Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Joissakin Aasian maissahan uskotaan, että ovella voi käydä koputtelemassa mustasilmäisiä ihmisen näköisiä olentoja. Niille ei kuulema saa avata ovea. En muista millä nimellä näitä kutsutaan, englanniksi googlaamalla varmaan löytyy lisätietoa :)
"The children are usually pale, with light-colored hair. They generally wear modern clothes, although a few witnesses have reported them wearing old-fashioned or “Mennonite” clothes. They might wear sunglasses or grow long bangs to conceal their eyes.
The children usually travel in pairs, which doubles their ability to intimidate their victims. They can be boys or girls, ranging from 6 to 16 years old. Usually, one child in the pair is several years older than the other."
Pelottavan paljon yhtäläisyyksiä
Ovat rauhattomia sieluja jotka ovat päässeet tähän ulottuvuuteen ydinkokeiden tai räjäytysten seurauksena. Ydinräjäytyksillä on ikävä tapa repiä aika-avaruuteen aukkoja, mistä muukalaiset ovat käyneet meitä myös varoittamassa.
Tai sitten ovat muukalaisia jotka ovat vain ottaneet ihmisen olomuodon.
Vastaavia tapauksia on paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälle on varmaan joku luonnollinen selitys, ehkä olen uneksinut kaiken kuitenkin.
Mutta heräsin yhtenä aamuna ja katsoin kännykästä paljon kello on. Muistan miten näin huoneen yksityiskohdat tarkkaan. Muunmuassa koristeen jonka olin seinään juuri illalla laittanut, miten auringonvalo siivilöityi siihen. Kuulin ääniä ja kolinaa keittiöstä, olin varma että kello olis vähintään 10. No se oli 9.46. Muistan ajan tarkkaan. Väsytti kauheasti mutta ajattelin että en voi nukkua nyt enää kun nukun sitten puolillepäivin. Jatkoin unia kuitenkin ja seuraavan kerran kun heräsin, oli kello vasta kahdeksan??
Muutoin tuon ensimmäisen heräämisen voisi laittaa unen piikkiin, mutta herääminen tuntui aivan todelta yksityiskohtineen. Ja seuraava herätys 08.00 ja sitä seuraava sitten kymmeneltä tuntuivat aivan samalta. Olen ennenkin muka herännyt unissani, mutta ei se ole ikinä ole ollut tuollaista.
Mulla tosi usein sama homma. Ihan kuin olisi puoliksi hereillä ja katsoisin kelloa. Muistan todella elävästi sen, että kello on jo liian paljon ja äkkiä pitää nousta. Herään melkein samantien ja luulen, että kello on paljon. Katson kelloa ja se on yleensä useamman tunnin taaksepäin mitä luulin.
Tähän löytynee ihan looginen selitys mutta jäi nyt vaivaamaan. Lähelläni on lammen ympäri menevä lnekkeily maasto minkä ympärillä on pieni alue metsää. Viikko sitten kävin ihan päivänvalossa kävelemässä siellä ja yhdessä kohtaa huomasin vähän matkan päässä edessä olevan 2 miestä koirien kanssa juttelemassa keskenään. Heidän matkassa oli myös n. 5 vuotias poika joka tutki metsää ja käveli sitten toisen miehen luo kun näki minun lähestyvän. Poika silitti hieman tämän koiraa ja näytti menevän miehen taakse piiloon. No kun lopulta ohitin miehet niin yllätyin etten nähnyt tuota poikaa missään. Metsä miesten takana ei ollut niin tiheä että sinne pienikään poika pääsisi hyvin piiloutumaan eikä myöskään toisella puolella polkua olevassa metsässä näkynyt ketään. Miesten takanakaan ei kukaan näyttänyt piilottelevan. En minä ajatellut asiaa enempää, mutta tänään asia tuli mieleen kun kävelin taas tuolla polku osuudella. huomasin pienen mäen päällä ruskea paitaisen miehen pyörän päällä pitävän taukoa ja näin hänen takaa tulevan sinivalkoiseen paitaan pukeutunut mies. Näin että he olivat hetken toisiinsa päin kääntyneitä ja ajattelinkin että ovat kavereita keskenään. Sitten tämä toinen vain näytti syöksyvän polulta metsään (en nähnyt enempää kun puu peitti näkymät). Ruskea paitainen mies otti hiukan vesipullosta ja pyöräili sitten ohitseni. Ja kun tulin sitten tuon mäen päälle ja katsoin tämän toisen miehen perään metsään niin en nähnyt ketään missään. Epäilen että jos mies olisi kääntynyt ympäri ja lähtenyt polkua pitkän takaisin päin olisin silti kerennyt näkemään hänet kauempana sillä ei hän nyt niin nopea voi olla edes jos olisi pyörällä liikkeellä varsinkin jos joutui kääntymään ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui eräs tapaturma 5-vuotiaana ja päädyin ambulanssin kyydillä pienemmältä paikkakunnalta keskussairaalaan. Muistan, että samassa autossa tuli myös joku paareilla maannut nainen, mutta ei mitään muistikuvaa, mitä hänelle oli tapahtunut. Käytännön syistä oli varmaan vain useampi kauemmas samaan sairaalaan menevä mukana samassa autossa.
No, selvisin hengissä. Olin jo ehkä kolmannella luokalla koulussa ja leikittiin jotakin välitunnilla, kun pihalle ilmestyi joku tuntematon nainen etsimään mua. Hän sitten kyseli, että olinko silloin ja silloin ollut ambulanssissa. Ei kuitenkaan sitten juuri edes puhunut muuta ja lähti pian pois pihalta. Miksi nähdä tuo vaiva ja selvittää vuosien jälkeen, että kuka ja missä olen? Vai oliko jotenkin vain jäänyt vaivaamaan, että olenko ok ja miten minulle kävi?
Äitini oli myös nähnyt saman naisen, koska oli samassa ambulanssikyydissä, eikä ollut kuulemma ikinä aiemmin tavannut tätä ihmistä, eikä yhtään osannut sanoa kuka oli kyseessä.
Me huomasimme, että selvisit hengissä :)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Ei hätää. Vanha kunnon mustat-kokopiilarit-jekku. Toistakymmentä vuotta sitten penskat harrastivat tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makkara ov. kirjoitti:
Minulle on aina ollut mysteeri, että miksi uskovaisia ei suljeta mielisairaaloihin. Oikeasti jos joku on niin vaikeasti psykoottinen, että uskoo johonkin yli 2000 vuotta sitten kirjoitetun satukirjojen satuhahmoihin, niin hänen paikkansa on hullujenhuoneella.
Ei sitä ihmisiä niin vain "suljeta mielisairaaloihin". Ei vaikka olisivat millä tavalla tahansa psykoottisia.
Jos ihminen pärjää itse tai tuetussa asumisessa, eikä satuta itseään tai muita, häntä ei tarvitse sulkea yhtään mihinkään.
asia selvitetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Ei hätää. Vanha kunnon mustat-kokopiilarit-jekku. Toistakymmentä vuotta sitten penskat harrastivat tuota.
En ihan osta tuota teoriaa, sillä yritäpä saada 4-5-vuotias osallistumaan pilaan niin, että pysyy minuutteja samassa asennossa ilman että kikattelee samalla kippurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin nuorena pienellä kylällä josta niihin aikoihin katosi eräs mies. Hän oli kadonnut talvella, ilmeisesti ilman minkäännäköisiä jalkineita kylpytakki päällä. Oli yksin kotosalla ja ulko-ovikin oli jäänyt auki. Joitakin vuosia myöhemmin lapset olivat leikkineet metsässä ja löysivät sen miehen ruumiin 15 metrin korkeudesta puusta. Mitenhän se mies oli sinne päässyt ja miksi..
asia selvitetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi vahemmat tekivät vuorotyötä. Ylensä jompi kumpi oli kotona, mutta välillä vuorot menivät tunnin tai pari päällekkäin, joten olin jo noin 10 vanhasta saakka välillä kotona pari tuntia yksin.
Olin ehkä 11 kun olin kotona yksin ja ovikello soi. Sääntönä oli, että saan avata oven vain jos siellä on joku tuttu, joten menin kurkkaamaan ovisilmästä. Oven takana seisoi sivuttain selkä enemmän oveen päin noin teinin kokoinen ja siten pukeutunut poika, ja noin 4-5 v poika. En tunnistanut heitä, mutta koska olin utelias jäin katsomaan ovisilmästä. He seisoivat hievahtamatta tässä asennossa monta minuuttia. Tässä vaiheessa minua alkoi pelottamaan, joten lähdin ovelta ajatuksina soittaa isälle. Heti kun käännyin ovelta päin, kuulosti siltä kun joku olisi ravistanut kahvaa. Kun kurkkasin uudestaan ovisilmästä hätääntyneenä, nämä kaksi hahmoa olivat yhä samassa asennossa kuin äsken. Pihatieltä alkoi kuulua auton ääntä, ja tämä oli ainoa hetki kun tämä teinipoika vilkaisi ovelle. Ovisilmä tietty vääristää, mutta voisin vannoa että hänen silmänsä olivat kokonaan mustat.
Kun isä tuli sisälle kerroin mitä tapahtui, hän kiersi pihan ja sanoi että ketään ei näy.
Tapahtuneesta on noin 15 vuotta aikaa, ja silti vieläkin mahanpohjasta ottaa kun muistelen sitä. Toki olen alkanut miettimään kävikö mielikuvitus silloin vain kierroksilla ja aika on mielessä dramatisoinut tapahtunutta...
Ei hätää. Vanha kunnon mustat-kokopiilarit-jekku. Toistakymmentä vuotta sitten penskat harrastivat tuota.
Menin sitten lukemaan tämän sekä sen englanninkielisen kertomuksen näistä. Minun ei pitäisi lukea tällaisia ollenkaan, pelokas kun olen. Viime yönä en saanut juurikaan nukuttua, kun pelotti että ovikello soi. Kiitos tälle vastaajalle, joka selvensi asiaa järkeenkäyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran Alkon kassa katsoi mun henkkarit ja kysyi iloisen yllättyneenä että onko (nimi tähän) sinun äitisi? Sanoin yhtä iloisen yllättyneenä että on kyllä. Sitten tämä myyjä kertoi että näki äitini juuri jossain työpaikan pippaloissa tms. Nyt tähän väliin Hollywoodin B-leffan juonenkäänne: äitini oli tuolloin ollut kuollut jo nelisen vuotta. Sanoin tämän hämmentyneenä kassalle. Sanoin myös ettei äitini ollut ollut Alkossa töissä vaan hammashoitajana. Kassa ei enää sanonut mitään.
Mainittakoon vielä että äidilläni on kohtuu harvinainen nimi, ja niin on minullakin. Sukunimi taas on luokkaa Virtanen, joten ei ihan mahdottomuus. Silti jäi kiusaamaan.
Jos sukunimesi on noin yleinen, mistä ihmeestä kassa vetäisi tuon yhteyden sinun ja "äitisi" välille? Olisin tajunnut jos teillä olisi erikoinen sukunimi ja tavalliset etunimet, mutta nyt ei iske.
No vaikka ihan naamasta? Että saman näköinen. Ei sit sellanen tullut mieleen?
Näen usein hyvin outoja unia ja monesti olen niitä kertoillut puolisolleni aamuisin. Hän aina ihmettelee miten voin nähdä niin monimutkaisia ja yksityskohtaisia unia. Unet ovat todella pitkiä ja pystyn myös jatkamaan edellisen yön unta.Unet ovat todenmukaisia ja joskus fantasia- tyylisiä. Joskus olen jopa luullut unen aikana olevani hereillä eli uni on tuntunut niin todelle, etten enää erottanut sen olevan uni. Olen jopa harkinnut kirjoittavani uniani ylös. Joskus myös näen enne- unia, joista yksi on jäänyt mieleeni erityisesti:
Olin puolisoni kanssa autolla menossa keskustaan ja hän pysäköi auton R-Kioskin eteen, jonne mieheni käveli sisälle. Jäin siis yksin autoon odottamaan ja hetken päästä tulee mies auton viereen ja samalla hetkellä varotoimena yritän lukita auton ovet sisältäpäin auton ovessa olevasta napista(meidän autossa on lukitusnappi sellainen, missä on aukaisu- ja lukitusnappi vierekkäin ja molemmassakin napissa on symbolina lukko(lukitus) tai avain(aukaisu)). Unessa kuitenkin kummatkin napit(lukitus sekä aukaisu) näyttivät aivan samalle: kumpikin nappi oli avain symbolilla, joten oven lukitus ei onnistunut. Mies tuli autoon sisälle ja alkoi käynnistämään autoa. Ennen kuin mies sai käynnistettyä auton mieheni tuli ulos ärrältä ja juoksi autolle, jolloin vieras mies lähti karkuun.
Viikko tämän unen jälkeen odotin puolisoani juna-asemalla, kun olin tullut hakemaan häntä autolla. Odottaessani autoni eteen pysäköi toinen auto. Matkustajan paikalta nousee mies, joka lähtee kävelemään autoani kohti. Tässä vaiheessa huomasin miehen tuijottavan minua suoraan silmiin ja jatkoi kävelyä kohti autoani. Sain onneksi ovet lukkoon ja kun mies pääsi autoni viereen alkoi hän nykiä auton kahvasta ja pyrkiä autoon sisälle. Eniten tuossa vaiheessa aloin miettiä sitä, että entä jos en olisi jostain syystä saanut ovia lukittua niin kuin unessani kävi. Soitin poliisit lopulta paikalle, jotka ottivat miehen kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret miehet naimattomat tupakkia polttamattomat vielä viinan maistamattomat toisiansa rakastelee!
Vierailija kirjoitti:
Asuin nuorena pienellä kylällä josta niihin aikoihin katosi eräs mies. Hän oli kadonnut talvella, ilmeisesti ilman minkäännäköisiä jalkineita kylpytakki päällä. Oli yksin kotosalla ja ulko-ovikin oli jäänyt auki. Joitakin vuosia myöhemmin lapset olivat leikkineet metsässä ja löysivät sen miehen ruumiin 15 metrin korkeudesta puusta. Mitenhän se mies oli sinne päässyt ja miksi..
Vielä oudomman jutusta tekee että mies ei ollut hirttäytynyt puun latvaan vaan hänet oli sidottu sinne 15 metrin korkeuteen narulla vyötäisiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut elokuvissa ystäväni kanssa ja tulin kotiin kesäyön hämärtyessä, tiesin että miehen sisko on yötä meillä. Kotipihaan saapuessa näin jonkun makaavan trampoliinilla mustat pitkät hiukset hajallaan, farkut jalassa ja mietin että onpa " Emmillä" oudot huvit! Kun astuin sisään, kuulin "Emmin" laulua lastenhuoneesta ja parkaisin miehelle että jos sun siskos on kerran tuolla, niin kuka makaa meidän trampalla?!!
Mies kiirehti ulos, eikä trampoliinilla ollut ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin nuorena pienellä kylällä josta niihin aikoihin katosi eräs mies. Hän oli kadonnut talvella, ilmeisesti ilman minkäännäköisiä jalkineita kylpytakki päällä. Oli yksin kotosalla ja ulko-ovikin oli jäänyt auki. Joitakin vuosia myöhemmin lapset olivat leikkineet metsässä ja löysivät sen miehen ruumiin 15 metrin korkeudesta puusta. Mitenhän se mies oli sinne päässyt ja miksi..
Vielä oudomman jutusta tekee että mies ei ollut hirttäytynyt puun latvaan vaan hänet oli sidottu sinne 15 metrin korkeuteen narulla vyötäisiltään.
Ohho! Voitko kertoa tarkempia yksityiskohtia milloin tapahtui ja missäpäin Suomea? On niin kummallinen tapaus, että tästä löytyy varmaan jotain juttua netistä. Kiinnostaisi lukea.
Kun muutin pääkaupunkiseudulle kävelin paljon rantojen läheisyydessä, koska meri oli uusi tuttavuus. Yhdellä kerralla istuin eräälle penkille katselemaan puiden latvojen tanssia tuulessa. Penkillä istui vanha mies. Me emme puhuneet toisillemme mitään. Jonkun ajan päästä kyyhkynen... Ihan oikea kyyhky ei pulu, lensi miehen kengänkärjelle istumaan. Mies höpötteli sille jotain lempeästi, paijasi pari kertaa ja ihmettelin kun mies sanoi linnulle ikävöineensä tätä. Sitten siihen kengälle ilmestyi muna ja pappa kiitteli tästä ja lintu lensi tiehensä. Mies nosti munan kentältä ja laittoi sen paidan rintataskuun. Minun oli pakko kysyä kuinka se tuon teki, mitä ihmettä. Mies kertoi että kyyhky oli hänen entinen lemmikki joka tuli käymään tuomassa munan kiitoksena hyvästä uudesta kodista kauempana Suomessa jossain maaseudummalla. En uskonut vieläkään mutta kokeiltuani kyyhkysen munaa se oli edelleen lämmin, siinä oli pisteitä. Lähes kymmenen vuoden päästä selvisi että mies oli varsin tunnettu selvännäkijä.
Olimme entisen mieheni kanssa tämän mökillä. Mökille johtava tie on puolisen kilometriä pitkä, kapea, mutkainen ja syvien ojien reunustama sekä tiellä on muutama iso kivi joita pitää väistellä. Kuulimme auton jyrinää, emmekä odottaneet mökille vieraita. Katsoimme ikkunasta, ja vaaleanvihreä, meille täysin vieras auto ajoi melkein portilla. Otin savukkeen takan reunalta, ja lähdimme ulos katsomaan ketä sieltä tulee ja avaamaan kiinniolevan portin. Kun pääsimme ulos, auto oli hävinnyt, eikä moottorin ääntäkään kuulunut. Metsä oli täysin hiljainen. Auto ei olisi millään voinut peruuttaa tietä pois niin lyhyessä ajassa mikä meillä meni kävellä mökistä ulos, eikä se olisi päässyt kääntämäänkään missään, sillä puomi oli kiinni. Mies kuittasi asian olankohautuksella, mutta minua karmi. En tosiaankaan tiedä, mihin auto katosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.
Tiesin varmasti,että yksi perheenjäsen oli koulukamujensa kanssa tämän inhottavan jutskan tekijät ja laittoivat sen mun kärsittäväksi.Eikä kenestäkään ollut "miestä"oikaisemaan asiaa.
Pojan vanhempien olisi pitänyt ottaa ilkikurisesta teosta syyttävä poika ankaraan puhutteluun ja kysyä uudelleen ja uudelleen,onko meidän pikkupoika todella syyllinen pahoihin tekoihin.Se on sanomattakin selvää,ettei koululaisten sanoja olisi pitänyt uskoa suoriltakäsin.Syytön joutui heikoille.
Hyi saakeli