Mistä mennyt välit ystäviin?

Yksi 'jätti' ilman selityksiä kun sain lapsen ilmeisesti koska oma lapsettomuusongelma oli kesken käsittelyn.

Yksi ei voinut hyväksyä etten usko jumalaan enkä kuulu kirkkoon enää.

Minä minä minä ja minä... Eihän sitä jaksa vanha Erkkikään pitemmän päälle kun toinen ei edes kysy mitä toiselle kuuluu ja puhuu vain itsestään. Toinen ongelmatapaus on niin sanottu pahansuopa ”ystävä” eli ihminen, joka haluaa tulkita kaiken toisen ihmisen elämässä pahimmalla mahdollisella tavalla. Esim. kun mies saa naispuolisen kollegan ja jää ylitöihin niin totta Mooses miehellä on suhde naimisissa olevan kollegan kanssa ja he vain kutevat ylitöissä. Pahansuopa ei edes halua ymmärtää, että joissain töissä pitää ihan tosissaan paiskia hommia ja deadlinet pukkaavat päälle jatkuvasti.

Niin sanottu kateellinen tapaus puolestaan kuvittelee minulla olevan kultaa ja mirhamia vain siksi, että hän niin kuvittelee. Todellisuudessa elämä on asuntolainat maksamista jne vähemmän hohdokasta touhua. Meillä ei ole edes autoa, kesämökkiä emmekä myöskään tee mitään luksusmatkoja.

Mut yks "ystävä" jätti ilman selityksiä saatuaan ekan lapsen.

Toinen alkoi seurustella netistä löydetyn miehen kans silloin ku se ei ollu tavallista, ja häpesi sitä. Se olikin vaan kaveri. Asiaa ei auttanut, että myöhemmin kun tavattiin sen miesystävä alkoi flirttailla mulle vähän kännissä. Sit se vetäytyi kokonaan. Ei kyllä haitannu.

Itse olen katkaissut välit yhteen vanhaan kaveriin. Sillä oli tapana haihtua tavoittamattomiin kuukausiksi, kun miehen kans meni hyvin. Sit kun tuli välirikko, se oli mun oven takana itkemässä, ja ihmeissään siitä, että mulla voi olla jotain muuta ohjelmaa kun toimia sille pop-up-terapeuttina.

Lisäksi tajusin aikuisena, että se on helkkarin ilkeä: se sanoo tosi taitavasti pistäen itse kullekin just sen kaikkein kipeimmän asian pyöritellen muka viattomana silmiään. Lopullisesti tajusin sen anopistani, hetkinen, missä mä oon aikaisemmin nähnyt tota samaa ilkeyttä? No täähän on kuin vanhempi painos Ullasta! Ja molemmille yhteistä: juoruaminen. Joten myöhemmin kun näin tätä vanhaa kaveria vaik kaupassa ja se rupesi kysymään mitä kuuluu, sanoin vain "kaikenlaista", keräsin kamani ja häivyin pikana.

Väsyin myös yhteen vanhaan kaveriin, joka ei koskaan soittanut, pyytänyt mihinkään. Kun mä soitin, se kyllä puhu omista asioistaan, muttei koskaan kysynyt mitä sulle kuuluu. Lisäksi väsyin sen valehteluun ja esittämiseen. Esim. se ei osallistunut mun polttareihin, kun se muka oli työmatkalla ulkomailla. No sattui tulemaan ilmi, että ei ollut. Vuosikaudet se sepitti tarinaa jostain mystisestä miesystävästä, jota kukaan ei koskaan nähnyt. Aina kun sille soitti, se oli äitinsä luona tai yksin himassaan.

Meitä oli muutama vanha koulukaveri, jotka varsin hyvin tiedettiin, että se kertoo satuja. Sit se esitti, että se viettää railakasta opiskelijaelämää toisella paikkakunnalla. Kunnes tavattiin sen opiskelukavereita, joille se oli sepittänyt viettävänsä railakasta elämää kotipaikkakunnallaan.

Oikeesti se ei uskaltanut oikein mitään. Interraililla meitä oli kerran 3, ni tää yksi ei ikinä ollut se, joka selvittää asiat. Se vaan odotti valmista. Ärsyttävintä se oli Italiassa, se kun oli kuulemma asiantuntija ja osasi ainoana meistä kieltäkin, silti se ei suostunut mihinkään asiointiin.

Lopulta tuli olo, että mene terapiaan tai jotain, en jaksa enää.

Nykyään en ota valehtelua enää yhtään vastaan.

Siitä on seurannut niin paljon riesaa.

Yksi valehteli jatkuvasti kaikesta. Alkoi tosiasioiden liioittelulla ja sitten jatkui ihan jättimäisiin valheisiin. Loppuvaiheessa en enää tiennyt mitkä hänen jutuistaan ovat totta.

Ainoan kerran välit kahteen ystävään meni yläasteella, kun alkoivat aivan yhtäkkiä ilman mitään syytä haukkua ja pitää pilkkanaan minua ja toista kaveriani. Kiusaaminen oli jatkuvaa koulussa ja kotona netin välityksellä.

Ollaan sovittu jo vuosikausia sitten mutta en ole vieläkään saanut selitystä tuolle. En siksi juurikaan luota heihin. Kai se oli jotain heidän murrosikään ja itsensä hakemiseen liittyvää, mutta en silti ymmärrä miten kukaan voi tehdä noin.

Ompas tyhmiä juttuja ollut tosi monella. Mitä tekisitte minun tilanteessani? Tuntuu aika toivottomalta kyllä.

Ap

En nyt tiedä kumpi meistä hylkäsi toisensa. Mutta minä en enää itse ottanut yhteyttä tähän toiseen, sillä kyllästyin siihen, että minulle vastailtiin vain ympäripyöreitä, facebookista sain kyllä lukea kaiken. Ja oli selvää, että tällä ihmisellä oli myös ne paremmat kaverit. Aina puhui heistä ja mitä teki heidän kanssaan jne. Minä kelpasin vain silloin, kun he eivät voineet nähdä.

Alkoi tuntumaan todella pahalta, joten en jaksanut enää kysellä kuulumisia ym. Tämä kaveri kyllä viimeksi laittoi hyvät joulut. Toisaalta kaipaan tätä ihmistä, meillä oli kivaakin yhdessä ja lapsemme tykkäsivät toisistaan kovasti, omani vieläkin muistelee heitä ja mihin muuttivat jne.