Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvin helppiä. Oon ihan jumissa. Tekee pahaa ja itkettää.
15.12.2017 |
No, seurustelin noin vuoden. Asuttiin erillään, mutta vietin paljon aikaa miehen luona. Sain kuulla paljon siitä miten olen aloitekyvytön jne "pääongelmat" näkyy. Ollaan tunnettu jo ennen seurustelua, joten tietää kyllä mun asioita paljon. No, nyt sitten pari päivää sitten kysyin että ootko sä tyytyväinen. Suora vastaus: ei ole. Hän on jo pidemmän aikaa miettinyt että pitäiskö mulle näyttää ovea, mutta minussa on kuitenkin hyviäkin puolia. Juteltiin pitkään ja seuraavana aamuna sitten keräsin kamani. Mulla on ollut vaikea masennus jo pitkään ja kaks edellistä suhdetta päättynyt siihen että mut on jätetty koska mussa on niin paljon vikaa. Päätin sit suosiolla pistää itse poikki koska tiedän että pitkittämisestä ei seuraa hyvää. Jätän ennen kun tulen jätetyksi. Oon kuulemma niin saamaton tyyppi ja oon kuullut tätä muidenkin suusta.
Eilisen sitten ryyppäsin kotona köyden kanssa. Mulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia jo pitkin syksyä ja viime kuussa ostin köyden että sitten kun tulee tilanne niin antaa mennä sit vaan. Mietin pitkin iltaa että menenkö kellarivarastoon miettimään asioita köyden kanssa mutta en mennytkään. Nukuin jotenkin, nyt oon aamusta asti vaan itkenyt.
En voi jutella vanhemmille koska liian suuri häpeä. Heiltä tulisi vain syyllistämistä ja hekin ovat sanoneet että olen saamaton tyyppi ja he ovat pettyneitä. Ei ole sisaruksia. Yksi sukulainen ehkä olisi. Kavereita en kehtaisi vaivata. En ole koskaan itkenyt kumppanin tai ystävien seurassa, joten en haluaisi nytkään.
Mulla ei oo elämässä mitään. Asun vuokrayksiössä. Ei ole töitä, ei opiskelua. En harrasta mitään. Mun elämä on täysin tyhjää. En ole juurikaan käyttänyt alkoholia mutta viimeaikoina masennuksen lisääntyessä olen tissutellut enemmän. Mun sisältö elämässä tällä hetkellä on siis ryypätä sohvalla rasvatun köydenpätkän kanssa.
En jaksa uskoa että asiat muuttuu tästä parempaan suuntaan.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin olla ystävä sulle jos oot nätti!
En voi sanoin kuvailla miten vihaan kaltaisiasi ihmisp*rseitä. Ei mitään empatiaa tai tilannetajua! Hyi hitto!
Mutta sinähän juuri kuvailit?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tilanteesi ole niin paha kuin miltä sinusta nyt tuntuu.
500000 ihmistä on vailla työtä ja suuri osa heistä vailla koulutuspaikkaa tai päämäärää elämässä. Se on nykypäivää.
Opettele kouluttamaan aivojasi. Se onnistuu kyllä, jos niin tahdot.
Älä ajattele työttömyyttäsi tai parisuhdeongelmiasi negaation kautta, vaan mieti millalisen mahdollisuuden olet elämässäsi saanut.
Vielä täällä on mahdollista elää ihmisarvoista elämää saamalla työttömyystukia.
Käytä tilannetta hyväksesi ja katso aamulla ikkunasta kun orjat lähtevät työhön ja viemään lapsiaan päivähoitoon, keitä aamukahvit ja nauti vapaudestasi.
Yksikään ongelmallinen miehenkuvatus, joita olet näköjään aiemmin elämässäsi kohdannut, ei ole enää arvostelemassa sinua ja persoonallisuuttasi.
Olet vapaa kuin taivaan lintu ja voit tehdä elämässäsi asioita joihin palkkatyön orjuudessa elävillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta.
Unohda köysi ja osta mieluummin jokin kuntoiluväline, vaikka trampoliini ja haistata pitkät hetkeksi aikaa kaikille vastakkaisen sukupuolen otuksille.
Löydät oikean aikanaan kunhan ensin ymmärrät kuinka arvokas sinä itse olet ja ymmärrät näköjään jo nyt että parempi lähteä mulkkujen luota itse pää pystyssä, kuin jäädä ulosheitetyksi.
Älä tee itsellesi mitään ❤️❤️❤️ Elämänkokemus (46v.) on osoittanut, että synkimmänkin mustuuden jälkeen valkenee lopulta parempi päivä. Elämä voi muuttua ihan täysin ja katsot tämänpäiväistä itseäsi ja kiität, ettet tehnyt sitä.
Minkä ikäinen olet? Tarvitset apua. Päivystys, seurakunnan diakoni, auttava puhelin - ihan kuka vaan, aluksi. Puhu rehellisesti.
Se, mikä tilanteesi on tänään ei ole vain sinun "syytäsi", mutta voit sen toisten avulla muuttaa. Tarvitset voimia ja aikaa. Älä tuhlaa aikaasi ihmisten kanssa, jotka sanovat, että "mietin, että pitäisi näyttää ovea". Rakkaita tuetaan vaikeuksissa ja sinäkin ansaitset sellaisen suhteen - vaikka toiseen ei voikaan murheessa ripustatua, tukeutua vain, koska meillä on jokaisella oma elämä.
Tarvitset liikuntaa (vaikka ihan kävely), riittävän unen, ihmisiä (vaikka kirjasto, kauppa) ja jotain mielekästä puuhaa. Joku päivärytmi olisi tärkeä, jotta saisit aivosi irti masennuksen kierteestä: opiskelu (kurssikin olisi alku), vapaaehtoistyö tms.
Toivon sinulle - ja ihan jokaiselle, joka tuntee kuin sinä, voimia jatkaa. Pidä huolta itsestäsi, puhu itsellesi hyviä sanoja solvaamisen sijaan. Olet tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vuokrayksiö, ei töitä, ei opiskelua, vaikea masennus, ja silti parisuhteita tulee ja menee. Ja joku vielä väittää, ettei naisten ole helpompi saada parisuhdetta. :D
Suuri osa nuorista yksinasuvista elää vuokrayksiöissä, ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Mutta niin, esimerkiksi itse olen kuitenkin nätti, hauska ja hyvää seuraa silloin, kun menee hyvin masennuksen kanssa. Ongelma on juuri tuossa kohdassa "parisuhteita menee", ei se hylkääminen tunnu mukavalta eikä ole parempi kuin se, ettei mitään suhdetta olisi syntynytkään. Väkisinkin se masennus alkaa näkyä suhteessa ja sitten kun sen takia jätetään, tulee se epäonnistuminen tunne: en kelpaa kuin vain silloin kun olen tietynlainen.
Lisäksi omat suhteeni ovat olleet myös masentuneisiin miehiin, koulutuspaikkaa tai työtä vailla olevaan yksiössä asuvaan jopa.
Muutama vuosi sitten itkin täällä sitä, kuinka en ole mitään, enkä koskaa tule olemaan. Olin vuosia elänyt yhtä helvettiä pahan oloni ja ihmisvihan/pelkoni kanssa.
Elin myös väkivaltaisessa parisuhteessa näkemättä ulospääsyä.
Lopulta oli katsottava peiliin ja kysyä itseltä mitä elämältään haluaa ja odottaa ja kuinka siihen tulisi muutos.
No nykyään elelen yksin suht onnellista elämää ja opiskelen, vaikka luulin ettei minusta olisi koskaan siihen.
Haluan sanoa tämän koska tiedän sinullekin koittavan sen ajan jolloin tunnet eläväsi sinun elämääsi ja olet onnellinen, jos vain annat sille mahdollisuuden.
Tiedän mitä se on kun tahtoo kuolla. Edellinen yritykseni oli hilkulla onnistua, josta ensin tunsin itseni entistä enemmän epäonnistuneeksi, mutta nyt olen iloinen etten onnistunutkaan.
Toisen saanattomuus voi ärsyttää todella paljon ja tiedät sen varmasti. Nyt sinun ei kuitenkaan tule ajatella muiden tunteita, vaan itsesi.
Ei tientenkään jäädä märehtimään oman elämänsä kurjuutta, vaan katsoa sen hyviä puolia ihan pienistä asioista lähtien esum
"Hyvä minä! Jaksoin nousta sängystä ylös ennen 9" tai vaikkapa "nukuin viime yönä neljä tuntia ja se on patemmin kuin edellisenä yönä, jolloin en saanut nukuttua ollenkaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat huomattavan selkeästi ja systemaattisesti ihmiseksi, joka on itsemurhan partaalla. Jopa niin hyvin, että tätä on vaikea uskoa tosissaan kirjoitetuksi. Ota tämä kehuna.
Lisäksi olet naiseksi kovin rohkea, ponteva ja aikaansaava, jos olet valmis hirttämään itsesi - yleensä naispuoliset itsemurhaajat eivät ole noin suoraviivaisia, vaan hakeudutaan pehmeämpien ja epävarmempien menetelmien pariin. Tämänkin voi ottaa kehuna, mutta se on myös uhkatekijä, jos et ole ihan varma kuolemisesta. Saatat olla liiankin aikaansaava. Tunge tämä vanhempiesi kitaan, kun mollaavat sinua saamattomaksi. Jos nyt et ihan konkreettisesti ilkeä, niin tee se mielessäsi.
Kamalimpina päivinä voi kuitenkin päättää, että tekee sen vasta huomenna. Mies kertoo kaveristaan, joka istuu porukassa aina sitkeimmin löylyssä. Kuulemma strategiana on laskea viiteen.
On ihan selvää, että elämässäsi on paljon sietämättömiä asioita ja hyvin vähän sellaista, joka riittäisi itsessään pitkällekään. Mutta ne sietämättömät asiat ovat myös askel kerrallaan muutettavissa. Jos sinulla on kitisevät pettyjävanhemmat etkä ole tähän ikään oppinut hakemaan ja vastaanottamaan aitoa tukea toisilta ihmisiltä, niin tuossa on paljonkin asioita, joita voit lähteä korjaamaan. Kun saat hyviä asioita tapahtumaan, ne ruokkivat toisiaan, aivan samoin kuin varmaankaan et ole joutunut nykytilanteeseen kertaheitolla, vaan ikävien asioiden kertyessä ja vaikuttaessa toisiinsa. Jos olet joutunut noidankehään, sitä voi myös lähteä kiipeämään takaisin ylös.
Yksi asia on hyvä ymmärtää - alaspäin liukuessa tilannetta pahentaa putoamisen pelko. Nyt olet pudonnut, pelko on turhaa. Tästä eteen päin sinulla on vain voitettavaa, vaikka sitten välillä takapakkia tulisikin. Sekin kuuluu asiaan eikä todista mitään. Pelkohan se on mikä ihmisen lamauttaa ja tekee elämästä kammottavaa. Opettele haistattelemaan sille, kunnes osaat nauraa sille. Sitten pelko ei enää pysty eristämään sinua muista, ja voit saada riittävästi etäisyyttä sinulla pahaa tekeviin ihmissuhteisiin ilman, että vetäydyt tekemään itsellesi vielä enemmän pahaa.
Tosiaankin, muista. Näin näköalatonta tilannetta maailmanhistoriassa ei ole nuorison osana ollut kuin ehkä 30-luvun alun Saksassa. Ei ole ihme, jos tuntuu pahalta. Katso itseäsi kauemmas ja näe kokonaistilanne. Se ei ole sinun syytäsi, mutta sinut on laitettu maksamaan. Ala sivistää itseäsi, se helpottaa heti oloa. Ihmiset on hippiliikkeestä asti opetettu etsimään totuutta sisältäpäin. No eihän se auta, silloin kun sisällä on pimeää. Katse ulkomaailmaan päin. Pystyt tekemään viisaita tekoja ja olemaan hyödyksi maailmassa, joka yrittää kaikin voimin väittää päinvastaista. Maailma valehtelee, sitä vapautta ei voida milloinkaan kokonaan riistää, vaikka yritys onkin kova.
Ei kuitenkaan ihan yhtä paljoa, koska olemme tottuneempia saamaan elämässä vähemmän.