Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kävelemään oppiminen oli jotenkin erikoinen tapaus. Hänellä kävelemään oppiminen venyi reilusti yli 1-vuotiaaksi. Hän osasi kävellä tukea vasten tai tuettuna, mutta ilman tukea hän ei ollut ottanut kuin pari askelta joskus vahingossa ja sitten kaatunut. Hän myös osasi seistä hetken ilman tukea, mutta käveleminen ilman tukea vielä puuttui. Kerran sitten meillä oli vieraita, kun yksi heistä katsoi veljeä ja kysyi häneltä ihmetellen, että "Koskahan sinäkin oikein opit kävelemään itsenäisesti", jolloin veli katsoi häntä silmiin, päästi irti tuesta ja käveli aivan itsenäisesti hänen luokseen parin metrin matkan kaatumatta eikä se jäänyt siihen. Sen jälkeen hän käveli ilman tukea aivan yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin muut ikäisensä. Se ei siis ollut hoipertelevaa se hänen kävelynsä, hän ei juurikaan kaatuillut vaan käveli kuin olisi aina osannut kävellä itse. Joku paikalla olleista vieraista sanoi myöhemmin, että veljen oli täytynyt harjoitella itsenäistä kävelyä salaa, ei kukaan lapsi siirry niin nopeasti ja hyvin tuen varassa kävelystä itsenäiseen kävelyyn. Kuitenkin minun veljeni siirtyi. Ei hän oikein olisi voinut harjoitella salaa kävelemistä kuin korkeintaan vanhempien ja meidän sisarusten nukkuessa yöllä, mutta miksi tuon ikäinen lapsi olisi muka tehnyt niin? Ei sen ikäinen lapsi voi päätellä, että "Opettelen kävelemään itsenäisesti salaa ja näytän muille, kuinka hyvin osaan kävellä vasta, kun olen oppinut sen kunnolla". Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.

Uskomatonta, mutta lapset tekevät tuota että panttaavat taitojaan viikkoja ja saattavat treenata niitä huomaamatta katseilta salaa. Omanikin lähti liikkeelle vähän vaivihkaa ja on kuunnellut jo viikkoja muiden puhetta ennen kuin on alkanut hokemaan sanoja itse. eivät he sitä tee tietoisesti kierosti suunnitellen vaan ihmisluonto on vaan aika kumma.

Vierailija kirjoitti:

Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.

Itseasiassa jotkut lapset tekee juuri näin. Omanikin osasi puhua vain yksittäisiä sanoja vielä 1v10kk:n ikäisenä mutta 2-vuotiaana alkoi yhtäkkiä puhua kokonaisia lauseita.

Myös kävely aika monellakin lapsella alkaa juuri noin että ensin kävellään pitkään tukea vastan haparoiden ja sitten kun taitoja on kertynyt tarpeeksi niin lähdetään kävelemään konkarina ilman tukea.

Vierailij Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.[/quote kirjoitti:

Mulla on tuttavapiirissä nyt jo täysi-ikäinen lapsi, joka ei puhunut 2-vuotiaana vielä sanaakaan. Kun sitten yllättäen pimeän aikaan kotona meni sähköt poikki, tenava tokaisi:" Hei, kuka sammutti valot.?"

Mr. C kirjoitti:

Viime keväänä heräsin kahden aikaan yöllä, näin kun sängyn vieressä olevasta kapeasta ikkunasta tuli valoa. ja näin kun kalju mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies hölkkästi meidän ovelta poispäin autoonsa, joka oli noin kymmenen metrin päässä ulko-ovesta ja näytti laittavansa jotain autoon. Ja sen auton sisällä istui toinen mies jolla oli pitemmät kiharat hiukset. Oudon tästä tekee se että asumme noin sadan metrin päässä siika hiljaisesta valtatiestä, ja että se auto oli paketti auto jonka liukuovi oli kuskin puolella (ja tiedän sen koska he joutuivat peruuttamaan ja kääntymään kapealta pihalta pois) mitään ei kuitenkaan oltu viety ja aluksi luulin että näin unta mutta seuraavan päivänä pihalta löytyi tupakan tumppi eikä kukaan meidän perheestä polta. Ja pelokkaana en uskaltanut mennä kysymään mitä niillä oli asiaa vaikka varmaan viisi minuuttia olivat pihalla

Veikkaanpa, että olivat pyörä- tai murtovarkaita etsimässä ryöstökohdetta, todennäköisemmin varastettavia pyöriä. Ajankohta ja pakettiautolla liikkeellä oleminen viittaa kovasti hämärähommiin ja nimenomaan varkausyritykseen. Näistä kuulee aina välillä, kulkevat pitkiäkin matkoja etsimässä kohteita ja ei varmaan ole tavatonta, että liikkuvat myös syrjäisellä alueella. 

Virtahepo kirjoitti:

Mr. C kirjoitti:

Viime keväänä heräsin kahden aikaan yöllä, näin kun sängyn vieressä olevasta kapeasta ikkunasta tuli valoa. ja näin kun kalju mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies hölkkästi meidän ovelta poispäin autoonsa, joka oli noin kymmenen metrin päässä ulko-ovesta ja näytti laittavansa jotain autoon. Ja sen auton sisällä istui toinen mies jolla oli pitemmät kiharat hiukset. Oudon tästä tekee se että asumme noin sadan metrin päässä siika hiljaisesta valtatiestä, ja että se auto oli paketti auto jonka liukuovi oli kuskin puolella (ja tiedän sen koska he joutuivat peruuttamaan ja kääntymään kapealta pihalta pois) mitään ei kuitenkaan oltu viety ja aluksi luulin että näin unta mutta seuraavan päivänä pihalta löytyi tupakan tumppi eikä kukaan meidän perheestä polta. Ja pelokkaana en uskaltanut mennä kysymään mitä niillä oli asiaa vaikka varmaan viisi minuuttia olivat pihalla

Veikkaanpa, että olivat pyörä- tai murtovarkaita etsimässä ryöstökohdetta, todennäköisemmin varastettavia pyöriä. Ajankohta ja pakettiautolla liikkeellä oleminen viittaa kovasti hämärähommiin ja nimenomaan varkausyritykseen. Näistä kuulee aina välillä, kulkevat pitkiäkin matkoja etsimässä kohteita ja ei varmaan ole tavatonta, että liikkuvat myös syrjäisellä alueella. 

Mahdollisesti mutta miksiköhän ne se ei ottanut kompressoria (tosi aika vanhaa) joka oli jäänyt terassille näkyville tai lukitsemattomia mummopyöriä. Voihan olla että olisivat tulleet seuraavana yönä hakemaan. (Laitoimme tosin vanhan ihmisen kokoisen nuken istumaan terassille rikkinäinen ilmakivääri kädessä 😅)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.

Itseasiassa jotkut lapset tekee juuri näin. Omanikin osasi puhua vain yksittäisiä sanoja vielä 1v10kk:n ikäisenä mutta 2-vuotiaana alkoi yhtäkkiä puhua kokonaisia lauseita.

Myös kävely aika monellakin lapsella alkaa juuri noin että ensin kävellään pitkään tukea vastan haparoiden ja sitten kun taitoja on kertynyt tarpeeksi niin lähdetään kävelemään konkarina ilman tukea.

Elämäni aikana olen tuntenut kolme lasta, jotka alkoi puhua vasta neljävuotiaina.  Sitä ennen ne vain osoitteli mitä halusi ja sanoi vain mmmm ja hmmm ymv. muminaa.  Kun ne sitten yhtäkkiä alkoi puhua, ne puhui aivan kunnolla kokonaisia pitkiä lauseitakin.  Kaikki ne oli (tai siis on) poikia.  Oliskohan jotenkin tytöille luontaisempaa ottaa ne sanat käyttöön heti kun vaan oppii.  Naiset kun muutenkin on verbaalisempia, no tiedä tätä.

Mr. C kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Mr. C kirjoitti:

Viime keväänä heräsin kahden aikaan yöllä, näin kun sängyn vieressä olevasta kapeasta ikkunasta tuli valoa. ja näin kun kalju mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies hölkkästi meidän ovelta poispäin autoonsa, joka oli noin kymmenen metrin päässä ulko-ovesta ja näytti laittavansa jotain autoon. Ja sen auton sisällä istui toinen mies jolla oli pitemmät kiharat hiukset. Oudon tästä tekee se että asumme noin sadan metrin päässä siika hiljaisesta valtatiestä, ja että se auto oli paketti auto jonka liukuovi oli kuskin puolella (ja tiedän sen koska he joutuivat peruuttamaan ja kääntymään kapealta pihalta pois) mitään ei kuitenkaan oltu viety ja aluksi luulin että näin unta mutta seuraavan päivänä pihalta löytyi tupakan tumppi eikä kukaan meidän perheestä polta. Ja pelokkaana en uskaltanut mennä kysymään mitä niillä oli asiaa vaikka varmaan viisi minuuttia olivat pihalla

Veikkaanpa, että olivat pyörä- tai murtovarkaita etsimässä ryöstökohdetta, todennäköisemmin varastettavia pyöriä. Ajankohta ja pakettiautolla liikkeellä oleminen viittaa kovasti hämärähommiin ja nimenomaan varkausyritykseen. Näistä kuulee aina välillä, kulkevat pitkiäkin matkoja etsimässä kohteita ja ei varmaan ole tavatonta, että liikkuvat myös syrjäisellä alueella. 

Mahdollisesti mutta miksiköhän ne se ei ottanut kompressoria (tosi aika vanhaa) joka oli jäänyt terassille näkyville tai lukitsemattomia mummopyöriä. Voihan olla että olisivat tulleet seuraavana yönä hakemaan. (Laitoimme tosin vanhan ihmisen kokoisen nuken istumaan terassille rikkinäinen ilmakivääri kädessä 😅)

Niin, voi olla, että olivat vasta ns. tunnustelureissulla. Meillä kävi viimeksi pyörävaras vuonna 2011, ja ainoa asia mikä tuolloin lähti oli yksi Jopo-merkkinen pyörä, vaikka paljon muitakin oli telineessä. Ne siis ilmeisesti vähän "shoppailevat" halutuimpia, uudempia sekä kalliimpia malleja. Vanhempiakin pyöriä toki viedään, mutta ehkä nämä nimenomaiset varkaat etsivät jotain tiettyä mallia tmv. 

Ma olin kaverin kanssa teinina ryyppaamassa, ja molemmat mentiin metsaan pissalle. Puhuttiin sitten siina piruista ja muista yliluonnollisista.

Yhta-akkia molemmat nahtiin mies metsan laidalla. Mies oli kalju, nahkatakkinen ja nauroi meille ilkeasti.

Juostiin hulluna kaveriporukkaan takaisin eika sita miesta nakynyt enaa missaan.

Vielakin mietityttaa etta olikohan se joku pirulainen.

Mulla on kotona kadonnu sukkia kuin tuhka tuuleen pitkän aikaa. Nyt on 2 viikon aikana pitänyt käydä 2 kertaa ostamassa lisää joten en tiedä kuka niitä syö

MK kirjoitti:

Olin parikymppisenä asunut uudessa asunnossani viikon verran ja tulossa juuri koulusta kotiin. Ulko-oven avattuani tuntui heti ettei kaikki ole kohdallaan. Asunnossa tuoksui oudolle, vähän kuin käristetyn lihan haju tjs. Kävelin pidemmälle asuntoon vielä kengät jalassa, koska olo oli jotenkin levoton. Huomasin että parisänkyni oli pedattu millin tarkasti, peitto työnnetty patjan alle hotelli tyyliin ja kaikki tyynytkin viimeisen päälle järjestyksessä. Tässä ei normaalisti olisi mitään outoa, mutta minä en petaa sänkyäni. IKINÄ! Soitin Äidilleni, jolla oli vara-avain asuntooni ja kysyin onko hän käynnyt poissaollessani siivoamassa. Ei ollut käynnyt. Tästä jäi sen verran paha fiilis, etten loppupeleissä asunut asunnossa kuin muutamia kuukausia, vaikka vuokran-antajan toimesta lukot tultiinkin vaihtamaan.

Hyi kamala!! Miten pystyit nukkumaan asunnossa tuon jälkeen? Vai vaihdettiinko lukot heti samana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä lenkille, kun kuulin selvästi tyttäreni huutavan läheisen kerrostalon (jossa asuu tytön ystäviä eli tilanne ei ollut mitenkään kummallinen)  pihasta että "äiti, mihin sie nyt menet?" Ääni oli selvästi tyttäreni mutta ketään ei näkynyt ja kun huusin takaisin "Mitä?", vastausta ei tullut, Ymmälläni lähdin lenkille ja kotiin päästyäni kysyin tytöltä  tästä huutelusta, kielsi olleensa edes siinä pihassa ja mieskin vahvisti että tyttö oli koko ajan ollut kotona piirrelen sekä syöden.

Ja tyttö on tosiaan 9v, eli  ääni on jo omanlaisensa sekä tunnistettavissa .

Miksi vastasit lapselle "mitä?", jos selkeästi kuulit hänen huutonsa? Etkö kuullutkaan ihan niin selkeästi?

Varmaan siksi, että kysymys on outo jos ei ole menossa mihinkään.

Eikös tuo kertonut lähtevänsä lenkille, kun kuuli tyttärensä huutavan. Olihan se silloin menossa jonnekin.

Olin joskus nuorena   ryyppäämässä kavereiden kanssa ,  olimme sellaisella metsän ympäröimällä uimarannalla jonne vie kapea hiekkatie, parin kilsan päässä taloja. Puhuimme mm. Salaista kansioista, ufoista ym ja naureskelimme että oispa kivaa nähdä uhvomies tai kummitus . Menin sitten  pissalle  puiden sekaan ja  samassa alkoi sellainen Mörkömäinen huuto, juoksin kirkuen housut nilkoissa kavereiden luo ja  kaikki olivat ihan paniikissa että mitä vi""ua tuo on?  Kukaan ei jälkeenpäin edes kuittallut siitä ,että minä juoksin metsästä esiin bilde paljaana tai että porukkamme kovin kundi lähti niin vauhdilla karkuun että kaljat jäi.  Eikä muuten enää ryypätty siinä rantsussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maksa lakkaa toimimasta, kuolee muutamassa tunnissa. I call bullshit.

Ei välttämättä. Perna saattaa ottaa maksan tehtävät hoitaakseen ja potilas voi elää suhteellisen kauankin.

Miksi potilaille tehdään sitten maksansiirtoja, jos perna pystyy hoitamaan maksan hommat?

En tunne maksan ja pernan toimintaa niin hyvin, että osaisin vastata tuohon, mutta minäkin tiedän, että perna voi tehdä maksan hommia. Tunsin nimittäin yhden ihmisen, jolle kävi niin.

"Ihminen pärjää yleensä hyvin ilman pernaa, sillä muut elimet, etenkin maksa, alkavat hoitaa sen tehtäviä."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on sinänsä tyhmä juttu, mutta vaivaa toisinaan silti. Kaivan välillä nenääni (eivätkö kaikki?) mutta teen sen aina niin, että kukaan ei aivan varmasti näe. Vessassa esimerkiksi, tai ollessani yksin kotona. Tästä huolimatta eräs kaverini on huomauttanut minulle asiasta; joskus lukioikäisinä meille tuli väittelyä jostain, mihin kaveri lopulta tokaisi "no mikä sä olet mitään sanomaan, kun kaivat aina nenääsikin!"

Nolona sanoin, että en todellakaan kaiva, ja vaihdoimme sitten puheenaihetta. Myöhemmin kuitenkin olen miettinyt, että kuinka ihmeessä kaveri saattoi sanoa niin, koska hän ei ole mitenkään voinut NÄHDÄ minua kaivamassa nenääni? Eikä sen puoleen kukaan muukaan. Ainoa selitys joka minulle tulee mieleen, on se, että heidän perheellään olisi ollut kamera vessassa - mutta ei kai nyt sentään. En luonnollisesti ole myöskään voinut kysyä kaverilta tuosta huomautuksesta enää myöhemmin.

Onko sulla kauhea räkäpallokasa sohvan vieressä, josta typerämpikin tajuaisi mistä ne ovat tulleet.

Tämä tuli mieleen siitä, kun oikeasti yksi entinen "kaverini" kaivoi nenäänsä siihen malliin, että vierailun jälkeen jouduin siivoamaan ison kasan räkää sohvani vierestä.

Sormi kävi koko ajan nenässä ja vuoroin sohvan reunan yli tiputtamassa räkää lattialle.

Tämä tapahtui 90-luvun lopussa.

Terveiset Tina A:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on sinänsä tyhmä juttu, mutta vaivaa toisinaan silti. Kaivan välillä nenääni (eivätkö kaikki?) mutta teen sen aina niin, että kukaan ei aivan varmasti näe. Vessassa esimerkiksi, tai ollessani yksin kotona. Tästä huolimatta eräs kaverini on huomauttanut minulle asiasta; joskus lukioikäisinä meille tuli väittelyä jostain, mihin kaveri lopulta tokaisi "no mikä sä olet mitään sanomaan, kun kaivat aina nenääsikin!"

Nolona sanoin, että en todellakaan kaiva, ja vaihdoimme sitten puheenaihetta. Myöhemmin kuitenkin olen miettinyt, että kuinka ihmeessä kaveri saattoi sanoa niin, koska hän ei ole mitenkään voinut NÄHDÄ minua kaivamassa nenääni? Eikä sen puoleen kukaan muukaan. Ainoa selitys joka minulle tulee mieleen, on se, että heidän perheellään olisi ollut kamera vessassa - mutta ei kai nyt sentään. En luonnollisesti ole myöskään voinut kysyä kaverilta tuosta huomautuksesta enää myöhemmin.

Onko sulla kauhea räkäpallokasa sohvan vieressä, josta typerämpikin tajuaisi mistä ne ovat tulleet.

Tämä tuli mieleen siitä, kun oikeasti yksi entinen "kaverini" kaivoi nenäänsä siihen malliin, että vierailun jälkeen jouduin siivoamaan ison kasan räkää sohvani vierestä.

Sormi kävi koko ajan nenässä ja vuoroin sohvan reunan yli tiputtamassa räkää lattialle.

Tämä tapahtui 90-luvun lopussa.

Terveiset Tina A:lle!

Hyi helvata! 🤧

Vierailija kirjoitti:

MK kirjoitti:

Olin parikymppisenä asunut uudessa asunnossani viikon verran ja tulossa juuri koulusta kotiin. Ulko-oven avattuani tuntui heti ettei kaikki ole kohdallaan. Asunnossa tuoksui oudolle, vähän kuin käristetyn lihan haju tjs. Kävelin pidemmälle asuntoon vielä kengät jalassa, koska olo oli jotenkin levoton. Huomasin että parisänkyni oli pedattu millin tarkasti, peitto työnnetty patjan alle hotelli tyyliin ja kaikki tyynytkin viimeisen päälle järjestyksessä. Tässä ei normaalisti olisi mitään outoa, mutta minä en petaa sänkyäni. IKINÄ! Soitin Äidilleni, jolla oli vara-avain asuntooni ja kysyin onko hän käynnyt poissaollessani siivoamassa. Ei ollut käynnyt. Tästä jäi sen verran paha fiilis, etten loppupeleissä asunut asunnossa kuin muutamia kuukausia, vaikka vuokran-antajan toimesta lukot tultiinkin vaihtamaan.

Hyi kamala!! Miten pystyit nukkumaan asunnossa tuon jälkeen? Vai vaihdettiinko lukot heti samana päivänä.

Se taisi olla vuokranantaja. Ei silloin auta lukon vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorena   ryyppäämässä kavereiden kanssa ,  olimme sellaisella metsän ympäröimällä uimarannalla jonne vie kapea hiekkatie, parin kilsan päässä taloja. Puhuimme mm. Salaista kansioista, ufoista ym ja naureskelimme että oispa kivaa nähdä uhvomies tai kummitus . Menin sitten  pissalle  puiden sekaan ja  samassa alkoi sellainen Mörkömäinen huuto, juoksin kirkuen housut nilkoissa kavereiden luo ja  kaikki olivat ihan paniikissa että mitä vi""ua tuo on?  Kukaan ei jälkeenpäin edes kuittallut siitä ,että minä juoksin metsästä esiin bilde paljaana tai että porukkamme kovin kundi lähti niin vauhdilla karkuun että kaljat jäi.  Eikä muuten enää ryypätty siinä rantsussa!

Suomen metsissä kulkee ilmeisesti jonkinlainen Muumien Mörön kaltainen olento. Itse en ole koskaan tosin nähnyt (ja toivon, että en koskaan näekään), mutta olen lukenut luotettavista lähteistä, kuten Suomi24:n keskustelupalstoilta, että sellainen olento todella on olemassa täällä ja että ilmeisesti se on vuosisatoja vanha. Ihme kyllä, että sitä ei ole otettu kiinni, ammuttu tms.

Tää menee vähän yliluonnolliselle linjalle eikä tätä ole tapahtunut koskaan tämän jälkeen. Olin 11-vuotias, en tahtonut saada unta ja valvoin itsekseni huoneessani. Yhtäkkiä ympäriltä alkaa kuulua kammottavaa naisen "valitusta" tai sellaista aavemaista "UuUUU" - ulinaa. Se ei ollut kukaan perheenjäseneni, sillä ääni ei ollut tuttu ja se tuntui ikään kuin kuuluvan ympärilläni. Olin kauhuissani ja menin nukkumaan pikkuveljeni huoneeseen, jolloin ääni pikkuhiljaa lakkasi. Tämä kammottaa aika ajoin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kummastutti yksi yö. Asun lasteni kanssa pienessä vanhassa talossa, ja nukuttiin kesäloman kunniaksi kaikki minun makuuhuoneessa (lapsilla patjat lattialla). Olen huonouninen ja olin taas herännyt valvomaan keskellä yötä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kuin joku kävelisi paljain jaloin ympäri yläkertaa. Ääni on siis hyvin tunnistettava, koska lattia on maalattu kiiltävällä maalilla ja paljas jalka varsinkin näin hellesäällä vähän "tarttuu kiinni". Luulin että joku on pissannut housuun tai lähtenyt muuten hiipparoimaan, mutta kaikki nukkuivat tyytyväisenä omilla paikoillaan. Täytyy myöntää että tarkemmin en uskaltanut asiaa tutkia. :D

Nyt on pakko jatkaa. Olen ollut lapsien kanssa koko päivän kotona sairastamassa, ja lapset ovat aamuvarhaisesta maanneet olkkarin sohvalla katsomassa telkkaria samalla kun minä olen lämmittänyt taloa. Tulin nuorimmaista nukuttamaan yläkertaan, ja mietin että miten ihmeessä täällä on näin saakutin kylmä vaikka tarkoituksella väänsin pattereita isommalle, ja sitten pimennysverhoa sulkiessa huomasin että tuuletusikkuna on ihan kunnolla auki. Lapset eivät sitä edes ylettäisi avata eivätkä olisi missään välissä edes ehtineet, minä en tosiaan päästäisi kallista lämpöä hukkaan ja muita täällä ei ole tänään ollut. Ikkuna ei myöskään ole voinut avautua itsestään, koska ovat uudehkot ja mekanismit täysin kunnossa. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kävelemään oppiminen oli jotenkin erikoinen tapaus. Hänellä kävelemään oppiminen venyi reilusti yli 1-vuotiaaksi. Hän osasi kävellä tukea vasten tai tuettuna, mutta ilman tukea hän ei ollut ottanut kuin pari askelta joskus vahingossa ja sitten kaatunut. Hän myös osasi seistä hetken ilman tukea, mutta käveleminen ilman tukea vielä puuttui. Kerran sitten meillä oli vieraita, kun yksi heistä katsoi veljeä ja kysyi häneltä ihmetellen, että "Koskahan sinäkin oikein opit kävelemään itsenäisesti", jolloin veli katsoi häntä silmiin, päästi irti tuesta ja käveli aivan itsenäisesti hänen luokseen parin metrin matkan kaatumatta eikä se jäänyt siihen. Sen jälkeen hän käveli ilman tukea aivan yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin muut ikäisensä. Se ei siis ollut hoipertelevaa se hänen kävelynsä, hän ei juurikaan kaatuillut vaan käveli kuin olisi aina osannut kävellä itse. Joku paikalla olleista vieraista sanoi myöhemmin, että veljen oli täytynyt harjoitella itsenäistä kävelyä salaa, ei kukaan lapsi siirry niin nopeasti ja hyvin tuen varassa kävelystä itsenäiseen kävelyyn. Kuitenkin minun veljeni siirtyi. Ei hän oikein olisi voinut harjoitella salaa kävelemistä kuin korkeintaan vanhempien ja meidän sisarusten nukkuessa yöllä, mutta miksi tuon ikäinen lapsi olisi muka tehnyt niin? Ei sen ikäinen lapsi voi päätellä, että "Opettelen kävelemään itsenäisesti salaa ja näytän muille, kuinka hyvin osaan kävellä vasta, kun olen oppinut sen kunnolla". Sama jos lapsi olisi puhumaton vaikka 2-3 vuotiaaksi ja alkaisi sitten puhumaan yllättäen täysin virheettä monisanaisia lauseita.

Itseasiassa minä opin puhumaan juurikin tuolla tyylillä, eli kuljin tutti suussa kolmevuotiaaksi, enkä todella puhunut mitään ennen tutista luopumista. Sen jälkeen heti suoraan monisanaisiin kokonaisiin lauseisiin.

Toki motorinen kehitys lienee kuitenkin hieman eri asia, kun se oikeasti vaatii montaa erilaista ja yhtäaikaista toimintaa. Puhetta ja kieltä voi ainakin periaatteessa oppia ihan vain kuulemalla, vaikka toki ääntämys tulee vaikka harjoittelun kautta.