanoin, että näyttivät molemmat oudoilta, mutta ei se yksistään heistä toki outoja tee. Eihän kumpikaan noista sinun esittämistä vaihtoehdoista mahdottomia ole, mutta ainakin tämön jälkimmäisen tapauksen olen nähnyt jatkavan kerran kävelyään siitä pysäkiltä. Ensimmäisen tapauksessa ei ainakaan mistään lähellä olevasta tutusta voinut olla kyse, koska matka jonka aikana häntä näin eri aikoina eri kohdissa, on useita kilometrejä pitkä ja toisinaan hän kaveli toiseen suuntaan. Jos se tekee minusta mielestäsi oudon, että pohdin näitä, niin myönnän sitten olevani outo.

Vierailija kirjoitti:

13vuotiaana (2010) olin kiltti ja kunnollinen, en polttanut, juonut tai käyttänyt huumeita (en kyllä edelleenkään). Olin masentunut vuosien kiusaamisesta, joten eristäydyin kotiin kuukaudeksi. En poistunut minnekään kotoa. Ja ainoat henkilöt joiden kanssa olin tekemisissä tuona aikana oli äitini, mammani ja veljeni(14v), ja kaikki heistä oli kunnollisia ja päihteettömiä.

Koska olin oppivelvollinen, asiaan tietysti puututtiin ja loppujen lopuksi päädyin nuorten psykiatriselle osastolle. Osastolla oli käytäntönä ottaa jokaiselta uudelta potilaalta huumeseulat. Mukisematta tietysti suostuin, koska en ollut ikinä huumeita käyttänyt, hyväkun tiesin edes huumeista yhtään mitään.

Testi kuitenkin osottautui positiiviseksi. En muista minkä huumeen osalta, mutta hoitaja muistaakseni sanoi sen olevan joku hyvin vahva kipulääke, jota minun ikäisen ei pitäisi ottaa. Kielsin ottaneeni yhtään mitään ja pyysin päästä testiin uudestaan, jos vaikka testissä olisi virhe. Hoitaja sanoi että testi on täysin luotettava mutta suostui kuitenkin uuteen testiin, joka siis oli sekin positiivinen.

Kukaan ei edes ollut voinut huumata minua, koska olin ollut neljän seinän sisällä ties kuinka kauan.

Keksiikö joku selitystä ? Ja tietääkö joku mistä huumesta edes oli kyse ?

Joku apteekin oma yskänlääke, johon ei tarvi reseptiä, tai unikonsiemenet leivän/sämpylän päällä, nuo nyt ainakin vois näkyä kipulääkkeenä huumetestissä.

Vierailija kirjoitti:

Tää menee vähän yliluonnolliselle linjalle eikä tätä ole tapahtunut koskaan tämän jälkeen. Olin 11-vuotias, en tahtonut saada unta ja valvoin itsekseni huoneessani. Yhtäkkiä ympäriltä alkaa kuulua kammottavaa naisen "valitusta" tai sellaista aavemaista "UuUUU" - ulinaa. Se ei ollut kukaan perheenjäseneni, sillä ääni ei ollut tuttu ja se tuntui ikään kuin kuuluvan ympärilläni. Olin kauhuissani ja menin nukkumaan pikkuveljeni huoneeseen, jolloin ääni pikkuhiljaa lakkasi. Tämä kammottaa aika ajoin edelleen.

Tommonen ääni kuuluu kun tuulee, se tuuli osuu ulkona johonkin räystääseen, tikapuihin tms

Mitä Tonylle tapahtuu Sopranosin viimeisen kohtauksen jälkeen?

Ilmeisesti sekaisin kirjoitti:

Jatkuu...

Vielä yksi asia, mikä tapahtui muuttopäätöksemme aikana, eli asuimme vielä tuossa oudossa asunnossa. Olin odottamassa bussia kotiin vilkkaalla kadulla. Kukaan ei kiinnittänyt kanssaihmisiin mitään huomiota, kuten bussin odottamiseen kuuluu. Räpläsin jotain puhelimellani, kun yhtäkkiä hyvin tummaihoinen, keski-iän ylittänyt naishenkilö tuli seisomaan viereeni. Tunsin hänen pistävän katseeni kasvoillani, ja ajattelin, että taasko joku mt-vikainen (hehheh, pata kattilaa soimaa?) hullu siinä kyylää. Vilkaisin naista, ja hän sanoi jotain kielellä, jota en tunnistanut. Tuijotti minua kuin jotain paholaista konsanaan. Yhtäkkiä hän kaivoi laukustaan SUOLAA, ja rupesi heittelemään sitä päälleni samalla jotain mutisten. Muut pysäkillä olijat seurasivat tilannetta hieman huvittuneina, mutta itse koin tämän todella ahdistavana. En todellakaan ole mikään pelottavan näköinen tai oloinen nainen, enkä ollut käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti... Siltikin, tämän naisen katseesta päätellen olin Saatanasta seuraava. Siirryin hämilläni kauemmas naisesta, mutta tunsin silti hänen läpitunkevan katseensa joidenkin metrien päästä. Hetken kuluttua bussini saapui, ja olin helpottunut, kun hän ei kiivennyt samaan linja-autoon. Myöhemmin kotona luin, että suolan heittäminen on pahojen henkien karkottamista tietyissä kulttuureissa. Jäi jotenkin outo olo tuosta. 

Tämä oli siis outo kokemukseni tuosta hirveästä asunnosta. Itsestäni (ja poikaystävästäni) tuntui aivan siltä, kuin se olisi jo alun alkaenkin ollut jotenkin "paha." Kun muutimme pois, elämä sujui taas aika normaalisti, emme kiukutelleet toisillemme jne. ja painajaiset päättyivät kuin seinään. Seinästä tulikin mieleeni, että onko olemassa niin vahvaa hometta, että se voi todella sekoittaa ihmisten päät tällä tavalla? Ja jos on, niin mitä ihmeen hermomyrkkyä se oikein on? Tämä homekasvusto on ainoa asia kämpässä, joka asiaa voisi selittää (ei tosin tuota em. naista). Kissamme kuolema oli kuulemma hyvin äkillinen sydänkohtaus, näin sanottiin ruumiinavauksen jälkeen. Voiko home vaikuttaa näin, etenkin, kun emme altistuneet sille kuin joitain kuukausia? 

Joka tapauksessa kammottava ajanjakso elämissämme. Ikävöin rakasta kissaamme, mutta toisaalta yritän lohduttautua sillä, että ehkä sen kuolema ei ollut turha. En varmaankaan saa koskaan tietää. 

Tuossa edellisessä asunnossa asuu nyt uusi pariskunta, tekisi mieli käydä kysymässä heiltä, josko ovat kokeneet mitään outoa... Mutta taidanpa jättää väliin, etten saa ihan hullun mainetta tässä naapurustossa.

Kyllä, home voi tehdä sairaaksi, niin ihmisen kun eläimenkin.

Joten luulenpa, että kissa söi jotain jossa oli hometta, ehkä altistui sille pitemmän aikaa (siis syömällä, ja tietty muutenkin) kun halusi yhtäkkiä syliin, kissa siis tunsi itsensä sairaaksi jo pitemmän aikaa.

Käsittääkseni jotkut homeet aiheuttaa "vaan" jotain nuhaa, mut toiset homeet on tyyliin hermomyrkkyjä, ja pienikin määrä riittää sairastuttamaan ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kävi suihkussa ja lähti?  Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa  ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli  humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?

Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.

Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä,  etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)

En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?

Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä  "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D  Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.

Okei hyvä tietää. Itse laitan valot, mutta ilmaisu tein valot oli uusi. Tulet kyllä teen. Minulla sukua Mikkelissä ja tuttuja Lappeenrannassa ja silti en ole kuullut tätä ilmaisua, mutta en siitä sen enempää lähde/ ryhdy/ ala jankkaamaan. 😉 Ohis, mutta jatkakaa. Mielenkiintoinen ketju.

Kyllä meilläkin ihan yleisesti "tehdään valot", ja lähellä Mikkeliä siis...

Vierailija kirjoitti:

Mitä Tonylle tapahtuu Sopranosin viimeisen kohtauksen jälkeen?

Ei mitään. Koko Sopranos-universumi lakkaa olemasta kuin veitsellä leikaten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kävi suihkussa ja lähti?  Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa  ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli  humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?

Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.

Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä,  etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)

En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?

Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä  "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D  Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.

Okei hyvä tietää. Itse laitan valot, mutta ilmaisu tein valot oli uusi. Tulet kyllä teen. Minulla sukua Mikkelissä ja tuttuja Lappeenrannassa ja silti en ole kuullut tätä ilmaisua, mutta en siitä sen enempää lähde/ ryhdy/ ala jankkaamaan. 😉 Ohis, mutta jatkakaa. Mielenkiintoinen ketju.

Kyllä meilläkin ihan yleisesti "tehdään valot", ja lähellä Mikkeliä siis...

Mitenhän tää(kin) on saanut vaan alapeukkuja?

Joo, ehkä kaikki ei täällä päin sano niin, mutta Mikkelin lähellä asustelen ja kyllä vaan kuulee välillä ihmisten sanovan, että "tee valot".

Vai liekkö syy ihan totaalinen ot ketjun aiheeseen...

Monra kertaa ihmettelin, kun silloin kun nukahtaa, säpsähtää hereille, kun tuntuu että putoaa, mutta onkin tukevasti keskellä sänkyä.

Jostain luin että liittyy nukahtamiseen ja lihasten rentoutumiseen tuo ilmiö jotenkin.

Mut on sattunut myös sellainen, (onko nimeltään ruumiista irtautuminen ?), että tunsin leijuvan oman kroppani yläpuolella, katselin itseäni siis kuin ulkopuolelta, katon korkeudelta ja yritin päästä takaisin kroppaani. Yhtäkkiä olinkin taas oma, normaali itseni ja näin ja koin asiat normaalisti.

En tiedä onko tuo joku uni-valvetila juttu vai mikä, mut tosi oudolta tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Monra kertaa ihmettelin, kun silloin kun nukahtaa, säpsähtää hereille, kun tuntuu että putoaa, mutta onkin tukevasti keskellä sänkyä.

Jostain luin että liittyy nukahtamiseen ja lihasten rentoutumiseen tuo ilmiö jotenkin.

Mut on sattunut myös sellainen, (onko nimeltään ruumiista irtautuminen ?), että tunsin leijuvan oman kroppani yläpuolella, katselin itseäni siis kuin ulkopuolelta, katon korkeudelta ja yritin päästä takaisin kroppaani. Yhtäkkiä olinkin taas oma, normaali itseni ja näin ja koin asiat normaalisti.

En tiedä onko tuo joku uni-valvetila juttu vai mikä, mut tosi oudolta tuntui.

Minä muistan, että joskus lapsena ja nuorena maatessani sängyllä silmät kiinni tunsin ikään kuin sänky olisi pyörinyt ympäri ja minä sen mukana. Se siis tuntui pyörivän ympäri tasaisesti  vaakatasossa vaikka niin ei tietenkään tapahtunut. Olen joskus miettinyt, että mistä tuo johtui ja olisiko sen jotenkin voinut aiheuttaa esim. aivojen kehittyminen, koska enää aikuisena en muista tuota kokeneeni eli se olisi loppunut jostain syystä silloin kun aivoni olivat kehittyneet valmiiksi. Tosin viimeinen varma muisto tuosta tunteesta minulla oli 16-vuotiaana ja ihmisen aivot kehittyvät vielä sen jälkeenkin kohti aikuisen aivoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minua ei hyväksytty Ruskeaan Taloon?

Talkkarineuvostolla on omat kriteerinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti kristallikulhon yllättävästä räjähdyksestä. Viime viikolla tämä kävi itselleni!

Omistan vanhoja n 1,5l kulhoja, tosi paksuja, joita käytän kissojen Vesikulhoina. Säikähdin olkkarissa keittiöstä kuuluvaan kovaan lasinkilahdukseen, luulin että kissat remuaa. Mutta ei, ketään ei keittiössä ja kulho palasina! Ilmeisesti nuo vanhat ”räjähtävät” kun tarpeeksi ottaneet osumaa, tulee ehkä jotain jännitteitä? Itse pesen tiskikoneessa vaikka tiedän ettei saisi, hyvin ovat kestäneet. Tai sitten ei...

Tuo on normaalia. Lasissa ollut jännite alun perinkin ja kun se tarpeeksi saa lämmönvaihtelua siellä tiskikoneessa niin käy joskus noin, varsinkin jos ei ole hyvälaatuinen. Ei varmaan ole sitä, jos kissojen vesiastiana käytät.

Hyvälaatuisia ovat, mutta olen perinyt kristallia kamalat määrät ja olisi surku pitää kaikkea kaapeissa, siksi kissojen juomakulhoina. Hajoaa kun ovat omansa palvelleet.

Sekä edesmenneet isovanhempani että edesmenneet appivanhempani olivat kristallin keräilijöitä...