Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja vasta vauvankin saaneena rouvasihmisenä sain kirjeen joltain Tapiolta, joka oli kovasti minuun rakastunut. En tuntenut ketään Tapiota. Oltiin kuulemma oltu sen kanssa jossain hiihtokisoissa. No enpä ole ollut. Osa siitä, mitä se mulle kirjoitti, oli ihan kuin tuttua, ja sitten taas ihan vierasta. Se kirjoitti ihastuneensa kovasti ruskeisiin silmiini (no on mulla ruskeat silmät) ja mainitsi tyttökaverini etunimen. Valitteli, että oli antanut mulle väärän osoitteen, koska on heti sen jälkeen muuttanut ja antoi oikean osoitteensa, vieras paikkakunta mulle. Pyysi mua kirjoittamaan hänelle.
Kuoressa oli minun nimi, joka oli ihan oikea ja minun oikea osoitteeni. Nimessä vielä se, että olin hiljakkoin siis mennyt naimisiin ja käytin siis mieheni sukunimeä. Se oli siinä kirjeessäkin. Mieheni oli mustasukkaista laatua, joten salasin kirjeen häneltä ja taisin hävittääkin sen. Hän olis kuitenkin alkanut epäillä sen takana olevan jotain.
Mysteeri jäi. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja vielä pienemmällä kyläkunnalla. Siellä ei ollut ketään muita samannimisiä. Etunimeni on vielä aika harvinainen. Tyttökaverini kanssa käytiin läpi tätä juttua monet kerrat, mutta ei löydetty selitystä. Tietysti olisin voinut kirjoittaa sille Tapiolle ja kysellä, mutta tilanteeni oli vaikea. Kun olin kuitenkin tuore aviovaimo ja mies vähän mustis, olisi pian saanut selville kirjoittelun ja tosiaan luullut siitä jotain muuta kuin mitä se oli. En uskaltanut lähteä avaamaan asiaa ja se jäi siihen.
Terveisiä Tapiolle. Kirje tuli muistaakseni Valkeakoskelta.
Tämä on ollut mustasukkaisen miehesi järjestämä testi.
Ei. Olen satavarma, että se olisi kuitenkin alkanut kysellä minulta, että olenko saanut postia jostain tms. Eikä siltä olisi tuollainen onnistunut muutenkaan. Kirje oli ihan kiva ja nätisti kirjoitettu, exä ei olisi moiseen edes pystynyt. Ja siinä viitattiin meidän paikkakunnalla olleisiin kansainvälisiin hiihtokisoihin, joiden aikana minä olin viimeisilläni raskaana, en todellakaan niissä kisoissa. Kaipa se exä sen olisi kyennyt tarkistamaan, ennen kuin alkaisi mihinkään typeriin testeihin.
Ainoa selitys voisi olla, että joku esiintyi mun nimellä, mutta miksi ihmeessä? Ja kun kaikki ei kuitenkaan täsmännyt minuun.
Joku kateellinen, mustis miehestäsi tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni isä teki itsemurhan. Kun ystäväni selasi isänsä puhelinta oli vainajan viimeiseksi soitettu puhelu soitettu minun numerooni. Ystäväni isää en tuntenut, olin kyllä joskus ohimennen tavannut, eikä minulle ollut puheluita tullut. Paitsi samaisella viikolla joku soitti väärään numeroon tuntemattomasta numerosta.
Jos hänellä oli joku taka-ajatus, että voisit välittää viestin ystävällesi. Et sitten vastannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miksi päiväkodissa ja koulussa lähes kaikki toiset lapset vihasivat minua ja kiusasivat minua. Mikä minussa on sellaista, joka sai lähes jokaisen vihaamaan minua lähes heti kun te tapaavat minut niin että he ovat joko täysin välinpitämättömiä minua kohtaan (aivan kuin minua ei olisi heille edes olemassa) tai sitten he osoittavat vihansa minua kohtaan täysin avoimesti? Enkä myöskään ymmärrä, että miksi päiväkodissa hoitajat ja koulussa opettajat inhosivat minua niin paljon, että olivat täysin välinpitämättömiä kiusaamisestani, vaikka hyvin tiesivät siitä mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen minua, vaikka muut kiusasivat minua täysin avoimesti aikuistenkin nähden eikä se edes ollut mitään minun kuvitelmaani se kiusaaminen, vaan se oli todellista jatkuvaa ryhmän ulkopuolelle jättämistä, erittäin kovaa haukkumista ja usein jopa fyysistä väkivaltaa. Muut lapset saivat esim. lyödä minua vapaasti vaikka opettajien nähden eivätkä nämä tehneet mitään ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisin saanut mustan silmän tai nenäverenvuodon lyönnin seurauksena tai että minut kampattiin maahan suoraan kuralätäkköön ja potkittiin kun makasin siellä. Sitten kun joskus yritin puolustaa itseäni, niin siihen kyllä puututtiin heti ja sain rangaistuksen, koska olin muka kiusannut muita.
Nykyäänkin muutkin aikuiset esim. muut työntekijät työpaikallani ovat täysin välinpitämättömiä minua kohtaan, hylkivät minua ja jos joskus yritän kysyä jotain tai ottaa jonkun asian esille, niin muut vain vilkaisevat minua katse täynnä vihaa ja inhoa. Minä kuitenkin olen ystävällinen ja kiltti muita kohtaan, niin he silti vihaavat minua. Sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ei voisi olla pahemmin väärässä. Minä kohtelen muita ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua selvästi minua vihaten ja aivan kuin tahtoisivat koko ajan päästä minusta eroon millä tahansa tavalla.
Tämä oli hieman oudosti muotoiltu, mutta olen ihminen joka on joutunut käymään samanlaisen prässin läpi! Olen siis hieman poikkeuksellisen näköinen tai oloinen, mutta muuten aivan normaali tyttö ja naisihminen. Olin nuorena muita tyttöjä pienempi ja sirompi ja harrastin balettia, ja minulla olivat pitkät hiukset ja näitä asioita käytettiin kiusaamiseen. Kukaan ei ikinä puuttunut näihin vastaaviin mutta jos itse nostin sormenkin niin sain kyllä kuulla siitä välillä vähän kohtuuttoman paljon. Nykyisin olen opiskeleva perheenäiti ja huomaan että tämä sama teema seuraisi minua edelleen työpaikoilla ja opiskelupaikoissa, jos vain antaisin seurata, mutta olen oppinut verkostoitumaan paremmin ja olen verbaalisesti kunnostautunut niin että ylitseni on mahdotonta kävellä enää. Erikoinen ilmiö silti, koska olen kuitenkin ihminen joka ei haasta riitaa ja haluaisi tutustua muihin.
Tunnistan ilmiön jonkinasteisena ja uskon tietäväni, mistä tekijöistä se johtuu (ainakin omalla kohdallani). Se on liian pitkä juttu selittää, mutta annan muutaman vinkin pohdittavaksi ja kokeiltavaksi. Toivon, että suhtaudutte avoimin mielin. Samalla muistilista itselleni.
1. Tunnista se hetki, kun mietit ja analysoit liikaa toisen käytöstä tai sanoja. Ei tarvi tehdä mitään, mutta huomaa se, kuuntele mitä ajattelet ja sano sitten itsellesi "höpsistä" tai "aivan sama".
2. Kun mietit, pitäisikö vielä reagoida jutun päätteeksi jotenkin, niin ei pidä. Reagoi jos todella haluat, mutta ei ole pakko. Älä aina sano viimeistä sanaa. Enkä tarkoita pelkästään oikeassa olemista, vaan myös viimeistä turhaa kuittausta, kiitosta, peukkua tai pikkukohteliaisuutta jonkin loputtoman vuorottelun päätteeksi. Huom, kuulostaa turhalta, mutta on vapauttava kokemus tajuta. Silloin myös tajuat, ettei se ihminen joka "jättää aina vähän kesken" tai ei kommentoi ryhmässä mitään, vihaa sinua eikä ole edes loukkaantunut.
3. Poistu mukavuusalueeltasi ja pehmennä sanomaasi ja olemustasi ystävällisillä sanoilla ja eleillä tai vaikka pelleilyllä riippumatta siitä, mitä kuvittelet toisen ajattelevan. Älä teeskentele, vaan ole aidosti sellainen kuin haluat olla. Kaikenlainen ystävällisyyden teeskentely saa aidot ihmiset karsastamaan sinua, mutta nyt ongelma on luultavammin siinä, että "teeskentelet" toisinpäin etkä uskalla olla niin välitön kuin ehkä haluaisit.
4. Hakeudu vahvempien ihmisten seuraan. Näitä on vaikea löytää. Vahva ei tarkoita pomottajaa eikä itsensäkorostajaa, vaan sellaista, jossa on luontaista johtajuutta. Joka katsoo silmiin ja on reilu. Tunnista kaltaisesi ja tajua, mistä sinut on tehty. Ymmärrä, että oletkin ehkä johtajatyyppi. Se aiheuttaa ristiriitoja ja pelkoa heikommissa, varsinkin jos olet "alemmassa asemassa" itseäsi heikompaan nähden. Pyrkyrit ja narsistit vihaavat ja pelkäävät sinua jatkossakin, vaikka saattavat myös esittää muuta. Näin tulee aina olemaan. Älä välitä siitä, koska se ei ole sinun ongelmasi.
5. Ole aina rehellinen ja ymmärtäväinen itsellesi. Saat myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Tiedät sen, mutta ymmärrä se. Vaikka joudut luovimaan vaikeissakin tilanteissa, ota se haasteena. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi äläkä anna selkärankasi taipua painostuksen alla.
6. Älä lähde mukaan sosiaalisiin peleihin. Vältä teeskentelijöitä ja pyrkyreitä. Säilytä aitoutesi. Suhtaudu aluksi avoimella asenteella kaikkiin ihmisiin. Joo, "joudut" kyllä sitten juttelemaan vähän kaikenlaisten kulkijoiden kanssa. Mutta niissäkin on hienoja kohtaamisia.
7. Ymmärrä, että et oikeasti voi tietää, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä sillä ole paljon väliäkään. Ole oma itsesi ja pyri omalta osaltasi välittämään muista ja tekemään maailmasta parempi. Mutta älä takerru odottamaan siitä kiitosta tai ystävyyttä takaisin. Se tulee kyllä takaisin joskus, jostain, jossain muodossa. Älä stressaa.Jäin miettimään listan kohtaa 4.
Aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa. Toimisto on suhteellisen pieni, joten otin tavoitteekseni tutustua kaikkiin mahdollisimman nopeasti. Tutustumisen myötä huomasin, että monet tuntuivat pitävän etäisyyttä ”Tiinaan”. Tiina sai usein istua yksin syömässä ja kahvihuoneessa. Muut eivät juuri jutelleet Tiinan kanssa.
Ajan mittaan tutustuin Tiinaan. Tiina osoittautui ihan ok tyypiksi - mutta sosiaalisilta taidoiltaan jotenkin puutteelliseksi. Kun moikkasi aamulla Tiinaa ja kysyit, mitä kuuluu, käynnistyi poikkeuksetta 15-20 minuutin monologi. Tiina kävi piinallisen seikkaperäisesti läpi viikonlopun tekemiset, puolisonsa ja lastensa tekemiset, ruoat, säätilan, sairaudet jne. Monologi jatkui, kunnes sen keskeytti ”nyt mun on pakko mennä”. Tiina saattoi pelmahtaa työpisteelle jossa istuin kuulokkeet päässä, koputtaa olkapäähän ja aloittaa samanlaisen monologin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Jos joku liittyi keskusteluun, alkoi monologi alusta ja usein täysin samoilla sanoilla. Kuin nauhalta.
Tiina on tosi ystävällinen, sosiaalinen - muttei välttämättä sosiaalisesti taitava. Tuon luonteenpiirteensä takia Tiina on aika yksinäinen, ja ymmärtääkseni kokee olevansa parin suorapuheisen kollegan vastausten takia työpaikkakiusattu.
Tiinalla oli asperger.
Tänään katselin keittiön ikkunasta isolle puistoalueelle, joka on vain nurmikkoa ja hiekkatietä. Näin naapurini kävelemässä avustajansa kanssa kauppaan. Hiekkatien varrella on noin kahden metrin korkuinen ja levyinen sähkökeskus tai muu vastaava. Sen kohdalle kun ihminen menee niin ei näy enää mun ikkunasta. He kävelivät lujaa eteenpäin eikä näyttäneet siltä, että olisivat pysähtymässä. Silti he eivät enää tulleet keskuksen "takaa" pois. Jäin ikkunalle tuijottamaan ainakin 15 minuutiksi. Alue tosiaan on pelkkää nurmikkoa missä menee hiekkateitä. Ei siitä voi lähteä mihinkään suuntaan huomaamatta. Toinen kaksikko lenkkeili samaa polkua ja tulivat ihan parissa sekunnissa sen keskuksen ohi. Jäi todella vaivaamaan mitä tapahtui. Loogisin syy tietenkin on se, että he pysähtyivät pitkäksi aikaa siihen. Avustaja käy aina välillä naapurin luona ja yleensä kauhea kiire seuraavaan paikkaan.
En ymmärrä, että miksi sain ala-asteella luultavasti neljännellä luokalla todistukseen käsitöistä numeroksi viitosen. En ehkä ollut kovin hyvä käsitöissä, mutta en minä omasta mielestäni sentään niin huono niissä ollut. Osasin sentään tehdä samanlaisia käsitöissä kuin muut luokallani olleet oppilaat. Myös vanhempani ihmettelivät noin huonoa numeroa. Luultavasti sain huonon numeron siksi, että opettaja vihasi minua jostain syystä mutta ei hänellä minusta ollut mitään syytä tehdä niin. Olin kuitenkin rauhallinen ja kiltti oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi sain ala-asteella luultavasti neljännellä luokalla todistukseen käsitöistä numeroksi viitosen. En ehkä ollut kovin hyvä käsitöissä, mutta en minä omasta mielestäni sentään niin huono niissä ollut. Osasin sentään tehdä samanlaisia käsitöissä kuin muut luokallani olleet oppilaat. Myös vanhempani ihmettelivät noin huonoa numeroa. Luultavasti sain huonon numeron siksi, että opettaja vihasi minua jostain syystä mutta ei hänellä minusta ollut mitään syytä tehdä niin. Olin kuitenkin rauhallinen ja kiltti oppilas.
Minullekin yläasteen kässänope antoi arvosanaksi seiskan, sitten kutosen. Muut tytöt saivat kasia ja ysiä, enkä kyllä ollut heitä huonompi - työni eivät ehkä olleet mitään mestariteoksia, mutta ihan tasaisen siistiä jälkeä sain aikaiseksi. Tuo ope oli myös aina tosi viileä ja jopa tyly, kun kysyin häneltä apua.
En ollut häirikköoppilas, vaan ujo ja hiljainen. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteilla opettajat silmätikkujaan valitsevat. Harmi vain, että tuolloin nuorempana ei vielä uskaltanut mennä kysymään epäreilulta opelta suoraan, että mikä sinun ongelmasi oikein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Teetkö myös television päälle?
Ei kun avaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisiinko unohtaa se , pannaanko vai laitetaanko vai sytytetäänkö valot ja keskittyä ketjun alkuperäiseen aiheeseen !
Täällä myös yksi opettajan inhokki. Seiskaluokalla minulla oli matematiikan opettaja, joka syyslukukauden alussa oli ensin ylitsevuotavan ystävällinen mutta naps, yhtäkkiä tapahtui täydellinen muutos ja tämän jälkeen sain osakseni tiuskimista, kun kysyin tunnilla neuvoa johonkin tehtävään. Jos en jotain laskusuoritusta osannut niin sain siitä kovaääniset haukut luokan edessä. Ja siis en todellakaan ollut mikään häirikkö, vaan enemmänkin sellainen hiljainen tavallinen puurtaja. Tämän kyykytyksen huomasivat myös kaverini ja tästä koitettiin kertoa luokanvalvojallemme. Yllättäen tuloksetta.
Oikeasti välillä mietityttää tämä, koska tosiaan mitään laukaisevaa selkeää tekijää tälle ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään katselin keittiön ikkunasta isolle puistoalueelle, joka on vain nurmikkoa ja hiekkatietä. Näin naapurini kävelemässä avustajansa kanssa kauppaan. Hiekkatien varrella on noin kahden metrin korkuinen ja levyinen sähkökeskus tai muu vastaava. Sen kohdalle kun ihminen menee niin ei näy enää mun ikkunasta. He kävelivät lujaa eteenpäin eikä näyttäneet siltä, että olisivat pysähtymässä. Silti he eivät enää tulleet keskuksen "takaa" pois. Jäin ikkunalle tuijottamaan ainakin 15 minuutiksi. Alue tosiaan on pelkkää nurmikkoa missä menee hiekkateitä. Ei siitä voi lähteä mihinkään suuntaan huomaamatta. Toinen kaksikko lenkkeili samaa polkua ja tulivat ihan parissa sekunnissa sen keskuksen ohi. Jäi todella vaivaamaan mitä tapahtui. Loogisin syy tietenkin on se, että he pysähtyivät pitkäksi aikaa siihen. Avustaja käy aina välillä naapurin luona ja yleensä kauhea kiire seuraavaan paikkaan.
Tässä ketjussa on monta vastaavaa tarinaa, joissa ihminen tai auto on kadonnut yllättäen.
Tässä melkein alkaa uskoa simulaatioteoriaan, eli olemme vain osa tietokonepeliä. Hahmot katoavat välillä kun kone sekoaa, tai ohjelma katsoo ne tarpeettomiksi siinä kohdassa peliä.
Lähinnä olen jäänyt miettimään, että mitä tässä videossa tapahtuu https://www.youtube.com/watch?v=cAXOjSfRsEk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Paskapuhetta t. Lappeenranta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
En ole ennen kuullut tällaista, että valojen päälle laittaminen ilmaistaan "tein valot". Voi olla murre ilmaisuja, mutta tätä ketjua lukeneena tuo ilmaisu on esiintynyt kolmessa tai neljässä eri tarinassa. Missä päin suomea näin sanotaan? Mielenkiinnosta tässä kyselen. Vai onko sama kirjailija kyseessä?
Olen mikkelistä ja puhun "valojen tekemisestä", sillä "valojen paneminen" kuulostaa niin hassulta :D Samoin lappeenrannassa asuva kaveri myös tekee tai laittaa valot.
Paskapuhetta t. Lappeenranta
Onkohan vähän verrattavaa, kun tuttavani sanoo laittavansa perunat tulelle. Nukkumaan mennessään hän menee yöpuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja vasta vauvankin saaneena rouvasihmisenä sain kirjeen joltain Tapiolta, joka oli kovasti minuun rakastunut. En tuntenut ketään Tapiota. Oltiin kuulemma oltu sen kanssa jossain hiihtokisoissa. No enpä ole ollut. Osa siitä, mitä se mulle kirjoitti, oli ihan kuin tuttua, ja sitten taas ihan vierasta. Se kirjoitti ihastuneensa kovasti ruskeisiin silmiini (no on mulla ruskeat silmät) ja mainitsi tyttökaverini etunimen. Valitteli, että oli antanut mulle väärän osoitteen, koska on heti sen jälkeen muuttanut ja antoi oikean osoitteensa, vieras paikkakunta mulle. Pyysi mua kirjoittamaan hänelle.
Kuoressa oli minun nimi, joka oli ihan oikea ja minun oikea osoitteeni. Nimessä vielä se, että olin hiljakkoin siis mennyt naimisiin ja käytin siis mieheni sukunimeä. Se oli siinä kirjeessäkin. Mieheni oli mustasukkaista laatua, joten salasin kirjeen häneltä ja taisin hävittääkin sen. Hän olis kuitenkin alkanut epäillä sen takana olevan jotain.
Mysteeri jäi. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja vielä pienemmällä kyläkunnalla. Siellä ei ollut ketään muita samannimisiä. Etunimeni on vielä aika harvinainen. Tyttökaverini kanssa käytiin läpi tätä juttua monet kerrat, mutta ei löydetty selitystä. Tietysti olisin voinut kirjoittaa sille Tapiolle ja kysellä, mutta tilanteeni oli vaikea. Kun olin kuitenkin tuore aviovaimo ja mies vähän mustis, olisi pian saanut selville kirjoittelun ja tosiaan luullut siitä jotain muuta kuin mitä se oli. En uskaltanut lähteä avaamaan asiaa ja se jäi siihen.
Terveisiä Tapiolle. Kirje tuli muistaakseni Valkeakoskelta.
Tämä on ollut mustasukkaisen miehesi järjestämä testi.
Ei. Olen satavarma, että se olisi kuitenkin alkanut kysellä minulta, että olenko saanut postia jostain tms. Eikä siltä olisi tuollainen onnistunut muutenkaan. Kirje oli ihan kiva ja nätisti kirjoitettu, exä ei olisi moiseen edes pystynyt. Ja siinä viitattiin meidän paikkakunnalla olleisiin kansainvälisiin hiihtokisoihin, joiden aikana minä olin viimeisilläni raskaana, en todellakaan niissä kisoissa. Kaipa se exä sen olisi kyennyt tarkistamaan, ennen kuin alkaisi mihinkään typeriin testeihin.
Ainoa selitys voisi olla, että joku esiintyi mun nimellä, mutta miksi ihmeessä? Ja kun kaikki ei kuitenkaan täsmännyt minuun.
Tai sitten se oli jokin jäynä. Joku tuttu oli aikansa kuluksi väsännyt sellaisen kirjeen. Ihmiset voivat toisinaan harrastaa vähän kummallisia asioita.
Ei ehkä kuulu tämä kommentti tälle osastolle mutta kerron sen kuitenkin. Kävin TE-toimistossa ja tunsin itseni tarpeettomaksi, huomaamattomaksi ja loukatuksi. TE-virkailija vastasi kolme kertaa kännykkäänsä ja lörpötteli mielestäni muuta kuin työasioita sovitun käyntini aikana. Viimeisen puhelun aikana hän viitsi huuttaa puhelimeen ettei nyt kerkiäisi juttelemaan että hänellä on töitä. Ei kuitenkaan maininnut edes että asiakas istuu vastapäätä. Virkailija ei pahoitellut asiaa vaikka iso osa ajastani meni kiemurrellessani tuolissa vaivautuneena ja "kuunnellessani" lörpöttelyä. Soittaja oli puheista päätellen virkailijan lapsi tai muu omainen. Hyvin törkeetä. Muissa virastoissa virkailija ei edes vastaa asiakkaan aikana puhelimeen vaan laittaa puhelun poikki.
Asuin nuorempana vuokralla omakotitalossa johon oli rakennettu asuntoja ja eräänä kesäaamuna odotin ystävääni käymään, olin avoimessa ikkunassa röökillä kun näin ystävän lähestyvän pyörällään. Huusin moi ja kurkkaatko postilaatikkoon ja otat mukaan jos siellä on jotain, sitten suljin ikkunan ja menin kahvinkeittoon sekä sulattelemaan pullaa mikrossa.
Odotin, että viiden minuutin sisällä askelten tömisevän portaikossa ja oveen koputettavan, mutta mitään ei kuulunut. Hämmästyneenä soitin ystävälleni joka sanoi hengästyneenä olevansa tulossa amiksen kohdalla, vajaan kilometrin päässä ! Kyseinen ystävä ei harrasta mitään älyttömiä piloja, etenkin kun isona ihmisenä hengästyy helposti pyörällä ajaessa joten on täysin typerä ajatus että olisi polkenut taloni ohi johonkin piiloon. Ja se oli selvästi ystäväni jonka näin, isokokoinen tyttö jolla mustat luonnonkiharat hiukset ja kukalliseksi maalattu mummonpyörä, lisäksi nosti kättään ääneni kuullessaan.
Olen kuullut etiäisistä, olisiko voinut olla sellainen?
Alan minäkin uskoa hiljalleen, että elämme jossain simulaatiossa, pelissä tms. Sen verran WTF? juttuja käynyt !
- Kerran juoksin portaat ylös ja kuulin askeleeni vasta ylhäällä, kun yritin uudestaan äänet tulivat normaalisti . Juoksin varmaan kolmesti ne ylös ja alas koettaen toistaa tapahtuman..
- Menin kerran kauppaan ja vastaan tuli kaksi naista punaisissa takeissa, mustat lastenvaunut. Seuraavan kulman takaa tuli kaksi naista mustissa takeissa, punaiset lastenvaunut.
- Lähdin eräänä aamupäivänä kävelemään kotoa ja ihmettelin hiljaisuutta, lähellä oli päiväkoti sekä koulu ja tuohon aikaan olisi pitänyt olla välitunti sekä ulkoilua ( olin mennyt ohi niin useasti että tunsin aikataulun), nyt pihat olivat tyhjät. Missään ei muutenkaan näkynyt autoja eikä ihmisiä, läheisen Prisman yleensä vilkas risteys oli autio ja mietin ettå no nytkö se ylöstempaus sitten tapahtui?! Kyykistyin sitomaan kengännauhat ja samalla ikäänkuin kohahti, kuulin taas autojen ääniä ja kun nousin kaikki näytti taas normaalilta, autoja ajoi ohi ja koulunkello soi.
En käytä muuta kuin alkoholia silloin tällöin, eikä minulla ole mielenterveydellisiä ongelmia .
Tämä nyt ei ehkä ihan selittämätön-kategoriaan mene, mutta itseäni on jäänyt mietityttämään.
Nuorena asuin asunnossa jonka ikkunoista ja parvekkeelta näki hyvin vastapäisen talon ikkunoista sisään. Poltin tuohon aikaan tupakkaa ja siinä parvekkeella ollessani aloin huomaamaan vastapäisissä ikkunoissa kummallisia toistuvia asioita. Tässä niistä muutamia:
Eräässä asunnossa oli TV suoraan ikkunan alla. Se oli päällä AINA. Tämä ei ole liioittelua, tv pauhasi valehtelematta aina kun katsoin ikkunaan ja otinkin jossain vaiheessa tehtäväkseni tarkastaa myös päivän eri aikoihin, että onko tv päällä. Muuta asunnossa ei näkynyt, ei ollut koskaan muita valoja päällä, pelkkä tv siellä meuhkasi. En myöskään koskaan nähnyt asunnossa ihmisiä.
Toisessa asunnossa taas taisi asua joku vanhus tai jotain, se on ainut selitys jonka olen keksinyt. Ikkunasta näkyi lähes kalustamaton asunto, tässä asunnossa oli aina valot päällä eikä verhoista tietoakaan. Ikkuna oli jotenkin kummallisen sumuinen eikä siitä nähnyt selkeästi läpi, mutta sen verran kuitenkin että erotin ihmisen hahmon ja se liikkui asunnossa aina alasti ja hyvin hitaasti. Sillä oli myös hyvin erikoiset liikkeet, tästä päättelin että kyseessä voisi olla joku vanhus joka on semmoisella tavalla sairas, että vaikuttaa hänen liikkumiseensa. Tuo näky oli todella aavemainen, kun tyhjässä asunnossa laskeutui seinille kummallisesti liikkuvan ihmishahmon uhkaava varjo joka myöskin tietenkin liikkui jotenkin luonnottoman näköisesti. Vaikea selittää, mutta minusta tuntui aina pahalta kun huomasin hahmon taas liikuskelevan asunnossa. En halunnut katsoa sitä suoraan, se sekä kiinnosti että pelotti.
Samaisessa talossa asui myös nainen joka juoksi asuntoaan ympäri aina kaikki illat. Hän aloitti joskus 16 tienoilla ja lopetteli sitten 21-22 välillä. Hän ihan siis urheiluvaatteissa siellä ravasi ympyrää. Ehkä joku syömishäiriön tyyppinen juttu, en tiedä, mutta jotenkin surulliseksi teki, kun ei lähtenyt hyvilläkään säillä ulos juoksemaan, vaan ravasi siellä kotonaan pientä ympyrää.
Yhdellä tuon talon tuuletusparvekkeella oli myös aina sama poika istuskelemassa tunteja putkeen. Hän istui siellä varsinkin viikonloppuisin, joskus myös arkena. Hän ei näyttänyt tekevän mitään, ei ollut kahvikuppia eikä tupakkaa, ei tietokonetta, kirjaa, lehteä tms. Hän vain istui siellä. Monesti mietin että olikohan hän itsetuhoinen, se parveke oli niin korkealla että sieltä hypätessään olisi varmasti päässyt hengestään.
Eräs tuttavani töistä myös asui tässä talossa ja hän joskus kertoi että ei ollut koskaan törmännyt yhteenkään naapuriinsa. Oli kyllä aika viinaanmenevä tämä tuttavani, joten voi olla ettei vain muistanut tai että kuljeskeli rapussa sellaisiin aikoihin että kaikki olivat jo nukkumassa (paitsi tuo kummallinen ihmishahmo joka ei tuntunut nukkuvan koskaan, siellä vaan haahuili ympäri asuntoaan). Tuo talo oli mielestäni jotenkin pelottava, kun siellä tuntui joka ikkunassa olevan jotain omituista meneillään ja moni asunto oli tyhjillään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ehkä ihan selittämätön-kategoriaan mene, mutta itseäni on jäänyt mietityttämään.
Nuorena asuin asunnossa jonka ikkunoista ja parvekkeelta näki hyvin vastapäisen talon ikkunoista sisään. Poltin tuohon aikaan tupakkaa ja siinä parvekkeella ollessani aloin huomaamaan vastapäisissä ikkunoissa kummallisia toistuvia asioita. Tässä niistä muutamia:Eräässä asunnossa oli TV suoraan ikkunan alla. Se oli päällä AINA. Tämä ei ole liioittelua, tv pauhasi valehtelematta aina kun katsoin ikkunaan ja otinkin jossain vaiheessa tehtäväkseni tarkastaa myös päivän eri aikoihin, että onko tv päällä. Muuta asunnossa ei näkynyt, ei ollut koskaan muita valoja päällä, pelkkä tv siellä meuhkasi. En myöskään koskaan nähnyt asunnossa ihmisiä.
Toisessa asunnossa taas taisi asua joku vanhus tai jotain, se on ainut selitys jonka olen keksinyt. Ikkunasta näkyi lähes kalustamaton asunto, tässä asunnossa oli aina valot päällä eikä verhoista tietoakaan. Ikkuna oli jotenkin kummallisen sumuinen eikä siitä nähnyt selkeästi läpi, mutta sen verran kuitenkin että erotin ihmisen hahmon ja se liikkui asunnossa aina alasti ja hyvin hitaasti. Sillä oli myös hyvin erikoiset liikkeet, tästä päättelin että kyseessä voisi olla joku vanhus joka on semmoisella tavalla sairas, että vaikuttaa hänen liikkumiseensa. Tuo näky oli todella aavemainen, kun tyhjässä asunnossa laskeutui seinille kummallisesti liikkuvan ihmishahmon uhkaava varjo joka myöskin tietenkin liikkui jotenkin luonnottoman näköisesti. Vaikea selittää, mutta minusta tuntui aina pahalta kun huomasin hahmon taas liikuskelevan asunnossa. En halunnut katsoa sitä suoraan, se sekä kiinnosti että pelotti.
Samaisessa talossa asui myös nainen joka juoksi asuntoaan ympäri aina kaikki illat. Hän aloitti joskus 16 tienoilla ja lopetteli sitten 21-22 välillä. Hän ihan siis urheiluvaatteissa siellä ravasi ympyrää. Ehkä joku syömishäiriön tyyppinen juttu, en tiedä, mutta jotenkin surulliseksi teki, kun ei lähtenyt hyvilläkään säillä ulos juoksemaan, vaan ravasi siellä kotonaan pientä ympyrää.
Yhdellä tuon talon tuuletusparvekkeella oli myös aina sama poika istuskelemassa tunteja putkeen. Hän istui siellä varsinkin viikonloppuisin, joskus myös arkena. Hän ei näyttänyt tekevän mitään, ei ollut kahvikuppia eikä tupakkaa, ei tietokonetta, kirjaa, lehteä tms. Hän vain istui siellä. Monesti mietin että olikohan hän itsetuhoinen, se parveke oli niin korkealla että sieltä hypätessään olisi varmasti päässyt hengestään.
Eräs tuttavani töistä myös asui tässä talossa ja hän joskus kertoi että ei ollut koskaan törmännyt yhteenkään naapuriinsa. Oli kyllä aika viinaanmenevä tämä tuttavani, joten voi olla ettei vain muistanut tai että kuljeskeli rapussa sellaisiin aikoihin että kaikki olivat jo nukkumassa (paitsi tuo kummallinen ihmishahmo joka ei tuntunut nukkuvan koskaan, siellä vaan haahuili ympäri asuntoaan). Tuo talo oli mielestäni jotenkin pelottava, kun siellä tuntui joka ikkunassa olevan jotain omituista meneillään ja moni asunto oli tyhjillään.
No hyi :D
Alue: Aihe vapaa
Kun nuori Allan kertoi retkellä pystyttävänsä teltan, sama sanoi "Ja minä tulen nuotioon."