Miehen äiti
Olen seurustellut kumppanini kanssa reilun vuoden. Elämä on ihanaa yhdessä ja perjantaina oli virallinen yhteenmuuttopäivä. Ongelmana on kuitenkin ihan suhteen alusta jatkunut asia, nimittäin miehen äiti ei hyväksy minua. Ei tarkemmin sanottuna oikein pidä minua ihmisenäkään. Olen muutaman vuoden miestä vanhempi, minulla on yliopistotutkinto ja vakituinen arvostettu työ, omistusasunto, en juo enkä polta. Äiti puhuu minusta kuin eläimestä, ei esim. käytä koskaan nimeäni. Hän on uhkaillut miehelleni esim. polttavansa itsensä, puhumalla miehestä pahaa muille sukulaisille jne. jos mies ei jätä minua. Lisäksi tekee kyllä kaikkensa saadakseen miehen tuntemaan syyllisyyttä. Mies on kiltti ja kokee tarvetta miellyttää äitiään, vaikka ymmärtääkin tämän käyttäytyvän jollain lailla sairaasti ja väärin meitä kohtaan.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Tuntuu, että äiti on ikään kuin kaiken yhteisen elämämme varjona kaiken aikaa.
Kommentit (12)
Äiti on narsisti. Otan osaa, tilanne ei tule paranemaan. Etsi uusi mies.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.
Miten te ratkaisitte tämän asian? Kaikenlaista ollaan yritetty ja itse alan jo kallistua siihen, että olisiko parempi katkaista välit väliaikaisesti kokonaan ja antaa äidin itse ymmärtää, että mikäli haluaa olla osa meidän elämää, täytyy myös kunnioittaa meitä.
Ap
Ei ole äiti katkaissut napanuoraa. Tahtoisi olla ainoa nainen poikansa elämässä.
Uhkasi polttaa itsensä? Siis oikeesti???
Ei tuohon ole kuin kaksi ratkaisua. Joko mies pistää rajat äidilleen ja katkaisee napanuoran tai etsit parisuhteen aikuistuneen kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ole kuin kaksi ratkaisua. Joko mies pistää rajat äidilleen ja katkaisee napanuoran tai etsit parisuhteen aikuistuneen kumppanin kanssa.
Samaa mieltä olen itsekin ja yrittänyt useaan kertaan selittää, että tässä tilanteessa mies ei mitenkään voi miellyttää kaikkia osapuolia ja on varmasti itse kaikista eniten onneton. En ole omasta puolestani kovinkaan viitsinyt häntä painostaa, vaikka välillä kovastikin mieli tekisi. Mietin vaan, että kuinkakohan kauan tämä vielä jatkuu näin.
Ap
Itsensä polttamisella uhkailu on merkki mielenterveysongelmista. Miehesi olisi syytä hankkia äidilleen ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.
Miten te ratkaisitte tämän asian? Kaikenlaista ollaan yritetty ja itse alan jo kallistua siihen, että olisiko parempi katkaista välit väliaikaisesti kokonaan ja antaa äidin itse ymmärtää, että mikäli haluaa olla osa meidän elämää, täytyy myös kunnioittaa meitä.
Ap
Mieheni ratkaisi asian äitinsä eduksi, valitettavasti. Hänelle myös sanottiin, että mikäli aikoo pelastaa parisuhteensa, välit äitiin on katkaistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.
Miten te ratkaisitte tämän asian? Kaikenlaista ollaan yritetty ja itse alan jo kallistua siihen, että olisiko parempi katkaista välit väliaikaisesti kokonaan ja antaa äidin itse ymmärtää, että mikäli haluaa olla osa meidän elämää, täytyy myös kunnioittaa meitä.
Ap
Hei Ap!
Omasta kokemuksestani ja ammattini puolesta voin sanoa, että aikuiset ihmiset harvoin muuttuvat. Miehesi äidin olisi haluttava itse muutosta omaan käytökseensä, joka on hänen mielestään "normaalia", "oikeutettua" jne. En halua antaa toivoa, koska ko. perhekuviot harvoin paranevat tai selviävät. Lastenlapsien ja perintöjen/kuoleman ilmentyessä yleensä vielä pahenevat.
Pidä huoli omasta, vedä rajat ja pidä huoli että miehesi tekee myös. Miehesi saattaa joutua myös katkaisemaan välit äitiinsä, jotta saa katkaistua henkisen väkivallan kierteen. Mutta aikuinen toimii läheisiään suojellen. Ei tämä ole vaikea asia, kun ei jää vellomaan ristiriitaan lopullisesti.
Älä hyväksy henkistä väkivaltaa ja huonoa käytöstä, kenenkään ei pitäisi, vaikka kyseessä olisi anoppi, äiti, oma puoliso, oma lapsi jne.
Muistakaa puolisosi kanssa puhua myös kaikista ikävimmistä tunteista ja asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.
Miten te ratkaisitte tämän asian? Kaikenlaista ollaan yritetty ja itse alan jo kallistua siihen, että olisiko parempi katkaista välit väliaikaisesti kokonaan ja antaa äidin itse ymmärtää, että mikäli haluaa olla osa meidän elämää, täytyy myös kunnioittaa meitä.
Ap
Mieheni ratkaisi asian äitinsä eduksi, valitettavasti. Hänelle myös sanottiin, että mikäli aikoo pelastaa parisuhteensa, välit äitiin on katkaistava.
Voi ei, onpa ikävä kuulla :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.
Miten te ratkaisitte tämän asian? Kaikenlaista ollaan yritetty ja itse alan jo kallistua siihen, että olisiko parempi katkaista välit väliaikaisesti kokonaan ja antaa äidin itse ymmärtää, että mikäli haluaa olla osa meidän elämää, täytyy myös kunnioittaa meitä.
Ap
Kiitos, tämä oli tosi voimaannuttava viesti! Kävimme miehen kanssa pitkän ja hyvän keskutelun eilen tästä asiasta. Mies totesi itse, että vaikka se vaikealta ja pahalta tuntuukin, ei hän aio olla nyt missään yhteyksissä äitiinsä ennen kuin äiti itse ottaa yhteyttä ja osoittaa halunsa olla kanssamme normaalissa vuorovaikutuksessa ja kunnioittaa parisuhdettamme. Sydämestäni toivon mieheni puolesta, joka kärsii tästä kovasti, että äiti tulisi pian järkiinsä.
Ap
Hei Ap!
Omasta kokemuksestani ja ammattini puolesta voin sanoa, että aikuiset ihmiset harvoin muuttuvat. Miehesi äidin olisi haluttava itse muutosta omaan käytökseensä, joka on hänen mielestään "normaalia", "oikeutettua" jne. En halua antaa toivoa, koska ko. perhekuviot harvoin paranevat tai selviävät. Lastenlapsien ja perintöjen/kuoleman ilmentyessä yleensä vielä pahenevat.
Pidä huoli omasta, vedä rajat ja pidä huoli että miehesi tekee myös. Miehesi saattaa joutua myös katkaisemaan välit äitiinsä, jotta saa katkaistua henkisen väkivallan kierteen. Mutta aikuinen toimii läheisiään suojellen. Ei tämä ole vaikea asia, kun ei jää vellomaan ristiriitaan lopullisesti.
Älä hyväksy henkistä väkivaltaa ja huonoa käytöstä, kenenkään ei pitäisi, vaikka kyseessä olisi anoppi, äiti, oma puoliso, oma lapsi jne.
Muistakaa puolisosi kanssa puhua myös kaikista ikävimmistä tunteista ja asioista.
Minulla oli vastaava tilanne. Miehesi on oltava tukenasi, rinnallasi, uskallettava vetää rajat äitiinsä. Itse voit pitää mahdollisimman vähän yhteyttä miehesi äitiin.