Kannattaako kissan hankinta?

Kissan hankinnan

•Hyvät puolet:

•Tulee aina lohduttamaan

•Nukkuu vieressä

•Lämmittää sängyn

•On puhelias (jos puhuu kissalle pennusta saakka)

•On suloinen

•Kiintyy sinuun ja tervehtii tulemalla vastaan ja puskee päällään pohkeisiisi

•Viihtyy sylissä (jos totutat siihen)

Huonot puolet:

•Kissasi saattaa löytää tapettisi, sohvasi ja mattosi "raaps, raaps"

•Huomionhaluinen

•Hiekkalaatikon tyhjennys

•Kissan leikkaus merkkauspissojen vuoksi n.70€ €

Vierailija kirjoitti:

Lyhytkarvaisen kanssa karvaongelma ei ole niin paha (itsellä kaksi), pitkäkarvaisista karvaa lähtee tai se ainakin näkyy huomattavasti enemmän. Ja pitkä turkki vaatii säännöllistä hoitoa.

Itselläni on 2 mustaa kissaa ja käytän mustia vaatteita joten karvat eivät niissä häiritse. Veljelläni on valkoinen kissa ja mustat vaatteet joiden päällä kissa tykkää nukkua joten näkyy täysin selvästi milloin kissa on käynyt nukkumassa. :D

Kissat on ihania! Meidän kissat ei ikinä ole oksentanut matolle. Ei koskaan. Toinen ei ole itseasiassa ikinä oksentanut :D Eivät myöskään ole kertaakaan pissanneet tai kakanneet hiekka astian ulkopuolelle. Ovat ihania, kilttejä, rauhallisia ja ihmisläheisiä. Tykkäävät koko ajan seurata perässä ja jutella. Toinen myös nukkuu joka yö vieressä. Kynnet antavat myös leikata. Ainut huono puoli on toisen kissan yö villiintymiser, eli juoksee ympäri taloa. Mutta ei se haittaa, ovat todella rakkaita ja ihania kissoja :) Meillä menee kuukaudessa yksi iso pussi raksuja, eläinkaupasta noin 20e. Märkäruokaa tietenkin viikottain. Eläinlääkärissä ei tarvitse kun rokotukset käydä ottaa, niitä tulee alussa enemmän (pari aika lähekkäin) ja sitten vuoden päästä vahvistus. Siitä sitten harvemmin, ei vuosittain. Sitten toki madotukset yms muut jos tulee sairaaksi. Kissaakin pitää opettaa ja kouluttaa kuten koiraa. Kynsien leikkuuseen jne käsittelyyn pitää opettaa pennusta lähtien. Myös eri roduilla on luonne eroja. Meidän kissat ovat ragdolleja ja niitä voin kyllä suositella!

Ainiin, eivät tosissaan myöskään raavi mattoja, sohvia, seiniä eikä muutankaan. Omaa raapimapuuta vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivasti tullut kommentteja sekä puolesta että vastaan. Kiitos siitä. Entäpä sitten kustannukset, kissan ylläpitokustannukset? Jos nyt unohdetaan ne satunnaiset eläinlääkärilaskut ja muut kertaluonteiset maksut niin mitä kissan ylläpito maksaa teillä, joilla sellainen on? Paljonko syytä varata rahaa kuukaudessa kissan ruokiin ja hiekkoihin? Ap

Ylen jutussa oli, että n. 30e/kk, jos ostaa halvinta kaupasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että halvimmat jutut aiheuttaa allergioita, virtsakiviä, terveysoireita, ihottumaa, ripulia yms. eli näkyy sitten eläinlääkärilaskussa se.

Jos ostaa halvinta, se olis sama kuin että itse söisi pelkästään hampurilaisia. 

Hyvä huomio, kiitos siitä. Ap

Taloudelliset haitat: Kissa repi sohvakaluston ja lipaston, tiputti telkkarin (oli vielä sellainen raskas kuvaputkitöllö), söi kotiteatterisetin johdot, riipi kukat purkeistaan pitkin poikin, tiputti yhden lack-hyllyn tavaroineen (mm. antiikkiposliinia säpäleiksi) kun jahtasi jotain ötökkää. Mitähän vielä?

Eläinlääkärikulut: Eka kissa (sohvan repijä) sai vatsaontelo- ja haimatulehduksen = noin tonnin ell-kulut. Tästä meni ehkä kuukausi ja sai murtuman alaleukaansa, röntgenistä parin sadan lasku. Muutaman viikon päästä satanen lopetukseen kun leuka ei lähtenyt luutumaan.

Toinen kissa kärsi virtsakiteistä, lääkärillä rampattiin puolen vuoden aikana kymmenesti ja lopulta päätettiin lopettaa.

Kolmas kissa on ollut tämä elektroniikan rikkoja ja floristi. Ainut pentuna otettu. Nyttemmin on rauhottunut johtojen suhteen mutta kukkia meillä ei vieläkään voi pitää. Kissa nyt noin 6v. Eläinlääkärikuluilta on vältytty.

Mutta kyllä, vaikka yllättäviä kuluja on kissat tuoneet niin siitä huolimatta meillä tuo kolmaskin kissa on :D. Jokainen on ollut luonteeltaan erilainen, aivan loistavia kun niiden tavat vain oppi! Ainoana haittapuolena on ollut se, ettei kissa tykkää matkustaa eikä sitä voi yksin kotiin jättää useammaksi vuorokaudeksi (no koiraa nyt vielä vähemmäksi aikaa mutta ne yleensä tottuvat matkustamiseen).

Uutta kissaa meille ei välttämättä enää tule vaikka lapset (2v) siitä kovasti tykkäävätkin. Reissujen ajaksi kun on hankalaa saada kissalle kotiimme hoitajaa ja lapset olisi ihana kesälomilla viedä matkustelemaan. Voi kyllä olla, että koti tuntuisi kovin tyhjältä ilman kissaa ja sellainen olisi kuitenkin saatava kun siihen on kerran mennyt tottumaan.

Riippuu elämäntilanteestanne, kannattaako.

Paras - tai oikeastaan ainoa hyvä - puoli on se, että kissa on niin suloinen. Maalla se voi toki myös pyydystää jyrsijöitä.

Huono puoli, että jos aiot vaikka matkalle, pitää kissalle järjestää hoitaja. Mieluiten tuttu ihminen jonka kanssa kissa tulee juttuun. Eläinlääkärilaskuja voi tulla. Nuori energinen kissa voi olla aika rasittavakin. Jos nuorta kissaa aiotte niin helpommalla pääsette ottamalla kaksi kerralla, mielellään samasta pentueesta. Ja ehdottomasti vähintään 12-viikkoinen, jos pennun otatte.

Rakastan kissoja, mutta omaa ei tällä hetkellä ole. Kavereittein kissalle toimin hoitajana tarvittaessa. Eli itse olen harkinnut että juuri nyt minun tilanteessani ei kannata. Jos joskus vielä otan kissan, otan löytölästä jonkun vähän vanhemman maatiaisen.

Vierailija kirjoitti:

Eikä niihin saa kontaktia.

Tämä kyllä kertoo enemmän sinusta kuin kissasta. Kontaktiin tarvitaan kaksi osapuolta, enkä vielä ole tavannut kissaa, jonka kanssa se ei onnistuisi. Joten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omista kissoistani on kyllä ollut sellainen kokemus, että se karvan määrä on jotain ihan käsittämätöntä.

Tuleeko sitä karvaa todella niin paljon? Ap

Rotu- ja kissakohtaista. Ja ei se määrä niin, vaan se, että sitä on sitten ihan kaikkialla. Tyyliin että avaan korkkaamattoman voirasian, ja mikäpä muukaan sieltä pilkistää kuin kissankarva. Jotenkin se on sinne ehtinyt hivuttautua.

Vaikka et tätä kysynytkään, niin koiraan verrattuna kissojen ehdottomasti hyviä puolia on muuten se, että ne eivät kerjää ja tarkkaile joka ikistä suupalaasi. Enimmät ihmisten ruoat eivät kiinnosta niitä pätkääkään, kuten eivät myöskään ihmisten jalkovälit.

Pidän myös siitä, että kissat enimmäkseen ovat siistejä, hajuttomia ja itsepuhdistuvia. Oksentelua kyllä harrastavat, ja aina matolle tai jollekin muulle alustalle. Kissan mielestä lattialle oksentaminen lienee jotenkin sivistymätöntä.

Koira on helpompi nähdä ihmisen kaverina, koska koirat on enemmän miellyttämisenhaluisia.[/quote]

Vai onko niin, että itse haluat jonkun, joka pyrkii miellyttämäään sinua?

Minä olen enemmän kuin mielelläni kissojemme palvelija. Ne ovat hyviä työnantajia, antavat tunnustuksen hyvästä palvelusta - ja huomauttavat, jos palvelu ei ole ollut niiden mielestä asiallista.

Oletan, että sinä et ole koskaan tuntenut kunnolla ainuttakaan kissaa.

Kissa ei pyri miellyttämään, se on totta. Kissa on juuri sellainen kuin on, ei enempää, ei vähempää.  Paljolti riippuu palvelijasta, millainen kissasta tulee.  Vähän sama juttu kuin lastenkin kanssa:)

Kissat muuten oppivat monenlaisia temppuja - mikäli haluavat oppia ja palkitset ne hyvin.

Sekin on kiinni palvelijan viitseliäisyydestä ja toki jossain määrin kissan persoonastakin.

Minulla on ollut useampia kissoja kerrallaan (on nytkin) ja olen huomannut, että kahta samanlaista kissaa ei ole. Joidenkin kanssa kykenee luomaan erittäin syvän suhteen, toiset ovat itsenäisempiä. Ihania toki kaikki.

Liekö meillä sitten käynyt hyvä tuuri, mutta yksikään reilusta kahdestakymmenestä kissasta ei ole sairastunut paljon rahaa vaativiin sairauksiin. Lääkärikäyntien kalleuteen on silti aina syytä varautua, vaikkapa laittamalla joka kuukausi pari kymppiä säästöön mahdollisa käyntejä, tutkimuksia ja hoitoja varten, niin eipähän tule iso lasku yllärinä.

Hirveän hankala keksiä niitä huonoja puolia, kun kissat ovat vieneet sydämen kokonaan.

En koe ikävänä hiekkalaatikon toistuvaa puhdistamista, en kakanhajuakaan, joka on toisinaan vastassa kotiin tullessa - astiassa toki, kissathan ovat luonnostaan siistejä. Jos palvelija on laiminlyönyt tehtävänsä, kissa muistuttaa siitä esim. kakkaamalla jonnekin muualle kuin astiaan. Silloin on palvelijalla peiliinkatsomisen paikka.

Yksi meille tullut löytökissa oli  hieman viallinen; se pissasi helposti muualle kuin astiaan.  Siinähmmassa tuhoutui ykis kallis matto ja yksi sohvakalusto (ei niin kallis).  Pissaminen loppui, kun opimme ymmärtämään kissan erityisiä tarpeita ja toimimaan siten, että lievensimme sen stressiä.

Mutta sellaisiakin kissoja on, onneksi vähemmän.

Olen kuullut, että on koiriakin, jotka eivät opi koskaan sisäsiisteiksi.

Lemmikinottaessa tulee muistaa, että siihen pitää sitoutua koko sen eliniäksi. JOs siihen on oikeasti valmis, eikun lemmikkiä hankkimaan ja nauttimaan sen seurasta.

Tämän keskustelun jälkeen kissa tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta. Uskoisin, että kaikki hyvät ja huonot puolet on nyt punnittu. Ap

Olen entinen koiraihminen, mutta heikentyneen terveyteni vuoksi en pysty enää koiraa pitämään. Pysyvä selkäsairaus. Seurauksena 4,5 v sitten kotiini ja sydämeeni tassutteli Ragdollpoika. Sanotaan, että se on koira kissan muodossa! Pitää täysin paikkansa. Hyvin oppivainen ja seurallinen. Rotuna ns. matalalla viihtyvä. Ei kiipeile verhoja pitkin tai kirjahyllyyn. Hiljainen, juttelee usein pienillä kurr äänellä. Koskaan ei ole raapinut tai sähissyt! Helppo käsitellä, pesut,kynnenleikkuut, turkki jne....Kasvattaja on totuttanut pienestä lähtien ks. toimiin. Kannattaa tutustua eri rotuihin , eroja löytyy! Ragdoll , Pyhä Birma ja Britti ainakin ovat seurallisia ,puhumattakaan niiden intensiivisistä sinisistä silmistä!

Ihmisillä on paljon vääriä käsityksiä kissoista, esim. että ne osaisivat osoittaa mieltään tai kissat eivät olisi sosiaalisia. Monet kissoille luontaiset tavat haluttaisiin kitkeä kokonaan pois, esim. mahdollinen yöriehuminen, kynsien teroittaminen ja kiipeily. Jotkut kokevat kissojen ns. hellyysaggression suurena ongelmana, vaikka sekin on vain luontaista käytöstä.

- Kissat ovat yksilöitä. Edesmennyt kissani ei piitannut raapimispuusta, vaan teroitti kyntensä sohvaan. Nykyiset kissani raapivat vain raapimispuuta ja aaltopahvisia raapimislautoja.

- Sisustuksen suhteen suhteen olen joutunut tekemään kompromisseja. Raapimispuut eivät ole mielestäni kovin kauniita, vaikka olisivat mistä banaaninlehdestä ja vesihyasintista valmistettu. Myrkyllisiä kasveja ja kukkia en voi kotiini hankkia.

- Hiekkalaatikon päivittäinen lapiointi tympii joskus. Pitkäkarvaiselta kissalta joudun joskus siistimään takamusta... :)

- Kaksi kissaa samasta pentueesta on parempi idea kuin yksi kissa. Kissakin kaipaa seuraa ja mikäs olisi parempaa seuraa kuin sisarus?

- Kissaa pitää muutenkin aktivoida. Meillä kuivaruoka syödään aktivointilelusta.

- Raakaruokinta tulisi halvemmaksi, kuin sekaruokinta tai pelkän teollisen ruuan syöttäminen. Itse olen päätynyt silti sekaruokintaan, koska en luota kykyihini laskea kissojeni vitamiinitarpeita.

- Kaikki omat kissani ovat olleet sosiaalisia ja kaivanneet läheisyyttä ja ihmisen seuraa.

- Kissa ei ole halpa lemmikki. Laadukas teollinen ruoka maksaa, samoin hiekka, lelut, raapimispuut, ell-maksut.

Kaikesta huolimatta en luopuisi kissoistani mistään hinnasta :) Enkä lähtisi vertaamaan kissaa ja koiraa, itse tykkään kyllä molemmista.

Joku mainitsi, että kissat eivät kerjää tai tarkkaile jokaista suupalaasi kuten koirat. Tämäkin on kissakohtaista. Minun kissani kyllä kerjäävät ja tuijottavat ruokailuani, ja toinen niistä myös söisi mitä tahansa ihmisten ruokaa (toinen on vähän fiksumpi). No tämä nyt ei silti ole mikään suuri haitta kissoissa, kunhan pitää ruoat visusti poissa niiden ulottuvilta :)

Vierailija kirjoitti:

Kissan hankinnan

•Hyvät puolet:

•Tulee aina lohduttamaan

•Nukkuu vieressä

•Lämmittää sängyn

•On puhelias (jos puhuu kissalle pennusta saakka)

•On suloinen

•Kiintyy sinuun ja tervehtii tulemalla vastaan ja puskee päällään pohkeisiisi

•Viihtyy sylissä (jos totutat siihen)

Huonot puolet:

•Kissasi saattaa löytää tapettisi, sohvasi ja mattosi "raaps, raaps"

•Huomionhaluinen

•Hiekkalaatikon tyhjennys

•Kissan leikkaus merkkauspissojen vuoksi n.70€ €

Jos kissan leikkausmaksu kuulostaa kalliilta, ei kannata kissaa hankkia. Monessa paikassa 70€ on perus poliklinikkamaksu. Oma kissani sairastui kilpirauhasen liikatoimintaan, eikä kovinkaan monella ell reissulla selvitty alta sadan euron. Ja yleensä otettiin ihan perusverikokeet (muutaman kuukauden välein), että saatiin lääkitys kohilleen. Kissa vaan ei ikinä suostunut verikokeeseen ilman rauhoittamista.

Liikaa hiilihydraatteja ja sokereita sisältävä ruoka voi johtaa muihin terveysongelmiin, joiden tutkiminen ja hoidattaminen ei ole aina kovinkaan edullista. Mössöruuan syöjille tulee myös helposti hammaskiveä ja sen poistattaminen on monessa paikassa yli 100e.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi, että kissat eivät kerjää tai tarkkaile jokaista suupalaasi kuten koirat. Tämäkin on kissakohtaista. Minun kissani kyllä kerjäävät ja tuijottavat ruokailuani, ja toinen niistä myös söisi mitä tahansa ihmisten ruokaa (toinen on vähän fiksumpi). No tämä nyt ei silti ole mikään suuri haitta kissoissa, kunhan pitää ruoat visusti poissa niiden ulottuvilta :)

Meillä sama juttu. Entinen kissani ei olisi syönyt ruokiani, vaikka olisin tarjonnut (tyyliin uunilohi) ja nykyiset kissani syövät kaikkea leivästä mandariiniin. He eivät kerjää, mutta toisinaan yrittävät varastaa ruokaa eli periaatteessa vielä pahempaa kuin koirien käytös :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytkarvaisen kanssa karvaongelma ei ole niin paha (itsellä kaksi), pitkäkarvaisista karvaa lähtee tai se ainakin näkyy huomattavasti enemmän. Ja pitkä turkki vaatii säännöllistä hoitoa.

Itselläni on 2 mustaa kissaa ja käytän mustia vaatteita joten karvat eivät niissä häiritse. Veljelläni on valkoinen kissa ja mustat vaatteet joiden päällä kissa tykkää nukkua joten näkyy täysin selvästi milloin kissa on käynyt nukkumassa. :D

Hitsi, miksi mä en ole tätä tajunnut? Mun pitää ostaa vaaleita paitoja :D Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi, että kissat eivät kerjää tai tarkkaile jokaista suupalaasi kuten koirat. Tämäkin on kissakohtaista. Minun kissani kyllä kerjäävät ja tuijottavat ruokailuani, ja toinen niistä myös söisi mitä tahansa ihmisten ruokaa (toinen on vähän fiksumpi). No tämä nyt ei silti ole mikään suuri haitta kissoissa, kunhan pitää ruoat visusti poissa niiden ulottuvilta :)

Mun kissat on syöneet aina kissanruokaa ja jos joskus tulevat nuuhkimaan, mitä syön, niin annan vähän haistella, ja yleensä niitä puistattaa mun ruoka jossa on suolaa tai sokeria. Ja se on kiva, ettei kissat ryntää paikalle kun avaan jääkaapin oven. Mutta jos menen kissanruoka-kaapille, niin ryntäys ruokakupille on varma.

Itse kysymykseen kannattako,

no ei eihän kissan pito sinällään kannata, siitä on vain kuluja.

Toisaalta siihen voi suhtautua kuin minkätahansa harrastuksen kuluihin. Jotain siitä saa, ja jotain pitää maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, aina. Etenkin kun hankkii koiramaisen kissan, joka haluaa osallistua kaikkeen ja joka viihtyy sylissä. Sellaiset "älä koske äläkä edes yritä leikittää, haluan olla rauhassa 24/7"-kissat on tylsiä.

= Todiste, että kissan hankkivat oikeasti haluavat koiran.