Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin eilen rintsikat, ja sovituskopissa laitoin apeana merkille että rintani ovat alkaneet roikkua ihan kunnolla. Illalla mielessäni häivähti ajatus rintojen kohotuksesta (jota en halua). Mitään näitä asioita en selvittänyt netissä, mutta jotain mainitsin ohimennen miehelleni.
Tänään tämä palsta näytti mainoksen rintojen kohotuksesta. Aiemmin en muista kyseistä mainosta huomanneeni.
Näkyykö se mainos kaikille, vai oliko varta vasten minulle suunnattu?
Puhelin on varmaan ollut lähettyvillä, kun asiasta puhuit? Katsos mikki.. Se kuulostaa foliohattuilulta, mutta google kuuntelee mikin kautta. Itselläni käynyt sama homms useammin, kuin kerran. Olen höpöttänyt ystävälleni jostain tuotteesta tms. ja kappas, kohta alkaa pukata mainoksia.
Itse en uskonut tällaiseen, kunnes tässä yhtenä päivänä puhuin kavereilleni eräästä tv-sarjasta ja mainitsin siinä olevan tunnetun näyttelijän. IKINÄ en ole hakenut mitään häneen liittyvääkään puhelimellani, mutta aloin pian tuon keskustelun jälkeen selaamaan Instaani, ja kappas vain: tuon näyttelijän Instatiliä mainostettiin heti minulle. Creepyä...
Tuo että Google todella kuulee mistä puhutaan on vielä teknisesti ymmärrettävää, mutta se että vain AJATTELEN jotain ja sitten näkyy aiheeseen liittyvä mainos, on pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolibria voi muistuttaa moni perhonen, esimerkiksi syreeniiitäjä. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vuokra-asunnoissa asuneena, mieleeni on jäänyt muutama juttu.
Kylmä huone, jossa sormen nivelet vääntyilevät.
Asunto, josta alkaa metsä ja suoalue. Öisin kamalaa valitusta, jolle ei löydy selitystä.
Kerroitkin jo tuosta sormijutusta, mutta kertoisitko lisää suosta?
Näissä ei sitä todellakaan ole. Muistan tuon Pikku Kakkosen tulon aamuiksi ja ihmettelin, miksi se alku on tuollaiseksi muutettu!? Se oli aivan kamala!! Ehkä siksi sitä ei ole missään, oli mahtimoka 🤫😄
Olimme liikuntatunnilla suunnistamassa metsässä. Minä ja paras kaverini oltiin kuudennella luokalla silloin ja kahdestaan lähdimme rasteille. Kaikki oli ihan normaalisti kunnes olin näkeväni kaukana puun takana jotain liikettä. Olin kaverille, että hei näätkö sinäkin samaa kuin minä. Yhtäkkiä puun takaa tulee esiin pitkä, tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, jolla oli kädessään puukko. Kiljuttiin molemmat ihan täysiä ja me hieman pyöreät tytöt juostiin täysin kuin henkemme edestä opettajan luokse. Opettaja ei ottanut meitä todesta, vaikka kaveri ihan itki asialle. Eikä hän muka kuullut mitään kiljuntaa, vaikka matka ei kovin pitkä ollut. Seuraavalla kerralla opettaja ei muka muistanut edes meidän hysteriaa, kun asia otettiin puheeksi.
Oliko kyseessä, joku täysin sekopää mies vai oliko opettajalla jotain tietoa asiasta. Edelleen karmii mennä metsään. En vain ymmärrä miten voi suhtautua noin välinpitämättömästi. Opettaja oli muuten oikein mukava, huolehtivainen ja reilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme liikuntatunnilla suunnistamassa metsässä. Minä ja paras kaverini oltiin kuudennella luokalla silloin ja kahdestaan lähdimme rasteille. Kaikki oli ihan normaalisti kunnes olin näkeväni kaukana puun takana jotain liikettä. Olin kaverille, että hei näätkö sinäkin samaa kuin minä. Yhtäkkiä puun takaa tulee esiin pitkä, tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, jolla oli kädessään puukko. Kiljuttiin molemmat ihan täysiä ja me hieman pyöreät tytöt juostiin täysin kuin henkemme edestä opettajan luokse. Opettaja ei ottanut meitä todesta, vaikka kaveri ihan itki asialle. Eikä hän muka kuullut mitään kiljuntaa, vaikka matka ei kovin pitkä ollut. Seuraavalla kerralla opettaja ei muka muistanut edes meidän hysteriaa, kun asia otettiin puheeksi.
Oliko kyseessä, joku täysin sekopää mies vai oliko opettajalla jotain tietoa asiasta. Edelleen karmii mennä metsään. En vain ymmärrä miten voi suhtautua noin välinpitämättömästi. Opettaja oli muuten oikein mukava, huolehtivainen ja reilu.
Mitä ei koulu ja opettajat olisi vähätelleet?
En ole käynyt vuosiin vauvapalstalla, nyt sitten jotenkin tähän ketjuun ajauduin ja olen ihan addiktoituneena lukenut näitä... kirjat ja netflix on saaneet olla rauhassa!
Pahinta kylläkin se että kun en ole vuosiin pelännyt pimeää tai yleensäkään mitään ns. näkymätöntä, niin nyt kaksi yövuoroa olin kuin kauhuelokuvan sankaritar, koko ajan varuillani ja yliherkistynyt äänille, vältin pimeitä kömmäköitä ja olin ”normaali” reipas itseni vasta viidestä lähtien kun oli taas valoisaa. Että kiitti! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin eilen rintsikat, ja sovituskopissa laitoin apeana merkille että rintani ovat alkaneet roikkua ihan kunnolla. Illalla mielessäni häivähti ajatus rintojen kohotuksesta (jota en halua). Mitään näitä asioita en selvittänyt netissä, mutta jotain mainitsin ohimennen miehelleni.
Tänään tämä palsta näytti mainoksen rintojen kohotuksesta. Aiemmin en muista kyseistä mainosta huomanneeni.
Näkyykö se mainos kaikille, vai oliko varta vasten minulle suunnattu?
Puhelin on varmaan ollut lähettyvillä, kun asiasta puhuit? Katsos mikki.. Se kuulostaa foliohattuilulta, mutta google kuuntelee mikin kautta. Itselläni käynyt sama homms useammin, kuin kerran. Olen höpöttänyt ystävälleni jostain tuotteesta tms. ja kappas, kohta alkaa pukata mainoksia.
Itse en uskonut tällaiseen, kunnes tässä yhtenä päivänä puhuin kavereilleni eräästä tv-sarjasta ja mainitsin siinä olevan tunnetun näyttelijän. IKINÄ en ole hakenut mitään häneen liittyvääkään puhelimellani, mutta aloin pian tuon keskustelun jälkeen selaamaan Instaani, ja kappas vain: tuon näyttelijän Instatiliä mainostettiin heti minulle. Creepyä...
Tuo että Google todella kuulee mistä puhutaan on vielä teknisesti ymmärrettävää, mutta se että vain AJATTELEN jotain ja sitten näkyy aiheeseen liittyvä mainos, on pelottavaa.
Alienit on asentaneet mikrosirun ihosi alle, kun olet selannut Googlea. Google tietää tämän, muttei myönnä. Ne saavat siitä jotain etua. :-P😁
Ap:n ihmettelyyn haluan vastata että kyseessä voi olla ihan vain se että nainen joka aplle soitti oli katsonut numeron väärin eli pettäjänaisen numero saattoi muistuttaa apn numeroa mutta vaikkapa vain yksi numero oli eri. Itse nimittäin olen usein soittanut jollekin mummelille, kun muistin että isäni puh.numero alkaa 050 vaikka alkaa 040. Eli tällä mummolla oli muuten identtinen numero isäni kanssa, vain alkuosa eri.
Eli todennäköisesti aplle soittava nainen on muistanut sen naisen numeron väärin (katsonut miehensä puhelimesta ja painanut mieleensä mutta esim alkuosan muistanut väärin) ja näin ollen puhelut menneet aina aplle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin kuoltua hänen entisessä asunnossaan on ollut toisinaan kummallista. Ensin asunto oli tyhjä noin puoli vuotta. Kävin siellä siivoamassa ja järjestämässä tavaroita. Muutaman kerran jälkeen alkoi käydä niin, että kun lähestyin äidin herätyskelloa, se alkoi piipittää. Testasin monta keetaa. Piipitys loppui, kun siirryin kauemmas ja alkoi, kun tulin lähelle. Lopulta otin kellon kotiini ja vaihdoin pariston.
Sitten asuntoon muutti sukulainen, joka muutaman kuukauden päästä alkoi väittää, että äidin entinen tv meni itsekseen päälle. En ensin tiennyt, uskoako vai ei, mutta sitten näin pari kertaa itse, kun se tapahtui. Selvittelin kuitenkin asiaa ja luin, että joillakin Samsungin televisioilla voi olla sellainen ominaisuus. Äiti vaan ei ollut maininnut siitä.
Kolmas tapaus oli, kun meitä oli koolla useampia ja aloimme puhua päällekkäin kovalla äänellä. Yläpuolellamme oleva lamppu alkoi vilkkua. Vilkkuminen loppui, kun hiljensimme ääntä.
Asunto on kerrostalossa, jossa hissikin välillä temppuilee. Olisi kiinnostavaa saada paikalle meedio ja kuulla, mitä hän keksisi. Onko äidillä asiaa.
Äiti oli eläessään hieman kiinnostunut tällaisista asioista ja esim. tunsi omien vanhempiensa läsnäolon toisinaan, kun he olivat jo kuolleet.
Toisaalta uskon, ettei näihin asioihin pitäisi takertua eikä niitä tulisi miettiä kovin. Ehkä on jopa väärin kiinnittää huomiota tällaiseen?
Meidänkin perheessä oli kokemuksia vanhempien asunnon oudoista ilmiöistä. Vanhempieni kuoltua esikoinen muutti asuntoon viimeisenä kouluvuotenaan. Myöhään yhtenä iltana hän soitti meille ja sanoi, että mummolassa valot syttyvät ja sammuvat itsestään, eikä hän enää uskalla olla siellä yksin. Tuli sitten takaisin lapsuudenkotiin, ja muutti myöhemmin opiskelija-asuntoon. Vanhempieni asunto oli sittemmin vuokralla. Erään kerran, kun vuokralaiset olivat matkoilla, soitti talkkari meille ja kertoi että asunnossa piippaa palohälytin. Hän ei päässyt sammuttamaan sitä, kun asunnon ovi oli turvalukittuna. Niskakarvat pystyssä menin sitten avaamaan lukon ja sammuttamaan hälyttimen. - Eräässä kotikaupunkini vanhassa historiallisessa rakennuksessa piippaa palohälytin aika usein turhaan, ja palokunta ajaa sinne vain todetakseen että missään ei pala tai käryä. Väittävät, että talossa kummittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkutyttönä olin itsekseni kerrostalomme pihalla kesäaikaan. Kun katsoin ylös siniselle pilvettömälle taivaalle, näin korkealla valkoisen lokin. - Voi kun saisin tuollaisen kauniin valkoisen sulan, ajattelin.
Seuraavassa hetkessä näin, miten valkoinen sulka leijaili alaspäin ja laskeutui siihen kerrostalojen väliselle pihalle ihan eteeni. Olin iloissani! Kun kerroin tapahtumasta kavereille, kukaan ei uskonut minua.
Vierailija kirjoitti:
Olin joitakin vuosia sitten käymässä British museumissa, kun siellä tuli palohälytys. Olin juuri katselemassa näyttelyä liittyen toiseen maailmansotaan, kun kaiuttimista alkoi kuulua sellainen tööttäävä varoitusääni ja kuulutus: "this is an emergency, please leave the building using nearest exit, do not use the lifts". Luulin vielä aluksi, että se kuului jotenkin siihen näyttelyyn, koska se oli vähän pienemmässä huoneessa eikä sellaisessa hallimaisessa kuten suurin osa muista museon näyttelyistä, ja en aluksi tajunnut varoituskuulutuksen kuuluvan koko museossa.
No, se olikin oikea hälytys ja rakennus tyhjennettiin, mutta ilmeisesti mitään sen vakavampaa ei ollut kyseessä koska sisälle päästettiin uudelleen n. 20 minuutin kuluttua hälytyksestä.
Menin takaisin sisälle, ja yritin löytää tätä mielestäni kovin kiinnostavalta vaikuttanutta näyttelyä (museo on valtava, eli aika haastava tehtävä) ja kysyinkin neuvoa henkilökunnalta, missä tämä toisen maailmansodan näyttely mahtaisi olla. Sain kummaksuvan katseen, ja vastauksen, että heillä ei sellasta tällä hetkellä ole. Enkä sitä myöskään itse löytänyt.
Mihin se katosi? Eikö tämä henkilökunnan jäsen vain tiennyt näyttelystä? Oliko näyttelyhuone jossakin neljännessä ulottuvuudessa mihin hyppäsin jostain madonreiästä? :D
Muistan hyvin elävästi sitä katselleeni, liittyi muistaakseni sukellusveneisiin ja muuhun sotakalustoon. Hassu tapaus, joka on jäänyt mietityttämään pitkäksi aikaa!
Tuosta tuli mieleeni hieman samantyyppinen mutta eri ympäristöön sijoittuva tapaus, joka jäi askarruttamaan minuakin pitkäksi aikaa jälkeenpäin.
Pohjoisessa kotikylässämme oli valaistu hiihtolatu, josta vedettiin talvisin myös valaisematon pitempi reitti toiseen suuntaan pitkin kylän takana sijaitsevan vaaran rinnettä, ja kävin siellä varhaisteininä jokusen kerran hiihtämässä niin kaverin kanssa kuin yksinkin, vaikken koskaan mikään varsinainen hiihtohirmu ollutkaan.
Eräänä kauniina kevättalven päivänä olin ladun pitemmällä reitillä jälleen yksin, ja jäin yhdessä kohtaa latua ihastelemaan upeaa paannejäistä kalliojyrkännettä, joka nousi äkkijyrkkänä korkealle aivan ladun vierestä. Muistan, että tunnelma oli mielestäni jotenkin erikoinen, ladulla ei tullut koko matkalla vastaan muita hiihtäjiä, ja nojailin siinä sauvoihini pitemmän aikaa pikkupakkasessa auringossa kimmeltäviä jääpuikkoja ihmettelemässä.
Päätin sitten noin viikkoa myöhemmin käydä kaverin kanssa saman reitin uudestaan osin juuri tämän hienon kalliomodostelman vuoksi, sillä halusin näyttää sen kaverilleni. Kyseinen pitempi latu erosi varsinaisesta valaistusta ladusta jotakuinkin puolessa välissä vaaranrinnettä, siinä oli kunnon puinen suuntaviitta, ja kaikki oli aivan kuten viikkoa aiemminkin, sillä muistelen, ettei välissä ollut satanut edes lisää lunta vaan koko viikko oli ollut varsin aurinkoinen, kuten siinä vaiheessa kevättä tapasi ja tapaa yleensä olla.
Vaan kuinka ollakaan: minkään sortin kalliomuodostelmaa - jäisestä puhumattakaan - ei matkan varrella ollut! Olin aivan ihmeissäni asiasta, ja kaverinikin hämmästeli, että olinko kuvitellut koko kallion, mutta uskoi lopulta, kun näki, että oli tosissani. Takaisin tulessa katselimme vielä tarkkaan ympärillemme, olisiko ladun reittiä kenties muutettu, mutta reittiviitalta lähtien ympärillä oli vain koskematon luminen mäntymetsä. Mikäli reittiä olisi siirretty kuluneen viikon aikana, entinen latu-ura olisi takuulla erottunut maastosta ainakin jollain tavoin.
Kävin hiihtämässä reitin vielä pari kertaa muutamia viikkoja myöhemmin, eikä kalliota edelleenkään ollut mailla halmeilla, mikä harmitti minua tietysti suuresti. >> 1/2 Jatkuu >>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirakka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joitakin vuosia sitten käymässä British museumissa, kun siellä tuli palohälytys. Olin juuri katselemassa näyttelyä liittyen toiseen maailmansotaan, kun kaiuttimista alkoi kuulua sellainen tööttäävä varoitusääni ja kuulutus: "this is an emergency, please leave the building using nearest exit, do not use the lifts". Luulin vielä aluksi, että se kuului jotenkin siihen näyttelyyn, koska se oli vähän pienemmässä huoneessa eikä sellaisessa hallimaisessa kuten suurin osa muista museon näyttelyistä, ja en aluksi tajunnut varoituskuulutuksen kuuluvan koko museossa.
No, se olikin oikea hälytys ja rakennus tyhjennettiin, mutta ilmeisesti mitään sen vakavampaa ei ollut kyseessä koska sisälle päästettiin uudelleen n. 20 minuutin kuluttua hälytyksestä.
Menin takaisin sisälle, ja yritin löytää tätä mielestäni kovin kiinnostavalta vaikuttanutta näyttelyä (museo on valtava, eli aika haastava tehtävä) ja kysyinkin neuvoa henkilökunnalta, missä tämä toisen maailmansodan näyttely mahtaisi olla. Sain kummaksuvan katseen, ja vastauksen, että heillä ei sellasta tällä hetkellä ole. Enkä sitä myöskään itse löytänyt.
Mihin se katosi? Eikö tämä henkilökunnan jäsen vain tiennyt näyttelystä? Oliko näyttelyhuone jossakin neljännessä ulottuvuudessa mihin hyppäsin jostain madonreiästä? :D
Muistan hyvin elävästi sitä katselleeni, liittyi muistaakseni sukellusveneisiin ja muuhun sotakalustoon. Hassu tapaus, joka on jäänyt mietityttämään pitkäksi aikaa!Tuosta tuli mieleeni hieman samantyyppinen mutta eri ympäristöön sijoittuva tapaus, joka jäi askarruttamaan minuakin pitkäksi aikaa jälkeenpäin.
Pohjoisessa kotikylässämme oli valaistu hiihtolatu, josta vedettiin talvisin myös valaisematon pitempi reitti toiseen suuntaan pitkin kylän takana sijaitsevan vaaran rinnettä, ja kävin siellä varhaisteininä jokusen kerran hiihtämässä niin kaverin kanssa kuin yksinkin, vaikken koskaan mikään varsinainen hiihtohirmu ollutkaan.
Eräänä kauniina kevättalven päivänä olin ladun pitemmällä reitillä jälleen yksin, ja jäin yhdessä kohtaa latua ihastelemaan upeaa paannejäistä kalliojyrkännettä, joka nousi äkkijyrkkänä korkealle aivan ladun vierestä. Muistan, että tunnelma oli mielestäni jotenkin erikoinen, ladulla ei tullut koko matkalla vastaan muita hiihtäjiä, ja nojailin siinä sauvoihini pitemmän aikaa pikkupakkasessa auringossa kimmeltäviä jääpuikkoja ihmettelemässä.
Päätin sitten noin viikkoa myöhemmin käydä kaverin kanssa saman reitin uudestaan osin juuri tämän hienon kalliomodostelman vuoksi, sillä halusin näyttää sen kaverilleni. Kyseinen pitempi latu erosi varsinaisesta valaistusta ladusta jotakuinkin puolessa välissä vaaranrinnettä, siinä oli kunnon puinen suuntaviitta, ja kaikki oli aivan kuten viikkoa aiemminkin, sillä muistelen, ettei välissä ollut satanut edes lisää lunta vaan koko viikko oli ollut varsin aurinkoinen, kuten siinä vaiheessa kevättä tapasi ja tapaa yleensä olla.
Vaan kuinka ollakaan: minkään sortin kalliomuodostelmaa - jäisestä puhumattakaan - ei matkan varrella ollut! Olin aivan ihmeissäni asiasta, ja kaverinikin hämmästeli, että olinko kuvitellut koko kallion, mutta uskoi lopulta, kun näki, että oli tosissani. Takaisin tulessa katselimme vielä tarkkaan ympärillemme, olisiko ladun reittiä kenties muutettu, mutta reittiviitalta lähtien ympärillä oli vain koskematon luminen mäntymetsä. Mikäli reittiä olisi siirretty kuluneen viikon aikana, entinen latu-ura olisi takuulla erottunut maastosta ainakin jollain tavoin.
Kävin hiihtämässä reitin vielä pari kertaa muutamia viikkoja myöhemmin, eikä kalliota edelleenkään ollut mailla halmeilla, mikä harmitti minua tietysti suuresti. >> 1/2 Jatkuu >>
>> 2/2 Jatkuu >> No, pari vuotta myöhemmin olin sitten kyseisillä vaaroilla loppukesästä kaverini ja tämän äidin kanssa rämpimässä. Meillä oli puolukkaämpärit mukana, mutta mitään kovin suurta saalista emme pitkällä kävelyretkellämme saaneet.
Sen sijaan kohdalle osui jotain aivan muuta - nimittäin aiemmin näkemäni kalliojyrkänne! Mutta se ei ollut lähelläkään talvisia latureittejä vaan kaukana kyseisen vaarajonon toisella laidalla, paikassa, jonne latua ei olisi koskaan vedetty silloin (eikä ole vedetty sen jälkeenkään). Kerroin tietysti kaverilleni, että kyseessä oli se kaipaamani kalliojyrkänne, ja ällistelimme asiaa sen juurella kolmisin pitkät tovit. Maastokin oli aivan koskematonta, eli minkäänlaisia moottorikelkkojen telojen aiheuttamia kulumajälkiä siellä ei näkynyt. Lisäksi kaverin mielestä latu ei edes olisi voinut mennä muistini mukaisesta paikasta kallion alta, sillä juuri siinä kohden oli runsaasti isohkoja irtolohkareita, joiden lomitse olisi ollut vaikea ajaa kelkalla latukone perässä.
Eli kysymys kuuluu: missä kummassa kävin tuona aurinkoisena kevättalven päivänä - teleporttasinko muka suksineni hetkeksi kilometrien päähän oikealta ladulta vai mitä ihmettä? Unta en takuuvarmasti nähnyt, sillä äitinikin muisti minun maininneen kalliosta heti ladulta palattuani. Isäni kyllä vitsaili myöhemmin, että kenties olin joutunut jonkinlaisen "seidan" lumoihin eli että kallio olisi ollut jollain tapaa maaginen paikka, joka olisi "kutsunut minut luokseen", mutta skeptikkona kuittasin jutun jo tuolloin höpöhöpönä. Selkeä mielikuva jäisestä, kimaltelevasta kalliosta on tosin muistissani edelleen näin vuosikymmenten jälkeenkin...
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut tässä kämpässä kesästä 2010. Aina välillä yläkerrasta on kuulunut askeleita, erinäisiin vuorokaudenaikoihin, yleensä tosi iltaisin, ja alkuun mietin että kuuluvat vaan paremmin illalla kun muu talo hiljenee enkä niinkään ole maindannut. Paitsi kerran joskus viime syksynä vai keväänä, kun niitä kuuntelin, ja tajusin että asun ylimmässä kerroksessa, mulla ei ole yläkerran naapureita, eikä noihin aikoihin mikään huoltomieskään täällä kulje. Kun tajusin tämän, ei askeleitakaan ole enää kuulunut.
Muutenkin täällä tapahtuu välillä outoja juttuja. Asiat katoilee tai vaihtaa paikkaa, välillä tuntuu että tää koko kämppä on yksi madonreikä. En esimerkiksi tänä aamuna löytänyt farkkujani mistään, vaikka ne oli olleet mulla maanantaina päällä. Tyyppi ei oo pahantahtoinen, eikä alun jälkeen muuten kuin tavarameiningillä oo antanut itsestään kuulua, tai sitten oon vaan tottunut kolinoihin. Leikkisästi puhunkin Louhelan Poltergeististä ja asunnossa asunut eksänikin oppi nopeasti pistämään omituisuudet sen piikkiin sen kummemmin ihmettelemättä. Mutta sitä en kyllä mitenkään käsitä, miten yksi iso maalitonkka (ehkä 30 l, niitä korkeita kuitenkin), hävisi kun muutettiin tänne ja tehtiin remppaa. Ostin kaupasta varmasti kolme tonkkaa kyseistä maalia, mutta tänne ylös niitä tuli vielä kaksi. Kävin maalikaupassakin kyselemässä että olisko yksi jäänyt tänne mutta ei, myyjä muisti saman kuin minäkin että hän nosteli kaikki kolme isäni auton takakonttiin. En vielä tänä päivänäkään tiedä mihin ja miten yksi maalipurkki katosi.
Tiedätkö, kuka tai minkälainen henkilö asui asunnossasi ennen sinua?
Olimme yrittäneet toista lastamme 8 kk ajan. N. 1,5 viikkoa ennen testaamista näin unta että tein testin erään työkaverin läsnäollessa ja että se olisi positiivinen. Normaalisti en ikinä tee työtä tuon henkilön kanssa (työnkuvasta johtuen). N. Viikko ennen testiä minulle ilmoitettiin, että poikkeuspvn takia työskentelisin tuon työkaverin kanssa viikon päästä. Testipvnä tein töissä positiivisen testin tuon työkaverin ollessa wc:n ulkopuolella.
Näin unta eräästä henkilöstä, joka ei ole minulle erityisen läheinen. En ollut koskaan nähnyt unta hänestä aiemmin. Kyselin hänen veljeltään (joka minulle läheisempi) kuinka tuo unessanäkemäni henkilö voi ja minulle kerrottiin, että hyvin. Tunsin hyvin voimakkaasti, että minun tulisi sanoa veljelle, että menee viettämään aikaa tuon henkilön kanssa. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä se olisi ollut kummallista. Pari viikkoa unesta tuo henkilö menehtyi.
On kesä ja kuljen iso-siskon kanssa kotitietä talostamme poispäin. Tietä on parisataa metriä isompaan risteykseen. Iso-sisko menee tutkimaan jotain mutta minä jatkan eteenpäin. On hiljaista. En ole koskaan ollut yksinäni näin kaukana kotona. Olen 3-vuotias.
Huutelen siskoa mutta hän ei kuule. Kävelen urheasti eteenpäin. Tiellä on erittäin pehmeää hienoa hiekkaa. Tavallisesti se tuntuu mukavalta paljaissa jaloissa. Kävelen risteykseen asti ja olen aivan neuvoton.
Näen jotain isoa, valkeaa, jolla on kuin lehmän häntä. Se iso valkea kulkee liukumalla ylämäkeä ylös risteävää tietä pitkin.
Käännyn takaisin ja alan juosta niin kovaa kuin kintuistani lähtee. Huudan katkonaisesti:" Äää....hää---ää ä-ä-ä-äääää---äetiiii---iiii.
Pääsen pihaamme ja siellä portailla äiti istuu ja silpii herneitä lautaselle. Iso-siskokin on jo tullut ja on hädissään minne katosin.
En saa suustani muuta kuin "siellä on peto". Äiti joutuu puristamaan minua kauan sylissään koska olen ihan hysteerinen. Iso-siskokin yrittää lohduttaa.
Myöhemmin tulee isä ja iso-veli ja he yrittävät selvittää minkälaisia jälkiä isolla tiellä olisi ollut.
"Olisiko ollu nuapurin pojan mopo ja säikähdit sitä pärinää?" "Ee...niisk",
Olin jo parissakymmenissä kun äkkiä keksin ratkaisun: " Nuapurin Liisähan se siinä tien vieressä lypsi vaaleeta lehmäänsä!" " Ee niilä ollut ikinä lypsypaekkoo siinä lähelläkkää" äiti vastasi.
Sori, pitkä ja tylsä juttu, mutta kiitos kun sain kirjoittaa sen tänne.
Ketjun alkupäässä on monta "kolibri" havaintoa. Kyseessä on Etelänpäiväkiitäjä- niminen perhonen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutamakin.
Ollessani teini-ikäinen, nukuimme koko perhe pommiin ja kaikki myöhästyivät töistä ja koulusta, koska isäni puhelin löytyi tyynyni alta herätys poistettuna. Jotain outoa siinä on, koska jos unissani olisin puhelimen hakenut, olisi molemmat, tai vähintäänkin jompi kumpi vanhemmistani herännyt kävellessäni rappuset heidän makkariinsa ja avatessani oven, herkkäunisia kun ovat.
Nuorena asuimme silloisen kumppanini kanssa vanhassa puukerrostalossa, ja kirosimme illalla yläkerran naapurin bassonsoittoa, kun emme saaneet soitolta unta. Pieni hetki meni, kun kumpikin tajusimme että asumme ylimmässä kerroksessa. Kyllä puistatti.
Tätä viimeistä mietin useinkin, vaikkei mikään niin ihme juttu :D
Olin menossa nukkumaan, valot oli jo pois. Selasin facebookia sängyssä, ja vastaan tuli kuva jossa luki englanniksi suurinpiirtein näin: Aina kun tunnet ihosi kutiavan muttet näe siinä mitään, tappamasi kärpäsen haamu kävelee ihollasi. Samalla sekunnin sadasosalla kun sain lauseen luettua, pieni kärpänen lensi puhelimeni näytölle ja liiskasin sen siihen peukalollani. Siinä sitten tollotin sitä kuvaa ja litistynyttä kärpästä ja mietin että miksi tällainen karma näin pahalle ötökkäfoobikolle :D
Valo vetää ötököitä puoleensa. Meillä on paljon viherkasveja ja usein Pikku kärpänen tässä.
Keho voi muistaa kivun. Moni jolla on ollut kissa tuntee kissan tassuttelun peiton päällä, vaikka kissa olisi jo kuollut.
Kehomuistot alkaa ensimmäisestä päivästä. Voitteko kuvitella millaista lapsena kaltoinkohdellun nahoissa tuntuu vielä vuosikymmenten jälkeen. Vaikka asian voisi muuten käsitellä, pahan maku jäi suuhun.
T. Hyväksikäytetty
Alue: Aihe vapaa
Itse en uskonut tällaiseen, kunnes tässä yhtenä päivänä puhuin kavereilleni eräästä tv-sarjasta ja mainitsin siinä olevan tunnetun näyttelijän. IKINÄ en ole hakenut mitään häneen liittyvääkään puhelimellani, mutta aloin pian tuon keskustelun jälkeen selaamaan Instaani, ja kappas vain: tuon näyttelijän Instatiliä mainostettiin heti minulle. Creepyä...