Lue keskustelun säännöt.
Mistä syystä olet nyt allapäin?
Kommentit (62)
Se kun firmaan kaikkien hakijoiden joukosta rekrytoidut henkilöt alkavat osoittaa jonkin ajan kuluttua merkkejä siitä, että he eivät ehkä aiokaan sitoutua tehtäväänsä kovin pitkäksi aikaa. Se ottaa niin päähän. Kaikki se perehdyttäminen ja puheet alussa pitkän tähtäimen tavoitteista ja sitten et yhtäkkiä olekaan varma, että onko henkilö vielä puolen vuoden päästä edes mukana hommissa. Sitten täytyy vaan odottaa ja toivoa kunnes henkilö ilmoittaa, että lähteekin muualle. Uusi rekry käyntiin ja kaikki alkaa alusta. Se harmittaa niin älyttömästi. Varsinkin, kun on hyvä ihminen töissä. Nyt elän taas sitä aikaa, että aavistelen jotain ja odottelen, että milloin saan taas pettyä ja alkaa kaiken alusta. Miksi ihmisillä on niin vaikea sitoutua? Masentaa ja turhauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyyden kaipuu
Taloushuolet
Se että olen ihastunut varattuun mieheen ja haluaisin päästä tunteesta yli
Pelkään masennukseni uusivan, sinänsä kaikki suht ok nyt, mutta tämä väsymys....
Virheet ja stressi töissä. Itseinho ja yleinen ilottomuus :(
Pitäisi jaksaa kaikennäköistä, mutta ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässäni on ollut niin suuria vastoinkäymisiä, että niiden takia olen allapäin koko loppuelämäni. Juuri nyt eniten murehduttaa kuitenkin pätkätyöläisyys, olen taas muutaman kuukauden täysin työttömänä, kunnes keväällä työt jatkuvat. Voi miten kiva olisi tehdä jouluvalmisteluja, jos ei koko ajan tarvitsisi murehtia rahojen riittävyydestä. Kun syksyn palkoista saadut rahani loppuvat, niin seuraavan kerran saan rahaa maaliskuussa. Ahdistavaa.
Koska olen niin hemmetin heikko ja sorruin ostamaan jotain ihmevitamiineja Fit Linelta. Hirveän kallista ja varmaan täyttä kuraa. Sukulainen niitä myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi jaksaa kaikennäköistä, mutta ei jaksa.
Tämä on ainakin itselläni ihan tyypillinen masennusoire. Masennus puuduttaa koko ihmisen, joten mitään ei oikein jaksa, vaikka haluaisikin.
Minulla on nousujohteinen ura ja kiva työ. Sairastuin syöpään ja sain sen takia kenkää.
Sen jälkeen työelämä on ollut pelkkää alipalkattua pätkätyötä ja määräaikaisuuksia.
Ura katkesi sairauden takia ja se vetää mielen matalaksi.
Paluuta ei tunnu enää nelikymppiselle naiselle olevan.
Pätevyyttä ja osaamista sekä monenlaista työkokemusta on laajalti, ja korkea koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisyyden kaipuu
Taloushuolet
Se että olen ihastunut varattuun mieheen ja haluaisin päästä tunteesta yli
Täsmälleen nämä samat mulla... Jaksamisia sulle :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nousujohteinen ura ja kiva työ. Sairastuin syöpään ja sain sen takia kenkää.
Sen jälkeen työelämä on ollut pelkkää alipalkattua pätkätyötä ja määräaikaisuuksia.
Ura katkesi sairauden takia ja se vetää mielen matalaksi.
Paluuta ei tunnu enää nelikymppiselle naiselle olevan.
Pätevyyttä ja osaamista sekä monenlaista työkokemusta on laajalti, ja korkea koulutus.
Voi ei, mulla suht samanlainen tarina. Ensin syöpädiagnoosi ja pian sen jälkeen tieto että työt ei jatku. Olen hankkinut nyt uuden koulutuksenkikn mutta työtä en enää saa. Kai se on tämä ikäkin jo esteenä (42 v) vaikka työelämää pitäisi olla jäljellä reilut 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä syystä olet nyt allapäin?
Mikä surettaa?
Huomasin just että mun oleskeluhousuihin on tullut sormenmentävä reikä vähän vyötärön alapuolelle. Ja mulla on vaan kahdet varahousut joista toiset samanmalliset.
Vähänkö on nyt mieli matalana.
Otan vähän mustikkamehua, ehkä se siitä sitten helpottaa.
Odotin koko päivän että illalla syödään noutoruokaa yhdessä miehen kanssa ja katsotaan Netflixiä. Mies tuli kotiin ja toi vaan mulle annoksen kun oli käynyt jo paikan päällä syömässä kaverinsa kanssa. Nyt mies ei ymmärrä että olen pettynyt. En odottanut iltaa pelkän ruoan takia vaan sen yhdessäolon. Nyt mun pitäisi vaan yksinään mättää jotain ruokaa naamaan, jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisyyden kaipuu
Taloushuolet
Se että olen ihastunut varattuun mieheen ja haluaisin päästä tunteesta yliTäsmälleen nämä samat mulla... Jaksamisia sulle :)
Tähän siis piti tulla aiemman viestin. Tsemppiä sinnekkin! :)
Miehellä on kova työstressi ja se näkyy käytöksessä. On koko ajan masentuneen oloinen, seksielämä on vähäistä ja on kuin varjo itsestään. Ja haluaisin auttaa ja tukea, mutta hän "ei halua rasittaa ja masentaa mua" AAARGH surettaa nähdä toinen ihan surkeana kun ei anna mun edes auttaa :( työelämä on välillä ihan yhtä helvettiä kun saa ihmiset ihan kuihtuneiksi.
Ihan kaikki, en osa edes nimetä mikä erityisesti. Tai tavallaan ei edes sureta, koska en tunne yhtään mitään. Lähinnä kai yritän pysytellä hengissä. Onneksi huomenna on lääkäri, jos vaikka lääkitystä muutettaisiin.
Mun täytyy alkaa ostamaan itse pikkuhousuni. Mummo oli pikkuhousukerhossa ja koko elämäni olen käyttänyt häneltä saatuja puuvillaisia pikkuhousuja. Ihan yksittäisiä ostanut itse tai saanut muilta. Mummo on hamstraaja joten pikkuhousuja oli aina enemmän kuin olisi tarvinnut, useat avaamattomat vielä paketissa pyörimässä vaatekaapin perukoilla. Sieviä ja puuvillaisia. Niistä taisi olla puutetta sodan jälkeen ja piti huolen ettei seuraavilla polvilla ois.
Mummo on laitoksessa ja viimeiset häneltä saadut pikkuhousut rispaantuivat juuri. On aivan pakko mennä nyt alusvaatekauppaan, olen lykännyt tätä niin pitkään että minulla on enää kahdet pikkuhousut jäljellä, nekin lahjaksi saatuja mutta ei mummolta, ja pesen pyykkiä joka päivä jos haluan käyttää pikkuhousuja. Voi piru. Onko täällä pikkuhousukerholaisia?
Vierailija kirjoitti:
Pahalaatuisia muutoksia papakokeessa, tammikuun alussa lisätutkimukset.
Tsempit sulle! Mulla hoidettiin, tai poistetiin loppukesästä jotain solumuutoksia looppauksella, helmikuussa kontrolliin.
Kunnon topkarhujen häviäminen, nykyään on jokapaikassa neitimäisiä bottomkundeja ja niistä en pidä