Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jäänyt minua vaivaamaan:  Olin sairaalassa pienessä päivätoimenpiteessä, ja toimenpiteen jälkeen minut vietiin ns. lepohuoneeseen.  Minun piti levätä siellä pari tuntia, koska ei ollut hyväksi lähteä heti samantien kävelemään.  Sairaanhoitaja tulisi sitten sanomaan minulle, milloin voisin lähteä.

Huoneessa oli eräs sairaalan työntekijä, joka teki kipsejä ja lastoja jne.  Tunsin hänet henkilökohtaisesti ja siinä kun kävin vuoteelle, juttelimme hetkisen keskenämme ja sitten hän lähti pois.  Kävin pitkäkseni ja kuulin kuinka hän kolautti oven takanaan kiinni.  Samantien toinen ovi aukesi, ja sairaanhoitaja tuli sanomaan, että nyt voin lähteä kotiin, on kulunut jo kaksi tuntia.  En meinannut millään uskoa, emme me todellakaan jutelleet kahta tuntia, vaan vain pienen hetken.  En mielestäni ollut nukkunut yhtään, eikä minua ollut toimenpidettä varten mitenkään rauhoitettu tai nukutettu, olin täysin hereillä.  Silti kun katsoin kelloa, todella kaksi tuntia oli kulunut.  En tiedä, mihin.  Totuus varmaan on, että heti kun olin painanut pääni tyynyyn, olin nukahtanut sekunnissa, mikä on kylläkin minulle aika epätodennäköistä, en koskaan nukahda noin vain.  Mutta niin on täytynyt tapahtua ja jotenkin vain mieleni on säilönyt tuon ensimmäisen ovenkolauksen niin kuin se olisi tapahtunut tasan samaan aikaan, kun sairaanhoitaja tuli toisesta ovesta.  Tuntuu vieläkin ihan oudolta ajatukselta, että olisin tosiaan siinä välissä nukkunut kaksi tuntia.  Mutta pakko se on niin olla, tai sitten todellakin tapahtui joku ajan katoaminen.

Minulle on tapahtunut kaikenlaisia outouksia pitkin elämääni.  Kerran lapsena putosin rakennustelineeltä kivilouhokseen.  Pudotessani aivan kuin nukahdin, ja heräsin sen louhoksen vierestä purukasasta.  Minun on täytynyt lentää sivuttain, koska pudotus oli suoraan louhokseen.  En vahingoittunut mitenkään.

Sinulle on varmasti annettu vahvaa kipulääkettä ennen operaatiota. Se voi vaikuttaa ajantajuun.

Joo on se mahdollista.  En vaan yhtään muista, että olisin saanut mitään, mutta muisti voi pettää.  Olin kyllä ihan äimän käkenä vielä sairaalasta lähtiessäni, ajattelin koko ajan sitä, että mihin se aika meni.   Pakkohan mun jossain oli olla sen kaksi tuntia, joten ilmeisesti sitten unessa.

Olin jotain 17 v., kun sain silloiselta poikaystävältäni lahjaksi kultaiset korvarenkaat, sellaiset vähän vanhanaikaiset hyvin leveät.  Hukkasin niistä toisen monet kerrat, mutta aina jotenkin kummallisesti sain sen takaisin, jopa vuosien päästä.  Kerran sen toi minulle entinen vuokraemäntäni.  Heillä oli alettu tehdä saunaremonttia ja sieltä jostain lattian raosta se oli löytynyt.  Hän muisti, että minulla oli ollut sellaiset korvikset.  Kummallista oli se, että en koskaan pitänyt korviksia saunassa, otin aina kaikki korut pois ennen sitä.  Jotain tietä se kuitenkin oli sinne saunan lattian alle päätynyt.

Kerran se tuli minulle kirjeessä.  Olimme yöpyneet poikaystäväni kanssa lomamatkalla eräässä hänen tuttavansa mökissä ja sitten se oli sieltä myöhemmin löytynyt.  En ollut enää sen pojan kanssa yhdessäkään, mutta olivat tehneet salapoliisityötä.

Se oli aina se sama korvis, joka oli hukassa, koska siinä oli jotenkin löysempi kiinnitys.  Lahjoitin sittemmin korvikset teini-ikäiselle tyttärelleni, jonka hallussa ne ovat säilyneet ikinä minnekään katoamatta.

Joku vanhan kansan ihminen sanoi, että kulta on sellainen, että se ei katoa, mutta vaatii lujan yhteyden omistajaansa.  No kai ne minulle sitten oli sellaiset, koska olin niin rakastunut siihen poikaan ja ne oli ensimmäiset korut, mitä koskaan olin itse omistanut.  

Muutin ensimmäiseen omaan vuokrayksiöön ja kaikki naapurit oli selvästi keskimäärin iäkkäämpää porukkaa. Olisiko mennyt joku kuukauden päivät, kun ovikelloani soitettiin. Ovisilmästä katsoin, että joku keski-ikäinen mies. Ovea en koskaan tuntemattomille avannut joten näin vaan, kun mies lähti hissiin ja poistui talosta. Sama alkoi toistumaan viikottain, oven takana oli miehiä ja naisia. Täysin eri ikäistä porukkaa, joka oli mielestäni hämmentävää. Naapurini jo eläkkeellä ollut rouva kävi päivittäin koiransa kanssa ulkona, mutta ei ollut koskaan nähnyt ketään. Eikä hänen ovikelloansa oltu soiteltu. Kukaan tutuista, ystävistä tai perheestä ei ollut käynyt vierailulla. En muista kuinka kauan tätä kesti, mutta heitän arviota 1-2kk kunnes ovikellon soittelu loppui kuin seinään. En tiedä keitä he olivat ja mitä asiaa heillä olisi minulle ollut. Hyvin mahdollista, että osa on ollut jotain kaupustelijoita tai uskonnon edustajia. En silti usko että hekään kymmeniä ellei satoja kertoja tulisi uudelleen ja uudelleen vierailulle. Isännöitsijältä kuulin, että kämppä oli ollut pitkään tyhjänä ennen mua. Sukunimenikin oli sen verran harvinainen, että tuskin kukaan sekoitti sitä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan vuokrayksiöön ja kaikki naapurit oli selvästi keskimäärin iäkkäämpää porukkaa. Olisiko mennyt joku kuukauden päivät, kun ovikelloani soitettiin. Ovisilmästä katsoin, että joku keski-ikäinen mies. Ovea en koskaan tuntemattomille avannut joten näin vaan, kun mies lähti hissiin ja poistui talosta. Sama alkoi toistumaan viikottain, oven takana oli miehiä ja naisia. Täysin eri ikäistä porukkaa, joka oli mielestäni hämmentävää. Naapurini jo eläkkeellä ollut rouva kävi päivittäin koiransa kanssa ulkona, mutta ei ollut koskaan nähnyt ketään. Eikä hänen ovikelloansa oltu soiteltu. Kukaan tutuista, ystävistä tai perheestä ei ollut käynyt vierailulla. En muista kuinka kauan tätä kesti, mutta heitän arviota 1-2kk kunnes ovikellon soittelu loppui kuin seinään. En tiedä keitä he olivat ja mitä asiaa heillä olisi minulle ollut. Hyvin mahdollista, että osa on ollut jotain kaupustelijoita tai uskonnon edustajia. En silti usko että hekään kymmeniä ellei satoja kertoja tulisi uudelleen ja uudelleen vierailulle. Isännöitsijältä kuulin, että kämppä oli ollut pitkään tyhjänä ennen mua. Sukunimenikin oli sen verran harvinainen, että tuskin kukaan sekoitti sitä keskenään.

Kaikesta huolimatta olisin oven avannut ja kysynyt mitä asiaa.

Tavoittelivatko jotain entistä asukasta, sukulaisia tai uskon tovereita kuten arvelitkin. Sitten heille selvisi, ettei asu enää siellä ja käynnit loppuivat.

Ei ihme, että se yksi tähän ketjuun useita viestejä kirjoittanut henkilö unohdettiin joskus siellä Intiassa sinne päiväkotiin yöksi, jos hänelle tosiaan syntyi muutaman kuukauden välein aina monta uutta sisarusta kerralla. Eihän siinä vanhemmat millään pysty tarkistamaan, että ovatko kaikki lapset kotona vai eivät, jos niitä todella on kymmenittäin. Varsinkin kun vanhemmat eivät edes huomanneet, että suurin osa sisaruksista katosi jonnekin aikojen kuluessa. Onhan se Intia iso maa, joten äkkiähän sinne muutama pieni lapsi katoaa ilman, että sitä edes huomaa.

Mitenkähän mystisesti hän on teleportatoitunut Intiasta Suomeen?

Baarissa minulle tuntematon nuori nainen tuli juttelemaan ja kyselemään yksityiskohtaisia tietoja musta ja mun ex vaimosta. Aloittaen "Hei sähän oot se *nimi tähän*!" jatkaen "ootko vielä töissä *** paikassa?", "mitä Sennille kuuluu?(tyttäreni)", "Minkätakia kävit vielä viimekesänä ex vaimosi vanhempien luona eronne jälkeen" "Mervi (ex vaimo) siis muutti Helsinkiin uuden miehensä perään ja työskentelee hyvinkään sairaalassa eiks vaan?" 

Ajattelin ensin, että tää on joku ex vaimoni tuttava ja siinä sit kyselin, että mistäs tiedät, mikä sun nimesi on jne. Vastaukset olivat päättömiä ja selviä hätävalheita, en usko, että antoi oikeaa nimeään. Kysyin sitten myöhemmin exältä tietääkö hän tämän nimistä tai vastaavaa nuorta vaaleaa naista, eipä tiedä taikka tunne.

Samana iltana hän oli mennyt baarista yöpymään meidän naapuriin ja antanut ymmärtää siellä tuntevansa meidät ja nimenomaan ikävöivänsä exääni ja kertoneensa hänen olevan tärkeä.

Tänäkään päivänä emme voi ymmärtää kuka tämä henkilö oli ja mistä se tiesi kaiken?????? Epäloogisista selityksistä loogisin voisi olla, että hän toimi yksityisetsivänä, mut se nyt ainakin vaivais ja paljon.. huoh tämä tosiaan vieläkin vaivaa minua.

s.r kirjoitti:

Baarissa minulle tuntematon nuori nainen tuli juttelemaan ja kyselemään yksityiskohtaisia tietoja musta ja mun ex vaimosta. Aloittaen "Hei sähän oot se *nimi tähän*!" jatkaen "ootko vielä töissä *** paikassa?", "mitä Sennille kuuluu?(tyttäreni)", "Minkätakia kävit vielä viimekesänä ex vaimosi vanhempien luona eronne jälkeen" "Mervi (ex vaimo) siis muutti Helsinkiin uuden miehensä perään ja työskentelee hyvinkään sairaalassa eiks vaan?" 

Ajattelin ensin, että tää on joku ex vaimoni tuttava ja siinä sit kyselin, että mistäs tiedät, mikä sun nimesi on jne. Vastaukset olivat päättömiä ja selviä hätävalheita, en usko, että antoi oikeaa nimeään. Kysyin sitten myöhemmin exältä tietääkö hän tämän nimistä tai vastaavaa nuorta vaaleaa naista, eipä tiedä taikka tunne.

Samana iltana hän oli mennyt baarista yöpymään meidän naapuriin ja antanut ymmärtää siellä tuntevansa meidät ja nimenomaan ikävöivänsä exääni ja kertoneensa hänen olevan tärkeä.

Tänäkään päivänä emme voi ymmärtää kuka tämä henkilö oli ja mistä se tiesi kaiken?????? Epäloogisista selityksistä loogisin voisi olla, että hän toimi yksityisetsivänä, mut se nyt ainakin vaivais ja paljon.. huoh tämä tosiaan vieläkin vaivaa minua.

Tuo, että miten niin oli mennyt naapuriin yöpymään? Kai naapuri sitten tietää kuka tämä tyyppi oli ja muuta sellaista.

Aloittajan viestistä tuli mieleen, että teini-ikäisenä sain lyhyen ajan sisällä monta puhelua, jossa joku mies tai joka kerta eri mies, soitti minulle ja kyseli milloin Villeä, milloin Teemua ja aina vastasin, että nyt on väärä numero.

Hämmentävää oli se, että puheluita tuli lyhyen ajan sisällä monta, soittaja oli kenties aina sama mies, joka kyseli aina jotakuta toista henkilöä. On tietysti mahdollista, että numeroni on ollut aikoinaan jonkun kyseisen miehen kaverin numero, mutta mene ja tiedä.

Susihukka kirjoitti:

Itselläni myös useita selvittämättömiä tapahtumia, mutta nyt viimeisimpänä mietittyttää, että miksi näen unia susista. Harvoin näen mitään painajaisia, mutta silloin kun nään, niin unessa on susia ja sudet jotenkin vaanivat/yrittävät hyökätä. Sudet eivät ole koskaan kuitenkaan saanut purtua tai muuten vahingoitettua minua.

Asutaan etelä-suomessa kaupungissa, joten ei ole koskaan ollut oikeaa pelkoa kohdata sutta enkä pelkää edes koiria. Omistan useita koiria, mutta ne eivät ulkonäöltään myöskään muistuta susia. Näitä unia on ollut varmaan viimeisten vuosien aikana aina silloin tällöin.

Toistuvat elementit unissa on tosiaan kiinnostavia. Itse olen varmaan vuosien ajan nähnyt ainakin kerran-pari viikossa unia, jotka liittyvät joko hissillä ajamiseen tai ostoksilla käymiseen. Olen tulkinnut omaan elämäntilanteeseeni peilaten, että ne symboloivat jotenkin valintojen tekemistä. Ehkä nuo sudet liittyvät johonkin uhkatekijään, jonka tunnistat alitajuisesti?

Vierailija kirjoitti:

Tuo päiväkotiin unohdettu, jolla kymmeniä kadonneita sisaria on toivottavasti provo tai sitten unohtanut ottaa lääkkeensä!

Tää tyyppi on varmaan joku vähän jälkeenjäänyt reppana. Kirjoitti myös sen päiväkotitarinan ja monta muuta outoa tarinaa, tunnistaa samantyyppistä nimimerkeistä ja noh, outoudesta.

Susihukka kirjoitti:

Itselläni myös useita selvittämättömiä tapahtumia, mutta nyt viimeisimpänä mietittyttää, että miksi näen unia susista. Harvoin näen mitään painajaisia, mutta silloin kun nään, niin unessa on susia ja sudet jotenkin vaanivat/yrittävät hyökätä. Sudet eivät ole koskaan kuitenkaan saanut purtua tai muuten vahingoitettua minua.

Asutaan etelä-suomessa kaupungissa, joten ei ole koskaan ollut oikeaa pelkoa kohdata sutta enkä pelkää edes koiria. Omistan useita koiria, mutta ne eivät ulkonäöltään myöskään muistuta susia. Näitä unia on ollut varmaan viimeisten vuosien aikana aina silloin tällöin.

Minä näin yhteen aikaan usein unia karhuista. Unet olivat aina samankaltaisia, olin niissä vanhempieni kanssa heidän kesämökillään, oli syksy ja hiukan jo hämärää, kun olin jo kuolleen isän kanssa kaksin ulkona. Sitten aina näin jossain lähellä karhun ja unet loppuivat siihen, kun karhu hyökkäsi isäni kimppuun alkaen raatelemaan tätä. Minä sitten ilmeisesti menin äidin luokse mökkiin turvaan. Tosin yhdessä unessa olin itse asuntovaunussa, joka siellä mökillä ennen oli ja sinne yritti hyökätä karhu. Karhu heilutti asuntovaunua rajusti puolelta toiselle minun kirkuessa siellä hysteerisenä pelosta apua.

Nämä unet ovat ihmetyttäneet minua samoin kuin se, että minä pelkään jollain tasolla karhua, vaikka en ole nähnyt niitä kuin televisiossa, lehtien ja kirjojen kuvissa sekä pari kertaa eläintarhassa. Minä en oikein ole ymmärtänyt, että mistä nämä unet oikein tulivat ja miksi näin näitä silloin niin usein. Minulla ei tietääkseni ollut isääni kohtaan mitään vihamielisiä tunteita jotka olisivat selittäneet sen, että unessa karhut hyökkäsivät hänen kimppuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Lapsena pyöräilin autiotalon ohi ja kuulin sieltä tivolimusiikkia, kuulostaa ihan IT-elokuvasta matkitulta mutta niin kävi.  Valaisematon metsätie, pimeä talo ja ihan hiton kovaa soiva tivolimusiikki syysyössä oli karmivaa ja luonnotonta jopa  kolmasluokkalaisen  mielestä ja poljinkin jalat maitohapoilla kotiin ! Oli 80-luku, joten mahdoton ajatus että joku olisi huudattanut läppäriä tai kännykkää siellä.

- Teini-ikäsenä olin ystäväni kanssa uimassa kalliolla, ei virallinen uimapaikka, ei asutusta lähellä. Kuivattelimme ja juttelimme siinä kun vihainen vanhan naisen ääni alkoi huutaa "Nyt tytöt hiljaa ! Olkaa hiljempaa!" Ääni oli niin kova, että huutajan piti olla lähellä mutta ketään ei näkynyt missään  vaikka koetimme katsella  ympärillemme. Pimenevässä elokuun illassa kokemus oli niin ahdistava, että keräsimme tavaramme ja häivyimme. En tiedä liittyykö tämä mitenkään tapahtuneeseen, mutta ylemmän kokemuksen autiotalo on muuten tuota paikkaa lähellä! Tai siis oli, nyt talo on purettu ja kallioltakaan ei enää pääse uimaan...

- Teini-ikäisenä minulta myös katosi aikaa, klo oli 7.00 ja meikkasin kirjoituspöytäni ääressä huoneessani kun äiti tuli sanomaan "älä myöhästy" ja lähti viemään koiraa ulos, isä oli jo töissä ja pikkuveli lähti samalla ovenavauksella äidin kanssa kouluun.  Laitoin ripsiväriä, puuteroin ja äkkiä äiti oli taas siinä huutaen  jotain että miksen ole koulussa.. klo oli 8.00. En ollut nukahtanut, olisin silloin tippunut tuolilta tai pamauttanut pääni pöytään. 

- Ja viimeisimpänä kova lapsen itku yläkerrasta, ystäväni  kotona  vanhassa rintamamiestalossa  . Olin lapsenvahtina ja tupakalta tullessa kuulin kovaa itkua yläkerrasta, tiedättekö kun lapsi on itkenyt itsensä läkähdyksiin? Juoksin portaat ylös itseäni moittien ja   huudellen että  Sanna-täti tulee, ei hätää,  kun olin ylemmällä porrasaskelmalla itku loppui kuin seinään. Kävin tsekkaamassa lapset,  tuolloin 2v kaksoset ja 6kk vauvelin,  kaikki nukkuivat  eikä kyynelistä märkiä poskia, hikisiä hiuksia tai  muitakaan itkun  merkkejä kellään . Jos perheessä olisi ollut itkuhälyttimiä käytössä, olisin selittänyt itselleni niiden napanneen singaalin jostain  ja mikäli kyseessä olisi ollut kerrostalo/rivitalo olisin ilman muuta uskonut itkun kuuluneen naapurista.  

Tapaus 2. Joku  otti aurinkoa, luki tms maassa maaten "piilossa" ja häiriintyi mölyävistä teineistä

Tapaus 3: Epilepsia tai aivoverenkiertohäiriö

ja  Tapaus 4. Kissa tai kettu

Ja tapaus 1. selittyy kasettisoittimella. Kyllä 80-luvullakin osattiin soittaa musiikkia soittimesta, vaikka ei ollutkaan kännykkää tai läppäriä... :,D

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän mystisesti hän on teleportatoitunut Intiasta Suomeen?

Esimerkiksi maagisella lentokoneella?

Asuin jonkin aikaa eräässä 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa, ja ainakin kertaalleen tuli yksinollessa sellainen fiilis, että en ole yksin. Olin tullut suihkusta eikä ollut vaatteita päällä, niin alkoi hävettää sen jonkun läsnäollessa niin, että piti vetää vaatteita päälle. Kesti muutaman minuutin ja häipyi. Keski-ikäisen miehen oloinen... jokin.

Onhan näitä ns. yliluonnollisia näkyjä ja muita aistimuksia niin monella, ettei ne voi olla joukkopsykoosiakaan. Itse olen skeptikko ja koitan aina löytää selityksen, mutta joskus vain menee yli ymmärryksen. Ehkä vielä joskus tiede löytää niille selityksen, ihan niinkuin on löydetty muillekin asioille, jotka on ensin vaikuttaneet selittämättömiltä. 

Realismi soittaa: Kiinan matka = naimisissa

Heräsin parikymppisenä sairaalassa leikkauksen jälkeen tokkuraisena, ja vierelläni seisoi aiemmin samana vuonna kuollut paras ystäväni. Juttelimme jonkin aikaa, ja vaikka olin tokkurainen niin tilanne tuntui hyvin todelta. Hän siirsi keskustelun aikana yhtä tavaraa pöydältä sängynreunalle, ja tässä vaiheessa muistini katkeaa. Outoa tässä on se, että kun heräsin uudelleen niin se tavara oli siinä mihin se oli siirretty. Ajatus tuosta päivästä ahdistaa, tiedostan että kuolleet eivät voi palata mutta silti minua piinaa ajatus että mitä jos...

Vierailija kirjoitti:

Kun olin tosi pieni, meille otettiin koira, mutta parin vuoden päästä meille tuli uusi koira eikä meillä silloin enää ollut tätä ensimmäistä koiraa. Vasta aikuisena rupesin miettimään, minne se ensimmäinen koira katosi, kuoliko se vai annettiinko se jostain syystä pois. Vanhemmistani toinen ei enää muista, mitä tapahtui, ja toinen on jo kuollut. Oma unohtamiseni johtuu varmasti siitä, että olin niin pieni silloin, mutta vähän kummastuttaa ettei asia ole jäänyt aikuisellekaan mieleen. Koira on varmasti ollut minulle tärkeä, vaikka muistikuvani siitä ovatkin haalistuneet, ja olisi mukava tietää mitä sille kävi.

Olisikohan teillä ollut jonkun tuttavan koira vähän aikaa hoidossa?

Saan autoja ja muitakin ajoneuvoja käyntiin vaikka muut eivät ole saaneet useista yrityksistä huolimatta. Tämä on suuri mysteeri joka alkoi jo lapsuudessa enkä osaa selittää sitä mitenkään. 

Minulla oli lapsena- ja vielä nuorenakin jokin kummallinen pelko tv:itä ja tietokoneita kohtaan, enkä mielelläni avannut ainakaan tietokonetta, jos joku muukin ei ollut kotona.

Tv:tä kuitenkin katsoin. Samoin tunne siitä, että tietokoneet suunnilleen hajoavat kosketuksestani säilyi lähes aikuisikään.

En muista mistä sain idean, mutta mikään kovin sponttaani ajatus se ei ollut, vaan lähes pakottava halu tai tarve.

Tulin koulusta kotiin ja avasin putkitelevision ja sammutin sen heti perään ja painoin kämmeneni sähköiseltä tuntuvaan tv:n näyttöön hetkeksi, kun otin kämmenen pois, tv:n näytössä näkyi valkoinen kämmenen kuva muistaakseni vielä melko pitkään, kunnes se hälveni siitä. Tuntui aivan loogiselta, että niin tapahtui ja oikeastaan odotinkin niin käyvän. Sen jälkeen tuo ei ole enää koskaan onnistunut ja kuulin myöhemmin, ettei sen edes pitäisi olla mahdollista, jos jollakin on parempaa tietoa kuulisin mielelläni.

Toinen asia on mitä todennäköisemmin pelkkää sattumaa, mutta näin jälkikäteen on hauska ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen huonon suhteen aiheuttama energia, joka sai lamput palamaan loppuun ennen aikojaan.

Olimme asuneet exäni kanssa yhdessä parissakin eri asunnossa ja tavatessamme tietysti omissamme. Tuona aikana sain lamput rikki ihan vain olemalla lähellä valaisinta tai viimeistään painamalla valonkatkaisijaa. Kävimme paljon lenkkeilemässä valaistuilla poluilla ja pururadoilla hiljaiseen aikaan, joissa valot tavallisesti sammutettiin kello kymmeneltä illalla. Usein kuitenkin kävi niin valot ikäänkuin sammuivat edellämme, ennen niiden varsinaista sulkemisaikaa.

Exäni vakavissaan syytti minua siitä, että hajoitan lamppuja/saan ne sammumaan tahallani kotona ja muualla.

Asia palasi mieleeni, kun huomasin jokin aika erottuamme, että en ole onnistunut sammuttamaan valaisimia/saamaan juuri vaihdettuja lamppuja palamaan mystisesti itsekseen enää eron jälkeen.