Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Olen kertonut aiemminkin tämän, mutta oli selittämätön juttu ja olisi kiva, jos joku fysikaalisista ilmiöistä tietävä osaisi selittää.
Eli omituinen tapaus, jonka terveet, täysijärkiset vanhempani kokivat.
Mummoni oli kuollut ja vanhempani olivat mummon asunnolla järjestämässä hautajaisia ja hoitamassa asioita. Kun he aamulla keittivät pannukahvia, äiti oli mitannut kahvinpurut pannuun (teräs)ruokalusikalla ja asettanut sen (teräksiselle) tiskipöydälle. Heidän silmiensä alla pöydältä alkoi kuulua kuin hiekan kahinaa ja lusikka vääntyi varresta itsestään. Vanhemmat olivat katsoneet ihmeissään toisiaan ja lusikkaa, että miten tuo voi olla mahdollista?
Isä on skeptikko ja yritti keksiä syitä (metallin fysikaalinen reagointi lämpötilan vaihteluun tms.), mutta miksei tuollaista ollut ikinä ennen tapahtunut? Äiti ei myöskään ollut tehnyt mitään aiemmasta poikkeavaa. Otti kyllä tuon lusikan mukaansa ja olen nähnytkin sen. Siististi vääntynyt, vahva lusikka.
Äidilläni on aiemminkin ollut outoja kokemuksia, joten hän ajatteli heti, että mummo ilmoitti että elämä jatkuu. Äiti nimittäin kuuli isänsä kuoltua meillä kotona eteisen lipaston sisältä ääniä, kuin papereita olisi selattu. Vastaavasti nyt myöhemmin on eräs kuparinen kulho kilahdellut itsestään, samoin soittorasia soitteli reippaasti. Että näitä ääniefektejä on kyllä kuulunut, muttei mitään konkreettista esinettä ole väännelty silmien edessä... Voiko henget vaikuttaa metalliin tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei ehkä ole mitään mystistä, kenties jokin häiriintynyt aikuinen tai jäynä tms. On kuitenkin yksi niitä vaivaamaan jääneitä asioita.
Asuin lapsena pienellä paikkakunnalla ja koulumatkani ei ollut mitenkään erityisen pitkä, mutta sen verran, että ne harvat ikäiseni lapset samalta suunnalta yleensä heitettiin autolla kouluun, joten usein kävelin koulumatkan yksin.
Erään kerran olin jo lähes koululla- joka oli mäen takana, kun tielle pysähtyi auto.
Autossa istui tuntematon nainen, joka näytti silmiini melko vanhalta, mutta jälkeen päin ajatellen kyseessä oli ehkä alle 30-vuotias. Nainen rullasi ikkunan auki ja huusi minua nimeltä, ilahduin koska toivoin, että kyseessä olisi ollut jonkin kaverini äiti tms. Joka olisi tarjoamassa kyytiä koululle, vaikka matkaa ei ollutkaan enää paljoa. (Olin melko hajamielinen lapsi ja lähes aina myöhässä, joten elättelin usein fantasioita siitä, että jonkun kaverin vanhempi poimisi kyytiin, mutta todellisuudessa- ilman erillistä aiempaa sopimusta, näin kävi äärimmäisen harvoin.)
Nainen jutteli ikkunasta iloisesti- aivan kuin olisi tuntenut, mutta nainen ei näyttänyt itselleni yhtään tutulta. Kyseli mihin olen menossa jne. Ja koska nainen oli kutsunut minua nimellä ja käytös oli jotenkin todella tuttavallista, niin vastasin sitten kiltisti olevani matkalla kouluun. Nainen näytti hämmästyneeltä ja sanoi ettei tänään ole koulua. En muista enää minkä syyn mainitsi, mutta muistaakseni väitti, että kyseessä oli jokin juhlapäivä. Mainitsi myös nimeltä jonkin lapsen, jonka nimi ei sanonut itselleni mitään.
Nainen vielä varmisteli, että varmasti palaan kotiin ja painotti ettei kouluun kannata mennä. Kilttinä ja auktoriteettiuskovaisena lapsena sitten käännyin takaisin kotiin päin, vaikka samaan aikaan teki mieli mennä käymään koululla tarkistamassa onko se todella kiinni. Nainen jatkoi matkaansa koulun suuntaan. Illalla vanhemmat olivat vihaisia ja uskoivat minun keksineen koko jutun, että voisin lintsata koulusta.
Olen miettinyt, että olisiko kyseessä voinut olla kuitenkin jonkun oppilaan vanhempi. Ehkä naisen lapsi ei ole halunnut mennä kouluun ja keksinyt selityksen pyhäpäivästä tms.
Mutta oudoksi asian tekee sen, että nainen tiesi nimeni. Ja ylipäätään koko tilanne. Miksi pysäyttää auto keskelle tietä ja kysellä jonkun vieraan muksun kuulumisia? Naisen käytöksessä oli myös jotakin selittämätöntä outoutta. Vaikka nainen kuulosti ja näytti iloiselta, kohtaamisesta jäi jotenkin ahdistunut olo ja pelotti olla tottelematta. En muista yllättyneeni kovinkaan paljoa, kun illalla selvisi, että olikin ollut aivan tavallinen koulupäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasku oli mennyt postin virheen takia jollekin toiselle samassa rapussa asuvalle, joka sitten ajatteli, että mahdollisimman vähän huomiota herättäen hipsii sen laittamaan yöllä oikeaan osoitteeseen. Ehkä oli unohtanut tehdä tuon aikaisemmin.
Jep, 7 vuotta aikaisemmin.
Niin hassulta kuin se tuntuukin että joku palauttaisi kirjeen vuosien jälkeen, niin uskon myös täysin tuohon. Näkyikö siitä kuoresta edes, mikä kirje se oli? Voinut käydä vaikka niin, että mennyt aikanaan väärään osoitteeseen ja sen saaja laittanut sen johonkin "talteen", ja sitten vahingossa unohtanut koko asian ja kirje hautautunut jonnekin laatikon pohjalle. Nyt sitten esim. muuttaessa tai muuten vaan vanhoja kamoja järjestellessä löytänyt sen, eikä ole omatunto sallinut heittää toisen postia roskiin ja ajatellut yöllä vähin äänin sen sujauttaa oikeaan osoitteeseen. Tuskin tuossa mitään sen mystisempää on. Joskus ihan Postillakin jää posti pyörimään johonkin systeemeihin, mutta ne kyllä toimitetaan normaalin postin mukana eikä keskellä yötä. Ja itsekin sanoit ettei rappuun ulkopuoliset pääse. 1+1=2, Occamin partaveitsi jne. ;)
Tunnollinen olet kyllä sinäkin, jos olet entisen asukkaan jaksanut tuollaisen takia penkoa käsiisi. Kyllähän tuosta on jo silloin vuosia sitten tullut muistutuslasku ja toinenkin, lasku maksettu ja unohdettu, joten tuolla enää mitään tee, seitsemän vuotta vanhalla puhelinlaskulla. Vaikka joo tokihan se periaatteessa täytyy toisen posti palauttaa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ehkä ole mitään mystistä, kenties jokin häiriintynyt aikuinen tai jäynä tms. On kuitenkin yksi niitä vaivaamaan jääneitä asioita.
Asuin lapsena pienellä paikkakunnalla ja koulumatkani ei ollut mitenkään erityisen pitkä, mutta sen verran, että ne harvat ikäiseni lapset samalta suunnalta yleensä heitettiin autolla kouluun, joten usein kävelin koulumatkan yksin.
Erään kerran olin jo lähes koululla- joka oli mäen takana, kun tielle pysähtyi auto.
Autossa istui tuntematon nainen, joka näytti silmiini melko vanhalta, mutta jälkeen päin ajatellen kyseessä oli ehkä alle 30-vuotias. Nainen rullasi ikkunan auki ja huusi minua nimeltä, ilahduin koska toivoin, että kyseessä olisi ollut jonkin kaverini äiti tms. Joka olisi tarjoamassa kyytiä koululle, vaikka matkaa ei ollutkaan enää paljoa. (Olin melko hajamielinen lapsi ja lähes aina myöhässä, joten elättelin usein fantasioita siitä, että jonkun kaverin vanhempi poimisi kyytiin, mutta todellisuudessa- ilman erillistä aiempaa sopimusta, näin kävi äärimmäisen harvoin.)
Nainen jutteli ikkunasta iloisesti- aivan kuin olisi tuntenut, mutta nainen ei näyttänyt itselleni yhtään tutulta. Kyseli mihin olen menossa jne. Ja koska nainen oli kutsunut minua nimellä ja käytös oli jotenkin todella tuttavallista, niin vastasin sitten kiltisti olevani matkalla kouluun. Nainen näytti hämmästyneeltä ja sanoi ettei tänään ole koulua. En muista enää minkä syyn mainitsi, mutta muistaakseni väitti, että kyseessä oli jokin juhlapäivä. Mainitsi myös nimeltä jonkin lapsen, jonka nimi ei sanonut itselleni mitään.
Nainen vielä varmisteli, että varmasti palaan kotiin ja painotti ettei kouluun kannata mennä. Kilttinä ja auktoriteettiuskovaisena lapsena sitten käännyin takaisin kotiin päin, vaikka samaan aikaan teki mieli mennä käymään koululla tarkistamassa onko se todella kiinni. Nainen jatkoi matkaansa koulun suuntaan. Illalla vanhemmat olivat vihaisia ja uskoivat minun keksineen koko jutun, että voisin lintsata koulusta.
Olen miettinyt, että olisiko kyseessä voinut olla kuitenkin jonkun oppilaan vanhempi. Ehkä naisen lapsi ei ole halunnut mennä kouluun ja keksinyt selityksen pyhäpäivästä tms.
Mutta oudoksi asian tekee sen, että nainen tiesi nimeni. Ja ylipäätään koko tilanne. Miksi pysäyttää auto keskelle tietä ja kysellä jonkun vieraan muksun kuulumisia? Naisen käytöksessä oli myös jotakin selittämätöntä outoutta. Vaikka nainen kuulosti ja näytti iloiselta, kohtaamisesta jäi jotenkin ahdistunut olo ja pelotti olla tottelematta. En muista yllättyneeni kovinkaan paljoa, kun illalla selvisi, että olikin ollut aivan tavallinen koulupäivä.
Onhan se aina mahdollista, että jonkun lapsi on valehdellut. Jotenkin silti aika uskomatonta, että vanhempi uskoisi selitykset pyhäpäivästä tai vapaasta. Erittäin harvoin tämmöisiä poikkeuspäiviä on.
Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?
Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 88 tai 89 kun olimme kaverini kanssa n.11 vuotiaita poikia. Olimme menossa kotiin uima reissulta illalla klo 22 jälkeen mutta pysähdyimme matkalla kun huomasimme suojaisasta meripuistosta kynttilöiden tai lyhtyjen valoa. Menimme pensaan takaa kurkistelemaan ja näimme muistaakseni 4 ihmistä. Kolme oli heistä pukeutunut valkoiseen kaapuun ja yksi mustaan tai päinvaistoin ja nämä kolme kumartelivat tälle erivärisessä kaavussa olevalle ja pitivät jotain muminaa. Vähän aikaa uskalsimme katsoa touhua mutta pelko sai meidät valtaansa ja lähdimme kiireesti kotiin. Tapahtuma on jäänyt mysteeriksi.
Olin suunnilleen 11-vuotias ja olin tulossa kaverini luota kylästä. Oli helmikuinen pimeä pakkasilta. Nostin katseeni tiestä ja näin taivaalla jotakin mitä en ollut koskaan nähnyt. Fosforinvihreä soikea esine lensi taivaalla. Se loisti aika kirkkaasti vihreää valoa ja tasaisin väliajoin väläytteli valoaan niin että pilvet yläpuolella värjäytyivät vihreäksi. Mitään ääntä ei kuulunut. Esineen lentorata oli loiva, näytti kuin se olisi ollut laskeutumassa. Säikähdin aika pahasti. Tärisevin käsin join sitten kotona vettä ja sanoin äidille että olin nähnyt ufon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sauli kirjoitti:
Vuonna 88 tai 89 kun olimme kaverini kanssa n.11 vuotiaita poikia. Olimme menossa kotiin uima reissulta illalla klo 22 jälkeen mutta pysähdyimme matkalla kun huomasimme suojaisasta meripuistosta kynttilöiden tai lyhtyjen valoa. Menimme pensaan takaa kurkistelemaan ja näimme muistaakseni 4 ihmistä. Kolme oli heistä pukeutunut valkoiseen kaapuun ja yksi mustaan tai päinvaistoin ja nämä kolme kumartelivat tälle erivärisessä kaavussa olevalle ja pitivät jotain muminaa. Vähän aikaa uskalsimme katsoa touhua mutta pelko sai meidät valtaansa ja lähdimme kiireesti kotiin. Tapahtuma on jäänyt mysteeriksi.
Jotain paikallisia teinejä pitämässä "satanistista" rituaalia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?
Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin.
No, tämä ei kuulosta omaan korvaani mitenkään kummalliselta. Matkustan paljon, ja itsellenikin on käynyt vastaavanlaisia tapauksia. Hotellin henkilökuntaan kuuluva ihminen on luullut huonetta tyhjäksi ja hakenut sieltä jotain - toisesta huoneesta esim. pyydetty pyyheliinaa, vessapaperia tms. ja ajatellut ensihätään hakea sitä tyhjästä huoneesta. Olit ilmeisesti varannut huoneesi viime hetkellä? Tieto ei vain ollut päivittynyt respaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku keksii tälle luonnollisen selityksen niin saa kertoa. Olin kaverini kanssa kävelyllä keskellä kirkasta kesäpäivää, kun tunsin yhtäkkiä että päähän olisi tippunut jotain todella kylmää ja kovaa. Aivan kuin jääpala/rae. Ei siinä, ajattelin että tunsin omiani. Kunnes kaveri kysyi hämmentyneenä että tunsitko minäkin sen. Kummankaan hiukset eivät olleet märät.
Myös yksi "kummitusjuttu" löytyy. Tapasin nuorempana lukea niitä paljon. Yhteen aikaan en muuta tehnytkään, ihan paskat housussa luin murhista, spiritismistä yms.
No yhtenä aamuna kuvasin itsestäni ns. My Dayta kaverille, eli videoin päiväni tapahtumia. Olimme kovasti kiinnostuneet toistemme tekemisistä kuten parhaat teiniystävykset monesti ovat joten joka päivä läheteltiin videoita että mitä ollaan tehty. Ihan arkisistakin aiheista, jos joku siis ihmettelee. Aloitin videon kasvojen pesulla. Selfiekamera oli päällä, ja kun nostin pääni lavuaarista, kännykän näyttö oli mennyt himmeäksi ja siinä näkyi utuinen pääkalloa muistuttava naama.
Ajattelin ensin, että kamerassa on joku tilapäinen virhe, mennyt pimeäks tms ja oma naamani heijastuu siitä tuolla tapaa. Kosketin näyttöä, yritin vaihtaa kuvakulmaa, mutta yhä siinä vaan näkyi se helvetin pelottava pääkalloilmestys. Silloin sammutin kännykän, heitin helvettiin kädestäni ja juoksin kauas vessasta. Samana päivänä yritin käydä kaikki mahdolliset selitykset läpi. Katsoin olisko mulla jäänut joku välilehti auki, tai vahingossa tullut ladattua joku sovellus missä voi näkyä jotain sellaista. Yritin lukea viruksista/haittaohjelmista mitkä voisi aiheuttaa sellaista mutta ei.
Olen ylläolevan viestin kirjoittaja. Juttujen lukeminen tosiaan siis loppui siihen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksoisolento pelotteli aikoinaan tuttaviani opiskelukaupungissani. Pari kertaa kaveri soitti, että minne olet menossa, ja oli nähnyt mut matkalla jonnekin. Istuin tukevasti yliopiston kahvilassa silloin. Olin tullut vastaan mutten moikannut. Kerran olin ollut Alkossa, vaikken ollut. Olen vähän erikoisen näköinen, punainen tukka ja tapasin pukeutua vanhahtavasti.
Kerran kun olin bussissa justiinsa lähdössä kaupungista, näin bussin ikkunasta itseni kävelemässä kadulla. Täysin samat vaatteet, kasvot, hiukset, kävelytapa ja laukku. Säikähdin kuollakseni, mutten osannut selittää asiaa.
Jos on persoonallisen näköinen, luullaan sinuksi ketä tahansa, jolla on samoja tuntomerkkejä, vaikka ei olisi yhtään saman näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei varsinaisesti vaivaa mieltäni, mutta oli hassu sattuma kuitenkin. Olin opiskeluaikoinani joulupostinlajittelijana Helsingin pääpostikeskuksessa. Käsin lajiteltiin tuhansia joulukortteja, joista katsottiin vain postinumero-osuudet ja jaettiin edelleen omiin lokeroihinsa. Kuinka ollakaan, havahduin tuttuun käsialaan: äitini oli kirjoittanut läjän joulukortteja sukulaisilleni. Kirjoitin korttien kulmiin vielä omat terveiseni Postista.
Aikamoinen sattuma, kortteja lähetetään kuitenkin miljoonia :-D
Siinä taisi mennä oma sattumaosuuteni mahdolliseen lottovoittoon...
Ja ketut, ei siellä ole joulun aikaa lajittelussa aikaa kirjoitella terveisiä, eikä sitä pomot hyvällä katsoisi. Potkut tulis.
T. Oikee entinen postilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen ajoin aikuisen poikani kanssa helsingissä kehä ykköstä ja
auton soittimesta kuului Kingston trion Greenback Dollar esitys.
Vaihdoin autoradion Classic kanavan päälle ja luulin laitteen olevan rikki koska
sama laulu jatkui aivan samasta kohdasta kuin auton MP3 soittimestakin.
Vaihtelin soitinta ja radiokanavaa ja radiosta loppui uutisten takia esitys
aikaisemmin mutta jatkui vielä hetken soittimessa joten täsmälleen sama esitys
kuului sattumalta täsmälleen samaan aikaan soittimesta ja autoradiosta.
Vierailija kirjoitti:
Olin päiväkodissa (n. 5 v.) ja päiväkodin ikkunasta oli suora näkymä viereiselle tontille, jossa rakennettiin taloa. Söimme välipalaa ja katselimme työmiehiä kävelemässä tellingeillä. Totesin vieruskaverilleni:"Katsokaa, kohta tuo mies tipahtaa alas!" Ja niin tosiaan kävi. Muut työmiehet menivät katsomaan kaveria ja paikalle tilattiin ambulanssi. Se oli iso juttu päiväkotilaisille, me seisoimme laumana ikkunalla ja seurasimme tilannetta. En tajua, mistä tuo tieto mieleeni etukäteen tuli.
Saatoit nähdä miehen hieman horjuvan tai horjahtavan. Ehkä sen verran vähän, ettei se tietoiseen mieleen niin selkeästi iskeytynyt, varsinkaan kun olit niin pieni.
Minulle ei ole juurikaan tapahtunut mitään erityisen yliluonnolliselta tuntuvaa, ja oudot sattumatkin ovat loistaneet poissaolollaan, mutta tämä yksi yhteensattuma jäi pysyvästi mieleen.
Oli 90-luvun alku, tarkalleen ottaen (näemmä) 1994, ja olimme äitini ja hänen miesystävänsä kanssa lähdössä sunnuntaina jonnekin, ei varsinaisesti kiireellä, mutta kuitenkin. Olin itse vähän päälle parikymppinen ja inhosin jo silloin F1:iä, mutta äitini ja hänen kumppaninsa katsoivat ne silmä kovana joka halvatun viikonloppu.
Seisoskelin siis olohuoneen ovenraossa odottelemassa, josko herrasväki malttaisi vihdoinkin lopettaa sen television töllöttämisen, jolloin TV-ruudulla kaarteesta kurvasi juuri Ayrton Senna (muistan sen kamerakulman kuin eilisen). Koska olin niin kypsä viivyttelyyn, tokaisin ääneen: "V*ttu että vihaan noita formuloita, sais toikin ajaa vaan seinään, niin päästäis lähtemään".
Äitini alkoi siinä torua minua, ettei noin saa sanoa, mutta samassa Senna, joka oli äitini miesystävän suosikki, tosiaan rysäytti suoraan betonivalliin!
Olohuoneeseen laskeutui tietysti välitön, jäätävä hiljaisuus, ja muistan, kuinka äitini käänsi hitaasti päätään ja vain katsoi minua pitkään silmät ymmyrkäisinä. Myöhemmin kävi ilmi, että Senna kuoli kyseisessä onnettomuudessa, ja kaikenlaisiin enteisiin uskova äitini jaksoi minua siitä pitkään muistuttaa, ihan kuin se olisi ollut minun vikani.
Mutta mitään muuta yhtä dramaattista en muista vuosien varrella kyllä omalle kohdalleni tapahtuneen. Sattuma mikä sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?
Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin.No, tämä ei kuulosta omaan korvaani mitenkään kummalliselta. Matkustan paljon, ja itsellenikin on käynyt vastaavanlaisia tapauksia. Hotellin henkilökuntaan kuuluva ihminen on luullut huonetta tyhjäksi ja hakenut sieltä jotain - toisesta huoneesta esim. pyydetty pyyheliinaa, vessapaperia tms. ja ajatellut ensihätään hakea sitä tyhjästä huoneesta. Olit ilmeisesti varannut huoneesi viime hetkellä? Tieto ei vain ollut päivittynyt respaan.
No minulle ei ole kyllä koskaan käynyt, ja olettaisin että jos on luvallisilla asioilla liikkeellä, asiaa pahoiteltaisiin eikä paukautettaisi ovea nopeasti kiinni. Eikö ne pyyhkeet ja muut tarvikkeetkin haeta liinavaatevarastosta eikä toisista huoneista?
En ollut varannut huonetta viime hetkellä vaan ainakin kuukautta etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään mystistä tai yliluonnollista, mutta hieman jäänyt vaivaamaan ja muistuu usein mieleen yöpyessäni hotellissa. Vuosia sitten jouduin olemaan uuden vuoden yön yksin Lontoossa jossain halvassa hotellissa, nimeä en enää muista mutta ei ollut mikään ketjuun kuuluva tms. Olin tulossa toiselta puolen maailmaa, pitkä rasittava lento takana ja hirveän jetlagin takia menin aikaisin nukkumaan, ei siinä paljoa kiinnostanut vuodenvaihtumista juhlistaa, varsinkaan yksin. Keskellä yötä heräsin siihen, että huoneeni ovi avattiin, ovella näin mieshahmon jonka takana vielä seisoi joku, pomppasin tietysti säikähtäneenä sängyssä istumaan ja pieneksi hetkeksi jähmetyimme molemmat hämmästyksestä... sitten kuului "what the hell..." tms ja mies vetäisi oven voimalla kiinni. Koska tuo mies avasi oven avaimilla, olen miettinyt että se oli varmasti joku hotellin henkilökuntaan kuuluva. Liekö käynyt siellä asiakkaiden tavaroita läpi kun varmaan suurin osa porukkaa ollut uuden vuoden yönä juhlimassa? :/ Vai keksiikö joku tälle jotain luonnollisempaa selitystä?
Jotenkin seuraavana aamuna vain halusin mahdollisimman nopeasti pois sieltä enkä edes ottanut asiaa puheeksi hotellihenkilökunnan kanssa vaikka tietysti olisi pitänyt. Johtui ehkä vähän siitäkin etten kunnolla nähnyt sitä miestä joka ovellani yöllä kävi, ja ahdisti ajatus että menisin samalle ihmiselle siitä valittamaan. Hieman turvaton olo oli yksinäisenä nuorena naismatkustajana. Jos tuo tapahtuisi nyt, osaisin kyllä jo nostaa asiasta metelin.No, tämä ei kuulosta omaan korvaani mitenkään kummalliselta. Matkustan paljon, ja itsellenikin on käynyt vastaavanlaisia tapauksia. Hotellin henkilökuntaan kuuluva ihminen on luullut huonetta tyhjäksi ja hakenut sieltä jotain - toisesta huoneesta esim. pyydetty pyyheliinaa, vessapaperia tms. ja ajatellut ensihätään hakea sitä tyhjästä huoneesta. Olit ilmeisesti varannut huoneesi viime hetkellä? Tieto ei vain ollut päivittynyt respaan.
No minulle ei ole kyllä koskaan käynyt, ja olettaisin että jos on luvallisilla asioilla liikkeellä, asiaa pahoiteltaisiin eikä paukautettaisi ovea nopeasti kiinni. Eikö ne pyyhkeet ja muut tarvikkeetkin haeta liinavaatevarastosta eikä toisista huoneista?
En ollut varannut huonetta viime hetkellä vaan ainakin kuukautta etukäteen.
On katsonut, että olet nukkumassa ja ajatellut häpeissään kadota vähin äänin. Ehkä vähän tahditon tyyppi, mutta kyllä noita maailmaan mahtuu. Joku sekaannus.
Seisoin Soulissa metrossa ja saavuttiin asemalle. Metroon astui siististi pukeutunut, pitkä ja suunnilleen minun ikäiseni näköinen mies, joka näytti todella tutulta, mutta en pystynyt mielessäni yhdistämään häntä kehenkään. En tuolloin tuntenut ketään korealaista eikä hän myöskään muistuttanut ketään julkisuuden henkilöä, johon olisin voinut hänet sekoittaa. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi ajatellut minusta samaa, sillä välillemme syntyi oudon intensiivinen katsekontakti. Sydämeni hakkasi ja välillämme vallitsi todella outo ja hämmentynyt tunnelma, jota on vaikea edes kuvailla.
Muutamalla seuraavalla asemalla juna tyhjeni selvästi ja pääsin istumaan. Myös viereinen paikka tyhjeni, ja tämä mies istui viereeni. Emme sanoneet mitään toisillemme, mutta pohtiessani ilmeisesti unohdin kuunnella asemien nimiä, sillä en ollut huomannut omani lähestyvän. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun juuri ennen asemaani, jolla minun oli tarkoitus jäädä, mies sanoi minulle "ibeon yeogi", eli "tämä asema". En järkytykseltäni edes vastannut mitään, vaan lähdin nopeasti oville ja jäin junasta. Lähtiessäni katsoin vielä sisälle junan ikkunasta ja mies katsoi takaisin junan lähtöön asti.
En edelleenkään tiedä kuka hän oli, tai mistä hän tiesi, millä asemalla minun pitäisi jäädä. Minulla ei ollut kännykkää tai karttaa esillä, josta olisi voinut nähdä mihin olin menossa, enkä myöskään ollut jäämässä minkään tyypillisen turistikohteen pysäkillä. Olisi pitänyt kysyä, mikä meitä oikein yhdisti.
Mulla kävi vastaava kolme kertaa eri vuosina: äidin lähettämät kortit, kaverin lähettämät kortit ja kaverin saama yksi kortti. Ja tosiaan tuli käsiteltyä tuhansia joulukortteja per vuosi...