Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Kun olin 13-vuotias, niin minulla oli 6-vuotias pikkuveli Kimmo. Eräänä päivänä Kimmo joutui sairaalaan, en ole nähnyt häntä sen jälkeen eikä hänestä ole saanut enää puhua. Tästä on nyt 40 vuotta, eikä Kimmosta saa vieläkään puhua ja kaikki sukulaiset ovat kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Kummallisinta oli, että Kimmon sairaalaan joutumisen jälkeen meille ilmestyi yllättäen monta lasta, jotka oli otettu omilta vanhemmiltaan huostaan ja sijoitettiin meille, koska vanhemmat olivat perustaneet perhekodin. He olivat Romeo 16v, Rurik ja Kiril 14v, Joukahainen 17v, Anniina 9v, Susanna 11v, Matti 5v, Alma-Riitta 7v ja Obelia 13v. Minunkin nimeni oli muuttunut Josefinasta Ida Wilhelmiinaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto kun säikähdin. Olin kanniskelemassa ja heijaamassa vauvaa keittiössä kun toinen itkeskeli ja valitteli vatsavaivaa. Yht’äkkiä vauva kiinnitti katseensa johonkin, naurahti ääneen ja hymyili. Nyt korostan ettei tämä kuukauden ikäinen vauva ole vielä hymyn hymyä osannut tietoisesti tehdä. Minun piti vartavasten kääntyä katsomaan mille vauva naurahti eikä siinä minun selän takana ollut yhtään mitään. Ihan selkäpiitä karmaisi.
Olihan tuo ihan tahaton juttu? Meni kyllä yöunet ja seuraavana päivänä oli minun hankala olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Hitto kun säikähdin. Olin kanniskelemassa ja heijaamassa vauvaa keittiössä kun toinen itkeskeli ja valitteli vatsavaivaa. Yht’äkkiä vauva kiinnitti katseensa johonkin, naurahti ääneen ja hymyili. Nyt korostan ettei tämä kuukauden ikäinen vauva ole vielä hymyn hymyä osannut tietoisesti tehdä. Minun piti vartavasten kääntyä katsomaan mille vauva naurahti eikä siinä minun selän takana ollut yhtään mitään. Ihan selkäpiitä karmaisi.
Olihan tuo ihan tahaton juttu? Meni kyllä yöunet ja seuraavana päivänä oli minun hankala olla kotona.
Varmaan kaasut liikahti suolessa niin, että olo helpotti. Hymy on pikkuisille aika tyypillinen rupsuttelu/kakkausilme. Vauvat ei edes näe tarkasti kovin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
No tää ei oikeastaan ole selittämätön tapaus, kun kyseessä oli tod.näk. joku mielisairas ja/tai juoppo, mutta asuin joskus vähän kyseenalaisella alueella ja päivisin näin usein erään naisen kävelemässä kerrostalojen välistä tietä edes takaisin. Yleensä en öisin ulkoillut, mutta kerran koirallani oli ripuli ja se pyysi keskellä yötä ulos niin hämmästys oli suuri, kun tuo sama nainen oli keskellä yötäkin taahaamassa sitä tietä edes takaisin ja sillä kertaa jopa huikkasi mulle tien toiselta puolen, että sattuisko mulla olemaan tupakkaa. Vähän kylmäävä olo jäi tuosta, vaikka ei nainen mitenkään uhkaava ikinä ollut ja päivisin ei ikinä ottanut keneenkään mitään kontaktia, mutta sitten keskellä yötä yhtäkkiä kysyikin tupakkaa.
Varmaan syömishäiriö ja pakkoliikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Minulle myös monesti tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja avautumaankin. Esim. baarissa ollessani voi olla että joku masentuneen/ärtyneen/vihaisen oloinen ihminen yhtäkkiä tulee luokseni juttelemaan mukavia ja vaikka kertomaan ongelmistaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen saanut kommentteja, että vaikutan ihanalta ihmisiltä, heille tulee hyvä mieli kun katsovatkin minua joten heidän oli pakko tulla kertomaan se minulle. Hetken juteltuaan he menevät takaisin jatkamaan omia juttujaan, eivät siis yritä iskeä tai mitään. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi vältellä heitä, vaan kuuntelen mitä heillä on asiaa ja jatkamme kumpikin hyväntuulisena matkaamme. Ja kyllä, nämä ihmiset ovat monesti sellaisia, joilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas mummoni oli kuolinvuoteellaan syövän uuvuttamana. Ei enää tehnyt mitään, eli siis aivan viimeisiä päiviään, ehkä viimeistään. Makasi silmät kiinni. Yhtäkkiä hän avasi silmänsä niin auki kun ne saa, nosti kätensä (mitä hän ei ollut pitkään aikaan enää jaksanut tehdä) ja osoitti ympärillä olevien läheisten ohi katonrajaan ja hymyili. "Tuolla on kasvot", hän nauroi. Sitten hän palasi taas normaalitilaansa.
Muutama vuosi tämän jälkeen myös äitini mummo (jep, eli vanhaksi) makasi viimeisinä päivinään sairaalassa. Hän teki ihan saman homman.
Vierailija kirjoitti:
Rakas mummoni oli kuolinvuoteellaan syövän uuvuttamana. Ei enää tehnyt mitään, eli siis aivan viimeisiä päiviään, ehkä viimeistään. Makasi silmät kiinni. Yhtäkkiä hän avasi silmänsä niin auki kun ne saa, nosti kätensä (mitä hän ei ollut pitkään aikaan enää jaksanut tehdä) ja osoitti ympärillä olevien läheisten ohi katonrajaan ja hymyili. "Tuolla on kasvot", hän nauroi. Sitten hän palasi taas normaalitilaansa.
Muutama vuosi tämän jälkeen myös äitini mummo (jep, eli vanhaksi) makasi viimeisinä päivinään sairaalassa. Hän teki ihan saman homman.
Näitä tapahtuu kuulemma. Tuonpuoleisesta tulee joku (äiti, isä, muu tuttu edesmennyt tai muu asialle laitettu) noutamaan mukaansa. JOtkut potilaat kertovat, että tämä noutaja lähenee päivä päivältä, kunnes aika on lähteä mukaan. Siis etenee ovelta kohti sänkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri, että miten Astrid Lindgren, joka kirjoitti monia hyviä kirjoja esimerkiksi Ronja Ryövärintyttärestä, Peppi Pitkätossusta, Kissankulman Eemelistä, Mio poikani Miosta, Veljeni Leijonamielestä ja vaikka Melykylän lapsista kirjoitti kirjoja erittäin kusipäisestä ja itserakkaasta Katto-Kassisesta, joka kiusaa pikkuveljeä ja hyväksikäyttää ystävyyttään tähän. Katto-Kassinen kun on oikeasti olemassa niissä kirjoissa, koska hänet näkee muutkin ihmiset kuin pikkuveli eli kyseessä ei ole mielikuvitusystävä. Ainakin minun käsitykseni mukaan Katto-Kassinen on aikuinen mies, mutta silti hän syö yksin karkit jotka hän on pikkuveljen pakottanut ostamaan säästörahoillaan ja rikkoo tämän höyrykoneen jättäen pikkuveli raukan yksin kärsimään seuraukset. Vihasin jo lapsena Katto-Kassista ja toivoin aina, että hän tippuu lentäessään maahan ja kuolee osuessaan maahan.
Kukaan ei ainakaan Suomessa tunnu pitävän Kassisesta. Ehkä hän osui paremmin 1950-luvun piiloilkeään porvari- Ruotsin ytimeen. Tai tarkoitus oli herättää myötätuntoa niin että lukija joutuisi itse ajattelemaan.
Pitääpähän. Minusta ainakin ne kirjat jne. oli hyviä. Tuohan vaan opettaa, että kaikkiin ei ole luottamista, kuten ei ole oikeassa elämässäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mystinen mutta hauskanpuoleinen.
Olin Helsingissä työpaikan koulutuksessa, keskustahotellissa yötä. Lähdin kevätiltana kävelemään. En antanut pään johtaa, vaan menin sinne minne jalat vei. Avonaisista liikekeskuksen ovista sisään, kävelin HM:n liikkeeseen. Kävelin edelleen 'jalkojeni perässä' ja ne veivät pyöreän alennusvaaterekin luo.
Auta armias, pissahätä (kun pysähdyin, tietty alkoi). Oli pakko huomamattomasti kumartua estääkseni lirahduksen. Rekin alla lattialla oli kultainen ranneketju. Annoin ketjun myyjälle. Toivottavasti sinä, kuka lienetkin, löysit hukkaamasi ketjun.
Tämä tapahtui noin vuonna 2006.Mainitsitko myyjälle myös lirauttaneesi rekin alle?
Oli pakko kumartua es-tääk-se-ni lirahduksen. Meillä kaikilla lienee omat konstimme virtsan satunnaiseen karkailuun, minulla se on, että kumarrun ja painan hieman alavatsaa.
Kommenttisi kertoo minulle sinusta vain sen, että olet ehkä ns tahrija. Jonkunlainen koiramainen nautinto merkkaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin jääkaapista pullon jotain energiajuomaa, luulin miehen ostaneen uteliaisuuttaan mutta sanoi että ei se hänen ole. No ei ollut minunkaan ! Poikamme ehkä juo sellaisia, mutta opiskelee toisessa kaupungissa eikä ollut käynyt kotona aikoihin. Ketään ystäviä, jotka olisivat laittaneet ostokset hetkeksi jääkaappiimme ei ollut käynyt.
Olin bussissa menossa kotiin, vieläpä ihan alkuillasta eikä tyyliin klo 04 ja laitoin kaverilleni viestiä muuten vain. Yhtäkkiä kyytiin pyrki narkki/känniläinen joka yritti käydä kuskiin kiinni, kuski sai tönäistyä ulos sen ja ovet kiinni ja menoksi. Mies löi vielä ikkunaan ulkoa. Laitoin tästä kaverilleni viestiä, tyyliin ei herraisä mitä porukkaa ja tiivistelmä tapahtumasta. Kaverini vastasi ihmetellen että häh missä bussissa olen, ollaanko muka samassa - ei oltu. Hän kertoi että oli juuri kauhuissaan kirjoittamassa viestiä minulle, sillä joku känninen (keski-ikäinen mies myös, sekä myös kalju) pyrki sisään ja kävi kuskiin kiinni jne lähes identtinen tarina, ei ihan kuitenkaan. Tämä siis täysin samaan aikaan, eli sama mies ei pyrkinyt moneen bussiin peräkkäin jne, varsinkin kun olimme eri puolilla kaupunkia tosiaan niin ei selittynyt silläkään. Ihmettelimme kyllä kovasti että miten on mahdollista yhtä aikaa tapahtua näin. Mitään syytä kaverin valehtelulle en näe:D
Emme asu missään pahamaineisessa ghetossa kumpikaan, liikun lähes päivittäin bussilla enkä koko 27v ikääni mennessä ole väkivaltaan tuossa määrin bussissa törmännyt, joten tuskin on tuohon aikaan ainakaan yleistä. Lehdessäkään ei myöhemmin ollut mainintaa kummastakaan.
Tämä sattuma jäi hieman ihmetyttämään:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, mikä mun olemuksessa on sellaista, että se vetää ihmisiä puoleensa. Nimenomaan ei-toivottuja sellaisia. Mun ei tarvitse kuin istua jossain paikallani, niin aina joku ihme hiippari tulee juttelemaan/haastamaan riitaa/pyytämään milloin mitäkin. Samoin jos ollaan kaveriporukan kanssa yöllä liikkeellä, niin kaikki känniläiset tulee mun luo. Vaikka en sanoisi mitään ja yrittäisin olla kuin en olisikaan, niin MULLE tullaan aina rähjäämään tai yritetään iskeä. Kaveritkin ovat alkaneet naureskella tätä.
Kävin nuorena juttelemassa kerran diakonissan kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Kerroin tästä piirteestä, ja hän totesi, että toisissa ihmisissänon vaan semmoinen sisäinen valo, joka toimii kuin majakka yössä.
Nuorena katsoin vielä kaikkia silmiin, nyttemin olen julkisilla paikoilla herkemmin kiukkuisen oloinen, että saan olla rauhassa :D
En muista että varsinaisesti riitaa olisi tultu haastamaan, mutta tosi usein joku erikoisempi ihminen, laitatienkulkija tai jonkin sortin rajoittuneisuudesta kärsivä tulee minulle juttelemaan. Mistä vaan, milloin vaan. Ja kilttinä ihmisenä on kauheeeeen vaikea saada heitä sit lähtemään :P
Minulle myös monesti tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja avautumaankin. Esim. baarissa ollessani voi olla että joku masentuneen/ärtyneen/vihaisen oloinen ihminen yhtäkkiä tulee luokseni juttelemaan mukavia ja vaikka kertomaan ongelmistaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen saanut kommentteja, että vaikutan ihanalta ihmisiltä, heille tulee hyvä mieli kun katsovatkin minua joten heidän oli pakko tulla kertomaan se minulle. Hetken juteltuaan he menevät takaisin jatkamaan omia juttujaan, eivät siis yritä iskeä tai mitään. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi vältellä heitä, vaan kuuntelen mitä heillä on asiaa ja jatkamme kumpikin hyväntuulisena matkaamme. Ja kyllä, nämä ihmiset ovat monesti sellaisia, joilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia.
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia! Minulle myös jostain syystä usein ihmiset haluavat tulla avautumaan ja yleensä näitä kaikkia ihmisiä yhdistää jonkinlainen mielenterveydellinen ongelma. Myöskin kaikkia eksiäni yhdistää sama piirre, vaikka muuten he ovat täysin erilaisia. Ja siis ennenkuin joku luulee, että "tietoisesti" etsin rikkinäisiä ihmisiä, niin muutama eksistäni on alkuun vaikuttanut oikein kunnollisilta ja tasaisilta ihmisiltä, ongelmat ovat ilmenneet vasta myöhemmin. Tuntuu vaan, että vedän jotenkin rikkinäisiä ihmisiä puoleeni. Ja siis minua ei myöskään haittaa jos joku haluaa tulla avautumaan, kuuntelen mielelläni. Monta kertaa minulle on myös ihmiset (humalaiset tosin) tulleet vaan toteamaan kuinka minusta hehkuu hyvä/olen ihmeellinen. Muutamasti minulle ollaan myös sanottu, että olen enkeli ja ulkomuodoltani siis en millään tasolla muistuta enkelikuvitusten tyyppistä enkeliä.
Tähän vielä outona lisänä lisättäköön, että kun äitini odotti minua hän kävi jolla new age parantaja tyypillä. Tämä parantaja oli halunnut "katsoa" minua ja todennut, että tämä lapsi on kaunis, aivan kuin kristalli. Kiitti vielä päälle kun oli saanut "nähdä tämän ihmeellisyyden". Itse en siis usko näihin juttuihin ja minusta tämä on vain hauska tarina. Onhan se ihan mieltälämmiyättävä tunne, että olemassa olollaan voi parantaa jonkun fiilistä. :D
Tulin jokin aika sitten töistä kävellen kotiin aivan normaaliin tapaan, kun naapurini ajoi ohitseni pyörällä tervehtien minua nimeltä mainiten. Tämä oli aika outo tapaus, koska ennen sitä tai sen jälkeen hän ei ole tervehtinyt minua kertaakaan, vaikka minä kyllä tervehdin häntä aina kun näen hänet. Oudointa tosin oli, että näin hänet ajavan kaupungin keskustasta kohti kotiaan pyörällä. Hän kun jonkinlainen erakko tms. Tietääkseni hän ei poistu juuri koskaan kotoaan ja tietääkseni eräs toinen naapurimme jopa toimittaa hänen kauppa-asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen uuden pehmolelun katoaminen hotellissa. Kaikkialta etsittiin huoneesta, ei löytynyt. Täysi mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen uuden pehmolelun katoaminen hotellissa. Kaikkialta etsittiin huoneesta, ei löytynyt. Täysi mysteeri.
Siivooja varastanut? Näitä sattuu joskus, valitettavasti. Etenkin jos käytetään ilmaistyövoimaa, harjoittelijoita/kokeilijoita tms. Mukaan mahtuu monenlaista porukkaa.
Äänivallin läpi kun hävittäjä menee kuuluu järkyttävä pamaus.
BoccaccioChaucer kirjoitti:
Musta surma.
Jos tarkoitat maapallolla paljon ihmisiä surmannutta epidemiaa.Mustan surman aiheutti rotta.
jyvätakanoista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri, että miten Astrid Lindgren, joka kirjoitti monia hyviä kirjoja esimerkiksi Ronja Ryövärintyttärestä, Peppi Pitkätossusta, Kissankulman Eemelistä, Mio poikani Miosta, Veljeni Leijonamielestä ja vaikka Melykylän lapsista kirjoitti kirjoja erittäin kusipäisestä ja itserakkaasta Katto-Kassisesta, joka kiusaa pikkuveljeä ja hyväksikäyttää ystävyyttään tähän. Katto-Kassinen kun on oikeasti olemassa niissä kirjoissa, koska hänet näkee muutkin ihmiset kuin pikkuveli eli kyseessä ei ole mielikuvitusystävä. Ainakin minun käsitykseni mukaan Katto-Kassinen on aikuinen mies, mutta silti hän syö yksin karkit jotka hän on pikkuveljen pakottanut ostamaan säästörahoillaan ja rikkoo tämän höyrykoneen jättäen pikkuveli raukan yksin kärsimään seuraukset. Vihasin jo lapsena Katto-Kassista ja toivoin aina, että hän tippuu lentäessään maahan ja kuolee osuessaan maahan.
Kukaan ei ainakaan Suomessa tunnu pitävän Kassisesta. Ehkä hän osui paremmin 1950-luvun piiloilkeään porvari- Ruotsin ytimeen. Tai tarkoitus oli herättää myötätuntoa niin että lukija joutuisi itse ajattelemaan.
Pitääpähän. Minusta ainakin ne kirjat jne. oli hyviä. Tuohan vaan opettaa, että kaikkiin ei ole luottamista, kuten ei ole oikeassa elämässäkään.
En ole tuntenut yhtään Kassis-fania. Muuten vaikea ja outo exäkin oli kanssani samoilla linjoilla. Ei istu kirjailijan kaanoniin ja on tyypillinen aikansa ja paikkansa tuote.
Henkivallat ovat todellisia. Tee parannus ja ota uskossa Jeesus Kristus Herraksesi ja Vapahtajaksesi niin saat iankaikkisen elämän.