Skitsofrenian ensioireet?
Onko kellään kokemuksia skitsofreniasta? Millaisia ensioireet?
Kommentit (27)
Vainoharhaisuus, äänet. Esim. joku voi kuvitella että on Supon seurannassa tai että televisio lähettää nimenomaan hänelle kohdistettuja viestejä. Äänet päässä jotka voivat kehottaa johonkin tai haukkua tms. Skitsofreniassakin on eri muotoja. Olen tavannut lähipiiristä kaksi. Sanotaan että hieman erikoisia persoonia, ilmaisu jotenkin rajoittunutta, hieman jähmeitä, erakoituneita ja outoja mutta joku voisi pitää suht normaaleinakin.
Palstapsykiatri miettii, ja yhtäkään harhaa ei sitten pukannut vai? Itselleen tarkoitan.
Esimerkiksi voimistuva usko siitä että jokin taho valvoo tekemisiäsi tai että tunnet itsesi jollain tapaa erityisen merkittäväksi ilman että kukaan muu huomaa. Messias/jumaluus/"valituksi" itsensä kokeminen, aika varmoja oireita. Erilaiset CIA, SuPo, FBI kuviot arjessa ovat normi-ihmiselle epätavanomaisia mutta skitsofreenikolle ovat elävää elämää. Joukkovaino, katuteatteri, säteilytys, kyllä, heti lääkärille kun näitä havaitsee. Pitkät keskustelut jumalille niin että sieltä päin puhutaan, viittaa vahvasti skitsofreniaan.
tässäpä kirjoitti:
Vainoharhaisuus, äänet. Esim. joku voi kuvitella että on Supon seurannassa tai että televisio lähettää nimenomaan hänelle kohdistettuja viestejä. Äänet päässä jotka voivat kehottaa johonkin tai haukkua tms. Skitsofreniassakin on eri muotoja. Olen tavannut lähipiiristä kaksi. Sanotaan että hieman erikoisia persoonia, ilmaisu jotenkin rajoittunutta, hieman jähmeitä, erakoituneita ja outoja mutta joku voisi pitää suht normaaleinakin.
Ei nyt mennyt yhtään nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi voimistuva usko siitä että jokin taho valvoo tekemisiäsi tai että tunnet itsesi jollain tapaa erityisen merkittäväksi ilman että kukaan muu huomaa. Messias/jumaluus/"valituksi" itsensä kokeminen, aika varmoja oireita. Erilaiset CIA, SuPo, FBI kuviot arjessa ovat normi-ihmiselle epätavanomaisia mutta skitsofreenikolle ovat elävää elämää. Joukkovaino, katuteatteri, säteilytys, kyllä, heti lääkärille kun näitä havaitsee. Pitkät keskustelut jumalille niin että sieltä päin puhutaan, viittaa vahvasti skitsofreniaan.
Jos ette viitsisi levittää ihan täyttä hölynpölyä kuitenkaan.
no eipä ollut kirjoitti:
tässäpä kirjoitti:
Vainoharhaisuus, äänet. Esim. joku voi kuvitella että on Supon seurannassa tai että televisio lähettää nimenomaan hänelle kohdistettuja viestejä. Äänet päässä jotka voivat kehottaa johonkin tai haukkua tms. Skitsofreniassakin on eri muotoja. Olen tavannut lähipiiristä kaksi. Sanotaan että hieman erikoisia persoonia, ilmaisu jotenkin rajoittunutta, hieman jähmeitä, erakoituneita ja outoja mutta joku voisi pitää suht normaaleinakin.
Ei nyt mennyt yhtään nappiin.
Mikä sitten menee nappiin?
Ensioireina voi olla esim. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, taantuminenkin jopa, hermostuneisuus, voi olla vaikea nukkua, voi eristäytyä tai jättäytyä etäämmäs sosiaalisista suhteista, tunne-elämän ailahtelu tai latistuminen, omituiset ajatukset jne. Harhat ja harhaluulot ei välttämättä ole se ensimmäinen oire, mutta varmaan selkeimpiä oireita. Oireiluhan kuitenkin voi alkaa tosi pienestä ja pahentuu sitten ajan kuluessa, toisella hitaammin, toisella äkillisesti, psykoosiksi, jolloinka sairaus voidaan todeta. Skitsofrenioita on useammanlaisia, varmaan selkeimmin nuo harhaluulot ja vainoharhaisuus liittyvät paranoidiseen skitsofreniaan. Muita ovat esim. Hebefreeninen
Skitsofrenia ja katatoninen skitsofrenia, hebefreeninen alkaa usein nuorena ja on monesti vaikeahoitoisempi, voi johtaa pahimmillaan jopa todella syvään henkiseen taantumiseen, katatoninen on nykyään länsimaissa harvinaisempi, siihen voi liittyä katatoniaa ja esim. Stupor-tiloja.
Ei sitä huomaa oikein mistään. Nuo FBI-jutut ja muut vainoharhat voivat liittyä vaikka epäluuloiseen persoonallisuuteen, joka usein syntyy huonoista kokemuksista johtuvista traumoista.
Skitsofreenikosta huomaa, että eristäytyy ja on ahdistunut tai välttelee, mutta nekin ovat myös muiden sairauksien oireita.
Kuulo- ja näköharhojahan ulkopuolinen ei huomaa, ellei sitsofreenikko ole akuutissa psykoosissa ja esim. kommunikoi äänten kanssa julkisesti, mikä on aika harvinaista.
Eli tärkeintä on, että huonosti voiva ihminen menisi hoitoon, jossa oikea diagnoosi sitten löytyy (ja sekin voi kestää kauan).
Ihminen voi siis olla epäluuloinen, harhaluuloinen ja pelokas myös ilman skitsofreniaa. Itselläni on epäluuloinen ja epävakaa persoonallisuus traumoista johtuen.
Tuntuu kyllä että yhteiskunta haluaisi leimata täysin terveitä - mutta ajattelukykyisiä ja normista poikkeavia - hyvin herkästi skitsoiksi. Kautta aikojenhan itsenäisiä ja vaarallisesti omilla aivoillaan ajattelevia on eristetty hullun leimalla. Ehkäpä aidot skitsofreenikot ovat jotain muuta.
Skitsofreenikko ei siis tajua olevansa harhainen?
Paranoidista sairastavalla oli eristäytyminen ja vainoharhat. Vainoharhat eivät olleet mitään täysin absurdeja. Tai voi olla, että absurdejakin oli mutta ei kertonut niistä kenellekään, koska kenties tällöin vielä itsekin epäili niitä. Ei suoraan puhunut millään salalitttoteorianimillä mutta kuvitteli useiden ihmisten juonittelevan häntä vastaan ja suoranaisesti kiusaavan. Tietyllä tavalla nämä jutut oli jo tällöin hieman epämääräisiä mutta ei kukaan ikimaailmassakaan mitään alkavaa skitsofreniaa olisi osannut ajatella. Vasta vuosien päästä se todettiin ja vasta tällöin läheisille kirkastui enemmänkin se, että nämä juonittelut ym. oli kaikki harhaa.
Jos henkilö on kokenut elämässään jotakin traumaattista ja pikkuhiljaa alkaa eristäytymään ja puhumaan muiden ihmisten juonitteluista ym. niin ottaisin nämä mieluummin läheisenä mieluummin vakavasti kuin liian kepeästi. Mitä aikaisemmin asiaan puuttutaan sitä parempi ennuste on.
Jätetään diagnosointi lääkäreille.
Mun äidin ensimmäinen oire oli, että se kysyi meiltä lapsilta, että kuullaanko me muutkin ääniä liesituulettimesta. Ei kuultu.
Oireet paheni koko ajan. Äiti oli välillä hermostunut, käveli vähän nykien ympäri kämppää ja välillä tosi väsynyt, nukkui vain. Me lapset oltiin sitten keskenämme pihalla ja opeteltiin keittämään makaronia.
Pahin tilanne oli, kun tulin koulusta ja äiti uhkasi leipäveitsellä, koska luuli minua piruksi. Puhe ei auttanut ja päätin lähteä ulos, kunnes isi on tullut kotiin.
Pitkään meni, ennen kuin isämme huomasi mitään outoa - oli paljon töissä ja harrastuksissaan.
Äidillä oli siis ihan selkeitä harhoja ja taudin myöhemmissä vaiheissa monasti jutteli Jumalalle ja mm. harrasti seksiä Jeesuksen kanssa. FBI oli mukana kuvioissa myös, josta joku aiempi kirjoittaja jo mainitsikin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä että yhteiskunta haluaisi leimata täysin terveitä - mutta ajattelukykyisiä ja normista poikkeavia - hyvin herkästi skitsoiksi. Kautta aikojenhan itsenäisiä ja vaarallisesti omilla aivoillaan ajattelevia on eristetty hullun leimalla. Ehkäpä aidot skitsofreenikot ovat jotain muuta.
Skitsofrenia on aivosairaus, ja diagnoosi voidaan tehdä silloin kun muihin skitsofrenian oireisiin liittyy psykoosi. Muitakin sairauksia on, joihin liittyy psykoosia tai psykoottista oirelua, tai liittyy muita skitsofrenian kaltaisia oireita, mutta skitsofreniaan on omat diagnostiset kriteerinsä. Mielen sairaudet ja psyykkistä oireilua aiheuttavat aivosairaudet on usein vaikeita diagnosoida, kun oireet voivat eri sairauksissa muistuttaa toisiaan.
Kaikki erilaisuus ei ole sairautta, monella on myös persoonallisuus sellainen, että erikoinen käytös voidaan virheellisesti tulkita sairaudeksi, persoonallisuuden ja persoonallisuushäiriön raja voi olla joskus hankala hahmottaa, onhan meitä joka lähtöön.
Minua on analysoitu vuosia perheen ja tuttujen taholta. Olen terve lukuunottamatta masennusta. Psykiatri ja psykiatrinensairaanhoitaja eivät kahdessa vuodessa keskusteluansa kanssani lukuisia kertoja havainneet muuta. Olen ehkä sitten oikeasti outo? Eristäydyn kaiken vapaa-aikani ja mielestäni ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä. Näen välillä näköharhoja esim. hahmoja kotonani. Ne johtuvat masennuksesta.
Up.
Eikö täällä hullujen keskuudessa oo yhtään "oikeesti hullua"?