Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Minulla soi aamulla herätessä päässä Backstreet Boysin " Everybody" ja kävellessäni alakertaan, tyttäreni alkoi yhtäkkiä laulaa samaa laulua vessassa! Hiukan nuotin viereen, mutta sanat ja sävelmä olivat tunnistettavissa. Eikä ollut mahdollista, että olisin laulanut huomaamattani kys. laulua ääneen sillä paha flunssa oli vienyt ääneni täysin, olin kaksi viikkoa mykkä.
Ja tyttäreni oli siis tuolloin 7v, syntynyt 2005 eikä Bäkkärit takuulla sano hänelle mitään.
No tyttäresi on kuullut laulun jostain muualta, ja oli laulellut sitä jo aiemmin aamulla, jolloin kuulit sen unissasi ja siksi se soi päässäsi herätessäsi. Ei tyttäresi tarvinnutkaan tietää laulusta sen enempää, riittää että joku kaveri/ope/eskarinope/harrastusohjaaja/sukulainen on sitä laulellut ja tytölle on tarttunut se sivumennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 12 vuotias ja olin yksin kotona. Äiti ja isä KAUKANA töissä ja sisko oli koulussa. Meillä oli yksi koira ja leikin sen kanssa kunnes yhtäkkiä keittiöstä kuului sellaista ihme lasin ääntä. Pelästyin ja menin ikkunasta pihalle koiran kanssa ja odotin että sisko tulee koulusta. Kun se tuli nii mentiin keittiöön, mutta ei siellä mitään ihmeellistä ollut.
Toi on jääny häiritsee mua, enkä yhtään osaa ajatella sitä niin että siinä olis jotain järkeä.
Tietokone sammui kerran ihan yhtäkkiä. Kaikki muut sähkölaitteet toimivat normaalisti.
9797 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9797 kirjoitti:
Muutama vuotta sitten tapahtui jotain, joka vie edelleen yöunet. Minulle tuli puhumaan eräs ulkomaalainen (itä-aasia) mies keskustelusivustolla (ei deittisivusto), jossa osapuolet näkevät vain profiilikuvan ja nimen. Olin liikenteessä omaa nimeä muistuttavan nimen kanssa (ei oma nimi, mutta lähellä) sekä kuvana Helsingin turistikohteessa kaukaalta otettu kuva, jossa kasvoistani näkyi vain epäselvästi sivuprofiilia. Eli minua ei voi yhdistää oikeaan minuun millään.
Mies kertoi tulevansa Helsinkiin vajaaksi kuukaudeksi jossain vaiheessa ja kysyi, millaisia museoita sieltä löytyy / tapahtumia siellä on hänen vierailun aikana. Kerroin omia suosikkejani jne. Mies kysyi, jos voin tulla tapaamaan häntä joku päivä. Suostuin. Pikkuhiljaa mies alkoi pyytämään jos voisin olla jopa viikon hänen kanssaan Helsingissä. Muutenkin keskustelu alkoi siirtyä suuntaan, johon en halunnut. Olin tähän aikaan vielä alaikäinen (16v) ja mies (25v) tiesi tämän. En tuntenut itseäni enään mukavaksi miehen tapaamisen kanssa, joten kerroin hänelle, etten voi ehkä tullakaan tapaamaan häntä. Hänen matkaansa oli yli 3kk tässä vaiheessa. Mies pyysi kertomaan heti kun tiedän voinko tulla. Lopulta kerroin hänelle, etten voi tulla. Hänellä oli paljon suomalaisia ystäviä entuudestaan, joten en ajatellut hänen suuttuvan.
Vanhempani ja minä lähdimme lomalle Keski-Suomeen sukulaisten mökille niihin aikoihin kun miehen piti saapua Suomeen. Asuin siihen aikaan vielä vanhempien luona (kuten useimmat 16vuotiaat) noin 70km päässä Helsingistä, alle 4000 asukkaan kyläalueella. Kuitenkin kerroin paniikissa miehelle asuvani Porvoossa (en asu lähelläkään Porvoota). Mies lähetti kuvan lentolipusta tullessaan, jonka jälkeen esti minut. Ajattelin asian olevan siinä ja nyt voin hengittää.
Kuitenkin jossain vaiheessa lomaa naapurin rouva soitti, että pihallamme on ulkomaalainen tuntematon mies, joka kurkkii ikkunoista sisään. Aluksi ajattelimme tämän mysteerimiehen olevan toiset naapurimme, jotka olivat vasta muuttaneet Serbiasta. Nopeaa selkesi, että kyseessä on joku itäaasialainen mies. Puhelun aikana mies oli lähtenyt kävelemään poispäin kävelytielle (todennäköisesti kohti bussipysäkkiä). Asuinalueen fb-ryhmässä oli varoiteltu epäilyttävästä miehestä epätarkan kuvan kera. Kuvasta sai selvää juuri ja juuri lyhyet mustat hiukset ja pitkähkön siniharmaan takkin.
Miehellä oli ollut profiilissaan koko nimi, lempinimi ja kunnon selfie, joiden avulla tapahtuman jälkeen löysin hänen somet. Yhdessä Suomessa otetussa selfiessä hänellä oli päällä samannäköinen siniharmaa takki, joka pihan hiippailijalla oli ollut. Estin hänet kaikissa sosiaalisissa medioissa vielä varmuuden vuoksi.
Miten? Mitä tapahtui? Kuinka? Asia ahdistaa niin paljon edelleen. En kertonut miehelle lomasta mitään, en puhelinnumeroa, en oikeaa nimeä, maakuntaa, nykyistä hiustenväriä, en mitään henkilökohtaista. Minulla ei ollut kuvia, joissa kasvoni näkyisivät sosiaalisissa medioissa. Enkä ole niitä postannut minnekään tämän jälkeenkään, koska pelkään tapausta edelleen.
IP-osoitteen perusteella liittymän omistajan osoitteen saa selville. Googlemapsin avulla löytyy kaikki osoitteet.
Keskustelimme vain puhelinsovelluksen kautta, joka ei vaadi ip osoitetta tai sijaintitietoja. Keskustelu tapahtui vielä kyseisen sovelluksen suljetummassa osassa. Jos mies olisi jotenkin onnistunut jäljittämään puhelimeni ja seurannut tätä, hän olisi tullut sukulaisteni luokse, jonne kulkuyhteydetkin olisivat olleet tuppukylää paremmat.
Jos puhelinliittymäsi on sinun nimelläsi, sen voi jotenkin jäljittää. Laitteen myyjä on voinut yhdistää IMEI koodin numeroosi/henkilötietoihisi. Myös jos käyttää prepaidia, esim poliisi voi nähdä mitä muita numeroita samasta laitteesta on käytetty. Jotenkin se on yhdistellyt tietojasi, jos on stalkkeri/ hakkerointi taipumuksia, on se teknisesti mahdollista niin, ettei mistään yliluonnollisesta kuitenkaan ole kyse.
skitso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee ufo-osastolle mutta menköön.
Olen aina ollut huono nukkumaan, lapsesta saakka makasin aina vain hereillä tuntikausia ennen kuin unentapaistakaan sain. Oli juuri tällainen ilta, vieläpä kesäaikaan ja huoneeni oli valoisa kuin päivällä. Olin 5-6v.
Kuulin kun vanhempani olivat menossa nukkumaan. Äiti meni edeltä ja isä sitten hetken päästä sammutti television. Sitten kuului hirveä rysähdys ja kolinaa. Isäni luultavasti kännipäissään kompastui suureen pönttöön joka oli täynnä legoja. Pomppasin istumaan ja katsoin huoneeni ovelle. Siinä, täysin selkeänä kuin mikä tahansa esine, leijui ilmassa kasvot. Ei edes mitenkään ihmismäiset mutta tunnistettavasti kasvot. Mikä ikinä se olikin, alkoi puhua. Se sanoi että tulee takaisin jos vielä kerran pidän sellaista meteliä. Aloin kiljua, ja naaman hävittyä juoksin ulos huoneestani kertomaan äidilleni. Hän oli myös humalassa ja vähätteli minua pöhnäisen väsyneesti. Tiesin jo etukäteen ettei kertominen hyödyttänyt.
Nyt pitää sanoa etten usko erihinkään yliluonnolliseen. Siksi olisi mielenkiintoista tietää oliko kyseessä vaikkapa jonkinlainen valveuni? En ole koskaan nähnyt näkyjä tai kuullut harhoja. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti.
Kuulostaa unihalvaukselta. Olen parikymppinen ja saan melko usein aika karmiviakin unihalvauksia. Niihin liittyvät juuri tuollaiset näyt ja äänet, jopa tuntemuksetkin, jotka saattavat vaikuttaa erittäin todentuntuisilta. Itse yleensä tiedän ja tunnistan, milloin minulla on unihalvaus, mutta voin vaan kuvitella, miltä se voi tuntua asiasta tietämättömästä lapsesta.
Ei välttämättä ole unihalvaus kyseessä, vaan ihan yksinkertaisesti, ja luonnollisesti, herääminen on tapahtunut normaalia hitaammin ja unenaikainen hallusinointi on jatkunut edelleen, vaikka osa mielestäsi on jo herännyt todellisuuteen. Mut on säikäyttänyt mustaan lierihattuun ja viittaan pukeutunu hahmo sängynvieressä, paholaisten kädet, jotka tuli patjan läpi ja yritti vetää mua jonnekin ja muita vastaavia, eikä ole unihalvausta ollut, koska olen pystynyt liikkumaan. Unihalvauksia mulla on ollut jo yli 30 vuotta ja ne on ihan oma lukunsa, ainakin omalla kohdallani. Silloin en ole nähnyt näkyjä, vaan halvaus on ainoa oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla soi aamulla herätessä päässä Backstreet Boysin " Everybody" ja kävellessäni alakertaan, tyttäreni alkoi yhtäkkiä laulaa samaa laulua vessassa! Hiukan nuotin viereen, mutta sanat ja sävelmä olivat tunnistettavissa. Eikä ollut mahdollista, että olisin laulanut huomaamattani kys. laulua ääneen sillä paha flunssa oli vienyt ääneni täysin, olin kaksi viikkoa mykkä.
Ja tyttäreni oli siis tuolloin 7v, syntynyt 2005 eikä Bäkkärit takuulla sano hänelle mitään.
Soinut radiossa tai telkkarissa esim. edellisenä päivänä ja jäänyt molempien mieleen pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotias ja olin yksin kotona. Äiti ja isä KAUKANA töissä ja sisko oli koulussa. Meillä oli yksi koira ja leikin sen kanssa kunnes yhtäkkiä keittiöstä kuului sellaista ihme lasin ääntä. Pelästyin ja menin ikkunasta pihalle koiran kanssa ja odotin että sisko tulee koulusta. Kun se tuli nii mentiin keittiöön, mutta ei siellä mitään ihmeellistä ollut.
Toi on jääny häiritsee mua, enkä yhtään osaa ajatella sitä niin että siinä olis jotain järkeä.
Keittiö/astioiden kolinassa voi olla kyse lämpölaajentumasta, mullakin kattila pomppas hiljattain, mutta ajattelin että se johtui jäähtymisestä, kun olin kattilaa jotain puoli tuntia aiemmin käyttänyt. Myös suora auringonpaiste, toisaalta kylmä pakkanen aiheuttaa materiaalien elämistä. Kyse on fysiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan unta? kirjoitti:
Koska näin tämän "unen" niin kauan sitten, en enää muista tapahtuiko tämä oikeasti vai olikos se unta. Se meni näin:
Olin todella pieni, enkä osannut uida. Olin uimahallissa perheeni kanssa. Olin sellaisen "Sillan" alla matalassa vedessä leikkimässä. Ja vanhempani varmaan olivat jossain lähellä. Sitten siinä oli pieni virtaus, mutta sitten menin vahingossa virtauksen mukana kun niin varomaton olin. No, virtaus vain voimistui ja pienenä uimataidottamana lapsena tietenkin aloin panikoimaan. Pää meni koko ajan veden alle ja nousi pariksi sekunniksi, mutta en pystynyt huutamaan apua kun keskityin haukkaamaan pinnalla happea. Aikuiset vain uivat ohi, eivätkä reagoineet juuri mutenkään, tai vain tuijottivat. No, sitten kun olin todellauupunut, joku sanoi:
"-Tarvitsetko apua?" Pääni meni vieläkin veden alle ja en ehtinyt vastata. Sitten hän nosti minut pois vedestä reunalle ja lähti.
Mullon kokemus kun hitaasti vajosin pohjaan sameassa järvivedessä. Näin kuitenkin auringon valon. Veljeni haki minut. Kun pääsin laiturille makaamaan väsytti aivan hirveästi. Vaikken ollut tajuttomana hetkeäkään, tuo uupumus-väsymys oli tosi voimaton olo.
Vierailija kirjoitti:
Mahtoiko serkkuni kokea yhden illan jutun eksäni kanssa.
Serkkuni on siis minua seitsemän vuotta vanhempi mutta liikuimme yhdessä aika paljon kun olin parikymppinen. Seurustelin teininä todella pitkään yhden umpi-idiootin kanssa, ja serkkuni ja tämä poikkis tulivat hyvin toimeen - joskus jopa vaikutti, että he pelasivat aivan pokkana silmieni edessä.
Kerran serkku sitten vuosia tuon suhteen jälkeen väläytti kerran käyneensä kotipaikkakunnallani, mutta lähteneensä sieltä seuraavana aamuna. Kun aloin kysellä tarkemmin, niin hän kertoi leväperäiseen tyyliinsä, miten se kundi oli ollut joku nuori ja parikymppinen ja asui vielä äitinsä luona. Mietin vain, ettei se voinut olla kukaan muu kuin tämä ex-poikkis, sillä hän asui äitinsä luona yllättävän pitkään.
Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo tuntui selkäänpuukotukselta siinä mielessä, että serkkuni näki tilanteet kun jätkä haukkui minua pataluhaksi kaikkien kuullen, panetteli ja nöyryytti ja karjui pää punaisena joka asiasta, mutta itse nautti hyvästä huomiosta. Kun minulle myöhemmin kasvoi selkäraka, lopetin yhteydenpidon serkkuuni, koska vihaan tuollaista kaksinaamaisuutta. Joko pidät serkkusi puolia tai et ollenkaan, mutta et mahdollista idiootin käytöstä. Ainakaan itse en menisi tuollaiseen peliin mukaan enkä katselisi viilipyttynä jos jota kuta toista huoritellaan kaikkien kuullen.
Joillakin tytöillä vaan on sisällä sellainen pirullinen, kateus-ominaisuus. Heidän pitää päästä panemaan kaverin poikaystävää, vaikkei tämä edes olisi sen tyylinen, että sinänsä neitiä kiinnostaisi.
Tuontyyppiset naiset eivät yleensä koe morkkiksia tai muuten ole kovin herkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan seuraava.
Näin viimeksi läheisimmän työkaverini lähes 2 vuotta sitten. Olemme/olimme lehdenjakajia ja hän oli juuri jäämässä kesälomalle, hänellä oli yöopastus joten juttelimme vain pikaisesti.
Pian tämän jälkeen jäin itse äkillisesti sairaslomalle burn outin takia ja olen ollut koko tämän ajan sairaslomalla/kuntoutustuella.
Todennäköisesti en pysty palaamaan entiseen työhöni.
Minua on jäänyt häiritsemään se, etten nää tätä työkaveria enää koskaan ainakaan työn merkeissä, emmekä ole missään sattumaltakaan tavanneet.
Olisi hirveän kiva vielä jutella, edes hyvästellä vaikkei sen jälkeen oltaisikaan enää yhteyksissä.
Mietin soittaisinko, jos saan hänen numeronsa jostain. Mitä arvon av-raati sanoo? Kannattaako harkita soittamista vai yrittää unohtaa?
Jos olisin tiennyt että tapaamme tuolloin viimeisen kerran olisin taatusti sanonut jotain erilaista :'(
Vaivaa.
Tämä aika yleistä. Kun on ollut kouluissa ja eri työpaikoissa, joku senhetkinen kaveri jota on tavannut päivittäin, ajattelee että ollaan aina kavereita. Niin kun tilanne muuttuu, sitä vaan ajaudutaan erilleen. Vielä jos toiset jatkaa arkea ja itse on sairaana, niitä vaan ajattelee.
Mutta, ehkä kokonaisuuden kannalta, nuo voi ajatella kohtaamisina, että oli joskus vähän aikaa tekemisissä mutta aika meni ohi.
Jos on tarkoitettu, henkilö voi vielä tulla vastaan. En lähtisi soittelemaan. Joskus kun on soittanut (kun on itse jäänyt pois) toinen ei välttämättä edes muista tai häntä ei jaksa kiinnostaa, kun itse ei ole enää päivittäin kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... 2363 jatkuu
Jouduin puuttumaan luokanvalvojan käytökseen. Hän levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia, vaikka olin Wilmassa ilmoittanut että hänen väitteensä oli perätön ja asia oli selvitetty poliisin kanssa. Uhkailin rehtorilla ja poliisilla ennen kuin luokanvalvoja suostui pitämään suunsa kiinni. Sittemmin koulu teki lapseni mopoautosta (!) lasun, mutta lastenvalvoja ilmoitti että lasu on aiheeton, asia ei kuulu heille. Eli kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun. En tiedä miksi koulua kaiveli lapseni mopoauto niin paljon, koska monella teinillä oli mopoauto.
Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle.
Siis väität että koulu on järjestänyt jonkun valepoliisin uhkailemaan teiniä, sitten tehnyt perättömän lasun, ja luokanopettaja ja rehtori ihan vainonneet teiniä mopoauton takia siinä määrin että opettaja levitellyt huhuja ja rehtori lopulta saanut potkut... Joo en usko sanaakaan tästä. Jos on lasu oikeasti tehty niin kyllä tuossa on takana jotain ihan muuta kuin kerrot.
Sisälukutaito on aika ruosteessa näemmä. Mutta, jatkakaa.
Missä kohti se sisälukutaito on hukassa? "kun eivät saaneet lastani luopumaan mopoautosta valepoliisin avulla, tekivät lasun", "[luokanvalvoja] levitteli pitkin koulua huhua, että lapseni olisi paennut poliisia", "Luokanvalvoja jäi tuon jälkeen vuoden virkavapaalle", "ja rehtori menetti pestinsä".
Tämä on vain huonosti kerrottu, mutta tämä oli aivan tuttua touhua esimerkiksi pienen paikkakunnan yläasteelta, jonka kävin. Vaihda mopoauto mopoksi, niin iskee paremmin kaksituhattaluvun alkuun. Siellä oli jatkuvasti joku silmätikkuna ja kerrankin samanlaiseen pyöritykseen joutui poika, joka ajoi kouluun monkeylla alaikäisenä. Samanlainen soppa siitä tuli, kun muutama virkaintoinen ihminen innostui liikaa. Enemmän kundeja nauratti kuin suretti, ja mopo meni poliisin pakkohuutokauppaan. Samoihin aikoihin paikkakunnalla oli yksi huoltoyhtiön mies, joka koki olevansa toinen jumalasta ja jotain poliisin ja nimismiehen välimaastosta, ja hän kävi häätämässä nuorisoa pois julkisilta paikoilta koteihinsa ja kävi kiinni, jos jengi ei suostunut liikahtamaankaan. Hän saattoi kans esittää poliisia ja hakata autojen ikkunoita ja väkivalloin repiä jengiä autosta ulos ties millä syyllä. Ainoa vain, ettei hänellä ollut mitään oikeuksia siihen eikä mitään valtuutuksia, mutta olipahan pakko päteä. Minuunkin hän kävi kiinni, vaikka olin käynyt juuri käynyt kaupassa äidin puolesta ja olin kavereille sanomassa heipat ennen kotiinlähtöä. Siinä kohtaa kaikki repesivät, kun hän kävi rähjäämässä täysi-ikäisille, jotka istuivat pankin portailla ennen kuin lähtivät pysäkille päin, kun siihen aikaan bussipysäkeillä ei ollut kunnollisia penkkejä ainakaan meillä päin.
Tuossakin tapauksessa on todennäköisesti joku esittänyt poliisia, ja virkaintoinen opettaja on kuullut jutun pojalta ja levitellyt sitä koulussa eteenpäin totena. Näillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään, vaan samassa jatkumossa. Sitä en tiedä mihin rehtorin potkut liittyvät, mutta tuo ei tainnut edes olla ap:n kirjottama. Tuon lasun ei ole tehnyt koulu, vaan opettaja, joka loukkaantui mopoautokohinasta ja piiloutui ilmoituksen teolta, että koulu muka teki sen. Ainahan noi ilmoitukset menevät, että sitä ei tee yksi yksittäinen ihminen henkilökunnasta vaan "koulu", "päiväkoti", tai "sairaala.." ja nämä sopat syntyvät niin herkästi kun muutama idiootti saa liikaa kierroksia. Ihan tuttua toimintaa mm. Piikkiössä.;)
Ja joo, tuokin on tuttua, että joku ylempi toimihenkilö alkoi vainota ihmisiä ihan mielivaltaisesti, ja kun ei saanut tahtoaan läpi niin vei asian eteenpäin. Esimerkiksi pikkuveljeni pitkät hiukset olivat sellainen asia, josta koulun rehtori ei pitänyt eikä luokanvalvoja. Asiasta otettiin yhteyttä äitiini, ja kun se ei tehonnut, he tekivät lasun kun eivät saaneet muuten poikaa parturiin. Eipä saanut edelleenkään. Tuokin opettaja on todennäköisesti saanut päähänsä, että tuota poikaa on pakko hiillostaa ja sen takia alkanut kauhea ajojahti jostain mopoautosta. Niin tuttua, niin tuttua ja tavallista ja ihmettelen että eikö kukaan tunnusta olevansa samanlainen tai kokeneensa vastaavaa?
Eräskin uraa luonut, nyt korkeassa asemassa oleva henkilö, päti samanlaisilta päsmäröinneillä. Juuri hallintopuolella on tällaisia päsmäreitä, joiden elämä perustuu siihen että saa päteä ja jopa kehittävät vainoamisesta ja kiusaamisesta taiteenlajin, luulevat itseään nokkelaksi ettei kukaan "alempiarvoinen" huomaa mitään. Valitettavasti näitä persoonallisuushäiriöisiä on paljon juuri hallintopuolella, jossa saa käyttää valtaa. Suomessakin ihan korkeassa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olikohan unta? kirjoitti:
Koska näin tämän "unen" niin kauan sitten, en enää muista tapahtuiko tämä oikeasti vai olikos se unta. Se meni näin:
Olin todella pieni, enkä osannut uida. Olin uimahallissa perheeni kanssa. Olin sellaisen "Sillan" alla matalassa vedessä leikkimässä. Ja vanhempani varmaan olivat jossain lähellä. Sitten siinä oli pieni virtaus, mutta sitten menin vahingossa virtauksen mukana kun niin varomaton olin. No, virtaus vain voimistui ja pienenä uimataidottamana lapsena tietenkin aloin panikoimaan. Pää meni koko ajan veden alle ja nousi pariksi sekunniksi, mutta en pystynyt huutamaan apua kun keskityin haukkaamaan pinnalla happea. Aikuiset vain uivat ohi, eivätkä reagoineet juuri mutenkään, tai vain tuijottivat. No, sitten kun olin todellauupunut, joku sanoi:
"-Tarvitsetko apua?" Pääni meni vieläkin veden alle ja en ehtinyt vastata. Sitten hän nosti minut pois vedestä reunalle ja lähti.Mullon kokemus kun hitaasti vajosin pohjaan sameassa järvivedessä. Näin kuitenkin auringon valon. Veljeni haki minut. Kun pääsin laiturille makaamaan väsytti aivan hirveästi. Vaikken ollut tajuttomana hetkeäkään, tuo uupumus-väsymys oli tosi voimaton olo.
Todennäköisesti teidän kummankin kokemus on tapahtunut nopeasti, mutta omat aivot ovat kokeneet sen kuin hidastettuna.
Jossain hallissa on loisketta ja hälinää, aikuiset juttelee keskenään eikä lasten liikkeet ja äänet herätä helposti huomiota. Nykyään puututaan muutenkin helpommin toisen hätätilanteeseen. Ennen ei uskallettu, vaan odotettiin lupaa tai jonkun virallisen avustajan toimintaa.
Muistan, kun samalla sivulla, mistä löytyi mm. Onnenneliö, oli jokin peli, missä tarkoituksena oli kai klikata joitain vilkkuvia valoja. Ei siis ollut sentapainen kuin nopeustesti Speden Speleissä. Mutta siinä sellainen konemainen ääni kysyi "Are you ready?". Ja lukikohan ohjeissa että tee sama sarja. En kuitenkaan koskaan saanut sitä pelattua, kun heti ensimmäisen klikkauksen jälkeen tämä sama ääni sanoi: "No!" ja peli loppui. Mutta olisikohan ollut niin, että olisi pitänyt odottaa, että kone vilkuttaa ensin valoja ja sitten täytyy klikata niitä samassa järjestyksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun samalla sivulla, mistä löytyi mm. Onnenneliö, oli jokin peli, missä tarkoituksena oli kai klikata joitain vilkkuvia valoja. Ei siis ollut sentapainen kuin nopeustesti Speden Speleissä. Mutta siinä sellainen konemainen ääni kysyi "Are you ready?". Ja lukikohan ohjeissa että tee sama sarja. En kuitenkaan koskaan saanut sitä pelattua, kun heti ensimmäisen klikkauksen jälkeen tämä sama ääni sanoi: "No!" ja peli loppui. Mutta olisikohan ollut niin, että olisi pitänyt odottaa, että kone vilkuttaa ensin valoja ja sitten täytyy klikata niitä samassa järjestyksessä?
Kone vilkauttaa pitenevää sarjaa valoja, ja sinun pitää klikata valot samassa järjestyksessä.
Harrastin erään naisen kanssa suojaamatonta seksiä. Tiettyjen asioiden johdosta suhde loppui tuohon, emmekä koskaan ole sen jälkeen tavanneet. Muutama vuosi tuon jälkeen eksyin katsomaan hänen facebook sivua. Miestä hänellä ei ainakaan facebook tietojen tai kavereiden mukaan ollut, mutta lapsi oli yhdessä kuvassa. Oli sen ikäisen näköinen, että on luultavasti saanut alkunsa samoihin aikoihin, kun se meidän juttu oli.
Tiedän, että on häviävän pieni mahdollisuus, että olisin tuon lapsen isä, mutta asia häiritsee ja tulee mieleen aina silloin tällöin.
Onko ideoita miten asian voi selvittää? Kysymään en voi mennä.
Olin kerran menossa koulusta kotiin ja linja-auto pysähtyi Tampereen Keskustorilla, jossa se taisi seistä tavallista pitemmän aikaa kuin muilla pysäkeillä. Muistan yhä, kuinka siellä linja-auton ulkopuolella juuri sillä kohtaa kuin missä minä istuin seisoi pelottavan näköinen mies luultavasti humalassa kasvot raivosta vääristyneinä tukevassa haara-asennossa, karjui jotain ja heilutti nyrkkejään katsoen samalla suoraan minuun. Vieläkään noin 25 vuoden jälkeen en ole ymmärtänyt, että mitä syytä aikuisella miehellä oli niin hirveään raivoon joka kohdistui täysin tuntemattomaan noin 11-12 vuotiaaseen lapseen ja miksi kukaan muu siellä ulkopuolella seisonut tehnyt mitään, vaan seisoivat tai kulkivat miehen ohi aivan kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan.
Näitä juoppohulluuskohtauksen saaneita rähisijöitä tampereella riittää. Varmaan vain sattumalta katsoi sinua kohti huutaessaan
Mikä minussa herätti hänen raivonsa? kirjoitti:
Olin kerran menossa koulusta kotiin ja linja-auto pysähtyi Tampereen Keskustorilla, jossa se taisi seistä tavallista pitemmän aikaa kuin muilla pysäkeillä. Muistan yhä, kuinka siellä linja-auton ulkopuolella juuri sillä kohtaa kuin missä minä istuin seisoi pelottavan näköinen mies luultavasti humalassa kasvot raivosta vääristyneinä tukevassa haara-asennossa, karjui jotain ja heilutti nyrkkejään katsoen samalla suoraan minuun. Vieläkään noin 25 vuoden jälkeen en ole ymmärtänyt, että mitä syytä aikuisella miehellä oli niin hirveään raivoon joka kohdistui täysin tuntemattomaan noin 11-12 vuotiaaseen lapseen ja miksi kukaan muu siellä ulkopuolella seisonut tehnyt mitään, vaan seisoivat tai kulkivat miehen ohi aivan kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan.
Hän katsoi sinua koska huomasi että näet hänet. Noilla aikuisvauvoilla on tarve tulla nähdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Harrastin erään naisen kanssa suojaamatonta seksiä. Tiettyjen asioiden johdosta suhde loppui tuohon, emmekä koskaan ole sen jälkeen tavanneet. Muutama vuosi tuon jälkeen eksyin katsomaan hänen facebook sivua. Miestä hänellä ei ainakaan facebook tietojen tai kavereiden mukaan ollut, mutta lapsi oli yhdessä kuvassa. Oli sen ikäisen näköinen, että on luultavasti saanut alkunsa samoihin aikoihin, kun se meidän juttu oli.
Tiedän, että on häviävän pieni mahdollisuus, että olisin tuon lapsen isä, mutta asia häiritsee ja tulee mieleen aina silloin tällöin.
Onko ideoita miten asian voi selvittää? Kysymään en voi mennä.
Et sinä voi tuota naisen tietämättä selvittää. Ja aika diippiä, jos aiot stalkata lasta tämän täysi-ikäisyyteen saakka. Kirjoita naiselle (jolloin hän saa miettiä vastausta) tai annat olla.
Koska näin tämän "unen" niin kauan sitten, en enää muista tapahtuiko tämä oikeasti vai olikos se unta. Se meni näin:
Olin todella pieni, enkä osannut uida. Olin uimahallissa perheeni kanssa. Olin sellaisen "Sillan" alla matalassa vedessä leikkimässä. Ja vanhempani varmaan olivat jossain lähellä. Sitten siinä oli pieni virtaus, mutta sitten menin vahingossa virtauksen mukana kun niin varomaton olin. No, virtaus vain voimistui ja pienenä uimataidottamana lapsena tietenkin aloin panikoimaan. Pää meni koko ajan veden alle ja nousi pariksi sekunniksi, mutta en pystynyt huutamaan apua kun keskityin haukkaamaan pinnalla happea. Aikuiset vain uivat ohi, eivätkä reagoineet juuri mutenkään, tai vain tuijottivat. No, sitten kun olin todellauupunut, joku sanoi:
"-Tarvitsetko apua?" Pääni meni vieläkin veden alle ja en ehtinyt vastata. Sitten hän nosti minut pois vedestä reunalle ja lähti.