Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen koiran kanssa?
17.12.2017 |
Meillä on kohta 1-v koira ja yhteiselo on hankalaa. Ei niinkään perheen kesken, mutta jostain syystä koira sekoaa, jos lapsille tulee kavereita kylään. Haukkuu ja näykkii. En tiedä pelkääkö vai mitä tekee, mutta ollaan ihan voimattomia jo tämän asian kanssa, kun mikään ei auta tuohon käytökseen. Koirasta luopuminenkin on käynyt mielessä :/ Meille piti tulla hyväluontoinen koira, mutta ei tämä kyllä sitä ole. Hirveän herkkä kaikelle ja etenkin lapsista menee kauheille kierroksille. Aina on saanut olla lapsilta rauhassa jne joten en tiedä mistä tämä on voinut saada alkunsa. Lapset on jo 14-v ja 12-v joten ei mitään hännästä vetäjä ikäluokkaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt ihan hurja väärinkäsitys kyseessä. Kyseessä EI ole mitkään johtajuusongelmat eikä koiran näkökulmasta ongelmat ensinkään. Se on vaan nuori, vilkas koira, ja sen paimennusvietti iskee päälle tuossa muodossa noissa tilanteissa. Ei se pelkää, ei ole vihainen, vaan tosiaan, paimenkoirana sen vietit pistää paimentamaan (joka tapahtuu näykkimällä ja haukkumalla), ja sitä se tekee kun innostuu.
Asiaa voi opettaa pois ihan positiivisen vahvistamisen keinoin eli palkitsemalla rauhallisesta käytöksestä. Myös lievää kielteistä palautetta voi käyttää. Esim. mulla lähes kaikki koirat on jossain vaihessa lenkeillä halunneet alkaa paimennusnäykkiä jos on "tylsää" eli hihnassa tienvartta. Minä ihan nappaan pannasta kiinni ja talutan siitä kunnes näykkyhimo on ohi. Saman teen jos kotona vieraita innostuksen takia näykitään - näykkijää pidetään vaikka väkisin sylissä tai vieressä kunnes rauhoittuu. Mutta heti palkitaan kun on rauhassa.
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Päteekö myös pumiin? :)
Ap
Pätee kyllä. Veljelläni on pumi agilitykoirana ja hyvin samanlaiset on kuviot kuin meidän lauman shelteillä. No, hän halusikin vilkasta ja palvelushaluista koiraa ja sen sai, kaikkien vilkkaan paimenkoiran ominaisuuksineen ;)
Viime viikolla minua muuten huvitti pilakuva, jonka näin englanninkielisenä jossain lehdessä. Siinä oli kuva, jossa luki: "Why timid families should not buy Border Collies" eli miksi arkojen perheiden ei pitäisi hankkia bordercollieita. Ja kuvassa perhe oli pelokkaan näköisenä keskellä olohuonetta ja bordercollie kiehasi ympärillä ja näykkäsi pohkeeseen heti jos joku "paimennettavasta laumasta" ilkesi yrittää pois kasaumasta. Pätee aika moniin paimenkoiriin varsinkin nuorena :D 20 vuoden kokemuksen jälkeen asiaan suhtautuu huumorilla, mutta ymmärrän hyvin sen että moni uusi omistaja säikähtää, varsinkin kun tiettyjä paimenkoirarotuja pidetään erityisen helppoina ja miellyttämishaluisina. ja sitten se onkin näykkivä, repivä ja räksyttävä riiviö.
Tämä oli asiaa.
Mulla on bc joka nuorena "lämpeni" liikaa lasten ryhtyessä riehumaan ja saattoi näykkäistä. Mun kanssa sillä ei ollut ikinä mitään ongelmaa(no, en tosin riehunutkaan)
Tapa jäi pois koiran ja lasten kasvaessa mutta vieläkään en halua vieraiden lasten olevan koiran kanssa niin että minä en näe/pysty kontrolloimaan. Tämä tuntuu oleva joillekin ihmisille kauhean vaikea ymmärtää. En vain halua ottaa sitä riskiä että vieraat lapset tekevät jotain yllättävää ja koira reagoi siihen.
Just näin. Minäkään en ymmärrä miksi lasten pitäisi päästä silittämään sitä ihanaa koiranpentua tai aikuista koiraa. Ja jotkut aikuiset suorastaan ohjaa lapsen silittelemään koiraa. Meillä on hirveän vilkas ja toisaalta sitten myös arasteleva koira, johon en voi luottaa, jos on pieniä lapsia ympärillä. Koira ei ole ikinä purrut tai osoittanut uhkaavia merkkejä, mutta selvästikin on epävarma lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sakemanneissa samaa. Ovikello ja sisälle pyrkivät ihmiset saa vaistot heräämään. Haukkumista ja hyppimistä vieraiden päälle. Rauhoita koira ennen oven avaamista, palkitse rauhoittumisesta ja istuta paikalleen odottamaan. Pyydä koiraa odottamaan paikallaan, kunnes annetaan lupa tulla tervehtimään/haistelemaan vieraita. Palkitse pienistäkin onnistumisista.
Minä olen saanut kissanikin opetettua. Eivät huutele yöllä eivätkä tule herättämään aamulla. Eivät kiipeä joulukuuseen. Täytyy vaan olla tiukkana ja etsiä sellainen keino joka toimii.
Kun koira näykkii, komennat sitä heti ja kovasti ja laitat toiseen huoneeseen niin ettei pääse lapsia puremaan. Olet vihainen. Aina kun alkaa hankalaksi, eristät ja annat huutaa siellä oven takana ihan rauhassa. Jossain vaiheessa menee jakeluun, miten pitää käyttäytyä, että saa olla muiden seurassa. Ihan maalaisjärjellä.
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Tää oli kyllä päivän paras. Paimentamiseen jalostetun koiran paimentamistaipumus on vain jalostuksen sivutuote. Nyt ymmärrän hivenen paremmin niiden ihmisten motiiveja jotka kuvittelevat saavansa työkoirasta sohvaperunan. Onhan metsästyskoiran metsästysviettikin vain "jalostuksen sivutuote".
Voi luoja mitä tyhmyyttä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Tää oli kyllä päivän paras. Paimentamiseen jalostetun koiran paimentamistaipumus on vain jalostuksen sivutuote. Nyt ymmärrän hivenen paremmin niiden ihmisten motiiveja jotka kuvittelevat saavansa työkoirasta sohvaperunan. Onhan metsästyskoiran metsästysviettikin vain "jalostuksen sivutuote".
Voi luoja mitä tyhmyyttä. 🙄
Siis mitä tässä nyt oli niin ihmeellistä ja "päivän parasta"? Tottahan se on, että paimennusvietti on jalostuksen sivutuote. Esim. sheltti ei tänä päivänä ole ns. työkoira vaan on jalostuksen myötä muokkautunut enemmänkin koti/harrastuskoiraksi. Joskin paimennusviettiä tästä rodusta löytyy edelleen, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo siis ei ole mikään vakava käytösongelma vaan jalostuksen sivutuote, jonka kanssa voi kyllä elää ja sitä käytöstä voi kouluttaa pois. Ja iän myötä vähenee itsestäänkin.
- t. shelttikasvattaja
Tää oli kyllä päivän paras. Paimentamiseen jalostetun koiran paimentamistaipumus on vain jalostuksen sivutuote. Nyt ymmärrän hivenen paremmin niiden ihmisten motiiveja jotka kuvittelevat saavansa työkoirasta sohvaperunan. Onhan metsästyskoiran metsästysviettikin vain "jalostuksen sivutuote".
Voi luoja mitä tyhmyyttä. 🙄Siis mitä tässä nyt oli niin ihmeellistä ja "päivän parasta"? Tottahan se on, että paimennusvietti on jalostuksen sivutuote. Esim. sheltti ei tänä päivänä ole ns. työkoira vaan on jalostuksen myötä muokkautunut enemmänkin koti/harrastuskoiraksi. Joskin paimennusviettiä tästä rodusta löytyy edelleen, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Yleensä ku työkoiria jalostetaan niin juurikin se vietti on yksi niistä tärkeimmistä ominaisuuksista. No, naiset ja koiranäyttelyt on yhdistelmänä sellainen että sillä on pilattu jo monta rotua, en tiedä onko teillä tarkoitus että lopulta olisi vain läjä erinäköisiä koiria samanlaisella luonteella vai mikä helvetin hinku on jalostaa ne koirien tärkeimmät ominaisuudet pois? Pakko saada huskyn näköinen seurakoira? Tai suokki millä ei oo ajotaipumusta? En käsitä ku roturyhmistä löytyy myös ihan puhtaita seurakoiriakin että miksi pitää pilata työkoirarotuja.
Vierailija kirjoitti:
shelttihullu again
Siis mikä vimma sulla on käydä joka ikisessä koiriin ja niihin liittyvien vaikeuksien kanssa kamppailevien juttuja koskevissa ketjussa kommentoimassa "shelttihullu"? Shelttejä on Suomessa todella paljon, joten tottakai se näkyy myös vaikkapa täällä keskusteluissa, että jollakin voi olla ongelmaa juurikin sheltin kanssa. Aloittajalla näyttää kuitenkin olevan pumi, joten muutkin paimenkoirat kuin sheltit osaa olla haastavia. Toivottavasti löydät elämällesi järkevämmän tarkoituksen kuin muiden mollaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Nykyään tutkitaan paljon. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole validia, ei myöskään niistä julkisuudessa leviävät tulkinnat. Suomeksi sanottuna siis väärää tietoa.
Tulkaapa tutkimaan minua ja koiriani! Olen ehdottomasti laumanjohtaja ja kas kummaa kun ei ole tietoakaan koiraongelmista. Koirani ovat hyvätapaisia ja tottelevaisia. Viimeksi eilen klinikalla kehuivat kuinka hyvä suhde minulla on koiraani joka luotti minuun ja antoi kaikki toimenpiteet tehdä rauhoittamatta.
En siis elä koiralaumassa vaan ihan ihmisasumuksessa ja siellä olen mielestäni oikeutettu pomoilemaan.
Eniten koirien käytösongelmia tuottaa nämä positiiviseen kouluttamiseen hurahtaneet. Silläkin hommalla on paikkansa mutta ei se käytösasioissa mitään auta. On niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Nykyään tutkitaan paljon. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole validia, ei myöskään niistä julkisuudessa leviävät tulkinnat. Suomeksi sanottuna siis väärää tietoa.
Tulkaapa tutkimaan minua ja koiriani! Olen ehdottomasti laumanjohtaja ja kas kummaa kun ei ole tietoakaan koiraongelmista. Koirani ovat hyvätapaisia ja tottelevaisia. Viimeksi eilen klinikalla kehuivat kuinka hyvä suhde minulla on koiraani joka luotti minuun ja antoi kaikki toimenpiteet tehdä rauhoittamatta.
En siis elä koiralaumassa vaan ihan ihmisasumuksessa ja siellä olen mielestäni oikeutettu pomoilemaan.
Eniten koirien käytösongelmia tuottaa nämä positiiviseen kouluttamiseen hurahtaneet. Silläkin hommalla on paikkansa mutta ei se käytösasioissa mitään auta. On niin nähty.
Kyllä tutkittu tieto yliopistotasolla on ihan eri juttu kuin yksittäisen ihmisen kertomus laumansa pomottamisesta. Itsellä kokemusta niin pevi-koulutuksesta kuin modernista positiivisesta vahvistamisesta ja voin sanoa, että jälkimmäinen pesee pevin kuusnolla. Myös palveluskoirien koulutuksessa mm. rajavartiolaitoksella on siirrytty positiiviseen vahvistamiseen koulutuksessa. Se, että kouluttaa positiivisin menetelmin ei tarkoita sitä, että koirat saa elää kuin pellossa. Toki myös pomottamalla ja alistamalla saat koirasi käyttäytymään hyvin, mutta onko se koiralle miellyttävää? Tämä on ihan käsittämätöntä, että vielä nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla niin ihmiset nojaa noihin vanhanaikaisiin menetelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Nykyään tutkitaan paljon. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole validia, ei myöskään niistä julkisuudessa leviävät tulkinnat. Suomeksi sanottuna siis väärää tietoa.
Tulkaapa tutkimaan minua ja koiriani! Olen ehdottomasti laumanjohtaja ja kas kummaa kun ei ole tietoakaan koiraongelmista. Koirani ovat hyvätapaisia ja tottelevaisia. Viimeksi eilen klinikalla kehuivat kuinka hyvä suhde minulla on koiraani joka luotti minuun ja antoi kaikki toimenpiteet tehdä rauhoittamatta.
En siis elä koiralaumassa vaan ihan ihmisasumuksessa ja siellä olen mielestäni oikeutettu pomoilemaan.
Eniten koirien käytösongelmia tuottaa nämä positiiviseen kouluttamiseen hurahtaneet. Silläkin hommalla on paikkansa mutta ei se käytösasioissa mitään auta. On niin nähty.
Ensinnäkin tutkimus tieto ei ole ns. tulkittavaa tietoa. Jos kerron sinulle tarinan niin voit tulkita sen miten haluat. Tutkittu tieto sen sijaan on mustavalkoista, asia on joko niin tai näin, tulkinnan varaa ei ole. Ihan perusasioita mikä liittyy tutkimustyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Nykyään tutkitaan paljon. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole validia, ei myöskään niistä julkisuudessa leviävät tulkinnat. Suomeksi sanottuna siis väärää tietoa.
Tulkaapa tutkimaan minua ja koiriani! Olen ehdottomasti laumanjohtaja ja kas kummaa kun ei ole tietoakaan koiraongelmista. Koirani ovat hyvätapaisia ja tottelevaisia. Viimeksi eilen klinikalla kehuivat kuinka hyvä suhde minulla on koiraani joka luotti minuun ja antoi kaikki toimenpiteet tehdä rauhoittamatta.
En siis elä koiralaumassa vaan ihan ihmisasumuksessa ja siellä olen mielestäni oikeutettu pomoilemaan.
Eniten koirien käytösongelmia tuottaa nämä positiiviseen kouluttamiseen hurahtaneet. Silläkin hommalla on paikkansa mutta ei se käytösasioissa mitään auta. On niin nähty.Kyllä tutkittu tieto yliopistotasolla on ihan eri juttu kuin yksittäisen ihmisen kertomus laumansa pomottamisesta. Itsellä kokemusta niin pevi-koulutuksesta kuin modernista positiivisesta vahvistamisesta ja voin sanoa, että jälkimmäinen pesee pevin kuusnolla. Myös palveluskoirien koulutuksessa mm. rajavartiolaitoksella on siirrytty positiiviseen vahvistamiseen koulutuksessa. Se, että kouluttaa positiivisin menetelmin ei tarkoita sitä, että koirat saa elää kuin pellossa. Toki myös pomottamalla ja alistamalla saat koirasi käyttäytymään hyvin, mutta onko se koiralle miellyttävää? Tämä on ihan käsittämätöntä, että vielä nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla niin ihmiset nojaa noihin vanhanaikaisiin menetelmiin.
No kyllähän me perheessä lapsiakin käsketään ja kielletään huonosti käyttäytymästä vaikka positiivinen palautekin on olennaisen tärkeää. Koska mulla on aina ollut useampia koiria, näen että myös koirat kieltävät toisiaan tekemästä asioita. En suinkaan ole koulutusvastainen, uuden toiminnon opettamisessa on palkitsemiseen perustuva menetelmä ehdottomasti paras, siinä ei ole negatiiviselle sijaa.
Koira ei jää suremaan jos toinen koira sitä ojentaa vaan kaveruus säilyy. Miksi sama asia pilaisi suhteen ihmiseen? Koirallani on runsaasti tilaisuuksia hylätä epämiellyttävä seurani koska liikumme paljon myös vapaudessa. Jostain syystä se kuitenkin haluaa pysyä luonani.
Jos ainoa peruste on että minä olen vanhanaikainen ja pitäisi olla uudenaikaisempi niin höpöhöpö. Meillä menee hienosti. Ihmislastenkin kasvatuksen kohdalla nähdään jatkuvasti että uudet menetelmät eivät ole hyvää tuoneet vaikka ensin niin uskottiin.
En kannata enkä käytä väkivaltaa henkistä enkä fyysistä, johtajuutta voi toteuttaa myös reilusti. Hyvä laumanjohtaja on koiran hyvinvoinnille tärkeä asia. Ihmisten säännöillähän se lemmikkikoira joutuu pelaamaan vaikka ei niitä ymmärräkään. Vastuu on minun, ei koiran. Siksi myös määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä johtajuusjutut on oikeasti ihan vanhaa tietoa. Ei koiralaumassakaan ole pomoa. Tutustukaa viime vuosien TUTKITTUUN tietoon ennen kuin puhutte johtajuudesta ja koiralle paikan näyttämisestä.
Nykyään tutkitaan paljon. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole validia, ei myöskään niistä julkisuudessa leviävät tulkinnat. Suomeksi sanottuna siis väärää tietoa.
Tulkaapa tutkimaan minua ja koiriani! Olen ehdottomasti laumanjohtaja ja kas kummaa kun ei ole tietoakaan koiraongelmista. Koirani ovat hyvätapaisia ja tottelevaisia. Viimeksi eilen klinikalla kehuivat kuinka hyvä suhde minulla on koiraani joka luotti minuun ja antoi kaikki toimenpiteet tehdä rauhoittamatta.
En siis elä koiralaumassa vaan ihan ihmisasumuksessa ja siellä olen mielestäni oikeutettu pomoilemaan.
Eniten koirien käytösongelmia tuottaa nämä positiiviseen kouluttamiseen hurahtaneet. Silläkin hommalla on paikkansa mutta ei se käytösasioissa mitään auta. On niin nähty.Kyllä tutkittu tieto yliopistotasolla on ihan eri juttu kuin yksittäisen ihmisen kertomus laumansa pomottamisesta. Itsellä kokemusta niin pevi-koulutuksesta kuin modernista positiivisesta vahvistamisesta ja voin sanoa, että jälkimmäinen pesee pevin kuusnolla. Myös palveluskoirien koulutuksessa mm. rajavartiolaitoksella on siirrytty positiiviseen vahvistamiseen koulutuksessa. Se, että kouluttaa positiivisin menetelmin ei tarkoita sitä, että koirat saa elää kuin pellossa. Toki myös pomottamalla ja alistamalla saat koirasi käyttäytymään hyvin, mutta onko se koiralle miellyttävää? Tämä on ihan käsittämätöntä, että vielä nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla niin ihmiset nojaa noihin vanhanaikaisiin menetelmiin.
No kyllähän me perheessä lapsiakin käsketään ja kielletään huonosti käyttäytymästä vaikka positiivinen palautekin on olennaisen tärkeää. Koska mulla on aina ollut useampia koiria, näen että myös koirat kieltävät toisiaan tekemästä asioita. En suinkaan ole koulutusvastainen, uuden toiminnon opettamisessa on palkitsemiseen perustuva menetelmä ehdottomasti paras, siinä ei ole negatiiviselle sijaa.
Koira ei jää suremaan jos toinen koira sitä ojentaa vaan kaveruus säilyy. Miksi sama asia pilaisi suhteen ihmiseen? Koirallani on runsaasti tilaisuuksia hylätä epämiellyttävä seurani koska liikumme paljon myös vapaudessa. Jostain syystä se kuitenkin haluaa pysyä luonani.
Jos ainoa peruste on että minä olen vanhanaikainen ja pitäisi olla uudenaikaisempi niin höpöhöpö. Meillä menee hienosti. Ihmislastenkin kasvatuksen kohdalla nähdään jatkuvasti että uudet menetelmät eivät ole hyvää tuoneet vaikka ensin niin uskottiin.
En kannata enkä käytä väkivaltaa henkistä enkä fyysistä, johtajuutta voi toteuttaa myös reilusti. Hyvä laumanjohtaja on koiran hyvinvoinnille tärkeä asia. Ihmisten säännöillähän se lemmikkikoira joutuu pelaamaan vaikka ei niitä ymmärräkään. Vastuu on minun, ei koiran. Siksi myös määrään.
Juuri näin. Ja sama joka toimii lapsen kanssa, toimii kaikkien eläinten kanssa. Ei lapsellekaan laiteta karkkia suuhun jos tämä käyttäytyy huonosti, mutta kehutaan kun käyttäytyy nätisti.
Jos ei saa koiraansa sen vertaa kuriin, ettei se pure lapsia ja on ihmeissään, mitä pitäisi tehdä, ei pitäisi olla koiranomistaja ollenkaan. Kyllä koira uskoo kun komennetaan ja koira viedään pois lasten luota kun se puree. Varsinaista ydinfysiikkaa...
Tämä oli asiaa.
Mulla on bc joka nuorena "lämpeni" liikaa lasten ryhtyessä riehumaan ja saattoi näykkäistä. Mun kanssa sillä ei ollut ikinä mitään ongelmaa(no, en tosin riehunutkaan)
Tapa jäi pois koiran ja lasten kasvaessa mutta vieläkään en halua vieraiden lasten olevan koiran kanssa niin että minä en näe/pysty kontrolloimaan. Tämä tuntuu oleva joillekin ihmisille kauhean vaikea ymmärtää. En vain halua ottaa sitä riskiä että vieraat lapset tekevät jotain yllättävää ja koira reagoi siihen.