Auttakaahan, te av:n kasvatusgurut!
Eli ongelma on tämä: poikamme 2v8kk on tottunut nukahtamaan siten, että joku on hänen vierellään. Nyt en kaipaa saarnoja siitä miten tähän on tultu, vaan vinkkejä siihen, miten tästä voisi totuttaa pois. Ongelma ei ole se, kuten esim. supernanny -ohjelmassa, että poika tulisi sängystä pois, jos vieressä ei olla. Hän vain itkee ja itkee, mutta ei tule pois sängystä. Kerran koetin niin, että sanoin hyvää yötä jne ja poistuin huoneesta. Kun poika oli itkenyt vähän aikaa, palasin nopeasti lohduttamaan. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä poika jatkaa itkemistä ties kuinka kauan. Luovutin siihen yhteen kertaan. Voisi tietysti koittaa pikku hiljaa, että olisin vaikka kauempana huoneessa, mutta en kommunikoisi pojan kanssa. Siitäkin tulisi taatusti huutoa ja pitkään, sillä poika vaatii, että täytyy olla ihan hänen sänkynsä vieressä. Sikälikin se on vähän outoa, että poikamme on muuten oikein reipas ja omatoiminen. Hän on kotihoidossa.
Olisiko kellään viisastenkiveä tähän tilanteeseen?
Kommentit (8)
Tytar, 3 ja 1/2 vuotias vaatii etta isa tai aiti on oltava hanen kanssaan sangyssa kun han menee nukkumaan. Itse en ole ottanut asiasta pattia, vaan luen kirjaa niin kauan kun tytolla menee nukahtamiseen. Otan tuon hetken omana rentoutushetkenani. Tosin joskus, tietyissa tilanteissa, arsyttaa, esim jos on vieraita kylassa...
Yövalo meillä on, eikä muutenkaan pelkää pimeää.
Tuota pyykkihommaa tms. voisi kokeilla, mutta poika on kyllä heti skarppina ja melkein heti hysteerinen, jos siitä viereltä poistuu.
mutta minusta tuo vähitellen kauemmas siirtyminen kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta. Aluksi vain ihan vähän kauemmas, vaikka edes sen 10 cm ;) sitten enemmän ja enemmän kun tottuu nukkumaan ilman että olet ihan sängyssä kiinni.. Toivottavasti toimii..
En tiedä miten teillä sujuisi, mutta erään tutun lapsi oppi nukahtamaan yksin, kun hänelle luvattiin lelu, jota hän oli kaupassa himoinnut, kunhan 10 iltana nukahtaa ilman aikuista. Ja sitten kalenteri seinälle ja rasti aina kun sujuu hyvin. Tuon jälkeen ei enää kaivannut nukuttajaa lelun saatuaankaan.
Meillä auttoi pelkästään se, että sanoin olevani viereisessä huoneessa, ihan lähellä ja ettei ole mitään hätää.
esim. eka viikko nousisi sangysta istumaan tuoliin sangyn viereen,
toka viikko siirtaisi tuolia kauemmaksi sangysta
kolmas viikko siirtaisi tuolin lahes huoneen ovelle
neljas viikko siirtaisi tuolin aivan oven ulkopuolelle
viides viikko lapsi osaisi nukahtaa yksin huoneessaan.
Tama siis silta jonka tyttarella sama ongelma. Itselleni asia ei ole ollut niin suuri ongelma etta olisin jaksanut alkaa muuttamaan tata rutiinia. Oikeastaan on kivaa etta voin viettaa tyton kanssa hieman aikaa ihan rauhassa ja hiljaa.
Vierailija:
Tama siis silta jonka tyttarella sama ongelma. Itselleni asia ei ole ollut niin suuri ongelma etta olisin jaksanut alkaa muuttamaan tata rutiinia. Oikeastaan on kivaa etta voin viettaa tyton kanssa hieman aikaa ihan rauhassa ja hiljaa.
Ei minullakaan periaatteessa ole mitään sitä vastaan, mutta meillä on 3 kk vanha vauva, ja jos olen yksin kotona nukutusaikaan, niin homma on tosi hankalaa. Pojan reaktiot eivät kyllä ole mitään vauvakateutta, koitin tuota huoneesta poistumista jo ennen vauvan syntymää. Hän on aina ollut tosi tarkka tuosta nukuttamisesta. Hän on ottanut pikkuveljensä hyvin vastaan.
ap
mutta ehdotus kyllä. Onnistuisiko jos vaikka laittaisit esim. pyykkejä samalla. " Äiti käy vaan laittamassa pyykit koneeseen ja tulee sitten takaisin." Välillä kävisit tekemässä jotakin ja menisit sitten takaisin. Jos pikkuhiljaa onnistuisit pidentämään tuota poissaolo aikaa niin ettei lapsi itke.