Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotias ja olin yksin kotona. Äiti ja isä KAUKANA töissä ja sisko oli koulussa. Meillä oli yksi koira ja leikin sen kanssa kunnes yhtäkkiä keittiöstä kuului sellaista ihme lasin ääntä. Pelästyin ja menin ikkunasta pihalle koiran kanssa ja odotin että sisko tulee koulusta. Kun se tuli nii mentiin keittiöön, mutta ei siellä mitään ihmeellistä ollut.
Toi on jääny häiritsee mua, enkä yhtään osaa ajatella sitä niin että siinä olis jotain järkeä.
No ei sitä kannata enää pohtia. Jossakin lasissa on ollut jännitystä ja se jännitys on lauennut. Lasi ei välttämättä ole mennyt rikki mutta siihen on voinut tulla särö. Lasi on voinut olla ikkunalasi, juomalasi, peili, maljakko tms. Tämä on aivan normaali ilmiö jota silloin tällöin sattuu. Esim. lasinen maljakko voi ihan itsekseen rikkoutua. Siinä on sisäinen jännitys joka sitten laukeaa esim. lämpötilan muutoksen takia, tai sitten ihan vaan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apuun selvänäkijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en muista tästä mitään, kun olin niin pieni silloin, mutta äiti on kertonut minulle tästä. 90-luvun alussa tapahtui niin, että olimme perheeni eli isän, äidin ja siskojen kanssa viettämässä heinäkuista viikonloppua rantamökillämme. Siellä oli myös muiden tuttaviemme perheitä sekä myös kummisetäni ja hänen silloinen seurustelukumppaninsa ja nykyinen vaimonsa. Jossakin vaiheessa iltaa oli käynyt niin, että tämä kummin seurustelukumppani ja yksi tuttavaperheiden lapsista, joka oli tuolloin parikymppinen nuori mies, olivat häipyneet mystisesti jonnekin, eikä äiti ollut nähnyt heitä enää sen illan aikana. Hän on vain sanonut, että johonkin he siitä sitten hävisivät ja se on täysi mysteeri. Kummin seurustelukumppani oli tuolloin jo ihan aikuinen nainen, noin 35-vuotias, mutta kuten jo sanoin, tuttavaperheen poika oli parikymppinen. On käynyt tietysti mielessä, että hän olisi vähän ihastunut poikaan, koska tämä oli pitkä, tumma ja komea, kuin kreikkalainen jumala, kuten äiti vähän aikaa sitten häntä kuvasi, kun puhui asiasta sisarelleen, ja kyllähän sitä ihminen humalassa tekee vaikka mitä harkitsematonta. Voi tietysti olla, että ovat ainakin käyneet pussailemassa.
TÄMÄ juttu oli kyllä ihan ylivoimaisesti selvittämättömin tapaus! Olen lukenut tuon viestin monesti, mutta en saa päähäni mitään ratkaisua. Ufo-sieppaus? Unihalvaus? Poltergeist? Slender-man?
Ei, ei mitään selvyyttä kyllä tule tähän tarinaan. Todella mysteeriksi jää mihin kaksi toisiinsa ihastunutta humalaista yksinkertaisesti VOISI kadota illan aikana.
Sitä äitikin on ihmetellyt. Olisihan sekin mahdollista, että he ovat menneet tämän pojan perheen mökille, joka sijaitsee meidän mökkimme vieressä ja olleet ainakin osan ajasta siellä.
Kysyin äidiltä tästä, ja hän sanoi, että eivät ainakaan ole olleet tuolla toisella mökillä. Luultavasti ovat sitten menneet taksilla kaupunkiin.
Heräsin siihen, kun nukuin, että ovi aukesi. Kuvittelin perheeni tulleen kotiin. Mutta ei kuulunutkaan tervehdystä. Sen sijaan lähdettiin takaisin ulos. Nousin tarkistamaan - ovi oli lukossa. Muuta selitystä asialle ei ole kuin se, että joku taloyhtiössä yleisavainta pitävä kävi omine lupineen sisällä. Henkilö pelästyi, kun olinkin kotona. Olen jopa aika varma, että kuka niistä meillä kävi. Ja olen varma siitä, että ei ollut valveuni. Häiritsee kyllä todella paljon. Valvontajärjestelmä hankinnassa seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin erään naisen kanssa suojaamatonta seksiä. Tiettyjen asioiden johdosta suhde loppui tuohon, emmekä koskaan ole sen jälkeen tavanneet. Muutama vuosi tuon jälkeen eksyin katsomaan hänen facebook sivua. Miestä hänellä ei ainakaan facebook tietojen tai kavereiden mukaan ollut, mutta lapsi oli yhdessä kuvassa. Oli sen ikäisen näköinen, että on luultavasti saanut alkunsa samoihin aikoihin, kun se meidän juttu oli.
Tiedän, että on häviävän pieni mahdollisuus, että olisin tuon lapsen isä, mutta asia häiritsee ja tulee mieleen aina silloin tällöin.
Onko ideoita miten asian voi selvittää? Kysymään en voi mennä.
Et sinä voi tuota naisen tietämättä selvittää. Ja aika diippiä, jos aiot stalkata lasta tämän täysi-ikäisyyteen saakka. Kirjoita naiselle (jolloin hän saa miettiä vastausta) tai annat olla.
En ole stalkannut, enkä edes nähnyt, kun siinä yhdessä kuvassa. Tuo vaan tulee joskus mieleen. Diipimpäähän se olisi, että asian olisi salannut.
En voi tuollaista asiaa mennä kysymään.
Meidän koira on alkanut yhtäkkiä pelätä yhtä huonetta asunnossa, ei uskalla tulla tähän huoneeseen enää lainkaan ja aivan tärisee pelosta siinä huoneen ovellakin.
Mikään ei ole muuttunut, ei mitään uusia tavaroita tms, ei uusia naapureita. Ollaan siivottu tää monta kertaa tässä välissä ja yhä se vaan pelkää. Itse en ainakaan kuule mitään erikoista ääntä tänne, ollaan kokeiltu ottaa laitteista virrat pois jos ne pitää jotain outoa ääntä mitä ei itse kuulla, ei auta.
Kyse on juuri pelosta, eikä esim. sairauden oireesta, koska tapahtuu vain ja ainoastaan tän huoneen kohdalla. Jos itse menen huoneeseen, koira menee levottomaksi jo siitäkin.
Aika vaikeaa kun kyseessä on TV-huone ja ihan mielelläni viettäisin siellä välillä aikaa. Tätä on kestänyt noin kuukauden ja olen jo alkanu miettiä muuttoa toiseen asuntoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä kirjoitti:
On yksi outo kokemus lapsuudesta kun olin n. 5v.
Yhtenä viikonloppuna, ollessani äitini luona, kylään tuli äidin kaveri. Mies ei puhunut suomea enkä tietenkään ymmärtänyt hänen puhettaan (puhui joko englantia tai ruotsia). En tiedä kuinka pitkään olivat tunteneet ja seurusteliko mies äitini kanssa, mutta tämä vieras jäi jokatapauksessa yökylään. Hän antoi minulle ja siskolleni pehmolelut, ja tyyppi oli tietenkin ihan ok sen jälkeen.
Sitten tuli ilta, ja minä, sisko ja äiti nukuttiin samassa sängyssä, ja vieras nukkui sohvalla olohuoneessa. Keskellä yötä herään siihen, että mies nostaa minut ylös käsivarsilleen, hymäilee jotain, ja kantaa käytävään. Esitin nukkuvaa, koska en tiennyt mitä tapahtuu. En tiedä kuinka pitkään mies tuuditteli minua hyräillen asuntomme käytävässä (minua, 5-vuotiasta tyttöä) mutta jossain vaiheessa päätin että nyt riittää, ja rimpuilin irti. Juoksin äidin viereen, ja mies vain naurahtaa huoneen ulkopuolella ja menee itsekin takaisin nukkumaan.
Ihmettelen tätä edelleen. Oliko äijällä jotain muitakin suunnitelmia, vai oliko muuten vain "pimeä"? Vai onko tämä jotenkin normaalia, koskea lähes tuntemattomia pikkutyttöjä öisin kun kaikki muut nukkuu? Tosin äidilläni oli noihin aikoihin pahoja mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele vaikka olisikin kutsunut yökylään mahdollisen lastenraiskaajan. En koskaan tavannut miestä uudestaan aamun jälkeen.
Mies käytti sinua seksuaalisesti hyväkseen, siitä ei ole epäilystäkään. Hän ehkä näki, että äitisi on joissain määrin pois peleistä ja käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta inhottavaa että teidän oman kattonne alla alkaa hiplaamaan muiden nukkuessa hyh. Oletko kärsinyt sen jälkeen mistään tai oletko puhunut äidin kanssa aiheesta?
Lähisukulaisille kävi samantapaiset varhaislapsuudessa. Miespuolinen hoitaja kävi kiinni vanhempien ollessa kännäämässä. Lopputuloksena on, että tilanteen nähnyt sepittää raiskaustarinoita koska elää traumaansa uudelleen ja uhri itse hyväksikäyttää humalapäissään ketä milloinkin. Ei ollut yksi eikä kaksi naista herännyt siihen kun hänen kätensä on löytynyt housuista. Inhoan pedofiileja ja heidän tekojaan tämän takia, koska niillä on niin pitkät jäljet.
Tämä ei taida vielä mennä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä mies ei tosissaan tehnyt mitään muuta kuin piti sylissä ja hymäili karmivasti (eli ei kosketellut yksityisalueista tai puhunut seksuaalisävytteisiä juttuja) pidän tätä tapausta ehkä ennemmin räikeänä koskemattomuuden loukkaamisena. Olen kuitenkin siitä ehdottomasti samaa mieltä, että mies oli varmasti pedofiili. Monet pedofiilithan näkevät lapset romanttisina kumppaneina, ja jotenkin tuntuu että minun tapauksessani tässä oli kyse jonkinlaisesta "haaveilusta", mikä on itsessään tosi ahdistava ajatus. Toivottavasti tämä kyseinen mies on vankilassa tai muulla tavalla kaukana lapsista, en usko että jäin ainoaksi lapseksi jota mies on sylitellyt. Hyi. Havahduin vasta nyt miettimään näitä asioita, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin koko tapauksen ylös.
En tiedä kuinka paljon tämä yksittäinen kokemus on vaikuttanut mielenterveyteeni, mutta varmasti siitä jäi jonkinlainen jälki alitajuntaani, joka on vaikuttanut äiti-tytär suhteeseen ja sitä myötä koko lapsuuteen. Olen taistellut vakavan masennuksen kanssa, mutta parantunut siitä. Äitiin en enää pidä yhteyttä, en koe häntä "äitinä".
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että mies vain kovasti piti lapsista (siis hyvällä tavalla!) ja pelkästään halusi pitää lasta sylissä, koska halusi kokea hoivaavaa, isällistä oloa? Ehkä kaipasi omaa lasta? Ajatelkaa nyt naista, joka tykkää sylitellä ja tuuditella vauvoja ja lapsia ja nauttii siitä hoivaavuudesta. Itse toivoisi lapsia ja purkaa äidillisyyttään toisten lapsiin silloin kun saa heitä hoitaa. Kukaan ei pitäisi sitä mitenkään kyseenalaisena. Miehillä se ei ole niin tyypillistä, mutta kai mahdollista?
Huom: Tietenkään mies ei olisi saanut noin vain ottaa lasta ilman lupaa! Mutta ei tässä välttämättä ollut kyse niin pahoista aikeista kuin nyt tunnutaan automaattisesti ajattelevan.
Hyväksikäyttö voi olla niin karmeaa, ettei sellaista voisi edes keksiä. Pedofiilejä on eri lähtökohdista toimivia.
Ihan ne vaan voi "hullaantua", ja toimia omasta mielestään oikein. Joku tietää tekevänsä väärin, toinen ei anna sellaista kuvaa eikä itsekään usko. He ovat taitavia psyykkaamaan itsensä syyttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 11-vuotiaana yksin kotona koulun jälkeen kun kuulin kummallisen korkean, musikaalisen äänen kuin jääpuikkoja olisi soitettu. Ääni ei ollut pelottava, vaan kaunis mutta mystinen sillä se tuli samasta huoneesta!
Mieheni sukulaisella oli kesä/lomapaikka maalla meidän talostamme 250 m päässä. Talon katto ja piippu näkyvät meille, muttei muuta. Heillä oli suomenpystykorvakoira, jonka haukkuminen ilmoitti aina meillekin, että ovat tulleet mökilleen ja kohta yleensä mökin piipusta nousi savu. Muuan talvi sitten koira jäi auton alle ja kuoli. Surullista, koira oli suloinen ja kävi monesti moikkaamassa myös meitä. Kuulin silti vielä useita kertoja sen koiran haukun ja ajattelin, että mökille on taas tultu, mutta hoksasin sitten, että koirahan on kuollut. Mutta mökille oli saapunut porukkaa, eikä koiraa tietenkään ollut. Enkä ollut ainoa, joka sen kuuli. Siellä suunnassa ei kellään muulla ollut koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin nuorena muutaman vuoden talonmiehen toimistona toimineessa yksiössä keskellä Helsinkiä. Eräänä iltapäivänä kuulin, miten rapun ovi avattiin ja joku käveli eteiseen. Asuntooni pääsi siis kellariin johtavan sivuoven kautta. Kukaan ei soittanut ovikelloani, joten oletin jonkun menneen kellariin. Kuului kummaa rapinaa. Menin katsomaan, ja oveni vanhan lukon peittona toiminut metalliläpyskä heilui vimmatusti puolelta toiselle! Avainta ei väännetty lukossa, eli siitä ei heiluminen johtunut. (eikä olisi voinut johtua, vaikka olisi väännettykin) Tuijotin sitä hetken jähmettyneenä. Kokosin itseni ja avasin oven nopeasti. Ei siellä ketään ollut, ja ulko-ovikin oli kiinni (ei ollut ilmavirtaa). Sen jälkeen heiluminen loppui.
Jos joku osaa tämän selittää, siitä vaan!
Aiemmin asuin vielä lukioaikana pienemmässä kaupungissa ja kesäisin joskus kävin läheisessä puistossa lueskelemassa kirjaa kesäpäivisin. Puistossa samalle penkille istui mies, johon en kiinnittänyt muuten huomiota kuin hajuun, sillä haju oli kuin maakellarista. Vilkaisin miestä, jolla oli vanhahtavat vaatteet.
Hän nosti hattuaan ja tervehti, alkoi juttelemaan ja kyselemään mitä kuuluu jne. Keskustelimme pitkään, n. 30 minuuttia ihan yleisesti kaikista asioista. Muistan vieläkin miehen sanat, kun hän lopuksi sanoi, että "vielä on mahdollisuus vaikuttaa ihmiskunnan kohtaloon, yritä keksiä oikea keino". Ja vaikka tämä kuulostaa huonolta provolta, katsoin muualle ja mies oli kadonnut.
No, muutama vuosi tämän jälkeen näin unta, jossa olin taas tuolla penkillä lukemassa, mutta unessa oli eräänlainen "kaaos" maailmassa. Sama mies tuli penkille, ja kysyi muistanko mitä hän sanoi minulle. Sanoin muistavani, että vielä on aikaa muuttaa ihmiskunnan kohtalo. Mies sanoi, että aika käy vähiin ja hän toivoisi, että yrittäisin tehdä parhaani asian eteen, nyt heti. Kysyin mitä voisin tehdä, ja mies antoi vinkin, joka lopulta vaikutti ratkaisevasti siihen, mihin jatko-opintoihin hain.
Myöhemmin olen törmännyt oman opintoalani kautta miestä koskevaan wikipedia-artikkeliin, josta mies on täysin tunnistettavissa. Myöhemmin olen törmännyt häneen luonnollisesti myös muussa kirjallisuudessa. Viimeisen kerran törmäsin mieheen silloin, kun tein gradua. Hän unessa pyysi vaihtamaan aihetta erääseen toiseen aiheeseen. Näin tein. Olen keskustellut asiasta psykologin kanssa useita kertoja ja vaikka kuulostaa keksityltä, on tarina tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
</p>
<p>No, muutama vuosi tämän jälkeen näin unta, jossa olin taas tuolla penkillä lukemassa, mutta unessa oli eräänlainen "kaaos" maailmassa. Sama mies tuli penkille, ja kysyi muistanko mitä hän sanoi minulle. Sanoin muistavani, että vielä on aikaa muuttaa ihmiskunnan kohtalo. Mies sanoi, että aika käy vähiin ja hän toivoisi, että yrittäisin tehdä parhaani asian eteen, nyt heti. Kysyin mitä voisin tehdä, ja mies antoi vinkin, joka lopulta vaikutti ratkaisevasti siihen, mihin jatko-opintoihin hain.[/quote kirjoitti:Olet saanut ohjausta ylempää, kannattaa pyytää vieläkin jos tulee tarvetta :)
Vierailija kirjoitti:
Harrastin erään naisen kanssa suojaamatonta seksiä. Tiettyjen asioiden johdosta suhde loppui tuohon, emmekä koskaan ole sen jälkeen tavanneet. Muutama vuosi tuon jälkeen eksyin katsomaan hänen facebook sivua. Miestä hänellä ei ainakaan facebook tietojen tai kavereiden mukaan ollut, mutta lapsi oli yhdessä kuvassa. Oli sen ikäisen näköinen, että on luultavasti saanut alkunsa samoihin aikoihin, kun se meidän juttu oli.
Tiedän, että on häviävän pieni mahdollisuus, että olisin tuon lapsen isä, mutta asia häiritsee ja tulee mieleen aina silloin tällöin.
Onko ideoita miten asian voi selvittää? Kysymään en voi mennä.
Hanki lapsen DNA:ta ja tee testit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää joidenkin koirien käytös minua kohtaan. Usein kun olen kävelemässä kadulla vaikka töihin, olen omissa ajatuksissani niin kuulen yllättäen kovaäänistä koiran haukkumista ja murinaa. Sitten näen jossain lähettyvillä koiran omistajansa kanssa, koira haukkuu ja murisee todella kovaa, yrittää kiskoa itseään irti remmistä tai omistajan otteesta ja yrittää selvästi hyökätä kimppuuni selvästi sillä aikomuksella, että se haluaa purra ja muutenkin satuttaa minua. Tätä tapahtuu todella monien koirien kohdalla, niin tuttujen kuin tuntemattomien, melkein kaikki koirat käyttäytyvät minua kohtaan vihamielisesti vaikka ne omistajien ja usein muidenkin ihmisten mukaan ovat todella kilttejä. Omistajatkin ovat todella hämmentyneitä koiriensa käytöksestä eli ilmeisesti he puhuvat totta. En todellakaan tee mitään pahaa koirille tai muillekaan eläimille, mutta nyt olen alkanut pelkäämään niitä. Ilmeisesti monet täällä alueella asuvat koiran omistajat ulkoiluttavat koiriaan reittejä, joita minä en yleensä kulje tai aikoina, jolloin en yleensä ole liikkeellä, koska nykyään näen todella harvoin koiria ja koiraperheissä, jossa käyn kylässä joudutaan paria tapausta lukuun ottamatta sulkemaan koirat minun kyläilyjeni ajaksi esim. omistajien makuuhuoneeseen, että ne eivät pääse minun kimppuuni. Mikä minussa oikein aiheuttaa koirissa sellaisen vihan? Kun kuljen ajatuksiini vaipuneena kadulla niin on vaikea kuvitella, että minä käyttäytyisin ainakaan mitenkään vihamielisesti tai uhkaavasti koirien mielestä. Minulla tosin on masennus ja siihen lääkitys, joten voiko se liittyä tähän, koirat vaistoavat, että minulla ei ole henkisesti kaikki kunnossa ja vaikutan siksi uhkaavalta? Toisaalta kukaan muu tuntemani mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ei ole huomannut koirien vihaavan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin asuin vielä lukioaikana pienemmässä kaupungissa ja kesäisin joskus kävin läheisessä puistossa lueskelemassa kirjaa kesäpäivisin. Puistossa samalle penkille istui mies, johon en kiinnittänyt muuten huomiota kuin hajuun, sillä haju oli kuin maakellarista. Vilkaisin miestä, jolla oli vanhahtavat vaatteet.
Hän nosti hattuaan ja tervehti, alkoi juttelemaan ja kyselemään mitä kuuluu jne. Keskustelimme pitkään, n. 30 minuuttia ihan yleisesti kaikista asioista. Muistan vieläkin miehen sanat, kun hän lopuksi sanoi, että "vielä on mahdollisuus vaikuttaa ihmiskunnan kohtaloon, yritä keksiä oikea keino". Ja vaikka tämä kuulostaa huonolta provolta, katsoin muualle ja mies oli kadonnut.
No, muutama vuosi tämän jälkeen näin unta, jossa olin taas tuolla penkillä lukemassa, mutta unessa oli eräänlainen "kaaos" maailmassa. Sama mies tuli penkille, ja kysyi muistanko mitä hän sanoi minulle. Sanoin muistavani, että vielä on aikaa muuttaa ihmiskunnan kohtalo. Mies sanoi, että aika käy vähiin ja hän toivoisi, että yrittäisin tehdä parhaani asian eteen, nyt heti. Kysyin mitä voisin tehdä, ja mies antoi vinkin, joka lopulta vaikutti ratkaisevasti siihen, mihin jatko-opintoihin hain.
Myöhemmin olen törmännyt oman opintoalani kautta miestä koskevaan wikipedia-artikkeliin, josta mies on täysin tunnistettavissa. Myöhemmin olen törmännyt häneen luonnollisesti myös muussa kirjallisuudessa. Viimeisen kerran törmäsin mieheen silloin, kun tein gradua. Hän unessa pyysi vaihtamaan aihetta erääseen toiseen aiheeseen. Näin tein. Olen keskustellut asiasta psykologin kanssa useita kertoja ja vaikka kuulostaa keksityltä, on tarina tosi.
No oletko yrittänyt keksiä keinoa millä maailman tuhoutuminen vältettäisiin? Jos tapaus olisi aito, sinulla pitäisi olla jotakin edellytyksiä siihen, miksi saat tuollaisen viestin.
Parikymppisenä asuin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja asuntoni oli ainoa siinä kerroksessa, oveni vieressä oli hissi. Huolimatta siitä, että olin parhaassa biletysiässä elämäni pyöri opiskelun ympärillä ja olin kotihiiri, monesti valvoin myöhään yöhön kahvia lipitellen ja nenä kiinni kirjassa.
Muutin elokuussa ja pari viikkoa muuton jälkeen kuulin jonkun juoksevan portaita korkokengissä taikka puukengissä, en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota sillä oletin jonkun naapurin kiirehtivän bileisiin tai jotain. Mutta kun ääni alkoi toistua, huomasin muutaman oudon seikan jotka nostivat niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, en koskaan kuullut kopinaa aamuisin tai päivisin ja lisäksi ulko-ovi ei koskaan käynyt , askeleet vain lakkasivat kuulumasta. Rappukäytävään ei myöskään sytytetty valoa! Kuka hullu nyt ravaa huvikseen pimeässä portaikossa korkkarit jalassa?
Kerran avasin oveni ja huusin pimeään että kuka siellä on, vastausta ei tullut mutta tuon yön jälkeen ääni muutti pysyvästi reittiään niin että askeleet kopisivat alas, oveni ohi ja loppuivat seinään (kirjaimellisesti) aivan kuin kopistelija olisi häiriintynyt siitä että huutelin sille.
Oveni takaa alkoi myös kuulua raapimista ja kerran ovikelloni soi, kahdelta yöllä ilman että ulko-ovi olisi avautunut tai rappuun sytytetty valoa. En kehdannut puhua ongelmistani kellekään, enkä kysyä naapureilta kuulivatko he öisin rapusta mitään...
Kevättalvella olin ollut tavoistani poiketen bilettämässä ja tulin aamuyöstä kotiin hilpeässä laskuhumalassa, kun kaivelin pihalla avaimiani näin oven takana rapussa kaksi punaista pistettä jotka näyttivät silmiltä, minua tuijottivat punaiset silmät pimeästä. Tilasin taksin takaisin ja lähdin vanhemmilleni yöksi, asunto meni välittömästi vaihtoon (tai siis heti kun uuden sain). Toivotin mielessäni onnea seuraavalle onnettomalle asukkaalle ja mietin jo puolitosissani että jätänkö lapun "älä huutele kopistelijalle!"
Tämä tapahtui 90-luvun puolessa välissä Etelä-suomessa eikä asia tule jättämään minua rauhaan niin kauan kuin elän. Naapurin kiusantekoa vai jotain yliluonnollista, en tiedä.
Miksi koirat vihaavat minua? kirjoitti:
Minua ihmetyttää joidenkin koirien käytös minua kohtaan. Usein kun olen kävelemässä kadulla vaikka töihin, olen omissa ajatuksissani niin kuulen yllättäen kovaäänistä koiran haukkumista ja murinaa. Sitten näen jossain lähettyvillä koiran omistajansa kanssa, koira haukkuu ja murisee todella kovaa, yrittää kiskoa itseään irti remmistä tai omistajan otteesta ja yrittää selvästi hyökätä kimppuuni selvästi sillä aikomuksella, että se haluaa purra ja muutenkin satuttaa minua. Tätä tapahtuu todella monien koirien kohdalla, niin tuttujen kuin tuntemattomien, melkein kaikki koirat käyttäytyvät minua kohtaan vihamielisesti vaikka ne omistajien ja usein muidenkin ihmisten mukaan ovat todella kilttejä. Omistajatkin ovat todella hämmentyneitä koiriensa käytöksestä eli ilmeisesti he puhuvat totta. En todellakaan tee mitään pahaa koirille tai muillekaan eläimille, mutta nyt olen alkanut pelkäämään niitä. Ilmeisesti monet täällä alueella asuvat koiran omistajat ulkoiluttavat koiriaan reittejä, joita minä en yleensä kulje tai aikoina, jolloin en yleensä ole liikkeellä, koska nykyään näen todella harvoin koiria ja koiraperheissä, jossa käyn kylässä joudutaan paria tapausta lukuun ottamatta sulkemaan koirat minun kyläilyjeni ajaksi esim. omistajien makuuhuoneeseen, että ne eivät pääse minun kimppuuni. Mikä minussa oikein aiheuttaa koirissa sellaisen vihan? Kun kuljen ajatuksiini vaipuneena kadulla niin on vaikea kuvitella, että minä käyttäytyisin ainakaan mitenkään vihamielisesti tai uhkaavasti koirien mielestä. Minulla tosin on masennus ja siihen lääkitys, joten voiko se liittyä tähän, koirat vaistoavat, että minulla ei ole henkisesti kaikki kunnossa ja vaikutan siksi uhkaavalta? Toisaalta kukaan muu tuntemani mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ei ole huomannut koirien vihaavan heitä.
Ehkä se liittyy ominaistuoksuusi? Koirilla on hyvin tarkka hajuaisti.
Äidilläni oli suurimman osan elämästään samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Kiltitkin koirat tulivat ja yrittivät näykkäistä. Äiti pelkäsi sen vuoksi isoja koiria. Tilanne muuttui hänen viime vuosinaan, jolloin hänellä oli vahva lääkitys. Koirat muuttuivat rauhallisiksi ja ystävällisiksi. Äidillä ei ollut masennusta eikä muitakaan mielenterveysongelmia, hän oli tasapainoinen ja iloinen.
Itse olen huomannut, että kun pidän päässäni huppua, koirat reagoivat, hermostuvat ja alkavat haukkua. Myssy on ok.
Itselle ei ole kovin ihmeellisiä sattunut, mutta isäni kertoma tapahtuma melkein 20 vuoden takaa on jäänyt vähän vaivaamaan.
Isäni heräsi yöllä alakerran makuuhuoneessa siihen, kun raskaat, jymisevät askelet lähestyivät käytävää pitkin makuuhuoneen ovea. Isä, joka lukitsee ulko-oven joka ilta neuroottisen tarkasti, säikähti ääntä ja hyppäsi hereille. Pimeässä askelet kulkivat makuuhuoneen ovesta sisälle ja kuulostivat menevän vaatehuoneeseen, johon oli pääsy vain makuuhuoneesta. Isä herätti äitini ja laittoi valot päälle, makuuhuoneen ovi oli kiinni, niin vaatehuoneenkin. Vaatehuoneessa ei ollut ketään ja ulko-ovikin oli lukossa. Vähän säikähtäneenä isä ja äiti jatkoivat uniaan.
Seuraavana päivänä tuli tieto, että isän parin kilometrin päässä asuva serkku oli kuollut edellisenä yönä tapaturmaisesti kotonaan. Öiset askeleet olivat kuuluneet tunteja tapahtuman jälkeen.
Haluaisin laittaa äänet hirsitalon narinan piikkiin, mutta minä eikä kukaan muukaan ole kuullut kuin vain yläkerran lattian narahtelevan iltaisin asettuessaan. Talo on rakennettu kalliolle, eikä siinä ole kellaria, eli voisiko lattia edes narista itsestään? Mitään muuta vastaavaa omituista sattumaa (?) ei ole isälleni tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää kun monet ihmiset (tutut ja tuntemattomat) ovat kertoneet nähneensä minut jossain, vaikken ole ollut siellä. Tämä alkoi viime kesänä ja siitä lähtien aina välillä joku tullut sanomaan että on nähnyt minut vaikka kaupassa. Ja olenkin ollut koko päivän kotona. Joko minusta on tehty kopio tai sitten täällä asuu erittäin saman näköinen tyyppi. Haluaisin kyllä tavata hänet.
Minulla on myös kaksoisolento kotikaupungissani. Minut on nähty mm. kauppaoppilaitoksessa ja ruotsinlaivalla, joissa en ole koskaan ollut, ja kerran kaupassa tuli naishenkilö iloisesti juttelemaan ja tajusi minut toiseksi vasta kun puhuin hänelle - kuulemma meillä on erilainen ääni. En ehkä kuitenkaan haluaisi tavata tuota samannäköistä ihmistä, olen sen verran taikauskoinen. Kuulemma jos tapaa kaksoisolentonsa, se merkitsee että jompikumpi kuolee.
Ollessani päälle parikymppinen 80-luvun lopulla, liikuin seurakuntapiireissä ja kaksi eri henkilöä luuli eri kerroilla minua kirkkoherra Ossi Poikosen vaimoksi. Ossi Poikosen olin joskus tavannut, mutta en koskaan hänen vaimoaan. Kumpikaan näistä henkilöistä ei ollut uskoa, kun sanoin, että nyt olet erehtynyt .
Minulla on tai oli, aikaa tästä on jo lähemmäs viisitoista vuotta, kaksoisolento samassa kaupungissa. Yhdesti baarissa, joku tuli ja sanoi mua Leilaksi iloisesti hymyillen eikä uskonut millään etten ole hänen kaveri. Kerran kävelin paikallisen Kelan ohi samana kesänä, niin siinä oli joku tenukeppi, joka huuteli iloisesti Leilaa. Ilmeisesti oli samaa näköä kuin jossain rantojen naisessa😂 olen varmaan siistiytynyt noista ajoista, kun ei oo enää Leilaksi luultu.
Tapahtui monta vuotta sitten. Ihmettelin, miksi eräs sukulaiseni ei vastannut tekstiviesteihin, vaikka hänellä oli tapana aina vastata. Lopulta hän soitti minulle, mutta puhelimessa olikin joku vieras nainen, joka kertoi että viestini olivat menneet hänelle. Kysyin numerotiedustelusta sukulaiseni numeroa, ja se oli aivan eri numero kuin se, joka oli kännykkäni muistissa. Sitten kysyin, onko hän vaihtanut numeronsa, mutta se oli kuulemma sama kuin ennenkin.
En ymmärrä, miten puhelimeni muistissa ollut numero oli voinut vaihtua. Asuin silloin yksin enkä tavannut paljon ihmisiä, enkä pidä luultavana että kukaan olisi päässyt käsiksi puhelimeeni ja vaihtanut numeron toiseen.