Sinä vasten tahtoasi oleva sinkkunainen, miksi et saa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä miehiä sitten kannattaisi etsiä jos ei netistä? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Vai kannattaako 30v ikisinkun jo luovuttaa.

No tästä, minä mies 35v voisin lähtee sinun mukaan:)

Missäpäin Suomea oleskelet?

Kuopiossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täällä F/G eikä miestä. Eikä ole koskaan ollutkaan, eikä kiinnostuneita jonossa tai edes yhtä. Ei ne isot rinnat todellakaan tuo suosiota tai onnea - päinvastoin, ne saavat minut näyttämään 10kg lihavammalta kuin olen. Ylipaino on huomattavasti pahempi synti nykypäivänä kuin pienet/olemattomat rinnat.

Itsekään en enää jaksa yrittää. 35 on ikää ja kaikkialta saa lukea että hedelmälliset vuodetkin ovat nyt sitten ohi. Suurin syy varmaan sinkkuuteeni on se, että varon miehiä... Jos kävisi niin ihmeellisesti että joku muka minusta kiinnostuisi, en haluaisi seksiä heti, vaan ehkä n. puolen vuoden seurustelun jälkeen aikaisintaan. Eihän sellaista kukaan nykypäivänä siedä.

Sama. Ja kun on suuret rinnat niin jostain syystä miehet olettavat, että kantaja on jakorasia.

Eli tässä vastaus siihen miksi minä (aa-kupin omaava nainen) en saa baarissa minkäänlaista huomiota miehiltä. En katseita, en lähestymisyrityksiä; koska mulla ei ole tissejä ei mulla ole minkäänlaisia seksuaalisia halujakaan. Isotissiset on automaattisesti huoria, lautoja ei mielletä edes seksuaalisiksi. Voi vittu.

Ei taida edes kahden käden sormet riittää, jos miettii kertoja kun oon lähestynyt tissitöntä naista enkä varmasti ole ainoa

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se valitettavasti on niin, että pienirintaisuus on merkittävä haitta parisuhdetta etsiessä ja seksuaalisessa mielessä. On miehiä jotka pitävät pienistä rinnoista tai joille asialla ei ole merkitystä, mutta valtaosalle sillä on iso merkitys. Niin kuin joku tuossa jo totesi, valintatilanteen osuessa kohdalle, pienirintäinen jää aina kakkoseksi. Tämä on minun kokemukseni asiasta. On valitettavaa, että tällaisen haittatekijän vuoksi, johon ei itse pysty vaikuttamaan, on pakotettu elämään vajavaista elämää.

Höpsis. Täyttä puppua. Tämä kommentti on provo, koska miehet ei ajattele noin. Kukaan ei ala suhteeseen rintojen kanssa, vaan sen naisen kanssa johon ihastuu/rakastuu.

Valittavasti ei ole provo, miehet ajattelevat täsmälleen noin, naiset eivät. Sinulla ei taida olla paljonkaan kokemusta miehistä? Naiset näkevät miehen kokonaisuutena, miehet puolestaan ihastuvat ja "rakastuvat" johonkin naisen yksittäisiin ominaisuuksiin ja muovaavat niiden pohjalta jonkilaisen kuvitelman naisesta. Se kuka, tai millainen nainen oikeasti on, ei kiinnosta miehiä paskan vertaa. Ulkoiset ominaisuudet tulevat ensimmäisenä, seuraavaksi ominaisuudet joista miehelle on hyötyä arjessa, kokkaustaidot, lisääntymiskyky ja taito hoitaa lapsia jne. Nainen on miehelle hyödyke, jonka arvon sanelee pääasiassa ulkonäkö, mistään sielun etsimisestä on turha puhua yhtikäs mitään.

Oletko itse mies vai nainen? Näin miehenä voin sanoa, että tuo ei voisi pitää vähempää paikkaansa. Toki jollekin keskenkasvuiselle amisjonnelle naisen tissien koko on tärkein kriteeri, mutta ei fiksulle miehelle. Ei myöskään kiinnosta jotkin kokkaustaidot, koska osaan itse kokata ruokani (toki plussa jos nainen tykkää kokata kanssani). En halua lapsia, joten lisääntymiskyky on korkeintaan miinus

Eri

Vierailija kirjoitti:

Koska olen 10 kg ylipainoinen. Minulle sanotaan aina, että olen mukava ja hauska mutta laihduttaa pitäisi että minun kanssa voisi seurustella. Olen mieluummin yksin, kahteen vuoteen en ole edes yrittänyt mitään.

Ehkä kannattaisi katsella muitakin kuin salimakeja. Pakko olla itsessä vikaa, jos törmäät aina vain törppöihin miehiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se valitettavasti on niin, että pienirintaisuus on merkittävä haitta parisuhdetta etsiessä ja seksuaalisessa mielessä. On miehiä jotka pitävät pienistä rinnoista tai joille asialla ei ole merkitystä, mutta valtaosalle sillä on iso merkitys. Niin kuin joku tuossa jo totesi, valintatilanteen osuessa kohdalle, pienirintäinen jää aina kakkoseksi. Tämä on minun kokemukseni asiasta. On valitettavaa, että tällaisen haittatekijän vuoksi, johon ei itse pysty vaikuttamaan, on pakotettu elämään vajavaista elämää.

Jos olisi kaksi täysin saman näköistä kaunista naista, vaikka nyt kaksoset, ja toisella olisi aa-kuppi ja toisella g-kuppi, KUKAAN heteromies ei valitsisi aa-kupin omaavaa naista. EI KUKAAN. Bi-mies voisi valita aa-kuppisen koska pitäisi mahdollisimman poikamaisesta naisesta.

Ei helvetti tissien koolla ole mitään tekemistä naisellisuuden/seksikkyyden kanssa. Mulla on ollut pari isotissistä kumppania ja pari pienitissistä kumppania, pidemmissä suhteissa kaikki. Nykyinen siro pienitissinen naiseni on kaikkein naisellisin nainen mitä tiedän. Kokonaisuus ratkaisee. Sitä paitsi mitä isommat tissit, sitä tyhmempi nainen , sanoo kokemukseni.

No viimeinen lause ei pidä paikkaansa! T. Isorintainen asiantuntija ja mensan jäsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä miehiä sitten kannattaisi etsiä jos ei netistä? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Vai kannattaako 30v ikisinkun jo luovuttaa.

No tästä, minä mies 35v voisin lähtee sinun mukaan:)

Missäpäin Suomea oleskelet?

Kuopiossa

Noin 500km etäisyyttä. :(

Painoa 103 kg, tosikko ja vetäytyvä luonne. Eipä ole halukkaita löytynyt :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää 29 vuotta ja kertaakaan en ole suhteeseen miehille kelvannut. Ala ja yläasteella haukuttiin rumaksi ja laudaksi ja itsevarmuuteni oli nollissa. Opiskeluaikoina yritin lähestyä erästä miestä, mutta hän ei ollut kiinnostunut. Ikävuosina 18-26 mulla ei ollut minkäänlaisia miesjuttuja ja olin jo varma että menen neitsyenä hautaan. Baareissa ei koskaan miehet lähestyneet. 26-vuotiaana päätin että viimeinen oljenkorteni päästä edes siitä neitsyydestä eroon, on netti. Liityin Tinderiin. Sain satoja matcheja, whaaat? Minä? Koko elämäni rumaksi haukuttu/miehille pelkkää ilmaa oleva nainen. Pääsin neitsyydestäni. Sain yht'äkkiä itsevarmuutta. Ihastuin playeriin joka ei tietenkään halunnut musta muuta kuin seksiä. Sitten peli lähti totaalisesti käsistä. Jaoin kaikille kenelle vaan kelpasin yrittäen hakea hyväksyntää ja lopulta romahdin täysin. Tajusin etteivät ne miehet musta muuta halunneet kuin seksiä. En ollut noille miehille edes ihminen. Itsevarmuus oli taas nollissa. Yritin itsemurhaa. Tästä nyt pari vuotta. Olen vähentänyt reilusti Tinderin käyttöä. Tänä vuonna olen harrastanut seksiä yhden miehen kanssa. Sen kanssa jopa tapailtiin ihan muutenkin kuin seksin merkeissä. Sitten tapahtui tämä perus ghostaus eli miehestä ei enää kuulunut. Olen miettinyt miksi en kelpaa kenellekkään muuten kuin seksiin. Noh, olen tullut siihen tulokseen että 1. en ole tarpeeksi kaunis suhteeseen 2. tissini ovat aa-kuppia, miksi kukaan mies haluaisi lautaa kun tarjolla on isotissisiäkin naisia? 3. Olen estoinen seksin suhteen (en anna persettä, en ota suihin). Tulipa tästä nyt romaani. Mitä syitä teillä muilla on sinkkuuteen?

Sä olit täydellinen nainen sellaselle kiltille ja vähän ujolle miehelle ennen kuin menit lataamaan tinderiin ja pilaamaan kehosi sekä valuttamaan sielusi ulos kehostasi. Sä halusit olla niin kuin kaikki muut naiset = succubus vaikka me kunnon miehet halutaan puhdas enkeli. Tissit ei merkkaa mitään vaan naisen sisäinen kauneus ja puhtaus. Sä annoit pois sen kalleimman mitä naisella voi olla tinderissä, sen asian mille hintaa ei ole määritelty. Faktahan on se, että te naiset ette kiinnostu siitä ujosta miehestä kuka käy lähikaupassa ostamassa sinkkukorilla ruokaa, se mies joka kohtelelisi teitä kunnioittavasti sitä miestä te halveksuisitte, koska hän ei himoitse pilluanne vaan haluaa tutustua teihin naisiin ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen 10 kg ylipainoinen. Minulle sanotaan aina, että olen mukava ja hauska mutta laihduttaa pitäisi että minun kanssa voisi seurustella. Olen mieluummin yksin, kahteen vuoteen en ole edes yrittänyt mitään.

Etkö voisi laihduttaa sitten ihan vain itsesi takia? Toki kaikki saa olla sellaisia kuin haluaa, mutta olisiko parin kilon tiputtaminen liian vastenmielistä? Ihmiset ovat erilaisia, tiedän. Kun minä jäin sinkuksi pitkästä parisuhteesta, niin laihdutin 15 kiloa pois, ja tietysti halusin näyttää paremmalta mutta myös oma oloni koheni huomattavasti. Aika pian erostani (ehkä 6kk) löysin uuden ihanan kumppanin, ja kolme vuotta jo vierähtänyt tuosta.

Jos en itse koe oloani huonoksi kilojen kanssa, miksi laihduttaisin?

Mutta koet kuitenkin ikäväksi ettei miesten kanssa tahdo suhdetta syntyä? Vaikka en pidä itseäni hirmu pinnallisena, niin kyllä nainen mun silmään näyttää paremmalta normaalina kuin 10kg lisättynä. En tunnusta itseäni siaksi. Mites jos lasket rimaa, eikä mitään pientä hienosäätöä vaan ihan reippaasti?

Varmasti sitä yksinkin pärjää, mutta ainakin minä haluan vanheta kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuutta 5v. takana, joista osa omasta tahdosta. Nyt vuoden olen haaveillut taas parisuhteesta, mutta mitään ei ole tapahtunut, eikä varmaan tapahdukkaan. Olen kranttu ja lisäksi hidas suhteen alussa, että ei ihme, kun miehet ehtii häippästä. Minun suhteet alkavat pidemmällä tutustumisella, ennen kuin mitään intiimiä pääsee tapahtumaan. Kiitos vain nuoruusvuosien huonoista mieskokemuksista, mutta minähän en ole mikään panopuu, ränni, kiimalehmä tai muu halveksivasti nimetty nainen. Se on pillit poikki heti, kun suusta pääsee jotain halpaa ja arvostus puuttuu. Ulkonäköä ja statusta kyllä piisaa, että siitä se ei ole kiinni. Pelkästään kokemukset minusta on varovaisen tehneet. Tällä hetkellä olen ihastunut kilttiin mieheen, joka ei halua parisuhdetta lähes samoista syistä kun minäkään. Hänellä on luottamus mennyt naisiin. Minulle hitaalle tämä toimii hyvin, kun ei tarvitse pelätä parisuhdetta, josta silti haaveilen joka päivä.

Aikas ristiriitainen kertomus, et taida oikein itsekään olla selvillä mitä olet etsimässä.

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että pidä kiinni tuosta henkilöstä jonka olet löytänyt, äläkä petä hänen luottamustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole löytynyt tasoistani miestä ainakaan Suomesta. Olen akateeminen ja korkeastikoulutettu, elegantti nainen ja odotan myös korkeaa tasoa mieheltä. Hygienian täytyy olla kunnossa, samoin koulutuksen ja elämän sisällön. En vain ihastu palavasti niin helposti kuin tasottomat miehet. 

Epärealistiset ajatukset omasta ja toisten "tasosta" kyllä on vielä suurempi este pariutumiselle kuin pienirintaisuus. Onnea vaan sen tasokkaamman seuran etsintään!

Sen tasoista partneria pukkaa minkä tasoisissa "piireissä" itse liikut. Lähiöpubista löytyy toisenlaisia miehiä kuin taidenäyttelyn avajaisista tai teatterista. Jos et halua olutta kittaavaa jääkiekkohuligaania ei kannata mennä peli-iltana sporttibaariin jne

Olen miettinyt tätä paljon. Ikää 40+ ja erosta jo vuosia. Joitain tapailujuttuja ollut. Ongelmaksi muodostuu useimmiten se, että mies haluaisi edetä nopeammin. Lapseni ovat teini-ikäisiä ja pyörittäisin arjen mielelläni omillani. Eli en löydä / saa sellaista suhdetta kuin haluaisin: laadukasta lapsetonta vapaa-aikaa, jossa läheisyyttä, hyvää seksiä, liikuntaa, matkustelua...  Toki jossain vaiheessa voisin kuvitella muutakin, mutta nyt riittäisi tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen 10 kg ylipainoinen. Minulle sanotaan aina, että olen mukava ja hauska mutta laihduttaa pitäisi että minun kanssa voisi seurustella. Olen mieluummin yksin, kahteen vuoteen en ole edes yrittänyt mitään.

Etkö voisi laihduttaa sitten ihan vain itsesi takia? Toki kaikki saa olla sellaisia kuin haluaa, mutta olisiko parin kilon tiputtaminen liian vastenmielistä? Ihmiset ovat erilaisia, tiedän. Kun minä jäin sinkuksi pitkästä parisuhteesta, niin laihdutin 15 kiloa pois, ja tietysti halusin näyttää paremmalta mutta myös oma oloni koheni huomattavasti. Aika pian erostani (ehkä 6kk) löysin uuden ihanan kumppanin, ja kolme vuotta jo vierähtänyt tuosta.

Jos en itse koe oloani huonoksi kilojen kanssa, miksi laihduttaisin?

Mutta koet kuitenkin ikäväksi ettei miesten kanssa tahdo suhdetta syntyä? Vaikka en pidä itseäni hirmu pinnallisena, niin kyllä nainen mun silmään näyttää paremmalta normaalina kuin 10kg lisättynä. En tunnusta itseäni siaksi. Mites jos lasket rimaa, eikä mitään pientä hienosäätöä vaan ihan reippaasti?

Varmasti sitä yksinkin pärjää, mutta ainakin minä haluan vanheta kumppanin kanssa.

Anteeksi nyt mutta hei: tämä on ihan tuubaa. Ei siis se, ettei sattuisi syttymään ylipainoisista, vaan tämä koko asenne, että ylipainoisen suru yksinäisyydestä kuitataan lähinnä sillä, että pistäs laihduttaen. 

Ensinnäkin tälle 10 kg ylipainoiselle sanoisin, että parasta on olla ensin sinut itsensä kanssa. Riittävän sinut, että viihtyy kehossaan ja pitää itsestään edes säällisesti, ja mieluusti niin sinut, että voi pyyhkäistä laihdutustoiveita esittävät kumppaniehdokkaat takavasemmalle valkkailemaan katalogeja. Tasavertainen parisuhde ei synny sillä, että muovaa itsestään kutakin ehdokasta parhaiten miellyttävän paketin, tai että itse velvoittaa parisuhde-ehdokasta muuttumaan sellaiseksi, että hänen kanssaan kelpaisi olla. 

Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi laihduttaa, mutta laihdutus on ennen kaikkea sinun henkilökohtainen valintasi ja sinun hyvinvointiasi ajatellen - ei koskaan "pääsymaksu" parisuhteeseen. Kun sinä et tulevalle rakkaallesi ole pelkkä keho, eikä kaikki hyvyytesi riipu ainoastaan kehostasi. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että parisuhdemielessä ihmiset olisivat jotenkin immuuneja ihmiskauneudelle, mutta hei - tässähän ei nyt puhuttukaan siitä, etteikö ylipainoinenkin voi olla kaunis. :) 

Toisekseen tässä maailmassa on miehiä ja naisia niin monenlaisia, että eiköhän mieltymyksiäkin ole laidasta laitaan. Se, että juuri tälle keskustelijalle sinun 10 kg ylipainosi on ehdoton turnoff, ei tarkoita, että se olisi sitä kenelle tahansa muullekin. Kunhan et itse asennoidu niin, että sinulle tulisi kelvata kenen tahansa, koska olisit parisuhdemarkkinoilla jotenkin muita merkittävästi huonompi. Olet ihan samalla viivalla parisuhdemarkkinoilla kuin muutkin: sinulla on oikeus omiin mieltymyksiisi, ja sinulla on oikeus kunnioittavaan käytökseen itseäsi kohtaan, viis ylipainosta.

... Ja kirjoitan tämän siksi, että olisin toivonut jonkun viisaamman sanoneen tämän minulle, kun olin itse alta parikymppinen kymmenen kiloa ylipainoinen ja syvästi itseäni vihaava ihmisraunio. Niin vain minäkin kaikessa epätäydellisyydessäni sain unelmieni parisuhteen ihanan miehen kanssa, ja hänen rinnallaan olen saanut kasvaa itseäni arvostavaksi ihmiseksi. 

Olen pienimunainen mies.  Se lienee jollain tasolla verrattavissa pienirintaisuuteen.

Voi toki olla jotain friikki naisia jotka tykkäävät näpräillä pikkupoikien vehkeillä...

Mutta onneksi naiset eivät ole niin kranttuja. Heille riittää että olen varakas.

Vierailija kirjoitti:

Netistä vaikka tindestä saa kyllä miehen vaikka päivässä, mutta kun ne on niin huonoja. Mulla oli kausi että olin sinkkuna vain viikon maksimissa, mutta kyllästyin tylsiin ja tyhmiin äijiin.

Ottaisin kyllä mielelläni hyvän miehen, mutta en jaksa lähteä iltaelämään. Täytyy kesällä katsoa uudelleen.

Ja toisaalta olen jo vähän vuoden aikana tottunut siihen että saan elää miten haluan, että en ehkä mitään riesapetteriä enää ottaisikaan kotiini säätämään. Jonkun seukkaussuhteen voin ottaa, käydä golffalemassa ja terassilla ja kaupunkikävelyillä tai veneilemässä...

:DDDD

Hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen joten en voi tähän kommentoida naisen näkökulmasta, mutta mielestäni aa-kupin rinnat eivät ainakaan ole pääsyy miksi tilanne on sellainen kuin se on nyt.

Täytyy sanoa että älkää naiset unohtako kuinka kieroon monet miehet suomessa kasvatetaan. Enää ei opeteta miten naisia kohdellaan eikä sitä minkälainen nainen on kiinni pitämisen arvoinen. Suomalaiset poikalapset on menneet jo vuosia pilalle kun kukaan ei heille opeta mitä on rakkaus tai mitä on seksi kahden ihmisen välillä. Pojat katsoo 8v alkaen pornoa ja kuvittelee sen olevan jotain normaalia kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta. Puhumattakaan siitä ettå näiden poikien omat vanhemmay vihaa toisiaan mutta elää "lasten takia" saman katon alla-opettaen totaalisen vääriä ihmiasuhdetaitoja jälkikasvulleen. Jos mies ei kelpuuta sua naisekseen kuin vain reikänä johon tyydyttää omat tarpeet on miehessä korvien välissä vika-ei välttämättä sinussa .

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä paljon. Ikää 40+ ja erosta jo vuosia. Joitain tapailujuttuja ollut. Ongelmaksi muodostuu useimmiten se, että mies haluaisi edetä nopeammin. Lapseni ovat teini-ikäisiä ja pyörittäisin arjen mielelläni omillani. Eli en löydä / saa sellaista suhdetta kuin haluaisin: laadukasta lapsetonta vapaa-aikaa, jossa läheisyyttä, hyvää seksiä, liikuntaa, matkustelua...  Toki jossain vaiheessa voisin kuvitella muutakin, mutta nyt riittäisi tämä.

Wow... ihanaa, halipula iski välittömästi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä miehiä sitten kannattaisi etsiä jos ei netistä? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Vai kannattaako 30v ikisinkun jo luovuttaa.

No tästä, minä mies 35v voisin lähtee sinun mukaan:)

Missäpäin Suomea oleskelet?

Kuopiossa

Noin 500km etäisyyttä. :(

Mihin suuntaan ?

Toinen kiinnostunut 35v mies

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, jonka mielestä hänen pieni vatsakumpu, ja kaljuuntuminen ovat esteenä pariutumiselle. Voin sanoa että tämä luulo ei pidä paikkaansa. Mies on mukava, huumorintajuinen, ja ihan ok-seuraakin, hyväntahtoinen, jne, mutta hänessa on niin paljon henkisiä asioita jonka vuoksi naiset karttavat seuraansa, kun oppivat yhtään tuntemaan häntä. Tapailin häntä yli 10 vuotta siten pari kuukautta, jonka jälkeen olemme pysyneet kavereina, joten tiedän mistä puhun. Ap:n tapauksesakaan ulkomuoto ei ole se ratkaiseva tekijä, mutta kun ihminen ei itse näe omia henkisiä puutteitaan, niin hän alkaa syyttämään toisarvoisia asioita, kuten ulkonäköään. Rehellinen on vaikea olla itselleen. Ap:n tapauksessa kysymys ei välttämättä ole henkisen kapasiteetin vinoutumasta tai suoranaisesta puutteesta, tai muista ihme kotkotuksista, mutta huono itsetunto on asia jonka vaikka kuinka itse on ymmärtävinään, niin ei välttämättä ymmärrä miten tärkeä osanen se on ihmistä, ja kuinka paljon on siitä kiinni, ja miten paljon se vaikuttaa jokaiseen elämän alueeseen. Myös koukuttuminen muihin ihmisiin, jopa siinä määrin että yrittää itsemurhaa miesten takia, on piirre joka on luotaantyöntävä. 

Sinun pitäisi kehittää ja parantaa itsetuntoasi, ja vasta kun rakastat itseäsi, ja sinusta näkee kilometrin päähän, että et TARVITSE ketään elämääsi, vaan pärjäät hyvin itsekin, alat olla kuumaa kamaa markkinoilla :)

Tämä. Mieheni on sanonut minulle, että hän ihastui siihen, kun tulin paikalle itsevarmasti ja pää pystyssä.

Minullakin on 10 kg ylipainoa, ja mitälie epätäydellisyyksiä. Mutta on minulla niin paljon hyviäkin puolia ja annettavaa, että eiköhän ne sopivasti tasapainota toisensa.

Huono itsetunto, ihmisten pelkääminen ja välttely näkyvät, ja jos keskustelu on pakotettua. Se tekee toisenkin kiusaantuneeksi. Moni tuntemani tällainen on ihan normaalin tai söpön näköisiä, ja osaavat kaikkea ihailtavaa. Heidän seurassa on vain niin vaivaannuttava olla, kun saa yksin hoitaa keskustelun ja tuntee itsensä oudoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas oon kuvitellut, että isojen rintojeni takia mua ei huolita (kuppikokoani löytyy alusvaateliikkeistä, ei marketeista). Pääsyy on varmaan, että olen sisältä rikki, epätasapainossa, masentunut. Jotkut miehet ovat häipyneet elämästäni näkymättömiin, toiset ovat pitäneet mua löyhässä hirressä (tahdon olla yhdessä-en tahdokaan, monta kertaa peräkkäin toistettuna vuorotellen), kaksi miestä on ollut fyysisesti ja psyykkisesti väkivaltaisia. En kovin luota ihmisiin, varsinkaan miehiin. Lisäksi olen varsin introvertti, omaan resting bitch facen. Onnella on myös arpansa pelissä näissä asioissa. En ole samalla aaltopituudella monenkaan miehen kanssa. En kestäisi tyhmää miestä.

Introverteillä ei kyllä ole automaattisesti tuota bitch facea. Itse olen introvertti, mikä vaikeuttaa ihmisiin tutustumista, mutta introverttius itsessään ei tarkoita ylimielistä tai luotaantyöntävää asennetta muita ihmisiä kohtaan, mitä taas tuo bitch face ilmentää. Itse hymyilen kyllä ihmisille, mutta en aloita keskustelua juuri koskaan. Kevyt keskustelu esim. säästä on aika kiusallista mielestäni.

Siinäpä lienee se syy, miksi olen sinkku. En osaa tehdä aloitteita, enkä ole ihminen, jolle esim. baarissa tullaan randomisti jutteleen. Tai, jos tullaan, en osaa small talkia, enkä flirttailua. Exään tutustuin opiskelupiireissä, tunnettiin pari vuotta ennen kuin alettiin edes tapaileen.