Mitä ihmisten arkisia tapoja et voi kerta kaikkiaan ymmärtää?

Suunnatonta negatiivisuutta heti aamusta alkaen. Tätä on monella tädillä töissä. Tuo asenne vain niin selkeästi osoittaa, että ei olla omaan elämään tyytyväisiä. Eletään sitä sitten varmaan muiden odotusten mukaisesti. Onneksi kaikilla ei ole näin.  ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä vähän outo, luulen että suurin osa ihmisistä pitää minua outona, mutta SÄNGYN PETAAMINEN!! Miksi? Meillä ainoat jotka ikinä koskaan käyvät vanhempien makkarissa on perheen jäsenet, muuten ovi on kiinni. Miksi se sänky pitäisi pedata kun illalla kuitenkin sinne mennään taas nukkumaan. Lapsekin (4v) sängyn petaan vaan jos meille on tulossa vaikka joku lapsen kaveri kylään ja on oletettavaa että he siellä sängyssä leikkii.  En itse edes omista päiväpeittoa, kun en sellaista mihinkään tarvitse. Ei mulla olis todellakaan aikaa aamuisin petailla sänkyä ja töiden jälkeen se tuntuisi vähän tyhmältä kun muutaman tunnin päästä sen taas purkaisin :D Eikä siinä välissä kukaan edes näe sitä sänkyä. En myöskään saa mitään nautintoa mennessä peattuun sänkyyn makaamaan. En lapsena/nuorenakaan pedannut sänkyä kun vain silloin jos oli kavereita tulossa :) Miksi te siis petaatte?

Yksiössä asuessa tulee epäsiisti vaikutelma kun petaamaton sänky näkyy koko ajan. Siksi olen yleensä pedannut.

Mutta en ymmärrä ylenpalttista limsan juomista joissakin tuntemissani perheissä. Joko lipitetään sodastreamia koko ajan tai sitten ostetaan tölkkijuomia ja janojuomana vedetään niitä jatkuvasti

Petaaminen estää sängyn tuulettumisen.

Tuulettumiseen riittää se että nousemisen jälkeen odottaa jonkin aikaa ennen kuin petaa

Seisotko nousemisen jälkeen vuoteen vieressä kaksi tuntia, että kosteus haihtuu?

No onpahan taas saivartelua. Teen tietenkin ensin aamutoimet ja petaan sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei työpaikalla siivota omia jälkiään. Yhteinen ketsuppi lojuu pöydällä vielä iltapäivällä, suolapurkki vaeltaa ties missä, vaikka molemmilla on osoitetut paikat. Kahvinpuruja pitkin poikin kahvinkeittimen ympärillä, roskat heitelty vähän sinne roskikseen päin. Kahvikupit jätetään tiskialtaaseen tai pöydille, vaikka koneessa on tilaa likaisille. Oho loiskahti soppaa ja kahvia pöydälle, eijjaksa pyyhkiä. "Kyllä ne joku siitä siivoaa." Mikron kupuun roiskuu puolet makaronilaatikosta, kupu nostetaan vaan mikrosta pöydälle kuivumaan, että sotku varmasti tarttuu kiinni. Elääkö jengi näin sotkuisesti kotonaankin?

Teen töissä töitä, en ole siellä siivoamassa. Siivooja käy joka päivä.

Inhoan näitä väsyneitä lappuja : ”Siivoa jälkesi, pese kuppisi, pyyhi pyllysi, plääplää, äitisi ei ole töissä täällä”. Ne vasta epäesteettisen näköisiä ovatkin ja tekevät työympäristöstä epäviihtyisän.

Mutta siivoojan työ on tyhjentää roskikset ja hoitaa työpaikalla sovitut kohteet puhtaaksi, ne saattaa vaihdella päivittäin, ei hänen kuulu siivoilla ensin tekemäsi sotkut jotta pääsee sinne roskikselle.

Se on täysin sama kuin joku tulee haittaamaan sinun työpisteelle kulkua tai työskentelyä.

Ei siivoojan kuuluisi tehdä ylimääräistä työtä vaan hoitaa ne sovitut työtehtävät, toki jos jätät aina roskia työympäristöön tai paikat jää siistijän siirrettäväksi paikoilleen mikä ei ole hänen työtehtäviin merkitty niin siitä hän voi alkaa valittaa koska pidentää työaikaa ja tuottaa haittaa niin se pitää merkitä lisätyöksi joka maksaa työnantajalle.

Siivoustehtävät määritellään siivoojan kanssa myös kotisiivouksessa. Sinulla on kovin suppea ymmärrys siihen että siivooja tekee määrätyt työt määrätyissä kohteissa, ei enempää.

Aamuisin kävelen kanta-askelilla keittiöön, kaadan likaisella kahvipannulla keittimeen vettä, otan florarasian ja sen folion alta voita.

Sitten tekeekin jo mieli niistä tai vetää räkää sisäänpäin mutta koska en osaa päättää kumpi on parempi niin päätän pitää sortamisesta kiinni ja niistää ulos räät lattialle.

Sitten olenkin jo metrossa jossa syön banaania, meikkaan ja puhun kovaäänisesti asioitani puhelimeen.

Koristelen kotini valkoisella

Tupakoin ja juon.

Pidän blogia

Ja pieraisen

Elämä on ehkä kerran! kirjoitti:

Suunnatonta negatiivisuutta heti aamusta alkaen. Tätä on monella tädillä töissä. Tuo asenne vain niin selkeästi osoittaa, että ei olla omaan elämään tyytyväisiä. Eletään sitä sitten varmaan muiden odotusten mukaisesti. Onneksi kaikilla ei ole näin.  ;)

Monikaan ei voi valita.

Usein pahimpia negailijoita toisille tosielämässä ovat luonnevikaiset.

Sitä voi käytännössä olla hyvinkin positiivisen oloinen ja samalla vihata elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua ja vo olla, että tästä on ollut jo keskustelua. En voi käsittää, että ruokakauppaan pitää änkeytyä koko perheen voimin. Isä, äiti ja pari pientä lasta. Pienin istuu hikisenä ostoskärryissä ja isompi juoksentelee pitkin kauppaa ja isä äiti tiuskivat toisilleen. Miksi toinen ei voi jäädä niiden lasten kanssa kotiin ja toinen mennä sinne kauppaan yksin, kaikki olisivat iloisempia...

Samalla reissulla on voitu käydä esimerkiksi kylässä tai hoplopissa. 

Sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt jättää ne lapset kotiin, kukaan täysjärkinen ei lähde vetämään perhettä Hoplop reissun jälkeen prismaan viikon ruokaostoksille. Tai jos haluaa tehdä elämän vaikeaksi, niin sitten toki.

Kaikki eivät asu siinä prisman tai hoplopin naapurissa. Jos matkaa on useampi kymmentä kilometriä, nämä tehdään samalla reissulla.

UGHHH kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Tehokeino. Niitä käytetään elävöittämään tekstiä. Lue enemmän.

Vierailija kirjoitti:

UGHHH kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Tehokeino. Niitä käytetään elävöittämään tekstiä. Lue enemmän.

Höpö höpö. Tieteellisessä tutkimuksessa ei myöskään koskaan korosteta omaa näkökulmaa (ref. "In my opinion" jne.), koska se on kaikille selvää jos et lainaa muiden tekstiä. Ehkä sinun pitäisi lukea enemmän, jotain oikeaa kirjallisuutta?

T. Myös ärsyttää nuo lopetukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UGHHH kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Tehokeino. Niitä käytetään elävöittämään tekstiä. Lue enemmän.

Höpö höpö. Tieteellisessä tutkimuksessa ei myöskään koskaan korosteta omaa näkökulmaa (ref. "In my opinion" jne.), koska se on kaikille selvää jos et lainaa muiden tekstiä. Ehkä sinun pitäisi lukea enemmän, jotain oikeaa kirjallisuutta?

T. Myös ärsyttää nuo lopetukset.

Jos et erota vapaamuotoista mielipidekirjoitusta ja tieteellistä artikkelia tyylilajeina, se olet kyllä sinä, jonka pitää lukea enemmän.

Vierailija kirjoitti:

UGHHH kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Tehokeino. Niitä käytetään elävöittämään tekstiä. Lue enemmän.

hahaaa :-D mainitse yksikin hyvä kirja, asiallinen kolumni, artikkeli tms., joka loppuu noin? Mitä siis pitäisi lukea? Wt -postauksia Facebookista? AV -palstaa? Blogeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UGHHH kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvät ihmiset julkisissa kulkuvälineissä. Asun Helsingissä. Muutama esimerkki:

- viime kesänä olin bussissa matkalla keskustasta kotiin. Istuin takapenkillä ihan nurkassa, ja viereeni tuli istumaan todella lihava nainen. Ei siinä mitään, mutta. Koko puolituntisen matkan ajan hän töni aivan koko ajan kyynärpäällään minua. Eikä mitenkään kevyesti, vaan oikeasti tosi voimakkaasti. Yritin hivuttautua sivuun, mutta ei onnistunut vaikka olin tyyliin poski ikkunaa vasten. Oli erittäin lähellä, etten räjähtänyt huutamaan naiselle että nyt vittu loppuu se kyynärpäillä töniminen. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Kun olin jäämässä pois, sanoin ystävällisesti naiselle, että "anteeksi, jäisin tässä pois". Mitä teki nainen? No ei elettäkään väistääkseen. Ihan hirveä työmaa änkeä sieltä takanurkasta pois, kun naisella oli niin lihavat jalat ja vielä joku iso kauppakassikin siinä lattialla jalkojen välissä, jota arvon rouva ei viitsinyt siirtää.

- kuten joku jo mainitsikin, huutavat kakarat ja vanhemmat, jotka eivät tee asialle mitään. Erään kerran istuin bussissa, ja muutaman penkkirivin päässä takanani istuin n. 4-5-vuotias kakara, joka huusi kuin tapettava sika, ja hänen äitinsä. Äiti ei tehnyt mitään hiljentääkseen lastaan, vaan katsoi kännykällään jotain videoita kuulokkeet päässä. Mulla oli tottakai unohtunut kuulokkeet kotiin juuri sinä päivänä. Tosin se muksu huusi niin lujaa, että luulen, että kuulokkeista ei olisi ollut apua. Vauvan itkun vielä kestän, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut enää mikään vauva vaan jo ainakin 4-vuotias. Muistan, kuinka käännyin katsomaan johonkin suuntaan ja katseeni kohtasi random miehen kanssa, jonka ilme kertoi kuinka paljon hänkin nautti tästä huutoshowsta. Ja tätä piti kestää ainakin 20 minuuttia.

- ja viimeisenä se klassikko: viereinen penkki pyhitetään omalle repulle/laukulle. Kerran näin, kuinka joku vanha mies oli täpötäydessä bussissa ruuhka-aikaan mennyt itse istumaan käytäväpaikalle ja asettanut hanskansa nätisti ikkunapenkille. Minua ei kiinnosta, jos laitat tyhjässä bussissa kamasi viereiselle penkille, mutta jos alkaa näyttää siltä että tyhjiä rivejä ei enää riitä kaikille, niin ota hyvä ihminen sun kamasi helvettiin siitä.

Olen puhunut.

N21

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat tekstinsä lauseeseen "Ugh. Olen puhunut!" tai "Olen puhunut." Mihin tällä pyritään? Sinähän sen tekstin kirjoitit, joten se tulee selväksi itsestään. Yllä oleva esimerkki on mitä mainioin. Kirjoittaja kirjoittaa täyttä asiaa, mutta tuo lopetus on vaan niin naurettava. Olenko ainoa?

Tehokeino. Niitä käytetään elävöittämään tekstiä. Lue enemmän.

hahaaa :-D mainitse yksikin hyvä kirja, asiallinen kolumni, artikkeli tms., joka loppuu noin? Mitä siis pitäisi lukea? Wt -postauksia Facebookista? AV -palstaa? Blogeja?

http://www.kysy.fi/kysymys/mika-seuraavan-sanonnan-alkupera-ja-kayttotarkoitus-ugh-olen-puhunut-itse

https://www.hameensanomat.fi/kolumnit/234420-ugh-olen-puhunut 

https://www.finna.fi/Record/arto.1308168

Pari ensimmäistä, jotka google löysi. Tuosta teoksesta varmaankin löytyy lisää. 

Tässä vielä yksi, kun tuosta ensimmäisestä ei auennut kunnolla: 

http://vintti.yle.fi/yle.fi/blogit.yleradio1.yle.fi/aristoteleenkantapaa/sitaattivinkki/ugh.html

. 

Koirankakkapussien metsään jättäminen! 

Oikeasti, eikö ne voisi ennemmin jättää sinne sellaisenaan maatumaan?

Päivittäinen roskaruoan ja/tai makean syöminen.

Ylipainoa kertyy ja niitä kiloja voivotellaan aina kun tilaisuus tulee, mutta samaan hengenvetoon lisätään "mutta laihtuminen on niin vaikeaa, kun karkkihammasta kolottaa joka päivä!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylenpalttista silittämistä. Miksi silittää alusvaatteet tai lakanat? Myös alusvaatteiden viikkaaminen on turhaa.

Jospa siitä silittämisestä yksinkertaisesti tykkää. Minä pidän... Se on rentouttavaa 😊

Lisäksi joillakin on niin herkkä iho ja allerginen, että ihoa vasten olevat vaatteet ärsyttävät karheudellaan. Silittäminen tekee vaatteen pinnan tasaiseksi ja sitoo esim. mahdollisia pesuaineen jäämiä vaatteisiin eikä ne pääse ärsyttämään ihoa.

Eli joillekin silittäminen on pakko, siinä missä päivittäinen imuroiminenkin allergiakodissa.

Minä imuroin joka päivä ja pyyhin lattiat, tuloksena oli allerginen lapsi, eli tuo on vanhentunut oppi.

Äly hoi! Se silitys ja imuroiminen tehdään siksi, että ollaan jo allergisia, ja se helpottaa joidenkin allergikoiden oloa. Ei siksi, että allergioita ei tulisi.

Se kun lounaspaikoissa likaisin käsin kokeillaan useampaa leipäpalasta ennenkuin valitaan niistä joku.

Myös pikkulapset, jotka näpelöivät jokaista keksiä kulhosta ottaakseen kourallisen ja lopulta vielä vaihtavat ne toiseen laatuun.

Ihmisiä, jotka antavat kissojen hyppiä ruokapöydillä. Yhdessä kyläpaikassa kissat touhusiva katetussa juhlapöydässä. Kissan karvoja oli mm. täytekakussa ja kissa latki kermanekasta kermaa. Eipä tehnyt mieli ottaa siitä pöydästä mitään.

Täytyy sanoa, että FB elämää. Eli ollaan ja päivitetään, mutta asiaa ei ole lainkaan. Toisin sanoen ontot ja tyhjät profiilit, jotka kuitenkin mystisesti väijyvät monissa kaverilistoissa ja pääsevät lukemaan toisten huomattavasti kiinnostavampia postauksia. Ns. vapaamatkustajat, jotka eivät anna siihen yhteisöön mitään, mutta äänettöminä siellä hengaavat mukana. 

Yleensä ovat omassa reaalielämässä samanlaisia. Salaperäisiä, vaikka ei mitään aihetta, muuta kuin peitellä ettei mitään kirjoitettavaa ja sanottavaa ole.

Tykkään kuulla kuulumisia, lukea mielipiteitä ja tietenkin katsella kuvia. Niin nämä salamyhkäiset ärsyttävät hitusen.  Jos kaikki toimisivat samoin, koko FB olisi lakannut jo aikaa sitten. Idea perustuu nimenomaan jakamiseen ja vuorovaikutukseen.

Meikkaamista. Miksei vaan voi olla sen näkönen kun oikeesti on?

En ymmärrä tietynlaista vaatimattomuutta ja sellaista vähän sinnepäin- asennetta suunnilleen joka asiassa. Tätä on monessakin ikäluokassa ja tuntuu olevan suomessa jopa hyve ja tavoiteltava asia.

Tarkoitan sitä että mihinkään ei panosteta, vaan esimerkiksi juhliin mennään arkivaatteissa ja ilman mitään koruja, meikkiä, kampausta yms. Kehuskellaan jo päiviä ennen tapahtumaa että ei kai sinne mitään ihmeellistä tartte, kai sinne tavallinen t-paita menee, ei tässä nyt jaksa mitään kampaajia varailla jne. Juhlan tai tapahtuman ajankohta on siis ollut tiedossa esim kuukauden, mutta silti todetaan ettei tässä nyt mihinkään kaupoille ehdi, eikä mulla oo mitään juhlavaatteita muutenkaan??

Sama pätee sitten esim. ruokaan ja syömiseen. Kehutaan kuinka ostetaan ihan halvinta vaan ja syödään viikko samaa ruokaa, vaikka korvistahan se tulee jo parin päivän jälkeen. Perustellaan huono ruoka sillä että ei sen aina tartte hyvältä maistua ja kyllä niille vieraille saa kelvata ihan tämmönen vaan pakastimesta, ei meillä oo ennenkään hienosteltu pöydässä. Samalla vaivalla ja rahallakin ostaisi ja tekisi kuitenkin ihan hyvääkin ruokaa?

Kotikin saa sitten näyttää ihan miltä vaan, kun sisustaminen on turhaa pelleilyä sekin. Eli lattiat on likaiset ja pöydät on täynnä romua, mutta sehän on vaan sitä tavallista ja kyllä meille passaa nää muiden vanhat romut hyvin. Siivoaminenkin on on turhaa touhotusta, likaantuu paikat kumminkin samantien. 

Ja tähän elämäntyyliin törmää siis ihan työelämässä, ei ole kyse mistään syrjäytyneistä sosiaalitapauksista oleenkaan. En vaan käsitä mutta ehkä joku tykkää....