Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi vai ei... tuskaisa päätös
14.12.2017 |
tai no ei nyt sentään tuskaisa :D Mutta onko joku muu kipuillut tämän päätöksen kanssa? Haluamme sen kolmannen, mutta pelottaa miten riittää aika, rahat, voimat jne... ihan normaaleja pohdintoja siis.
Meillä lapset nyt pian 3v ja 5v. Alunperin annoin itselleni aikarajan (itselleni, koska mies oli valmis kolmanteen jo kaksi vuotta sitten.... ) että aloitetaan yritys nyt joulukuussa, niin vauva syntyisi aikaisintaan esikoisen eskarin alkuun (mikä olisi täydellinen ajoitus), mutta kuitenkin toivottavasti ennen koulunalkua... Nyt kun aika on käsillä en uskallakkaan!! Annoin itselleni lisäaikaa, vauva voisi olla tervetullut vasta kun esikoinen menee kouluun. Toisaalta koen että se on myös takaraja, koska en halua lapsille sen isompia ikäeroja ja nyt on aika panostaa joko perheeseen tai sitten työelämään, en halua liikaa sekoittaa niitä.
Käyn nyt töissä ja minulla on hyvät mahikset vakipaikkaan nykyisessä työssäni lähitulevaisuudessa. Mutta jos pyrin siihen, en enää haluaisi jäädä hoitovapaille moneksi vuodeksi. Jos taas saamme vauvan, haluan ehdottomasti olla pitkään kotona, enkä halua silloin olla (vakituisessa) työsuhteessa ja kokea siitä huonoa omaatuntoa.
Että niin... jos jollain on samantapainen elämäntilanne käsillä tai olet käynyt juuri läpi, niin kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia.
Kommentit (28)
Minkä ikäisiä olette? Eikö iltatähti nelikymppisenä olisi hyvä vaihtoehto? Ehtisit tehdä uraakin tuossa välissä ja nelikymppisenä kaipaa jo pysähdystä. Meillä mieskin oli halukas pitämään vanhempainvapaan päälle nelikymppisenä. Miksi muuten haluat eskarin alkuun tehdä vauvan, eikö ekaluokkalainen tarvitsisi äitiä kotona enemmän? Minun mielestäni jos väsyttää ja arkailuttaa niin voitte ihan hyvin siirtää aikeitanne vuoden eteenpäin, asia selkiää siihen mennessä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä selitys. Ei ap halua vauvaa oikeasti. Poukkoilee sinne tänne.
Eikä kolmatta lasta pidä kenenkään hankkia. Siinä on kaksi liikaa. Tai kolme, riippuu miten katsoo.
Miten joku voi ajatella kolmatta lasta? Ap:n kirjoitus kuulostaa painajaismaiselta. Että tulisi vauva eskarin päälle, ja sen lisäksi olisi vielä toinen lapsi siinä. Aivan kauheaa. Miksi kukaan pilaisi elämäänsä sillä tavalla?
Muuhun en osaa ottaa kantaa, mutta tuo raha-asia on helppo. Neljän tonnin (yhteenlasketuilla) nettotuloilla on varaa yhteen lapseen. Siitä sitten ylöspäin aina 1000€/lapsi/kk. Jos teillä on kuuden tonnin nettotulot, niin sitten pärjäätte sen kolmannenkin kanssa, kunhan ette ole ihan holtittomia rahankäyttäjiä.
Kannattaako edes harkita tekemistä, jos noin mietityttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt ollut yleinen kysely siitä mitä mieltä kukin on kolmannesta lapsesta. Vaan vertaistukiketju niille jotka suunnittelee sitä kolmatta ehkäjoskus ;) Sen enempää en jaksa aiheen ulkopuolelle vastata, joten älkööt vaivautuko.
Ap
Samat tuskailut täälläkin...uskallanko..? Esikoinen menee ensi syksynä kouluun ja toinen täyttää 4v. Olin pitkään heidän kanssa kotona, nyt työelämässä. Olen aina halunnut kolme lasta ja toisen lapsen syntymän yhteydessä ajattelin, että tää ei jää viimeiseksi, yhden kerran vielä jos saan tämän kokea.. Alun perin oli ajatus alkaa yrittämään heti 2016 vuoden alussa, mutta sitten erinäisiä ongelmia ilmaantui perheessäni (ei meidän ydinperheessä), joiden vuoksi en voinut kuvitellakaan uutta vauvaa siihen tilanteeseen.
Haaveilin että vauva olisi sopiva ja tervetullut kesälle 2018, voisin olla kotona kun esikoinen aloittaa ekan luokan ja päivät on lyhyitä. Mutta nyt tulee jo kiire sille kesävauvalle. En sittenkään uskaltanut jättää ehkäisyä syksyllä. Mielenterveyteni on perheongelmien vuoksi reistaillut ja se on pääsyy miksi se ajatus vauvasta tuntuu nyt liian pelottavalta. Olen kärsinyt mm. uniongelmista ja vauvavuosi pelottaa vähine unineen.. Toisaalta juuri nyt työelämä ja lasten hoito ja kaikki muu sen oheen tuntuu raskaalta, haikailen kotiäitiaikoja jolloin voin keskittyä vain lasten hoitoon. Kunpa olisi kristallipallo, joka kertoisi että kaikki menee hyvin, pelkään turhia. Meillä olisi rakkautta, tilaa ja aikaa vielä yhdelle lapselle. Tiedän, että suren sitä aina jos lapset jäävät näihin kahteen (ja olen tosi pahoillani - tiedän kuinka kirpaisee tällaiset kommentit jos sitä ensimmäistäkään ei ole olemassa, olemme itsekin kokeneet lapsettomuuden).. Mitä teen, miten selvitän itselleni mikä on oikein..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, eikö jotkut oikeesti osaa itse päättää haluaako lisää tenavia vai ei! Mitä ap haluaa että täällä vastataan tuntematta perhettä. Eli tehkää joo, kyllä kannattaa tai ei kannata kun on jo kaksi. Hoh hoijaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Eikö iltatähti nelikymppisenä olisi hyvä vaihtoehto? Ehtisit tehdä uraakin tuossa välissä ja nelikymppisenä kaipaa jo pysähdystä. Meillä mieskin oli halukas pitämään vanhempainvapaan päälle nelikymppisenä. Miksi muuten haluat eskarin alkuun tehdä vauvan, eikö ekaluokkalainen tarvitsisi äitiä kotona enemmän? Minun mielestäni jos väsyttää ja arkailuttaa niin voitte ihan hyvin siirtää aikeitanne vuoden eteenpäin, asia selkiää siihen mennessä itsestään.
Iltatähti on kyllä ehdoton ei ainakin nyt katsottuna. Joko nyt lähivuosina se kolmas tai sitten ei koskaan. Ollaan 30v.
Eskarin alkuun olisi hyvä siinä mielessä että voisin olla kotona sitten sekä eskariajan että ekanluokan. Ja vielä vähän lisääkin , kun jäisin kotihoidontuelle vauvan kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi kolmatta lasta vaikka joskus asiasta haaveilemme. Menot lisääntyy, kullekin lapselle se kahdenkeskinen aika vähenee. Mitä lapsesi haluavat? Millaista elämää vietätte? Ilman vakipaikkaa en olisi tehnyt ensimmäistäkään lasta.
Mulla on ihan samanikäiset lapset kun sulla ap. Mulla kans toive ollut kolmannesta, mutta tosiaan nyt alkanu mietityttää et jaksammeko/pystymmekö/raha-asiat...
Paljonko sulla ikää? Itse olen 33 ja tuon ajan esikoisen syntymästä saakka kotona ollut... (ei vakituista työpaikkaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Eikö iltatähti nelikymppisenä olisi hyvä vaihtoehto? Ehtisit tehdä uraakin tuossa välissä ja nelikymppisenä kaipaa jo pysähdystä. Meillä mieskin oli halukas pitämään vanhempainvapaan päälle nelikymppisenä. Miksi muuten haluat eskarin alkuun tehdä vauvan, eikö ekaluokkalainen tarvitsisi äitiä kotona enemmän? Minun mielestäni jos väsyttää ja arkailuttaa niin voitte ihan hyvin siirtää aikeitanne vuoden eteenpäin, asia selkiää siihen mennessä itsestään.
Iltatähti on kyllä ehdoton ei ainakin nyt katsottuna. Joko nyt lähivuosina se kolmas tai sitten ei koskaan. Ollaan 30v.
Eskarin alkuun olisi hyvä siinä mielessä että voisin olla kotona sitten sekä eskariajan että ekanluokan. Ja vielä vähän lisääkin , kun jäisin kotihoidontuelle vauvan kanssa.
ap
Luuletko pääseväsi uraan kiinni, jos teet kolmannen lapsen ja olet kotona 2-3 vuotta.... Työpaikan saanti voi olla kiven alla paitsi hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, eikö jotkut oikeesti osaa itse päättää haluaako lisää tenavia vai ei! Mitä ap haluaa että täällä vastataan tuntematta perhettä. Eli tehkää joo, kyllä kannattaa tai ei kannata kun on jo kaksi. Hoh hoijaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Hohhoijjaa kun et osaa lukea. En kysynyt pitääkö meidän tehdä kolmas, vaan muiden kokemuksia samasta tilanteesta/ ajatuksista. Tämä on VAUVApalsta ja kyllä perhesuunnittelusta puhuminen kuuluu tänne, jos sua ei asia kiinnosta niin voivoi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta.Nuorin nyt 2-vee ja ihan kivasti on menny.Muut lapset koulussa ja vanhin tyttö hoitaa kivasti jo pienintä. Vauva-ajasta nautin kovasti ja oli kiva kun isommat sai olla lomilla kotona eikä tarvinnu miettiä mihin laittaa hoitoon jne. Sain vakipaikan juuri kun olin tullu raskaaksi.Ei ollu suunnitelmissa kolmas mutta elämä yllättää. Kiva olla kotona, kun koulukkaat tulee koulusta.
Hinni kirjoitti:
Samat tuskailut täälläkin...uskallanko..? Esikoinen menee ensi syksynä kouluun ja toinen täyttää 4v. Olin pitkään heidän kanssa kotona, nyt työelämässä. Olen aina halunnut kolme lasta ja toisen lapsen syntymän yhteydessä ajattelin, että tää ei jää viimeiseksi, yhden kerran vielä jos saan tämän kokea.. Alun perin oli ajatus alkaa yrittämään heti 2016 vuoden alussa, mutta sitten erinäisiä ongelmia ilmaantui perheessäni (ei meidän ydinperheessä), joiden vuoksi en voinut kuvitellakaan uutta vauvaa siihen tilanteeseen.
Haaveilin että vauva olisi sopiva ja tervetullut kesälle 2018, voisin olla kotona kun esikoinen aloittaa ekan luokan ja päivät on lyhyitä. Mutta nyt tulee jo kiire sille kesävauvalle. En sittenkään uskaltanut jättää ehkäisyä syksyllä. Mielenterveyteni on perheongelmien vuoksi reistaillut ja se on pääsyy miksi se ajatus vauvasta tuntuu nyt liian pelottavalta. Olen kärsinyt mm. uniongelmista ja vauvavuosi pelottaa vähine unineen.. Toisaalta juuri nyt työelämä ja lasten hoito ja kaikki muu sen oheen tuntuu raskaalta, haikailen kotiäitiaikoja jolloin voin keskittyä vain lasten hoitoon. Kunpa olisi kristallipallo, joka kertoisi että kaikki menee hyvin, pelkään turhia. Meillä olisi rakkautta, tilaa ja aikaa vielä yhdelle lapselle. Tiedän, että suren sitä aina jos lapset jäävät näihin kahteen (ja olen tosi pahoillani - tiedän kuinka kirpaisee tällaiset kommentit jos sitä ensimmäistäkään ei ole olemassa, olemme itsekin kokeneet lapsettomuuden).. Mitä teen, miten selvitän itselleni mikä on oikein..?
Ymmärrän. Kyllä 2 lasta muutenkin antaa enemmän perspektiiviä asiaan, koen että kolmas lapsi on monella tapaa isompi päätös kuin eka tai toinen. Päätös kahdesta ekasta oli helppoa, vaikka olen sen kolmannenkin aina halunnut. Nyt sitä vaan miettii painavammin kaikkea.. ihan sitäkin että jos kolmas lapsi olisi vaikka vakavasti sairas, niin miten se vaikuttaa koko perheeseen. Toisaalta kuinka iso ilo hän olisikaan ja täydentäisi meidän perheen.
Ap
No me haluttiin se kolmas. Itse olin sitä mieltä, että en halua suurta ikäeroa lapsille. Kaksi ensimmäistä on kahden vuoden erolla. Halusin toisen jälkeen opiskella ja sain ammatin. Ajattelimme, että max 4vuotta ikäeroa on sopiva, sillä en halua vauvaa enää kuin kuopus on jo hirveän iso.
Minulla oli myös epäröintiä tulevasta kuten sinulla. Opiskellessa tuntui välillä, että ehkä haluankin tehdä vain töitä jne. Ja nyt on helppoa kun lapset ovat isompia.
No kaikki ei mennytkään kuten piti ja vauvaa ei kuulunut. Tässä ajassa aloin jo todella tajuamaan, että haluan sen kolmannen. Meillä myös mies ei ole epäröinyt lainkaan.
Ja nyt on tulossa sitten kuopuksen ja vauvan välille 6vuotta ikäeroa. Ja loppujen lopuksi tämä onkin hyvä. Hän saa käydä koulua niin, että olen kotona, ei tarvitse iltapäiväkerhoja ym. Eikä ole niin rankkaa, kun ei ole kahta pientä lisänä vaan he ovat jo isompia, osaavat varoa vauvaa jne.
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluatte. Ja jutelkaa asioista yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanikäiset lapset kun sulla ap. Mulla kans toive ollut kolmannesta, mutta tosiaan nyt alkanu mietityttää et jaksammeko/pystymmekö/raha-asiat...
Paljonko sulla ikää? Itse olen 33 ja tuon ajan esikoisen syntymästä saakka kotona ollut... (ei vakituista työpaikkaa)
Olen 30v. Tai täytin juuri, ehkä siksi kriiseilen koska tästä eteenpäin se hedelmällisyyskin vain laskee kuin lehmänhäntä 😂 Itse olin 5 vuotta kotona ja sitten palasin työelämään. Ei vakipaikkaa, mutta olen hoitoalalla niin kyllähän näitä töitä riittää.... sijaisuuksissakin on kuitenkin omat hyvät puolensa; voin paljon paremmin vaikuttaa itse siihen milloin haluan tehdä töitä ja kuinka paljon.
Ap
Kun lapsia oli kaksi, minulla oli vahva tunne, että joukosta puuttuu vielä joku. Saimme kolmannen lapsen ja ajattelin, että ehkä vielä neljäskin joskus. Nyt on vahva tunne, että jengi on jo koossa enkä ole vuosiin enää haaveillut neljännestä lapsesta.
Tunnut näkevän kolmannessa lapsessa vain huolia ja epävarmuutta, joten sinuna ihan ensimmäisenä miettisin, miksi kaksi lasta ei riitä.