Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition

Kuuseen suihkittava tekolumi joka haisi ihan hirveältä, ties mitä myrkkyjä siinä oli!

Muistan kun mummu suolasi kinkun itse isolla ruutalla. Potka haettiin aina Hakaniemen hallista, lihakauppiasta en muista. Mitään puolivalmista ei tullut edes kynnyksen yli. Jouluruoka oli pyhä asia, sen valmistuksen aikana ei muilla aikuisilla ollut keittiöön mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen enkä muista piikkivärivalopalloa :(

Koska se oli ajalta ennen sua. Jonnet ei muista....

Vierailija kirjoitti:

Saiko teillä äidit joulusiivouksen ja -ruoanlaiton vuoksi aina raivarin?

Aina. Siivosi kaapitkin perukoita myöten, vaikka kotona ei ollut jouluna kuin lapset ja känninen ukko. Otti muutenkin jumalattoman stressin kaikesta, syyllisti lapsia ja sai itkukohtauksia, kun joutui laittamaan ruokaa (= lämmittämään eineksiä) kerran vuodessa (muuten ei koskaan laittanut mitään).

Aidot kynttilät kuusessa. Hirveä asettelu, etteivät keikahda tai polta oksia, mutta oli kyllä hienot. Meilläkin oli tuota hentoa nauhaa jota laitettiin nippuina oksille, hopeista ja meillä sitä kutsuttiin enkelinhiukseksi tai jotain sinne päin. En tiedä oltiinko meillä jotenkin tavanomaista pihimpiä, mutta nuo nauhakoristeetkin säästettiin vuodesta toiseen. Sitä oli hirveä ottaa siististi pois ja säilöä, kun oli niin hentoa ja sotkeentuvaa.

Ensimmäiset sähköjouluvalot pihalle olivat pirullisia, kun niidenkin ajateltiin kestävän loppuelämä(en tiedä oliko taas meidän oma säästöjuttu, vai olivatko ne kalliimpia silloin.) Niissä oli niitä vaihtolamppuja mukana ja joskus joku työväline vaihtoon, jotka hukkui helposti. Ja jos rivistä oli yksi lamppu palanut joko yksi osio tai koko valot ei toimineet. Aina jännättiin kun testattiin että toimiiko vai ei, joutuuko metsästämään sitä viallista lamppua, onko varalamppuja vielä ja toimiiko ne lampun vaihdon jälkeenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen enkä muista piikkivärivalopalloa :(

Muistan, mutta ei niitä sanottu piikkiväripalloiksi, vaan värivalopalloiksi, jotka pantiin ikkunaa reunustamaan. Meillä taitaa vieläkin olla yhdet tallella. 

Mä muistan piikkiväripallot mutta meille ei koskaan ostettu sellaisia, koska ne oli äidin mielestä tyylittömiä. Meillä oli aina muutenkin sellainen tylsä lakatun puun värinen aarikka-joulukoristelu. :(

Vierailija kirjoitti:

Aidot kynttilät kuusessa. Hirveä asettelu, etteivät keikahda tai polta oksia, mutta oli kyllä hienot. Meilläkin oli tuota hentoa nauhaa jota laitettiin nippuina oksille, hopeista ja meillä sitä kutsuttiin enkelinhiukseksi tai jotain sinne päin. En tiedä oltiinko meillä jotenkin tavanomaista pihimpiä, mutta nuo nauhakoristeetkin säästettiin vuodesta toiseen. Sitä oli hirveä ottaa siististi pois ja säilöä, kun oli niin hentoa ja sotkeentuvaa.

Ensimmäiset sähköjouluvalot pihalle olivat pirullisia, kun niidenkin ajateltiin kestävän loppuelämä(en tiedä oliko taas meidän oma säästöjuttu, vai olivatko ne kalliimpia silloin.) Niissä oli niitä vaihtolamppuja mukana ja joskus joku työväline vaihtoon, jotka hukkui helposti. Ja jos rivistä oli yksi lamppu palanut joko yksi osio tai koko valot ei toimineet. Aina jännättiin kun testattiin että toimiiko vai ei, joutuuko metsästämään sitä viallista lamppua, onko varalamppuja vielä ja toimiiko ne lampun vaihdon jälkeenkään.

Meilläkin säästettiin tuo hopeinen nauha aina monta vuotta eteenpäin, vaikka ei se varmaan kauheasti edes maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saiko teillä äidit joulusiivouksen ja -ruoanlaiton vuoksi aina raivarin?

Aina. Siivosi kaapitkin perukoita myöten, vaikka kotona ei ollut jouluna kuin lapset ja känninen ukko. Otti muutenkin jumalattoman stressin kaikesta, syyllisti lapsia ja sai itkukohtauksia, kun joutui laittamaan ruokaa (= lämmittämään eineksiä) kerran vuodessa (muuten ei koskaan laittanut mitään).

Meillä äiti siivosi joulua varten koko kodin lattiasta kattoon ja takaisin. Vaatehuonettakin se pesi ja jynssäsi monta päivää. Siihen mennessä, kun ryhdyttiin tekemään ruokaa, äiti oli jo ihan ylikierroksilla. Osittain se oli itse aiheutettua kyllä, koska perheestä kukaan muu ei vaatinut mitään vaatekaappien siivoamista ja vessojen kloritella jynssäämistä. Ja samalla tavalla äiti halusi tehdä KAIKKI jouluruoat vaikka monet olivat sellaisia, ettei kukaan niitä edes syönyt. Onneksi alkoi rentoutua siinä vaiheessa, kun olin lukioikäinen, että oli meillä sitten muutama ihan rentokin lapsuuden joulu.

Vierailija kirjoitti:

Koulusta sai sellaset pienet joulupussit jossa sisällä omena, karkki ja pipari :)

Jossakin varmaan vieläkin jaetaan näitä.

Nämä muistan ihan 90-luvun alun lapsena ja tuolloisena tarhalaisena. Nuo taisi olla mutta muistaisin, että pakkauksessani oli myös ainakin rusina-aski noiden ohella. 

Toinen kiva asia mitä jonnet ei muista omasta lapsuuden joulusta lienee tämä K-kaupan joulumainos

Tuosta kuitenkin lapsuudessa tykkäsin suuresti.

Vahvasti ollaan jouluihmisiä kun alettu jo jouluradiotakin ainakin satunnaisemmin kuuntelemaan ja ei kai siinä kun on kuunneltavissa ympärivuotisesti. 

Saiko teistä kukaan muu Melodican joululahjaksi?

Jonnet ei muista, kun oli aikoja jolloin jouluna oli lunta.

Ulkosuomalainen muistelee (vm. -85), en tiedä, ovatko jotkut näistä edelleen ihan normikäytäntöä vai eivät:

- Joulukorttien lähettely. Niitä myös tuli meille postissa kilokaupalla. Sitten ne aseteltiin kauniisti erään piirongin päälle. Äiti piti kirjaa (mielessään) että kuka oli lähettänyt kortteja ja kuka ei, ja seuraavana jouluna saattoi joku jäädä ilman korttia. Ihanan passiivisaggressiivista. :D

- Jouluverhot ja tietty sähkökyntteliköt palamassa - ne sai pois päältä, kun väänsi yhtä kynttilää. Muistan ihailleeni eräillä naapureillani sellaista kaarevaa kynttelikköä, minusta se oli niin hieno! Meillä oli vain niitä normaaleja /\ -muotoisia.

- Kaikki jouluruoat tehtiin alusta asti. Muistan sen lantun tuoksun vieläkin, koko talo haisi lantulta. Laatikot paistettiin leivinuunissa. Ah, mitkä maut!

- Koulun joulujuhlassa hoilattiin komeasti (ainakin omasta mielestämme :D) joululauluja, kukin toki hieman omalla vireellämme... Joku joulunäytelmä myös esitettiin, niissä ihanan semirupuisissa kostyymeissa. Tosiaan Mariat ja Joosefit olivat siellä kylpytakeissaan. Ihanan kotikutoista! Sitten siirryttiin luokkiin, jossa kukin oppilas sai pienen paperipussukan, jossa oli kaunis punainen omena, piparkakku ja ehkä pari karkkia. Tai rusinoita! Niistä en pitänyt.

- Kotitekoiset joulukalenterit, joita väännettiin tyhjistä tulitikkuaskeista (näiden kerääminen aloitettiin jo hyvissä ajoin, että oli ne 24 askia). Sinne sitten äiti laittoi kaikkea ihme pikkurihkamaa, mitä Tiimarista sai ostettua. Muistan myös kuvakalenterit, joissa oli kiillettä ja jokin tosi kaunis kuva. Vaikka olivathan nämä nättejä, niin kyllä minä ainakin olin kateellinen luokkakavereideni suklaakalentereista! Sen kerran, kun sitten sellaisen saimme, se piti jakaa veljen kanssa. Oli kamalaa draamaa jouluaatonaamuna, että kuka sai sen viimeisen luukun avata, koska siinä oli vähän enemmän "suklaata" (aika mautonta mössöähän se oli...)

- Joku jo mainitsikin ne ämpäreissä tehtävät jäälyhdyt. Mutta eihän niitä sopinut yötä pitää ulkona, ainakaan kovilla pakkasilla (näitä oli vielä omassa lapsuudessani...) Kerran unohdettiin ne yöksi jäätymään, ja tuloksena olikin ämpärin muotoinen jääkökkäre :) Tehtiin sitten lumilyhtyjä.

- Salakavalasti kukin sisarus ja vanhempi paketoi ostamansa lahjat. Ah, joulupaperin tuoksu! <3 Meillä ei ollut pukkia, vaan lahjat jaettiin aina jonkun sisaruksen toimesta. Ennen jouluaattoa lahjoja piiloteltiin ties missä vaatekaapin nurkissa, ja totta kai lapsena piti aina mennä helistelemään ja heiluttelemaan niitä salaa, kun silmä vältti. Sitten mietittiin, että mikä siellä on. Karmeimpia olivat PEHMEÄT PAKETIT! :D Tiesi, että siellä on jotkut halvatun villasukat. Nykyään olen kyllä oikein kiitollinen villasukista(kin!)

- Joululauluja mentiin laulamaan paikkakuntamme vanhaan kivikirkkoon, joka oli ihan sairaan kylmä. Sormet kohmeisina piti yrittää käännellä niitä lauluvihkosen sivuja. Komealta se kyllä kuulosti, kun laulu raikasi kirkossa. Olen aivan täysateisti tätä nykyä, mutta jos olisi mahdollisuus, niin lähtisin ilomielin vieläkin lauleskelemaan! Siinä oli ihanaa joulutunnelmaa.

Olipa omissa jouluissani aika kökköjäkin kokemuksia, liittyen superuskovaisiin vanhempiini, mutta en viitsi niitä tänne jakaa ihan siitä syystä, että pysyisi kiva positiivinen vire päällä. Näitä on ollut hauska lukea. Kuka aloittaisi "Jonnet ei muista - Uusi Vuosi?" Vai onko tällainen jo? Meno oli aika villiä joskus ysärillä Thunder Kingien ja kiinalaisten kanssa riehuessa. :D Itse säikyin jo papattejakin, ja niitä hemmetin perhosia, jotka lähti lentelemään ihan mihin suuntaan tahansa. Kumma, ettei omassa lähi- tai tuttavapiirissäni ketään sattunut pahasti!

-73 syntynyt kirjoitti:

Muistan kun mummu suolasi kinkun itse isolla ruutalla. Potka haettiin aina Hakaniemen hallista, lihakauppiasta en muista. Mitään puolivalmista ei tullut edes kynnyksen yli. Jouluruoka oli pyhä asia, sen valmistuksen aikana ei muilla aikuisilla ollut keittiöön mitään asiaa.

Minä tykkään laittaa jouluruokia, meille ei tule muuta puolivalmista kuin sillipurkki ja punajuurisalaatti joulupöytään. Jälkimmäinen vain siksi ostettuna että sen tekeminen on niin sottaista ja jouluna aikaa mieluummin priorisoi muulle. 

Kinkku haetaan suoraan tilalta ja suolataan itse. Eli voisin sanoa että mun lapset tuntee tämän tavan. 

Ulkosuomalainen jatkaa.

Totta kai PIPAREIDEN leipominen oli ihan must. Meidän perheessä tapasi vain usein käydä niin, että se yön yli jääkaappiin jätetty taikina (me teimme sen murotaikinapohjaan, jonka piti maustua yön yli) oli huvennut yön aikana aika roimasti. Pieniä sormen kaapaisujälkiä löytyi sieltä täältä, ja sitten kukin sisarus esitti niin viatonta, niin viatonta.

Tätä nykyä teen yhä samaa piparkakkutaikinaa, ja tosiaankin ainakin kolmasosa siitä on varattu syömiselle raakana. Nam. 

Joulutortut olivat niitä na_sitorttuja tietty! Ja siihen luumuhilloon paloi aina suu, kun ei malttanut odottaa jäähtymistä. Tehdäänkö yhä luumuhillosta, vai onko nyt jo eri variaatioita? Muistan vielä, miltä ne luumupurkit näyttivät. :) Ja joulunaikaan tuli TV:stä se kamala mainosrallatus "VOI VOI VOI! VOITAIKINA! VOI VOI VOI... VOITAIKINA! Voi voi voi voi voi! JEE!" Muistaako kukaan tätä?! :D Sanat eivät ehkä ole ihan hallussa enää täydellisesti...

Ämpärijäälyhtyjä tehdään kyllä vieläkin ja Kauneimmat Joululaulut raikaa kirkoissa ja seurakuntasaleissa ympäri maan. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainen muistelee (vm. -85), en tiedä, ovatko jotkut näistä edelleen ihan normikäytäntöä vai eivät:

- Joulukorttien lähettely. Niitä myös tuli meille postissa kilokaupalla. Sitten ne aseteltiin kauniisti erään piirongin päälle. Äiti piti kirjaa (mielessään) että kuka oli lähettänyt kortteja ja kuka ei, ja seuraavana jouluna saattoi joku jäädä ilman korttia. Ihanan passiivisaggressiivista. :D

- Jouluverhot ja tietty sähkökyntteliköt palamassa - ne sai pois päältä, kun väänsi yhtä kynttilää. Muistan ihailleeni eräillä naapureillani sellaista kaarevaa kynttelikköä, minusta se oli niin hieno! Meillä oli vain niitä normaaleja /\ -muotoisia.

- Kaikki jouluruoat tehtiin alusta asti. Muistan sen lantun tuoksun vieläkin, koko talo haisi lantulta. Laatikot paistettiin leivinuunissa. Ah, mitkä maut!

- Koulun joulujuhlassa hoilattiin komeasti (ainakin omasta mielestämme :D) joululauluja, kukin toki hieman omalla vireellämme... Joku joulunäytelmä myös esitettiin, niissä ihanan semirupuisissa kostyymeissa. Tosiaan Mariat ja Joosefit olivat siellä kylpytakeissaan. Ihanan kotikutoista! Sitten siirryttiin luokkiin, jossa kukin oppilas sai pienen paperipussukan, jossa oli kaunis punainen omena, piparkakku ja ehkä pari karkkia. Tai rusinoita! Niistä en pitänyt.

- Kotitekoiset joulukalenterit, joita väännettiin tyhjistä tulitikkuaskeista (näiden kerääminen aloitettiin jo hyvissä ajoin, että oli ne 24 askia). Sinne sitten äiti laittoi kaikkea ihme pikkurihkamaa, mitä Tiimarista sai ostettua. Muistan myös kuvakalenterit, joissa oli kiillettä ja jokin tosi kaunis kuva. Vaikka olivathan nämä nättejä, niin kyllä minä ainakin olin kateellinen luokkakavereideni suklaakalentereista! Sen kerran, kun sitten sellaisen saimme, se piti jakaa veljen kanssa. Oli kamalaa draamaa jouluaatonaamuna, että kuka sai sen viimeisen luukun avata, koska siinä oli vähän enemmän "suklaata" (aika mautonta mössöähän se oli...)

- Joku jo mainitsikin ne ämpäreissä tehtävät jäälyhdyt. Mutta eihän niitä sopinut yötä pitää ulkona, ainakaan kovilla pakkasilla (näitä oli vielä omassa lapsuudessani...) Kerran unohdettiin ne yöksi jäätymään, ja tuloksena olikin ämpärin muotoinen jääkökkäre :) Tehtiin sitten lumilyhtyjä.

- Salakavalasti kukin sisarus ja vanhempi paketoi ostamansa lahjat. Ah, joulupaperin tuoksu! <3 Meillä ei ollut pukkia, vaan lahjat jaettiin aina jonkun sisaruksen toimesta. Ennen jouluaattoa lahjoja piiloteltiin ties missä vaatekaapin nurkissa, ja totta kai lapsena piti aina mennä helistelemään ja heiluttelemaan niitä salaa, kun silmä vältti. Sitten mietittiin, että mikä siellä on. Karmeimpia olivat PEHMEÄT PAKETIT! :D Tiesi, että siellä on jotkut halvatun villasukat. Nykyään olen kyllä oikein kiitollinen villasukista(kin!)

- Joululauluja mentiin laulamaan paikkakuntamme vanhaan kivikirkkoon, joka oli ihan sairaan kylmä. Sormet kohmeisina piti yrittää käännellä niitä lauluvihkosen sivuja. Komealta se kyllä kuulosti, kun laulu raikasi kirkossa. Olen aivan täysateisti tätä nykyä, mutta jos olisi mahdollisuus, niin lähtisin ilomielin vieläkin lauleskelemaan! Siinä oli ihanaa joulutunnelmaa.

Olipa omissa jouluissani aika kökköjäkin kokemuksia, liittyen superuskovaisiin vanhempiini, mutta en viitsi niitä tänne jakaa ihan siitä syystä, että pysyisi kiva positiivinen vire päällä. Näitä on ollut hauska lukea. Kuka aloittaisi "Jonnet ei muista - Uusi Vuosi?" Vai onko tällainen jo? Meno oli aika villiä joskus ysärillä Thunder Kingien ja kiinalaisten kanssa riehuessa. :D Itse säikyin jo papattejakin, ja niitä hemmetin perhosia, jotka lähti lentelemään ihan mihin suuntaan tahansa. Kumma, ettei omassa lähi- tai tuttavapiirissäni ketään sattunut pahasti!

Anttilan ja Elloksen paksut joulu-postimyyntikuvastot.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako muutkin askarrelleensa tarha- tai ala-asteikäisenä tämäntyylisiä joulu(kuusen)koristeita? :)

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/1436826.jpg

https://asiakas.kotisivukone.com/files/nukkejalahja.yrittaa.fi/vanhatta…

T. kasarin lapsi

Mä muistan tehneeni noita ensimmäisiä. Ajattelin, että ne oli kyllä hienointa maailmassa ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tiimarin viiden tai kymmenen pennin joulukortit. Niitä rumia joulukortteja ostettiin, kun halvalla sai. Muistan, että yhdessä oli niin älytön kuva, että joku ruma piirrossika lensi taivaalla.

Toinen mitä joulukorteista halveksittiin oli invalidiliiton hiukan muita pienemmät ilmaiskortit, mitä tipahti jokaiselle kirjekuorellinen ennen joulua toiveena, että niistä maksettaisiin. Jos joltain sai tuollaisen kortin oli se vähän outoa, ”ei ollut raaaskinut oikeaa ostaa”.

Ja kauhea stressi vanhemmilla siitä, että muistavat lähettää kortin kaikille, joilta oli kortti saatu edellisenä jouluna. Muistiinpanoista huolimatta aina joku unohtui ja sitten pelättiin, että mitä nekin ajattelee. Niitä halveksittiin aivan erityisesti, joiden joulukortit tuli perille vasta joulunpyhien jälkeen. Silloin syy ei ollut vielä postissa vaan lähettäjä itse laittoi kortit laatikkoon liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako joku sellaisia paperista tai ohuesta kartongista punottuja sydämiä? Leikattiin sydämen muotoon jotenkin kaksinkertaisesta pahvista niin että jäi sellainen taitoa ja se toinen sydämen yläosa jäi pois. Sitten leikattiin sellaisia viiltoja siihen. Toinen samanlainen piti olla eri väristä. Yleensä oli väriyhdistelmät puna-vihreä, puna-valkoinen ja puna-sininen. Joskus muistan jopa tehneeni puna-kultaisen. Sitten nuo kaksi yhdistettiin sillain koripunonnalla(?) Niin että muodostui ruudukko. Tosi vaikea selittää, mutta tuollaisia meillä ainakin askarreltiin ysärillä. Myös monet muut ketjun askartelut kuulostavat tutuilta, esim ne linnut joista joku kyseli...

Muistan! Olen tehnyt näitä monena jouluna!

Vierailija kirjoitti:

Ämpärijäälyhtyjä tehdään kyllä vieläkin ja Kauneimmat Joululaulut raikaa kirkoissa ja seurakuntasaleissa ympäri maan. 

Kiva kuulla! Ehkä joskus tämän pandemian jälkeen pääsen vielä veisaamaan (pakanallisesti) joululauluja koto-Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainen muistelee (vm. -85), en tiedä, ovatko jotkut näistä edelleen ihan normikäytäntöä vai eivät:

- Joulukorttien lähettely. Niitä myös tuli meille postissa kilokaupalla. Sitten ne aseteltiin kauniisti erään piirongin päälle. Äiti piti kirjaa (mielessään) että kuka oli lähettänyt kortteja ja kuka ei, ja seuraavana jouluna saattoi joku jäädä ilman korttia. Ihanan passiivisaggressiivista. :D

- Jouluverhot ja tietty sähkökyntteliköt palamassa - ne sai pois päältä, kun väänsi yhtä kynttilää. Muistan ihailleeni eräillä naapureillani sellaista kaarevaa kynttelikköä, minusta se oli niin hieno! Meillä oli vain niitä normaaleja /\ -muotoisia.

- Kaikki jouluruoat tehtiin alusta asti. Muistan sen lantun tuoksun vieläkin, koko talo haisi lantulta. Laatikot paistettiin leivinuunissa. Ah, mitkä maut!

- Koulun joulujuhlassa hoilattiin komeasti (ainakin omasta mielestämme :D) joululauluja, kukin toki hieman omalla vireellämme... Joku joulunäytelmä myös esitettiin, niissä ihanan semirupuisissa kostyymeissa. Tosiaan Mariat ja Joosefit olivat siellä kylpytakeissaan. Ihanan kotikutoista! Sitten siirryttiin luokkiin, jossa kukin oppilas sai pienen paperipussukan, jossa oli kaunis punainen omena, piparkakku ja ehkä pari karkkia. Tai rusinoita! Niistä en pitänyt.

- Kotitekoiset joulukalenterit, joita väännettiin tyhjistä tulitikkuaskeista (näiden kerääminen aloitettiin jo hyvissä ajoin, että oli ne 24 askia). Sinne sitten äiti laittoi kaikkea ihme pikkurihkamaa, mitä Tiimarista sai ostettua. Muistan myös kuvakalenterit, joissa oli kiillettä ja jokin tosi kaunis kuva. Vaikka olivathan nämä nättejä, niin kyllä minä ainakin olin kateellinen luokkakavereideni suklaakalentereista! Sen kerran, kun sitten sellaisen saimme, se piti jakaa veljen kanssa. Oli kamalaa draamaa jouluaatonaamuna, että kuka sai sen viimeisen luukun avata, koska siinä oli vähän enemmän "suklaata" (aika mautonta mössöähän se oli...)

- Joku jo mainitsikin ne ämpäreissä tehtävät jäälyhdyt. Mutta eihän niitä sopinut yötä pitää ulkona, ainakaan kovilla pakkasilla (näitä oli vielä omassa lapsuudessani...) Kerran unohdettiin ne yöksi jäätymään, ja tuloksena olikin ämpärin muotoinen jääkökkäre :) Tehtiin sitten lumilyhtyjä.

- Salakavalasti kukin sisarus ja vanhempi paketoi ostamansa lahjat. Ah, joulupaperin tuoksu! <3 Meillä ei ollut pukkia, vaan lahjat jaettiin aina jonkun sisaruksen toimesta. Ennen jouluaattoa lahjoja piiloteltiin ties missä vaatekaapin nurkissa, ja totta kai lapsena piti aina mennä helistelemään ja heiluttelemaan niitä salaa, kun silmä vältti. Sitten mietittiin, että mikä siellä on. Karmeimpia olivat PEHMEÄT PAKETIT! :D Tiesi, että siellä on jotkut halvatun villasukat. Nykyään olen kyllä oikein kiitollinen villasukista(kin!)

- Joululauluja mentiin laulamaan paikkakuntamme vanhaan kivikirkkoon, joka oli ihan sairaan kylmä. Sormet kohmeisina piti yrittää käännellä niitä lauluvihkosen sivuja. Komealta se kyllä kuulosti, kun laulu raikasi kirkossa. Olen aivan täysateisti tätä nykyä, mutta jos olisi mahdollisuus, niin lähtisin ilomielin vieläkin lauleskelemaan! Siinä oli ihanaa joulutunnelmaa.

Olipa omissa jouluissani aika kökköjäkin kokemuksia, liittyen superuskovaisiin vanhempiini, mutta en viitsi niitä tänne jakaa ihan siitä syystä, että pysyisi kiva positiivinen vire päällä. Näitä on ollut hauska lukea. Kuka aloittaisi "Jonnet ei muista - Uusi Vuosi?" Vai onko tällainen jo? Meno oli aika villiä joskus ysärillä Thunder Kingien ja kiinalaisten kanssa riehuessa. :D Itse säikyin jo papattejakin, ja niitä hemmetin perhosia, jotka lähti lentelemään ihan mihin suuntaan tahansa. Kumma, ettei omassa lähi- tai tuttavapiirissäni ketään sattunut pahasti!