Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Hohhoijjaa. Erittäin todennäköisesti tämä kirjoittaja oli ollut parhaan ystävänsä hautajaisissa. Minä ainakin olisin ollut, jos parhaasta ystävästä on kyse. Joten eiköhän ole aika selvää, että kuollut on. Vai olisko ystävän vanhemmat ja muut omaiset lavastaneet kuoleman ja arkussa joku ihan muu ihminen ja ja ja....
Kuolinilmoituskin todennäköisesti ollut lehdessä. Niin no senkin voi joku tietysti tekaista... tosi normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sudet varoittavat petoksesta, vaarasta ja selkäänpuukotuksesta. Unen koti olet sinä itse
Tämä tuli kyllä selitetyksi, mutta kun täällä on ollut niin paljon näitä mystisiä puheluita niin tässäpä yksi ratkennut mysteeri.
Aloin saada omituisia puheluita. Tuntematon numero ja aina samanlainen luonnoton ääni toisessa päässä piti jotain omituista melua. Puhelu kesti noin minuutin ja katkesi sitten. Puhelun tietoja ei koskaan jäänyt puhelimeen muistiin. Aloin vähän jo hermostua, koska puhelut tulivat aina silloin, kun olin ulkona. Ihan kuin joku olisi tiennyt, milloin en ole kotona ja soitteli silloin.
Sitten eräänä päivänä välähti. Kännykässäni oli valepuhelu -ominaisuus. Eli pitämällä volume -nappia pohjassa jonkin aikaa, valepuhelu aktivoitui. Ääni, joka vastatessani kuului, oli minun ja kaverini tekemä nauhoitus, kun olimme testanneet ominaisuutta heti ostettuani puhelimen. Sen jälkeen en ollut koko asiaa ajatellut ja unohtanut ominaisuuden täysin. Ja puhelut tulivat tietenkin silloin kuin olin poissa kotoa, koska silloin pidin puhelinta taskussa ja valepuhelu aktivoitui. Hieman kyllä nauratti totuus puhelinstalkkerista!
Mikäköhän sai Annan ja Sebastianin eroamaan ja mitähän niille kuuluu tänäpäivänä.
Minulle tulee luultavasti jäämään mysteeriksi se, että miksi minulle täytyi tehdä vauvana vatsaleikkaus. En ole saanut sen tekemiselle esim. vanhemmilta muuta selitystä kuin sen, että lääkärit katsoivat, että onko minulla kaikki kunnossa ja minä en oikein usko, että onko siitä leikkauksesta enää missään tarkempaa tietoa saatavissa. Tuskin esim. sairaalassa missä tehtiin on enää yli 30 vuoden jälkeen saatavilla siitä tietoja. Mikä minua erityisesti ihmetyttää on se, että vanhempani eivät tiedä tarkemmin sitä, miksi se täyty tehdä ja mitä sinä tehtiin tai miksi he eivät ehkä halua kertoa sitä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin jonkin aikaa eräässä 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa, ja ainakin kertaalleen tuli yksinollessa sellainen fiilis, että en ole yksin. Olin tullut suihkusta eikä ollut vaatteita päällä, niin alkoi hävettää sen jonkun läsnäollessa niin, että piti vetää vaatteita päälle. Kesti muutaman minuutin ja häipyi. Keski-ikäisen miehen oloinen... jokin.
Onhan näitä ns. yliluonnollisia näkyjä ja muita aistimuksia niin monella, ettei ne voi olla joukkopsykoosiakaan. Itse olen skeptikko ja koitan aina löytää selityksen, mutta joskus vain menee yli ymmärryksen. Ehkä vielä joskus tiede löytää niille selityksen, ihan niinkuin on löydetty muillekin asioille, jotka on ensin vaikuttaneet selittämättömiltä.
Aika hauska mielikuva toisaalta. Joku edesmennyt mies elää nyt poikavuosiensa fantasiaa todeksi, saa salakatsella alastonta naista "rauhassa" ;D
Susihukka kirjoitti:
Itselläni myös useita selvittämättömiä tapahtumia, mutta nyt viimeisimpänä mietittyttää, että miksi näen unia susista. Harvoin näen mitään painajaisia, mutta silloin kun nään, niin unessa on susia ja sudet jotenkin vaanivat/yrittävät hyökätä. Sudet eivät ole koskaan kuitenkaan saanut purtua tai muuten vahingoitettua minua.
Asutaan etelä-suomessa kaupungissa, joten ei ole koskaan ollut oikeaa pelkoa kohdata sutta enkä pelkää edes koiria. Omistan useita koiria, mutta ne eivät ulkonäöltään myöskään muistuta susia. Näitä unia on ollut varmaan viimeisten vuosien aikana aina silloin tällöin.
Mulla painajaisissa usein hevoset ravaa kohti, tai sitten näen karhun joka yrittää päästä sisään rakennukseen jossa olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena- ja vielä nuorenakin jokin kummallinen pelko tv:itä ja tietokoneita kohtaan, enkä mielelläni avannut ainakaan tietokonetta, jos joku muukin ei ollut kotona.
Tv:tä kuitenkin katsoin. Samoin tunne siitä, että tietokoneet suunnilleen hajoavat kosketuksestani säilyi lähes aikuisikään.
En muista mistä sain idean, mutta mikään kovin sponttaani ajatus se ei ollut, vaan lähes pakottava halu tai tarve.
Tulin koulusta kotiin ja avasin putkitelevision ja sammutin sen heti perään ja painoin kämmeneni sähköiseltä tuntuvaan tv:n näyttöön hetkeksi, kun otin kämmenen pois, tv:n näytössä näkyi valkoinen kämmenen kuva muistaakseni vielä melko pitkään, kunnes se hälveni siitä. Tuntui aivan loogiselta, että niin tapahtui ja oikeastaan odotinkin niin käyvän. Sen jälkeen tuo ei ole enää koskaan onnistunut ja kuulin myöhemmin, ettei sen edes pitäisi olla mahdollista, jos jollakin on parempaa tietoa kuulisin mielelläni.Toinen asia on mitä todennäköisemmin pelkkää sattumaa, mutta näin jälkikäteen on hauska ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen huonon suhteen aiheuttama energia, joka sai lamput palamaan loppuun ennen aikojaan.
Olimme asuneet exäni kanssa yhdessä parissakin eri asunnossa ja tavatessamme tietysti omissamme. Tuona aikana sain lamput rikki ihan vain olemalla lähellä valaisinta tai viimeistään painamalla valonkatkaisijaa. Kävimme paljon lenkkeilemässä valaistuilla poluilla ja pururadoilla hiljaiseen aikaan, joissa valot tavallisesti sammutettiin kello kymmeneltä illalla. Usein kuitenkin kävi niin valot ikäänkuin sammuivat edellämme, ennen niiden varsinaista sulkemisaikaa.
Exäni vakavissaan syytti minua siitä, että hajoitan lamppuja/saan ne sammumaan tahallani kotona ja muualla.
Asia palasi mieleeni, kun huomasin jokin aika erottuamme, että en ole onnistunut sammuttamaan valaisimia/saamaan juuri vaihdettuja lamppuja palamaan mystisesti itsekseen enää eron jälkeen.
Selvä tapaus, Pauli-ilmiö:
Isän yksi veli, se läheisin kuoli yllättäen kun olin ala-asteen viimeisillä vuosilla. Tuon jälkeen meille alkoi tulla iltaisin/ öisin puheluja jossa joku kysyi "Pekkaa" ja aina vain kun isä vastasi, jos vastaaja olin minä, äiti tai veli luuri lyötiin korvaan ! Aivan kuin soittaja olisi halunnut kiusata surevaa miestä, "Pekka" oli siis ollut tämän veljen nimi. Leski ei tiettävästi mitään outoja soittoja saanut. Kerran sitten päätin vastata matalammalla äänellä, eli matkia isääni siinä toivossa että kuulisin tämän mysteerisoittajan äänen, muu perhe oli vielä saunassa ja koska klo oli jotain 20.00 oli varmaa että kyseessä oli SE tyyppi. Vastasin siis möreästi "Haloo?" ja kuulin kimeää, hyönteismäistä sirinää jota seurasi monotonisella miehen äänellä hitaasti lausuttu "Onko..Pekka?"
Huusin omalla äänelläni että "V""u ei oo!" ja löin luurin korvaan, tämän jälkeen puhelin soi heti perään uudestaan mutten enää vastannut. Puheluita tuli muistaakseni vielä pari ja sitten ne loppuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikelty kirjoitti:
Minulle tulee luultavasti jäämään mysteeriksi se, että miksi minulle täytyi tehdä vauvana vatsaleikkaus. En ole saanut sen tekemiselle esim. vanhemmilta muuta selitystä kuin sen, että lääkärit katsoivat, että onko minulla kaikki kunnossa ja minä en oikein usko, että onko siitä leikkauksesta enää missään tarkempaa tietoa saatavissa. Tuskin esim. sairaalassa missä tehtiin on enää yli 30 vuoden jälkeen saatavilla siitä tietoja. Mikä minua erityisesti ihmetyttää on se, että vanhempani eivät tiedä tarkemmin sitä, miksi se täyty tehdä ja mitä sinä tehtiin tai miksi he eivät ehkä halua kertoa sitä minulle.
Ainakin minun paperini olivat tallessa 40 vuoden jälkeen kun halusin tietää tarkemmin millainen leikkaus minulle tehtiin kuukauden ikäisenä. Poistettiin osa lisämunuaisesta. Sitä ihmetteli moni, mutta ilmeisesti pelasti henkeni.
LOLLERO ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin tosi pieni, meille otettiin koira, mutta parin vuoden päästä meille tuli uusi koira eikä meillä silloin enää ollut tätä ensimmäistä koiraa. Vasta aikuisena rupesin miettimään, minne se ensimmäinen koira katosi, kuoliko se vai annettiinko se jostain syystä pois. Vanhemmistani toinen ei enää muista, mitä tapahtui, ja toinen on jo kuollut. Oma unohtamiseni johtuu varmasti siitä, että olin niin pieni silloin, mutta vähän kummastuttaa ettei asia ole jäänyt aikuisellekaan mieleen. Koira on varmasti ollut minulle tärkeä, vaikka muistikuvani siitä ovatkin haalistuneet, ja olisi mukava tietää mitä sille kävi.
Se varmasti jäi sinne Intiaan, kun muutitte sieltä Suomeen. Siis sinä, vanhempasi ja ne 300 sisarustasi : D .
En tiedä miksi yhdistät minut ja hyvin arkipäiväisen kokemukseni noihin Intia- yms. juttuihin. Missä logiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LOLLERO ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin tosi pieni, meille otettiin koira, mutta parin vuoden päästä meille tuli uusi koira eikä meillä silloin enää ollut tätä ensimmäistä koiraa. Vasta aikuisena rupesin miettimään, minne se ensimmäinen koira katosi, kuoliko se vai annettiinko se jostain syystä pois. Vanhemmistani toinen ei enää muista, mitä tapahtui, ja toinen on jo kuollut. Oma unohtamiseni johtuu varmasti siitä, että olin niin pieni silloin, mutta vähän kummastuttaa ettei asia ole jäänyt aikuisellekaan mieleen. Koira on varmasti ollut minulle tärkeä, vaikka muistikuvani siitä ovatkin haalistuneet, ja olisi mukava tietää mitä sille kävi.
Se varmasti jäi sinne Intiaan, kun muutitte sieltä Suomeen. Siis sinä, vanhempasi ja ne 300 sisarustasi : D .
En tiedä miksi yhdistät minut ja hyvin arkipäiväisen kokemukseni noihin Intia- yms. juttuihin. Missä logiikka?
Kyllä minä sinun kirjoitustyylisi tunnistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut pari +44 alkuista (Britannia) tekstiviestiä jotka ovat selvästikin äidiltäni. Äiti asuu Suomessa ja minä Irlannissa. Hänellä ei kuulemma ole aavistustakaan mikä tämä numero on.
Leikelty kirjoitti:
Minulle tulee luultavasti jäämään mysteeriksi se, että miksi minulle täytyi tehdä vauvana vatsaleikkaus. En ole saanut sen tekemiselle esim. vanhemmilta muuta selitystä kuin sen, että lääkärit katsoivat, että onko minulla kaikki kunnossa ja minä en oikein usko, että onko siitä leikkauksesta enää missään tarkempaa tietoa saatavissa. Tuskin esim. sairaalassa missä tehtiin on enää yli 30 vuoden jälkeen saatavilla siitä tietoja. Mikä minua erityisesti ihmetyttää on se, että vanhempani eivät tiedä tarkemmin sitä, miksi se täyty tehdä ja mitä sinä tehtiin tai miksi he eivät ehkä halua kertoa sitä minulle.
Totta kai kaikki tiedot on yhä tallella. Jännä, että moni kuvittelee niiden katoavan potilaan tiedoista. Selitys kuulostaa minustakin oudolta. Aina on tietysti mahdollista, että ovat löytäneet esimerkiksi jonkun kasvaimen mikä on pitänyt leikata tarkistaakseen onko se hyvä vai paha tai kokonaan poistettu.
Vierailija kirjoitti:
luin tällä palstalla noista tuntemattomista soittajista, joille ei ihmiset sitten jostain syystä vastanneet, ja samantien oma puhelin alkoi soimaan, tuntematon numero. muutaman sekunnin mietin, että kuka helvetti minulle soittaa, kunnes älysin että luultavasti tänään myöhemmin tulossa oleva eläinlääkäri. no vastasin, eikä mitään kuulunut, kunnes yhtäkkiä rauhallinen naisääni sanoi "jooo" ja puhelu loppui. kännykässäni ei enää näy että joku olisi äsken soittamut, mutta aivan varmasti kerkesin vastata.
Luin myös joskus kk sitten täältä miten joillakin oli kadonnut joku tavara kotoa ilman selitystä. Samana aamuna meiltä katosi kaukosäädin vaikka katselimme telkkaria. Ketään ei käynyt kylässä ja me ei poistuttu aamun aikana mihinkään. Kaikki paikat käännettiin ympäri mutta se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja ostettiin uusi. En vieläkään tajua mihin se hävisi, koirakin oli pihalla ja lapsia ei ole.
Isäni oli piirtänyt returssiruiskulla jonkin kuvan ja jättänyt sen kylppäriin kuivumaan. Jossain vaiheessa kun hän meni katsomaan sitä, hän raivostui hirveästi ja syytti minua. Äiti varoitti menemästä isän lähelle. En vieläkään tiedä mitä kuvalle oli tapahtunut ja miksi se oli muka minun syytäni.
Olin tänään kaupassa ja laitoin ostoskärryistä kaikki ostokset hihnalle, josta myyjä laittoi ne menemään sinne minne ne ostokset menevät hihnaa pitkin pakattavaksi. Maksoin ostokset ja siirryin pakkaamaan tavaroita, jolloin yhtä tavaraa ei löytynyt niiden muiden joukosta. Ostoskuitin mukaan se oli maksettu ja myyjä sanoi laittaneensa sen siihen hihnalle, mutta sitä ei vain ollut muiden ostosten joukossa. Mihin se oikein oli voinut kadota? Maassa sitä ei ollut eikä siellä kassojen luona ollut ketään, joka olisi ehtinyt sen sieltä ottamaan huomaamatta. Harmittaa vähän kun se oli lapselleni yllätyslahjaksi ostamani lelu, jota hän on toivonut saavansa muutaman kerran kun olemme yhdessä siellä kaupassa olleet eikä hän nyt saanut sitä. Lapsi oli siis isänsä kanssa täällä kotona enkä minä kertonut hänelle tapahtuneesta, että hän ei turhaan tulisi surulliseksi.
Äiti vain ov. kirjoitti:
Olin tänään kaupassa ja laitoin ostoskärryistä kaikki ostokset hihnalle, josta myyjä laittoi ne menemään sinne minne ne ostokset menevät hihnaa pitkin pakattavaksi. Maksoin ostokset ja siirryin pakkaamaan tavaroita, jolloin yhtä tavaraa ei löytynyt niiden muiden joukosta. Ostoskuitin mukaan se oli maksettu ja myyjä sanoi laittaneensa sen siihen hihnalle, mutta sitä ei vain ollut muiden ostosten joukossa. Mihin se oikein oli voinut kadota? Maassa sitä ei ollut eikä siellä kassojen luona ollut ketään, joka olisi ehtinyt sen sieltä ottamaan huomaamatta. Harmittaa vähän kun se oli lapselleni yllätyslahjaksi ostamani lelu, jota hän on toivonut saavansa muutaman kerran kun olemme yhdessä siellä kaupassa olleet eikä hän nyt saanut sitä. Lapsi oli siis isänsä kanssa täällä kotona enkä minä kertonut hänelle tapahtuneesta, että hän ei turhaan tulisi surulliseksi.
No tämä on kyllä outoa! Loogisin vaihtoehto olisi tietenkin, ettå toinen asiakas otti sen mutta jos siinä ei kerran ollut ketään. .. Eihän se roskikseen voinut päätyä? Itse heitin kerran vitosen kuitin mukana...
No mistäs sen tietää vakka tuo kaveris oiskin elossa. Näit sä ruumista yms