Onko joku teoillaan pilannut elämäsi?

Esimieheni töissä. Kyllä, esimies. Kuukausia kestänyt alistaminen, minun rajojen ja itsemääräämisoikeuden rikkomista, ahdistelua. Irtisanoutuessa hän pilasi alkaneen urani paskanjauhannalla ja en ole töitä saanut kun saan kuulla haastatteluissa etten ole saanut edellisestä työpaikasta hyvää suosittelua.

Sain burn-outin, vatsaongelmia, kilpirauhanen tulehtui ja oikeasti olen vainoharhainen. Tällä hetkellä käyn kahdessa terapiassa ja olen muutamalla lääkityksellä. Mielialalääkitys ei ole onneksi yksi niistä. Vain keskustelu on auttanut. Hetkellisesti siis yksi ihminen on voinut pilata elämäni ja urani. Nyt opiskelen uutta alaa, jolle toivottaa työllistyn ja saan elämää raiteille.

Tuskin pilattu. Ja voidaan tosiaan miettiä, että mikä on omaa vastuuta ja mikä jonkun toisen. 

Mutta päältäkävely, jatkuva loukkaaminen ja välinpitämättömyys tekee silti melko pahaa jälkeä ja jättää pitkäaikaisempaa epäuskoa itseen ja toisiin. 

Vaikean ja rakkaudettoman lapsuuden ja nuoruuden jälkeen sain vihdoin työstettyä pelkojani ja patologista epäluottamusta sen verran, että onnistuin päätymään parisuhteeseen. Vuoden jälkeen selvisi, että hänellä oli tyttöystävä toisessa kaupungissa ja minä olin pelkkä pano.

Ei ole pilannut, mutta vaikeuttanut todella paljon. Minua käytettiin lapsena hyväksi jonka seurauksena olen sairastanut koko teini- ja aikuisikäni lukuisia eri mielisairauksia. Tämän takia olen tällä hetkelle kyvytön käymään töissä, mutta olen positiivisella mielellä ja aion nousta suosta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain heikko antaa toiselle sellaisen vallan.Vain minä itse voin elämäni  pilata, ei kukaan muu.

Jo kysymyksenasettelusi on siis pielessä.

Heikko? Et siis hyväksy heikkoutta? Eivät kaikki ole vahvoja.

Ihminen voi aina valita uhriutuuko vaiko ei. Sen uhriutumiseen käytetyn ajan  ja energian kun voisi käyttää hyödyllisemminkin. Kyllä ihminen on ihan itse vastuussa siitä jos luovuttaa toiselle vallan pilata oman elämänsä.

No jos joku vaikka lyö kirveellä puolisosi hengiltä, niin miten olisit estänyt tätä valtaa valumasta toiselle? Kerro meillekin tämä elämän salaisuus.

Ei elämäni ole pilalla siksi jos puolisoni menehtyy. Minä olisin edelleen hengissä, toki puolisoni menettäneenä, joten elämäni olisi erilaista, vaan ei pilalla

.Mietipä vaikka rattijuopon henkiin jääneitä uhreja, moni  heistä ei ole antanut asian pilata elämäänsä vaan jatkaa edelleen vammoista huolimatta. Elämä toki muuttuu erilaiseksi mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.Te alapeukuttajat ette tätä tajua.

Omahyväinen ja muita halveksiva asenne sinulla.

Ystäväni ainoa lapsi jäi rattijuopon yliajamaksi ja kuoli. Ystäväni ja hänen miehensä ovat edelleen hengissä, elävät näennäisesti normaalia elämää. Ulkopuolinen ei arvaisi heitä koskettanutta tragediaa. He tekivät päästöksen jatkaa ns. normaalielämää.

Onnellisia he eivät ole, suru on läsnä koko ajan. Ovat jo useamman vuoden käyneet ammattiauttajalla, nukahtaminen onnistuu vain lääkkeiden avulla.  Useita kertoja päivässä iskee valtava ahdistus, edelleen.

En usko tilanteen heidän kohdallaan muuttuvan, vaikka tosiaan elävät näennäisesti normaalia elämää.

Minun mielestäni heidän elämänsä pilasi tämä rattijuoppo. He itsekin ovat sitä mieltä. Rattijuoppo vei heiltä kaikkein tärkeimmän syyn elämiseen.

Teidän, jotka ette osaa muiden asemaan lainkaan, tulisi hävetä. Eräänlaista psykopatiaa tuollainen kylmyys.

Olet täysin väärässä suhteeni. Minun piti valita menenkö eteenpäin vai uhriudunko. Valitsin eteenpäin menon, en antanut jonkun toisen pilata elämääni. Voit siis ihan vapaasti tunkea mielipiteesi sinne minne ei päivä paista.

Nämä ystävänikin "menevät eteenpäin", eivätkä ole uhriutuneet.  Silti heidän elämänsä on pilalla.

En tiedä, mitä pahaa sinulle on tapahtunut, mutta vaikuttaa siltä, että et oikeasti ole päässyt asian yli. Sinäkin taidat elää elämää, jossa traumasi on läsnä kuitenkin koko ajan.  Olet vain kehittänyt itsellesi kovan kuoren.

Olen pahoillani puolestasi.

En ole tuo kenelle kirjoitit, mutta v***u mitä tekoempatiaa.

Ei vaan toteamus kyseisen "selviytyjän" itsepetoksesta. Ja empatia vaikutti ihan aidolta. Toinen väittää, että ei tunnu missään, vaikka lapsi kuoli, mutta empaattinen ihminen ainakin yrittää ymmärtää tällaisia psykopaattisia lausuntoja. T.eri

Ex-Pomo ja pomon lähipiiri pilasivat monta vuotta. Kyykytti, ahdisteli, mustamaalasi, uhkaili ja vihjaili jatkuvasti potkuilla, pelasi ihmeellisiä ja monimutkaisia nöyryytyspelejä, pilkkasi ideoitani ja sitten varasti ne ja nolasi lukuisia kertoja ylempien johtajien edessä. Vaihdoin lopulta loppuunpalaneena ja ihan kaikkeni yrittäneenä, lopuksi täysin ylikäveltynä ja häpäistynä työtä (mitä suureen ääneen hämmästeltiin kun pomo on niin mahtava tyyppi), mutta en edelleenkään luota keneenkään ja pelkään koko ajan selkäänpuukotusta ja, että minulle nauretaan ja ilkutaan selän takana. En näytä uudessa paikassa mitään aitoja tunteita ja vedän feikkihymyllä enkä halua tutustua kehenkään pintaa syvemmin, vaikka oikeasti ja vilpittömästi haluaisinkin. En vain uskalla enää. Selviydyn kyllä enkä ole mielestäni uhri, mutta aika peruuttamattomasti meni usko ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain heikko antaa toiselle sellaisen vallan.Vain minä itse voin elämäni  pilata, ei kukaan muu.

Jo kysymyksenasettelusi on siis pielessä.

Heikko? Et siis hyväksy heikkoutta? Eivät kaikki ole vahvoja.

Ihminen voi aina valita uhriutuuko vaiko ei. Sen uhriutumiseen käytetyn ajan  ja energian kun voisi käyttää hyödyllisemminkin. Kyllä ihminen on ihan itse vastuussa siitä jos luovuttaa toiselle vallan pilata oman elämänsä.

No jos joku vaikka lyö kirveellä puolisosi hengiltä, niin miten olisit estänyt tätä valtaa valumasta toiselle? Kerro meillekin tämä elämän salaisuus.

Ei elämäni ole pilalla siksi jos puolisoni menehtyy. Minä olisin edelleen hengissä, toki puolisoni menettäneenä, joten elämäni olisi erilaista, vaan ei pilalla

.Mietipä vaikka rattijuopon henkiin jääneitä uhreja, moni  heistä ei ole antanut asian pilata elämäänsä vaan jatkaa edelleen vammoista huolimatta. Elämä toki muuttuu erilaiseksi mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.Te alapeukuttajat ette tätä tajua.

Omahyväinen ja muita halveksiva asenne sinulla.

Ystäväni ainoa lapsi jäi rattijuopon yliajamaksi ja kuoli. Ystäväni ja hänen miehensä ovat edelleen hengissä, elävät näennäisesti normaalia elämää. Ulkopuolinen ei arvaisi heitä koskettanutta tragediaa. He tekivät päästöksen jatkaa ns. normaalielämää.

Onnellisia he eivät ole, suru on läsnä koko ajan. Ovat jo useamman vuoden käyneet ammattiauttajalla, nukahtaminen onnistuu vain lääkkeiden avulla.  Useita kertoja päivässä iskee valtava ahdistus, edelleen.

En usko tilanteen heidän kohdallaan muuttuvan, vaikka tosiaan elävät näennäisesti normaalia elämää.

Minun mielestäni heidän elämänsä pilasi tämä rattijuoppo. He itsekin ovat sitä mieltä. Rattijuoppo vei heiltä kaikkein tärkeimmän syyn elämiseen.

Teidän, jotka ette osaa muiden asemaan lainkaan, tulisi hävetä. Eräänlaista psykopatiaa tuollainen kylmyys.

Olet täysin väärässä suhteeni. Minun piti valita menenkö eteenpäin vai uhriudunko. Valitsin eteenpäin menon, en antanut jonkun toisen pilata elämääni. Voit siis ihan vapaasti tunkea mielipiteesi sinne minne ei päivä paista.

Nämä ystävänikin "menevät eteenpäin", eivätkä ole uhriutuneet.  Silti heidän elämänsä on pilalla.

En tiedä, mitä pahaa sinulle on tapahtunut, mutta vaikuttaa siltä, että et oikeasti ole päässyt asian yli. Sinäkin taidat elää elämää, jossa traumasi on läsnä kuitenkin koko ajan.  Olet vain kehittänyt itsellesi kovan kuoren.

Olen pahoillani puolestasi.

En ole tuo kenelle kirjoitit, mutta v***u mitä tekoempatiaa.

Ei vaan toteamus kyseisen "selviytyjän" itsepetoksesta. Ja empatia vaikutti ihan aidolta. Toinen väittää, että ei tunnu missään, vaikka lapsi kuoli, mutta empaattinen ihminen ainakin yrittää ymmärtää tällaisia psykopaattisia lausuntoja. T.eri

Se voi olla itsepetosta tai olla olematta, et voi tietää. Vielä vähemmän voit sanoa hänen lausuntoaan psykopaattiseksi. Etenkään kun hänen takapuoleen liittyvä toivotuksensa minun silmiini viestii kipua.

Joskus ihminen tietää, ettei pysty jatkamaan muuten kuin kovettamalla itsensä. Tieto voi perustua riittämättömään informaatioon, mutta olemassaolevan ymmärryksen varassahan täällä jokaisen on toimittava. Mutta kenenkään ei ole pakko turvautua aggressiiviseen näennäisempatiaan, jossa oikeasti asetutaan toisen yläpuolelle mutta naamioidaan asia, vieläpä hyvin laiskasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain heikko antaa toiselle sellaisen vallan.Vain minä itse voin elämäni  pilata, ei kukaan muu.

Jo kysymyksenasettelusi on siis pielessä.

Heikko? Et siis hyväksy heikkoutta? Eivät kaikki ole vahvoja.

Ihminen voi aina valita uhriutuuko vaiko ei. Sen uhriutumiseen käytetyn ajan  ja energian kun voisi käyttää hyödyllisemminkin. Kyllä ihminen on ihan itse vastuussa siitä jos luovuttaa toiselle vallan pilata oman elämänsä.

No jos joku vaikka lyö kirveellä puolisosi hengiltä, niin miten olisit estänyt tätä valtaa valumasta toiselle? Kerro meillekin tämä elämän salaisuus.

Ei elämäni ole pilalla siksi jos puolisoni menehtyy. Minä olisin edelleen hengissä, toki puolisoni menettäneenä, joten elämäni olisi erilaista, vaan ei pilalla

.Mietipä vaikka rattijuopon henkiin jääneitä uhreja, moni  heistä ei ole antanut asian pilata elämäänsä vaan jatkaa edelleen vammoista huolimatta. Elämä toki muuttuu erilaiseksi mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.Te alapeukuttajat ette tätä tajua.

Omahyväinen ja muita halveksiva asenne sinulla.

Ystäväni ainoa lapsi jäi rattijuopon yliajamaksi ja kuoli. Ystäväni ja hänen miehensä ovat edelleen hengissä, elävät näennäisesti normaalia elämää. Ulkopuolinen ei arvaisi heitä koskettanutta tragediaa. He tekivät päästöksen jatkaa ns. normaalielämää.

Onnellisia he eivät ole, suru on läsnä koko ajan. Ovat jo useamman vuoden käyneet ammattiauttajalla, nukahtaminen onnistuu vain lääkkeiden avulla.  Useita kertoja päivässä iskee valtava ahdistus, edelleen.

En usko tilanteen heidän kohdallaan muuttuvan, vaikka tosiaan elävät näennäisesti normaalia elämää.

Minun mielestäni heidän elämänsä pilasi tämä rattijuoppo. He itsekin ovat sitä mieltä. Rattijuoppo vei heiltä kaikkein tärkeimmän syyn elämiseen.

Teidän, jotka ette osaa muiden asemaan lainkaan, tulisi hävetä. Eräänlaista psykopatiaa tuollainen kylmyys.

Olet täysin väärässä suhteeni. Minun piti valita menenkö eteenpäin vai uhriudunko. Valitsin eteenpäin menon, en antanut jonkun toisen pilata elämääni. Voit siis ihan vapaasti tunkea mielipiteesi sinne minne ei päivä paista.

Nämä ystävänikin "menevät eteenpäin", eivätkä ole uhriutuneet.  Silti heidän elämänsä on pilalla.

En tiedä, mitä pahaa sinulle on tapahtunut, mutta vaikuttaa siltä, että et oikeasti ole päässyt asian yli. Sinäkin taidat elää elämää, jossa traumasi on läsnä kuitenkin koko ajan.  Olet vain kehittänyt itsellesi kovan kuoren.

Olen pahoillani puolestasi.

En ole tuo kenelle kirjoitit, mutta v***u mitä tekoempatiaa.

Ei vaan toteamus kyseisen "selviytyjän" itsepetoksesta. Ja empatia vaikutti ihan aidolta. Toinen väittää, että ei tunnu missään, vaikka lapsi kuoli, mutta empaattinen ihminen ainakin yrittää ymmärtää tällaisia psykopaattisia lausuntoja. T.eri

Se voi olla itsepetosta tai olla olematta, et voi tietää. Vielä vähemmän voit sanoa hänen lausuntoaan psykopaattiseksi. Etenkään kun hänen takapuoleen liittyvä toivotuksensa minun silmiini viestii kipua.

Joskus ihminen tietää, ettei pysty jatkamaan muuten kuin kovettamalla itsensä. Tieto voi perustua riittämättömään informaatioon, mutta olemassaolevan ymmärryksen varassahan täällä jokaisen on toimittava. Mutta kenenkään ei ole pakko turvautua aggressiiviseen näennäisempatiaan, jossa oikeasti asetutaan toisen yläpuolelle mutta naamioidaan asia, vieläpä hyvin laiskasti.

Joono, jos lapsi kuolee eikä se aidosti tunnu missään, henkilö on ihan sillä tavalla tunnekylmä, että totaalieristäisin yhteiskunnasta. Se, että sanoo jotain tuollaista hirveää ja joku toinen yrittää silti ymmärtää eli tajuaa henkilön kovettaneen itsensä ja oikeasti kärsivän on mielestäni kaikkea muuta kuin tekoempaattista. Vai mitä ajat takaa? Mielestäni puhuimme samasta asiasta.

Mun elämäni rakkaus antoi mulle pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain heikko antaa toiselle sellaisen vallan.Vain minä itse voin elämäni  pilata, ei kukaan muu.

Jo kysymyksenasettelusi on siis pielessä.

Heikko? Et siis hyväksy heikkoutta? Eivät kaikki ole vahvoja.

Ihminen voi aina valita uhriutuuko vaiko ei. Sen uhriutumiseen käytetyn ajan  ja energian kun voisi käyttää hyödyllisemminkin. Kyllä ihminen on ihan itse vastuussa siitä jos luovuttaa toiselle vallan pilata oman elämänsä.

No jos joku vaikka lyö kirveellä puolisosi hengiltä, niin miten olisit estänyt tätä valtaa valumasta toiselle? Kerro meillekin tämä elämän salaisuus.

Ei elämäni ole pilalla siksi jos puolisoni menehtyy. Minä olisin edelleen hengissä, toki puolisoni menettäneenä, joten elämäni olisi erilaista, vaan ei pilalla

.Mietipä vaikka rattijuopon henkiin jääneitä uhreja, moni  heistä ei ole antanut asian pilata elämäänsä vaan jatkaa edelleen vammoista huolimatta. Elämä toki muuttuu erilaiseksi mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.Te alapeukuttajat ette tätä tajua.

Selviytyminen on eri asia. Voi sitä hengissä pysyä ja näennäisesti jatkaa elämäänsä mutta jos menettää kaikkein rakkaimpansa kuten puolisonsa ja/tai lapsensa niin kyllä ehdottomasti voi olla elämä pilalla! Jos ei koskaan enää voi olla onnellinen niin kyllä on silloin elämä pilalla!

Työpaikkakiusaaja pilasi elämäni moneksi vuodeksi juuri silloin, kun lapseni olivat pieniä. Olin väsynyt jo ihan yksityiselämän haastavuuden vuoksi ja elämäntilanteeni takia aika puolustuskyvytön. Pienten lasten äidin on tosi vaikea esim. vaihtaa paikkakuntaa työpaikan perässä. Siksi roikuin liian pitkään kauheassa työpaikassa ja uuvutin itseni pahasti ennen kuin tajusin lähteä, ihan tyhjän päälle.

Pitkään meni myös toipumisessa, mutta toivuin kuitenkin. Työelämäni ja urani on edennyt paremmin kuin olisi, jos olisin jäänyt siihen kamalaan työpaikkaan. Pääsin siitä pahasta, jonka kiusaaja minulle aivan tahallaan aiheutti. 

Kun häiriköivä naikkonen rikkoo itse pikku sydämensä, kannattaa varmaan särkeä se uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

En aio itsekään myöntää omille lapsilleni, että minussa on vikaa, diilatkoon sitten asian kanssa miten parhaaksi näkevät. Sen sijaan kaikista syytöksistä lähden vetämään ja jätän heidät isälleen. Diilatkoon senkin kanssa sitten vaan.

10

Kuulostat ihan vaimoltani. Lähde jo.