Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Mulla oli lapsena poni, jolla oli 1 pari korviksia. Ne sai ponilta irti ja klipsin kanssa laitettua omiinkin korviin jos halusi. En tiedä ketään, jolla olisi ollut samanlaista ponia tai korviksia. Eräänä päivänä niitä korviksia olikin 3 kappaletta. Ei koskaan selvinnyt, että mistä se kolmas korvis meille ilmestyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Käyttäjä9713 kirjoitti:
Mulla oli lapsena poni, jolla oli 1 pari korviksia. Ne sai ponilta irti ja klipsin kanssa laitettua omiinkin korviin jos halusi. En tiedä ketään, jolla olisi ollut samanlaista ponia tai korviksia. Eräänä päivänä niitä korviksia olikin 3 kappaletta. Ei koskaan selvinnyt, että mistä se kolmas korvis meille ilmestyi.
Minullekin kävi ihan pienenä lapsena kun minulla ei ollut vielä edes kovin paljon leluja pari kertaa niin että sellainen pieni muovinen eläin ”monisti itsensä”. Minulla oli sitten jonkin aikaa tapana tarkistaa lelulaatikkosta että oliko jokin muovieläin taas tuplaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Olisiko voinut olla lupa jostakin syystä olla pois . Terveydellinen tai jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Eikös tuo tarkoittaisi, että he tajusivat sen, että hän ei ollut paikalla, mutta eivät piitanneet siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Olisiko voinut olla lupa jostakin syystä olla pois . Terveydellinen tai jokin muu.
Ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Olisiko voinut olla lupa jostakin syystä olla pois . Terveydellinen tai jokin muu.
Ei ollut.
Varmasti oli joku syy, jonka opettajat tiesivät. Ei toisten yksityisasioita kuulukaan levitellä kaikille luokkalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa, samassa oppilaitoksessa eräs toinen kävi kymppiluokan. Hänen onnistui aluksi jostain syystä tehdä niin, että hän ei käynyt tunneilla eivätkä opettajat tajunneet sitä, että hän ei ollut paikalla. Miten sellainen on mahdollista, että opettajat eivät tajua jonkun tietyn oppilaan olevan paikalla?
Katsoivat läpi sormien?
Olisiko voinut olla lupa jostakin syystä olla pois . Terveydellinen tai jokin muu.
Ei ollut.
Varmasti oli joku syy, jonka opettajat tiesivät. Ei toisten yksityisasioita kuulukaan levitellä kaikille luokkalaisille.
Ei kuulukaan levitellä, mutta kyllä tässä nyt vain kävi niin, että opettajat eivät tajunneet ensin sitä, että hän ei ollut paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusisko nyt 41v kirjoitti:
Olin 16-vuotias, kun heräsin eräänä aamuna. Hoidin normaaliin tapaan aamutoimet, mutta aamiaisella aloin ihmettelemään, että missä silloin 19-vuotias veljeni on. Kysyin asiaa vanhemmiltani, mutta he katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat, että eihän minulla ole veljeä, koska olen ainoa lapsi. Kuitenkin muistan yhä selvästi veljeni, hänen nimensä, minkä näköinen hän oli, mistä kaikesta hän tykkäsi, minkälaisia vaatteita hän käytti jne. Kuitenkin vanhemmat väittivät minun olevan ainoa lapsi.
Aamiaisen jälkeen menin yläkertaan ja suoraan isoveljen huoneeseen, joka oli oman huoneeni vieressä, mutta huomasin, että se olikin ompeluhuone, jossa oli esimerkiksi ompelukone, kankaita, erilaisia vaatteiden kaavoja, lankoja ja muuta sellaista. Muistin selvästi kuinka äiti oli monesti sanonut, että kunhan isoveli lähtee armeijaan, niin hän tekee tämän huoneesta itselleen juuri tuollaisen ompeluhuoneen, koska hänen intohimonsa oli ompelu. Kuitenkin vielä edellisenä iltana se huone oli veljeni huone.
En ole nähnyt veljeäni sen jälkeen, kun hän katosi tuona yönä ja siitä on nyt jo 25 vuotta. Kummallista tässä on se, että kukaan ei muista veljeäni. Kerroin tarkkaan vanhemmille, sukulaisille, veljen ystäville, veljeni opettajille ja muille ihmisille tarkkaan veljestäni. Kun kerroin vanhemmille veljeni nimen, niin he kertoivat, että se oli nimi, jonka he olisivat tahtoneet antaa pojalleen, jos he olisivat saaneet pojan ja kun kerroin heille, että minkälainen veljeni oli, niin he kertoivat, että juuri sellaisesta pojasta he ovat aina unelmoineet. Sukulaiset sanoivat, että olen kyllä keksinyt itselleni hienon mielikuvitusveljen, mutta että oikeaa veljeä ei minulla ollut. Veljeni kaverit sanoivat, että juuri hänenlaisensa ystävän he halusivat, kun kerroin heille veljestäni.
Tämä on niin kummallista, kun minä olen ainoa, joka muistaa veljeni ja kaikki muut kiistävät selkeät todistusaineistot veljen olemassaolosta. Kun minä näen vanhoissa valokuvissa veljen, niin muut sanovat, että eivät näe siinä kohtaa ketään missä veli on ja kuvissa jossa veli on yksin he sanovat, että eivät ymmärrä, että miten esim. lapsuudenkodissani oli otettu valokuvia tuntemattomasta pojasta. Niissä kuvissa he sentään hänet näkevät, mutta eivät tunnista häntä. Kun olen näyttänyt heille lapsuudenkodistani löytämiäni veljeni tavaroita, niin kukaan ei muka ymmärrä, että miksi jonkun tuntemattoman ihmisen tavaroita on päätynyt lapsuudenkotiini.
Minua ihmetyttää, että mitä veljelleni kävi sinä yönä kun hän katosi ja miksi kukaan muu ei muka muista häntä.
Hienoa, juttu kopioitu redditistä, keksi edes oma
Käyttäjä9713 kirjoitti:
Mulla oli lapsena poni, jolla oli 1 pari korviksia. Ne sai ponilta irti ja klipsin kanssa laitettua omiinkin korviin jos halusi. En tiedä ketään, jolla olisi ollut samanlaista ponia tai korviksia. Eräänä päivänä niitä korviksia olikin 3 kappaletta. Ei koskaan selvinnyt, että mistä se kolmas korvis meille ilmestyi.
Olisiko pakkauksessa voinut olla varakorvis mukana ja se oli sitten vain putkahtanut jostain esiin?
Tosin itsekin olen joskus ihmetellyt, kun eräänlaisia kyniä minulla oli yhtäkkiä yhden sijaan kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi joulupukki jakamassa lahjoja, kun oltiin lapset viel junnuja. Tunnisti samoista töppösistä ja kepistä. Me asutaan ihan metsän keskellä ja viellä sellasen kukkulan päällä, mistä pimeellä näkisi tosi hyvin jos auto ajaisi ohitse. Mut ikinä ei kuultu tai nähty autoa, ja mietin et kuka ihme kävelee meille jouluaattona kun kirkonkylältä on noin 10km ja lähin naapuri 1km?
Oon vanhempana kysyny että kuka se äijä oiken oli, mutta isä ja äiti väittää ettei tiedä. Nyt kun ajattelee, niin aika karmivaa että joku on tullut vartavasten meille jakamaan eteisestä lahjoja ja kuunteleen kun lapset laulaa. Hyi että.
Olimme pimeänä syysiltana palaamassa äidin kanssa koulusta ja töistä, lapsuuskotini on päätieltä kääntyvän sivutien päässä, ei lähinaapureita. Samassa näimme tien vieressä kävelemässä pojan reppu selässä, lippis päässä ja kun olimme menneet ohi äiti sanoi napakasti "käännytäänpä katsomaan onko sillä jannulla jokin hätä!", teki u-käännöksen ja koetimme tähyillä poikaa mutta ketään ei enää näkynyt. Olihan poika saattanut hypätä metsään mutta miksi, kun ei siellä ollut muita taloja kuin meidän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postilaatikossa oli kirjekuori jossa oli 40e rahaa. Ei korttia tai mitään hajua keneltä summa oli.
Vierailija kirjoitti:
Postilaatikossa oli kirjekuori jossa oli 40e rahaa. Ei korttia tai mitään hajua keneltä summa oli.
Joku saattoi maksaa vanhan velkansa. Tai sitten kuori oli väärässä laatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Olimme pimeänä syysiltana palaamassa äidin kanssa koulusta ja töistä, lapsuuskotini on päätieltä kääntyvän sivutien päässä, ei lähinaapureita. Samassa näimme tien vieressä kävelemässä pojan reppu selässä, lippis päässä ja kun olimme menneet ohi äiti sanoi napakasti "käännytäänpä katsomaan onko sillä jannulla jokin hätä!", teki u-käännöksen ja koetimme tähyillä poikaa mutta ketään ei enää näkynyt. Olihan poika saattanut hypätä metsään mutta miksi, kun ei siellä ollut muita taloja kuin meidän?
Säikähti ja hyppäsi jonnekin piiloon kun näki että käännyitte perään.
Aloitin kerran ihan oman ketjunkin mystisesti ilmestyvistä tavaroista, mutta se ei jatkunut alkua pidemmälle. Kerron tässä nyt kokemuksistani, kun muutama muukin on jo kertonut :)
Yhtenä iltana löysin pyykkitelineeltäni mustat sukat, joiden varsissa luki "perjantai". Ne olivat kyllä mun kokoani, mutta käytän vain valkoisia sukkia, eikä vieraitakaan ollut hetkeen käynyt... Olin pessyt ja ripustanut pyykit edellisenä iltana, eikä ne perjantaisukat siinä silloin olleet.
Kerran mulla oli rahat ihan lopussa, mutta tarvitsin johonkin 5 euroa. En enää muista mihin, mutta yhtenä iltana mietin kovasti sitä tarvettani. Seuraavana aamuna keittiön pöydällä oli 5 euron seteli. En todellakaan jätä vähiä rahojani lojumaan ympäri asuntoa, eikä jätä mieskään. Ei aavistustakaan, mistä se vitonen ilmestyi.
Rahaa on ilmestynyt toisenkin kerran. Mulla oli lompakossa 15 lähtiessäni kauppaan. Ostin pari tuotetta, jotka maksoivat yhteensä noin 4 euroa, ja tarkistin vielä vaihtorahat pikaisesti kassalla. Kotiin päästyäni lompakossa oli kuitenkin 19 euroa.
Yhtä kummallinen juttu on myös kultainen korvakoru, jonka löysin sohvapöydältä. Edellisenä päivänä pari kaveriani oli käynyt kylässä, mutta kumpikaan ei kuulemma ollut hukannut korvakorua. Olin vaihtanut pöytäliinan ja pyyhkinyt pöydän pari päivää aikaisemmin. Ei ole koskaan selvinnyt, kenen koru pöydälleni tupsahti ja mistä.
Näitä olisi monta muutakin, mutta tässä kummallisimmat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi opettajan inhokki. Seiskaluokalla minulla oli matematiikan opettaja, joka syyslukukauden alussa oli ensin ylitsevuotavan ystävällinen mutta naps, yhtäkkiä tapahtui täydellinen muutos ja tämän jälkeen sain osakseni tiuskimista, kun kysyin tunnilla neuvoa johonkin tehtävään. Jos en jotain laskusuoritusta osannut niin sain siitä kovaääniset haukut luokan edessä. Ja siis en todellakaan ollut mikään häirikkö, vaan enemmänkin sellainen hiljainen tavallinen puurtaja. Tämän kyykytyksen huomasivat myös kaverini ja tästä koitettiin kertoa luokanvalvojallemme. Yllättäen tuloksetta.
Oikeasti välillä mietityttää tämä, koska tosiaan mitään laukaisevaa selkeää tekijää tälle ei ollut.
Olisiko mahdollista, että opettaja olisi ollut ihastunut sinuun? Ehkä suhtautumisen muutos johtui siitä, kun hän huomasi, että tunne ei ole molemminpuolinen tai sitten muuten vain ahdistui siitä, että hänellä oli tunteita alaikäistä kohtaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta sattuuhan näitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Postilaatikossa oli kirjekuori jossa oli 40e rahaa. Ei korttia tai mitään hajua keneltä summa oli.
Minulla oli pari vuotta sitten kotiin tullessani ulko-oven edessä maahan tiputettuna kaksin kerroin taitettu a4 paperiarkki, jonka sisällä oli kolme 5 euron seteliä. Tänä kesänä kerran kotiin tullessani pöydällä oli noin 2,3 euroa rahaa kolikoina ja kerran kuiva-ainekaapista löytyi täysi energiajuomatölkki. Vieläkään en oikein ymmärrä, että mistä ne rahat ja energiajuoma tulivat. Setelit eivät ole voineen tippua joltakin siihen maahan kun hän on kulkenut ulko-oven ohi, ainakaan en usko niin. Asun hiukan syrjässä enkä usko, että kenenkään olisi pitänyt kulkea ulko-oveni vierestä, varsinkin kun ne setelit olivat sen paperin sisällä ihan oven vieressä. Jonkun on täytynyt käydä asettamassa se paperi siihen, mutta miksi hän ei työntänyt sitä postilaatikosta sisään jos kerran tarkoituksella jätti ne rahat siihen? Sen energiajuoman taas olisin voinut itse laittaa sinne kaappiin, mutta minä selvästi muistan, että pari päivää aikaisemmin sitä ei ollut siellä ja sitten se yllättäen olikin. Minä siis juon energiajuomia, mutta en muista, että olisin laittanut sitä sinne kaappiin ja olisin sen ainakin huomannut siellä kun laitoin ostoksia sinne. Sitten kun otin sieltä sinne laittamani makaronipussin, niin siellä oli se tölkkikin.
Alue: Aihe vapaa
Olin joskus 2000-luvun alussa erään moottoritiesillan vieressä ja vieritin lunta alas, koska se oli niin hauskaa. Kohta ohi ajoi auto, joka hidasti ja jonka kuljettaja heristi sormeaan minulle. En ymmärtänyt, miksi hän teki niin. Kohta ohi ajoi toinen auto, jonka kuljettaja huusi minulle: Lopeta se lumen pudottaminen ja heti! Lähdin sitten melkein heti pois paikalta, koska otti päähän tuon kuljettajan käytös. Ihmettelin, että mitä pahaa siinä lumen vierittämisessä on, koska siitä ei ollut mitään haittaa kenellekään, mutta he ilmeisesti luulivat, että vieritin lunta moottoritielle, vaikka olin aivan selvästi sellaisessa kohdassa, josta ei olisi mitenkään voinut mennä lunta sinne. Vai olisiko muuta selitystä?